Kategoria

Minuus ja kumppanuus

Itsetuntemus on vahvan suhteen perusta. Tutustu siihen, miten oma minuutesi ja tarpeesi kohtaavat kumppanuuden arjessa. Ymmärtämällä yksilöllisiä erojamme ja vahvistamalla tunneyhteyttä luomme tilaa tasapainoiselle, arvostavalle ja rakastavalle suhteelle.

Kaksi ihanaa tyttöä pinkeissä mekoissaan kuvastaa naisten toinen toisilleen antaman vertaistuen voimaa.
Minuus ja kumppanuusOma kasvuVertaistuki parisuhteelle

Naisten voima parisuhteessa –
Vertaistuki ja itsetuntemus kasvun ajurina

Kirjoittajalta Tiia Brockman

Olen viettänyt kaksi päivää upeiden naisten seurassa voimaantumassa ihmisenä, naisena, puolisona ja äitinä. Sydän on täpötäynnä iloa, lämpöä, valoa ja toivoa. Olin siis viikonlopun naistenpäivillä Järvenpäässä ja kannatti lähteä. Reissu oli mieltä hoitava kokemus.

Kohtaamiset ja jakaminen voimavarana

Kohtaamiset: Sain kohdata kerrassaan uskomattoman viisaita, kaikin tavoin kauniita, lempeitä ja vahvoja naisia. Nämä kohtaamiset jättivät lähtemättömän jäljen. Miten nainen voi olla toinen toiselleen voimavara ja vahvistus.

Jakaminen: Elämän jakamisen syvyys ja yhtä aikaa lämpöinen keveys oli ihmeellistä. Miten voi sukeltaa hetkessä syvyyksiin ihan uusien ihmisten kanssa. Ihmisten, joihin luottaa täysin. Miten voi nauraa ja itkeä turvallisesti yhdessä. Tuntematta oloaan raskaaksi lainkaan. Keventyen hellästi koko ajan.

Sisaruus ja rohkeus olla epätäydellinen

Sisaruus: Se tunne, että ollaan samassa veneessä yhdessä. Me ihanat, ainutlaatuiset naiset. Elämän jostain kolhimina, epätäydellisinä, mutta rohkeina ja sinnikkäinä. Siskoina, kantaen ja rohkaisten toisiamme vertaistukea antaen. 

Ilo ja esikuvat arjen turbulenssissa

Esikuvat: Naistenpäivillä puhuttiin esikuvista ja täytyy sanoa, että sain heitä sieltä vaikuttavan rivin lisää. Sydämestään viisaita, avoimia ja aitoja, sanoiltaan puhuttelevia, herkkiä ja lujia naisia.

Ilo: Koko ajan ympärillä leijaili ilon ilmapiiri. Nauru helisi, hymyilytti, tuntui niin kotoisalta ja rauhaisalta. Olen taas valmis leijailemaan arjen turbulensseihin paljon saaneena. Kiitollinen mieli!

Lue myös toisenlaista näkökulmaa naisen elämään Äitihaava-kirjasta kirjoitetusta tekstistä.

0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Polku metsikössä kuvastaa uusia polkuja parisuhteessa ja parisuhteessa kasvamista.
Minuus ja kumppanuusParisuhteen hoitaminen ja kasvuSitoutuminen

Uusia polkuja itsen ja toisen luo –
Miten parisuhde toimii kasvun peilinä?

Kirjoittajalta Tiia Brockman

Nuorena luulin olevani poikatyttö ja feministi. Luulin myös, etten osaa itkeä. Lisäksi luulin olevani introvertti. Mutta olenkin erilainen kuin luulin.

Parisuhde haastaa kasvuun

Parisuhde on ollut mahtava mahdollisuus kasvaa ja saada uusia alkuja ja polkuja elämään. Voisi kuvitella, että parisuhteessa ihminen joutuu pysähtyneeseen ja muuttumattomaan tilaan: “He elivät elämänsä onnellisina loppuun asti”. Mutta katinkontit, se on juuri päinvastoin.

