Kategoria

Yhdessä kasvaminen

Hersyvää onnea

Kirjoittajalta Tiia lokakuu 6, 2019

Yhteisiä vuosia voi olla takana vaikka kuinka paljon ja silti voi tuntea olevansa syvästi rakastunut puolisoonsa. Olemme Parempi avioliitto ry:n syysseminaarissa. Puolisoni rinnalla astellessa olen tuntenut kuplivaa iloa. Olen kääntynyt välillä katsomaan viereeni, ihmetellen onneani: siinä hän on, rakkaimpani. Käsi on tarttunut käteen pitkin päivää meidän kuplassa: “Pidä must kii, Pidä, pidä musta kii”.

Mistä avioliittotapahtumissa iloitsen on se, että täällä näkee joka puolella pariskuntia, joissa puolisot kurottavat toisiaan kohden. He kurottavat, vaikka arjessa sitä ei olisi niin ehtinyt tehdä. He haluavat lämmittävää toinen toistaan, vaikka arki olisi välillä vihmonut räntää. Täällä näkee joka puolella aviopareja, jotka katsovat silmiin toinen toisiaan. Aviopareja, jotka vetävät kainaloonsa, tule rakas lähelle. Pariskuntia, jotka hymyilevät toisilleen ja haluavat kohdata toinen toisensa.

Vaikka avioliittotapahtumissa keskustellaan paljon aiheista, jotka ovat kipeitä, haastavia ja raskaita, niin ilmapiiri ei ole painava. Ilmapiiri on raikas ja lempeä. Jos avioliittoviikonlopussa olisi joku desibelimittarin kaltainen onnellisuusmittari, niin jo lauantaina se näyttäisi korkeita lukemia. Sunnuntaina saattaisi mittarin asteikko jopa ylittyä kaikesta siitä sydämellisestä ilosta, onnesta ja taakkojen keventymisestä.

Kuten on sanottu, avioliittotapahtumissa tapahtuu ihmeitä. Ihan oikeasti ja aidosti. Siihen ei tarvita ihmeellisiä puitteita tai kummallisia temppuja. Siihen tarvitaan läsnäoloa, aitoutta, avoimuutta, hersyvää naurua, rohkeutta ylittää esteiksi kasaantuneita asioita, toinen toisemme tukea ja siunattua ilmapiiriä.

Mitä tunnen nyt, on iloisesti hersyvää, kevyttä ja lämmittävää onnea. Arki koittaa taas maanantaina aikatauluineen, huolineen, kiireineen, väsymyksineen ja kaikkineen. Mutta se koittaa meille yhdessä. Siinä on mukana paljon rakkautta ja lämpöä, vaikka pimeää ja kylmää talvea kohti mennäänkin.

lokakuu 6, 2019 0 kommenttia

Yhdessä kasvaminen

Malja avoimuudelle

Kirjoittajalta Tiia syyskuu 20, 2019

On perjantai-ilta, yhdestoista hääpäivämme. Väsyttää. Viikon jälkeen pötkötämme puolison kanssa voipuneina sohvalla. On hyvä olla. Lapset touhuavat ja ympärillä pyörii leijonantassuja, dinosauruksia ja kirjoja.

Viikko on ollut raskas. Puoliso palasi aikaeroväsynä työreissusta ja minulla on ollut paljon töitä. Puolison reissuaikakin painaa vielä mielessä vastuineen ja ikävöinteineen. Kumpikin on ollut viime päivät umpiväsynyt ja riidoilta ei ole vältytty. Toisaalta nyt on jo oppinut näkemään, että väsymys riitojen syynä on yksinkertaisesti väsymystä. Se ei ole rakkauden puutetta eikä rakkauden katoamista. Se on ymmärrettävää, uupumuksen ja kiireen hetkissä pohjatonta ja pahimpina hetkinä itsellä jopa hysteeristä – mutta kuitenkin vain väsymystä.

