Onnellinen avioliitto
  • Etusivu
  • Arkisto
  • Tietoja kirjoittajasta

Onnellinen avioliitto

  • Etusivu
  • Arkisto
  • Tietoja kirjoittajasta
Kategoria

Kommunikaatio

Puhu minulle näin
KommunikaatioTunteet

Puhu minulle näin

Kirjoittajalta Tiia 10/10/2020

Tässä on seikkaperäiset ohjeet, miten kanssani kannattaa jutustella, rakkaimpani. Kommunikaatio, puhuminen, keskusteleminen, tuo taitolaji, jota jatkuvasti harjoittelemme, tarvitsee päivitettyjä, itsetuntemuksella maustettuja neuvoja. Olisi ollut hyvä antaa nämä ohjeet 15 vuotta sitten. Pahoittelen jälkitoimitusta!

A) Kun kerron, mitä ajattelen ja miltä minusta tuntuu, yritä löytää pointtini. Väsynyt? Iloinen? Innostunut? Kaipaa halia? Pettynyt? Kun löydämme pääpointin ja osoitat sen tulleen kuulluksi ja huomatuksi, kommunikaatio on löytänyt perille. Voit myös kysymyksin auttaa minua löytämään asian ytimeen. Usein itse asia on rivienväleissä: sitä joutuu hetken tai toisenkin kaivamaan. Mutkikas olentoko?

B) Kerro ja kertoile omia ajatuksiasi, tunteitasi ja kuulumisiasi vapaaehtoisesti ja avoimesti. Sen avulla löydän reitin luoksesi ja sinä luokseni. Anna aikaasi ja päästä lähellesi. 

C) Älä kuitenkaan varasta näyttämöä! Kun olen tosi väsynyt, vihainen, nälkäinen tai jotain muuta isoa, on aika himmata omat tunteet hetkeksi taemmas. Muuten koen, että viet tilani. Sen kerran, kun uskallan olla vihainen tai näyttää väsymykseni, en kaipaa vertailua. Haluan kuulla tunteistasi kyllä, mutta vasta kohta. Kun olen ensin tullut nähdyksi oman tunteeni kanssa.

Älä vedä tunteitani itseesi, 
mutta tuo enemmän itseäsi esille,
kun näyttämö on vapaa.

Rakastan kuunnella sinua ja tulla kuulluksi. Ilolla ihmettelen: kaiken tämän kommunikaatiokompuroinnin jälkeen olet edelleen siinä. Rakastan sinua!

10/10/2020 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Paras ja tärkein
KommunikaatioMuualle kirjoitetut tekstit

Paras ja tärkein

Kirjoittajalta Tiia 02/10/2020

Parempi avioliitto ry:lle kirjoitettu teksti: Paras ja tärkein

02/10/2020 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Kaunis sanainen arkku
KommunikaatioOma kasvu

Kaunis sanainen arkku

Kirjoittajalta Tiia 11/07/2019


Kauniit sanat. Olen kirjoittanut niistä ennenkin, mutta tänään mietin sanoja taas yhdestä näkökulmasta. En pidä rumasti puhumisesta. En tarkoita, ettenkö vihaisena tai väsyneenä sanoisi ikävästi. Tarkoitan, että inhoan karskia, tylyä tai härskiä puhetta. Puhetta, joka on tarkoituksellisen kylmää, kovaa, rumaa tai loukkaavaa.

Onko kauniista puheesta tykkäävä hienosteleva, herkkänahkainen, todellisesta maailmasta vieraantunut tai jotenkin muuten kummallinen ressukka? Sitä olen joutunut miettimään. Olen myös miettinyt, onko kauniista sanoista pitävä huumorintajuton tosikko, vakava, ylimielinen tai vaan jotenkin tyhmä?

Saman asian voi sanoa sanoa monella tavalla ja monessa tarkoituksessa. Ikävän asian sanominen kauniisti ja hyvässä tarkoituksessa tuntuu minusta hyvin erilaiselta, kuin ikävän asian sanominen rumasti ja vieläpä pahalla tarkoituksella. Mukavan asian sanomista rumasti on vielä hankalampi ymmärtää. 

