Onnellinen avioliitto
  • Etusivu
  • Arkisto
  • Tietoja kirjoittajasta
Kategoria

Odotukset

OdotuksetYleisiä ajatuksia

Parisuhde on kahden kauppa

Kirjoittajalta Tiia 22/11/2020

Olen alkanut ymmärtää, että parisuhde on kahden kauppa ihan kaikessa. Se, millainen ajatus minulla oli ja on jokaisesta päätöksestä, joka parisuhteeseen liittyy, ovat minun ajatuksiani. Yhtä lailla puolisollani on omat ajatuksensa jokaisesta pienemmästä ja isommasta ratkaisustamme. Juuri tässä parisuhteen kauneus piilee.

Monesti on tuntunut vaikealta, kun asiat eivät menneet odotusteni mukaan. Kuitenkin jos ne olisivat menneet minun toiveideni mukaan, kyseessä ei olisi hyvä parisuhde. Silloin kyse olisi päsmäröinnistä tai siitä, että saisin olla ihan itse itseni kanssa: ei parisuhteesta lainkaan.

Viisaus ja siunaus piilevät siinä, että elämä on meidän elämämme ja meidän näköisemme. Ei juuri täsmälleen sinun näköisesi, eikä juuri täsmälleen minun näköiseni. Silloin siinä on paljon sinun tuomaa uutta minulle ja paljon minun tuomaa uutta sinulle, josta muodostuu meidän yhteistä. Silloin sinä hiot minua ja minä sinua.

Arvot ovat toki ne, jotka luovat pohjan, että molemmilla on samoja suuntaviivoja mielessä yhteiselle taipaleelle. Mutta samantyyppisillä arvoillakin yhteinen maailma rakentuu tuhansista pienemmistä ja isommistä päätöksistä ja valinnoista. Usein se muodostuu myös siitä, mitä elämä tullessaan tuo ja miten siihen vastaamme.

Parisuhde ei ole minun, eikä se ole sinun, vaan se on meidän. Hyvä parisuhde on enemmän ja erilaista kuin minä ja enemmän ja erilaista kuin sinä. Olen monesti miettinyt, millaista elämäni olisi ilman puolisoa tai lapsiamme. Todella monet elämääni värikkäämmäksi ja avarammaksi tekevät asiaa katoaisivat. 

Olen kontrollifriikki ja välillä on ollut vaikea antautua yhteisille päätöksille: jakaa vastuuta ohjaksista. Mutta olen myös oppinut nauttimaan siitä, että vastuuta voi jakaa ja maailma saa laajentua. Yhteinen elämä on välillä mutkikasta, mutta se on hieno kahden kauppa.

22/11/2020 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
OdotuksetOma kasvu

Asiantuntijat

Kirjoittajalta Tiia 22/07/2020

Tietoa ja taitoa elämän eri osa-alueilta on parisuhteessa harvoin täsmälleen saman verran molemmilla. Toinen voi olla perehtyneempi puutarhanhoitoon, toinen nikkarointiin. Elämässä on lukuisa joukko asioita, joihin voi perehtyä; toisaalta kukaan ei hallitse kaikkea hyvin. 

Jos toimitaan yrityksessä, rooleja ja vastuuta jaetaan. Avioliitossakin tämä on usein tyypillistä ja varmasti aivan hyvä periaate. Molemmissa on herkästi myös jonkinlainen arvoasteikko tehtäville. Onko talousasiantuntija perheessä tai yrityksessä arvokkaammassa tehtävässä kuin siivousasiantuntija?

Asiantuntijuuteen vaadittavan tiedon ja taidon määrä riippuu tehtävästä. Vessan pesemisen ekspertiksi on kohtuullisen helppo päästä. Ekonomiksi opiskelu vie paljon kauemman aikaa. Silti molempien vastuualueiden hoitoa kiistatta tarvitaan niin yrityksessä kuin kotonakin.

Asiantuntijuuden arvostus on teema, joka pohdituttaa minua. Onko perheen siivousvastaavan tietotaito ja työ arvostettua? Entä jos toinen jää kotiin hoitamaan lapsia ja toinen on työelämässä. Kertyykö molemmille yhtä lailla asiantuntemusta? Kummalle kertyy arvokkaampaa asiantuntemusta?

Kova ja pehmeä tieto sekä taito ei aina olen samanarvoista nykyajassakaan. Olen pitänyt vähäpätöisempänä kertynyttä tietotaitoani esimerkiksi sosiaalisten suhteiden hoitamisessa, parisuhdeasioissa ja lasten kasvatuksessa kuin CV:ssä näkyvää työkokemusta. Minun virallinen CV:ni kolmen lapsen äitinä on lyhyt. Kertooko se siitä, että en ole yhtä pätevä kuin puolisoni, joka on ollut paljon pidempään työelämässä?

