Tässä vähän höttöisen romanttinenkin, mutta myös syvemmälle kurottava teksti Parempi avioliitto ry:lle:
Parempi avioliitolle kirjoitettu kevyempi, mutta pohdintoja täynnä oleva teksti: Peilausta
Pohdintoja kiintymyssuhdeteorian pohjalta takertuvasta rakkaudesta: Takertuva rakkaus
Linkin takaa löytyy Parempi avioliitto ry:lle kirjoitettua pohdintaa kasvun mahdollisuuksista. Teksti on kirjoitettu psykologian opintojen inpsiroimana. Persoonallisuuspsykologian kurssilla käsiteltiin perimän ja ympäristön vaikutusta ihmisen persoonallisuuteen ja siinä ilmeneviin ominaisuuksiin. Sen pohjalta jäin miettimään, mihin omassa ja yhteisessä kasvussa voi oikeasti vaikuttaa. Mitkä ovat kasvun mahdollisuudet avioliitossa? Kasvun mahdollisuudet
Tässä linkki sporttiseen avioliitonhoitotekstiin Parempi avioliitolle kirjoitettuna: A-sports
Linkitän lukijoille iloksi blogiin myös Parempi avioliitto ry:lle kirjoittamiani tekstejä kuluneen puolen vuoden ajalta:
Aluksi on parasta selittää, mitä tarkoittaa papereiden heiluttelu. Papereiden heiluttelu tarkoittaa avioeropapereiden heiluttelua puolison edessä henkisesti tai konkreettisesti. Erokortin pöytään laittamiselle on varmasti monia muitakin termejä, mutta meillä käytetään ilmaisua papereiden heiluttelu.
Riidan tuoksinassa ei uhkailla avioerolla. Kahden aikuisen avioliitossa ei ylipäätään uhkailla avioerolla. Vastustan avioeron nostamista esille puolison pitämiseksi pelon vallassa, kontrollin tai hylkäämisuhan alla.
En myöskään usko siihen, että on hedelmällistä ristiriidan tullen ajatella, että avioerollahan tästä selviäisi. Ei enää tarvitsisi riidellä, jos laittaisi paperit vetämään. Jos pitää koko ajan avioeroa auki takaporttina, se estää avioparia kasvamasta.
Kun menimme naimisiin, meiltä kysyttiin, tahdommeko kulkea myötä- ja vastamäet kunnes kuolema meidät erottaa. Tahdoimme. Toivon elinikäistä ja hyvinvoivaa avioliittoa, mutta silti meillä tunnetaan ilmaisu papereiden heiluttelu. Enpä olisi vielä alttarille astuessani uskonut puhuvani papereiden heiluttelusta. Enkä ainakaan bloggaavani siitä.
Mitä on tapahtunut sittemmin, kun sanoimme tahdon? Paljon, mutta ihan tavallista avioparin elämää ylä- ja alamäkineen. Millaisessa tilanteessa meillä on heiluteltu papereita? Ristiriitatilanteessa. Kuulostaa pahalta. Silti olen vuosien varrella oppinut näkemään yhden perustellun syyn heilutella papereita.
Vaikka ei halua avioeroa, minusta jokaisen avioparin on tärkeä ymmärtää, että sellainen vaihtoehto on olemassa. Sen ymmärtäminen nostaa avioliiton arvoa. Emme ole naimisissa pakosta, vaan molempien tahdosta rakentaa hyvää yhteistä elämää ja tahtoa hyvää toisillemme.
Kun ymmärtää, että ero on periaatteessa mahdollinen, antaa se painavan syyn pitää hyvä huoli avioliitosta. En halua jättää avioliittoa heitteille. Olen sanonut tahdon ja tahto vaatii työtä. Jos jompikumpi tai molemmat puolisoista laiminlyövät avioliittoa, on perusteltua ottaa esille, että tämä voi jatkuessaan johtaa avioeroon. Ajatus siitä, että avioliitto on elinikäinen, ei saa olla peruste, että parisuhteen eteen ei tarvitse nähdä vaivaa.
