Kategoria

Yleisiä ajatuksia

Muistoja

Kirjoittajalta Tiia 14/09/2014

Hääpäivä lähestyy. Ruska muistuttaa kauniisti hääpäivästä. Ajatukset ovat muistoissa.

Joka vuosi syntyy paljon uusia muistoja. Hetkistä, jotka olen saanut jakaa puolisoni kanssa. Hetkistä, jotka olen saanut elää perheemme kanssa. Hetkistä, jotka olen saanut jakaa ystävien tai sukulaisten kanssa. Muistoista monissa on mukana rakkaimpani.

Olen saanut kulkea puolisoni kanssa niin sileää asfalttia, mutkaista polkua, kivikkoisia rinteitä kuin pitkospuitakin. On saatu nähdä yhdessä monta järveä, lampea, jokea ja mertakin. On viiletetty pyörällä monia teitä, on ajettu pitkin ja poikin Suomea, on kävelty pakkasessa, sateessa ja helteessä. On istuttu yhdessä kivillä, hiekalla, sohvalla, viltillä, luennolla, laavulla, bussissa, katolla ja katon alla. On väsytty ja on levätty. On suututtu ja naurettu. On kämmäilty ja pyydetty anteeksi. On pelätty ja toivottu. On hassuteltu ja oltu vakavia.

On ollut lomapäiviä, kotipäiviä, työpäiviä, reissupäiviä ja sairastuspäiviä. On ollut ihania päivä ja raskaita päiviä. On ollut riitapäiviä ja hymypäiviä.

On valtavasti hetkiä, jotka olen saanut jakaa puolisoni kanssa. Ja on vaikea enää muistaa niitä päiviä, joissa puolisoni ei ollut jollain tapaa läsnä.

Tämä laulu soi nyt mielessä. Ei surullisena, vaan kiitollisena. Kiitollisena rosoisistakin helmistä. Kiitollisena kaikista yhteisistä muistoista. Ja myös uusista helmistä haaveillen.

“Kauniina nauhana vuosien päivät
helmenä jokainen muistoksi jäivät.
Elämän päivien ketju on kallis
niistä ei yhdenkään kadota sallis.”

14/09/2014 0 kommenttia

Sitoutuminen Yleisiä ajatuksia

Kiireen keskellä

Kirjoittajalta Tiia 30/08/2014

Vaikka lapsiperheessä arki on aina täyteläistä, niin tällä hetkellä elämä on suorastaan kiireistä. Tuntuu, että molemmilla puolisoilla ajatus vaeltaa paljon työasioissa ja lapset vievät loput päivässä olevasta ajasta. Miten kiireen keskellä pidetään parisuhteesta huolta?

Toivon ja uskon, että älytön kiire on vain poikkeustila. Toisaalta jonkinmoinen kiire ja tekemisen ja asioiden paljous on lapsiperheessä jatkuva tila. Viime aikoina olen ajatellut, että ei määrä mutta laatu. Että sitten, kun ehtii kohdata puolisonsa (rättiväsyneenäkin), niin molemmat olisivat sitten siinä. Usein kysynkin, oletko siinä. Siihen kysymykseen kilpistyy paljon. Se nimittäin riittää, että olet siinä. Ei arjen kiireen keskellä muuta tarvi kuin, että puoliso on silti välillä ajatuksissa lähelläni. Vaikka ollaan päivät omien vastuiden äärellä, niin sen silti voi tuntea, että puoliso on rinnallani. Tukenani tässä arjessa, mitä yhdessä elämme.

Ei määrä vaan laatu. Siihen liittyen minua myös monesti huvittaa blogiin tulevat spämmipostit, joissa joku markkinoi minulle lisää lukijoita. Usein mietin, että ymmärtääkö nuo spämmien lähettäjät, että kaikki eivät bloggaa saadakseen kasvatettua lukijavirtaansa. Eivät kaikki halua isoa ja mahtavaa, ei se ole tärkeää. Minä ainakin kaipaan vain pientä ja merkityksellistä.

Kiireen keskellä on tärkeää pieni ja merkityksellinen, ei suuri ja mahtava. On toki ihanaa, jos saadaan järjestettyä hetki aikaa parisuhteelle. On ihanaa, jos jaksetaan jutella päivän päätteeksi. Mutta sekin on ihanaa, että on kainalo, johon käpertyä ja nukahtaa. Ja hän, joka sanoo, että rakastaa tänäänkin. Hän, joka on siinä.

