Kirjoittaja

Tiia

Elämälle

Kirjoittajalta Tiia 30/05/2014

Mietin tänään sitä, millaista on joutua luopumaan puolisostaan ja elämää. Isoja aiheita. Puolisolla ei onneksi ole hätää, mutta aihe pysäyttää tässä ja nyt.

Elämä avioliitossa on välillä raskasta. Huonoina kausina se on ärsyttävää, väsyttävää ja raivostuttavaakin. Mutta riitaisinakin aikoina on joku, jonka kanssa riidellä. Ja rakas, jonka kanssa sopia. Välillä saattaa tuntua siltä, että yksin olisi helpompi tai parempi. Mutta ei kuitenkaan tarvitse olla yksin. Eikä oikeasti edes halua olla. Kokonaisuutena on hyvä näin. Yhdessä.

Entä jos se päivä tulee. Kun joutuu jättämään jäähyväiset puolisolleen. En oikeastaan halua ajatella sellaista. Mutta silti joskus elämä pistää miettimään.

Tavallinen elämä. Se ei ole useinkaan helppoa. Se ei ole läheskään aina hauskaa. Siinä onni on ripoteltu pisaroina arjen lomaan. Mutta sitä on ripoteltu mukaan. Sinne ja tänne. Ja onnenhetkien väliinkin mahtuu ihan hyvää tavallista elämää.

Mitä jos onnenhetket ja tavallinen elämä viedään pois? Mitä silloin jää jäljelle? Miten valtava luopuminen ja suru se on? Rakkain ja elämänkumppani.

Kun puoliso on vierellä, saa elää toivon aikaa. Pettymysten ja harmienkin, mutta myös toivon, toiveiden ja ilon. Yhdessä kaikki on mahdollista – ihan paras, tavallinen elämä.

30/05/2014 0 kommenttia

Tarpeet Yleisiä ajatuksia

Olla huomaavainen ja oma itsensä

Kirjoittajalta Tiia 01/05/2014

Avioliitossa kaksi jossain määrin toisilleen vastakkaista tärkeää asiaa on saada olla oma itsensä ja olla huomaavainen puolisoaan kohtaan. Seurustelun alkuvaiheessa huomaavaisuus kumppania kohtaan tulee lähes itsestään. On ehkä tahto miellyttää ja joka tapauksessa on mukava huomioida seurustelukumppania hyvin. Ja ei ehkä ole rohkeutta olla ihan oma itsensä, vaan sitä pitää esillä parhaita puoliaan ja peittelee vähän niitä ei niin hyviä.

Avioliittoon astuessa voi olla, että huomaavaisuus ja rohkeus olla oma itsensä asettuvat suhteellisen hyvin tasapainoon. On tutustunut toiseen jo sen verran, että uskaltaa olla oma itsensä hyvässä ja huonossa, mutta toisaalta huomaavaisuus puolisoa kohtaan on usein vielä hyvin luontevaa. Avioliiton jatkuessa on vaarana, että huomaavaisuus jää jalkoihin.

Näen avioliitossa pitemmän aikavälin haasteena sen, miten voisi olla oma itsensä ja huomaavainen tasapainoisesti. Hyvät puolet näkyvät herkimmin vähän vieraammille ihmisille ja huonot puolet näkyvät herkimmin juuri läheisimmälle ihmiselle, jonka seurassa uskaltaa olla oma itsensä. Huonot puolet voivat tarkoittaa esim. pitkävihaisuutta, pilkun viilaamista, laiskuutta, heikkoa stressinsietokykyä, oikeassa olemisen tarvetta, turhamaisuutta, kontrollointia, äkkipikaisuutta ja monenmoista muuta. Haastavia piirteitä, joita meistä tavallisista puolisoista löytyy. Ja piirteitä jotka eivät usein näy niin paljon suhteen alkuvaiheessa, vaan vasta sitten, kun oikeasti uskaltaa olla oma itsensä.

Puolison hyvät puolet eivät niin helposti aiheuta ongelmaa suhteessa, vaan ne vaan ottaa ihan mieluusti vastaan. Toki nekin voivat joskus esimerkiksi ärsyttää. Mutta huonot puolet ovat erityisen haasteellisia silloin, jos niillä aletaan perustella ikävää käytöstä. “En voi käytökselleni mitään, koska tällainen minä vain olen”. Eihän sitä aina voi käytökselleen mitään, koska meissä jokaisessa on huonot puolemme, mutta se ei tarkoita, etteikö silloin olisi anteeksipyytämisen ja nöyrtymisen paikka. Ja varsinkaan ne eivät oikeuta meitä perustelemaan puolison huomioimisen puutetta. Huomioimisessa ei ole kyse omana itsenä olemisesta (eikä minusta itsestäni ylipäätään) vaan puolisostani.