Tapa puhua pohjautuu opittuun ja totuttuun malliin. Siksi erilaisista kielenkäyttökulttuureista tulevien voi olla vaikea ymmärtää toisiaan. Toisaalla ronskimpia tai vahvempia sanoja ei ole käytetty pahassa tarkoituksessa. Joskus taas sanat ovat voineet olla kovinkin lipeviä, mutta kylmiä. Jossain riidellään käryävin sanoin, mutta niillä ei satuteta. Toisaalla ei sanota mitään, mutta myrkky leijuu ilmassa. Töykeät sanat voivat olla myös oman herkkyyden suojaamista. Ehkä tarvetta hyökätä oman herkkyyden piilottamiseksi.

On osa persoonaani, että viihdyn kauniiden sanojen lähellä. Ne ovat minulle lähde, välttämätöntä. Ne ovat puhdas järvi. Järvi voi olla tumma ja syväkin, mutta sen äärellä isoista ja vakavistakin asioista voi puhua herkkyydellä, likaamatta kauneutta. Ystävälliset sanat ovat kuin lämpöistä vettä. Viehättävät sanat kuin vilvoittavan raikas, elvyttävä vesilasillinen. 

Sanaisesta arkusta voi tulla ihania ja lempeitä tai kovia ja pistäviä sanoja. Sieltä voi pulputa sanoja tai virrata niitä hiljalleen. Minä etsin kauniita sanaisia arkkuja. Sanoilla silittely osuu sieluuni.

11/07/2019 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Treffit
KommunikaatioOdotukset

Treffit

Kirjoittajalta Tiia 04/07/2019

Olimme kesäkuussa pitkästä aikaa puolison kanssa kunnon treffeillä. Jäin miettimään avioparin treffien olemusta. Pitkässä parisuhteessa treffit eivät ole vain treffit: kohtaaminen ja siitä omille teille jatkaminen. Ne ovat kahdestaan jaettu erityisempi hetki yhteisestä arjesta. Hetki, jossa keskitytään toinen toiseen. 

Ajattelin nuorena, että pariskunnan treffien täytyy olla onnistuneita. Kun tuntee toinen toisen ja tietää, mistä hän tykkää, ei tarvitse jännittää, miten treffit sujuvat. Kuitenkin avioparin treffitkin voivat epäonnistua moninkin tavoin, koska ne rakentuvat suuremman pohjan päälle. Olen tullut siihen tulokseen, että läheinen ja tyytyväinen arki mahdollistaa onnelliset treffit. 

Vuosien aikana treffeillä tai treffien jälkeen meillä on tullut usein riitaa. Treffit eivät ole täyttäneet molempien odotuksia ja tarpeita. Vika ei ole ollut pelkästään epäonnistuneissa treffeissä, vaan myös toimimattomassa arjessa. Kun arki ei ole täyttänyt odotuksia ja tarpeita, treffit voivat jopa lisätä harmia ja pahaa mieltä. Hyviä treffejä on vaikea saada syntymään, jos parisuhteen tilanne arjessa on hankala. Tämä liittyy samaan ilmiöön kuin loma-aikojen haasteellisuus parisuhteen kannalta.

Jokaisessa arkipäivässä puolison kohtaaminen ja ainakin lyhyiden läheisyyshetkien luominen on hyvien treffien perusta. Isojen asioiden työstäminen, johon meillä on tarvittu tueksi avioliittoleirejä ja pariterapiaa, on onnistuneiden treffien pohja. Odotusten ja tarpeiden sanoittaminen niin arjen kuin treffien suhteen on sekin treffien perustaa. 