30/08/2014 0 kommenttia

Yleisiä ajatuksia

Elämälle

Kirjoittajalta Tiia 30/05/2014

Mietin tänään sitä, millaista on joutua luopumaan puolisostaan ja elämää. Isoja aiheita. Puolisolla ei onneksi ole hätää, mutta aihe pysäyttää tässä ja nyt.

Elämä avioliitossa on välillä raskasta. Huonoina kausina se on ärsyttävää, väsyttävää ja raivostuttavaakin. Mutta riitaisinakin aikoina on joku, jonka kanssa riidellä. Ja rakas, jonka kanssa sopia. Välillä saattaa tuntua siltä, että yksin olisi helpompi tai parempi. Mutta ei kuitenkaan tarvitse olla yksin. Eikä oikeasti edes halua olla. Kokonaisuutena on hyvä näin. Yhdessä.

Entä jos se päivä tulee. Kun joutuu jättämään jäähyväiset puolisolleen. En oikeastaan halua ajatella sellaista. Mutta silti joskus elämä pistää miettimään.

Tavallinen elämä. Se ei ole useinkaan helppoa. Se ei ole läheskään aina hauskaa. Siinä onni on ripoteltu pisaroina arjen lomaan. Mutta sitä on ripoteltu mukaan. Sinne ja tänne. Ja onnenhetkien väliinkin mahtuu ihan hyvää tavallista elämää.

Mitä jos onnenhetket ja tavallinen elämä viedään pois? Mitä silloin jää jäljelle? Miten valtava luopuminen ja suru se on? Rakkain ja elämänkumppani.

Kun puoliso on vierellä, saa elää toivon aikaa. Pettymysten ja harmienkin, mutta myös toivon, toiveiden ja ilon. Yhdessä kaikki on mahdollista – ihan paras, tavallinen elämä.

30/05/2014 0 kommenttia

Tarpeet Yleisiä ajatuksia

Olla huomaavainen ja oma itsensä

Kirjoittajalta Tiia 01/05/2014

Avioliitossa kaksi jossain määrin toisilleen vastakkaista tärkeää asiaa on saada olla oma itsensä ja olla huomaavainen puolisoaan kohtaan. Seurustelun alkuvaiheessa huomaavaisuus kumppania kohtaan tulee lähes itsestään. On ehkä tahto miellyttää ja joka tapauksessa on mukava huomioida seurustelukumppania hyvin. Ja ei ehkä ole rohkeutta olla ihan oma itsensä, vaan sitä pitää esillä parhaita puoliaan ja peittelee vähän niitä ei niin hyviä.

Avioliittoon astuessa voi olla, että huomaavaisuus ja rohkeus olla oma itsensä asettuvat suhteellisen hyvin tasapainoon. On tutustunut toiseen jo sen verran, että uskaltaa olla oma itsensä hyvässä ja huonossa, mutta toisaalta huomaavaisuus puolisoa kohtaan on usein vielä hyvin luontevaa. Avioliiton jatkuessa on vaarana, että huomaavaisuus jää jalkoihin.

Näen avioliitossa pitemmän aikavälin haasteena sen, miten voisi olla oma itsensä ja huomaavainen tasapainoisesti. Hyvät puolet näkyvät herkimmin vähän vieraammille ihmisille ja huonot puolet näkyvät herkimmin juuri läheisimmälle ihmiselle, jonka seurassa uskaltaa olla oma itsensä. Huonot puolet voivat tarkoittaa esim. pitkävihaisuutta, pilkun viilaamista, laiskuutta, heikkoa stressinsietokykyä, oikeassa olemisen tarvetta, turhamaisuutta, kontrollointia, äkkipikaisuutta ja monenmoista muuta. Haastavia piirteitä, joita meistä tavallisista puolisoista löytyy. Ja piirteitä jotka eivät usein näy niin paljon suhteen alkuvaiheessa, vaan vasta sitten, kun oikeasti uskaltaa olla oma itsensä.

Puolison hyvät puolet eivät niin helposti aiheuta ongelmaa suhteessa, vaan ne vaan ottaa ihan mieluusti vastaan. Toki nekin voivat joskus esimerkiksi ärsyttää. Mutta huonot puolet ovat erityisen haasteellisia silloin, jos niillä aletaan perustella ikävää käytöstä. “En voi käytökselleni mitään, koska tällainen minä vain olen”. Eihän sitä aina voi käytökselleen mitään, koska meissä jokaisessa on huonot puolemme, mutta se ei tarkoita, etteikö silloin olisi anteeksipyytämisen ja nöyrtymisen paikka. Ja varsinkaan ne eivät oikeuta meitä perustelemaan puolison huomioimisen puutetta. Huomioimisessa ei ole kyse omana itsenä olemisesta (eikä minusta itsestäni ylipäätään) vaan puolisostani.