Sen tiedostaminen, että avioero on olemassa oleva mahdollisuus, vähentää myös paradoksaalisesti pelkoa. Minun ei tarvitse takertua avioliittoon peloissani roikkuen, koska en uskalla ajatella, että avioero olisi mahdollinen. Meillä molemmilla on oma tahto ja emme ole yhdessä sen takia, että pelkäämme enemmän eroamista kuin avioliitossa yhdessä pysymistä. Olemme naimisissa siksi, että tahdomme olla ja pysyä yhdessä.
Avioliiton hoitaminen ei tarkoita otsa rypyssä raatamista. Se tarkoittaa rakkaudella vaalimista ja ongelmien käsittelyä. Se on ajan antamista yhteisille keskusteluille ja puuhille, vastuun ottamista yhdessä ja erikseen kasvamisesta. Se tarkoittaa myös puolison ja itsensä, avioliiton, kohtelemista hyvin ja kauniisti.
Avioliiton hoitamatta jättäminen näivettää avioliittoa. Jos avioliitto jää heitteille, voi tulla syy heilauttaa papereita, jotta molemmat huomaavat, että suunnan täytyy muuttua. On aika kääntää kelkka ja suunnata kulku avioliiton hoitamisen tielle. Sillä tiellä astellessa voi kulkea käsi kädessä puolisonsa kanssa, käsiä yhdessä heilutellen. Sillä tiellä kun ei ole tarvetta heilutella papereita.
Teksti on alunperin kirjoitettu Parempi avioliitto ry:lle.
Minua on viime aikoina puhutellut paljon varsin yksinkertainen ajatus: keskitiellä kulkeminen. Sanotaan, että kultainen keskitie. Siis että keskitie olisi suorastaan kultainen! Ja silti keskitiestä tulee mieleen, että sillä kulkeminen on varmasti tylsää. Ei kai ole mitään jännää ja rajoja rikkovaa kulkea keskitietä. Tulee myös mieleen kapinoiva ajatus, että kuka tahansahan nyt keskitiellä osaa pysytellä. Sehän ei vaadi taitoa tai luovuutta. Todellisia sankareita ovat ne, jotka kulkevat omia polkujaan ja löytävät timantit ojista ja tiettömien taipaleiden takaa.
Lomalukemisena olen lukenut Maaret Kallion Lujasti lempeä -kirjaa. Se on puhutellut yksinkertaisella viisaudellaan. Elämässä tarvitaan tasapainoa ja vastapainoa. Syksyn aikana on tullut muutenkin mietittyä keskitiellä kulkemista ja Lujasti lempeä -kirjan ajatukset vahvistivat ajatuksiani. Olen tullut siihen tulokseen, että keskitie on se, mitä haluan tänä kuluvana vuonna tavoitella avioliitossa.
Avioliitossa keskitiellä kulkemista on osata kuunnella ja puhua. Ei vain puhua tai vain kuunnella, vaan tasapainoisesti molempia. Kuunteleminen sekä ajatustensa, tunteidensa että toisen kuulluksi tulemisen rakentava ilmaiseminen ovat ydintaitoja avioliitossa. Ja niiden avulla keskitielläkulkeminen on viisautta. Vuorovaikutuksen kolikon molempien puolten taitoja kannattaa jatkuvasti kehittää. Jos puolisoiden välisen vuorovaikutuksen saa hyvään tasapainoon, voi parisuhde paljon paremmin.
Tunteet ja järki ovat myös puhutelleet viime aikoina. Kumpaakin tarvitaan ja parasta on yhdessä kulkea keskitiellä niiden suhteen. Tiellä, johon kaikki tunteet on hyväksytty mukaan, mutta järki mahtuu yhtä lailla ohjaamaan reitinvalinnassa. Toimivassa ja kehittyvässä avioliitossa tarvitaan tilaa molempien järjelle ja tunteille, tasapuolisesti. Minulle on myös syksyn aikana kirkastunut ajatus, että tunteet eivät ole “vain tunteita”, vaan tuovat arvokasta tietoa omasta sisimmästä ja monista muista asioista. Tunteet eivät ole siis huuhaakamaa, vaan tiedonkuljettajia.