Olen umpirakastunut. Ihailen, arvostan ja rakastan puolisoani tässä hullunmyllyssä, jota avioliitoksi, ruuhkavuosiksi ja elämäksi kutsutaan. Olen rakastunu läheisyyteen, avoimuuteen ja turvallisuuteen, jota vuodet ovat tuoneet mukanaan. Olen rakastunut niihin aarteisiin ja yllätyksiin, joita puolisostani löytyy vuosi vuodelta lisää. Olen ylpeä hänestä. Olen ylpeä meistä. Tästä kauniista ja kovaa työtä vaatineesta, vuosien varrella vahvistuneesta liitosta.

Tänään haluan nostaa maljan. Sille, että uskallamme jo kysyä ja kertoa. Kuulla ja kuunnella. Riidellä turvallisesti. Sopia ymmärtäväisesti. Avata itseämme toinen toisellemme. Rakastaa lujasti ja tulisesti, voimia vievän arjen keskellä. Tämä on malja rakkaudelle, rohkeudelle ja avoimuudelle. Niitä kaikkia on tarvittu paljon, että tässä hetkessä on näin hyvä olla.

syyskuu 20, 2019 0 kommenttia

Oma kasvu Vertaistuki Yhdessä kasvaminen

Keveä

Kirjoittajalta Tiia heinäkuu 28, 2019

Tänä kesänä Levin avioliittoleirillä olo oli kevyt ja avioliitto tuntui keveältä. Nauroimme ja heittäydyimme yhdessä enemmän kuin aiemmin. Vaikeistakin asioista pystyi puhumaan lämmin pilke silmäkulmassa, yhtä köyttä vetäen. Jäin miettimään, mitkä asiat ovat johtaneet siihen, että nyt on erityisen helppo ja rento olla puolison kanssa yhdessä kipeidenkin asioiden äärellä?

En ole kevyttä seuraa avioliitossa. Otan asiat vakavasti ja pohdin niitä turhankin kovasti. Stressaannun ja ahdistun herkästi. Kuormitun, huolehdin ja huolestun. Keveys ei ole vahvuuteni. Toisaalta olen aika hyvä tekemään pohjatyötä keveydelle. Koska kaipaan käsitellä asiat syvällisesti, se ehkä on luonut polkua kevyemmille askelille. Taakkoja on kevennetty vuosi vuodelta ja vaikka perhearki onkin juuri tällä hetkellä intensiivistä ja omalla tavallaan rankkaa, vanhoja painolasteja on selvästi vähemmän kannettavana. Olemme myös osanneet aina nauraa yhdessä ja itsellemme. Osuvan ja lämpöisen huumorin hoitavaa voimaa ei voi väheksyä. Olemme hiljoksiin löytäneet samalle puolelle vaikeuksienkin edessä.

Leirillä jäin miettimään, olisimmeko yhdessä enää ilman avioliittoleirejä? Tahto pysyä yhdessä on kyllä ollut aina, mutta taitoa ei olisi ollut ilman leirien vertaistukea, oikeaan suuntaan ohjaamaa harjoittelua ja tietoa. Avioliittoleirillä pohdittiin: pitkään parisuhteeseen riittää tahto, mutta pitkään hyvään parisuhteeseen tarvitaan tahdon lisäksi taitoa. Taitoa meistä harvalla on syntymälahjana, se täytyy nöyrästi opetella. Olemme joutuneet opettelemaan paljon taitoja kommunikaation, itsetuntemuksen, tunnetaitojen, ristiriitojen käsittelyn ja anteeksipyytämisen osalta. Olen saanut huomata, että taito on tärkeä tuki tahdolle, toki myös tahto taidolle.

Keveään oloon yhdessä ei taida olla oikotietä. Nyt tuntuu, että on luonnollista, että vasta vuosien jälkeen se alkaa löytyä. Keveän olon taustalla on vankka turvallisuus. En ole luottanut koskaan ennen näin lujasti puolisoni rakkauteen. Itsetuntoni on eheytynyt paljon viime vuosina. En ole aina ollut näin varma sitoutumisemme kestävyydestä ja siitä, että selviämme yhdessä vastamäessäkin. Emme ole olleet koskaan ennen tilanteessa, jossa menneet vaikeat asiat on näin hyvin käsitelty.