Avioparin treffit, ainakin pienten lasten vanhemmille, ovat yleensä muutaman tunnin kokonaisuus. Käynti syömässä, elokuvissa, liikkumassa, kaupungilla tai luonnossa. Hetki irti arjen askareista, lastenhoidosta, töistä ja velvollisuuksista. Aviopuolisoiden treffeillä tarvitaan molemmille halu kohdata toinen aidosti ja työntää arki, työt ja puhelin hetkeksi syrjään. Halua antaa toiselle sitä, mitä hän tarvitsee ja antaa itsestään ylipäätään. 

Millaiset ovat unelmatreffini puolison kanssa? Lämpimät, läsnäolevat ja läheiset. Keskittyneet, keskustelevat ja kuuntelevat. Katseita, kosketusta ja kiitollisuutta. Huumoria, huomiointeja ja haleja. 

Kesäkuun treffit olivat onnistuneet. Parisuhdearki on tällä hetkellä monista elämän ja lapsiperheen haasteista ja stresseistä huolimatta hyvää. Treffeillä sain tuntea saavani puolisoni täyden huomion, oli aikaa jutella rauhassa, kulkea käsi kädessä ja huumoriakin mahtui mukaan. Treffien jälkeen mieli oli kevyt, kiitollinen ja onnellinen.

04/07/2019 0 kommenttia
1 FacebookTwitterWhatsappEmail
Häpeä
KommunikaatioTunteetVertaistuki

Häpeä

Kirjoittajalta Tiia 27/01/2019

“Häpeä on intensiivisen tuskallinen tunne tai kokemus siitä, että olemme virheellisiä ja sen vuoksi arvottomia tullaksemme hyväksytyksi tai kuuluaksemme joukkoon”, määrittelee häpeätutkija Brené Brown. Se on myös aihe, josta ei ole helppo kirjoittaa. Yritän kuitenkin mennä yhden blogitekstin verran häpeää päin ja sen ohi, kohti avoimuutta ja läheisyyttä.

Kun häpeää, haluaa välttää häpeää tuottavasta asiasta puhumista, mieluiten sen ajattelemistakin ja etenkin sitä, että kukaan muu tietäisi aiheesta. Tämä tarkoittaa yksinäisyyttä. Ihminen häpeän takana on itseltään ja toisiltaan piilossa ja lukossa. Kyvyttömänä pääsemään ja päästämään lähelle.

Häpeää aiheuttavan asian avaaminen murtaa muureja. Etenkin avioliitossa tämä on valtavan tärkeää, koska muurien takaa ei voi rakentaa läheistä parisuhdetta. Uskon, että häpeälliseltä tuntuvasta asiasta pitää puhua niin paljon, että se ei enää hävetä. Huomatakseen, että ei ole vääränlainen, viallinen eikä arvoton. Joka kerta, kun uskallan olla rohkea ja kerron häpeästäni, se pienenee. Joka kerta, kun uskallan jakaa häpeäni, ahdistus kevenee. Kaikessa tässä toki auttaa, että sanani otetaan luottamuksella, kunnioittavasti ja avoimesti vastaan. Mutta jo se suhteuttaa asiaa ja voimauttaa, että uskallan olla rehellinen itsestäni ja itselleni. 

Häpeään parasta tukea on empatia. Brené Brown kuvaa tarkasti empatiaa. “Empatia on taitoa hyödyntää omia kokemuksiamme kytkeäksemme ne kokemukseen, jonka joku jakaa kanssamme.” Nämä Brownin kuvaamat lauseet kuvaavat häpeää poistavaa empatiaa: “Ymmärrän, olen ollut samassa tilanteessa. Kaikki on hyvin, sinä olet normaali. Ymmärrän, millaista se on.” Brown kuvaa sitä, että me kaikki olemme olleet häpeissämme, peloissamme, suruissamme, vihaisia, ärtyneitä, katkeria tai pettyneitä jossakin elämämme tilanteessa. Empatiaa on peilata oman tunne- ja tilannekokemuksensa kautta toiselle hänen kokemuksensa: “Et ole yksin.”