Luulen, että on elintärkeää löytää tasapaino ehkä hieman vieraskorealtakin kuulostavan puolison huomioimisen ja omana itsenään olemisen luontevuuden ja rohkeuden suhteen. Jos avioliitossa ei ole tilaa olla oma itsensä, niin mitä ihmisestä jää jäljelle? Ei kukaan jaksa, eikä halua, pitää roolia päällä vuosikausia tai se vääristää oman elämän. Ja välillä saa toki olla väsynyt, kiukkuinen ja pahantuulinen. Toisaalta, jos huomaavaisuus puolisoa kohtaan katoaa, niin mitä avioliitosta sitten jää jäljelle? Jos ei jaksa, muista, huomaa tai ehdi huomioida puolison tarpeita ja toiveita, niin voiko avioliitto olla onnellinen? Avioliitossa jokaisen tulisi saada olla hyväksytty omana itsenään, mutta se ei silti tarkoita, että heikkoudet saa aina rehottaa vapaasti ja huomioimisen voi unohtaa romanttisena höpinänä.

Puolison huomioimisessa ei ole useinkaan mitään romanttista huomioijan näkökulmasta. Se on tahtoa tehdä asioita ja suorastaan töitä puolison ilahduttamiseksi, puolisosta huolehtimiseksi, puolison tarpeiden ymmärtämiseksi ja huomioimiseksi ja sen osoittamiseksi, että välittää ja rakastaa. Avioliitto on tasapainottelua omien tarpeiden ja puolison tarpeiden välillä. Se on tasapainon etsimistä omasta itsestään huolehtimisen ja rakastavan ja huomioivan epäitsekkyyden välillä. Mutta sen lopputulos voi toki olla romanttinen.

01/05/2014 3 kommenttia

Kommunikaatio

Puhukaa, puhukaa ja puhukaa

Kirjoittajalta Tiia 14/04/2014

Tämän teeman ympärillä olen pyörinyt ennenkin, mutta tuntuu, että sen suhteen olen oivaltanut taas uutta. Ensinnäkin, en usko, että normaalissa avioliitossa on montakaan ongelmaa, jotka eivät puhumalla selviäisi. Ja en usko, että on montakaan isomman sorttista ongelmaa, jotka puhumatta kunnolla selviäisivät kunnolla. Tämä viimeinen ajatus on avautunut minulle uudella tavalla.

Kuvittele haava. Syvä haava. Kuvittele se johonkin kohtaan ihmistä, jossa se herkästi joutuu liikeeseen. Kuvittele, että sitä ei hoideta koskaan kunnolla. Kuvittele, että vuosia siihen laitetaan välillä laastari, mutta sitä ei koskaan sidota kunnolla ja hoideta sieltä, mistä haava on syvin.

Haava ei koskaan parane kunnolla. Sitä hämmästelee itsekin, että miksei se umpeudu. Kun kerran on laitettu laastari aina silloin tällöin. Kun jo näyttää, että ihan jeeshän se on. Mutta sitten se taas repeää auki. Eikä huomaa, että se johtuu siitä, että haavaa ei ole koskaan hoidettu sieltä, mistä se oikeasti saa alkunsa. Sieltä haavan pohjalta. Haavat paranevat pohjasta käsin.

Miten haavan paraneminen ja puhuminen liittyvät toisiinsa ja parisuhteen hoitamiseen? Avioliitossa voi olla kysymyksiä, jotka aiheuttavat aina saman ketjureaktion. Toinen puolisoista reagoi johonkin tietyllä tavalla ja siitä seuraa, että toinen puoliso reagoi tietyllä tavalla ja sitten riidellään. Kaava toistuu aika ajoin aina samoin. Kummankaan tarpeet eivät täyty. Kummallekin kyse on jostain henkilökohtaisesti. Ei tunnu siltä, että on varaa joustaa. Tuntuu, että ollaan umpikujassa.

Riita selvitetään helposti laastarilla. Tilanne paikataan suurin piirtein. Päästään vähän matkaa eteenpäin. Ja sitten haava taas repeää. Ollaan taas samassa umpikujassa.

Koskaan ei päästä riidan pohjalle. Sinne, mistä kaikki on saanut alkunsa. Sinne, missä voi olla kipu, jota ei osaa niin vain tunnistaa, saati sitten pysty sanomaan ääneen. Sinne, missä voi olla jotain ihan muuta kuin riidasta päällepäin näkyvä osa.

Entä jos joskus rikotaan kaava? Riidan jälkeen yritetään päästä vähän etäämmäs tilanteesta, mutta katsotaan sitä yhdessä. Puhutaan, puhutaan ja puhutaan. Etsitään, mikä oikeasti on riidan takana. Mistä oikeasti haava on saanut alkunsa? Näkyykö siitä riidellessä vain pinta, mutta ei se tärkein osa. Se mikä oikeasti estää haavan paranemisen.

Ja löydetään. Jotain pientä tai hyvinkin suurta. Ja puhutaan, puhutaan ja puhutaan. Kunnes haava puhdistuu. Kunnes haava parantuu. Ei tarvita enää laastareita. Koska haava on parantunut pohjasta käsin, kunnolla.