Puoliso kasvun peilinä ja turvasatamana

Puoliso toimii kasvun peilinä ja sieltä peilistä on näkynyt vuosien varrella monenlaista. Uutta, erilaista, epämieluisaa eli kasvattavaa ja mieluisaa. Sellaisia asioita, joita olen, vaikka luulin, etten ole. Asioita, joita en ole, vaikka luulin olevani. Asioita, joita haluan olla, vaikken olekaan vielä. Parisuhde on sellainen kasvun paikka ja mahdollisuus, että en olisi uskonut etukäteen. Toki äitiydellä ja iän karttumisellakin on varmasti osansa kasvun tiellä.

Parisuhteen rakkaus, jatkuvuus ja turvallisuus luo tilan, jossa on mahdollisuus tutustua paitsi puolisoonsa myös itseensä. On mahdollisuus toipua kivuista, joita menneisyys on tuonut mukanaan. Kun on luonut kuoren itselleen eri tilanteisiin suojaksi maailmaa vastaan, sitä voi alkaa laskea.

Kun saa alkaa laskea suojavarustustaan, sen alta löytyy monenmoista keskeneräistä ja rikkinäistä, mutta myös aitoa ja kaunista. Läheisyys ja sen tuoma rohkeus antautua ristiriitoihin ja niiden käsittelyyn on upea mahdollisuus lähteä uusille poluille yhdessä. Niillä poluilla saa kulkea enemmän ja rohkeammin omana itsenään kuin ennen.

Herkkyys, naisellisuus ja syvät kohtaamiset

Mitä siis olen? Minussa on edelleen poikatyttöasennetta, mutta rakastan nykyään korvakoruja. Mikä tärkeintä, olen tajunnut haluavani saada olla tarvitseva ja naisellinen, en vain pärjäävä ja vahva. En halua enää olla se, joka juoksee kovempaa kuin pojat ja pitää kaiken pystyssä. Haluan, että saan välillä nojata. Uskallan nojata.

Olen varmasti edelleen joissain mielipiteissäni feministi, mutta ahaa-ilmiöitä on tullut vinot pinot. Ajattelenkin joistain asioista perinteisemmin, eikä kaikki vanha ja perinteinen ole huonoa. Parisuhdeleireillä on ollut ihana saada vertaistukea ja ymmärrystä siihen, miltä elämä naisena ja vaimona voi tuntua muistakin.

Ja minähän olen oikeasti kauhean herkkä. Tunnen ilot ja surut vahvasti. Minussa on niin paljon tunteita, että en olisi voinut edes kuvitella ennen parisuhdetta. Itken usein, kun sille on nyt uskaltanut antaa tilan.

Oma introverttius ei ollut myöskään sitä mitä luulin. En viihdy isoissa joukoissa kovin pitkään, mutta rakastan ihmisiä ja etenkin kahdenkeskisiä kohtaamisia ihmisten kanssa. Kahdenkeskiset syvälliset keskustelut ystävien kanssa ovat ihan parasta elämässä. Niiden suhteen olenkin loputtoman ekstrovertti. Kahdenkeskiset syvälliset kohtaamiset puolison kanssa vasta ovatkin parasta.

Elämän merkityksellisyys on avautunut uudelta kantilta

Parisuhteen myötä on avautunut niin mielenkiintoisia uusia polkuja sekä omaan sisimpään että puolison luo, että ei voi kuin ihmetellä elämää. Miten onnellista, monipuolista ja merkityksellistä elämä voikaan olla. Kun kasvaa suhteessa itseensä, kasvaa myös lähemmäs muita. Elämään on tullut paljon uusia, ihania ystäviä kuluneiden vuosien varrella.

Kuljemme mielenkiintoisia uusia polkuja, rakkaani.