Tämä dynamiikka voi heijastua myös parisuhteeseen. En ole millään muotoa asiantuntija puolisoni työasioissa. Minä olen kasvattaja niin kotona kuin töissäkin. Onko puolisollani kuitenkin yhtä paljon asiantuntemusta kasvatuksesta kuin minulla? Kumman sana ratkaisee kasvatuspäätöksissä? Onko minulla yhtä paljon asiantuntemusta perheen talousasioista? Kumman sana ratkaisee talouspäätöksissä? Kumpi meistä on pätevämpi ihminen?

Pahoin pelkään, että naisille tyypillisempien alojen tietotaito on usein vähemmän arvostettua niin naisten kuin miestenkin mielessä vielä 2020-luvullakin. Tai ehkä olen vain 1900-luvun kasvatti. Joka tapauksessa elän vaihetta, jossa yritän opetella arvostamaan ja tuomaan esille omaa asiantuntijuuttani. Samalla haluan osoittaa sanoin ja teoin arvostusta ja tervettä ylpeyttä puolisoni osaamiselle ja asiantuntemukselle.

22/07/2020 0 kommenttia
2 FacebookTwitterWhatsappEmail
KommunikaatioOdotukset

Treffit

Kirjoittajalta Tiia 04/07/2019

Olimme kesäkuussa pitkästä aikaa puolison kanssa kunnon treffeillä. Jäin miettimään avioparin treffien olemusta. Pitkässä parisuhteessa treffit eivät ole vain treffit: kohtaaminen ja siitä omille teille jatkaminen. Ne ovat kahdestaan jaettu erityisempi hetki yhteisestä arjesta. Hetki, jossa keskitytään toinen toiseen. 

Ajattelin nuorena, että pariskunnan treffien täytyy olla onnistuneita. Kun tuntee toinen toisen ja tietää, mistä hän tykkää, ei tarvitse jännittää, miten treffit sujuvat. Kuitenkin avioparin treffitkin voivat epäonnistua moninkin tavoin, koska ne rakentuvat suuremman pohjan päälle. Olen tullut siihen tulokseen, että läheinen ja tyytyväinen arki mahdollistaa onnelliset treffit. 

Vuosien aikana treffeillä tai treffien jälkeen meillä on tullut usein riitaa. Treffit eivät ole täyttäneet molempien odotuksia ja tarpeita. Vika ei ole ollut pelkästään epäonnistuneissa treffeissä, vaan myös toimimattomassa arjessa. Kun arki ei ole täyttänyt odotuksia ja tarpeita, treffit voivat jopa lisätä harmia ja pahaa mieltä. Hyviä treffejä on vaikea saada syntymään, jos parisuhteen tilanne arjessa on hankala. Tämä liittyy samaan ilmiöön kuin loma-aikojen haasteellisuus parisuhteen kannalta.

Jokaisessa arkipäivässä puolison kohtaaminen ja ainakin lyhyiden läheisyyshetkien luominen on hyvien treffien perusta. Isojen asioiden työstäminen, johon meillä on tarvittu tueksi avioliittoleirejä ja pariterapiaa, on onnistuneiden treffien pohja. Odotusten ja tarpeiden sanoittaminen niin arjen kuin treffien suhteen on sekin treffien perustaa. 

Avioparin treffit, ainakin pienten lasten vanhemmille, ovat yleensä muutaman tunnin kokonaisuus. Käynti syömässä, elokuvissa, liikkumassa, kaupungilla tai luonnossa. Hetki irti arjen askareista, lastenhoidosta, töistä ja velvollisuuksista. Aviopuolisoiden treffeillä tarvitaan molemmille halu kohdata toinen aidosti ja työntää arki, työt ja puhelin hetkeksi syrjään. Halua antaa toiselle sitä, mitä hän tarvitsee ja antaa itsestään ylipäätään. 

Millaiset ovat unelmatreffini puolison kanssa? Lämpimät, läsnäolevat ja läheiset. Keskittyneet, keskustelevat ja kuuntelevat. Katseita, kosketusta ja kiitollisuutta. Huumoria, huomiointeja ja haleja. 

Kesäkuun treffit olivat onnistuneet. Parisuhdearki on tällä hetkellä monista elämän ja lapsiperheen haasteista ja stresseistä huolimatta hyvää. Treffeillä sain tuntea saavani puolisoni täyden huomion, oli aikaa jutella rauhassa, kulkea käsi kädessä ja huumoriakin mahtui mukaan. Treffien jälkeen mieli oli kevyt, kiitollinen ja onnellinen.