Luulen, että on elintärkeää löytää tasapaino ehkä hieman vieraskorealtakin kuulostavan puolison huomioimisen ja omana itsenään olemisen luontevuuden ja rohkeuden suhteen. Jos avioliitossa ei ole tilaa olla oma itsensä, niin mitä ihmisestä jää jäljelle? Ei kukaan jaksa, eikä halua, pitää roolia päällä vuosikausia tai se vääristää oman elämän. Ja välillä saa toki olla väsynyt, kiukkuinen ja pahantuulinen. Toisaalta, jos huomaavaisuus puolisoa kohtaan katoaa, niin mitä avioliitosta sitten jää jäljelle? Jos ei jaksa, muista, huomaa tai ehdi huomioida puolison tarpeita ja toiveita, niin voiko avioliitto olla onnellinen? Avioliitossa jokaisen tulisi saada olla hyväksytty omana itsenään, mutta se ei silti tarkoita, että heikkoudet saa aina rehottaa vapaasti ja huomioimisen voi unohtaa romanttisena höpinänä.

Puolison huomioimisessa ei ole useinkaan mitään romanttista huomioijan näkökulmasta. Se on tahtoa tehdä asioita ja suorastaan töitä puolison ilahduttamiseksi, puolisosta huolehtimiseksi, puolison tarpeiden ymmärtämiseksi ja huomioimiseksi ja sen osoittamiseksi, että välittää ja rakastaa. Avioliitto on tasapainottelua omien tarpeiden ja puolison tarpeiden välillä. Se on tasapainon etsimistä omasta itsestään huolehtimisen ja rakastavan ja huomioivan epäitsekkyyden välillä. Mutta sen lopputulos voi toki olla romanttinen.

01/05/2014 3 kommenttia

Yleisiä ajatuksia

Auta Elina -parisuhdekirja

Kirjoittajalta Tiia 14/02/2014

Luin jo joululomalla kirjan Auta Elina -parisuhdekirja (Elina Tanskanen, 2012). Arki on kuitenkin ollut niin täynnä tohinaa, että bloggaaminen kirjasta on jäänyt. Tätä kirjaa voin suositella oivaltavaksi ja maalaisjärkiseksi lukemistoksi parisuhteen hoitamisesta. Sen visuaalinen ilme oli virkistävä ja sisältö samoin.

Yksi lempikohdistani Tanskasen kirjassa on lause “Olet vastuussa siitä, mitä sinusta säteilee kumppaniisi”. Viime aikoina olen pohtinut tätä paljon. Toisaalta puolisolle juuri pitää saada näyttää kaikki fiiliksensä. Mutta jos arki on muutenkin raskasta ja puolisoista peilautuu toisiinsa vain arjen raskaus ja väsy, niin siitä syntyy äkkiä negatiivinen kehä. Jollakin tavalla väsyneenäkin olisi hyvä hetken jaksaa säteillä kumppaniinsa jotain muutakin kuin ärtyisyyttä. Hymy, kaunis katse, pieni huomaavainen teko tai mukavat sanat säteilevät hetken arjen yläpuolella.

Auta Elina -parisuhdekirjassa kerrotaan viisaasti, että rakkauden tekojen määrään voi vaikuttaa suoraan itse, vaikka tunteet tulevat ja menevät. Kirjassa pohditaan myös, että tekojen suhteen on arvokasta miettiä sitä, onko teko tai sana tietyssä tilanteessa hyvää vai pahaa ruokkiva. Joskus on viisautta antaa jonkun asian olla, joskus on viisautta nimenomaan tarttua siihen. Illalla umpiväsyneenä voi olla positiivinen teko jättää ristiriidan selvittäminen huomiseen, mutta toisessa tilanteessa asian jättäminen siihen voi olla tilanteen pakoilua. Omiin tekoihinsa ja sanoihinsa kannattaa suhtautua kriittisesti ja arvioida ne rehellisesti kontekstissaan. Yritänkö kiukkuisena sanoillani vain ärsyttää puolisoa vai todella ratkaista ristiriitaa rakentavasti.