Oletteko tekin uusien polkujen äärellä?

Parisuhde on parhaimmillaan matka, jossa molemmat saavat kasvaa omaksi itsekseen. Joskus polku kuitenkin tuntuu tukkoiselta tai peilistä näkyvä kuva pelottaa.

Valmistuin vuonna 2022 parisuhdeohjaajaksi, ja autan nykyään työssäni pareja ja yksilöitä löytämään uusia polkuja. Luodaan yhdessä tila, jossa on turvallista laskea suojavarustus ja kohdata toinen aitoina itsenään.

Työskentelen vastaanotollani Oulussa sekä etäyhteydellä ympäri Suomen.

👉 Varaa aika ja lähdetään etsimään teidän uusia polkujanne

0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Korkeat korkokengöt kuvastavat pohdintoja terveestä feminismistä parisuhteessa.
Minuus ja kumppanuus

Liian tunnollinen nainen parisuhteessa –
Miten 365 tuntia vuodessa vaikuttavat suhteeseen?

Kirjoittajalta Tiia Brockman

Naiset tekevät yhä enemmän – myös kotona

”YK on laskenut, että naiset tekevät 66 prosenttia kaikesta työstä maailmassa, saavat 10 prosenttia maailman yhteenlasketuista tuloista ja omistavat 1 prosentin maailman yhteenlasketusta omaisuudesta. ” Kiinnostukseni alla on viime aikoina ollut kirja Liian tunnollinen (Tinni Ernsjö Rappe & Jennie Sjögren, 2005), josta edellä oleva lainaus on peräisin. Miten tämä asia liittyy parisuhteen hoitamiseen?

Liian tunnollinen nainen parisuhteessa

Kaikille on tuttu fakta, että naiset tekevät enemmän kotitöitä kuin miehet. Liian tunnollinen kirjan mukaan vuonna 2002 tämä ero oli suomalaisilla työssäkäyvillä naisilla ja miehillä lähes puolitoista tuntia päivässä. Tilastokeskuksen sivuilta löytyy tuoreempaakin tietoa, että ero on jonkin verran kaventunut, mutta naisten kokonaistyöaika (ansiotyöt- ja kotityöt yhdessä) on suurempi kuin miesten. Jos lasketaan pyöreästi tunti päivässä enemmän hommia naiselle kuin miehelle, se tekee vuodessa 365 tuntia. Mitä kaikkea äiti-ihminen ehtisikään tehdä tuossa 365 tunnissa?

Mielessä on viime aikoina pyörinyt ripaus varmasti ihan tervettä feminismiä. Olen tyypillinen liian tunnollinen nainen. Toisten tarpeet nousevat mieleen huomattavasti herkemmin kuin omat, ne ovat mielessä lähes koko ajan. Antaminen on minulle huomattavasti helpompaa kuin saaminen, ottamisesta nyt puhumattakaan. Hoidan tunnollisesti turhan monet hommat. Mitä asialle pitäisi tehdä vai tarvitseeko sille tehdä mitään?

Tunnollisuuden hyvät puolet – ja varjopuolet

Liika tunnollisuus vetää herkästi parisuhdetta vinkuralleen. Sitä ottaa liikaa vastuuta, uhrautuu liikaa, ylikuormittuu liikaa ja vaatii itseltään liikaa. Silti en halua yhtään vähätellä tunnollisia naisia. Tunnollisuus pitää monta asiaa pystyssä ja hyvin pitääkin. Olen ylpeä luotettavuudesta, ahkeruudesta, halusta antaa ja taidosta kantaa vastuuta. Mutta minua ketuttaa liika väsyminen, oman tilan puute, omien tarpeiden jääminen muiden tarpeiden jalkoihin, luovuuden ja hauskuuden jääminen hommien alle, rohkeuden turha patoaminen virheiden pelon takia ja positiivisen palautteen vähäisyys.

