Parempi avioliitolle kirjoitettu teksti, jossa on seitsemäntoista syytä pysyä yhdessä: Miksi pysyä yhdessä?
Tiia
Tänä kesänä Levin avioliittoleirillä olo oli kevyt ja avioliitto tuntui keveältä. Nauroimme ja heittäydyimme yhdessä enemmän kuin aiemmin. Vaikeistakin asioista pystyi puhumaan lämmin pilke silmäkulmassa, yhtä köyttä vetäen. Jäin miettimään, mitkä asiat ovat johtaneet siihen, että nyt on erityisen helppo ja rento olla puolison kanssa yhdessä kipeidenkin asioiden äärellä?
En ole kevyttä seuraa avioliitossa. Otan asiat vakavasti ja pohdin niitä turhankin kovasti. Stressaannun ja ahdistun herkästi. Kuormitun, huolehdin ja huolestun. Keveys ei ole vahvuuteni. Toisaalta olen aika hyvä tekemään pohjatyötä keveydelle. Koska kaipaan käsitellä asiat syvällisesti, se ehkä on luonut polkua kevyemmille askelille. Taakkoja on kevennetty vuosi vuodelta ja vaikka perhearki onkin juuri tällä hetkellä intensiivistä ja omalla tavallaan rankkaa, vanhoja painolasteja on selvästi vähemmän kannettavana. Olemme myös osanneet aina nauraa yhdessä ja itsellemme. Osuvan ja lämpöisen huumorin hoitavaa voimaa ei voi väheksyä. Olemme hiljoksiin löytäneet samalle puolelle vaikeuksienkin edessä.
Leirillä jäin miettimään, olisimmeko yhdessä enää ilman avioliittoleirejä? Tahto pysyä yhdessä on kyllä ollut aina, mutta taitoa ei olisi ollut ilman leirien vertaistukea, oikeaan suuntaan ohjaamaa harjoittelua ja tietoa. Avioliittoleirillä pohdittiin: pitkään parisuhteeseen riittää tahto, mutta pitkään hyvään parisuhteeseen tarvitaan tahdon lisäksi taitoa. Taitoa meistä harvalla on syntymälahjana, se täytyy nöyrästi opetella. Olemme joutuneet opettelemaan paljon taitoja kommunikaation, itsetuntemuksen, tunnetaitojen, ristiriitojen käsittelyn ja anteeksipyytämisen osalta. Olen saanut huomata, että taito on tärkeä tuki tahdolle, toki myös tahto taidolle.
Keveään oloon yhdessä ei taida olla oikotietä. Nyt tuntuu, että on luonnollista, että vasta vuosien jälkeen se alkaa löytyä. Keveän olon taustalla on vankka turvallisuus. En ole luottanut koskaan ennen näin lujasti puolisoni rakkauteen. Itsetuntoni on eheytynyt paljon viime vuosina. En ole aina ollut näin varma sitoutumisemme kestävyydestä ja siitä, että selviämme yhdessä vastamäessäkin. Emme ole olleet koskaan ennen tilanteessa, jossa menneet vaikeat asiat on näin hyvin käsitelty.
Keveys on sitä, että ei pelota. Se on rauhaa, levollisuutta ja tyytyväisyyttä. Se nostaa mieleen kiitollisuutta, leikillisyyttä ja onnellisuutta. Keveyden takana avioliitossa on usein raskaskin polku, josta on selvitty yhdessä.
Kauniit sanat. Olen kirjoittanut niistä ennenkin, mutta tänään mietin sanoja taas yhdestä näkökulmasta. En pidä rumasti puhumisesta. En tarkoita, ettenkö vihaisena tai väsyneenä sanoisi ikävästi. Tarkoitan, että inhoan karskia, tylyä tai härskiä puhetta. Puhetta, joka on tarkoituksellisen kylmää, kovaa, rumaa tai loukkaavaa.
Onko kauniista puheesta tykkäävä hienosteleva, herkkänahkainen, todellisesta maailmasta vieraantunut tai jotenkin muuten kummallinen ressukka? Sitä olen joutunut miettimään. Olen myös miettinyt, onko kauniista sanoista pitävä huumorintajuton tosikko, vakava, ylimielinen tai vaan jotenkin tyhmä?