Minä olen neuroottisen tarkka monen asian suhteen. Pitkään yritin salata sitä mieheltäni, tuskin toki siinä edes onnistuen. Miten voimia vievää olikaan olla neuroottinen ja vieläpä häveten ja salaa! Nykyään joka kerta, kun uskallan myöntää puolisolleni ja samalla itselleni, että olen tässä asiassa järjenvastaisen tarkka, häpeä hälvenee kauemmas ja me pääsemme lähemmäs. Neuroottisuus ei estä meitä olemasta läheisiä, vaan sen häpeäminen ja salaaminen.

Odotan elämässäni paljon sovittuja ja iloa tuottavia asioita ja petyn voimakkaasti, jos ne peruuntuvat. Odotan, että illalla ehdimme kohdata hetken puolisoni kanssa, odotan häneltä runsaasti viestejä reissusta ja odotan kovasti sovittua yhteistä aikaa. Jos en tule kohdatuksi, viesti unohtuu tai sovittu yhteinen aika peruuntuu, petyn pahasti. Pitkään en halunnut sitä tunnustaa, koska häpesin lapsellisuudeksi ajattelemaa ominaisuuttani. Eihän aikuisen sovi pettyä helposti. Miten paljon lähemmäs olemmekaan päässeet, kun häpeän muuri on ylitetty ja olen uskaltanut alkaa kertomaan pettymyksen tunteistani ja olemaan rehellisesti oma itseni.

Olemme puolisoita ja rakkaita. Ei ole häpeällistä, että olemme ihmisiä kaikkine kokemuksinemme, tunteinemme ja piirteinemme. Surullista on vain se, jos emme häpeän takia pääse toistemme lähelle. Minä en ole viallinen, vääränlainen, kelpaamaton tai arvoton. Sinä et ole viallinen, vääränlainen kelpaamaton tai arvoton. Olet minulle todella rakas.

Lähde: Brené Brown, En olekaan yksin – Totuus perfektionismista ja riittämättömyyden tunteesta

27/01/2019 4 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Tunnekattila
KommunikaatioTunteetYleisiä ajatuksia

Tunnekattila

Kirjoittajalta Tiia 25/12/2018

Tämä on mieltä ravitseva kertomus tunnekattilasta.

Meillä jokaisella on kattila, jossa tunteet ovat. Joillakin kattila on suurempi, toisilla hieman pienempi. Kattilan sisällön lämpötila vaihtelee. Toisinaan tunteet ovat kylminä, joskus jopa jäässä. Kattila kestää kyllä pakkasta, mutta sisällön jäätyminen ei ole hyvä tilanne. On aikoja, jolloin tunteet ovat haaleita, välillä lämpimiä, toisinaan suorastaan kuumia. Lämpimän kattilan äärellä on mukana viipyillä. Kuuman kanssa pitää olla varovainen.

Välillä tunteet porisevat kattilassa tasaisesti ja hyvin. Välillä ne kiehahtavat yli, etenkin, jos kansi on ollut kattilan päällä liian tiiviisti tai lämpöä on lisätty liian nopeasti. Höyryjen täytyy päästä säännöllisesti ulos. Ne tulevat tasaisemmin ulos sopivasta raosta kannen ja kattilan välissä kuin räjähtämällä liian tiiviin kannen alta.

Tunteita on tärkeä hämmentää säännöllisesti. Jos niitä ei sekoita, ne saattavat mennä epämääräisen kokkareisiksi ja palaa jopa pohjaan. Sen kyllä haistaa kauempaakin. Jotta tunteista syntyy hyvä soppa, niiden täytyy päästä liikkumaan. Kattilasta voi levitä upea tuoksu ympäristöön. Se houkuttelee tulemaan lähelle. Toisinaan haju on kitkerä. Kattilan lähellä on silloin tukala olla.

Keitosten kanssa voi elää yksinään. Mutta jos ei uskalla päästää toista kattilan äärelle, saattavat maut jäädä laimeiksi. Kun kattilaa hämmentää toinenkin kokki, siitä voi tulla välillä melkoinen soppa. Samalla se kuitenkin mahdollistaa antoisat keittohetket ja rikkaamman makumaailman.