365 tuntia omaa aikaa

Näin äitienpäivän alla rohkaisen tiedostamaan nämä 365 tuntia ja ottamaan mukaan vähän feminismiä. Ne 365 tuntia ovat kyllä tosi arvokasta työtä, mutta ehkä niistä osan voisi käyttää

lepäämiseen,
omaan tilaan,
omiin tarpeisiin,
luovuuteen,
hauskuuteen,
rohkeuteen
ja saada vielä hyvää ja kaunista palautetta kaupan päälle.

Lue myös blogitekstini Äitihaava-kirjaan liittyen.

0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Minuus ja kumppanuusParisuhteen hoitaminen ja kasvu

Kaatuiko maailma? –
Miten lapsuuden mallit ja omat uskomukset haastavat parisuhteen

Kirjoittajalta Tiia Brockman

Kun oma tapa tuntuu ainoalta oikealta totuudelta

– Meillä on aina tehty tämä näin.

– Ei noin voi ajatella.

– Eihän tuolla tavalla voi toimia.

Olen viime aikoina miettinyt paljon sitä, miten syvässä monet toimintatavat ja käsitykset meissä ovat. Lapsuuden mallit, omat uskomukset ja omalle luonteelle tyypilliset toimintatavat jumahtavat mieleen herkästi totuuksina. Vaikka kuinka haluaisi ajatella, että sitä on tiedostava ja fiksu aikuinen, niin silti monet asiat muodostuvat mieleen faktoina, vaikkei niitä olisi sen enempää koskaan miettinytkään.

Millainen on ainut oikea tapa täyttää tiskikone, pakata, siivota, hoitaa raha-asioita, ilmaista tunteita tai riidellä? Totutuista kaavoista on yllättävän hankala päästä eroon ja vakiintuneita ajatusmalleja yllättävän hankala tuulettaa. Koska minun tapani toimia ja ajatella on luonnollisesti aito, alkuperäinen ja ainut oikea.

Erilaiset taustat kohtaavat parisuhteessa

Parisuhteessa nämä kaksi erilaista maailmaa ja totuutta kohtaavat. Se, miten on itse tottunut toimimaan, on harvoin täysin sama kuin puolisosi tapa. Vaikka emme tietoisesti haluaisi kopioida asioita menneisyydestämme, monet toimintamallit jäävät selkäytimeen ainoina vaihtoehtoina.

Tämä ”ainoan oikean tavan” vaatimus on usein suurin syy turhaan arjen kitkaan. Kun puolisot toimivat eri tavoin, kyse ei ole yleensä tahallisesta ärsyttämisestä, vaan kahden erilaisen historian törmäyksestä.

Itsetuntemus ja joustavuus tuovat rauhaa kotiin

Uskon, että omien mallien tiedostaminen on olennainen osa ihmisenä kasvamista. Kun uskaltaa rehellisesti kohdata itsensä, voi alkaa kyseenalaistaa niitä ajatusmalleja, joissa olisi joustonvaraa. Kaikki ei olekaan mustavalkoista.

Kun opimme tunnistamaan omat ”totuutemme”, avautuu tilaa uudelle ymmärrykselle:

  • ”Tämän voi tehdä näinkin.”
  • ”Noinkin voi itse asiassa ajatella, ja se taitaa olla jopa fiksumpi tapa.”
  • ”Maailma ei kaatunutkaan, vaikka asiat tehtiin eri tavalla.”

Omien uskomusten tuulettaminen ja niistä keskusteleminen on polku kohti rauhallisempaa ja ymmärtäväisempää yhteistä arkea.

Tuntuvatko arjen erilaiset toimintatavat ylitsepääsemättömiltä esteiltä? Intohimo parisuhdetyöhön on vienyt tietäni eteenpäin ja työskentelen nykyään parisuhdeohjaajan Oulussa ja etäyhteyksien avulla. Parisuhdeohjauksessa autan teitä tunnistamaan omia taustamallejanne ja löytämään joustavuutta sinne, missä kitka on kovaa. Luodaan yhdessä teidän näköisenne ”meidän tapa” toimia. 

