Onnellinen avioliitto

Onnellinen avioliitto – Blogi ja tukea parisuhteeseen

  • Etusivu
  • Arkisto
  • Tietoja kirjoittajasta
Kirjoittaja

Tiia Brockman

Tiia Brockman parisuhdeohjaaja
Tiia Brockman

Kaksi lasta työskentelee papereiden ääressä kuvaten korona-aikaa ja vanhempien uupumusta.
Muualle kirjoitetut tekstitTunteet parisuhteessa

Kun perhearki uuvuttaa – Miten löytää armollisuus ja yhteys puolison kanssa?

Kirjoittajalta Tiia Brockman 26/04/2020

Tämä teksti on kirjoitettu korona-aikana. Vaikka suuret poikkeusajat ovat takana, moni lapsiperhe elää jatkuvaa ’poikkeustilaa’ harrastusten, työn ja arjen puristuksessa. Erityisesti kuormittavina aikoina herää kysymys: Onko syynä uupumukseen lapset vai puoliso, vai jokin syvemmällä oleva väsymys?

Parisuhteen ristiriidat ja vanhemmuuden haasteet lapsiperheessä

“Kun vanhemmat ovat yhdessä, he riitelevät siitä, milloin pääsisivät vapaaksi lapsista. Erovanhemmat taas riitelevät siitä, milloin saisivat viettää aikaa lasten kanssa.” Tätä ajatusta olen miettinyt monta päivää luettuani sen Sata kysymystä parisuhteesta – Väestöliiton Parisuhdekeskus vastaa -kirjasta.

Haaveena oma aika – onko vika lapsissa vai omassa jaksamisessa?

Elämme korona-aikaa, jolloin irtiotto omista lapsista pyörii herkästi mielessä. 24/7-arki perheenä ilman koulua, päiväkotia, kaverikyläilyjä ja harrastuksia on haastanut ja raastanut hermojani. Mutta onko siihen syynä lapset tai puoliso?

Jos minulla olisi vaihtoehtona valita tämä karanteeninomainen korona-aika erovanhempana niin, että lapset olisivat miehelläni tai sitten tämä ydinperheen hetkittäin ydinsodaksi yltyvä meininki, valitsisin silti epäröimättä vallitsevan olotilan.

Haaveilen irtiotosta, mutta kun ärsyyntyminen ja väsymys hetkeksi irrottaa otteensa, muistan, että minulla on kaikki tärkeä tässä. Kolme mainiota muksua ja kärsivällinen ja ahkera puoliso. Ei ole parempaa paikkaa, vaikka väsyneenä sitä saattaa alkaa kuvitella niin.

Ongelma ei olekaan perheeni, vaan minä itse. Omia tunteitani, väsymystäni, turhautumista, kärsivällisyyden puutetta ja pelkoja minä en jaksa. Ymmärrän, miksi lapset jumiutuvat ja hermostuvat haastavasta koulutehtävän ohjeesta, vaikken aina jaksakaan olla kärsivällinen. Tärkeää olisi myös ymmärtää itseään.

Empatia on väsyneen arjen pelastusrengas

Aika on poikkeuksellisen vaativaa ennestäänkin jo vaativalle luonteelleni. Siispä omiakin tunteenheilauksia olisi syytä tarkastella lempeästi: “Kovilla olet, niin kuin muutkin.” Olkaa siis armollisia, ymmärtäväisiä ja anteeksiantavaisia itseänne ja toisianne kohtaan!

Mikään ei ilahduta niin kuin empatia ja kannustus. “Olet tosi reipas ja urhea. Hyvää työtä teet rakas, vaikka nyt on tosi rankkaa!” Tämän lauseen kuulee mielellään niin koululainen kuin puolisokin.

Vinkkejä parisuhteen tukemiseen kuormittavassa elämänvaiheessa

Pysähdy kuulostelemaan omaa vointiasi. Usein ärsytys puolisoa kohtaan onkin merkki omasta ylikuormituksesta. Kysy itseltäsi: ”Mitä minä tarvitsisin juuri nyt?” – Onko se lasi vettä, viisi minuuttia hiljaisuutta vai aikaisempi nukkumaanmenoaika?

Harjoittele ääneen sanottua arvostusta. Kuormittavassa arjessa kritiikki nousee herkästi pintaan. Tee tietoinen päätös sanoa päivittäin vähintään yksi positiivinen asia puolisollesi. ”Kiitos, kun hoidit tiskit” tai ”Olipa ihana, että luit lapsille” rakentaa turvallisuuden tunnetta.

Luo pieniä mikrohetkiä yhteydelle. Jos pitkä treffi-ilta ei ole mahdollinen, hyödynnä arjen pienet raot. Kolmen sekunnin halaus eteisessä tai katsekontakti kahvikupin äärellä kertoo puolisolle: ”Olet minulle tärkeä.”

Käyttäkää ”me-puhetta”. Sen sijaan, että syyttelisitte toisianne (”Sinä et taaskaan auttanut”), kokeile kääntää se yhteiseksi haasteeksi: ”Meillä on nyt todella kuormittava vaihe menossa. Miten me voisimme selvitä tästä illasta yhdessä?”

Uskalla pyytää apua ajoissa. Parisuhdeohjaus tai terapia ei ole vasta viimeinen oljenkorsi, vaan se voi olla ennaltaehkäisevää huoltoa. Ulkopuolinen ammattilainen auttaa näkemään ne kehät, joihin väsyneenä juutumme.


Tämä on alunperin Parempi avioliitto ry:lle kirjoitettu teksti korona-ajan perhe-elämän synnyttämistä ajatuksista: Lapsiperhe-elämää poikkeuskeväänä.

