Onnellinen avioliitto
  • Etusivu
  • Arkisto
  • Tietoja kirjoittajasta
Kirjoittaja

Tiia

Tiia

Tunteet

Riitänkö minä? -paniikki

Kirjoittajalta Tiia 22/06/2022

Vaikka yhteisiä vuosia on kertynyt jo aika paljon, välillä iskee paniikkiolo: riitänkö minä sinulle? Tunnetta on vaikea kuvata silloin, kun se ei ole päällä. Se tuntuu jälkeenpäin epätodelliselta. Yritän kuitenkin löytää sanat. 

Kun paniikki iskee, tuntuu kuin oma arvo valuisi viemäristä alas. On olo, että olen aivan vääränlainen ja turha. Ahdistaa, mihinkään ei voi keskittyä. Tuntuu, että kaikki muut ihmiset ovat hauskempia ja parempia puolisoita.

Kun paniikkiolo iskee, kaipaan turvaa ja vakautta puolisoltani. Vahvistusta, että olen hänelle hyvä ja rakas. Kun saan kokemuksen ja vahvistuksen, että riitän, paniikki ja epävarmuus alkaa hälvetä. Hetken päästä on vaikea enää edes kuvitella, että olo oli niin ahdistunut.

Paniikkioloista jää nolo olo. Miten ihminen voi hukata itseluottamuksen ja turvan tunteen monien yhteisten vuosien jälkeen? Miten maa voi kadota jalkojen alta aivan yllättäen?

Uskon, että paniikilla on pitkät juuret  Itsetunnon haavat ihmisessä ovat syvällä. Haavat voivat aktivoitua aivan pienestä vuosienkin turvallisuuden jälkeen. Paniikkiolon taustalla voi myös olla väsymystä. Väsyneenä asioiden mittasuhteen kasvavat.

Riitänkö minä -kysymys kaipaa lujaa ja varmaa vastausta. Kun ei itse vastausta muista, puoliso voi olla kallio, joka muistuttaa: ”Sinä riität.”

22/06/2022 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Yleisiä ajatuksia

Uusi parisuhdeohjaussivuni

Kirjoittajalta Tiia 21/04/2022

Tervetuloa katsomaan uusia parisuhdeohjaajasivujani!

21/04/2022 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Perhe ja vanhemmuusYleisiä ajatuksia

Lämmin ja pehmeä

Kirjoittajalta Tiia 13/03/2022

Silittelin eräänä aamuna lapsemme poskea. Se tuntui lämpimältä ja erityisen pehmeältä. Tein oivalluksen. Koen, että voisin liidellä tässä maailmassa ilman kehoakin. Keho tuntuu välillä vaivalloiselta ja ei niin tärkeältä. Mutta tuossa hetkessä muistin taas, mikä kehossa on turvallista ja mukavaa: lämpö ja pehmeys.

Sanasta robotti tulee mieleen kova, kylmä, mekaaninen, keinotekoinen ja jäykkä. Ihmisestä taas tulee mieleen pehmeä, lämmin, inhimillinen, aito ja joustava. Kosketus on inhimillistä, eikä sitä korvaa mikään muu. 

Sairastimme vasta koronan perheessämme ja yritimme pitää hieman etäisyyttä. Kosketuksen väheneminen tuntui raskaalta. Kosketus arjessa on voimauttavaa, lämmittävää ja turvallista. Kosketus on luonteva kieli, joka puhuu puolisoiden välillä väsymyksen läpi ja sanattomien hetkien keskellä. Jos kipeänä ja väsyneenä ei saa kosketusta, olo on entistä surkeampi.

Sairastelujen keskellä on tajunnut, että keho kaikessa rasittavuudessaankin on tärkeä. Jos ei jaksa nousta sängyn pohjalta, ei voi laittaa ruokaa rakkaimmilleen. Jos ei pysty kävelemään, ei voi pestä perheen vaatteita. Jos ei ojenna käsiään, on vaikea halata. 

Toivon, että perheemme on lämmin ja pehmeä turvapaikka kaikille perheenjäsenille.

13/03/2022 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
KommunikaatioYhdessä kasvaminen

Loppuiko empatia?