Saman asian voi sanoa sanoa monella tavalla ja monessa tarkoituksessa. Ikävän asian sanominen kauniisti ja hyvässä tarkoituksessa tuntuu minusta hyvin erilaiselta, kuin ikävän asian sanominen rumasti ja vieläpä pahalla tarkoituksella. Mukavan asian sanomista rumasti on vielä hankalampi ymmärtää.
Tapa puhua pohjautuu opittuun ja totuttuun malliin. Siksi erilaisista kielenkäyttökulttuureista tulevien voi olla vaikea ymmärtää toisiaan. Toisaalla ronskimpia tai vahvempia sanoja ei ole käytetty pahassa tarkoituksessa. Joskus taas sanat ovat voineet olla kovinkin lipeviä, mutta kylmiä. Jossain riidellään käryävin sanoin, mutta niillä ei satuteta. Toisaalla ei sanota mitään, mutta myrkky leijuu ilmassa. Töykeät sanat voivat olla myös oman herkkyyden suojaamista. Ehkä tarvetta hyökätä oman herkkyyden piilottamiseksi.
On osa persoonaani, että viihdyn kauniiden sanojen lähellä. Ne ovat minulle lähde, välttämätöntä. Ne ovat puhdas järvi. Järvi voi olla tumma ja syväkin, mutta sen äärellä isoista ja vakavistakin asioista voi puhua herkkyydellä, likaamatta kauneutta. Ystävälliset sanat ovat kuin lämpöistä vettä. Viehättävät sanat kuin vilvoittavan raikas, elvyttävä vesilasillinen.
Sanaisesta arkusta voi tulla ihania ja lempeitä tai kovia ja pistäviä sanoja. Sieltä voi pulputa sanoja tai virrata niitä hiljalleen. Minä etsin kauniita sanaisia arkkuja. Sanoilla silittely osuu sieluuni.
Olimme kesäkuussa pitkästä aikaa puolison kanssa kunnon treffeillä. Jäin miettimään avioparin treffien olemusta. Pitkässä parisuhteessa treffit eivät ole vain treffit: kohtaaminen ja siitä omille teille jatkaminen. Ne ovat kahdestaan jaettu erityisempi hetki yhteisestä arjesta. Hetki, jossa keskitytään toinen toiseen.
Ajattelin nuorena, että pariskunnan treffien täytyy olla onnistuneita. Kun tuntee toinen toisen ja tietää, mistä hän tykkää, ei tarvitse jännittää, miten treffit sujuvat. Kuitenkin avioparin treffitkin voivat epäonnistua moninkin tavoin, koska ne rakentuvat suuremman pohjan päälle. Olen tullut siihen tulokseen, että läheinen ja tyytyväinen arki mahdollistaa onnelliset treffit.
Vuosien aikana treffeillä tai treffien jälkeen meillä on tullut usein riitaa. Treffit eivät ole täyttäneet molempien odotuksia ja tarpeita. Vika ei ole ollut pelkästään epäonnistuneissa treffeissä, vaan myös toimimattomassa arjessa. Kun arki ei ole täyttänyt odotuksia ja tarpeita, treffit voivat jopa lisätä harmia ja pahaa mieltä. Hyviä treffejä on vaikea saada syntymään, jos parisuhteen tilanne arjessa on hankala. Tämä liittyy samaan ilmiöön kuin loma-aikojen haasteellisuus parisuhteen kannalta.
Jokaisessa arkipäivässä puolison kohtaaminen ja ainakin lyhyiden läheisyyshetkien luominen on hyvien treffien perusta. Isojen asioiden työstäminen, johon meillä on tarvittu tueksi avioliittoleirejä ja pariterapiaa, on onnistuneiden treffien pohja. Odotusten ja tarpeiden sanoittaminen niin arjen kuin treffien suhteen on sekin treffien perustaa.