Jos kattilan sisältö on mautonta, on syytä huolestua. Keitoksessa on tärkeää olla makua. Välillä maku on karvas, hapan tai suolainen, joskus ihanan makea. Uusia sävyjä ja makuja löytyy maistelemalla rohkeasti kattilassa kulloinkin olevia keitoksia. Jos ei uskalla maistaa, jää monesta paitsi. Kattilaan on tärkeä muistaa säännöllisesti kurkistaa ja antaa makujen viedä sinne, minne ne kulloinkin vievät. Makumatkailu on avartavaa.

Keitokset maistuvat paremmalta seurassa. Siksi on tärkeää oppia jakamaan sopastaan ja rohkaistua maistamaan toisenkin keitoksia. Samalla voi jakaa reseptejä ja vinkata uusia mausteita.

Bon appétit, mon chéri!

25/12/2018 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Ihanaa lämpöä
KommunikaatioSeksiTunteet

Ihanaa lämpöä

Kirjoittajalta Tiia 14/12/2018

Blogiin tuli joku aika sitten kysymys, miksi en kirjoita seksistä. Jäin miettimään asiaa. Syitä on monia, miksi seksistä ei ole tullut kirjoitettua. Suurin syy varmasti on, että kirjoitan siitä, mitä kulloinkin pohdin. Henkinen yhteys ja keskusteluyhteys puolisoiden välillä ovat minulle fyysisen yhteyden pohja. Kuten vanhempien parisuhde on lasten koti, niin henkinen läheisyys on fyysisen yhteyden huolella rakennettu ja lämpimän pehmoinen kotipesä.

Toinen syy on oikeiden sanojen löytäminen. Seksi on minulle kaunista. Miten siitä osaisi puhua niin, että löytäisi lempeät ja lämpimät sanat: herkät ja vahvat yhtä aikaa? Synonyymihaku sanalla seksi tuotti yli 100 synonyymia, mutta ilmaisut eivät olleet makuuni. En löydä sanottavaa hässimisestä. Miksi seksistä on niin kovin vähän upeita sanoja? Rakkaus ja intohimo ovat kuin mahtava taidemaalaus tai henkeäsalpaavan hieno luonnonmaisema. 

Kolmas syy on, että seksin sijaan minusta tärkempää on puhua hellyydestä. Hellyys on niin arvokas asia, että nimenomaan siitä pitäisi puhua paljon enemmän. Lämpimästä rutistuksesta, kainalossa köllimisestä, arjessa ohikulkiessa vaihdetuista suukoista, yhteisen peiton alla nukkumisesta, kuulumisten vaihdosta sylikkäin. Runsaasta hellyydestä on helppo matkata seksiin, kun siltä molemmista tuntuu. Tai sitten jäädä vaan loikoilemaan hellyyden lämpöön. Siinäkin on hyvä olla. Mikä nyt milloinkin mukavalta tuntuu.

Mitä kuitenkin haluan sanoa seksistä, on puhua huumorista. Minulle seksi on ihan parhainta inside-huumoria. Kun suhteen tila on läheinen ja turvallinen, seksi on hauskaa, nautinnollista ja virkistävää. Ihan mahtavaa hyvän mielen yhdessäolemista. Leikillistä ja läheistä, hullua hassuttelua, voimakasta yhteyttä, olemisen luontevuutta, stressitöntä keveyttä, huimaa huipentumista.

Vielä nousee mieleen, että seksi on henkilökohtaista: meidän kahden jaettu maailma. Herkkää ja syvällistäkin, kauneutta, jota ei halua pilata tai tahrata. Se antaa voimia väsyneenä, tuo toivoa synkällä hetkellä, rentouttaa, tuo meitä lähemmäs toisiamme ja saa kukoistamaan. Se on ihanaa lämpöä. Meidän oma takkatuli tai nuotio, jonka äärellä saamme yhdessä lämmetä ytimiämme myöten.

