Lisää blogitekstejä ammattillisesta näkökulmasta kirjoitettuna löydät parisuhdeohjaussivustoltani! Siellä on mm. useita tuoreista alan kirjoista kirjoitettuja pohdintoja.
Yleisiä ajatuksia
Silittelin eräänä aamuna lapsemme poskea. Se tuntui lämpimältä ja erityisen pehmeältä. Tein oivalluksen. Koen, että voisin liidellä tässä maailmassa ilman kehoakin. Keho tuntuu välillä vaivalloiselta ja ei niin tärkeältä. Mutta tuossa hetkessä muistin taas, mikä kehossa on turvallista ja mukavaa: lämpö ja pehmeys.
Sanasta robotti tulee mieleen kova, kylmä, mekaaninen, keinotekoinen ja jäykkä. Ihmisestä taas tulee mieleen pehmeä, lämmin, inhimillinen, aito ja joustava. Kosketus on inhimillistä, eikä sitä korvaa mikään muu.
Sairastimme vasta koronan perheessämme ja yritimme pitää hieman etäisyyttä. Kosketuksen väheneminen tuntui raskaalta. Kosketus arjessa on voimauttavaa, lämmittävää ja turvallista. Kosketus on luonteva kieli, joka puhuu puolisoiden välillä väsymyksen läpi ja sanattomien hetkien keskellä. Jos kipeänä ja väsyneenä ei saa kosketusta, olo on entistä surkeampi.
Sairastelujen keskellä on tajunnut, että keho kaikessa rasittavuudessaankin on tärkeä. Jos ei jaksa nousta sängyn pohjalta, ei voi laittaa ruokaa rakkaimmilleen. Jos ei pysty kävelemään, ei voi pestä perheen vaatteita. Jos ei ojenna käsiään, on vaikea halata.
Toivon, että perheemme on lämmin ja pehmeä turvapaikka kaikille perheenjäsenille.
Parisuhdetta kannattaa hoitaa hyvin
Kymmenen vuotta sitten hurahdin parisuhteen hoitamiseen ensimmäisellä parisuhdeleirillämme. Siitä alkoi pitkä ja antoisa tie. Takana on kymmeniä parisuhdetapahtumia, pariterapiakäyntejä, satoja kirjoitettuja tekstejä parisuhteen hoitamisesta, vapaaehtoistöitä ja pian valmistuvat parisuhdeohjaajaopinnot. Summailen, mitä kuluneet vuodet ovat parisuhteen hoitamisesta opettaneet.
Parisuhteeseen astellaan aina mutkaisia ja pitkiä polkuja pitkin. Mennyt on läsnä niin tavassamme osoittaa rakkautta ja riidellä kuin peloissamme ja toiveissamme. Parisuhteesssa haluamme tulla rakastetuksi omana itsenämme. Kaipaamme paranemista haavoistamme ja tunnetta, että olen varmasti tärkeä puolisolleni.
Kun parisuhde kehittyy, tulevat molempien puolisoiden tarpeet ja tunteet vahvasti keskiöön. Voidaksemme hyvin yhdessä toivomme kummankin tarpeiden täyttyvän parisuhteessa. Usein syntyy kuitenkin tyytymättömyyttä, sillä harva meistä on oppinut tunnistamaan ja sanoittamaan omia tarpeitaan. Monesti myös myönteisten tai kielteisten tai kaikkien tunteiden käsitteleminen ja kertominen on vaikeaa. Kaipaamme tulla rakastetuksi omana itsenämme, mutta tarvitsemme työkaluja yhteyden rakentamiseen ja sen pohtimiseen, millainen oikeastaan olen ja mitä tarvitsen.