14/04/2014 0 kommenttia

Kommunikaatio Yhdessä kasvaminen

Vuosihuolto ja -katsaus

Kirjoittajalta Tiia 23/03/2014

Kahtena viime kesänä olemme olleet avioliittoleirillä ja olen kokenut molemmat kerrat erinomaisiksi huoltotoimenpiteiksi avioliiton kannalta. Ne vakuuttivat, että kunnon vuosihuolto on erittäin hyödyllinen avioliitossa. Ensi kesänä ei ehkä ehditä avioliittoleirille ja se sai pohtimaan vuosihuollon merkitystä ja myös sitä, että miten muuten avioliittoa voisi huoltaa perusteellisemmin. Pidän avioliittoleirejä todella mainiona juttuna, mutta ymmärrän hyvin, että joka tilanteessa viikko avioliittoleirillä ei ole mahdollinen.

Se on selvää, että ajossa olevaa autoa ei voi huoltaa. Auto on pakko pysäyttää huoltotoimenpiteiden ajaksi. Auto jätetään usein useaksikin päiväksi huoltoon. Sama koskee myös avioliittoa. Perusteellisempi huolto vaatii väkisinkin kunnon pysähtymistä eli aikaa. Viisi minuuttia lumien pyyhkimiseen tuulilasista ei riitä pitämään avioliittoa kunnossa vuodesta toiseen.

Auto viedään kerran vuodessa ammattilaisille huollettavaksi. Enpä tiedä, olisiko hassumpi idea, että näin olisi avioliitonkin suhteen? Uskoisin, että käynti parisuhdeterapeutilla olisi antoisa kokemus, vaikkei olisi akuutti kriisikään päälle. Kun aikaa kuluu, sakkaa kertyy. Ensiksi on vain pari pölypalleroa, mutta ajan kanssa siivoamaton lika piintyy ja se ei lähdekään enää pelkällä imuroinnilla. Koen myös, että kokeneemmat ja avioliittotyötä tehneet avioparit avioliittoleirillä ovat ihania (oman) avioliiton ammattilaisia. Vertaistuki tai ulkopuolinen keskusteluapu antaa uutta perspektiiviä avioliittoon. Uskon vankasti vertaistukeen ja ennaltaehkäisevään työhön.

Lapsiperheessä avioliiton ajovauhti pidetään yleensä satasen tuntumilla, vaikka jarrut vähän kirskuisivat tai vaihteet eivät enää vaihtuisi muuta kuin isompaa voimaa käyttämällä. Avioliittoa ei ehditä viedä huoltoon kaiken tohinan keskellä. Ja vaikka mitään isompia vikoja ei olisikaan, niin saattaa olla, että joku osa on pikku hiljaa kulunut. Se saattaa yllättäen paukahtaa hajalle, jos sitä ei muista tarkastaa vuosihuollossa. Kuten autoilussakin, avioliitossa säästää pitkän pennin murheiden saralla, jos huoltaa osan ajoissa eikä odota siihen, että se paukahtaa kesken ajon.

Jos ei ole mahdollista lähteä avioliittoleirille, niin mitä avioliiton vuosihuolto sitten voisi olla? Ajattelen, että se voisi olla avioliiton vuosikatsaus. Kerran vuodessa vähintäänkin olisi hyvä ottaa aikaa sen selvittämiseen, mistä on tultu, missä ollaan ja mihin mennään. Katsoa meitä rauhassa ja pohdiskellen.

Mikä on ollut hyvää kuluneessa vuodessa, mikä raskasta? Mitä sinulle kuuluu, entä minulle? Miten minä olen muuttunut, miten sinä olet muuttunut? Mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä, mistä olet innostunut nyt? Mitkä asiat sinua painavat, entä minua? Mitä meidän kommunikaatiolle kuuluu? Mitä meidän läheisyydelle kuuluu? Mitä meille ylipäätään kuuluu? Mikä arjessa toimii, mikä ei? Mitä haaveita sinulla ja minulla on, entä meillä?

Vaikka kulunut vuosi on eletty yhdessä, saatat yllättyä, miten moneen kysymykseen et tiedä miettimättä edes omaa vastaustasi, saati sitten puolisosi. Arki ei välttämättä anna aikaa isommista ja syvällisemmistä kysymyksistä keskustelemiseen. Usein sitä erehtyy luulemaan, että tietää puolisostaan kaiken, vaikka tieto saattaa olla ihan päivittämätöntä ja ehkäpä alunperinkin virheellisiin oletuksiin rakentunutta. Puolisoa ei voi tuntea kunnolla tutustumatta häneen säännöllisesti.

Kukaan ei ylläty, jos auto jää tien päälle, jos sitä ei ole huoltanut viiteen vuoteen. Yllätytkö, jos avioliitto sammahtaa keskelle tietä, jos sen huoltaminen on jätetty väliin samaisen ajan?