Avioparin treffit, ainakin pienten lasten vanhemmille, ovat yleensä muutaman tunnin kokonaisuus. Käynti syömässä, elokuvissa, liikkumassa, kaupungilla tai luonnossa. Hetki irti arjen askareista, lastenhoidosta, töistä ja velvollisuuksista. Aviopuolisoiden treffeillä tarvitaan molemmille halu kohdata toinen aidosti ja työntää arki, työt ja puhelin hetkeksi syrjään. Halua antaa toiselle sitä, mitä hän tarvitsee ja antaa itsestään ylipäätään.
Millaiset ovat unelmatreffini puolison kanssa? Lämpimät, läsnäolevat ja läheiset. Keskittyneet, keskustelevat ja kuuntelevat. Katseita, kosketusta ja kiitollisuutta. Huumoria, huomiointeja ja haleja.
Kesäkuun treffit olivat onnistuneet. Parisuhdearki on tällä hetkellä monista elämän ja lapsiperheen haasteista ja stresseistä huolimatta hyvää. Treffeillä sain tuntea saavani puolisoni täyden huomion, oli aikaa jutella rauhassa, kulkea käsi kädessä ja huumoriakin mahtui mukaan. Treffien jälkeen mieli oli kevyt, kiitollinen ja onnellinen.
Ensimmäiseen lukuun narsismista ei juurikaan mahtunut vallan näkökulmaa esille. Toinen luku pohtii narsismia ja valtaa. Vallan aspekti liittyy kiinteästi narsismin käsittelemiseen ja ymmärtämiseen.
Vallasta puhuminen. Narsistinen henkilö puhuu vallasta. Rahasta, kiinteistöistä, johtamisesta, päättämisestä, asioista, joihin liittyy valtaa ja omistamista. Puhe voi toki olla epäsuoraa.
Vallan ihannointi. Narsistinen henkilö ihailee ja ihannoi valtaa. Arvoasemat, esillä oleminen ja johtaminen ovat tärkeitä. Ihanteellista on olla merkittävä ja ihailtu, se jolla valta on.
Valta totuuteen. Narsisti näkee hänellä olevan vallan ja oikeuden totuuteen. Musta voi olla valkoista tai valkoinen mustaa, narsistin tarpeiden mukaan. Totuus ei ole absoluuttista, vaan vallanalaista.
Vallankäyttö. Pitemmän korren vetäminen on arvo. Päätöksissä vallan täytyy pysyä narsistilla, joten pitempi korsi on hänen. Asiat menevät narsistin ehdoilla, silloinkin, kun hänen etunsa ei oikeastaan edes asiaan liittyisi.
Manipuloiva valta. Tarkoituksellinen vallankäyttö toisen ihmisen ajatuksiin tai toimintaan on manipulointia. Alistaminen, toisesta hyötyminen, kateus tai ilo ohjasten pitämisestä itsellä voivat mm. olla syitä manipuloimiseen.
Valta tunteisiin. Narsisti käyttää myös tunnevaltaa. Hän itse ilmaisee asioita ääripäiden kautta. Asiat ovat mahtavia tai sitten kaikkea muuta. Uhrin näkökulmasta vallankäyttö osuu syvälle mm. pelon, ahdistuksen, nolouden, itsesyytösten, epäonnistumisen ja viallisuuden tunteen sekä syyllisyyden kautta.
Valtaa ja kunniaa tarvitaan oman heikkouden piilottamiseen silloin, kun heikkous on kielletty asia.
Toukokuussa sai alkunsa ajatus: ”Blogi kaipaa uusia tuulia ja bloggaaja lisää rohkeutta.” Kun aloitin kirjoittamisen kuutisen vuotta sitten, tärkeää oli päästä kirjoittamaan, muulla ei oikeastaan ollut väliä. Tekstit saivat mukavaa palautetta, mutta visuaalista ilmettä blogiin kaivattiin lisää jo silloin. Koska olen sanojen, en kuvien, ihminen, visuaalinen puoli on aina ollut minulle pakkopullaa ja jäänyt kirjoittamisen jalkoihin.