Kirjoittajalta Tiia 19/02/2022


Ihmisten kohtaaminen työssä sujuu minulta helposti empaattisesti. Usein tuntuu, että sitä ihan pursuaa myötätuntoista eläytymistä muiden kokemuksiin ja tunteisiin. Miksi silti joskus tuntuu, että empatia loppuu?

Olen huomannut, että läheisissä ihmissuhteissa empatiaa on joskus vaikea löytää. Halu kuulla ja ymmärtää voi alkaa hiipua. Miksi niin tapahtuu?

Uskon, että empatia vaatii energiaa. Kun ihmisellä on voimia ja hyvinvoiva olo, empatiaa riittää paremmin. Rankoissa olosuhteissa voimat myötätuntoon ja toisen asemaan asettumiseen saattavat heiketä. Rankkoja olosuhteita voivat olla ulkoiset tekijät tai ihmissuhteen sisäiset tekijät. Puramme esimerkiksi väsymyksemme yleensä eniten kotona. Väsyneellä ei ole enää paljoa annettavaa itselle eikä toiselle. 

Ihmissuhteen sisältä kumpuavat haasteet syntyvät usein ajan myötä. Läheisissä, pitkissä ihmissuhteissa empatia vaatii säilyäkseen vastavuoroisuutta. Jos tuntuu, ettei toinen ymmärrä tai halua ymmärtää, johtaa se usein kierteeseen. Silloin tuntuu, ettei kumpikaan enää kestä toisen tunteita, eikä halua ymmärtää toista. Tunneyhteys joutuu katkolle.

Pettymykset ihmissuhteessa ja torjutuksi tuleminen voivat johtaa siihen, että ihminen alkaa kuolettaa empatiaansa. Kun itseen sattuu, ei pysty tai halua antaa toisellekaan hyvää kohtaamista. Empatiaa voivat tuhota myös väärinymmärrykset. Kun asioita on jäänyt hampaankoloon ja käsittelemättä, ihmissuhde vinoutuu. Kipu, epäreiluus tai katkeruus vievät sijan myötätuntoiselta kohtaamiselta.

Jos empatia tuntuu loppuneen, matka takaisin ei ole pikamatka. Kadonnutta empatiaa ei voi saada pakottamalla takaisin, vaan se palaa vain lempeydellä, myötätunnolla ja ymmärryksellä. Vaatiminen tai käskyttäminen ajaa empatian entistä kauemmas; hyväksyvä ja lämmin kohtaaminen tuo sitä hiljalleen takaisin.

Empatian palauttaminen vaatii molemminpuoleista pettymysten käsittelemistä ja luottamuksen palauttamista siihen, että tulee kuulluksi ja ymmärretyksi. Vastavuoroisen hyvän kohtaamisen rakentaminen vaatii turvallisuutta ja vie aikaa. Molemminpuoleisen kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisen tunne on kuitenkin jotain, jonka eteen kannattaa nähdä vaivaa. Vastavuoroisen empaattisessa parisuhteessa on hellä ja hyvä olla.

19/02/2022 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Oma kasvuYhdessä kasvaminen

Kaiken takana on puoliso

Kirjoittajalta Tiia 16/01/2022

”Menestyvän työntekijän takana on puoliso”, kirjoittaa Helsingin Sanomat tutkimustuloksesta, jonka mukaan puolison tunnollisuus lisää menestystä työelämässä (2.10.2014). Uutinen on vanha, mutta tulos tuntuu aivan järkeenkäyvältä. Olen vaihtamassa työpaikkaa ja olen pohtinut paljon puolison merkitystä elämän muutoksissa. Kuinka paljon puoliso tuki, hyväksyntä ja miksei tunnollisuuskin vaikuttaa arjessa ja muutostilanteissa?

Jo vuosia olen tiedostanut, että parisuhde antaa parhaimmillaan supervoimia. Jos on turvallinen ja hyvä olla puolison kanssa, kaiken sen turvan ja hyvän saa rohkaisuksi myös muuhun elämään. Mielelläni aina puhun siitä, miten perheiden ja parisuhteiden tukeminen on suoraa tukea myös työssä jaksamiselle ja varmasti myös työntekijöiden paremmalle tuottavuudelle. Ajattelen, että puolison kanssa yhdistämme paitsi voimamme myös osaamisemme ja molempien osaamisesta on iloa toinen toiselle.