Etäisyys ja läheisyys vaativat myös keskitietaitoja avioliitossa. Kumpaakin tarvitaan, mutta liikaa jompaakumpaa, suistaa herkästi reitin raiteiltaan. Läheisyys on välttämätöntä toimivassa avioliitossa, mutta kumpikin tarvitsee oman tilansa ja tilaa toteuttaa omia haaveitaan esim. työn tai harrastusten kautta. Siispä läheisyyttä ja omaa tilaa rinta rinnan, niin avioliitto ja aviopuolisot voivat paremmin.
Antamisen ja saamisen suhteen tarvitaan myös kultaista keskitietä. Jos ei osaa antaa ja ottaa vastaan, pyytää ja saada, niin avioelämä ja muukin elämä käy hankalaksi. Usein jompikumpi on ihmiselle luontevampi rooli, mutta pohjimmiltaan tasapaino on tärkeää. Tähän liittyy myös toisista välittäminen ja itsestään huolehtiminen. Kumpikaan äärilaita yksikseen ei johda hyvään, vaan keskitiellä on onnen mahdollisuudet.
Sopiva vaativuus, mutta yhtä lailla armollisuus ovat myös tärkeitä parisuhteessa. On lupa odottaa itseltään ja puolisoltaan yhdessä parhaansa yrittämistä ja silti samalla hyväksyä, että aina ei jaksa ja pysty toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Kultainen keskitie on tässä ehdottomasti paras, eikä kumpikaan äärilaita tyydytä pitemmän päälle. Sama on myös aherruksen ja levon suhteen. Elämässä on välillä aherrettava kovasti, mutta puolisoiden yhteiset ja omat levonhetket ovat vastapainoksi todella arvokkaita.
Avioliitossa keskitiellä kulkeminen ei ole tylsää, vaan vaikeaa, antoisaa ja ehdottomasti taitolaji. Jos onnistuu löytämään suunnilleen keskitien, se vapauttaa kulkemaan eteenpäin ja keskittymään olennaiseen. Muussa tapauksessa kulku menee herkästi ojasta ojaan vaeltamiseksi, jolloin etenemisestä voi vain haaveilla. Ojaan päätymistä tai laidasta laitaan kulkemista ei toki voi aina elämässä välttää ja niistä kokemuksista voi oppia. Mutta kun oja tulee vastaan, on viisasta se tunnustaa ja tunnistaa. Ja palata etsimään keskitietä.
Sovitaanko keskitien treffit, rakkaani?
Teksti on alunperin kirjoitettu Parempi avioliitto ry:lle.
Joulu on tullut. Miltä minusta tuntuu? Miltä tuntuu puolisostani? Entä ihmisistä ympärilläni? Kuluneena vuotena olen paljon miettinyt tunteita, niiden säätelyä ja tunteiden vaikutusta elämäämme. Olen lukenut aiheesta ja yrittänyt hahmottaa myös tunnelukkoja, jotka vaik(e)uttavat herkästi jokaisen pariskunnan arkeen.
Joulu on tunteiden aikaa, eikä aina pelkästään myönteisten tunteiden, vaan myös ikävien ja vaikeidenkin tunteiden. Joulua ja lomaa odotetaan monesti innolla ja ilolla. Kuitenkin todellisuudessa joulunajan tunteita voi olla vaikea, ärsyttävä ja ahdistavakin kohdata. Jouluun kuuluu ihmisten yhdessäolo ja sekin voi herättää monenlaisia tunteita. Aina ei ole helppoa lomailla itsensä, puolisonsa, lastensa tai sukujen kanssa.
Viime aikoina olen miettinyt paljon tunteiden säätelemistä. Tunteiden tunnistaminen ja sanoittaminen ovat tunteiden säätelyn pohja. Molemmat taidot ovat sellaisia, että niitä ei opi todellakaan hetkessä. Avioliittovuosina olen huomannut, että on viisautta antaa tilaa omille ja puolison negatiivisille tunteille, vaikka se ei ole usein helppoa. Se, että negatiiviset tunteensa saa sanoittaa ja toinen kuuntelee, on yllättävän merkityksellistä tunteiden käsittelyn kannalta. Jos siis puolisosi jouluna sanoo, että joku asia suututtaa tai tuntuu kurjalta, niin anna tunteelle tila, kuuntele ja myötäelä. Ikävistä tunteista rakentavasti puhumaan oppiminen on tärkeä taito tunteiden säätelyn kannalta ja siinä voivat puolisot tukea toinen toistaan. Sen rinnalla on tärkeä lujittaa myönteistä mielialaa, ettei juutu kielteisiin tunteisiin.