Keveys on sitä, että ei pelota. Se on rauhaa, levollisuutta ja tyytyväisyyttä. Se nostaa mieleen kiitollisuutta, leikillisyyttä ja onnellisuutta. Keveyden takana avioliitossa on usein raskaskin polku, josta on selvitty yhdessä.

heinäkuu 28, 2019 1 kommenttia

Oma kasvu Yhdessä kasvaminen

Paikalla ja lähellä

Kirjoittajalta Tiia toukokuu 11, 2019

Vietin yhden päivän sairaalassa päivystyksessä. Onneksi vain yhden päivän, mutta jo siinä ajassa ehti ajatella monenmoista. Tajusin, että välillä innossani kehittää parisuhteen eri osa-alueita unohtuu jotain olennaista.

Ensimmäinen loksahdus tuli äitiyden suhteen. Jos äiti joutuisi sairaalaan viikoiksi, niin kovin monta hetkeä arjessa lapsilla menisi äidittä ja monta asiaa jäisi hoitamatta. Ehkäpä siis ei olekaan niin vakavaa, jos kotona on välillä hajamielinen tai väsynyt äiti, jos kuitenkin äiti on kotona. Täydellisyyteen ei tarvi pyrkiä. Se on stressaavaa.

Samaa ajatusta pohdin avioliitossa. Ymmärrän ja olen tuntenut nahoissani monet parisuhteen ristiriidat ja kitkatkin, miten haastavaa hetkittäin voi olla yhdessä. Mutta usein en muista ajatella, miten hyvä on, että saa olla yhdessä joka päivä. Miten mukava on, kun joka ilta koko perhe palaa kotiin töiltään ja puuhiltaan; nukahtaa saman katon alle. Miten voimauttavaa on, että ilta- ja aamusuukko ovat arkirutiinia. Että halaus ja puolison kainaloon hetkeksi köllähtäminen ovat mahdollisia melkein milloin vaan.

En toki ajattele, että se riittää hyvään parisuhteeseen, että vaan elellään saman katon alla. Mutta on se silti todella luksusta. Saada elää todeksi läheisyyttä päivittäin. Kantaa vastuuta yhdessä. Jakaa ihan tavallinen arki

Miten monen haave on saada vanheta yhdessä. Samasta haaveilen minäkin. Siitä, että saan olla paikalla ja lähellä.

toukokuu 11, 2019 0 kommenttia

Muualle kirjoitetut tekstit Yhdessä kasvaminen

Kasvun mahdollisuudet

Kirjoittajalta Tiia huhtikuu 2, 2019

Linkin takaa löytyy Parempi avioliitto ry:lle kirjoitettua pohdintaa kasvun mahdollisuuksista. Teksti on kirjoitettu psykologian opintojen inpsiroimana. Persoonallisuuspsykologian kurssilla käsiteltiin perimän ja ympäristön vaikutusta ihmisen persoonallisuuteen ja siinä ilmeneviin ominaisuuksiin. Sen pohjalta jäin miettimään, mihin omassa ja yhteisessä kasvussa voi oikeasti vaikuttaa. Mitkä ovat kasvun mahdollisuudet avioliitossa? Kasvun mahdollisuudet

huhtikuu 2, 2019 0 kommenttia

Sitoutuminen Yhdessä kasvaminen

Säästöillä elämisen kausi

Kirjoittajalta Tiia maaliskuu 23, 2019

Viime vuonna käytimme enemmän kuin koskaan aikaa ja energiaa avioliiton hoitamiseen. Kymmenes avioliittovuosi jäi mieleen pariterapian ja avioliittotapahtumien myötä ja siitä muistuttaa myös päivittäiseen käyttöön tullut kymmenvuotishääpäiväsormus. Blogin puolella on nyt ollut hiljaista. Se johtuu siitä, että elämme kautta, jolloin suuntaan paljon energiaa työelämään takaisin pääsemiseen. Olen ollut kolme vuotta kotiäitinä ja keskittynyt paljolti perheeseen. Nyt haluan satsata täysillä töihin ja opintoihin. Kirjoittamiseen käytetty aika on kulunut pääasiassa työhakemusten ja psykologian opintojen parissa.

