Auta Elina -parisuhdekirja

Luin jo joululomalla kirjan Auta Elina -parisuhdekirja (Elina Tanskanen, 2012). Arki on kuitenkin ollut niin täynnä tohinaa, että bloggaaminen kirjasta on jäänyt. Tätä kirjaa voin suositella oivaltavaksi ja maalaisjärkiseksi lukemistoksi parisuhteen hoitamisesta. Sen visuaalinen ilme oli virkistävä ja sisältö samoin.

Yksi lempikohdistani Tanskasen kirjassa on lause “Olet vastuussa siitä, mitä sinusta säteilee kumppaniisi”. Viime aikoina olen pohtinut tätä paljon. Toisaalta puolisolle juuri pitää saada näyttää kaikki fiiliksensä. Mutta jos arki on muutenkin raskasta ja puolisoista peilautuu toisiinsa vain arjen raskaus ja väsy, niin siitä syntyy äkkiä negatiivinen kehä. Jollakin tavalla väsyneenäkin olisi hyvä hetken jaksaa säteillä kumppaniinsa jotain muutakin kuin ärtyisyyttä. Hymy, kaunis katse, pieni huomaavainen teko tai mukavat sanat säteilevät hetken arjen yläpuolella.

Auta Elina -parisuhdekirjassa kerrotaan viisaasti, että rakkauden tekojen määrään voi vaikuttaa suoraan itse, vaikka tunteet tulevat ja menevät. Kirjassa pohditaan myös, että tekojen suhteen on arvokasta miettiä sitä, onko teko tai sana tietyssä tilanteessa hyvää vai pahaa ruokkiva. Joskus on viisautta antaa jonkun asian olla, joskus on viisautta nimenomaan tarttua siihen. Illalla umpiväsyneenä voi olla positiivinen teko jättää ristiriidan selvittäminen huomiseen, mutta toisessa tilanteessa asian jättäminen siihen voi olla tilanteen pakoilua. Omiin tekoihinsa ja sanoihinsa kannattaa suhtautua kriittisesti ja arvioida ne rehellisesti kontekstissaan. Yritänkö kiukkuisena sanoillani vain ärsyttää puolisoa vai todella ratkaista ristiriitaa rakentavasti.

(Meille naisille) Tanskasen kirjasta painava ajatus on, kannattaako puolisolleen huomauttaa muista asioista kuin niistä, joilla on “vakavia terveydellisiä tai taloudellisia seurauksia”? Tämä lause kolahti omaan nilkkaan. Pilkunviilaukseen (näin se keittiö olisi pitänyt siivota, näin ne lasten märät hanskat olisi pitänyt laittaa kuivumaan) sortuvana tästä tuli uusi ohjenuorani. Vaikka en siinä osaa läheskään joka tilantessa pysyä, niin koen, että tämä asia oli sanoitettu erittäin hyvin kirjassa. Kirjasta voisi nostaa vielä monta muutakin ajattelemisen arvoista ajatusta esille, mutta suosittelen tutustumaan siihen ihan itse. Kirjassa on mukana myös paljon hyviä harjoituksia ja pohdintatehtäviä eri aiheista.

Lopuksi vielä: “Lopeta rakastumisen ihannointi”. Tanskanen viittaa Bianca Acevedon tutkimusryhmään, joka oli tutkinut keski-ikäisiä pareja, jotka ovat edelleen rakastuneita kumppaniinsa. Tutkimuksen mukaan heidän aivoissaan aktivoituivat puolison kuvaa katsottaessa sama alue kuin vastarakastuneilla, mutta lisäksi tyyneyteen liittyvä aivoalue. Vastarakastuneilla aktivoitui tyyneyden sijaan ahdistukseen liittyvä aivoalue. Seesteinen rakkaus on hieno tunne. 

4 kommenttia

  1. Freija

    Riemastuttava huomio tuo joka liittyi puolisolle huomauttelemiseen/pilkunviilaukseen ym. Mutta toisaalta, rupesin miettimään että jos päättää olla kritisoimatta toisen tekemisissä mitään muita kuin niitä oikeasti vakavia juttuja, niin alkaako sellaiset pienet ärsyttävät asiat kasaantua itselle sisimpään ikäväksi möykyksi. Kun tympii toisen tekemiset ja tekemättä jättämiset, muttei millään suostu sanomaan niitä ääneen. Vaikka ne asiat olisivatkin pieniä, niin pienistä puroista kasvaa suuri virta.

    Vastaa
  2. S

    Ehkä jos itsestä säteilee puolisoon myönteisiä säteitä, niin se myönteisyyteen keskittyminen vaikuttaa myös omaan mielentilaan positiivisesti

    Vastaa
  3. Vaimo

    Freija: On totta, että pienet ärsyttävät asiat alkavat helposti kasaantua ja ärsyttää entistä enemmän. Varmasti niistä täytyy joissain tilanteissa sanoa. Ehkä olennaisinta on, että miten ja milloin niistä sanoo. Tämä liittyy varmasti nalkuttamisen tematiikkaankin. Ajattelen, että viisasta voisi olla, että keskustelee joskus sitten rakentavasti ja kootusti äryttävistä asioista kuin niin, että napottaa niistä vähän väliä. Ja toisaalta myös uskon, että viisautta olisi vain oppi hyväksymään tietyt jutut. Itse huomaan, että haluaisin usein puolisoni oppivat tekemään asiat minun tavallani. Mutta olen joutunut miettimään, että onko se kohtuullista, että pyykit pitäisi laittaa minun tavallani, keittiöasiat minun tavallani jne.

    S: Olet oikeassa, S! Jos itsestä säteilee (tai tietoisesti säteilyttää) myönteisyyttä puolisoon, se vaikuttaa myös omaan mielentilaan. Ja jos sen saa tarttumaan puolisoon, niin parhaimmillaan kaikkien mielentila paranee. Tosin joskus olen huomannut myös sen ilmiön, että jos yrittää säteillä puolisoon myönteisyyttä, mutta puoliso ei jaksa lähteä siihen mukaan. Niin sitä saattaa itse tulla pettyneeksi ja kiukkuiseksi ja aiheuttaa jopa riidan. Onneksi kuitenkin usein myönteiset säteet toimivat!

    Vastaa
  4. Vaimo

    Mietin vielä, että tuo viimeksi mainittu liittyy lähinnä tilanteisiin, joissa molemmat ovat väsyneitä. (Ja koska elämme juuri nyt aika tiivistä elämänvaihetta, niin väsymys on usein läsnä arjessa ja siksi pinnalla oleva aihe omassa elämässä.) Kun toinen yrittää nostaa tunnelmaa jollain positiivisella jutulla, mutta toinen ei jaksakaan lähteä mukaan, niin se voi olla liikaa sille, joka jaksoi yrittää. Ja hän harmistuu, kun yritti vähäisillä voimillaan saada myönteisen kehän aikaan, mutta se ei onnistunutkaan. Ja voi tuntua, että siinäkin meni voimia hukkaan.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.