04/07/2019 0 kommenttia
1 FacebookTwitterWhatsappEmail
OdotuksetSitoutuminenYhdessä kasvaminen

Rinnakkaistodellisuudet

Kirjoittajalta Tiia 05/12/2018

Sairasteluarki lasten kanssa nosti esiin ajatuksen rinnakkaistodellisuuksista. Tajusin, että sama viikonloppu näytti jälkeenpäin toisaalta ihanalta monine mukavine puuhineen ja samalla tosi raskaalta kaikkine sairasteluineen ja valvottuine öineen. Vähän kuin se perinteinen puoliksi täysi vai puoliksi tyhjä lasi. Upea tai kurja viikonloppu riippuen, mistä näkökulmasta sitä katsoi.

Tajusin, että rinnakkaistodellisuusajatus kuvaa myös avioliittoa. Olen ollut vuosien myötä yhtä aikaa hyvin tyytyväinen ja tyytymätön avioliittoomme. Molempia yhtä aikaa ja aidosti: täynnä onnea ja pettynyt.

Kerron ensin pettymyksen ja tyytymättömyyden todellisuudesta. Monesti vuosien varrella on tuntunut, että tunne- ja keskusteluyhteytemme ei ole hyvä. On ollut repiviä riitoja, joita ei olla saatu kunnolla käsiteltyä. On ollut henkistä etäisyyttä, jota ei olla osattu kuroa umpeen. On ollut tunnetta, että ei tule arvostetuksi tai nähdyksi omana itsenään. Naimisissa oleminen on ollut raskasta ja vaikeaa.

Onnen ja tyytyväisyyden todellisuudessa olen vilpittömästi täynnä kiitollisuutta ja onnea. Minulla on ihana puoliso ja meillä on kolme mahtavaa lasta. Ensimmäiselle avioliittoleirille lähteminen reilut 6 vuotta sitten oli hyvä päätös ja avioliittotyö on tehnyt hyvää meille. Vuosi vuodelta rakkaus on syventynyt ja olen edelleen rakastunut puolisooni. Naimisissa oleminen on ihanaa.

Ajatus rinnakkaistodellisuuksista auttaa ymmärtämään avioliiton kasvutarinaa. Yhteyden rakentaminen on pitkä työ ja monia kiviä on pitänyt kääntää. Olemme päässeet nyt tähän hetkeen, jossa lapsiperhe-elämä on rankkaa ja antoisaa yhtä aikaa, mutta avioliiton rinnakkaistodellisuudet ovat selvästi lähentyneet toisiaan. Tunneyhteys välillämme on syventynyt ja vahvistunut, keskustelutaitoihin on saatu tukea, harjoitusta ja taitoa lisää. Nykyään tunnen myös, että näemme toinen toisemme paremmin omina itsenämme ja tämä arvostus näkyy sanoissa ja teoissa. Empatia välillämme on kasvanut.

On ihan okei, että elämä näyttää eriltä riippuen, mistä näkökulmasta sitä tarkastelee. Toivon kuitenkin, että muistan katsoa sitä pääasiassa kiitollisuuden näkökulmasta. Olen todella kiitollinen kuluneista vuosista ja olen kiitollinen tässä ja nyt.

 

05/12/2018 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
OdotuksetSitoutuminenYhdessä kasvaminen

Unelmieni avioliitto

Kirjoittajalta Tiia 10/05/2018

Millainen avioliitosta voi tulla parhaimmillaan? Mikä on avioliiton hoitamisen tavoite? Miksi tehdä töitä avioliiton eteen? Millainen on se avioliitto, josta unelmoin?

Varmaan kaikki tekstini pohjimmiltaan puhuvat unelmien avioliitosta. Olen vuosien varrella miettinyt esimerkiksi sitä, mikä on onnellisen avioliiton salaisuus, millainen on kahden aikuisen avioliitto tai mitä rakkaus on. Haluan kuitenkin sanoittaa erikseen, millainen on unelmieni avioliitto.

Luin vasta läpi kaikki vanhat blogitekstini. Tekstejä on viiden vuoden ajalta, lähes 100 kappaletta. Kaikki pohjimmiltaan pohdintoja siitä, millainen on onnellinen avioliitto. Oli kiinnostavaa huomata, että pystyn allekirjoittamaan vanhatkin tekstit edelleen. Vaikka kirjoittajana koen kehittyneeni sitten ensimmäisten tekstien, niin tekstien sisältö ei tuntunut vanhentuneelta. Päinvastoin hätkähdin, olenko jo vuosia sitten ajatellut noin? Olenko osannut ottaa käyttöön oivallukset ja saanut ne toimimaan arjessa? Ehkä oikeampi kysymys on olemmeko osanneet ne ottaa käyttöön?