Jotta voimme lähentyä ja kasvaa onnelliseen parisuhteeseen, on tärkeää opetella kumppanin kuuntelemista kyseenalaistamatta sekä omista, syvimmistäkin mielenliikkeistä kertomista. Tähän tarvitsee lähes jokainen harjoitusta. Emme voi olla läheisiä, ellemme uskalla ojentautua toista kohti ja päästää häntä lähelle. Läheisyyttä ei myöskään ole ilman tunteita. Tunteet tarvitsevatkin erilaisia ilmaisukanavia, joiden kautta niitä uskalletaan näyttää toinen toiselle. Teot, sanat, kosketus ja katse ovat keinoja tuoda tunteemme toinen toisillemme näkyviin.
Hylkäämisen ja kelpaamattomuuden pelko on useimmissa meissä syvällä. Jo pienikin vihje hylkäämisestä voi saada pelon heräämään ja pelko laatoittaa tietä etääntymiseen. Luottamus ja varmuus siitä, että toinen on sitoutunut suhteeseen on parisuhteen kulmakivi. Lapsen oppiminen heikentyy, jos hänellä on turvaton olo. Samoin on kehityksen laita parisuhteessa. Tunne, että olen turvassa, antaa kasvurauhan ja -varmuuden parisuhteeseen.
Olen vankka parisuhteen hoitamisen puolestapuhuja. Parisuhde on usein arvoissamme tärkein ihmissuhde, mutta aina se ei näy ajan- ja rahankäytössä ja vaivannäössä. Kannustan lukemaan parisuhteen hoitamisesta ja lähtemään ennaltaehkäisevästi, jo ennen suuria kriisejä, parisuhdetapahtumiin, parisuhdeneuvontaan ja esimerkiksi itsetuntemusta vahvistaville kursseille. Parisuhdetaitoja voi opetella ja harjoittelemalla saa opit käyttöön ja käytäntöön.
Kriisit ovat normaaleja parisuhteessa ja kriisin tullen avun pariin kannattaa hakeutua nopeasti ja avoimin mielin. Olemme käyneet eron partaalla ja se oli yksi merkittävimmistä oppimiskokemuksista elämässäni. Kriisi toi pintaan toimimattomat mallit parisuhteessamme ja terapian avulla saimme yhteyden luotua välillemme uudelta, toimivammalta pohjalta. Se oli jokaisen euron arvoista ja kantaa hedelmää edelleen päivittäin arjessamme.
Rakastan puolisoani ja rakastan olla parisuhteessa. Suuri osa ihmisenä kasvustani on parisuhteen ja toki myös lastemme ansiota. Tie on ollut usein kivikkoinen, mutta parisuhteen eteen nähty vaiva ja tehty työ on tuonut valtavasti onnea ja iloa elämääni. Olen täysin vakuuttunut, että parisuhdetta kannattaa hoitaa hyvin.
***************
Tästä pääset tutustumaan parisuhdeohjausnettisivuihini: Parisuhdeohjaaja Tiia Brockman
Olen alkanut ymmärtää, että parisuhde on kahden kauppa ihan kaikessa. Se, millainen ajatus minulla oli ja on jokaisesta päätöksestä, joka parisuhteeseen liittyy, ovat minun ajatuksiani. Yhtä lailla puolisollani on omat ajatuksensa jokaisesta pienemmästä ja isommasta ratkaisustamme. Juuri tässä parisuhteen kauneus piilee.
Monesti on tuntunut vaikealta, kun asiat eivät menneet odotusteni mukaan. Kuitenkin jos ne olisivat menneet minun toiveideni mukaan, kyseessä ei olisi hyvä parisuhde. Silloin kyse olisi päsmäröinnistä tai siitä, että saisin olla ihan itse itseni kanssa: ei parisuhteesta lainkaan.
Viisaus ja siunaus piilevät siinä, että elämä on meidän elämämme ja meidän näköisemme. Ei juuri täsmälleen sinun näköisesi, eikä juuri täsmälleen minun näköiseni. Silloin siinä on paljon sinun tuomaa uutta minulle ja paljon minun tuomaa uutta sinulle, josta muodostuu meidän yhteistä. Silloin sinä hiot minua ja minä sinua.