14/12/2018 5 kommenttia
1 FacebookTwitterWhatsappEmail
Rinkka ja rakkaus
KommunikaatioYhdessä kasvaminen

Rinkka ja rakkaus

Kirjoittajalta Tiia 14/07/2018

Rakastunut rakastuu ihanaan ihmiseen. Ihmiseen, joka on rakastuneena esillä kauniina ja avoimena. Se, mitä rakastuessaan ei aina näe, on rinkka, joka rakkaimmalla on selässään. Omankaan rinkan olemassaoloa ei ole helppo muistaa.

Ei ole kenenkään vika, ei sen upean ja rakkaan, eikä myöskään oma, että kaikilla on selässään rinkka. Kuitenkin kun rakastuminen vaihtuu rakastamiseksi ja taakat alkavat painaa, rinkat tulevat pikkuhiljaa näkyviksi. Siinä vaiheessa, kun rinkka alkaa kuormittaa selkää, voi olla, että taakkoja kannetaan puolison kanssa yhdessä ja kevennetään niitä jakamalla. Parhaimmillaan kumpikin osaa myös keventää omaa rinkkaansa purkamalla sieltä turhia painolasteja, vuosien varrella rinkantaskuihin jääneitä.

Voi kuitenkin myös olla, että kummankin rinkka on niin epämukava ja painava, että ei olekaan voimia kantaa sitä rinta rinnan puolisonsa kanssa. Voi tuntua helpommalta kulkea kauempana ja suojella kulkuaan valitsemalla tahti ja reitti yksin. Toisinaan taas rinkka ojennetaan puolison selkään: “Olet reipas ja ihana, voisitko kantaa tätä?” Voi myös käydä niin, että rinkka sälytetään vaivihkaa puolisolle ja siirretään puolison omaisuudeksi: “Miten ihmeessä sinulla onkin tuollainen valtava rinkka? Minulla kun ei ole rinkkaa ollenkaan.”

Puoliso voi kantaa selkä kumarassa oman taakkansa ja joskus puolisonkin taakan lisäksi. Mutta kukaan muu ei osaa rinkkaa purkaa, kuin se, joka on ollut mukana sitä pakkaamassa. Vastuun ottaminen oman rinkan kantamisesta ja sen purkamisesta itse, on välttämätöntä onnellisen, yhteisen tien löytämisessä. Yhtä lailla tärkeää on oppia jakamalla keventämään taakkojaan. Jotta voi kulkea rennoin askelin käsi kädessä, taakka ei voi olla kummallakaan liian raskas. Rinkkaan kurkistaminen aika ajoin ja tarpeettomaksi käyneen pois jättäminen kannattaa, vaikka siinä joutuu käydä välillä suoraan kipua päin. Terveisiä avioliittoleiriltä!

 

14/07/2018 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Mökötyksen olemus
Kommunikaatio

Mökötyksen olemus

Kirjoittajalta Tiia 18/02/2018

Mitä on mököttäminen? Olen tullut siihen tulokseen, että mököttäminen on kommunikaation vastakohta. Viestinnässä, kommunikoinnissa, pyritään siirtämään sanoma lähettäjältä vastaanottajalle. Parhaimmillaan ja toivottavasti siinä rakennetaan yhteistä ymmärrystä ihmisten välille. Mökötyksessä viestien kulku on estetty ja yhteisen ymmärryksen rakentaminen ei ole mahdollista.

Aikaisemmin ajattelin, että mökötys liittyy lähinnä ristiriidan aikaisiin tunnelmiin. Mököttämällä vetäydytään ristiriidan kohtaamisesta tai käsittelystä. Niinkin varmasti on. Nykyään ajattelen kuitenkin mökötyksen laajemmin.