Härän sarvet tulivat vastaan puolitoista vuotta sitten, kun sain kutsun mukaan tekemään Parempi avioliitto ry:lle sosiaalista mediaa. Epäröin hetken, koska ”se visuaalinen puoli”. Uskoin keksiväni ideoita, mutta osaisinko toteuttaa niitä. Pienestä epäröinnistä huolimatta tartuin tilaisuuteen. Olihan sometyö uusi väylä ja mahdollisuus tehdä itselle rakasta avioliittotyötä. Ja niin vaan ensimmäisten kuvapäivityskyhäelmien jälkeen aloin saada otetta kuviin. Nyt ollaan siinä pisteessä, että en enää pelkää niin paljon kuvia.
Mutta pelkään silti. Kun Taina Laanen Vahvuutena herkkyys -kirja inspiroi tuomaan omien vahvuuksien antia rohkeasti esille, päätin uskaltaa. Taaksepäin ei voi mennä, paikallaan en halunnut pysyä, joten ainoa suunta oli lähteä eteenpäin. Halusin vihdoin tehdä blogiin sellaisen visuaalisen ilmeen, jota ei tarvitsisi hävetä. Samalla päätin, että alan kirjoittaa oikeasti omalla nimelläni ja kasvoillani. Vuosien myötä olen löytänyt tapani blogata ja haluan tehdä tätä nyt rehellisesti omana itsenäni.
Yksin uudistukset eivät onnistu. Sain ideointitueksi, profiilikuvan ottajaksi ja sydämelliseksi tsemppariksi ihanan Päivin Ouluuksista. Meillä oli lämminhenkinen, hauska ja runsassääskinen kuvaustuokio. Kuvaa varten nautin ja jännitinkin New Hairstoressa kampauksessa ja taitavan Kauneudella -hoitolan Jenniinan meikissä. Kuvauspäivä oli ensimmäinen kerta ammattilaisten käsissä sitten hääkampauksen ja -meikin. Kuvauksen jälkeen illalla pääsimme treffeille puolisoni kanssa.
Blogin päivittäminen on vaatinut pitkää pinnaa perheeltä ja etenkin rakkaalta nörtiltäni, joka on 10: ssä sekunnissa päivitellyt sellaisia asioita kuntoon, joiden parissa ähersin tuntitolkulla, onnistumatta. Välillä sain blogin ihan solmuun: jäljet korjasi puolisoni. Uudistuksessa siis kaikki merkittävä on puolisoni käsialaa, vaikka olenkin yrittänyt näyttää siltä, että hoidan kyllä homman. Sain tukea blogin visuaaliseen ilmeeseen myös muilta ystäviltä ja paljon rohkaisua. Kiitos jokaiselle unelmia kohti kannustaneelle!
Mistä unelmoin nyt? Että saisin rauhassa kirjoittaa. Sitä rakastan. Mutta visuaalinen ilme on osa bloggaamista ja yritän osata huomioida sen paremmin tulevina vuosina.
Tässä hetkessä olen onnellinen ja ylpeä. Blogi on kantanut unelmien pariin, kohtaamisiin upeiden ihmisten kanssa ja tuonut mukanaan uusia ystäviä. Ennen kaikkea se toiminut paikkana pohtia avioliittoa ja jakaa ajatuksia ja oivalluksia parisuhteen hoitamisesta.
-kiitollisin ja onnellisin mielin, Tiia
Tämä teksti ei liity avioliittopohdintoihin, vaan laajemmin ihmissuhteisiin. Postaus rakentuu vuosien varrella koetun, luetun kirjallisuuden ja jaettujen ajatusten pohjalta. Narsismista löytyy paljon tietoa kirjoista ja netistä. Haluan jakaa sellaisia mietteitä narsismista, jotka ovat erityisesti puhutelleet minua.
Epävarmuus, epämääräisyys, epäselvyys, epäluottamus, epäusko, epätoivo. Nämä tunteet nousevat ensimmäisenä mieleen, kun aletaan puhua narsismista. Narsistin uhri elää epä-tunteissa ja kohtaa epä-tunteita. Äänet pään sisällä ja usein ympärilläkin sanovat: ”Sinä vain kuvittelet.” Vasta kun ilmiötä alkaa ymmärtää, alkaa tajuta näitä tunteita. Sitä epämääräistä fiilistä, että jokin on pielessä ja pahastikin. Kun tosiasiat muuttuvat narsistin mielen mukaan, on luonnollista, että se herättää uhrille epä-tilan.