Arvot ovat toki ne, jotka luovat pohjan, että molemmilla on samoja suuntaviivoja mielessä yhteiselle taipaleelle. Mutta samantyyppisillä arvoillakin yhteinen maailma rakentuu tuhansista pienemmistä ja isommistä päätöksistä ja valinnoista. Usein se muodostuu myös siitä, mitä elämä tullessaan tuo ja miten siihen vastaamme.
Parisuhde ei ole minun, eikä se ole sinun, vaan se on meidän. Hyvä parisuhde on enemmän ja erilaista kuin minä ja enemmän ja erilaista kuin sinä. Olen monesti miettinyt, millaista elämäni olisi ilman puolisoa tai lapsiamme. Todella monet elämääni värikkäämmäksi ja avarammaksi tekevät asiaa katoaisivat.
Olen kontrollifriikki ja välillä on ollut vaikea antautua yhteisille päätöksille: jakaa vastuuta ohjaksista. Mutta olen myös oppinut nauttimaan siitä, että vastuuta voi jakaa ja maailma saa laajentua. Yhteinen elämä on välillä mutkikasta, mutta se on hieno kahden kauppa.
Ensimmäiseen lukuun narsismista ei juurikaan mahtunut vallan näkökulmaa esille. Toinen luku pohtii narsismia ja valtaa. Vallan aspekti liittyy kiinteästi narsismin käsittelemiseen ja ymmärtämiseen.
Vallasta puhuminen. Narsistinen henkilö puhuu vallasta. Rahasta, kiinteistöistä, johtamisesta, päättämisestä, asioista, joihin liittyy valtaa ja omistamista. Puhe voi toki olla epäsuoraa.
Vallan ihannointi. Narsistinen henkilö ihailee ja ihannoi valtaa. Arvoasemat, esillä oleminen ja johtaminen ovat tärkeitä. Ihanteellista on olla merkittävä ja ihailtu, se jolla valta on.
Valta totuuteen. Narsisti näkee hänellä olevan vallan ja oikeuden totuuteen. Musta voi olla valkoista tai valkoinen mustaa, narsistin tarpeiden mukaan. Totuus ei ole absoluuttista, vaan vallanalaista.
Vallankäyttö. Pitemmän korren vetäminen on arvo. Päätöksissä vallan täytyy pysyä narsistilla, joten pitempi korsi on hänen. Asiat menevät narsistin ehdoilla, silloinkin, kun hänen etunsa ei oikeastaan edes asiaan liittyisi.
Manipuloiva valta. Tarkoituksellinen vallankäyttö toisen ihmisen ajatuksiin tai toimintaan on manipulointia. Alistaminen, toisesta hyötyminen, kateus tai ilo ohjasten pitämisestä itsellä voivat mm. olla syitä manipuloimiseen.
Valta tunteisiin. Narsisti käyttää myös tunnevaltaa. Hän itse ilmaisee asioita ääripäiden kautta. Asiat ovat mahtavia tai sitten kaikkea muuta. Uhrin näkökulmasta vallankäyttö osuu syvälle mm. pelon, ahdistuksen, nolouden, itsesyytösten, epäonnistumisen ja viallisuuden tunteen sekä syyllisyyden kautta.
Valtaa ja kunniaa tarvitaan oman heikkouden piilottamiseen silloin, kun heikkous on kielletty asia.
Tämä teksti ei liity avioliittopohdintoihin, vaan laajemmin ihmissuhteisiin. Postaus rakentuu vuosien varrella koetun, luetun kirjallisuuden ja jaettujen ajatusten pohjalta. Narsismista löytyy paljon tietoa kirjoista ja netistä. Haluan jakaa sellaisia mietteitä narsismista, jotka ovat erityisesti puhutelleet minua.