23/03/2014 0 kommenttia

Yleisiä ajatuksia

Auta Elina -parisuhdekirja

Kirjoittajalta Tiia 14/02/2014

Luin jo joululomalla kirjan Auta Elina -parisuhdekirja (Elina Tanskanen, 2012). Arki on kuitenkin ollut niin täynnä tohinaa, että bloggaaminen kirjasta on jäänyt. Tätä kirjaa voin suositella oivaltavaksi ja maalaisjärkiseksi lukemistoksi parisuhteen hoitamisesta. Sen visuaalinen ilme oli virkistävä ja sisältö samoin.

Yksi lempikohdistani Tanskasen kirjassa on lause “Olet vastuussa siitä, mitä sinusta säteilee kumppaniisi”. Viime aikoina olen pohtinut tätä paljon. Toisaalta puolisolle juuri pitää saada näyttää kaikki fiiliksensä. Mutta jos arki on muutenkin raskasta ja puolisoista peilautuu toisiinsa vain arjen raskaus ja väsy, niin siitä syntyy äkkiä negatiivinen kehä. Jollakin tavalla väsyneenäkin olisi hyvä hetken jaksaa säteillä kumppaniinsa jotain muutakin kuin ärtyisyyttä. Hymy, kaunis katse, pieni huomaavainen teko tai mukavat sanat säteilevät hetken arjen yläpuolella.

Auta Elina -parisuhdekirjassa kerrotaan viisaasti, että rakkauden tekojen määrään voi vaikuttaa suoraan itse, vaikka tunteet tulevat ja menevät. Kirjassa pohditaan myös, että tekojen suhteen on arvokasta miettiä sitä, onko teko tai sana tietyssä tilanteessa hyvää vai pahaa ruokkiva. Joskus on viisautta antaa jonkun asian olla, joskus on viisautta nimenomaan tarttua siihen. Illalla umpiväsyneenä voi olla positiivinen teko jättää ristiriidan selvittäminen huomiseen, mutta toisessa tilanteessa asian jättäminen siihen voi olla tilanteen pakoilua. Omiin tekoihinsa ja sanoihinsa kannattaa suhtautua kriittisesti ja arvioida ne rehellisesti kontekstissaan. Yritänkö kiukkuisena sanoillani vain ärsyttää puolisoa vai todella ratkaista ristiriitaa rakentavasti.

(Meille naisille) Tanskasen kirjasta painava ajatus on, kannattaako puolisolleen huomauttaa muista asioista kuin niistä, joilla on “vakavia terveydellisiä tai taloudellisia seurauksia”? Tämä lause kolahti omaan nilkkaan. Pilkunviilaukseen (näin se keittiö olisi pitänyt siivota, näin ne lasten märät hanskat olisi pitänyt laittaa kuivumaan) sortuvana tästä tuli uusi ohjenuorani. Vaikka en siinä osaa läheskään joka tilantessa pysyä, niin koen, että tämä asia oli sanoitettu erittäin hyvin kirjassa. Kirjasta voisi nostaa vielä monta muutakin ajattelemisen arvoista ajatusta esille, mutta suosittelen tutustumaan siihen ihan itse. Kirjassa on mukana myös paljon hyviä harjoituksia ja pohdintatehtäviä eri aiheista.

Lopuksi vielä: “Lopeta rakastumisen ihannointi”. Tanskanen viittaa Bianca Acevedon tutkimusryhmään, joka oli tutkinut keski-ikäisiä pareja, jotka ovat edelleen rakastuneita kumppaniinsa. Tutkimuksen mukaan heidän aivoissaan aktivoituivat puolison kuvaa katsottaessa sama alue kuin vastarakastuneilla, mutta lisäksi tyyneyteen liittyvä aivoalue. Vastarakastuneilla aktivoitui tyyneyden sijaan ahdistukseen liittyvä aivoalue. Seesteinen rakkaus on hieno tunne.

14/02/2014 4 kommenttia

Sitoutuminen

Olen kiitollinen sinusta

Kirjoittajalta Tiia 19/01/2014

On helppo huomata ongelmakohtia puolisossa ja parisuhteessa. Voi olla helppo löytää syitä, miksi meillä menee huonosti ja miksi tuntuu, että kannattaisi erota. Tänään haluan pohtia sitä, millainen lahja se on, että saa jakaa elämänsä puolisonsa kanssa. Tänään pohdin itsestään selviäkin kiitollisuuden ja ilon aiheita avioliitossa.

”Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen.” (1. Moos. 2:18) Vaikka joissain elämäntilanteissa olen kaivannut ympärilleni enemmän ystäviä, niin sittemmin, kun menin naimisiin, en ole ollut koskaan todella yksinäinen. Mietin, onko päivääkään kulunut viimeiseen kahdeksaan vuoteen, että en olisi kommunikoinnut edes tekstiviestillä puolisoni kanssa. Ei ainakaan monta. Vaikkei sitä joka päivä ja varsinkaan riidellessään osaa arvostaa, niin se on todella mukavaa, hauskaa ja turvallista, että joka päivä on joku, jolle kertoa kuulumisensa, jutella tai olla vain yhdessä. On yllättävän iso kiitollisuuden aihe, että saa jakaa ajatuksensa sellaisen ihmisen kanssa, joka on luvannut kulkea rinnallani koko elämän ajan.

Edellisessä kappaleessa olevan Raamatun jakeen viisautta olen miettinyt myös suhteessa nykyiseen elämäntilanteeseen. Lapsiperheellisenä kumppani, joka sopii puolisolleen avuksi, on käsittämättömän huippu juttu. Apua, tukea ja jakamista kun tässä elämäntilanteessa tarvitaan jatkuvasti. Ja vaikka kumppanuus ei ole kitkatonta, niin on ihanaa, että yhdessä perheen elämää tekemässä on kaksi toisilleen avuksi olevaa ihmistä. Yksin lapsista ja perheen elatuksesta huolehtiminen olisi todella raskas tehtävä. Yhdessä tehden hommaa riittää, mutta on myös aina joku, joka jakaa ilot ja surut ja joka katsoo asioita vähän eri perspektiivistä. Sopiva apu rinnalla on varmasti myös muissa elämäntilanteissa iso juttu. Vaikka se on toisaalta pientä, niin toisaalta se on suurta, että yhteisessä taloudessa voidaan jakaa vastuuta auton huollosta pyykkien lajittelemiseen.

Kosketus on myös jotain, josta olen hyvin kiitollinen avioliitossa. On päivittäinen ilonaihe, että saa nukkua lähellä toista ihmistä, saa halata, saa olla vain yhdessä yhteisessä kodissa. Kosketus rentouttaa, antaa voimia ja tuo rauhallisemman mielen stressaantuneenakin. On levollista saada elää sellaisen ihmisen kanssa, jonka lähellä on hyvä olla.

Uskon myös, että on kiitollisuudenaihe, että avioliitto auttaa ihmistä kasvamaan itsenään. Avioliitossa joutuu peilaamaan omia ajatuksiaan, toimintatapojaan, tapaansa kommunikoida ja monia muitakin juttuja päivittäin. Avioliitossa puolison saa nähdä vuosien myötä niin äärimmäisen ilon, surun, väsymyksen, huolten ja monien muiden kokemusten hetkillä. Ei ole mahdollista rakentaa onnellista avioliittoa itsekkyydellä tai oman navan ympärillä pyörimisellä, vaan ymmärryksellä, empatialla ja itsetuntemuksella. Uskon on lahja, että saa elää päivittäin tutun ja rakastavan peilin lähellä.

Kaikista parasta avioliitossa on saada rakastaa ja saada rakkautta päivittäin. Toki on päiviä, että rakkauden tunteet uinuvat ja rakkaus ei todellakaan räisky. Mutta silloinkin rakkaus usein välittyy epäsuorasti, vaikka puolison koko perheelle laitamassa ateriassa. Mahdollisuus rakastaa ja tulla rakastetuksi joka päivä on ihmeellisen onnellinen mahdollisuus. Avioliiton lahjan lahjaksi saaneena tämä mahdollisuus kannattaa ottaa käyttöön. Niin itsestään selvältä kuin se voikin tuntua.

19/01/2014 0 kommenttia

Sitoutuminen Yhdessä kasvaminen

Kuulosteluja kasvattamisesta

Kirjoittajalta Tiia 07/01/2014

Viime päivien oivallus tuli sanaparista “rakkauden kasvattaminen”. Runollisessa mielessä se kuulostaa aika perusfraasilta rakkaudesta puhuttaessa. Jos kuitenkin kuuntelet hetken rauhassa tuota ilmausta, voit huomata että siinä on syvällisiä kaikuja.

Lapsia kasvatetaan ja kukkia kasvatetaan. Myös rakkautta kasvatetaan? Lapset ja kukat voivat kyllä kasvaa kasvattamattakin, mutta huonolla ja rakkaudettomalla hoidolla on todennäköistä, että kasvun suunta vinoutuu, kasvun tahti hidastuu tai kasvu loppuu. Sekä lasten että kukkien kohdalla kasvattamiselle on hyvät perusteet. Olen myös varsin varma, että näin on rakkaudenkin kohdalla.

Kasvattaminen vaatii aina työtä – arkisia perushommia ja haasteisiin tarttumista. Se vaatii myös välttämättä aikaa. Jos yhteinen aika kasvatettavan kanssa puuttuu, silloin on jättänyt kasvatettavan heitteille. Rakkauteen avioliitossa liittyy myös samoja piirteitä. Se vaatii työtä, se vaatii aikaa ja se vaatii huolenpitoa. Toisinaan kaikki sujuu kuin tanssi, mutta välillä kasvattamiseen täytyy keskittyä tietoisesti ja tosissaan.