Myönteisiä tunteita voi jokainen vahvistaa itsekin. Voi keskittyä havainnoimaan myönteisiä hetkiä elämässä ja kertoa lämpöisiä huomioita puolisolleen. Kiittäminen on myös lämpöä ja huomioimista. Tunteiden tukahduttaminen on sellainen tunteiden säätelykeino, josta on syytä jokaisen pyristellä eroon. Puhuminen tai kirjoittaminen ovat hyviä keinoja säädellä tunteita, mutta välillä fiilikset tuulettuvat parhaiten tehden tai liikkuen, vaikkapa lenkille lähtemällä.
Myötätunto on joulun tunne. Se on ymmärtäväisyyttä, hyväksymistä, lohduttamistakin ja aitoa ystävällisyyttä. Jouluna on hyvä aika pysähtyä kuuntelemaan myötätuntoisesti sekä omia että muiden tunteita ja tarpeita. Tarpeiden kertominen tarjoaa mahdollisuuden tarpeiden parempaan täyttymiseen ja se avaa lisää väylää positiivisiin tunteisiin. Myötätuntoinen kuunteleminen ja keskusteleminen sekä läheisyyden rakentaminen yhdessä olemalla ja tekemällä ovat hyviä keinoja vahvistaa myönteisiä tunteita lomalla.
Lomaa ennen kannattaa aina puhua ääneen odotuksista, sen läksyn olemme oppineet rakkoisen kantapään kautta. Kun odotukset sanoittaa puolisolle ja itselleenkin tiettäväksi, on niitä yhdessä helpompi toteuttaa. Odotusten sanoittaminen on vähentänyt olennaisesti lomaan liittyviä pettymyksiä ja lisännyt positiivisten tunteiden määrää. Odotuksista kannattaa keskustella paitsi puolisoiden kesken myös lasten, ystävien ja sukulaistenkin kanssa. Aina voi kysyä läheisiltä, mitä asioita odotat eniten lomalta?
Jouluun liittyy myös olennaisesti armo, lämpö ja rauha. Joulun aikana voi tietoisesti etsiä armollisuuden ja rauhoittumisen tunnetta sekä itseään että läheisiään kohtaan ja herätellä esiin lämpimiä ajatuksia, vaikkei se aina helppoa olekaan. Joulun armoon mahtuu koko ihminen kaikkine tunteineen, vaikka välillä elämässä tuntuisikin, että lämpö karkaa sydämestä harakoille.
Jos on vaikea kertoa tunteistaan puolisolleen, voi myös kirjoittaa. Meillä on tapana kirjoittaa joululahjaksi toisillemme kirjeet. Kirjeessä voi kertoa kuluneen vuoden ajatuksista ja tunteista ja miettiä tulevaa vuotta. Jos sanat eivät lähde helpolla virtaamaan, niin avuksi voi ottaa vaikkapa tunnekartan. Tunnekartasta löydettyjen tunteiden avulla voi lähteä kirjoittamaan, millaisissa tilanteissa ja asioissa kartan tunteita on viime aikoina tuntenut. Kirjeeseen on mukava laittaa rakkauden sanoja, joulun kunniaksi vaikka ihan runsaallakin kädellä.
Joulu on nyt. Tunne joulu! Sitä haluan toivottaa kaikille.
Hääpäivästämme on kulunut yhdeksän vuotta. Millaisen hääpuheen pitäisin tällä kokemuksella tuoreelle hääparille? Mitkä ovat ne asiat, joita kuluneet vuodet ovat opettaneet? Millaisia eväitä on jaettavaksi?
Hääpuheen aluksi kertoisin, miten ihmeellisen mahdollisuuden edessä tuore aviopari on. Avioliitto on valtavan ihana mahdollisuus rakastua monta, monta kertaa uudestaan puolisoonsa. Vaikkei sitä voikaan kunnolla sanoin kuvailla, niin yrittäisin kuitenkin – uudelleen rakastumisen tunteen. Kun taas on niin käsittämättömän helppo ja hyvä olla toisen vierellä. Sama tunne kuin rakastumisen alkuhuumassa, mutta vielä parempi. Miten hyvä onkaan olla tutun ja rakkaan ihmisen lähellä.
