Tämä teksti on kirjoitettu korona-aikana. Vaikka suuret poikkeusajat ovat takana, moni lapsiperhe elää jatkuvaa ’poikkeustilaa’ harrastusten, työn ja arjen puristuksessa. Erityisesti kuormittavina aikoina herää kysymys: Onko syynä uupumukseen lapset vai puoliso, vai jokin syvemmällä oleva väsymys?
Parisuhteen ristiriidat ja vanhemmuuden haasteet lapsiperheessä
“Kun vanhemmat ovat yhdessä, he riitelevät siitä, milloin pääsisivät vapaaksi lapsista. Erovanhemmat taas riitelevät siitä, milloin saisivat viettää aikaa lasten kanssa.” Tätä ajatusta olen miettinyt monta päivää luettuani sen Sata kysymystä parisuhteesta – Väestöliiton Parisuhdekeskus vastaa -kirjasta.
Haaveena oma aika – onko vika lapsissa vai omassa jaksamisessa?
Elämme korona-aikaa, jolloin irtiotto omista lapsista pyörii herkästi mielessä. 24/7-arki perheenä ilman koulua, päiväkotia, kaverikyläilyjä ja harrastuksia on haastanut ja raastanut hermojani. Mutta onko siihen syynä lapset tai puoliso?
Jos minulla olisi vaihtoehtona valita tämä karanteeninomainen korona-aika erovanhempana niin, että lapset olisivat miehelläni tai sitten tämä ydinperheen hetkittäin ydinsodaksi yltyvä meininki, valitsisin silti epäröimättä vallitsevan olotilan.
Haaveilen irtiotosta, mutta kun ärsyyntyminen ja väsymys hetkeksi irrottaa otteensa, muistan, että minulla on kaikki tärkeä tässä. Kolme mainiota muksua ja kärsivällinen ja ahkera puoliso. Ei ole parempaa paikkaa, vaikka väsyneenä sitä saattaa alkaa kuvitella niin.
Ongelma ei olekaan perheeni, vaan minä itse. Omia tunteitani, väsymystäni, turhautumista, kärsivällisyyden puutetta ja pelkoja minä en jaksa. Ymmärrän, miksi lapset jumiutuvat ja hermostuvat haastavasta koulutehtävän ohjeesta, vaikken aina jaksakaan olla kärsivällinen. Tärkeää olisi myös ymmärtää itseään.
Empatia on väsyneen arjen pelastusrengas
Aika on poikkeuksellisen vaativaa ennestäänkin jo vaativalle luonteelleni. Siispä omiakin tunteenheilauksia olisi syytä tarkastella lempeästi: “Kovilla olet, niin kuin muutkin.” Olkaa siis armollisia, ymmärtäväisiä ja anteeksiantavaisia itseänne ja toisianne kohtaan!
Mikään ei ilahduta niin kuin empatia ja kannustus. “Olet tosi reipas ja urhea. Hyvää työtä teet rakas, vaikka nyt on tosi rankkaa!” Tämän lauseen kuulee mielellään niin koululainen kuin puolisokin.
Vinkkejä parisuhteen tukemiseen kuormittavassa elämänvaiheessa
Pysähdy kuulostelemaan omaa vointiasi. Usein ärsytys puolisoa kohtaan onkin merkki omasta ylikuormituksesta. Kysy itseltäsi: ”Mitä minä tarvitsisin juuri nyt?” – Onko se lasi vettä, viisi minuuttia hiljaisuutta vai aikaisempi nukkumaanmenoaika?
Harjoittele ääneen sanottua arvostusta. Kuormittavassa arjessa kritiikki nousee herkästi pintaan. Tee tietoinen päätös sanoa päivittäin vähintään yksi positiivinen asia puolisollesi. ”Kiitos, kun hoidit tiskit” tai ”Olipa ihana, että luit lapsille” rakentaa turvallisuuden tunnetta.
Luo pieniä mikrohetkiä yhteydelle. Jos pitkä treffi-ilta ei ole mahdollinen, hyödynnä arjen pienet raot. Kolmen sekunnin halaus eteisessä tai katsekontakti kahvikupin äärellä kertoo puolisolle: ”Olet minulle tärkeä.”
Käyttäkää ”me-puhetta”. Sen sijaan, että syyttelisitte toisianne (”Sinä et taaskaan auttanut”), kokeile kääntää se yhteiseksi haasteeksi: ”Meillä on nyt todella kuormittava vaihe menossa. Miten me voisimme selvitä tästä illasta yhdessä?”
Uskalla pyytää apua ajoissa. Parisuhdeohjaus tai terapia ei ole vasta viimeinen oljenkorsi, vaan se voi olla ennaltaehkäisevää huoltoa. Ulkopuolinen ammattilainen auttaa näkemään ne kehät, joihin väsyneenä juutumme.
Tämä on alunperin Parempi avioliitto ry:lle kirjoitettu teksti korona-ajan perhe-elämän synnyttämistä ajatuksista: Lapsiperhe-elämää poikkeuskeväänä.