26/04/2020 0 kommenttia
1 FacebookTwitterWhatsappEmail
Oma kasvuTunteet parisuhteessa

Tunnollisen tuska –
Kun halu tehdä kaikki hyvin muuttuu uupumukseksi

Kirjoittajalta Tiia Brockman 13/04/2020

Kuluneet viikot ovat varmasti olleet useimmille raskaita. Olen miettinyt, mikä viime ajoista on tehnyt itselle raskaan. Tulin siihen tulokseen, että mukana on paljon tunnollisen tuskaa ja väsymystä.

Elämme koronavirus- eli monien kannalta kotona pysyttelemisen aikaa. Ehdimme asua noin kuukauden uudessa kodissamme, kunnes korona laittoi kotiin ensin mieheni etätöihin ja päivän parin sisään myös päiväkoti-ikäisen pienimmän ja kaksi koululaista. Minä jatkoin vielä viikon lähitöissä kunnes jäin myös etätöihin.

Vaikka asiat on hyvin, arki tuntuu nyt tosi raskaalta

Meillä on asiat sinällään hyvin. Tilaa on nyt ihan riittävästi jokaisen videopalavereille ja uudenlaiselle arjelle. Ruokaa riittää ja irtisanomisten uhkaa ei ole ollut. Saamme olla perheenä yhdessä. 

Kuitenkin on tosi raskasta. Tuntuu myös turhalta valittamiselta, että tuntuu raskaalta. Silti haluan kuvata, miltä tämä tuntuu sekä omien ajatusteni selkeyttämiseksi että ymmärrykseksi näistä poikkeusoloista.

Mikä on tuntunut erityisen raskaalta korona-ajassa?

Haluan tehdä asiat hyvin. Olen perfektionistinen, vaativa, syyllistyvä ja tunnollinen. Haluaisin olla hyvä äiti, puoliso, työntekijä jne. Korona-arkeen päädyin valmistautumattomana, valmiiksi väsyneenä muutosta ja monin tavoin haastavasta alkuvuodesta. Voimia ei ollut jemmassa.

Kun koko perhe tekee töitä, hoitaa kouluhommiaan, on päiväkodissa, harrastaa, nauttii kaikki ateriansa, pitää siisteyttä yllä saman katon alla, mitään ei voi hoitaa kunnolla. Se on tunnolliselle jatkuva piikki lihassa. Eikä siihen auta, laske rimaa -toivotus. Olen koko aikuisen elämäni harjoitellut riman laskemista ja muutaman millin ja välillä jopa sentin olen sitä saanut hilattua alaspäin. Mutta kyllä se vaan on tällaisella luonteella tosi vaikeaa ja sitten syyllisyys iskee siitäkin, kun ei edes rimaa osaa laskea.

Vaikeinta tässä ajassa on ollut, että ei ehdi olla alkuunkaan sellainen äiti kuin haluaisi. Toki siihen ei ole koskaan pystynyt, mutta nyt haave jää entistä kaukaisemmaksi ja se tuntuu entistä raastavammalta. Olen miettinyt dilemmaa, että nyt on lasten kanssa enemmän kuin ikinä normaalissa arjessa, mutta läsnäoloaika tuntuu silti aivan vajavaiselta. On vaikea ja välillä mahdotonta jaksaa neuvoa hermostumatta tehtävissään jumittavaa koululaista, kun ajatus katkeaa kymmenettä kertaa omien töiden suhteen. Vastaavia tilanteita nyt riittää koko ajan.

Kahdenkeskistä parisuhdeaikaa ei ole ja työt painaa

Parisuhteen hoitaminen on aina ollut itselle tosi tärkeä juttu. Siitä saan voimia ja siinä koen, että aika on tosi arvokasta, jopa pyhää. Tällä hetkellä parisuhdeaikaa on minimaalisen vähän, vaikka pyöritään samojen seinien keskellä puolison kanssa päivät. Kahdenkeskinen parisuhdeaika on nyt suoraan pois omilta lapsilta ja tuntuu väärältä ottaa sitä. Minulle parisuhdeajassa parasta on, että puolisoni levollisuus saa minut lepäämään ja yhdessä oleminen antaa voimia. Se on tuplavoitto. Sitä kyllä nyt niin kovasti tarvitsisin, mutta yritän nähdä poikkeusajan yli. Luotan, että parisuhde kantaa tämänkin ajan yli.

Sitten on työt. Saan voimia siitä, että hoidan työni hyvin. Se on palkitsevaa ja hauskaa. Nyt töiden tekeminen on suoraan pois omilta lapsilta, kun koulua ja päiväkotia ei ole, jonne lapset voisi hyvillä mielin lähettää. Se herättää ristiriitaisia tunteita. Lisäksi kun suunnittelen opetusta, koko ajan mietin, että lähetän opetusta koteihin, joissa ollaan luultavasti ihan yhtä väsyneitä tähän tilanteeseen kuin meilläkin. En halua antaa epäselviä ohjeita uuvuttamaan muita vanhempia.

Rimani on taas korkealla, mutta toivon, että etenkin tehtäväni eskarilaisille voisivat tuoda hieman hengähdystaukoa heidän vanhemmilleen ja samalla kehittävää puuhaa lapsille. Toivon myös, että ne voisivat antaa syyn naurahtaa tai hymyillä hassuttelulle niin vanhemmalle kuin lapsellekin, joka tehtävänantoa tutkii, koska lämpöä, naurua ja solidaarisuutta me jokainen tässä hetkessä varmasti kaipaamme jaksaaksemme. Onko taas liikaa vaativuutta haluta yrittää välittää opetuksen lisäksi muitakin yhteistä inhimillisyyttä kantavia viestejä koteihin? Ehkä on, mutta en halua laskea rimaa sen suhteen.