👉 Varaa aika ja tuuletetaan yhdessä vanhoja kaavoja

0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Minuus ja kumppanuus

Erilaisuus voimavarana –
Miten ymmärtää puolison (ja omaa) tapaa olla ja tuntea?

Kirjoittajalta Tiia Brockman

Stereotypioista kohti yksilöllistä ymmärrystä

Vuonna 2013 pohdin blogissani mieheyden ja naiseuden eroja. Sen jälkeen maailma on muuttunut, ja myös oma ymmärrykseni on syventynyt. Silti peruskysymys on sama: miksi me olemme niin erilaisia ja miten sen kanssa oppii elämään?

Vaikka emme haluaisi lokeroida itseämme sukupuolen mukaan, monet meistä tunnistavat itsessään ja kumppanissaan piirteitä, jotka heijastelevat perinteisiä rooleja. Tärkeintä ei kuitenkaan ole se, onko jokin piirre ”miehinen” vai ”naisellinen”, vaan se, missä kohdalla janaa me yksilöinä olemme.

Tarpeiden janalla: Läheisyys vs. oma tila

Yksi tyypillisimmistä kompastuskivistä parisuhteessa on erot läheisyyden ja oman tilan tarpeessa.

  • Toinen kaipaa jatkuvaa kontaktia ja asioiden jakamista puhumalla.
  • Toinen prosessoi asioita mieluummin itsekseen tai tekemällä jotain konkreettista.

Aiemmin saatoimme ajatella tämän johtuvan puhtaasti sukupuolesta. Nykyään näen parisuhdeohjaajana, että kyse on usein temperamentista, kiintymyssuhdemalleista ja opituista tavoista. Kun lakkaamme yrittämättä muuttaa puolisoa, vapautamme valtavasti energiaa rakastamiseen.

Hyväksyntä tuo vapautta

Kapinoin itse aikoinaan tiettyjä rooleja vastaan. Oivallukseni oli kuitenkin tämä: kenenkään ei tarvitse olla sukupuolensa tai persoonansa suhteen neutraali.

  • Saamme olla herkkitä, asiapitoisia, yksityiskohtiin hukkuvia tai kokonaiskuvaa katsovia.
  • Saamme tarvita paljon puhetta tai hiljaista tilaa.

Kun pystyt hyväksymään omat ominaisuutesi – olivat ne sitten perinteisen sukupuoliroolin mukaisia tai eivät – pystyt hyväksymään paremmin myös itsesi. Parisuhteessa tämä tarkoittaa sitä, että annamme tilaa kahdelle erilaiselle tavalle havainnoida maailmaa.

Erilaisuus on rikkautta, ei vastakkainasettelua

On huojentavaa huomata, että emme ole yksin piirteidemme kanssa. Vertaistuki on tärkeää, mutta vastakkainasettelu (”miehet ovat sellaisia, naiset tällaisia”) harvoin auttaa arjen riidoissa. Sen sijaan niissä auttaa uteliaisuus.

Kysy itseltäsi ja kumppaniltasi:

  1. Miten sinä käsittelet stressiä – puhumalla vai tekemällä?
  2. Mikä on sinulle riittävä määrä läheisyyttä tällä viikolla?
  3. Mitkä pienet asiat tekevät sinut onnelliseksi?

Tuntuuko, että puhutte eri kieltä tai olette jumiutuneet rooleihinne? 

Valmistuin vuonna 2022 parisuhdeohjaajaksi ja autan nykyään pareja löytämään yhteisen sävelen erilaisten tarpeiden viidakossa. Ratkotaan näitä solmuja yhdessä joko Oulussa tai etäyhteydellä. 

👉 Varaa aika ja syvennetään ymmärrystänne toisianne kohtaan

4 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail