Välttämättömät tarpeet

Usein on vaikea tunnistaa ja tunnustaa omia tarpeitaan. Vielä vaikeampaa on oppia tuntemaan hyvin puolison tarpeet. Tarpeet ovat tarpeellisia ja välttämättömiä. Niitä ei voi poistaa, vaikka toisinaan tekisi mieli taikoa ne näkymättömiksi. Voi toki yrittää tukahduttaa tarpeensa, mutta eivät ne sillä mihinkään katoa ja tiedossa on ongelmia kulman takana. Siksi tarpeet olisi hyvä tunnistaa, tunnustaa ja hyväksyä. Ja opetella yhdessä elämään sellaista elämää, jossa kummankin puolison tarpeet saisivat ainakin osittain täyttyä.

Tarpeissa ahdistavaa on se, että tuntuu vaikealta olla tarvitseva. Jos ei olisi tarpeita, voisi olla riippumaton. Ja riippumattomana voisi olla haavoittumaton. Avoimuus ja tarvitsevuus on pelottavaa, jopa avioliitossa, jossa lähellä on läheisin ja rakkain ihminen. Tarvitseva ihminen on haavoittuva ja herkkä. Käy todella kipeää, jos tärkeimmät tarpeet eivät täyty. Se voi suistaa ajan kanssa kyynisyyteen ja välinpitämättömyyteen. Mutta jos tarpeet saavat täyttyä, se antaa upeita voimavaroja ja onnea elämään. 

Naisella ja miehellä on vähän erilaiset tarpeet ja erilaiset määrät eri tarpeilla. Naisena nainen tarvitsee usein eri asioita mieheltä kuin miehenä mies naiselta. Toki myös ihmisinä tarvitsemme eri asioita ja eri verran. Avioliiton alkuvaiheessa ei tarvitse usein murehtia tarpeiden täyttymisestä. Aluksi kummallakin on halua ja voimia antaa paljon ja tarvita vähän. Ajan myötä tilanne kuitenkin muuttuu. Arki vie veronsa ja tarpeet eivät enää täyty itsestään.

En usko, että tarpeet kohtaavat avioliitossa kovinkaan usein siinä mielessä, että kumpikin tarvitsisi juuri samalla hetkellä juuri samaa asiaa ja juuri saman verran puolisoltaan. Sen takia joudutaan usein sekaannukseen. Koska kumpikin toivoo, että sekä hän olisi onnellinen että toinen olisi onnellinen, niin aletaan täyttää toiselle tarpeita, joita hänellä oletetaan olevan, että puoliso tulisi onnelliseksi. Usein emme kuitenkaan tiedä, mitä toinen tarvitsee. Ja helposti ne ovatkin sitten omia tarpeitani, joita puolisolleni täytän. 

Esimerkiksi, jos minä toivoisin puolisoltani kirjeen, ruusuja ja hyvin siivotun keittiön, saatan antaa puolisolleni kirjeen, ruusuja ja hyvin siivotun keittiön. Mutta koska puolisoni tärkeitä toiveita eivät ole kirje, ruusut ja hyvin siivottu keittiö, hän ei osaa niitä arvostaa ja hänen tarpeensa eivät täyty niiden avulla. Ja lisäksi minä petyn, kun en saanut isoa kiitosta ja arvostusta antamisestani. Ja petyn myös siitä, että en saanut tunnetta, että puolisoni olisi tullut onnellisemmaksi, vaikka ponnistelin hänen onnellisuutensa vuoksi.

Puolisoni taas toivoisi vaikkapa uuden puhelimen, remppailutilan autotalliin ja rentoutumista yhdessä toimintaelokuvan parissa. Siispä puoliso antaa nämä minulle. Ja minä en osaa niitä arvostaa, koska olisin tarvinut ruusuja, kirjeen ja siivotun keittiön. Ja taas petytään puolin ja toisin. Nämä ovat karrikoituja esimerkkejä, mutta silti kertovat jotain totuudesta. 

Emme siis osaa aina antaa toiselle sitä, mitä hän tarvitsisi, vaikka haluaisimme todella. Olen varma, että molemmille puolisoille erittäin tärkeä tarve on se, että puolisoni olisi kanssani onnellinen. Helposti kuitenkin menee puurot ja vellit sekaisin ja emme tiedä, mitä toinen eniten meiltä tarvitsisi, koska se ei ole sama kuin mitä itse eniten toiselta tarvitsen.

Usein ajaudutaankin ikävään kierteeseen. Koska puolisoni ei täytä omia tarpeitani, en minäkään halua täyttää puolisoni tarpeita. Tämä ajatus ei välttämättä ole tietoinen, vaan pinnan alla. Jos omat tarpeet eivät täyty, ei ole voimia tai halua täyttää puolison tarpeita. Ja tarpeista tulee ajan myötä valtapelin nappuloita ja siinä pelissä kumpikin on häviäjä. On aika viheltää peli poikki ja alkaa selvittää, mitä kumpikin todella tarvitsisi. Paljon hauskempi peli on se, jossa kilvan täytetään toisen tarpeita.