(Meille naisille) Tanskasen kirjasta painava ajatus on, kannattaako puolisolleen huomauttaa muista asioista kuin niistä, joilla on “vakavia terveydellisiä tai taloudellisia seurauksia”? Tämä lause kolahti omaan nilkkaan. Pilkunviilaukseen (näin se keittiö olisi pitänyt siivota, näin ne lasten märät hanskat olisi pitänyt laittaa kuivumaan) sortuvana tästä tuli uusi ohjenuorani. Vaikka en siinä osaa läheskään joka tilantessa pysyä, niin koen, että tämä asia oli sanoitettu erittäin hyvin kirjassa. Kirjasta voisi nostaa vielä monta muutakin ajattelemisen arvoista ajatusta esille, mutta suosittelen tutustumaan siihen ihan itse. Kirjassa on mukana myös paljon hyviä harjoituksia ja pohdintatehtäviä eri aiheista.

Lopuksi vielä: “Lopeta rakastumisen ihannointi”. Tanskanen viittaa Bianca Acevedon tutkimusryhmään, joka oli tutkinut keski-ikäisiä pareja, jotka ovat edelleen rakastuneita kumppaniinsa. Tutkimuksen mukaan heidän aivoissaan aktivoituivat puolison kuvaa katsottaessa sama alue kuin vastarakastuneilla, mutta lisäksi tyyneyteen liittyvä aivoalue. Vastarakastuneilla aktivoitui tyyneyden sijaan ahdistukseen liittyvä aivoalue. Seesteinen rakkaus on hieno tunne.

14/02/2014 4 kommenttia

Kommunikaatio Odotukset Yleisiä ajatuksia

Parisuhde ja loma – rakkautta ja riitoja?

Kirjoittajalta Tiia 22/12/2013

Tehdäänkö parisuhteessa lomalla enemmän vai vähemmän töitä parisuhteen eteen?

Käsitykseni on, että arki on jollain tapaa helpompaa aikaa parisuhteessa kuin loma. Arkeen kuuluvat rutiinit, usein kummankin omat tontit työn- ja vastuunjaossa sekä pienehköt odotukset. Lomaan kuuluvat suuret odotukset, mahdollinen vastuunjaon epäselvyys ja se, että rutiinit voivat kadota. Se on sekä hyvä että huono asia. Vapaampi aika on avain lepoon ja lomaan, mutta siihen liittyy myös sudenkuoppia. Tässä muutama pohdinta loman onnellisuuteen liittyen.

Vaikuttaako lomasi onnellisuuteen se, kuinka paljon katsot puolisoasi silmiin? Kirjassa Rakastu kumppaniisi uudelleen (Andrew G. Marshall, 2008) pohditaan, mitä merkitystä on sillä, että tutkimustenkin perusteella alun rakastumisvaiheessa katsotaan puolisoa selvästi enemmän silmiin kuin myöhemmin parisuhteessa. Minä uskon myös, että silmiin katsominen on tärkeää. Silmiin katsominen kun ei ole pelkkää silmiin katsomista. Ainakin minulle se kertoo, että kumppani on läsnä, arvostaa ja välittää. Se kertoo, että haluan olla kanssasi, arvostan ja rakastan sinua. Lomalla eritoten tämä viesti on tärkeä – tuli se sitten paketein, suukoin, sanoin tai silmiin katsoen.

Toisaalta lomallakin tarvitaan myös erillisyyttä. Etenkin lapsiperheessä loman aloittaa usein kaksi väsynyttä puolisoa. Loma ei silloin myöskään tuo välttämättä mukanaan pitkään nukuttuja aamuja, lepoa ja vapautta. Siksi näen ensiarvoisen tärkeänä sen, että tiedostetaan yhdessä se, että kumpikin saattaa olla ja saa olla väsynyt. Ja mietitään, miten kumpikin saisi lomalla lepoa ja omaa aikaa. Työnjaosta sopiminen on tärkeää. Että kummallakin olisi aikaa pitää huolta itsestään. Väsyneenä kukaan ei ole parhaimmillaan.

Uskon myös, että loman onnellisuuteen vaikuttaa se, kuinka avoimia kumppanit ovat toisiaan kohtaan. Blogissa on jo aiemmin pohdittu, miten ääneen lausumattomat odotukset eivät useinkaan kumppaneilla kohtaa ja mitä siitä voi seurata. Loma on haastavaa aikaa, koska siihen liittyy odotuksia kaikilta mahdollisilta suunnilta. Koen, että paras tapa suunnistaa niiden viidakossa on puhua, yrittää ymmärtää ja kuunnella huolella. Kumppani ei voi juurikaan säästää omilta tunteiltaan ja toiveiltaan, joten on parempi jutella tiuhaan, avoimesti ja paljon, ettei väärinkäsityksiä pääsisi syntymään. Isojen kuilujen ylittäminen on paljon hankalampaa kuin pienten, joten on parempi, että ei edes päästettäisi isoja kuiluja syntymään.