Epävarmuus, epämääräisyys, epäselvyys, epäluottamus, epäusko, epätoivo. Nämä tunteet nousevat ensimmäisenä mieleen, kun aletaan puhua narsismista. Narsistin uhri elää epä-tunteissa ja kohtaa epä-tunteita. Äänet pään sisällä ja usein ympärilläkin sanovat: ”Sinä vain kuvittelet.” Vasta kun ilmiötä alkaa ymmärtää, alkaa tajuta näitä tunteita. Sitä epämääräistä fiilistä, että jokin on pielessä ja pahastikin. Kun tosiasiat muuttuvat narsistin mielen mukaan, on luonnollista, että se herättää uhrille epä-tilan.
Narsistin tapa manipuloida on hienovaraista. Epäselvää. Narsisti käyttää täyteenpuhuttuja ja -kirjoitettuja rivejä, koska manipulointi tarvitsee verhokseen niitä. Kuin hyväntuoksuiseen, lämpimään teehen laitettu myrkky, manipulointi on piilotettu rivienväleihin. Molempia tarvitaan manipulointiin: ilman kauniita rivejä kun ei olisi rivienvälejäkään, jonne myrkkyä vaivihkaa upottaa.
Ylitsepursuava ihailu on hälytysmerkki. Hehkutus kuuluu narsistin manipuloivaan keinovalikoimaan. Komeat, dramaattiset ja hienot sanat ja teot rakentavat kauniita kulisseja; pönkittävät, luovat ja ylläpitävät hovia.
Narsisti on usein roolinsa kautta ihminen, jolta narsistin uhri kaipaisi tunnustusta ja hyväksyntää. Hän on ylemmässä tai merkittävässä asemassa suhteessa uhriin. Hänen arvostuksensa, tukensa ja tunnustuksensa ovat tavoittelemisen arvoisia.
Narsistin uhrin luonteessa on usein kiltteyttä, herkkyyttä, hyväntahtoisuutta ja liiallista sopeutuvuutta. Uhri yrittää tulla narsistin silmissä hyväksytyksi hyvän kautta. Hän voikin toki hetkittäin päästä suosioon, jos se palvelee narsistin tarpeita ja etua. Peli toimii niin, että uhri tarjoaa hyvää puolta itsessään: ”Katso, olen auttavainen. Hyväksytkö minut?” Mutta ei tule hyväksytyksi. Uhri kääntää itsestään esiin seuraavan hyvän puolen, ojentaa kätensä: ”Katso, olen ystävällinen? Hyväksytkö minut?” Kuin satareunainen pallo uhri pyörittää itsestään esiin aina uuden sivun tullakseen hyväksytyksi. Hän yrittää parannella ja kehittää itseään, mutta se ei riitä. Tämä johtaa uhrin heikentyvään itsetuntoon, syyllisyyteen. Kokemukseen, että olen jotenkin perustavanlaatuisesti viallinen.
Tämän prosessin myötä uhri on tarjonnut narsistille paljon tietoa itsestään. Avoimuuden myötä hän on paljastanut heikot kohtansa. Se tarjoaa narsistille mahdollisuuden käyttää uhrin itsetunnon haavoja ja kipeitä kohtia hyväkseen. Terveessä ihmissuhteessa avoimuus ja toiselle annettu hyvä palaa yleensä hyvänä takaisin tai jää neutraaliin maaperään. Hyvä useimmiten vahvistaa hyvää. Narsistisessa suhteessa uhrin ilo, onnistumiset ja onni ovat uhka narsistille. Siksi narsistille annettu hyvä palaakin, toki hyväntahtoisilta näyttävien sanojen ja tekojen rivienväleissä, myrkkypiikkeinä takaisin uhrille.
Narsismista voisi kirjoittaa monta lukua. Mutta haluan avata vielä lopuksi ajatuksia, jotka olen kokenut vahvistavina narsismin suhteen. Koska narsistin kehitys on jäänyt vajavaiseksi, helpottaa, kun ajattelee, että kyseessä on osittain kolmevuotias. ”Kolmevuotiaan” tunteenpurkausten, kateuden ja oman edun tavoittelun keskellä on helpompi pysyä aikuisena.