Uskon myös, että puoliso saa minut uskaltamaan. Uuden työn kynnyksellä jouduin tekemään päätöksen: haluanko, uskallanko ja tartunko tilaisuuteen? Tunne siitä, että puoliso tukee päätöstäni ja hyväksyy minut myös heikkouksineni, tuo varmuutta arkeen. Vankkana on myös luottamus, että kun tulee takkuja tai haasteita muutosten suhteen, en niissäkään jää yksin.

En tarkoita, ettenkö ilman puolisoa voisi olla rohkea, eheä tai tuntea turvallisuutta. Ajattelen kuitenkin, että parisuhde on aarrearkku, josta voi ammentaa paljon myös henkilökohtaiseen elämään. Puolisolta ei voi vaatia, että hän korjaisi menneisyyden kivut ja tekisi eheäksi, mutta yhdessä parisuhteesta voi rakentaa korjaavaa kokemusta molemmille. Kun omaan rikkinäisyyteen saa puolisolta turvaa, antaa se voimavaroja ja hyvää myös muuhun elämään.

Puolison lisäksi koko perhe kasvattaa hyvinvointiani. Kaiken takana on paitsi puoliso niin myös lapset. Lapset vievät toki voimia, mutta vielä enemmän antavat: syyn kasvaa, jaksaa, oppia uutta ja vahvistua. Elämän muutostilanteissa, mutta ihan myös perusarjessa, perhe on ankkuri, joka pitää paikallaan, vaikka oma pursi heiluisi. 

Rinnallani ja lähelläni on puolisoni ja minä yhtä lailla hänen lähellään ja vierellä. Takanani on vankka tiimini, perheeni.

16/01/2022 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
KommunikaatioYhdessä kasvaminen

Lämpö

Kirjoittajalta Tiia 31/12/2021

Inhoan palelemista. Se tuntuu kokonaisvaltaisen ikävältä ja kuluttavalta. Tunne on todennäköisesti peruja varhaisnuoruuden anoreksia-ajoilta, jolloin palelin jatkuvasti. Paitsi että inhoan palelemista fyysisesti, en halua palella myöskään henkisesti, etenkään parisuhteessa. 

Lämpö hellii, kova ja kylmä – lämpöön liittyy pehmeys, kylmyyteen terävyys. Parisuhde, joka on lämmin tai suhde, joka on kova ja kylmä, ovat hyvin erilaisia paikkoja elää vuodesta toiseen 24/7. Kun näkee lämpimiä katseita, eleitä, huomiointia ja kosketusta puolisoiden välillä, lämpö säteilee ja välittyy myös ympärille. Terävät sanat, kylmä etäisyys ja kova kohtelu ovat kurjaa katseltavaa sivustakin.

Ei ole luonnonlaki, että lämpö ajan myötä katoaa parisuhteesta. Tärkeintä on, että haluaa pitää toisen lämpimänä ja jakaa toiselle omasta lämmöstään. Lämpöä täytyy pitää yllä. Kylmyys hiipii usein salakavalasti suhteeseen. Yksi väärinymmärrys ja toinen kurjalta tuntunut lause heittävät ajan myötä hyisiä varjoja suhteen ylle. Vuosien myötä voi olla, että molemmat jäävät yksin varjoihin palelemaan. Jos kylmyys alkaa kurotella sormiaan teitä kohden, selvitä miksi se yrittää jäädyttää välejänne. Kylmyys ei häviä selän kääntämisellä, vaan sillä, että sitä katsotaan tutkivasti ja rohkeasti.

“Lämpenee, lämpenee” sanotaan lasten leikissä, kun asia, jota etsitään, alkaa olla lähellä. On ihana tuntea, että lämpö lisääntyy, kun lähestyy puolisoaan. Ihokontakti pitää vastasyntyneen lämpimänä, mutta yhtä lailla myös aikuinen nauttii ihon lämmöstä ja pehmeästä kosketuksesta. Ilahtunut katse ja hymyyn sulava ilme tuntuvat aivan yhtä ihanalta puolisosta kuin lapsestakin. 