Meillä on ollut lujan työstämisen vuosi meidän avioliitossa viime keväästä alkaen. Jollain tavoin vaikeampi kuin koskaan, mutta myös antoisampi kuin aikaisemmat. Eteenpäin on päästy hetkittäin jopa harppauksin, mutta sen eteen on tehty tosissaan ja hartiavoimin töitä. Olen luultavasti kokenut myös kolmenkympin kriisin. Havahtunut miettimään asioita entistä enemmän ja työstämään niitä lisää. Todennut myös, että haluaisin saada unelmieni avioliiton.

Unelmieni avioliitossa kaksi aikuista ihmistä pitää hyvää huolta itsestään ja toisesta ja molempien tarpeista. Kummankaan ei tarvitse pelätä. Pelätä avaamasta sisintään, pelätä, ettei tule kuulluksi tai nähdyksi. Unelmieni avioliitossa ollaan läheisiä. Ystäviä, rakkaita, rakastavia ja rakastettuja. Unelmieni avioliitossa puhutaan paljon. Siinä puhutaan arjesta ja syvällisistä asioista. Siinä puhutaan tunteista ja osoitetaan rakkautta sanoin ja teoin. Haaveitteni avioliitossa on läsnäoloaikaa toinen toiselle kiireisissäkin elämänvaiheissa. Siinä pyydetään anteeksi ja annetaan anteeksi. Yritetään ymmärtää toinen toista mahdollisimman hyvin, vaikka ollaankin keskeneräisiä ihmisiä.

Unelmieni avioliitto on paikka, jossa kumpikin saa kasvaa täyteen mittaansa rakkauden keskellä ja tuettuna. Kurkottaa kohti omia unelmiaan. Unelmieni avioliitossa saa olla vankasti turvassa ja silti hyvällä tapaa vapaa yhtä aikaa. Kumpikin saa elää täyttä omaa elämäänsä onnellisesti yhdessä. Haaveitteni avioliitossa voi olla levollinen ja kasvamassa yhtä aikaa. Siinä kannetaan vastuuta. Vastuu otetaan niin omasta käytöksestä, menneisyydestä kuin tästä hetkestäkin. Kumpikin pitää huolta yhdessä avioliiton hyvinvoinnista.

Unelmieni avioliitto on työn alla. Valmiiksi se ei tulekaan, mutta vahvemmaksi ja paremmaksi tulee. Silloin suunta on oikea, kun puolisot yhdessä rakentavat unelmiensa avioliittoa.

10/05/2018 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Odotukset

Tavallinen arki ja sen vastakohta

Kirjoittajalta Tiia 28/12/2014

Onko tavallisen vastakohta huippumahtava? Olen huomaamattani pitkään ajatellut, että niin on. Tavallinen kuulostaa vähän tylsältä. Ei mitään erityistä. Samaa kuin ennenkin. Sama mies ja samat kuviot.

Parisuhteessa arki tulee väkisinkin vastaan. Se tavallinen arki. Tiskit on tiskattava ja laskut on maksettava. Kiukuttaakin ja ärsyttää ja väsyttää. Ristiriitoja tulee ja tuo toinen ei aina ymmärrä minua. Tai edes yritä ymmärtää. Kaikki on niin tavallista. Ei mitään hohdokasta. Ei yllätyksiä. Mikään ei suju täydellisesti.

Tämän kaiken vastakohdaksi olen olettanut huippumahtavan. Huippuhetkiä, huipputunteita ja huipputunnelmia. Erityistä ja mahtavaa. Ihanaa elämää. Soljuvaa ja romanttista.

Viime aikoina olen kuitenkin pohtinut, että tavallisen vastakohta taitaakin olla suru ja kipu. Se, että on raskasta, sietämätöntäkin. Tavallisen sisällä kun kuitenkin piilee onni, jos sen vaan muistaa huomata. Ei ole suurempia murheita ja vaikeuksia, on välillä hyvä ja helppo olla. Tärkeimmät ja rakkaimmat ovat lähellä ja terveinä, vaikka kipunoitakin lentelee välillä. Arki ei ole maalauksellista, mutta se on ihan jees.

Luulen, että huippumahtavaa arkea tai parisuhdetta ei ole olemassakaan. Ja olen tajunnut, että vaikeuksia ja surua on liian paljon ja liian usein. Tavallinen ei olekaan pelkästään tavallista.

Tavallinen on sekä arkea että unelmaa.

28/12/2014 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
OdotuksetSitoutuminen

Hymni arkirakkaudelle

Kirjoittajalta Tiia 18/10/2014

“Mua rakastat, se riittää, kaiken muun voin unhoittaa”. “Minä maiset murheeni unohdan, sinisilmiis’ kun katsoa saan.” Kuulostaa hyvältä. Mutta ei se mennyt niin. Tämä on hymni arkirakkaudelle.