Narsistin tapa manipuloida on hienovaraista. Epäselvää. Narsisti käyttää täyteenpuhuttuja ja -kirjoitettuja rivejä, koska manipulointi tarvitsee verhokseen niitä. Kuin hyväntuoksuiseen, lämpimään teehen laitettu myrkky, manipulointi on piilotettu rivienväleihin. Molempia tarvitaan manipulointiin: ilman kauniita rivejä kun ei olisi rivienvälejäkään, jonne myrkkyä vaivihkaa upottaa.
Ylitsepursuava ihailu on hälytysmerkki. Hehkutus kuuluu narsistin manipuloivaan keinovalikoimaan. Komeat, dramaattiset ja hienot sanat ja teot rakentavat kauniita kulisseja; pönkittävät, luovat ja ylläpitävät hovia.
Narsisti on usein roolinsa kautta ihminen, jolta narsistin uhri kaipaisi tunnustusta ja hyväksyntää. Hän on ylemmässä tai merkittävässä asemassa suhteessa uhriin. Hänen arvostuksensa, tukensa ja tunnustuksensa ovat tavoittelemisen arvoisia.
Narsistin uhrin luonteessa on usein kiltteyttä, herkkyyttä, hyväntahtoisuutta ja liiallista sopeutuvuutta. Uhri yrittää tulla narsistin silmissä hyväksytyksi hyvän kautta. Hän voikin toki hetkittäin päästä suosioon, jos se palvelee narsistin tarpeita ja etua. Peli toimii niin, että uhri tarjoaa hyvää puolta itsessään: ”Katso, olen auttavainen. Hyväksytkö minut?” Mutta ei tule hyväksytyksi. Uhri kääntää itsestään esiin seuraavan hyvän puolen, ojentaa kätensä: ”Katso, olen ystävällinen? Hyväksytkö minut?” Kuin satareunainen pallo uhri pyörittää itsestään esiin aina uuden sivun tullakseen hyväksytyksi. Hän yrittää parannella ja kehittää itseään, mutta se ei riitä. Tämä johtaa uhrin heikentyvään itsetuntoon, syyllisyyteen. Kokemukseen, että olen jotenkin perustavanlaatuisesti viallinen.
Tämän prosessin myötä uhri on tarjonnut narsistille paljon tietoa itsestään. Avoimuuden myötä hän on paljastanut heikot kohtansa. Se tarjoaa narsistille mahdollisuuden käyttää uhrin itsetunnon haavoja ja kipeitä kohtia hyväkseen. Terveessä ihmissuhteessa avoimuus ja toiselle annettu hyvä palaa yleensä hyvänä takaisin tai jää neutraaliin maaperään. Hyvä useimmiten vahvistaa hyvää. Narsistisessa suhteessa uhrin ilo, onnistumiset ja onni ovat uhka narsistille. Siksi narsistille annettu hyvä palaakin, toki hyväntahtoisilta näyttävien sanojen ja tekojen rivienväleissä, myrkkypiikkeinä takaisin uhrille.
Narsismista voisi kirjoittaa monta lukua. Mutta haluan avata vielä lopuksi ajatuksia, jotka olen kokenut vahvistavina narsismin suhteen. Koska narsistin kehitys on jäänyt vajavaiseksi, helpottaa, kun ajattelee, että kyseessä on osittain kolmevuotias. ”Kolmevuotiaan” tunteenpurkausten, kateuden ja oman edun tavoittelun keskellä on helpompi pysyä aikuisena.
Koska narsistin ympärillä on paljon toksisuutta, rajojen vetäminen tiukasti on tärkeää. Omien henkilökohtaisten asioiden ja kuulumisten jakaminen ei tuota hyvää. Etäisyyden ottaminen toimii. Narsistin sisimmässä on häpeää, tyhjyyttä ja kateutta. Niissä ei itsessään ole pelättävää tai uhkaavaa, jos niitä ajattelee asioina. Turvallisten ja luotettavien ihmisten kanssa kokemusten jakaminen auttaa. Narsistien uhreille vertaistuki on kullanarvoista.