Koska narsistin ympärillä on paljon toksisuutta, rajojen vetäminen tiukasti on tärkeää. Omien henkilökohtaisten asioiden ja kuulumisten jakaminen ei tuota hyvää. Etäisyyden ottaminen toimii. Narsistin sisimmässä on häpeää, tyhjyyttä ja kateutta. Niissä ei itsessään ole pelättävää tai uhkaavaa, jos niitä ajattelee asioina. Turvallisten ja luotettavien ihmisten kanssa kokemusten jakaminen auttaa. Narsistien uhreille vertaistuki on kullanarvoista.
Tämä on mieltä ravitseva kertomus tunnekattilasta.
Meillä jokaisella on kattila, jossa tunteet ovat. Joillakin kattila on suurempi, toisilla hieman pienempi. Kattilan sisällön lämpötila vaihtelee. Toisinaan tunteet ovat kylminä, joskus jopa jäässä. Kattila kestää kyllä pakkasta, mutta sisällön jäätyminen ei ole hyvä tilanne. On aikoja, jolloin tunteet ovat haaleita, välillä lämpimiä, toisinaan suorastaan kuumia. Lämpimän kattilan äärellä on mukana viipyillä. Kuuman kanssa pitää olla varovainen.
Välillä tunteet porisevat kattilassa tasaisesti ja hyvin. Välillä ne kiehahtavat yli, etenkin, jos kansi on ollut kattilan päällä liian tiiviisti tai lämpöä on lisätty liian nopeasti. Höyryjen täytyy päästä säännöllisesti ulos. Ne tulevat tasaisemmin ulos sopivasta raosta kannen ja kattilan välissä kuin räjähtämällä liian tiiviin kannen alta.
Tunteita on tärkeä hämmentää säännöllisesti. Jos niitä ei sekoita, ne saattavat mennä epämääräisen kokkareisiksi ja palaa jopa pohjaan. Sen kyllä haistaa kauempaakin. Jotta tunteista syntyy hyvä soppa, niiden täytyy päästä liikkumaan. Kattilasta voi levitä upea tuoksu ympäristöön. Se houkuttelee tulemaan lähelle. Toisinaan haju on kitkerä. Kattilan lähellä on silloin tukala olla.
Keitosten kanssa voi elää yksinään. Mutta jos ei uskalla päästää toista kattilan äärelle, saattavat maut jäädä laimeiksi. Kun kattilaa hämmentää toinenkin kokki, siitä voi tulla välillä melkoinen soppa. Samalla se kuitenkin mahdollistaa antoisat keittohetket ja rikkaamman makumaailman.
Jos kattilan sisältö on mautonta, on syytä huolestua. Keitoksessa on tärkeää olla makua. Välillä maku on karvas, hapan tai suolainen, joskus ihanan makea. Uusia sävyjä ja makuja löytyy maistelemalla rohkeasti kattilassa kulloinkin olevia keitoksia. Jos ei uskalla maistaa, jää monesta paitsi. Kattilaan on tärkeä muistaa säännöllisesti kurkistaa ja antaa makujen viedä sinne, minne ne kulloinkin vievät. Makumatkailu on avartavaa.
Keitokset maistuvat paremmalta seurassa. Siksi on tärkeää oppia jakamaan sopastaan ja rohkaistua maistamaan toisenkin keitoksia. Samalla voi jakaa reseptejä ja vinkata uusia mausteita.
Bon appétit, mon chéri!