Onko mökötys pohjimmiltaan kokonaisvaltaista puhumisen puutetta? Asioista ei oikeastaan puhuta ennen ristiriitaa, sen aikana eikä sen jälkeen? Mökötysasia on maton alla, sitä ei sieltä kunnolla kaiveta esille ja sinne se myös jää? Jostain muusta puhutaan kyllä taas mökötyksen hiljoksiin hälvennyttyä, mutta möykky jää maton alle. Uusi mökö syntyy, kun jokin ristiriita taas nostaa päätään. Mutta asia ei pääse kunnolla koskaan pöydälle käsiteltäväksi.

Mökötys ei ole mitätön asia, ei vain puhumisen puutetta. Se on raskas tila ja myös ankara rangaistus. Mökötys katkaisee kommunikaation ja yhteyden, estää asioiden käsittelyn ja jättää toisen epävarmuuden ja kohtaamattomuuden tilaan. Mökötys antaa ymmärtää, että asia on niin iso, ettei siitä voi edes puhua. Sellainen luo pelottavan isot mittasuhteet ristiriitaa aiheuttavalle asialle.

Mökötystä ei aina oteta tosissaan. Se ei ole hienompi tai vähemmän haavoittava keino hoitaa ristiriitatilanne kuin huutaminen. Se on epämääräistä pitkää kipua aiheuttava tila. Jos mököasiaa ei käsitellä, se jää painamaan ja vaivaamaan, vaikka näennäisesti välit palautuisivatkin kuntoon.

RIstiriitojen kohtaaminen on vaikeaa ja kipeää. Vetäytyminen mököön tuntuu turvalliselta tavalta paeta ja samalla sopivalta rangaistukselta ristiriidan aiheuttajaa kohtaan. Mutta mökötys lyö ja haavoittaa, vaikka näyttäisikin päällepäin sivistyneeltä.

Rohkeutta tarvitaan. Rohkeutta nostaa mököasia pöydälle. Rohkeutta etsiä tapoja kohdata ja käsitellä ristiriita. Rohkeutta puhua aidosti ristiriitaan liittyvän ihmisen kanssa. Rohkeutta nähdä mökötyksen syvin olemus.

18/02/2018 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Papereiden heiluttelua
KommunikaatioMuualle kirjoitetut tekstitSitoutuminen

Papereiden heiluttelua

Kirjoittajalta Tiia 02/02/2018

Aluksi on parasta selittää, mitä tarkoittaa papereiden heiluttelu. Papereiden heiluttelu tarkoittaa avioeropapereiden heiluttelua puolison edessä henkisesti tai konkreettisesti. Erokortin pöytään laittamiselle on varmasti monia muitakin termejä, mutta meillä käytetään ilmaisua papereiden heiluttelu.

Riidan tuoksinassa ei uhkailla avioerolla. Kahden aikuisen avioliitossa ei ylipäätään uhkailla avioerolla. Vastustan avioeron nostamista esille puolison pitämiseksi pelon vallassa, kontrollin tai hylkäämisuhan alla.

En myöskään usko siihen, että on hedelmällistä ristiriidan tullen ajatella, että avioerollahan tästä selviäisi. Ei enää tarvitsisi riidellä, jos laittaisi paperit vetämään. Jos pitää koko ajan avioeroa auki takaporttina, se estää avioparia kasvamasta.

Kun menimme naimisiin, meiltä kysyttiin, tahdommeko kulkea myötä- ja vastamäet kunnes kuolema meidät erottaa. Tahdoimme. Toivon elinikäistä ja hyvinvoivaa avioliittoa, mutta silti meillä tunnetaan ilmaisu papereiden heiluttelu. Enpä olisi vielä alttarille astuessani uskonut puhuvani papereiden heiluttelusta. Enkä ainakaan bloggaavani siitä.

Mitä on tapahtunut sittemmin, kun sanoimme tahdon? Paljon, mutta ihan tavallista avioparin elämää ylä- ja alamäkineen. Millaisessa tilanteessa meillä on heiluteltu papereita? Ristiriitatilanteessa. Kuulostaa pahalta. Silti olen vuosien varrella oppinut näkemään yhden perustellun syyn heilutella papereita.