Viime vuoden työ tuotti runsaasti hyvää avioliittoomme. Vanhojen solmujen perusteellinen aukominen kevensi taakkoja ja lähensi meitä. Runsaat keskustelut vahvistivat tunnetta, että tunnen matkakumppanini. Taidot toimia ristiriitatilanteissa menivät eteenpäin ja riitamme ovat nyt olleet vähän lyhytkestoisempia. Olemme myös pystyneet tavoittamaan asian ytimen nopeammin ja oppineet sanoittamaan: “Tuntuu, että et arvosta minua.” “Tuntuu, etten kelpaa.” Kun pääsee juurisyyhyn kiinni, on helpompi nähdä, että riita kotitöistä on pohjimmiltaan riita syvemmistä asioista. Ja sieltä syvältä käsin riita kannattaa yrittää myös ratkaista. Mistä se tunne tulee, että et arvosta minua tai tuntuu, etten kelpaa?

Säästöillä eläminen tarkoittaa, että alkuvuoden aikana parisuhteelle ei ole jäänyt kovin paljon aikaa. Olemme arjessa pyrkineet kuitenkin ottamaan aikaa läheisyydelle torkahtamalla silloin tällöin työpäivän jälkeen pienille päiväunille kahdestaan. Kiitos siitä kuuluu isosisarusten huolenpidolle pikkuveljestään ja iPadille. Olemme pyrkineet menemään nukkumaan yhtä aikaa, katsoneet välillä sarjaa lasten nukahdettua ja käyneet kerran kuussa kahdestaan elokuvissa. Mukavan viestin ehtii kirjoittaa työpäivän lomassakin puolisolle ja huumorin viljeleminen piristää aina päivää. Se tunne on myös ollut tärkeä, että puolisoina tuemme toisiamme uudenlaisen arjen kipupisteissä ja iloissa.

Säästöillä elämistä ei kuitenkaan voi jatkaa ikuisesti. Kesäksi varasimme avioliittoleirin ja toivon, että kuumimman työnhakukauden rauhoituttua ehdimme taas viettää enemmän aikaa kahdestaan. Välillä täytyy valita, mihin asiaan satsaa erityisesti. Silti haluan pitää kirkkaana mielessä, että puoliso, lapset ja ystävät ja läheiset ovat tärkeimmät.

Kun menimme naimisiin, haaveilin, että saan kymmenvuotishääpäivänämme kolmannen sormuksen. Opiskelijana ei ollut varaa ostaa ihan sitä sormusta, joka oli kaunein. Silloin 10-vuotishääpäivä tuntui kaukaiselta ajatukselta. Mutta vuodet vierivät ja ostimme sormuksen lämpimänä kesäisenä treffi-iltana. Sormus valittiin spontaanisti ensimmäisestä kaupasta, joka vielä auki oli. Olen onnellinen tuosta hetkestä.

Vihkisormusta valitsin turhankin huolella ja pitkään. Tällä aviovuosikymmenellä toivon oppivani enemmän spontaaniutta ja iloa. Osaan kyllä suunnitella ja olla huolellinen. Sen rinnalla on haluaisin oppia rentoutumista ja spontaania heittäytymistä hetkeen. Olen kiitollinen, että saimme viime vuonna kartuttaa säästöjä ja säästöillä elämme aivan mukavasti juuri nyt. Mutta pidän mielessä, että kesän myötä avioliiton hoitamisen asema vahvistuu taas arjessa.

maaliskuu 23, 2019 0 kommenttia

Odotukset Sitoutuminen Yhdessä kasvaminen

Rinnakkaistodellisuudet

Kirjoittajalta Tiia joulukuu 5, 2018

Sairasteluarki lasten kanssa nosti esiin ajatuksen rinnakkaistodellisuuksista. Tajusin, että sama viikonloppu näytti jälkeenpäin toisaalta ihanalta monine mukavine puuhineen ja samalla tosi raskaalta kaikkine sairasteluineen ja valvottuine öineen. Vähän kuin se perinteinen puoliksi täysi vai puoliksi tyhjä lasi. Upea tai kurja viikonloppu riippuen, mistä näkökulmasta sitä katsoi.

