Minusta avioliiton hoitamisesta puhutaan yllättävän vähän suhteessa siihen, miten isosta asiasta on kyse. Moniko meistä ei pidä yhtenä tärkeimpänä unelmanaan onnellista avioliittoa? Kuinka usein siitä kuitenkaan puhutaan vakavasti, miten sellaisen saisi? Kuinka moni on saanut lapsen ja lähtenyt lapsiperhe-elämään lukematta ainuttakaan vauvaopasta? Kuinka moni on astunut avioliittoon ja lähtenyt avioliittoelämään lukematta ainuttakaan parisuhdeopasta? Haluan pohtia kirjoituksillani aihetta ja toivottavasti herättää keskustelua. En kuvittele löytäneeni koko totuutta. Mutta koen löytäneeni jotain.
Avioliiton hoitaminen on teema, joka on pitkään kiehtonut minua. Luen mielelläni aiheesta. Minusta on mielenkiintoista keskustella parisuhteen hoitamisesta sekä puolison että ystävien kanssa. Keskusteleminen ja vertaistuki ovat hienoja juttuja. Ja koska tykkään kirjoittaa, niin minusta on hauskaa pohtia avioliittoa ja siihen liittyviä oivalluksia kirjoittaen. Avioliittoleireistä on myös hyviä kokemuksia. Mutta ennen kaikkea, olen naimisissa. Perustavin kokemukseni avioliitosta perustuu meidän avioliittoon.
Se on vielä sanottava, että turhaa ryppyotsaisuutta en kannata ollenkaan, vaikka välillä on aika puhua vakavasti. Huumorille on paljon käyttöä avioliitossa ja usein on aika nauraa itselleen. Toivon, että osaisin välittää myös sen ajatuksen blogissa. Ettei homma menisi ryppyotsaiseksi kurtisteluksi, muttei toisaalta myöskään turhan kepeäksi höpöttelyksi.
Nyt voi herätä kysymys, että montako vuotta avioliittotaivalta rouvalla onkaan takana? Vastaus on puolenkymmentä. Voi myös herätä toinen kysymys. Eikö vuosia pitäisi olla monta kymmentä, että olisi varaa sanoa jotain aiheesta? Tähän vastaan, että asia on arvioitava jokaisen lukijan itse. Lue ja kuuntele. Kolahtaako?