Rakastu kumppaaniisi uudelleen -kirjassa pohditaan myös, että muulloinkin kuin rakastumisvaiheessa on tärkeää puhua kaikesta puolisolleen. Rakastumisvaiheessa kaikki pienetkin asiat ja havainnot maailmasta ovat niin tärkeitä, että niistä haluaa jutella kumppanilleen. Vaikka toki arki tästä muuttuu, niin silti erilleen kasvamiselta suojelee se, että jakaa ajatuksiaan paljon ja niitä väärällä tavalla suodattamatta. Loma on erityisen hyvää aikaa päivittää kuulumisia puolin ja toisin: pieniä ja isoja asioita.

Onnelliseen lomaan kuuluu yhdessä ja erikseen oleminen ja tekeminen. Ajattelen, että loma parhaimmillaan on lomailun ja puuhailun, rakastamisen ja riitojen sekä parisuhteen vahvistamisen aikaa. Näen ristiriidat avaimina eteenpäin. Niitä yleensä tulee myös lomalla työn alle, mutta niiden selvittäminen on avartavaa ja onnellisuutta lisäävää. Siksi ajattelen, että ei haittaa, vaikka lomaan kuuluisi paitsi hyvää yhdessäoloa myös riitoja. Kummallakin on paikkansa onnellisessa lomassa.

22/12/2013 0 kommenttia

Yhdessä kasvaminen Yleisiä ajatuksia

Ajatuksia avioliittoleireistä

Kirjoittajalta Tiia 06/10/2013

Mikä ja millainen on avioliittoleiri tai avioparileiri? Miksi sellaisia järjestetään? Avioliittoleiri voi olla joillekin outo käsite. Olen kuitenkin varma, että se ei ole liian vaikea käsite, sillä meidän nelivuotiaskin osaa sanan sujauttaa sujuvasti keskusteluun. Olemme osallistuneet kahdelle avioliittoleirille. Minun kokemukseni perustuu niihin. Olen myös jutellut muiden leireille osallistuneiden pariskuntien kanssa avioliittoleireistä ja saanut siitä vertaiskokemuksia.

Avioliittoleiri on yleensä viikonlopusta viikkoon mittainen kokonaisuus. On varmasti olemassa myös avioliittoleirejä pelkille pariskunnille, mutta ne, joihin olemme osallistuneet, oli tarkoitettu koko perheelle ja lapset olivat mukana. Leiri toimi paitsi avioliittoviikkona myös perhelomana. Lapsetkin nauttivat viikosta.Voi olla, että on olemassa myös ammattilaisten vetämiä leirejä, mutta yleensä leirin ohjaajina toimivat ihan tavalliset pariskunnat, jotka ovat kiinnostuneita työskentelystä sekä oman avioliittonsa eteen että vertaisohjaamisesta. Leirit on tarkoitettu tavallisille aviopareille ja niitä ei ole yleensä tarkoitettu akuutteihin ja vakaviin kriisitilanteisiin.

Mitä leireillä tapahtuu? Vetäjäpariskunnat mm. vetävät alustuksia eri aihepiireistä avioliitossa. Vetäjäpariskunta pitää yhdessä alustuksen esim. kommunikaatiosta, tunteista, sitoutumisesta, ristiriitatilanteiden käsittelemisestä, hyvien asioiden tunnistamisesta omassa avioliitossa tai seksistä. He käyttävät alustuksessaan sekä tietoa kirjallisuudesta että omia kokemuksia. Alustukset kertovat tärkeistä ja vakavistakin asioista, mutta usein huumorillekin on sijansa.

Alustuksen jälkeen aiheesta keskustellaan oman puolison kanssa rauhassa kahdestaan ja/tai yhdessä pienryhmässä. Leireillä keskustellaan luottamuksella ja jokaisella on vapaus puhua juuri sen verran kuin haluaa. Minun kokemus kuitenkin on, että leireillä on niin hieno, rakentava ja kannustava ilmapiiri, että on helppo ja mukava puhua. Ja jakaen ongelmat yleensä aina pienenevät ja suhteellistuvat. Vertaistuessa on voimaa ja keskustelut ovat usein hyvin mielenkiintoisia.