Tarpeiden käsittelemisessä voi auttaa ajatus rakkauden kielistä (Gary Chapman, Rakkauden kieli). Sanat, teot, yhteinen aika, lahjat tai kosketus voivat olla se kieli, jolla puolisosi lukee parhaiten rakkautta. On mahdollista, että molemmilla puolisoilla on eri äidinkieli. Minä ehkä puhun äidinkielenäni sanoja, mutta puolisoni tekoja. Olennaista olisi antaa toisella rakkautta sillä kielellä, mitä toinen lukee parhaiten, eikä sillä, mitä itse puhuu parhaiten. Se on vaikeaa, koska silloin ei voi välttämättä osoittaa rakkautta äidinkielellään. Mutta muulla kuin puolison äidinkielellä osoitettu rakkaus menee yleensä hukkaan. Puoliso ei ymmärrä sitä, joten se ei täytä puolison rakkauden tarvetta ja lisäksi “turha” antaminen vie minulta voimia. 

Mitä muuten tarpeet voivat olla parisuhteessa? Tarvetta arvostukseen, keskusteluun, ihailuun, yhdessä tekemiseen, yhdessä olemiseen, vahvaan sitoutumiseen, hellyyteen, kumppanuuteen, omaan tilaan, viehättävään pukeutumiseen, vastuun ottamiseen erilaisista asioista jne. Sellaisia asioita, joita ei ole aina helppo sanoittaa itselleen ja puolisolleen. Ja joiden tärkeysjärjestys voi puolisoilla olla hyvinkin erilainen, vaikka kummallakin olisi samoja tarpeita. Tarpeiden tiedostaminen kannattaa, vaikka onkin työlästä. Koska tarpeiden suhteen ollaan ison asian ja mahdollisesti kompastuskiven äärellä. Turha jäädä kompastelemaan, jos olisi muitakin vaihtoehtoja.

Voivatko tarpeet olla kohtuuttomia? Täyttymättöminä ne voivat herkästi olla. Jos puolison tarpeet eivät ole pitkään aikaan täyttyneet, niin niistä voi tulla niin suuria, että ne voivat tuntua kohtuuttomilta ja vaativilta. Kyse on siitä, että ne ovat ehtineet kasautua valtavaksi möykyksi. Hyväksyttyinä ja ainakin osittain täytettyinä tarpeet eivät ehdi möykkyyntyä, vaan pysyvät luonnostaan kohtuullisen kokoisina. Jos saa nauttia säännöllisesti siitä, että tarpeet täyttyvät, niin tuskin monikaan vaatii puolisoltaan enemmän ja kohtuuttomia. Vaan on kiitollinen ja onnellinen siitä, mitä on saanut ja saa. Ja antaa mielellään puolisolle sitä, mikä taas hänelle on tärkeää.

Luo keskustelua tarpeista, kuuntele tarkkaan ja usko, mitä toinen sanoo! Vaikka et ymmärrä, miksi puolisosi tarvitsee enemmän hellyyttä tai enemmän omaa tilaa kuin sinä, niin luota siihen, mitä hän itse kertoo tarpeistaan. Ja jos haluat tehdä hänet onnelliseksi, anna hänelle sitä, mitä hän tarvitsee. On helppoa nähdä, mitä se tekee puolisolle, jos hänen tarpeensa saavat täyttyä. Hän tulee onnellisemmaksi. Jopa paljon onnellisemmaksi.

2 kommenttia

  1. Ano

    Tässä blogissa on ollut niin paljon hyödyllistä asiaa! Tämä aihe kuitenkin on koskettanut minua eniten, koska se pätee myös muihin suhteisiin kuin parisuhteeseen ja koska se on niin perusjuttu, mutta kuitenkin ehkä vaikea huomata.

    Kiitos kovasti kun kirjoitat blogia!

    Vastaa
    • Vaimo

      Kiitos sanoistasi! Olen iloinen, että olet saanut ajatuksia blogistani ja olen kiitollinen palautteestasi!

      Tarpeet ovat tosiaan iso perusjuttu, mutta silti jotenkin niin vaikeita huomata. Itsellä esim. on kestänyt tosi pitkään hyväksyä se, että minulla ylipäätään on tärkeitä tarpeita parisuhteessa ja että minulla saa olla tarpeita. Ja että pitää myös oppia kertomaan ne itse suoraan puolisolleni, koska kukaan ei niitä puolestani kerro ja ei ole kohtuullista olettaa, että puolisoni ne arvaisi. Ja on niin totta, että oivallukset parisuhteessa auttavat usein myös muissa ihmisuhteissa.

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.