Rakkauden kasvattamiseen liittyy rakkauden kasvu. Ajattelen, että kun rakkautta kasvatetaan, se kasvaa laajemmaksi, sitkeämmäksi, herkemmäksi ja vahvemmaksi. Laajempi rakkaus on sellaista, että toista oppii rakastamaan arkisesti, hellästi, kiihkeästi ja lämmöllä. Rakkauden eri sävyillä. Sitkeä rakkaus on periksiantamatonta. Rakkautta, jossa on paljon sisua ja sisun rinnalla järkeä, jämäkkyyttä ja sopivaa joustavuutta. Herkän rakkauden kautta oppii näkemään puolison persoonan monipuolisuuden ja sen rikkauden. Vahva rakkaus eheyttää ja rakentaa. Siinä on voimaa.

Rakkauden kasvattamiseen liittyy jotain hyvällä vanhanaikaisella tavalla viehättävää. Se ei kuulosta vapaalta kasvatukselta. Siihen ei tunnu kuuluvan välinpitämättömyys, omien etujen tavoittelu tai itsekäs helpolla pääseminen. Rakkauden kasvattaminen kuulostaa huolenpidolta, läheisyydeltä ja viisaudelta. Se kuulostaa vähän rajoilta ja rutiineilta ja paljon pitkäjänteisyydeltä. Ja ihan selvästi se kuulostaa aika työteliäältä, mutta palkitsevalta ja yllättävän onnelliselta.

07/01/2014 0 kommenttia

Kommunikaatio Odotukset Yleisiä ajatuksia

Parisuhde ja loma – rakkautta ja riitoja?

Kirjoittajalta Tiia 22/12/2013

Tehdäänkö parisuhteessa lomalla enemmän vai vähemmän töitä parisuhteen eteen?

Käsitykseni on, että arki on jollain tapaa helpompaa aikaa parisuhteessa kuin loma. Arkeen kuuluvat rutiinit, usein kummankin omat tontit työn- ja vastuunjaossa sekä pienehköt odotukset. Lomaan kuuluvat suuret odotukset, mahdollinen vastuunjaon epäselvyys ja se, että rutiinit voivat kadota. Se on sekä hyvä että huono asia. Vapaampi aika on avain lepoon ja lomaan, mutta siihen liittyy myös sudenkuoppia. Tässä muutama pohdinta loman onnellisuuteen liittyen.

Vaikuttaako lomasi onnellisuuteen se, kuinka paljon katsot puolisoasi silmiin? Kirjassa Rakastu kumppaniisi uudelleen (Andrew G. Marshall, 2008) pohditaan, mitä merkitystä on sillä, että tutkimustenkin perusteella alun rakastumisvaiheessa katsotaan puolisoa selvästi enemmän silmiin kuin myöhemmin parisuhteessa. Minä uskon myös, että silmiin katsominen on tärkeää. Silmiin katsominen kun ei ole pelkkää silmiin katsomista. Ainakin minulle se kertoo, että kumppani on läsnä, arvostaa ja välittää. Se kertoo, että haluan olla kanssasi, arvostan ja rakastan sinua. Lomalla eritoten tämä viesti on tärkeä – tuli se sitten paketein, suukoin, sanoin tai silmiin katsoen.

Toisaalta lomallakin tarvitaan myös erillisyyttä. Etenkin lapsiperheessä loman aloittaa usein kaksi väsynyttä puolisoa. Loma ei silloin myöskään tuo välttämättä mukanaan pitkään nukuttuja aamuja, lepoa ja vapautta. Siksi näen ensiarvoisen tärkeänä sen, että tiedostetaan yhdessä se, että kumpikin saattaa olla ja saa olla väsynyt. Ja mietitään, miten kumpikin saisi lomalla lepoa ja omaa aikaa. Työnjaosta sopiminen on tärkeää. Että kummallakin olisi aikaa pitää huolta itsestään. Väsyneenä kukaan ei ole parhaimmillaan.

Uskon myös, että loman onnellisuuteen vaikuttaa se, kuinka avoimia kumppanit ovat toisiaan kohtaan. Blogissa on jo aiemmin pohdittu, miten ääneen lausumattomat odotukset eivät useinkaan kumppaneilla kohtaa ja mitä siitä voi seurata. Loma on haastavaa aikaa, koska siihen liittyy odotuksia kaikilta mahdollisilta suunnilta. Koen, että paras tapa suunnistaa niiden viidakossa on puhua, yrittää ymmärtää ja kuunnella huolella. Kumppani ei voi juurikaan säästää omilta tunteiltaan ja toiveiltaan, joten on parempi jutella tiuhaan, avoimesti ja paljon, ettei väärinkäsityksiä pääsisi syntymään. Isojen kuilujen ylittäminen on paljon hankalampaa kuin pienten, joten on parempi, että ei edes päästettäisi isoja kuiluja syntymään.