“Sulle vaikka tähden hankin, kestän osan kovimmankin, jos vain sinä haluat.” Tähdet ja suuret timantit. Harvoinpa ne ovat onnea tehneet. Eikä uhrautuminen. Olla nöyrä ja terveellä tavalla ylpeä. Osata antaa ja ottaa vastaan puolin ja toisin. Rakkautta, hellyyttä, tukea, apua ja ystävyyttä. Siinä on pohjaa.

“Välitä en maailmasta, luopua voin mammonasta, jos vain sinä haluat.” Sellainen ei voi kestää, joka pyörii vain oman tai edes meidän navan ympärillä. Välittäminen on tärkeää. Paitsi sinusta, minusta ja meistä, niin myös muista ja monesta muustakin asiasta. Ja töitäkin täytyy tehdä elantonsa, meidän elannon, eteen.

“Kun et sinä luotain lennä, kaiken muun mä annan mennä, jos vain sinä haluat.” Suhteen perustalla?! Luovun ystävistä, harrastuksista, itsestäni ja elämästäni? Kun jakamaan nimenomaan on saanut tulla. Molemmat. Jakamalla monet asiat tuplaantuu, kevenee ja paranee. Ja jakamalla saa myös kasvaa. Jakamalla haavansakin.

Hymni arkirakkaudelle on hymni terveelle rakkaudelle. Sinisilmiin katsominen ei ratkaise ongelmia, mutta rakkaus suhteen perustana haluaa ratkoa ongelmia. Rakkaus on elävää rakkautta, joka vaikuttaa ja toimii. Rakkaus antaa voimia rakkaudentyöhön.

18/10/2014 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
KommunikaatioOdotuksetYleisiä ajatuksia

Avioliitto ja loma – rakkautta ja riitoja?

Kirjoittajalta Tiia 22/12/2013

Tehdäänkö onnellisessa avioliitossa lomalla enemmän vai vähemmän töitä parisuhteen eteen ja millaista loma avioliitossa on? Minun käsitykseni on, että arki on jollain tapaa helpompaa avioliitossa kuin loma. Arkeen kuuluu rutiinit, arkeen kuuluu usein kummankin omat tontit työn- ja vastuunjaossa ja siihen kuuluu pienehköt odotukset. Lomaan kuuluu suuret odotukset, mahdollinen vastuunjaon epäselvyys ja se, että rutiinit voivat kadota. Se on sekä hyvä että huono asia. Vapaampi aika on avain lepoon ja lomaan, mutta siihen liittyy myös sudenkuoppia. Tässä muutama pohdinta loman onnellisuuteen liittyen.

Uskotko, että lomasi onnellisuuteen vaikuttaa se, kuinka paljon katsot puolisoasi silmiin? Olisiko näin? Kirjassa Rakastu kumppaniisi uudelleen (Andrew G. Marshall, 2008) pohditaan, mitä merkitystä on sillä, että tutkimustenkin mukaan alun rakastumisvaiheessa katsotaan puolisoa selvästi enemmän silmiin kuin myöhemmin parisuhteessa. Uskon, että silmiin katsomisella on väliä. Silmiin katsominen kun ei ole pelkkää silmiin katsomista. Ainakin minulle se kertoo, että puoliso on läsnä, arvostaa ja välittää. Lomalla eritoten tämä viesti on tärkeä – tuli se sitten paketein, suukoin, sanoin ja/tai silmiin katsoen. Että haluan olla sinun kanssasi ja arvostan ja rakastan sinua, vaikka arjessa olisikin ollut välillä niin paljon haipakkaa, ettei kohtaamiselle puolison kanssa ole jäänyt paljon aikaa.

Toisaalta lomallakin tarvitaan myös erillisyyttä. Etenkin lapsiperheessä loman aloittaa usein kaksi aika väsynyttä puoliskoa. Ja loma ei välttämättä tuokaan mukanaan pitkään nukuttuja aamuja, lepoa ja vapautta. Siksi näen ensiarvoisen tärkeänä sen, että tiedostetaan yhdessä se, että kumpikin saattaa olla, ja saa myös olla, väsynyt. Ja mietitään, miten kumpikin saisi lepoa ja omaa aikaa. Työnjaosta sopiminen on tärkeää. Että kummallakin olisi aikaa pitää huolta itsestään. Väsyneenä ei kukaan ole parhaimmillaan.

Uskotko, että lomasi onnellisuuteen vaikuttaa myös se, kuinka avoin olet? Blogissa on jo aiemmin pohdittu sitä, miten ääneen lausumattomat odotukset eivät useinkaan puolisoilla kohtaa ja mitä siitä voi seurata. Loma on haastavaa aikaa, koska siihen liittyy odotuksia kaikilta mahdollisilta suunnilta. Koen, että paras tapa suunnistaa niiden viidakossa on puhua, yrittää ymmärtää ja kuunnella huolella. Puolisoa ei voi juurikaan säästää omilta tunteiltaan ja toiveiltaan, joten on parempi jutella tiuhaan, avoimesti ja paljon, ettei väärinkäsityksiä pääsisi syntymään. Isojen kuilujen ylittäminen on paljon hankalampaa kuin pienten, joten on parempi, että ei edes päästä niitä syntymään.

