Tarpeet parisuhteessa

Moni pohtii, miten asettaa toimivat rajat parisuhteessa niin, että yhteys säilyy, mutta kumpikin saa olla oma itsensä. Me ollaan me, yhteinen yksikkö, parivaljakko. Siinä on paljon hyvää. Mahdollisuus tukea toista ja seistä toisen rinnalla tuo tuplavahvuutta. Tuntuu hyvältä, kun puoliso kannustaa ja tarvittaessa myös puolustaa. 

Miten rajat parisuhteessa auttavat meitä tukemaan toisiamme?

Jokaisella on varmasti kokemuksia siitä, että olisi toivonut, että joku olisi puolustanut. Sanonut: ”Tämä ei ole oikein. Hänellä on oikeus tulla kuulluksi! Tätä ei voi sivuuttaa!” Että joku asettuisi rinnalle pitämään rajoja, puolustamaan ja tekemään näkyväksi omia tärkeitä ajatuksia, kokemuksia tai tunteita. Että joku myös suojelisi tarvittaessa.

Mitä on aito puolustaminen parisuhteessa?

Puolisoina voimme tuoda korjaavia kokemuksia toisillemme. Vaikka olemme jo aikuisia, yksinjäämisen kokemusta ei kaipaa täysi-ikäinenkään. Puolison tunteen tai kokemuksen puolustaminen tuntuu turvalliselta ja hyvältä. ”Minun rakkaani yli ei kävellä. Tämä on hänelle tärkeää. Kuunnelkaa, mitä hänellä on sanottavana. Hänellä on oikeus tuntea näin.”

Miksi puolesta puhuminen voi satuttaa?

Toisen puolesta puhuminen ei kuitenkaan ole puolustamista. Puolesta puhumisessa omasta mielipiteestä tai ajatuksesta tulee tehtyä kysymättä puolisonkin mielipide. ”Me pidämme tästä elokuvasta. Me emme halua jälkiruokaa. Me haluamme rantalomalle.” On turvallista olla me, mutta puolisokaan ei saa kävellä toinen toisensa yli, edes hyväntahtoisuuttaan. Yhdessä keskustellen muodostettu yhteinen mielipide on hyvä asia, mutta yksin ei voi päättää meidän puolesta.

Puolustaminen vs. puolesta puhuminen

Me-henki on yhteistä vahvuutta, ei toisen ylittämistä

Puolustaminen saa olon tuntumaan tärkeältä ja arvostetulta. Minua tuetaan ja minun kokemuksillani on väliä. Tulen ymmärretyksi.

Puolesta puhuminen saa olon tuntumaan merkityksettömältä. Mielipidettäni ei edes kysytty. Jäin sivuosaan.

”Me” ei ole valtaa toisiimme, se on yhteistä vahvuutta toinen toisemme tueksi.

Tuntuuko teidän parisuhteessanne, että toinen jää usein sivuosaan?

Kommunikaation solmut ja rajojen asettaminen ovat yleisiä haasteita parisuhteessa. Jos tunnistat, että teillä ’me’ on alkanut tukahduttaa yksilöllisyyttä, parisuhdeohjaus voi auttaa löytämään tasapainoa ja aitoa yhteistä vahvuutta.

Varaa aika parisuhdeohjaukseen ja vahvistetaan teidän yhteistä ’meitä’ oikealla tavalla

Kun näkee vaivaa jonkun asian eteen, se tekee siitä arvokkaan – ja kun arvostaa jotain, haluaa nähdä sen eteen vaivaa. Parisuhteen ytimessä on molempien kumppaneiden erilaisten tarpeiden täyttyminen, mikä vaatii toisinaan vaivannäköä, mutta palkitsee molemmat yhteisellä hyvinvoinnilla.

Vaivan näkeminen parisuhteessa on tärkeää

Vaivaton elämä kuulostaa teoriassa kivalta. Käytännössä se varmaan harvoin on sitä. En pidä terveenä itsensä kokonaan unohtavaa antamista, mutta arvostan silti kovasti vaivan näkemistä. Parisuhteessa vastavuoroinen vaivan näkeminen saa parisuhteen kukoistamaan. Mä tarvin sua -tekstini avaa myös toinen toisen tarvitsemisen kauneutta.

Miten osoittaa halua nähdä vaivaa parisuhteessa?

Miten halu nähdä vaivaa -arvoa toteutetaan parisuhteessa? Parisuhteen yksi ydinasiaa on se, että molempien kumppaneiden, usein hyvin erilaiset, tarpeet täyttyvät. Silloin molempien on hyvä olla. Jos perheessä on lapsia, myös lasten tarpeet tulevat olennaisiksi perheen hyvinvoinnin kannalta.

Halu nähdä vaivaa pukeutuukin hyvin moniin asuihin:

• Kuunteleminen ja puhuminen – tilaa keskustelulle ja läsnä olevalle kuuntelemiselle
• Kärsivällisyys ja toiminta – ajan antamista ja arjen tekoja toisen hyväksi
• Läheisyys – halaaminen, hierominen ja fyysinen läsnäolo
• Arvostus ja luottamus – kiittäminen, kauniit sanat, turvan luominen
• Rajojen asettaminen ja venyminen – tasapainon löytäminen suhteessa

Halussa nähdä vaivaa on kuitenkin olennaista se, että halu nähdä vaivaa näkee toisen. Se ei kietoudu itseen, vaan kurottaa toista ja toisen tarpeita kohti.