Tajusin, että rinnakkaistodellisuusajatus kuvaa myös avioliittoa. Olen ollut vuosien myötä yhtä aikaa hyvin tyytyväinen ja tyytymätön avioliittoomme. Molempia yhtä aikaa ja aidosti: täynnä onnea ja pettynyt.

Kerron ensin pettymyksen ja tyytymättömyyden todellisuudesta. Monesti vuosien varrella on tuntunut, että tunne- ja keskusteluyhteytemme ei ole hyvä. On ollut repiviä riitoja, joita ei olla saatu kunnolla käsiteltyä. On ollut henkistä etäisyyttä, jota ei olla osattu kuroa umpeen. On ollut tunnetta, että ei tule arvostetuksi tai nähdyksi omana itsenään. Naimisissa oleminen on ollut raskasta ja vaikeaa.

Onnen ja tyytyväisyyden todellisuudessa olen vilpittömästi täynnä kiitollisuutta ja onnea. Minulla on ihana puoliso ja meillä on kolme mahtavaa lasta. Ensimmäiselle avioliittoleirille lähteminen reilut 6 vuotta sitten oli hyvä päätös ja avioliittotyö on tehnyt hyvää meille. Vuosi vuodelta rakkaus on syventynyt ja olen edelleen rakastunut puolisooni. Naimisissa oleminen on ihanaa.

Ajatus rinnakkaistodellisuuksista auttaa ymmärtämään avioliiton kasvutarinaa. Yhteyden rakentaminen on pitkä työ ja monia kiviä on pitänyt kääntää. Olemme päässeet nyt tähän hetkeen, jossa lapsiperhe-elämä on rankkaa ja antoisaa yhtä aikaa, mutta avioliiton rinnakkaistodellisuudet ovat selvästi lähentyneet toisiaan. Tunneyhteys välillämme on syventynyt ja vahvistunut, keskustelutaitoihin on saatu tukea, harjoitusta ja taitoa lisää. Nykyään tunnen myös, että näemme toinen toisemme paremmin omina itsenämme ja tämä arvostus näkyy sanoissa ja teoissa. Empatia välillämme on kasvanut.

On ihan okei, että elämä näyttää eriltä riippuen, mistä näkökulmasta sitä tarkastelee. Toivon kuitenkin, että muistan katsoa sitä pääasiassa kiitollisuuden näkökulmasta. Olen todella kiitollinen kuluneista vuosista ja olen kiitollinen tässä ja nyt.

joulukuu 5, 2018 0 kommenttia

Vertaistuki Yhdessä kasvaminen

Läheisyys

Kirjoittajalta Tiia lokakuu 7, 2018

Vietimme viikonlopun avioliittotapahtumassa. Siitä nousi halu kirjoittaa läheisyydestä. Arjessa juuri läheisyyden ylläpitäminen on usein haastavaa. Henkinen ja fyysinen etäisyys hiipii herkästi arjen kiireen ja väsymyksen keskellä puolisoiden väliin.

Mietin, miten kuvailisin läheisyydentunnetta? Se on lämmin, suora, helppo, luonteva, rento ja hyvä olo puolison kanssa. Kuin maailman mukavin vaate päällä. Mikään ei kiristä, paina tai ahdista.

Mietin myös, miten läheisyydentunne syntyy? Keskustelemalla: jakamalla ajatuksia, tunteita, havaintoja, menneitä, toiveita ja antamalla läsnäoloaikaa toiselle. Olemalla lähellä: silittämällä, halaamalla, hieromalla ja suukoilla. Läheisyys syntyy myös kuuntemalla, empatialla ja huomioimisella. Se syntyy kohtaamalla kipeitä asioita yhdessä ja hoitamalla haavoja yhdessä.

Avioliittotapahtumien kauneus on keskustelemisen ja turvallisen ilmapiirin hyvä, positiivinen kupla. Hetki, joka on rauhoitettu kohtaamiselle oman puolison kanssa ja yhdessä jakamiselle toisten avioparien kanssa. Läheisyys vahvistuu avioliittotapahtumassa sen kautta, että saamme yhdessä tukea muita ja voimme itse saada tukea muilta pariskunnilta. Kokea asioita yhdessä ja käsitellä niitä yhdessä. Saadaan oppia yhdessä. Nauraa ja toisinaan itkeäkin yhdessä. Saadaan uskaltaa mennä syvälle yhdessä.