Rakastu kumppaaniisi uudelleen -kirjassa puhutaan myös siitä, että muulloinkin kuin rakastumisvaiheessa on tärkeää puhua kaikesta puolisolleen. Rakastumisvaiheessa kaikki pienetkin asiat ja havainnot maailmasta ovat niin tärkeitä, että niistä haluaa jutella puolisolleen. Vaikka toki arki tästä muuttuu, niin silti erilleenkasvamiselta suojelee se, että jakaa ajatuksiaan ja itseään paljon ja väärällä tavalla suodattamatta. Loma on erityisen hyvää aikaa päivittää kuulumisia puolin ja toisin. Pieniä ja isoja asioita.

Onnelliseen lomaan kuuluu yhdessä ja erikseen oleminen ja tekeminen. Ajattelen, että loma parhaimmillaan on lomailun ja puuhailun, rakastamisen ja riitojen sekä parisuhteen työstämisen aikaa. Kuten aiemminkin olen kirjoittanut, näen ristiriidat avaimina eteenpäin. Niitä yleensä tulee väkisinkin lomalla työn alle, mutta ne kuuluvat pakettiin ja niiden selvittäminen on avartavaa ja onnellisuutta lisäävää. Siksi ajattelen, että ei haittaa, vaikka lomaan kuuluisi paitsi hyvää yhdessäoloa myös napit vastakkain olemista. Kummallakin on paikkansa onnellisessa lomassa, koska lomasta ei tule kunnon lomaa ellei tee myös töitä sen onnistumisen eteen.

22/12/2013 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Odotukset

Optimisti parisuhteessa

Kirjoittajalta Tiia 17/11/2013

Luin vasta, että oppimistutkimusten perusteella hyvässä opettajassa erittäin tärkeää on korkeat ja myönteiset odotukset oppilaiden suhteen. Eli optimistin opettajan oppilaat oppivat paremmin kuin pessimistin. Toinen tärkeä oppimista edistävä asia on opettajan hyvä suhde oppilaisiin. Miten tämä liittyy parisuhteeseen? Olen pohtinut, onko näin, että myös parisuhteessa myönteiset odotukset tuovat jo itsessään hyvää parisuhteeseen?

Nykyään puhutaan paljon positiivisesta asenteesta ja voi olla, että joku lukija on jo ihan kypsä positiivisuudesta puhumiseen. Silti haluan nostaa teeman esille parisuhteen hoitamisen yhteydessä. Uskon, että onnellinen ja onneton parisuhte ovat osittain myös katsantokannasta ja asenteesta kiinni. Voisiko olla niin, että optimistilla on onnellisempaa parisuhteessa kuin pessimistillä, vaikka suhdetilanteet sinällään olisivat varsin samanlaiset?

Jos kiinnittää huomiota voittopuolisesti negatiivisiin asioihin, parisuhde voi tuntua onnettomalta. Jos kiinnittää enemmän huomiota positiivisiin asioihin, sama parisuhde voikin tuntua varsin onnelliselta. Joka parisuhteessa on hyviä ja huonoja juttuja. Voi olla, että kodinhoito sujuu hyvin yhdessä, mutta rahasta tulee herkästi riitaa. Tai voi olla, että taloudenpito sujuu hyvin yhdessä, mutta kodinhoidosta tulee monesti riitaa. Usein joku asia puolisossa ärsyttää kovasti ja toinen piirre ihastuttaa paljon. Puolisossa on väkisinkin hyvät ja huonot puolet, mutta kummat puolet me näemme?

Uskon, että tavallisessa onnellisessa parisuhteessa on riitaa ja erimielisyyksiä ihan yhtä lailla kuin hienoja hetkiä ja mukavaa yhdessäoloa. Onnellinen parisuhde on paketti, johon kuuluu ihan normaalina osana ristiriidat ja kasvukivut. Optimisti näkee ne mahdollisuutena kasvuun, pessimisti ehkä suhteen tuhona. Siksi uskon, että optimistisuus parisuhteessa kannattaa. Jos on myönteiset odotukset puolisolle ja parisuhteelle, odotukset voivat hyvinkin alkaa toteuttaa itseään. Asenne välittyy tiedostamatta arkeen ja puolison kohtelemiseen ja kohtaamiseen.

Vaikka positiivisuudesta puhuminen voi ärsyttää, niin peukutan positiiviselle asenteelle parisuhteessa. Kannattaa tarkistaa, mistä näkökulmasta maailmaa katsoo. Olenko parisuhteessa erityisesti puolisoni hyvien vai huonojen puolten kanssa? Näenkö itsestäni pääasiassa hyvät vai huonot puolet? Katsonko suhdettamme enemmän miinus- vai pluslaseilla?