Mikä kannattelee ja antaa voimia?

Valmisruokaan, liikunnan vähyyteen, ruutuaikaan, oman ajan puutteeseen, läheisten ikävään tms. en edes jaksa mennä. First world problems, voisi tähänkin heti todeta. Mutta silti haluan sanoa ääneen, että tuntuu vaikealta ja raskaalta, että haluaisi tehdä asiat hyvin, mutta ei ehdi ja jaksa tehdä asioita hyvin. Elämme jopa sota-aikaan verrattavia olosuhteita yhteiskunnassa, mutta koska kotiarjessa poikkeustila ei kuitenkaan suoraan näy, on tuskaista ja väsyttävää olla tunnollinen ihminen näinä aikoina. 

Haluan kuitenkin päättää tekstin valoisampiin tunnelmiin. Vaikka tuntuu mahdottomalta olla nyt riittävän hyvä äiti, puoliso, työntekijä ja kaikkea, niin valoa näihin päiviin tuo juurikin lapset, puoliso, oppilaat, työkaverit ja läheiset. R:ää osaamattoman kolmevuotiaamme lokkitähtitanssia olen katsonut puhelimesta monta kertaan jälkeenpäinkin, ulkoilureissut lasten kanssa ovat tuoneet iloa kaikille, lasten ideat, hauskat jutut ja valoisuus kantavat väsynyttä äitiäkin. Halaus ja hetki loikoilua yhdessä puolison kanssa ovat harvoin tuntuneet näin hyvältä. Ihanien oppilaiden jutut ja työkavereiden kanssa jaettu vastuu ja lämpöinen huumori kantaa. Kaikki olennainen on hyvin ja olen siitä kiitollinen.


Tutustu myös uudempiin blogiteksteihini parisuhdeohjaussivustollani. Olen toiminut vuodesta 2022 parisuhdeohjaajana: Millaista on parisuhdeohjaus?

13/04/2020 0 kommenttia
1 FacebookTwitterWhatsappEmail
Säästöpossu kuvaa lainaa rakkauspankista elämän haastavissa vaiheissa parisuhteessa.
Muualle kirjoitetut tekstit

Laina-aika: Kun muutto haastaa parisuhteen

Kirjoittajalta Tiia Brockman 12/04/2020

Joulukuussa se tapahtui: ostimme uuden kodin. Olimme etsineet vuosia isompaa asuntoa ahtaaksi käyneen kotimme tilalle. Päätös oli tehtävä yllättäen ja nopeasti, mikä sysäsi koko perheemme muutosreaktioiden tilaan.

Luopumisen vaikeus ja muutoksen pelko

Vaikka tilaa tarvittiin kipeästi – soittoläksyt, työt ja lasten leikit eivät enää mahtuneet vanhan kodin katon alle – luopuminen vanhasta oli vaikeaa. Vanha koti oli tuttu ja turvallinen. Kuten lapsemme sanoi: “Minua pelottaa, että kaikki muistot jäävät vanhaan kotiin.”

Muutto on aina kriisi, vaikka se olisi positiivinenkin muutos. Se tuo mukanaan epävarmuutta: Onko uusi koti toimiva? Miten raha-asiat ja koulu sujuvat?

Kun yhteinen projekti etäännyttää

Uuden kodin ostamisen luulisi lähentävän pariskuntaa, mutta todellisuus on usein toinen. Kodin vaihtamiseen liittyvä valtava työmäärä uuvuttaa. Meillä molemmilla on ollut omat prosessimme ja yksilölliset aikataulumme tunteiden käsittelyssä.

Kun toinen on ollut varma, toinen on epäröinyt. Väsymyksen keskellä pelot ja huolet on ollut vaikea jakaa, ja etääntymisen tunne on ollut todellista.

Lainaa rakkauspankista

Olemme joutuneet ottamaan lainaa niin pankista kuin rakkauspankistakin. Onneksi meillä oli säästöjä, joista ottaa: etäisinä päivinä vahvat yhteiset muistot ovat kantaneet meitä.

Nyt, kun pahin muuttokriisi helpottaa, on aika satsata taas tärkeimpään. Laina-aika pankin kanssa on pitkä, mutta parisuhteessa toivon, että velkaantuminen rakkauspankkiin vähenee. Jos mattoja ei ole vielä lattialla, se ei haittaa – mutta jos rakkaudelle ei jää aikaa talon sisällä, tilanne on vakava.

Seinät vaihtuvat, perhe pysyy

Yritän nyt nähdä olennaisen. Seinät ovat muuttuneet, mutta uudessa kodissa asuu sama perhe. Rakennamme uusia muistoja, joiden myötä talosta tulee koti. Parisuhde ja lapset ovat paljon suurempi arvo kuin rakennus itse. Siispä katse taas olennaista kohti: “Hei, rakas!”


Tuntuuko, että teidänkin rakkauspankkinne saldo on vähissä?

Suuret elämänmuutokset, kuten muutto tai remontti, haastavat vahvimmankin parisuhteen. Jos kaipaat tukea ja työkaluja suhteenne vahvistamiseen muutosten keskellä, käy lukemassa lisää ajatuksia Parisuhdeohjaus-sivustoni blogista. Tuen teitä tien löytämisessä takaisin toisenne luo, kun arki ja muutokset uuvuttavat.