Alustukset antavat eväitä sekä konkreettisia kysymyksiä ja tehtäviäkin keskusteluun aihealueesta sekä puolison kanssa että vertaisryhmässä kokemuksia jakaen. Pienryhmän keskustelua ohjaa joku vetäjäpariskunnista. Aikuisten ohjelman aikana lapsille on järjestetty lastenhoitoa/lasten ohjelmaa, joten alustukseen ja keskusteluun saa keskittyä rauhassa. Leirillä voi olla myös muuta ohjelmaa kuin luentoja ja keskustelua. Kokemusta on pariseikkailusta, leirin juhlaillallisesta, naisten ja miesten omista keskustelutuokioista tms.

En ole kuullut kenestäkään, joka olisi käynyt avioliittoleirillä ja sanonut, että kokemus oli huono. Ja tunnen kuitenkin aika monta ihmistä, sekä miestä että naista, jotka ovat käyneet leirillä/leireillä. Jossain lähteessä oli mainittu, että avioliittoleireillä käyneillä avioeroprosentti olisi 3%. En tiedä, millaiseen tutkimukseen ja otantaan tämä perustui, koska lähteessä ei viitattu suoraan tutkimukseen. Mutta vaikka tuo ei olisi ihan oikea prosentti ja vaikka tulokseen vaikuttaisi muutkin tekijät, niin uskallan sanoa, että ihan varmasti se laskee todennäköisyyttä avioeroon, että käy avioliittoleirillä. Miksi väitän näin?

Uskon, että avioero ei ole asia, joka väistämättä kohtaa joidenkin avioliiton ja ihan sattumanvaraisesti. Ei ole pelkästä tuurista kiinni, erotaanko me. Uskon, että avioliiton hyvinvointiin voi olennaisesti vaikuttaa avioliiton hoitamisella. Avioliittoleiri antaa mahdollisuuden keskittyä meidän avioliittoon ja sen hoitamiseen rauhassa elämän muun hässäkän keskellä. Olemme varanneet kalentereistamme viikon meille ja meitä varten tehtävään työhön. Leiri tarjoaa työkaluja tähän hommaan. Työ on kuitenkin leirilläkin tehtävä itse ja välillä siitä seuraa riitoja ja tunteenpurkauksia. Onneksi leirillä on paremmin aikaa ja työkaluja keskittyä ristiriitojen ratkaisemiseen kuin usein arjessa.

Olen ottanut monien ihmisten kanssa puheeksi avioliittoleirit, koska minusta on tärkeää tuoda esille asiallista tietoa niistä. Ne saattavat kuulostaa jonkun korvissa epäilyttävältä ja häpeälliseltäkin, joltain ongelmapariskuntien paikalta. Niille osallistuvat pariskunnat hoippuvat kuitenkin varmasti aika harvoin avioeron partaalla. Kyllä kaikilla avioliittoleireillä olevilla pareilla on ongelmia, ihan niin kuin kaikilla aviopareilla yleensä. Mutta lähtökohtana leirille tulemiselle on useimmilla se, että halutaan pitää hyvää huolta meistä ja tehdä työtä avioliiton eteen etukäteen, niin että ei tarvitsisi koskaan joutua avioeron partaalle.

Avioliittoleireille usein myös palataan useita kertoja. Miksi? Siksi, että eri elämänvaiheissa ja avioliiton vaiheissa eri asiat ovat keskeisiä ja avioliitto muuttuu ja kehittyy jatkuvasti. Tänä vuonna sain ehkä eniten oivalluksia kommunikaatioluennosta ja siihen liittyvistä keskusteluista, koska se asia on nyt meidän parisuhteessa pinnalla. Ensi vuonna ehkä teen suurimmat oivallukseni luennolla tarpeista, koska se asia voi silloin olla suhteen keskiössä. Avioliittoleirillä ei tulla valmiiksi, mutta päästään varmasti lähes aina eteenpäin.

Minusta avioliittoleiri oli molemmilla kerroilla vuoden parhaita viikkoja. Se on mahdollisuus keskittyä avioliiton rakentamiseen rauhassa viikon ajan. Olemme usein valmiita käyttämään paljon aikaa omassa työssä kehittymiseen, talon rakentamiseen, harrastuksiin tms. Ja tiedostamme myös selvästi, että niissä asioissa emme tule hetkessä valmiiksi. Avioliitto on yhtä lailla jotain, jota ei rakenneta hyväksi ja valmiiksi päivässä tai kahdessa. Sen rakentamiseen tarvitaan aikaa, taitoja ja tietoja.