17/11/2013 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
KommunikaatioOdotuksetTarpeet

Eroon nalkutuksesta

Kirjoittajalta Tiia 22/09/2013

Nalkuttamisen synonyymeja ovat mm. naputtaminen ja urputtaminen. Ilmiötä voisi kuvailla näin. Nalkuttaessaan toinen puolisoista sanoo ikävällä äänensävyllä ja jälkikäteen puolisolleen asioista, jotka olisi hänen mielestä pitänyt hoitaa tai hoitaa eri tavalla. Tästä seuraa helposti ärtymys- ja puolustusreaktio. Ja siitä seuraa herkästi ilmiriita. Ja kokonaisuudessa asiat eivät etene mihinkään, vaan junnaavat paikoillaan.

Jos teillä ei nalkuteta, niin tämän tekstin lukemisen voi lopettaa tähän. Jos nalkutetaan, niin silloin tämän tekstin ajatuksia voi miettiä. Pohdin tekstissä aihetta asetelmana nainen nalkuttaa, mutta voi asetelma olla toisinkin päin. Tai molemmin päin. Ja kyllä. Naisena ymmärrän, miksi nainen nalkuttaa. Mutta ajattelen, että siitä pitäisi päästä eroon, koska se ei ole kenellekään hyväksi.

Luin aikoinaan kirjan Heikko vahva vaimo (Laura Doyle). Siinä oli muutamia realistisen pohdinnan arvoisia näkökulmia, vaikka ymmärrän, että kirja on feministeistä erikoinen. Kirjaa luettuani tajusin jotain nalkutuksesta. Sen, että nalkuttamisesta ei ole mitään hyötyä, eikä sille ole hyviä perusteluja. Asiat täytyy oppia hoitamaan jotenkin muuten sekä vaimon että miehen parhaaksi.

Mistä asioista esimerkiksi nalkutetaan? Siitä, että pyykit on laitettu väärin narulle tai viikattu väärin, että keittiötä ei ole siivottu niin kuin pitäisi, että lapsille on puettu eri vaatteet kuin pitäisi tai jostain muusta, mikä ei ole mennyt niin kuin vaimo oli sen mielessään etukäteen miettinyt. Tästä päästäänkin odotuksiin.

Vaimolla on usein oletus, että miehen pitäisi toimia juuri niin kuin hän kodinhoidossa ja lastenhoidossa tai jossain muussa talouden hoitamiseen liittyvässä asiassa. Nainen ei usein sano odotuksiaan etukäteen ääneen, vaan vasta jälkikäteen, kun huomaa, että mies ei ole toiminut niin kuin vaimo olisi itse tilanteessa toiminut ja mielessään olettanut myös miehensä toimivan. Ja jälkikäteen asiasta sanomalla ei kumpikaan voita mitään. Kyse on siis myös kommunikaatiosta. Miten ja milloin asiat kommunikoidaan.

Asioista täytyy oppia sanomaan ja keskustelemaan etukäteen, jos haluaa päästä eroon nalkutuksesta. Jos naiselle on tärkeää, että joku asia hoidetaan hänen ajattelemansa aikataulun mukaan tai ”hänen tyylillään”, niin asiasta täytyy keskustella etukäteen. Usein asiat voi hoitaa monella eri tyylillä ja silti aivan riittävän hyvin. On tärkeää oppia arvostamaan kummankin tapoja hoitaa asiat. Ja on tärkeää kertoa etukäteen, jos toivoo toisen hoitavan jonkun tietyn asian, tiettyyn aikaan ja vieläpä tietyllä tavalla. Ja tälle toiveelle täytyy myös olla perustelut. Muunkinlaiset kuin että minä olen tottunut hoitamaan asian aina näin ja lapsuudenkodissakin asia hoidettiin aina niin.

On varmasti miehiä, jotka eivät hoida asioita, mutta uskon, että pääasiassa on miehiä, jotka eivät osaa lukea vaimonsa ajatuksia. Mitä vaimo olisi halunnut miehen tekevän, milloin ja miten. Jos vaimo etukäteen kertoo, millaisten asioiden hoitaminen hänellä on mielessä vaikkapa tulevalle viikonlopulle ja jaetaan etukäteen vastuuta asioista, niin kyllä asiat yleensä hoituvat. Mutta jos asioista ei puhuta, mies on yleensä ajatellut asioiden tapahtuvan eri aikataulussa, eri tavalla ja eri tärkeysjärjestyksessä kuin vaimo. Naisen ja miehen silmälaseilla asiat eivät välttämättä ole lainkaan samassa kiireysjärjestyksessä.

