Puhukaa, puhukaa ja puhukaa

Tämän teeman ympärillä olen pyörinyt ennenkin, mutta tuntuu, että sen suhteen olen oivaltanut taas uutta. Ensinnäkin, en usko, että normaalissa avioliitossa on montakaan ongelmaa, jotka eivät puhumalla selviäisi. Ja en usko, että on montakaan isomman sorttista ongelmaa, jotka puhumatta kunnolla selviäisivät kunnolla. Tämä viimeinen ajatus on avautunut minulle uudella tavalla.

Kuvittele haava. Syvä haava. Kuvittele se johonkin kohtaan ihmistä, jossa se herkästi joutuu liikeeseen. Kuvittele, että sitä ei hoideta koskaan kunnolla. Kuvittele, että vuosia siihen laitetaan välillä laastari, mutta sitä ei koskaan sidota kunnolla ja hoideta sieltä, mistä haava on syvin.

Haava ei koskaan parane kunnolla. Sitä hämmästelee itsekin, että miksei se umpeudu. Kun kerran on laitettu laastari aina silloin tällöin. Kun jo näyttää, että ihan jeeshän se on. Mutta sitten se taas repeää auki. Eikä huomaa, että se johtuu siitä, että haavaa ei ole koskaan hoidettu sieltä, mistä se oikeasti saa alkunsa. Sieltä haavan pohjalta. Haavat paranevat pohjasta käsin.

Miten haavan paraneminen ja puhuminen liittyvät toisiinsa ja parisuhteen hoitamiseen? Avioliitossa voi olla kysymyksiä, jotka aiheuttavat aina saman ketjureaktion. Toinen puolisoista reagoi johonkin tietyllä tavalla ja siitä seuraa, että toinen puoliso reagoi tietyllä tavalla ja sitten riidellään. Kaava toistuu aika ajoin aina samoin. Kummankaan tarpeet eivät täyty. Kummallekin kyse on jostain henkilökohtaisesti. Ei tunnu siltä, että on varaa joustaa. Tuntuu, että ollaan umpikujassa.

Riita selvitetään helposti laastarilla. Tilanne paikataan suurin piirtein. Päästään vähän matkaa eteenpäin. Ja sitten haava taas repeää. Ollaan taas samassa umpikujassa.

Koskaan ei päästä riidan pohjalle. Sinne, mistä kaikki on saanut alkunsa. Sinne, missä voi olla kipu, jota ei osaa niin vain tunnistaa, saati sitten pysty sanomaan ääneen. Sinne, missä voi olla jotain ihan muuta kuin riidasta päällepäin näkyvä osa.

Entä jos joskus rikotaan kaava? Riidan jälkeen yritetään päästä vähän etäämmäs tilanteesta, mutta katsotaan sitä yhdessä. Puhutaan, puhutaan ja puhutaan. Etsitään, mikä oikeasti on riidan takana. Mistä oikeasti haava on saanut alkunsa? Näkyykö siitä riidellessä vain pinta, mutta ei se tärkein osa. Se mikä oikeasti estää haavan paranemisen.

Ja löydetään. Jotain pientä tai hyvinkin suurta. Ja puhutaan, puhutaan ja puhutaan. Kunnes haava puhdistuu. Kunnes haava parantuu. Ei tarvita enää laastareita. Koska haava on parantunut pohjasta käsin, kunnolla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.