Tämä muuttopohdinnoista syntynyt teksti on kirjoitettu alunperin Parempi avioliitto ry:lle otsikolla Laina-aika.

12/04/2020 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Metsikössä valoa kohti kulkeva polku kuvastaa parisuhteen polkua. Vaikkei parisuhteessa yleensä ole oikotietä onneen, onnea kohti voi kuitenkin kulkea tietoisesti parisuhdetta työstäen.
Muualle kirjoitetut tekstitParisuhteen hoitaminen ja kasvu

Onko oikotietä onneen olemassa?
Kun rakkaus ei yksin riitä

Kirjoittajalta Tiia Brockman 31/01/2020

Neljätoista vuotta sitten kaksi nuorta oli rakastunut. Tarina alkoi kuten monella muullakin: rakkautta oli runsaasti. Miksi yhteinen tie ei silti ollut siloinen? Miksi pelkkä rakkaus ei riittänyt takaamaan oikotietä onneen?

Menneisyyden painolasti parisuhteessa

Pitkään ajattelin, että rakkaus riittää paikkaamaan kaiken – puutteellisen kommunikaation, täyttymättömät tarpeet ja hajottavat tunteet. Jälkikäteen katsoen ymmärrän, että aliarvioin täysin menneisyyden painolastin vaikutuksen.

Oman historian kivut, lapsuuden haavat ja aiemmat ihmissuhdekokemukset kulkevat mukanamme uuteen suhteeseen. Ne eivät katoa itsestään; ne on kohdattava ja hoidettava. Myös itsetunnon säröt ja minuuden haavat vaikuttavat siihen, miten osaamme rakastaa ja ottaa rakkautta vastaan.

Rakastamisen taito on harjoiteltava asia

Turvallinen luottamus ei synny taikasauvalla, vaan ajan myötä yhdessä kasvuun suostuen. Rakkaus ei tuo automaattisesti mukanaan taitoa rakastaa itseään tai puolisoaan. Ne ovat taitoja, jotka on harjoiteltava ja opeteltava tiedostaen.

Mielikin tarvitsee huoltoa, aivan kuten kroppakin. Kaikkien näiden asioiden työstämistä tarvitaan, jotta rakkaus voi kantaa kestävään onneen.

Mitä tekisin nyt toisin?

Nykytietämyksellä osaisin hoitaa parisuhdettamme paremmin. Osaisin:

  • Toimia suoremmin ja avoimemmin.
  • Asettaa omat rajani selkeämmin.
  • Suhtautua puolisooni ymmärtäväisemmin.
  • Pyytää tarvitsemaani turvallisuutta ja läheisyyttä.

Mutta näitä taitoja ei voi ”pikaladata” netistä. Ne on opittava kipujen kautta, usein pariterapian, kirjallisuuden tai vertaistuen avulla. Itseensä tutustuminen ja asioiden käsittely yhdessä puolison kanssa on ollut raskas, mutta palkitseva taival.

Tie onneen löytyy kulkemalla

Oikotietä onneen emme löytäneet, mutta olemme löytäneet tien onneen. Se on tie, jota viitoittavat tieto, ymmärrys, vertaistuki ja toimivat parisuhteen työkalut. Se ei ole mutkaton, mutta se on hyvä tie astella yhdessä – vahvistuneena kaikista kuluneista vuosista.


Haluatko löytää teidän tienne onneen?

Menneisyyden haavat tai vaikeus asettaa rajoja voivat hidastaa yhteistä matkaanne. Intohimo parisuhdetyötä kohtaan sai minut kouluttautumaan parisuhdeohjaajaksi. Parisuhdeohjausten avulla voimme yhdessä etsiä sellaisia työkaluja, joita juuri teidän suhteenne tarvitsee kasvaakseen. Lue lisää parisuhdeohjauksesta ja varaa aika tästä.


Tämä teksti on alunperin Parempi avioliitolle kirjoitettamani blogiteksti otsikolla Oikotie onneen.

31/01/2020 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Kuvassa kauniisti kynä kirjoittanut tekstin love ja sydän kuvaa parisuhteen hyvinvointiin satsaamista.
Muualle kirjoitetut tekstitParisuhteen hoitaminen ja kasvuTunneyhteys

Summa summarum:
Onko parisuhteeseen sijoittaminen sen arvoista?

Kirjoittajalta Tiia Brockman 31/12/2019

Jouluaattona sain taas vastaanottaa puolisoni joulukirjeen. Se on traditio, jota olemme vaalineet jo 15 vuotta. Joulukirje on minulle realismia yksinkertaisten asioiden merkityksestä elämässä ja parisuhteeseen satsaamisesta. Joulukirjeperinteeseen tiivistyy elämän tärkeitä arvoja: rakkaus, sitoutuminen, kasvu ja kiitollisuus.

Tänään pohdin parisuhteeseen satsaamista myös muilla tavoin. Miten pariterapia ja parisuhdeleirit ovat vaikuttaneet parisuhteemme hyvinvointiin?

Pariterapian vaikutus: Faktaa ja kokemuksia

Tämän vuoden joulukirjeitä summatessani jäin pohtimaan, miksi suhde tuntuu nyt niin sujuvalta verrattuna aiempaan takkuiluun. Viime vuonna kävimme 16 kertaa tunnekeskeisessä pariterapiassa.

Tutkimusten mukaan tunnekeskeinen pariterapia toimii hyvin noin 70 prosentilla pariskunnista, ja tulokset ovat usein pysyviä (Lähde: Väestöliitto). Olemme saaneet nauttia näistä tuloksista, vaikka vuosi on ollut vaativa.