Kukaan ei ole alttarille astuessaan valmiiksi ammattilainen avioliitossaan niin kuin ei kukaan ole ennen opintoja ja työkokemusta ammattilainen työssään. Avioliitossakin tarvitaan aikaa ja halua kehittyä, suorastaan opiskelua ja työkokemusta. Tähän työskentelyyn avioliittoleiri tarjoaa erittäin mainion mahdollisuuden. Ja vieläpä mukavassa muodossa, sillä leirillä on yleensä täysihoito, mukavaa tekemistä lapsille ja aikaa myös perheen yhdessäololle. Lisäksi saa olla hyvässä seurassa. Sekä oman rakkaan puolisonsa että uusien tuttavien ja ystävien. Avioliittoleirillä tutustuu paremmin paitsi uusiin ihmisiin niin erityisesti itseensä ja puolisoonsa.

Avioliitto-, aviopari- ja parisuhdeleirejä järjestää mm. Parempi Avioliitto ry, Suomen Raamattuopisto ja Kataja ry.

06/10/2013 0 kommenttia

Naiseus ja mieheys Yleisiä ajatuksia

Naisena ja miehenä

Kirjoittajalta Tiia 26/09/2013

Eroon nalkutuksesta -postauksen jälkeen mielessä on pyörinyt aihe naisena ja miehenä. Kommenttiosioon kirjoitin hieman pohdintoja aiheesta, mutta aihe ansaitsee oman postauksen. Tästä voisi kirjoittaa tosi pitkästi ja eri näkökulmista, mutta yritän pitää tekstin kohtuullisen mittaisena.

Nainen ja mies ovat keskimäärin erilaisia monissa asioissa. Tätä voi ajatella stereotypiana, mutta myös, että se on realistista. Jokainen yksittäinen nainen ja mies on täysin ainutlaatuinen, eikä itsessään stereotyyppinen. Mutta näen, että on myös faktaa, että keskimäärin miehet ovat erilaisia kuin naiset joissain ajattelu- ja toimintatavoissa. Teoriat ja yleistykset naiseuden ja miehisyyden eroista ovat yksilölle merkityksellisiä siitä näkökulmasta, että voi hahmottaa itseään suhteessa niihin. Avioliitossa on tärkeää oppia ymmärtämään ja tuntemaan itseään paitsi yksilönä myös naisena tai miehenä.

Naiselle ja miehelle tyypillisempiä ominaisuuksia voi ajatella janoina. Esimerkiksi janana, jossa on toisessa päässä voimakas oman tilan tarve ja toisessa voimakas läheisyydentarve. Siinä miehelle tyypillisempi ominaisuus on toisessa päässä ja naiselle toisessa päässä. Jokainen sijoittuu tällaiselle erilaisia ominaisuuksia kuvaavalle janalle ikiomaan kohtaansa ja ei aina stereotyyppisesti joka asian suhteen sukupuolelleen yleisempään päähän. Ajattelen, että on tärkeää löytää oma sijaintinsa ja puolison sijainti ja lisäksi hyväksyä ne. Silloin on helpompi elää sekä itsensä että puolisonsa kanssa. Ja silloin ei ehkä tule niin herkästi tarvetta muuttaa puolisoaan, kun voi hyväksyä sen, että tämä on naiseutta tai mieheyttä hänessä ja osa hänen persoonaansa naisena tai miehenä.

Minä olisin halunnut aikoinaan sijoittaa itseni eri kohtaan naiseudesta mieheyteen -janalla kuin missä oikeasti olen. Kapinoin sitä vastaan, että en halua joitain naiselle tyypillisiä ominaisuuksia, vaikka niitä minussa tuntui olevan. Ehkä tarpeeni kapinoida johtui siitä, että miehille tyypillisemmät ominaisuudet ovat usein ihailtavampia nykymaailmassa. Siksi minulle onkin ollut oivallus, että ihmisen ei tarvitse olla sukupuolensa suhteen neutraali. Nainen saa olla nainen ja mies saa olla mies. Se ei ole tasa-arvokysymys, vaan kysymys siitä, millaisia olemme, johtuvat ne erot sitten aivoista, hormoneista, kasvatuksesta tai jostain muusta. Kun pystyy hyväksymään omat naiselliset tai miehiset ominaisuutensa, pystyy myös hyväksymään paremmin itsensä kokonaisuudessa. Minusta on siis tärkeää, että maailmassa on tilaa sekä naisille että miehille ja että sekä naiseus että mieheys on yhtä lailla hyvää ja hyväksyttävää.