Kun puoliso lähestyy sinua, anna lämpösi säteillä kutsuvasti. Helli puolisoasi sanoin, katsein, teoin ja elein. Lämpimässä suhteessa viihtyy koko perhe, jopa koko lähipiiri. Lämmössä hellitty jakaa usein lämmöstään eteenpäin myös työssään ja muissa kohtaamisissaan ihmisten kanssa. Ei ole montaakaan kauniimpaa asiaa kuin se, että lämpö alkaa levitä sydämestä sydämeen.

31/12/2021 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
TarpeetYhdessä kasvaminen

Puolusta, älä puhu puolesta

Kirjoittajalta Tiia 11/12/2021

Me ollaan me, yhteinen yksikkö, parivaljakko. Siinä on paljon hyvää. Mahdollisuus tukea toista ja seistä toisen rinnalla tuo tuplavahvuutta. Tuntuu hyvältä, kun puoliso kannustaa ja tarvittaessa myös puolustaa. 

Jokaisella on varmasti kokemuksia siitä, että olisi toivonut, että joku olisi puolustanut. Sanonut: ”Tämä ei ole oikein. Hänellä on oikeus tulla kuulluksi! Tätä ei voi sivuuttaa!” Että joku asettuisi rinnalle puolustamaan ja tekemään näkyväksi omia tärkeitä ajatuksia, kokemuksia tai tunteita. Että joku myös suojelisi tarvittaessa.

Puolisoina voimme tuoda korjaavia kokemuksia toisillemme. Vaikka olemme jo aikuisia, yksinjäämisen kokemusta ei kaipaa täysi-ikäinenkään. Puolison tunteen tai kokemuksen puolustaminen tuntuu turvalliselta ja hyvältä. ”Minun rakkaani yli ei kävellä. Tämä on hänelle tärkeää. Kuunnelkaa, mitä hänellä on sanottavana. Hänellä on oikeus tuntea näin.”

Toisen puolesta puhuminen ei kuitenkaan ole puolustamista. Puolesta puhumisessa omasta mielipiteestä tai ajatuksesta tulee tehtyä kysymättä puolisonkin mielipide. ”Me pidämme tästä elokuvasta. Me emme halua jälkiruokaa. Me haluamme rantalomalle.” On turvallista olla me, mutta puolisokaan ei saa kävellä toinen toisensa yli, edes hyväntahtoisuuttaan. Yhdessä keskustellen muodostettu yhteinen mielipide on hyvä asia, mutta yksin ei voi päättää meidän puolesta.

Puolustaminen saa olon tuntumaan tärkeältä ja arvostetulta. Minua tuetaan ja minun kokemuksillani on väliä. Tulen ymmärretyksi.

Puolesta puhuminen saa olon tuntumaan merkityksettömältä. Mielipidettäni ei edes kysytty. Jäin sivuosaan.

”Me” ei ole valtaa toisiimme, se on yhteistä vahvuutta toinen toisemme tueksi.

11/12/2021 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Muualle kirjoitetut tekstitTunteet

Kun jompikumpi joutuu syviin vesiin

Kirjoittajalta Tiia 28/11/2021

Parempi avioliito ry:lle kirjoitettu teksti syvistä vesistä ja tunteista: Kun jompikumpi joutuu syviin vesiin

28/11/2021 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Muualle kirjoitetut tekstitYleisiä ajatuksia

Parisuhdetta kannattaa hoitaa hyvin

Kirjoittajalta Tiia 06/11/2021

Romuromantiikkaa-sivustolle kirjoitettu kokoava teksti pohdinnoistani: Parisuhdetta kannattaa hoitaa hyvin

06/11/2021 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Oma kasvuTunteet

Pelokas elämä

Kirjoittajalta Tiia 24/10/2021

Olipa kerran pelokas elämä. Siinä uhkat leijuivat ympärillä. Vahingot, vaaratilanteet ja asioiden mahdollisuudet mennä pieleen vaanivat. Pelokkaassa elämässä turvallisuuteen ei uskallettu luottaa ja negatiiviset tunteet haudattiin usein pelon alle. Koska tunteetkin olivat pelottavia ja etenkin se, mitä ne voivat aiheuttaa.