Tunneyhteys ruuhkavuosien keskellä

Ruuhkavuosien hektisyydestä huolimatta tunneyhteyden ylläpitäminen on onnistunut tänä vuonna hyvin. Olemme oppineet:

  • Ilmaisemaan tarpeitamme suoremmin: Kun uskallamme kertoa tunteistamme ja tarpeistamme, mahdollisuus tulla kohdatuksi kasvaa.
  • Vähentämään mököttämistä: Kiukuttelu on vaihtunut rakentavampiin keinoihin ilmaista pahaa oloa.
  • Lisäämään huumoria ja rentoutta: Nämä auttavat meitä pysymään lähellä toisiamme arjen kiireessä.

Uskon, että parisuhteessa tapahtunut kasvu on tehnyt minusta myös työelämässä aidomman ja vahvemman.

Aikaa ja rahaa parisuhteelle

Tänä vuonna olemme panostaneet suhteeseemme myös parisuhdeleireillä. Vaikka leireihin kului yhteensä yhdeksän päivää, en keksi parempaa käyttöä elämässä tuolle reilulle viikolle. Hyvinvoiva parisuhde palvelee koko perheen tarpeita.

Summailen myös rahaa. Viime vuoden pariterapia maksoi noin 2000 euroa. Se on iso summa, mutta verrattuna asumisen, auton tai vaikkapa avioeron kustannuksiin, sijoitus on kohtuullinen. Se on myös ollut kannattava. Parisuhteeseen sijoitettu summa on tuottanut ja tuottaa edelleen hyvää korkoa meidän arjessa.

Paras sijoitusvinkkini

En ole osakeasiantuntija, mutta rakkauden suhteen uskallan antaa vinkin: parisuhteen hyvinvointiin satsaaminen on satsaamista rakkauteen. 

Se on parasta, mitä tiedän.


Pohditko sinä, onko nyt oikea hetki sijoittaa omaan suhteeseesi? 

Parisuhteessa takkuilun ei tarvitse, eikä kuulu, olla jatkuva tila. Olen sittemmin valmistunut parisuhdeohjaajaksi ja autan pareja työstämään sitä tunneyhteyttä, josta tässä tekstissä kirjoitin.

Lue lisää parisuhdeohjauksesta ja varaa aika tästä


Tämä teksti on alunperin Parempi avioliitto ry:lle kirjoittamani teksti otsikolla Summa summarum.

31/12/2019 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Nuori pari nojaamassa toisensa olkapäähän kuvastaa, miten olisin toivonut, että olisin nuorempana ymmärtänyt enemmän parisuhteen hyvinvointiin vaikuttavista asioista.
Muualle kirjoitetut tekstitParisuhteen hoitaminen ja kasvuTunneyhteys

Mitä sanoisin nuorelle itselleni parisuhteesta?

Kirjoittajalta Tiia Brockman 24/11/2019

Olen monta kertaa miettinyt: kunpa olisin tiennyt tämän kaiken jo parisuhteen alkumetreillä. Alkuvuosista selvittiin, mutta ne olisivat olleet paljon helpompia nykyisellä ymmärryksellä ja tietämyksellä parisuhteen hyvinvointiin vaikuttavista asioista. Arki oli aluksi takkuista, vaikka olin monin tavoin onnellinen.

Miksi parisuhdetietoa on niin vähän tarjolla?

Lapsiperhearjen alkaessa jaetaan oppaita ja saadaan perhevalmennusta. Parisuhdetaivaltaan aloittaville tietoa ja vertaistukea on tarjolla hätkähdyttävän vähän. Meidän parisuhteemme pelastus oli ystäväpariskunta, joka kävi vuosittain parisuhdeleireillä ja antoi meille mallin suhteen hoitamisesta.

Ongelmat ovat normaali osa suhdetta

Ensimmäisenä sanoisin nuorelle itselleni: ongelmat ovat täysin normaaleja. Toista ei voi säästää omilta vaikeuksiltaan: ne näkyvät suhteessa aina. Älä hätäänny haastavista tunteista. Ne eivät tarkoita, että olet väärän ihmisen kanssa – ne tarkoittavat, että olette parisuhteessa ja alussa yhteisen kasvun polulla.

Puhu, kysy ja ilmaise tarpeesi

Peittelemisen sijaan puhu, arvailemisen sijaan kysy ja vähättelemisen sijaan sano suoraan, mitä tarvitset.

  • Sinulla on oikeus omiin tarpeisiisi ja oikeus kertoa rehellisesti tunteistasi.
  • Kahden elämän yhteensovittaminen on valtava prosessi, jossa mikään asia ei ole liian pieni puhuttavaksi.
  • Älä peittele säröjäsi: tunneyhtyettä on vaikea löytää, jos emme uskalla näyttää haavoittuvuuttamme.

Tunne itsesi, jotta sinut on helpompi oppia tuntemaan

Ajattelin nuorena, että tehtäväni on olla vain puolisoani varten ja mukautua. Nyt sanoisin: tutustu itseesi. Vain tuntemalla itsesi voit kertoa kuka olet. Parisuhteessa molempien on voitava hyvin. Liika mukautuminen uuvuttaa, sillä lopulta puoliso haluaa rinnalleen aidon ihmisen, ei tahdotonta peilikuvaa. Löydä omat rajasi ja uskalla olla oma itsesi.

Hae tukea ja tietoa ajoissa

Sanoisin itselleni: lähtekää pian parisuhdeleirille tai muun parisuhteen tuen pariin. Siellä lamppu syttyy. Huomaat, että muilla on samanlaisia haasteita ja niihin löytyy ratkaisuja. Kommunikaatiota, itsensä tuntemista ja rakkauden osoittamista voi opetella.