Rakastu kumppaaniisi uudelleen -kirjassa pohditaan myös, että muulloinkin kuin rakastumisvaiheessa on tärkeää puhua kaikesta puolisolleen. Rakastumisvaiheessa kaikki pienetkin asiat ja havainnot maailmasta ovat niin tärkeitä, että niistä haluaa jutella kumppanilleen. Vaikka toki arki tästä muuttuu, niin silti erilleen kasvamiselta suojelee se, että jakaa ajatuksiaan paljon ja niitä väärällä tavalla suodattamatta. Loma on erityisen hyvää aikaa päivittää kuulumisia puolin ja toisin: pieniä ja isoja asioita.

Onnelliseen lomaan kuuluu yhdessä ja erikseen oleminen ja tekeminen. Ajattelen, että loma parhaimmillaan on lomailun ja puuhailun, rakastamisen ja riitojen sekä parisuhteen vahvistamisen aikaa. Näen ristiriidat avaimina eteenpäin. Niitä yleensä tulee myös lomalla työn alle, mutta niiden selvittäminen on avartavaa ja onnellisuutta lisäävää. Siksi ajattelen, että ei haittaa, vaikka lomaan kuuluisi paitsi hyvää yhdessäoloa myös riitoja. Kummallakin on paikkansa onnellisessa lomassa.

22/12/2013 0 kommenttia

Odotukset

Optimisti parisuhteessa

Kirjoittajalta Tiia 17/11/2013

Luin vasta, että oppimistutkimusten perusteella hyvässä opettajassa erittäin tärkeää on korkeat ja myönteiset odotukset oppilaiden suhteen. Eli optimistin opettajan oppilaat oppivat paremmin kuin pessimistin. Toinen tärkeä oppimista edistävä asia on opettajan hyvä suhde oppilaisiin. Miten tämä liittyy parisuhteeseen? Olen pohtinut, onko näin, että myös parisuhteessa myönteiset odotukset tuovat jo itsessään hyvää parisuhteeseen?

Nykyään puhutaan paljon positiivisesta asenteesta ja voi olla, että joku lukija on jo ihan kypsä positiivisuudesta puhumiseen. Silti haluan nostaa teeman esille parisuhteen hoitamisen yhteydessä. Uskon, että onnellinen ja onneton parisuhte ovat osittain myös katsantokannasta ja asenteesta kiinni. Voisiko olla niin, että optimistilla on onnellisempaa parisuhteessa kuin pessimistillä, vaikka suhdetilanteet sinällään olisivat varsin samanlaiset?

Jos kiinnittää huomiota voittopuolisesti negatiivisiin asioihin, parisuhde voi tuntua onnettomalta. Jos kiinnittää enemmän huomiota positiivisiin asioihin, sama parisuhde voikin tuntua varsin onnelliselta. Joka parisuhteessa on hyviä ja huonoja juttuja. Voi olla, että kodinhoito sujuu hyvin yhdessä, mutta rahasta tulee herkästi riitaa. Tai voi olla, että taloudenpito sujuu hyvin yhdessä, mutta kodinhoidosta tulee monesti riitaa. Usein joku asia puolisossa ärsyttää kovasti ja toinen piirre ihastuttaa paljon. Puolisossa on väkisinkin hyvät ja huonot puolet, mutta kummat puolet me näemme?

Uskon, että tavallisessa onnellisessa parisuhteessa on riitaa ja erimielisyyksiä ihan yhtä lailla kuin hienoja hetkiä ja mukavaa yhdessäoloa. Onnellinen parisuhde on paketti, johon kuuluu ihan normaalina osana ristiriidat ja kasvukivut. Optimisti näkee ne mahdollisuutena kasvuun, pessimisti ehkä suhteen tuhona. Siksi uskon, että optimistisuus parisuhteessa kannattaa. Jos on myönteiset odotukset puolisolle ja parisuhteelle, odotukset voivat hyvinkin alkaa toteuttaa itseään. Asenne välittyy tiedostamatta arkeen ja puolison kohtelemiseen ja kohtaamiseen.

Vaikka positiivisuudesta puhuminen voi ärsyttää, niin peukutan positiiviselle asenteelle parisuhteessa. Kannattaa tarkistaa, mistä näkökulmasta maailmaa katsoo. Olenko parisuhteessa erityisesti puolisoni hyvien vai huonojen puolten kanssa? Näenkö itsestäni pääasiassa hyvät vai huonot puolet? Katsonko suhdettamme enemmän miinus- vai pluslaseilla?

17/11/2013 0 kommenttia

Vertaistuki Yhdessä kasvaminen

Onnellisuusmittari?

Kirjoittajalta Tiia 10/11/2013

Onnellinen avioliitto, onnellisempi avioliitto, onnellisin avioliitto. Onko olemassa mittari, jolla arvotetaan avioliiton onnellisuutta?

