Kahtena viime kesänä olemme olleet avioliittoleirillä ja olen kokenut molemmat kerrat erinomaisiksi huoltotoimenpiteiksi avioliiton kannalta. Ne vakuuttivat, että kunnon vuosihuolto on erittäin hyödyllinen avioliitossa. Ensi kesänä ei ehkä ehditä avioliittoleirille ja se sai pohtimaan vuosihuollon merkitystä ja myös sitä, että miten muuten avioliittoa voisi huoltaa perusteellisemmin. Pidän avioliittoleirejä todella mainiona juttuna, mutta ymmärrän hyvin, että joka tilanteessa viikko avioliittoleirillä ei ole mahdollinen.
Se on selvää, että ajossa olevaa autoa ei voi huoltaa. Auto on pakko pysäyttää huoltotoimenpiteiden ajaksi. Auto jätetään usein useaksikin päiväksi huoltoon. Sama koskee myös avioliittoa. Perusteellisempi huolto vaatii väkisinkin kunnon pysähtymistä eli aikaa. Viisi minuuttia lumien pyyhkimiseen tuulilasista ei riitä pitämään avioliittoa kunnossa vuodesta toiseen.
Auto viedään kerran vuodessa ammattilaisille huollettavaksi. Enpä tiedä, olisiko hassumpi idea, että näin olisi avioliitonkin suhteen? Uskoisin, että käynti parisuhdeterapeutilla olisi antoisa kokemus, vaikkei olisi akuutti kriisikään päälle. Kun aikaa kuluu, sakkaa kertyy. Ensiksi on vain pari pölypalleroa, mutta ajan kanssa siivoamaton lika piintyy ja se ei lähdekään enää pelkällä imuroinnilla. Koen myös, että kokeneemmat ja avioliittotyötä tehneet avioparit avioliittoleirillä ovat ihania (oman) avioliiton ammattilaisia. Vertaistuki tai ulkopuolinen keskusteluapu antaa uutta perspektiiviä avioliittoon. Uskon vankasti vertaistukeen ja ennaltaehkäisevään työhön.
Lapsiperheessä avioliiton ajovauhti pidetään yleensä satasen tuntumilla, vaikka jarrut vähän kirskuisivat tai vaihteet eivät enää vaihtuisi muuta kuin isompaa voimaa käyttämällä. Avioliittoa ei ehditä viedä huoltoon kaiken tohinan keskellä. Ja vaikka mitään isompia vikoja ei olisikaan, niin saattaa olla, että joku osa on pikku hiljaa kulunut. Se saattaa yllättäen paukahtaa hajalle, jos sitä ei muista tarkastaa vuosihuollossa. Kuten autoilussakin, avioliitossa säästää pitkän pennin murheiden saralla, jos huoltaa osan ajoissa eikä odota siihen, että se paukahtaa kesken ajon.
Jos ei ole mahdollista lähteä avioliittoleirille, niin mitä avioliiton vuosihuolto sitten voisi olla? Ajattelen, että se voisi olla avioliiton vuosikatsaus. Kerran vuodessa vähintäänkin olisi hyvä ottaa aikaa sen selvittämiseen, mistä on tultu, missä ollaan ja mihin mennään. Katsoa meitä rauhassa ja pohdiskellen.
Mikä on ollut hyvää kuluneessa vuodessa, mikä raskasta? Mitä sinulle kuuluu, entä minulle? Miten minä olen muuttunut, miten sinä olet muuttunut? Mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä, mistä olet innostunut nyt? Mitkä asiat sinua painavat, entä minua? Mitä meidän kommunikaatiolle kuuluu? Mitä meidän läheisyydelle kuuluu? Mitä meille ylipäätään kuuluu? Mikä arjessa toimii, mikä ei? Mitä haaveita sinulla ja minulla on, entä meillä?
Vaikka kulunut vuosi on eletty yhdessä, saatat yllättyä, miten moneen kysymykseen et tiedä miettimättä edes omaa vastaustasi, saati sitten puolisosi. Arki ei välttämättä anna aikaa isommista ja syvällisemmistä kysymyksistä keskustelemiseen. Usein sitä erehtyy luulemaan, että tietää puolisostaan kaiken, vaikka tieto saattaa olla ihan päivittämätöntä ja ehkäpä alunperinkin virheellisiin oletuksiin rakentunutta. Puolisoa ei voi tuntea kunnolla tutustumatta häneen säännöllisesti.
Kukaan ei ylläty, jos auto jää tien päälle, jos sitä ei ole huoltanut viiteen vuoteen. Yllätytkö, jos avioliitto sammahtaa keskelle tietä, jos sen huoltaminen on jätetty väliin samaisen ajan?