Mietin elämää, jossa valintoja ohjaa usein pelko. Ehkä hiusten värjääminen epäonnistuu tai on vaarallista? Ehkä ruoka on pilaantunutta tai muuten haitallista? Ehkä reissu ei onnistukaan tai siitä tulee katastrofi? Ehkä kukaan ei halua olla oikeasti ystäväni? Ehkä en ole rakkauden arvoinen?

Elämässäni olen joutunut taistelemaan paljon pelkoja vastaan. Pelkäämisestä tulee helposti tapa ja uhkien näkemisestä normaalia. Pelkojen maailma on kapea ja ahdistava, iloton ja harmaa. Pelkojen maailmassa elämä herkästi unohtuu.

Toisaalta halu nähdä maailma, tehdä ja kokea ovat vieneet pelkojen yli. En ole halunnut jättää asioita kokematta pelon takia. Olen myös innostuva ja optimistinen: eläminen kyllä kiinnostaa. Miten paljon olenkaan saanut niistä hetkistä, kun en ole jäänyt pelkojeni vankilaan.

Taistelussa pelkoja vastaan pahin pelkoni on, että elämä jää elämättä. On pelottavaa, jos hauskat asiat jäävät kokematta pelkojen takia. On turhaa, jos uudet asiat jäävät kokeilematta, koska pelottaa. On surullista, jos ihmissuhteet jäävät pelkojen varjoon.

Nykyään kohdatessani pelon, yritän alkaa sen kanssa juttusille. Mitä yrität minulle sanoa, pelko? Uskotteletko minulle jotain, mikä ei ole totta? Yritätkö rajoittaa minua ja kapeuttaa elämääni? Haluatko hyvää, mutta keinosi ovat väärät siihen? Olenko turvassa, vaikka sinusta ei siltä vaikutakaan? Onko riski ottamisen arvoinen, askel kohti elämää? 

Nautin turvallisesta elämästä, mutta en pelokkaasta. Toivon, että elämäni kapeutumisen sijaan laajenisi vuosien varrella. En suostu vapaaehtoiseksi asukkaaksi vankilaan, jonka vanginvartijana pelko on. Haluan olla turvassa, mutta vapaa. En peloton, mutta mahdollisimman rohkea.

24/10/2021 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
  • 1
  • 2
  • 3
  • …
  • 17

Kategoriat

  • Kommunikaatio (44)
  • Muualle kirjoitetut tekstit (32)
  • Naiseus ja mieheys (5)
  • Odotukset (11)
  • Oma kasvu (22)
  • Perhe ja vanhemmuus (4)
  • Seksi (2)
  • Sitoutuminen (32)
  • Tarpeet (15)
  • Tunteet (34)
  • Vertaistuki (8)
  • Yhdessä kasvaminen (48)
  • Yleisiä ajatuksia (43)

Uudet artikkelit

  • Riitänkö minä? -paniikki
  • Uusi parisuhdeohjaussivuni
  • Lämmin ja pehmeä
  • Loppuiko empatia?
  • Kaiken takana on puoliso

Tietoja kirjoittajasta

Tietoja kirjoittajasta

Onnellinen avioliitto

Olen Tiia Brockman ja meidän avioliitto alkaa vuodesta 2008. Nautin kirjoittamisesta, keskusteluista, ymmärtämisestä, lukemisesta, viisastumisesta, kriiseistäkin ja uudelleen rakastumisesta puolisooni. Haluan jakaa löytöjä, pohdintoja ja oivalluksia. Perheemme arkea värittää kolme lasta. Kuva: Päivi Mäkelä

Meta

  • Kirjaudu sisään
  • Sisältösyöte
  • Kommenttisyöte
  • WordPress.org

@2017 - PenciDesign. All Right Reserved. Designed and Developed by PenciDesign


Takaisin sivun yläreunaan
Onnellinen avioliitto
  • Etusivu
  • Arkisto
  • Tietoja kirjoittajasta