Itselleen ei voi antaa mitään niin ihanaa kuin mitä toinen ihminen voi antaa. Siksi parisuhteessa molempien halu nähdä vaivaa toisiaan kohtaan tuottaa hyvää hedelmää. Ilo siitä, että antaa hyvää toiselle ja saa tarvitsemaan hyvää toiselta, on suuri voimanlähde. 

Aina ei ole helppoa nähdä vaivaa, mutta se kannattaa

Saamiseen ja antamiseen voi liittyä myös kipuja ja vaikeuksia. Vaivannäkö voi luonnollisesti tuntua vaivalloiselta ja usein tuntuukin. Vaivannäön vastaanottaminen voi myös tuntua vaikealta. Olennaista minusta molemmissa on lämpö. Lämmöllä annettu ja lämmöllä vastaanotettu tuottaa parasta hedelmää.

En usko parisuhteessa minkäänlaiseen pihtaamiseen. Meissä jokaisessa on runsautta, jonka vain me itse voimme avata toisillemme. Siispä sydämellinen vaivannäkö sanojen, tekojen, avoimuuden, anteliaisuuden, lämmön ja rakkauden saralla kantaa ja antaa arvoa niin itselle kuin toiselle.

Muuta luettavaa parisuhteen hoitamisesta ja tietoa parisuhdeohjauksesta

Parisuhteen hoitaminen on myös vaivan näkemistä kumppanin ja yhteisen hyvän eteen. Lue tekstini: Parisuhdetta kannattaa hoitaa hyvin.

Toimin nykyään parisuhdeohjaajana. Tämä teksti on osa Onnellinen avioliitto -blogia, jota hyödynnän parisuhdeohjausteni tukena. Jos kaipaat ammatillista apua tarveteemojen käsittelyyn, löydät parisuhdeohjauspalveluni täältä.

Mietin edelleen aikuis(uus)kasvatuskeinoja. Meidän perhe -lehden heinäkuun 2014 numerossa oli mielenkiintoinen artikkeli kasvatuskeinoista (Piiskasta pelikieltoon, Anna Tommola). Siinä oli kaksi ajatusta, joita jäin paljon pohtimaan.

Avoimuus vallankäytössä

Ensimmäinen ajatus oli, että vallankäytön kasvatuksessa on tärkeää olla avointa. Muuten vaihtoehdot ovat sellaisia, joissa vallankäyttö jää piiloon, kuten syyllistäminen ja manipulointi. Toinen viisas ajatus oli, että haluamisessa ei ole mitään häpeällistä tai väärää. Lapsen toiveet eivät ole huonoja tai vääriä. Se, mistä lapsi haaveilee, voi olla jotain, mitä ei voi nyt saada tai vaikka kannata ostaa. Mutta itse toive ei ole vääränlainen.

Toiveet ja haaveet eivät ole väärin tai vääränlaisia

Uskon, että samat teemat ovat tärkeä asia myös aikuiskasvatuksessa. Tarpeita on tullut pohdittua paljon aikaisemmin, mutta toiveita, haluja ja haaveita vähemmän. Tällaiselle huonosta itsetunnosta jo vähän vahvemmaksi rakentuneelle ajatus siitä, että omat toiveet, haaveet ja halut eivät ole vääränlaisia, on timanttia.

Vaikkeivat toiveet olisikaan aina ainakaan juuri nyt toteuttamiskelpoisia, niissä ei ole mitään hävettävää. Omia haaveita ja haluja saa aikuinenkin pitää kauniina. Ne eivät ole tyhmiä, eikä ”ei kai kukaan nyt tuollaista halua” -asioita. Parisuhteessa toisen ja omien toiveiden ja haaveiden kunnioittaminen on aikuiskasvatusta.

Piilotetun vallankäytön välttäminen parisuhteessa

Entä sitten vallankäyttö parisuhteessa? Niin kuin lastenkasvatuksessakin, omia toiveitaan ei ole oikein täyttää parisuhteessa syyllistämisen tai manipuloinnin avulla. Ne ovat suhteelle haitallista piilotettua vallankäyttöä, joihin on tavattoman helppo sortua. Toiveiden ja tarpeiden avoin ja suora esilletuominen on tärkeää. Vallankäyttöä on myös toisen tarpeiden ja toiveiden mitätöiminen tai huomiotta jättäminen.

Kasvu yhdessä suoraa kommunikaatiota ja aikuisuutta

Parisuhteen aikuisuuskasvatuksessa opettelen sanomaan suoraan ja rehellisesti ääneen, mistä haaveilen, mitä tarvitsen ja toivon ja rohkaisen siihen kumppaniani. Suhtaudun kunnioituksella ja rakkaudella puolisoni unelmiin, toiveisiin ja tarpeisiin, mutta myös yhtä lailla suhtaudun arvostaen ja rakkaudella omiin unelmiini, toiveisiini ja tarpeisiini. Näissä teemoissa olen ainakin itse ollut hyvinkin rikkinäinen, mutta saan kasvaa kohti aikuisuutta puolisoni kanssa.

****************

Tutustu myös uudempiin teksteinini parisuhdeohjaussivuston blogissa.