Vaikka ei halua avioeroa, minusta jokaisen avioparin on tärkeä ymmärtää, että sellainen vaihtoehto on olemassa. Sen ymmärtäminen nostaa avioliiton arvoa. Emme ole naimisissa pakosta, vaan molempien tahdosta rakentaa hyvää yhteistä elämää ja tahtoa hyvää toisillemme.

Kun ymmärtää, että ero on periaatteessa mahdollinen, antaa se painavan syyn pitää hyvä huoli avioliitosta. En halua jättää avioliittoa heitteille. Olen sanonut tahdon ja tahto vaatii työtä. Jos jompikumpi tai molemmat puolisoista laiminlyövät avioliittoa, on perusteltua ottaa esille, että tämä voi jatkuessaan johtaa avioeroon. Ajatus siitä, että avioliitto on elinikäinen, ei saa olla peruste, että parisuhteen eteen ei tarvitse nähdä vaivaa.

Sen tiedostaminen, että avioero on olemassa oleva mahdollisuus, vähentää myös paradoksaalisesti pelkoa. Minun ei tarvitse takertua avioliittoon peloissani roikkuen, koska en uskalla ajatella, että avioero olisi mahdollinen. Meillä molemmilla on oma tahto ja emme ole yhdessä sen takia, että pelkäämme enemmän eroamista kuin avioliitossa yhdessä pysymistä. Olemme naimisissa siksi, että tahdomme olla ja pysyä yhdessä.  

Avioliiton hoitaminen ei tarkoita otsa rypyssä raatamista. Se tarkoittaa rakkaudella vaalimista ja ongelmien käsittelyä. Se on ajan antamista yhteisille keskusteluille ja puuhille, vastuun ottamista yhdessä ja erikseen kasvamisesta. Se tarkoittaa myös puolison ja itsensä, avioliiton, kohtelemista hyvin ja kauniisti.

Avioliiton hoitamatta jättäminen näivettää avioliittoa. Jos avioliitto jää heitteille, voi tulla syy heilauttaa papereita, jotta molemmat huomaavat, että suunnan täytyy muuttua. On aika kääntää kelkka ja suunnata kulku avioliiton hoitamisen tielle. Sillä tiellä astellessa voi kulkea käsi kädessä puolisonsa kanssa, käsiä yhdessä heilutellen. Sillä tiellä kun ei ole tarvetta heilutella papereita.

Teksti on alunperin kirjoitettu Parempi avioliitto ry:lle.

02/02/2018 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
  • 1
  • 2
  • 3
  • …
  • 5

Kategoriat

  • Kommunikaatio (42)
  • Muualle kirjoitetut tekstit (25)
  • Naiseus ja mieheys (5)
  • Odotukset (11)
  • Oma kasvu (16)
  • Perhe ja vanhemmuus (2)
  • Seksi (2)
  • Sitoutuminen (32)
  • Tarpeet (11)
  • Tunteet (27)
  • Vertaistuki (8)
  • Yhdessä kasvaminen (43)
  • Yleisiä ajatuksia (40)

Uudet artikkelit

  • Sopeutumassa, mutta mihin?
  • Miten parisuhteen hoitaminen on muuttanut minua?
  • High-functioning weirdo
  • Luottamuksen arvoinen
  • Meidän joulumme

Tietoja kirjoittajasta

Tietoja kirjoittajasta

Onnellinen avioliitto

Olen Tiia Brockman ja meidän avioliitto alkaa vuodesta 2008. Nautin kirjoittamisesta, keskusteluista, ymmärtämisestä, lukemisesta, viisastumisesta, kriiseistäkin ja uudelleen rakastumisesta puolisooni. Haluan jakaa löytöjä, pohdintoja ja oivalluksia. Perheemme arkea värittää kolme lasta. Kuva: Päivi Mäkelä

Meta

  • Kirjaudu sisään
  • Sisältösyöte
  • Kommenttisyöte
  • WordPress.org

@2017 - PenciDesign. All Right Reserved. Designed and Developed by PenciDesign


Takaisin sivun yläreunaan