Minusta tuntuu, että usein nalkuttamista esiintyy erityisesti silloin, kun nainen väsyttää itsensä yrittämällä uhrautua kaikkien puolesta ja yrittämällä tehdä kaiken itse. Ja väsyneenä vaimo on sitten kipakka sanomaan kaikesta, mikä ärsyttää. Silloin on aika katsoa peiliin. Jotta jaksaa huolehtia kodista ja muista, täytyy myös pitää huolta itsestään. Vaimo tarvitsee ja ansaitsee joka elämäntilanteessa omaa aikaa, lepoa ja mukavia hetkiä. Kun on saanut vähän hengähdystaukoa arjesta, on voimia olla nalkuttamatta ja keskustella asioista asiallisesti. Jälkikäteen ei kannata sanoa mistään toistuvasta arkiongelmasta.  Nalkuttaminen ei enää muuta mitään muuta kuin molempien asennetta asian suhteen negatiivisemmaksi. 

Vaimon täytyy osata luopua ainakin välillä hyvästäkin kontrollistaan kotiin, arkeen ja perheeseen. Ja ottaa aikaa itselleen. Uskon, että vaikkapa pienten lasten perheessä, jos vaimo sanoo, että tarvitsen lepoa ja vapaaillan, niin mies sen aina ilomielin antaa. Vaimon hyvinvointi on tärkeää. Mutta miehille ei ole aina luontevaa osata ajatella toisen puolesta, milloin vaimo tarvitsisi lepoa. Ja toisinaan, kun mies tarjoaa lepohetkeä, niin vaimo ei osaa sitä ottaa vastaan. On opittava pitämään itse huolta oman ajan tarpeistaan, sanoa ne ääneen ja myös ottamaan vastaan apua ja lepotarjouksia. On opittava antamaan ja ottamaan itselleen niin paljon lepoa ja mukavia hetkiä, että jaksaa olla nalkuttamatta ja hoitaa asiat asiallisesti. Sillä tavalla hoidettuna asiat sujuvat paremmin ja ilman, että kummallakaan menee turhaan hermot.

Ajattelen, että nalkuttaminen ei ole reilua. Asioista, jotka eivät suju, pitää kyllä keskustella. Se on kummankin yhteinen asia. Mutta ei niin, että niistä sanotaan ikävällä äänensävyllä jälkeenpäin. Vaan niin, että jos on joku arkea hankaava ongelma, niin siitä keskustellaan virkeässä mielentilassa etukäteen ja sovitaan yhdessä, mitä asian kanssa tehdään. Väsyneenä olisi hyvä oppia jättämään keskustelut virkeämpään ajankohtaan. Ja vielä parempi olisi se, että oppisi etukäteen ja myös yhdessä huolehtimaan siitä, ettei kumpikaan väsy liikaa, että ei olisi edes tarvetta alkaa nalkuttaa.

Itselleen ja toiselle saa kuitenkin olla armollinen. Aina ei kaikki mene niin kuin oppikirjasta. Silloin voi pyytää anteeksi ja hyväksyä sen, että aina ei kaikki onnistu niin hyvin. Tärkeintä on jaksaa yrittää.

22/09/2013 5 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
  • 1
  • 2

Kategoriat

  • Kommunikaatio (44)
  • Muualle kirjoitetut tekstit (32)
  • Naiseus ja mieheys (5)
  • Odotukset (11)
  • Oma kasvu (22)
  • Perhe ja vanhemmuus (4)
  • Seksi (2)
  • Sitoutuminen (32)
  • Tarpeet (15)
  • Tunteet (34)
  • Vertaistuki (8)
  • Yhdessä kasvaminen (48)
  • Yleisiä ajatuksia (43)

Uudet artikkelit

  • Riitänkö minä? -paniikki
  • Uusi parisuhdeohjaussivuni
  • Lämmin ja pehmeä
  • Loppuiko empatia?
  • Kaiken takana on puoliso

Tietoja kirjoittajasta

Tietoja kirjoittajasta

Onnellinen avioliitto

Olen Tiia Brockman ja meidän avioliitto alkaa vuodesta 2008. Nautin kirjoittamisesta, keskusteluista, ymmärtämisestä, lukemisesta, viisastumisesta, kriiseistäkin ja uudelleen rakastumisesta puolisooni. Haluan jakaa löytöjä, pohdintoja ja oivalluksia. Perheemme arkea värittää kolme lasta. Kuva: Päivi Mäkelä

Meta

  • Kirjaudu sisään
  • Sisältösyöte
  • Kommenttisyöte
  • WordPress.org

@2017 - PenciDesign. All Right Reserved. Designed and Developed by PenciDesign


Takaisin sivun yläreunaan
Onnellinen avioliitto
  • Etusivu
  • Arkisto
  • Tietoja kirjoittajasta