Seuraavaksi puhuisin rohkeudesta. Puhuisin molempien omasta ja yhteisestä rohkeudesta. Avioliitossa tarvitaan paljon rohkeutta nähdä rehellisesti itsensä ja kohdata aidosti puolisonsa. Avioliitossa tarvitaan valtavasti rohkeutta siihen, että uskaltaa suostua läheisyyteen. Vastaan on varmasti tulossa välillä menneisyyden mörköjä ja kaikenlaisia myrskyjä. Se on ihan normaalia. Ei tarvitse pelätä. On saatavilla apua ja tukea silloin, kun on vaikeaa selättää möröt ja myrskyt kaksin.
“Yhdessä selvitään” on hyvä motto. Yhdessä selviämiseen tarvitaan tueksi vertaistukea ja tietoa. Rohkaisisin lukemaan avioliiton hoitamisesta, lähtemään avioliittoleireille, puhumaan parisuhdeasioista ystävien kanssa ja työstämään asioita yhdessä. Avioliitto ei ole jotain, jonka kukaan osaa luonnostaan hyvin ja helposti. Sen eteen täytyy nähdä vaivaa ja opiskellakin asioita. Sen puolesta voi ja kannattaa rukoilla.
Kertoisin, että avioliiton ei kuulukaan olla helppoa ja siinä on osa sen kauneudesta. Avioliitossa kohtaa kaksi elämää, kaksi historiaa, ihan valtava määrä asioita. Siinä kohtaa niin paljon, että ei missään muussa ihmissuhteessa. Eihän sellainen kohtaaminen voi pelkästään helposti mennä. Avioliitto on mahtava mahdollisuus oppia, kasvaa, juurtua ja vahvistua. Opetella kuuntelemaan ja puhumaan. Ja mikä ihaninta, mahdollisuus rakastaa ja saada rakkautta.
Kertoisin kasvun ihmeestä. Miten kumpikin voi kasvaa yhdessä ja erikseen. Miten toisen rinnalla voi puhjeta kukkaan. Kauniimpaa kuin mitä olisi osannut yksin kukkia. Muistuttaisin, että avioliitossa asioita voi korjata, uutta voi rakentaa, suuntaa voi nitkuttaa parempaa kohti. Anteeksi sanaa tullaan tarvitsemaan monet kerrat. Virheistä voi oppia, välillä tosin pikkuhiljaa. Toinen toisesta kannattaa pitää kiinni haastavinakin aikoina. Muistuttaisin myös armollisuudesta.
Puhuisin huolenpidosta. Ettei avioliitto unohtuisi arjen jalkoihin. Että huolta pidettäisiin molemmat itsestä ja toisesta, molempien tarpeista, tasapuolisesti. Elämä ei itsestään suju, on tärkeää pohtia yhdessä monia arjen ja elämän valintoja. Ei antaa päätösten valua sormien välistä, vaan päättää yhdessä. Antaa molempien tuoda omat ajatuksensa ja ideansa rikkaudeksi yhteiselle pöydälle. Pyytää Jumalalta johdatusta, viisautta ja siunausta päätöksiin.
Pohtisin näkemistä ja kuulemista. Että kumpikin näkisi toinen toisensa vahvuudet ja kauneuden. Kuulisi aidosti toista. Puhuisin naurusta. Hymystä ja kosketuksesta. Tunteista ja niiden sanoittamisesta. Elämän jakamisesta. Hassuttelusta. Onnesta, kun saa rakastaa. Ilosta, kun saa tulla rakastetuksi.
Puhuisin pitkään. Koska puhuttavaa on niin paljon. Ja toisaalta kuitenkin. En puhuisi liikaa. Kaikki asiat eivät tule vastaan kerralla. Hetkittäin tulee tuntumaan, että edessä on hirveä urakka. Mutta se todellakin kannattaa. Tärkeää on uskaltaa ja muistaa pysyä toinen toisensa lähellä. Rakastaa.
Tahdon
Teksti on kirjoitettu alunperin Parempi avioliito ry:lle.
- 1
- 2