Lopuksi toivotan nuorelle itselleni rohkeutta. Etsi tietoa, luota ja ole avoin. Yhdessä te selviätte.


Paras häälahja, jonka olisin voinut saada

Kun mietin parisuhteemme alkuaikoja, yksi ajatus nousee ylitse muiden: olisimmepa saaneet häälahjaksi lahjakortin parisuhteen hyvinvoinnin tukemiseen. Se olisi säästänyt meidät monelta turhalta takkuilulta ja antanut työkalut yhteiseen kasvuun jo ennen ensimmäisiä suuria karikoita.

Nykyään parisuhdeohjaajana minulla on etuoikeus toteuttaa juuri näitä häälahjaohjauksia. On ollut upeaa nähdä, miten vaikuttavia ne ovat: tuoreet parit saavat heti alkumetreillä valmiudet avoimeen kommunikaatioon ja toistensa tarpeiden kohtaamiseen. Se on sijoitus, jonka arvo vain kasvaa vuosien myötä.

Haluatko antaa itsellesi tai ystävällesi lahjan, joka kestää läpi elämän?

Lue lisää parisuhdeohjauksesta ja tilaa lahjakortti tästä


Tämä teksti on alunperin Parempi avioliitolle kirjoitettu teksti otsikolla Mitä haluaisin sanoa itselleni avioliiton alkumetreille?

24/11/2019 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Pariskunta posket hellästi vastakkain kuvastaa rakastumisen tunnetta ruuhkavuosien keskellä pitkässä parisuhteessa.
SitoutuminenTunteet parisuhteessa

Madly in love –
Voiko ruuhkavuosien keskellä olla yhä rakastunut?

Kirjoittajalta Tiia Brockman 09/11/2019

Ruuhkavuosissakin voi olla tosi rakastunut puolisoonsa. Rakastuminen vaihtuu vuosien myötä rakastamiseksi, mutta rakastumisen ei tarvitse silti kadota. Tänään pohdin rakastumisen tunnetta niissä vuosissa, jotka jo ovat rakastamisvaihetta.

Rakastumisen tunteessa yhteisten vuosien myötä kaunista on tasapainoinen kaipuu toisen lähelle ja yhtä aikaa erillisyys. Puolisoa tulee ikävä ja samalla on rento luottamus, että pian taas nähdään ja on ihana nähdä toista. On hyvä olla erikseen, mutta parasta olla yhdessä. Lämmin keveys kuvastaa niin erillään kuin yhdessäoloakin.

Heittäytyminen ja arjen sankaruus

Rakastuminen saa heittäytymään. Vuosien myötä rakastuneisuus saa näkemään puolison uusista kulmista ja rohkaisee heittäytymiseen ja hullutteluun. Ruuhkavuosissa, jos missä, piristystä ja hassuttelua kaivataan, että jaksaa arjen tiiviin aherruksen. Rakastuminen tuo keveydestä kumpuavaa voimaa arkeen.

Rakastuneena on helppo nähdä sankari vierellään. Puoliso, joka tässä arjen tiimellyksessä kantaa vastuunsa ja yrittää parhaansa. Venyy ja väsyykin, mutta antaa kaikkensa. Eihän sitä voi kuin onnea täynnä ihailla: urheaa, upeaa sankaria vierellään.

Mutkaton läheisyys on väsyneen arjen moottori

Rakastuminen luo mutkatonta läheisyyttä. On helppo pujahtaa kainaloon, kun arki sen sallii. Käpertyä niin lähelle kuin voi. Vaihtaa tulinen suudelma tiskipöydän äärellä tai töihin lähtiessä. Miten paljon voimia väsyneeseen arkeen saakaan rakastuneesta läheisyydestä puolisonsa kanssa.

Rakastuminen saa näkemään meidät tiiminä. Samalla puolella, samojen arvojen takana seisomassa. Yhteisissä arjen taisteluissa ahertamassa samojen päämäärien eteen. On huippua kuulua meidän tiimiin ja olla aivan ihastunut tiimikaveriinsa.

Arki on melkoista hullunmyllyä. On ihana olla sen keskellä ihan hulluna rakastunut puolisoonsa. Siinä ei kuitenkaan ole mitään hullua: se on hauskaa, mukavaa ja onnellista.


Lue myös tekstini parisuhdeohjaussivustoni puolelta: Parisuhdetaidot eivät synny itsestään.

09/11/2019 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Kaksi ihanaa tyttöä pinkeissä mekoissaan kuvastaa naisten toinen toisilleen antaman vertaistuen voimaa.
Minuus ja kumppanuusOma kasvuVertaistuki parisuhteelle

Naisten voima parisuhteessa –
Vertaistuki ja itsetuntemus kasvun ajurina

Kirjoittajalta Tiia Brockman 27/10/2019

Olen viettänyt kaksi päivää upeiden naisten seurassa voimaantumassa ihmisenä, naisena, puolisona ja äitinä. Sydän on täpötäynnä iloa, lämpöä, valoa ja toivoa. Olin siis viikonlopun naistenpäivillä Järvenpäässä ja kannatti lähteä. Reissu oli mieltä hoitava kokemus.

Kohtaamiset ja jakaminen voimavarana

Kohtaamiset: Sain kohdata kerrassaan uskomattoman viisaita, kaikin tavoin kauniita, lempeitä ja vahvoja naisia. Nämä kohtaamiset jättivät lähtemättömän jäljen. Miten nainen voi olla toinen toiselleen voimavara ja vahvistus.