Läheisyys on yksi elämän hienoimpia tunteita. Se on seesteisyyttä, syvyyttä, riittävyyttä, turvallisuutta, herkkyyttä ja hellyyttä. Avioliittotapahtuman jälkeen askel on kevyt ja käsi toisen kädessä on lämpimässä ja lujassa otteessa. Arki tulee taas. Mutta läheisyys on lujittunut ja halu ja ymmärrys vaalia läheisyyttä arjen keskellä on taas vahvistunut. Läheisyyden lämpö jää sydämeen.

lokakuu 7, 2018 0 kommenttia

Sitoutuminen Tunteet Yhdessä kasvaminen

Hätä ja apu

Kirjoittajalta Tiia syyskuu 4, 2018

Tunnekeskeinen pariterapia, jossa kävimme, on nyt päättynyt. Päässä surraa hyvällä tavalla. Prosessi jatkuu ja saakin jatkua mielessä ja arjessa uusin eväin varustettuna. Tuntuu, että tekisi mieli kirjoittaa siitä, tästä ja tuosta. Katsotaan, mikä päällimmäisenä nousee mieleen.

Meidän pariterapiajakso kesti puolisen vuotta ja piti sisällään 16 käyntiä. Kumpikin kävi kerran yksilökäynnillä, muuten kuljimme terapiassa yhdessä. Suuri viisaus minulle pariterapian suhteen on ollut, että se on tavallaan yksilöterapiaa oman, rakkaan peilin kanssa. Rinnalla on sinut hyvin tunteva tukija, olette parivaljakko. Vaikka ristiriidat varmaan lähes aina ovat se syy, joka ajaa pariskunnan terapiaan, niin toisaalta toivon ja uskon, että sinne ajaa myös keskinäinen rakkaus. Pariterapiassa on mahdollisuus kasvaa omana itsenään, yhdessä tärkeimmän ja rakkaimman ihmisen kanssa. Ja siinä samalla kasvetaan yhdessä ja lujemmin toinen toiseen kiinni.

Minulle uusi oivallus on ollut sana hätä. Olen lukenut viime aikoina lisää kiintymyssuhdeteoriasta. Se on tuonut monin tavoin ymmärrystä meidän avioliiton haasteiden käsittelyyn. Pienen lapsen mielessä nousee hätä, jos hänellä on turvaton olo. Myös ison aikuisen mielessä nousee hätä, kun tulee turvaton olo.

Aikuisena hädän tunteminen tuntuu lapselliselta, nololta ja pelottavalta. Sitä haluaisi olla riippumaton ja peloton: oikea aikuinen. Ja juuri tässä on ollut minun virheellinen ajatusmallini. Ei oikea aikuinen ole riippumaton ja peloton. Oikea aikuinen uskaltaa rakentaa turvallisia ihmissuhteita. Kiintyä, avautua, pelätä ja lähentyä. Aikuinen voi ja saa uskaltaa olla inhimillinen ihminen ja elää ihmisenä: kohdata tunteensa ja kertoa niistä.

Ei ole lapsellisuutta pelätä, että puoliso jättää, etten kelpaa puolisolleni tai etten ole puolisolleni tärkeä. Kun nämä ajatukset valtaavat mielen, on luonnollista hätääntyä. Onneksi apuakin on olemassa. Kun rakkaimmalla on hätä, voin tuoda sanoin ja teoin puolisolleni tiettäväksi: “En jätä sinua. Olet minulle tärkein. Sinä kelpaat.” Tämä tieto luo turvallisuuden ja pohjan. Niin lapselle kuin aikuiselle. Me jokainen kaipaamme olla turvassa.

Hädässämme usein takerrumme tai muutumme välinpitämättömän vetäytyneiksi. Pelko ja kauhu saa ihmisen käyttäytymään niin kuin peloissaan ja kauhuissaan oleva käyttäytyy. Ne tunteet kumpuavat syvältä. Syviin tunteisiin kiinni pääseminen vaatii aikaa, rohkeutta ja rohkaisua ja voimia. Jos tunnet hätää, ei tarvitse hätääntyä tai paeta. Apua ja tukea on saatavilla. Apua kannattaa hakea.