Linkitän lukijoille iloksi blogiin myös Parempi avioliitto ry:lle kirjoittamiani tekstejä kuluneen puolen vuoden ajalta:
Elämässä tulee vastaan hetkiä, jolloin on taisteltava. On taisteltava ehkä omien oikeuksien puolesta tai perheenjäsenten, ystävien tai läheisten oikeuksien puolesta. Tai voi olla, että tulee vastaan tilanne, jossa on asetuttava heikomman puolelle ja taisteltava hänen puolestaan. Toki ennen taisteluun astumista on tapahtunut jo paljon. Sitä ennen on myös tehty valinta taistelenko vai en. Joskus on viisautta jättää taistelematta, toisinaan se on pelkoa ja luovuttamista.
Olen miettinyt viime aikoina, mikä on minun tehtäväni, kun taisteluparini, puolisoni, lähtee taisteluun? En voi etukäteen tietää, tuleeko taisteluparini voittamaan taistelun. En voi ehkä edes olla täysin varma, taisteleeko hän oikean asian puolesta. Milloin on aika tukea puolisoani taistelussa? Milloin on aika kehottaa puolisoani vetäytymään? Jos puolisoni lähtee taisteluun, mitä silloin tapahtuu?
Koska olen puolisoni taistelupari, niin puolisoni taistelut liittyvät myös minuun. Jos puolisoni tarvitsee tarttua miekkaan, oli se sitten sanojen tai toiminnan miekka, mitä teen omalla miekallani? Jos sanon, etten jaksa hakea miekkaani tätä taistelua varten, miltä se tuntuu taisteluparistani? Jos sanon, etten usko tähän taisteluun tai sinuun ja en siksi hae miekkaani, miltä se tuntuu taisteluparistani? Jos sanon, että en tartu miekkaani, mutta olen kyllä samalla puolella ja tausta- ja huoltojoukoissa, miltä se tuntuu taisteluparistani? Jos sanon, että otan miekkani ja taistelen rinnallasi, miltä se tuntuu taisteluparistani?
Mitä tapahtuu, kun taistelu päättyy? Taistelusta palataan häviäjänä tai voittajana tai ehkäpä hyvän sopimuksen tehneenä. Palataanko taistelusta yksin vai yhdessä, riippuu siitä, jättikö taistelupari miekkansa seinälle ruostumaan vai ottiko sen käteensä ja astui rinnalle taistelemaan. Saivatko kummatkin taisteluparista kokea onnistumisia, saivatko he ruhjeita? Ottiko toinen iskut yksin vastaan ja toinen katseli sivusta vai taisteltiinko rinta rinnan molempien vahvuudet hyödyntäen? Riemuitaanko voitosta yhdessä, käsitelläänkö häviö yhdessä?
Entä jos taistelupari ei seissyt rinnallasi taistelussa, mutta voitettuasi sen, ottaa kunnian itselleen? Entä jos taisteluparisi syyttää häviöstä sinua, eikä näe omaa osuuttaan? Taisteluilla on monessa mielessä väliä. Tärkeillä asioilla on väliä, on asioita, joiden puolesta elämässä on taisteltava. Taistelujen kautta selviää myös paljon itsestä ja taisteluparistasi. Taisteluiden kautta voi vahvistua ja viisastua.
Olen sanonut tahdon. Tahdon olla rinnallasi. Tukenasi ja puolellasi. Olen sanonut samalla myös, että luotan sinuun. Luotan myös arviointikykyysi. Olen valinnut sinut taisteluparikseni elämän taisteluihin. Ajattelen myös, että olen valinnut puoleni. Jos sinä taistelet, olen samalla puolella. Toivon, että osaan viisaasti tukea sinua taisteluissa. Että osaan taitavasti taistella rinnallasi. Ottaa iskut vastaan kanssasi. Olla tarvittaessa taustajoukoissa hoitamassa ruhjeet ja huoltojoukkoina. Toivon viisautta siihen, mitä miekallani teen.
Ps. Tämän kirjoituksen taustalla on myös vanha postaukseni: Taistelupari
https://www.onnellinenavioliitto.com/taistelupari/