Jakaminen: Elämän jakamisen syvyys ja yhtä aikaa lämpöinen keveys oli ihmeellistä. Miten voi sukeltaa hetkessä syvyyksiin ihan uusien ihmisten kanssa. Ihmisten, joihin luottaa täysin. Miten voi nauraa ja itkeä turvallisesti yhdessä. Tuntematta oloaan raskaaksi lainkaan. Keventyen hellästi koko ajan.

Sisaruus ja rohkeus olla epätäydellinen

Sisaruus: Se tunne, että ollaan samassa veneessä yhdessä. Me ihanat, ainutlaatuiset naiset. Elämän jostain kolhimina, epätäydellisinä, mutta rohkeina ja sinnikkäinä. Siskoina, kantaen ja rohkaisten toisiamme vertaistukea antaen. 

Ilo ja esikuvat arjen turbulenssissa

Esikuvat: Naistenpäivillä puhuttiin esikuvista ja täytyy sanoa, että sain heitä sieltä vaikuttavan rivin lisää. Sydämestään viisaita, avoimia ja aitoja, sanoiltaan puhuttelevia, herkkiä ja lujia naisia.

Ilo: Koko ajan ympärillä leijaili ilon ilmapiiri. Nauru helisi, hymyilytti, tuntui niin kotoisalta ja rauhaisalta. Olen taas valmis leijailemaan arjen turbulensseihin paljon saaneena. Kiitollinen mieli!


Lue myös toisenlaista näkökulmaa naisen elämään Äitihaava-kirjasta kirjoitetusta tekstistä.

27/10/2019 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Oma kasvu

Voihan riittämättömyys! –
Pohdintoja oman kasvun äärellä

Kirjoittajalta Tiia Brockman 25/10/2019

Istun lentokoneessa ”Hyvän jälki -kirja (kirjoittaja Hanna Kivisalo) polvillani. Olen matkalla naistenpäiville ihan yksin. Alan lukea kirjaa ja kaikki alkusyksynä patoutunut nousee esiin. Riittämättömyydentunne, joka kintereilläni on juossut, saa minut taas kerran kiinni. Hyvä niin. Tulkoon!

Riittämättömyyden tunteen varjossa

Miten niin helposti tunnen, että paljoakaan en aikaan saa, vaikka koko ajan yritän ja usein 110 lasissa? Miten niin herkästi tunnen, että mihinkään en yltänyt, vaikka koko ajan kurotin ja ponnistin? Miten herkästi tuntuu, että en ehtinyt ja kohdannut, vaikka hymyilin, katsoin ja puhelin: yritin? Miten tuntuu, etten ehtinyt suojella ja hoitaa, vaikka varjelin ja hätävarjelinkin?

Riittävää minusta ei minun mittapuillani saa. Mittapuuni on liian korkeat. Optimistiset. Mutta optimismi on riittänyt moneen, optimisti on halunnut antaa ja yrittää paljon. Antaa aikaa omalle levollekin, äidin ikuisesta syyllisyydentunteesta huolimatta. Optimisti haluaa yrittää edelleen ja uudestaan. Ehkä taas hitusen viisaampana.

Tämä kaikki riittää.

Aikaa itselle ja reittejä eteenpäin

Taivasta koneen siiven yli katsoessani tajusin, että en ole umpikujassa, vaan matkalla. Reittejä löytyy. Se vaan täytyy kestää, että vielä ei tiedä millaisia. Mutta niitä on ja matkaa kanssani tekemässä on ihan parhain puoliso ja huiput lapset, paljon ihmisiä ympärilläni.

Tämän viikonlopun hoidan itseäni. Luen sielua hoitavaa ja kyynelkanavia hellästi puhdistavaa ”Hyvän jälkeä”. Ja niitä muita optimistisen montaa matkaan lähtenyttä, ihanaa kirjaa. Hoidan parhaansa täysillä yrittänyttä.


Tutustu myös Äitihaava-kirjasta kirjoittamaani tekstiin ja parisuhdeohjaussivustooni. Työskentelen nykyään Oulussa parisuhdeohjaajana ja teen myös etäohjauksia. Intohimo parisuhdetyötä kohtaan on edelleen palava.

25/10/2019 2 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Pariskunta kävelee luonnossa lähekkäin kuvastaen tunneyhteyttä parisuhteessa.
Muualle kirjoitetut tekstit

Tunne yhteys – Kun signaali pätkii parisuhteessa

Kirjoittajalta Tiia Brockman 21/10/2019

Vuosien myötä, kun parisuhdesanavarasto on kehittynyt, sana tunneyhteys on löytänyt arkeemme. “Tuntuu, että tunneyhteys väliltämme heikkenee.” “Nämä sanat/teot rikkovat tunneyhteyttämme.” Näillä ilmauksilla tarkoitamme kiireen, nalkutuksen, huomioimattomuuden ja muiden välejämme nakertavien asioiden sanoittamista suhteellemme.

Sanavarasto auttaa tunnistamaan tarpeet

Luin jostain tovi sitten seksuaalisuuteen liittyvän sanavaraston vaikutuksesta omien seksuaalisten tarpeiden ilmaisemiseen. Jos asioille ei ole sanoja eikä nimiä, se hankaloittaa omien ajatusten ja tarpeiden tunnistamista ja eritoten niiden ilmaisemista. Näin on ollut meillä myös tunnesanaston suhteen.