Ajattelen, että ei ole järkeä miettiä, onko meidän avioliitto onnellisempi vai vähemmän onnellinen kuin jollain muulla ja keillähän se kaikista onnellisin avioliitto on. Ruoho näyttää helposti onnellisemman vihreältä aidan takana, mutta tiedämme myös todellisuuden tämän sananlaskun takana. Vain oman avioliiton onnellisuutta kannattaa arvioida, sillä vain sen voi tuntea kunnolla ja siihen voi vaikuttaa itse. Ja silloinkin on tärkeää pitää mielessä, että avioliittoa ja sen onnellisuutta ei voi mitata yksioikoisesti.

Olen pohtinut blogissa asioita, jotka voivat vaikuttaa tyytyväisyyteen avioliitossa. Monet aiheista ovat suhteellisen yleispäteviä ja uskon, että varsin olennaisia kysymyksiä monissa parisuhteissa. Niiden painoarvot voivat kuitenkin vaihdella paljon. Jokainen ihminen on omanlaisensa ja avioliitot yhtä lailla omanlaisiaan. Asioiden tärkeysjärjestykset vaihtelevat eri ihmisillä. Joillekin kommunikaatio puhumalla on isommassa roolissa, toisille yhdessä tekeminen on jo itsessään kommunikointia.

Siksi palaan taas kerran tähän jo blogissa ennenkin nousseeseen aiheeseen. Avioliittoa kannattaa mielestäni arvioida sisältäpäin ja sitä myös rakennetaan ja vahvistetaan nimenomaan sisältäpäin. Vain puolisot tietävät, mikä heille kummallekin erikseen ja yhdessä on tärkeintä heidän avioliitossaan. Ja millainen avioliitto on juuri heille onnellinen. Kun jotain asiaa on tarvetta kehittää, niin avioliitossa on kaksi aikuista ihmistä ja juuri heillä on avaimet rakentaa avioliittoa parempaan suuntaan. Toki joskus tarvitaan ulkopuolista apua tai tukea kirjallisuudesta tai ystäviltä. Mutta vastuu avioliiton kehittämisestä on puolisoilla itsellään. Kukaan muu kuin me ei voi työstää meidän avioliitosta onnellisempaa.

Kun molemmat puolisoista ovat tyytyväisiä avioliitossa, se on onnellinen. Sen ei tarvitse täyttää jotain ulkoisia mittapuita. Ei tarvi laskea laskurilla, käydäänkö ulkona kahdestaan sopivan verran kertoja vuodessa, riidelläänkö sopivan harvoin/usein tai laskea seksin määrää. Jos yhdessäolosta on saatu rakennettua meille sopiva kokonaisuus, se on hyvä ja riittävää. Tärkeää on toki pitää mielessä, että sekä puolisot että suhde muuttuvat koko ajan. Kovin vakaata ja tasaista elämä tuskin on pitkään, mutta että pyritään yhdessä siihen, että voimme olla suhteellisen tyytyväisiä tässä ja nyt.

Ja mitä seksiin tulee, niin ajattelen, että jos avioliitossa kommunikaatio, tunteiden viestiminen, arkinen jakaminen ja arki toimivat, niin seksistä ei välttämättä tarvitse “pitää erillistä luentoa” lainkaan. En tarkoita, että se toimisi itsestään, mutta jos suhteessa ollaan henkisesti lähekkäin, niin silloin on todennäköistä, osataan myös keskustella tarpeista ja aina tarpeen tullen haasteista seksin suhteen. Seksissä on tärkeää, että suhteessa ja puolison lähellä on hyvä olla. Seksiä ei mitata määrällä, vaikka sekin voi ja saa olla joillekin tärkeää, vaan laadulla ja läheisyydellä. Sen suhteen myös on olennaista keskittyä arvioimaan onnellisuutta kahdestaan ja vertailematta muihin. Mikä ja millainen on meille, sinulle ja minulle, hyvä? Yhdessä olemme oppimassa ja kasvamassa, tämänkin asian äärellä.

Minusta tietous ja pohdinnat avioliiton hoitamisesta ovat tärkeitä. Mutta niin, että niistä otetaan meille käyttökelpoiset palaset ja rakennetaan meille sopiva kokonaisuus. Kannatan lämpimästi sopivaa avoimuutta ja keskustelua avioliiton hoitamisesta, mutta jokaisella pariskunnalla on vapaus ja vastuu tehdä omat ratkaisunsa omassa avioliitossaan. Saa rakentaa yhteisen elämän meidän tyylillä ja meidän näköisessä liitossa. Kaikilla ei tarvitse olla samanlaista. Meillä voi toimia vaikka se, että vaimo vastaa enemmän keittiöstä ja jollain muulla, että se onkin mies. Tiedostamalla ja yhdessä ratkomalla avioliitosta voidaan rakentaa meille passeli paketti, sellainen, että meillä kahdella on hyvä olla yhdessä.

10/11/2013 0 kommenttia