Avioliiton hoitamiseen saa tukea monelta eri taholta. Avun hakeminen ei ole noloa tai lapsellista. Se on aikuismaista. Minulla oli hätä, haimme apua ja saimme apua. Osaamme nyt paremmin luoda turvaa toinen toisellemme, kun hätä tulee. Minun mieleni on levollinen ja iloinen. Rakkaani on turvasatamani.

Tässä linkki tunnekeskeisen pariterapian kuvaukseen:

Tunnekeskeinen pariterapia

Lisäksi linkki kiintymyssuhdeteoriaan parisuhteen näkökulmasta:

Kiintymyssuhdeteoria

syyskuu 4, 2018 0 kommenttia

Tunteet Yhdessä kasvaminen

Suojakuoria

Kirjoittajalta Tiia heinäkuu 26, 2018

Jokainen meistä syntyy maailmaan herkällä iholla. Joillakin se kasvaa iän myötä hieman paksummaksi, osalla se on luonnostaan aina ohut ja paljas. Maailma on tuulinen ja kova paikka ja maailman tuulissa selviämiseen tarvitaan suojaa, ettei menisi ihan rikki.

Jokainen meistä joutuu kohtaamaan satuttavia asioita. Niiltä voi oppia suojautumaan yrittämällä olla välittämättä, jatkamalla hymyilemistä, vaikka sattuu, piilottamalla sisimpänsä ja esittämällä jotain ihan muuta, keskittämällä ajatuksensa kaikkeen muuhun ja monilla muilla tavoilla. Suojakuoret suojaavat kivulta, mutta usein ne myös estävät kipua tulemasta ulos. Toki vaikka urheiluun, kirjoittamiseen, työhön tai maalaamiseen uppoutuminen voi auttaa käsittelemään ja kestämään kipua.

Kun joku asia toistuvasti satuttaa, on viisautta suojautua. Aikuisen ei tarvitse jäädä tuleen makaamaan. Joskus suojautumista täytyy tietoisesti opetella; jokaisella on oikeus suojautua. Toisaalta aikuisella on myös oikeus ja velvollisuus opetella riisumaan suojakuoriaan. Matka toisen ihmisen, etenkään puolison, lähelle ei ole mahdollinen ilman suojakuorten riisumista. Se on kivuliasta työtä, koska silloin tunteet, joiden liikkumisen kuori on estänyt, lähtevät liikkeelle. Paljaaksi asettuminen ei ole helppoa, se vaatii aina riskinottoa ja rohkeutta. Mutta ei ole mahdollista elää täysillä ja aidosti suojakuorten alla.

Tunteista puhumaan oppiminen on tärkeää matkalla aidompaan ja avoimempaan elämään. Puolison kanssa asioiden jakaminen rakentaa hyvää suojaa molemmille puolisoille. Syvien asioiden ja tunteiden jakaminen yhdessä voi rakentaa turvapaikan molemmille. Kivun jakaminen antaa kivun tulla ulos turvallisesti ja itsensä satuttaneelle hoivaa ja turvaa. Jakamisen ja rakkauden avulla voi myös kutoa puolisolleen suojaavan kerroksen: pehmeän ja hengittävän suojakuoren maailman raekuuroilta ja viimalta suojaamaan.

Kokonaan ilman suojaa maailma on raskas paikka kulkea. Sitä se on myös kulkiessa yksin paksujen suojakuorten alla. Kannattaa opetella riisumaan omia suojakuoriaan ja kutomaan mukavia suojavaatteita itselleen ja rakkailleen. Suojakuorten käyttäminen on kuin vanhanajan haarniskassa kulkisi. Suojavaatteet taas ovat silkkiä, villaa ja pellavaa: vilpoisia, lämpimiä ja mukavia, mutta antavat tarpeellista suojaa. Niissä kulkiessa on helppo pitää puolisoa kädestä kiinni.

heinäkuu 26, 2018 0 kommenttia