Sanavarastossamme ei ole ollut sanaa tunneyhteys vasta kuin viime aikoina. Meillä oli kyllä kiukkuista, etäistä ja tarvitsevaa. Kumpikaan ei osannut sanoittaa, että tunneyhteytemme on kateissa. Emme tunteneet turvallista ja hyvää tuovaa yhteyttä välillämme, mutta emme tunnistaneet, mitä vailla olimme. Oli vaan hankalaa.

Nettiyhteys vs. tunneyhteys – Miksi korjaamme reitittimen mutta emme suhdetta?

Meillä on aina huomattu, kun netti pätkii, mutta tunneyhteyden pätkimisen tunnistaminen on ollut yllättävän vaikeaa.

Nykyään onneksi heikentyneen signaalin huomaa vähintään toinen tai joskus jopa molemmat. Tunnistamme, kun tunneyhteys heikkenee.

Uutta on myös tietoinen halu tuntea yhteys ja löytää keinoja sen korjaamiseen. Tietoinen tahdin rauhoittaminen, vierekkäin tuleminen, halaaminen ja pitkä suudelma ovat konkreettisia keinoja vahvistaa signaalia. Niiden ei tarvitse kummuta intohimosta käsin, ne voivat kummuta tahdosta ja rakkaudesta käsin. Ne tuovat turvallisuutta ja ajan kanssa virittelevät kyllä myös intohimoa.

Nykyään alamme käydä keskustelua, kun tunneyhteys pätkii. Miltä minusta tuntuu nyt? Miltä sinusta tuntuu? Mitä sinulle oikeasti kuuluu? Mitkä asiat tunneyhteyttämme pätkivät?

Konkreettisia keinoja vahvistaa tunneyhteyttä

Kävimme hoitamassa parisuhdetta viikonlopun kestäneellä parisuhdekurssilla pari viikkoa sitten ja siellä tuntui, että yhteys välillämme suihki laajakaistaa pitkin. Se oli ihanaa. Muutaman päivän kotona olemisen jälkeen megabittien sijaan välillämme mateli enää joitain kilobittejä. Oli aika vahvistaa yhteyttä arkisen keskiviikkoillan tiimellyksessä. Se onnistui, kun sen priorisoi.

Monessakaan perheessä ei jätetä netin korjaamista viikkojen päähän. Usein ollaan myös valmiita satsaamaan vähintään tunti työtä hajonneen netin korjaamiseksi. Sama on tärkeää tunneyhteyden suhteen: se pitää hoitaa pikimmiten kuntoon. Myös silloin, kun hommaan menee tunti tai pari.

Muista arjessa, että tunnet yhteyden puolisoosi!


Tuntuuko teidän suhteessanne siltä, että megabitit ovat vaihtuneet kilobiteiksi?

Kun huomasin omassa elämässäni, miten suuri merkitys oikeilla sanoilla ja tietoisella yhteyden vahvistamisella on, siitä syntyi kipinä, joka muutti työurani suunnan. Innostus ja usko parisuhdetyön voimaan sai minut kouluttautumaan parisuhdeohjaajaksi. Haluan auttaa myös teitä löytämään sen yhteisen signaalin, joka on saattanut arjen kohinan alle kadota.

Tutustu parisuhdeohjaukseen, niin etsitään yhdessä keinot vahvistaa teidän välisenne yhteyden signaalia.


Tämä teksti on alunperin kirjoitettu Parempi avioliitto ry:lle vieraskynätekstinä.

21/10/2019 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
  • 1
  • …
  • 3
  • 4
  • 5
  • 6
  • 7
  • …
  • 18

Kategoriat

  • Kommunikaatio parisuhteessa (49)
  • Minuus ja kumppanuus (5)
  • Muualle kirjoitetut tekstit (30)
  • Odotukset (12)
  • Oma kasvu (29)
  • Parisuhteen hoitaminen ja kasvu (67)
  • Pariterapia ja ohjaus (5)
  • Perhe ja vanhemmuus (7)
  • Seksi (2)
  • Sitoutuminen (39)
  • Tarpeet parisuhteessa (18)
  • Tunneyhteys (15)
  • Tunteet parisuhteessa (34)
  • Vertaistuki parisuhteelle (13)

Uudet artikkelit

  • Parisuhde ja rakkauden rakentaminen –
    Suosituimmat blogikirjoitukset ja työkaluja yhteyteen
  • Uusi rooli elämässä:
    Miten olla viisas ja lämmin anoppi?
  • Riitänkö minä? –
    Kun riittämättömyyden tunne iskee parisuhteessa
  • Parisuhdeohjaus ja tuki –
    Mistä apua parisuhteen haasteisiin?
  • Lämmin ja pehmeä – Ajatuksia kosketuksesta ja inhimillisyydestä

Tietoja kirjoittajasta

Tietoja kirjoittajasta

Onnellinen avioliitto

Olen parisuhdeohjaaja Tiia Brockman. Meidän parisuhde alkaa vuodesta 2005. Nautin kirjoittamisesta, keskusteluista, ymmärtämisestä, lukemisesta, viisastumisesta, kriiseistäkin ja uudelleen rakastumisesta puolisooni. Haluan jakaa parisuhde- ja perheteemaisia löytöjä, pohdintoja ja oivalluksia. Perheemme arkea värittää neljä lasta. Tutustu myös uudempaan parisuhdeohjaus.fi -sivustooni. Kuva: Päivi Mäkelä

Meta

  • Kirjaudu sisään
  • Sisältösyöte
  • Kommenttisyöte
  • WordPress.org

@2017 - PenciDesign. All Right Reserved. Designed and Developed by PenciDesign


Takaisin sivun yläreunaan
Onnellinen avioliitto
  • Etusivu
  • Arkisto
  • Tietoja kirjoittajasta