Toisinaan on mukavaa ja lohdullistakin huomata, että en ole yksin jonkun naisellisen/miehisen piirteeni kanssa, vaan se on yleinen muillakin naisilla/miehillä. Siitä voi saada myös huojennusta ja vertaistukea, että huomaa, että muutkin naiset/miehet ajattelevat tai toimivat usein samalla tavalla. Jos yrittää normittaa käytöstään vastakkaisen sukupuolen käytöksen mukaan, niin alkaa helposti kokea olevansa omituinen ja vääränlainen. Miksi en osaa ajatella/toimia kuten mieheni tai vaimoni? On huojentavaa huomata, että naiseus ja mieheys -asioissa on parempi ajatella asiaa esim. vertaistuen kuin vastakkainasettelun näkökulmasta.

Mitä tyypillisiä eroja naisissa ja miehissä on? Asioiden käsittelytapa voi olla hyvinkin erilainen. Sanotaan, että naisille asioiden käsittelemistä on keskusteleminen niistä muiden kanssa ja miehille niiden miettiminen itsekseen ja puhuminen tulee ehkä vasta myöhemmin. Tyypillinen nainen voi tarvita ongelmatilanteen käsittelemiseen paljon keskustelua. Tyypillinen mies ehkä lähtee tekemään jotain konkreettista ja miettii siinä sivussa asiaa. Janan toisessa päässä on siis asioiden käsitteleminen omassa mielessä itsekseen ja toisessa päässä asioiden käsitteleminen muiden kanssa keskustelemalla. Siltä janalta saa jokainen nainen ja mies löytää oman paikkansa. Se voi olla myös janan keskellä.

Oman tilan tarve ja tarve läheisyydelle voivat olla hyvinkin erilaisia naisilla ja miehillä. Miehille on usein tyypillistä tarvita enemmän tilaa omille tekemisilleen ja projekteilleen ja ylipäätään enemmän omaa rauhaa. Naisille voi oman tilan tarve olla vähäisempää. Mieluisempaa voi olla lähellä oleminen ja runsas kontakti läheisiin ihmisiin. Oma tilan- ja läheisyydentarpeensa on tärkeää tunnistaa myös puolisolle ymmärrykseksi. Runsaampi oman tilan tarve ei välttämättä tarkoita, etteikö rakastaisi ja toisaalta läheisyyden tarve ei tarkoita, että haluaisi kahlita toista. Jos tilan- ja läheisyydentarpeet ovat puolisoilla erilaisia, riitoja voi syntyä herkästi.

Asioiden näkeminen voi olla hyvin erilaista, riippuen katsotaanko niitä mistä vinkkelistä. Naisille usein yksityiskohdat ovat tärkeitä. Miehet tyypillisemmin katsovat enemmän kokonaiskuvaa. Jana menee siis kokonaiskuvasta kohti yksityiskohtia. Jos esim. mies suunnittelee juhlan ja nainen suunnittelee juhlan, niin usein valmis juhla näyttää erilaiselta. Servettien väriä ei välttämättä ole mietitty molemmissa juhlissa.

Erilaisia naiseus/mieheys -eroja olisi muitakin. Mutta jätetään nämä pohdinnat nyt tähän. Tärkeää minusta on se, että naisellisia ominaisuuksia ja miehekkäitä ominaisuuksia ei voi arvottaa huonommiksi tai paremmiksi. On tilanteita, joissa naiselliset ajattelutavat voivat toimia paremmin ja toisia, missä miehiset ajattelutavat voivat olla toimivampia. Mutta kumpiakin tarvitaan ja ne tuovat rikkautta sekä avioliittoon että maailmaan.

Tutustu siis rauhassa ja hyväksyen siihen, millainen nainen/mies olet ja millainen mies/nainen puolisosi on. Kummankinlainen ajattelu- ja toimintatapa on oikeutettu. Arjessa vaaditaan kuitenkin ymmärrystä toinen toisellemme. Yhteiselämä saadaan sujumaan keskustelun, kompromissien ja ymmärryksen kautta. Sillä maailmaa katsoo, sitä havainnoi, sitä kokee ja sitä hahmottaa rinnakkain kaksi sellaista ihmistä, jotka näkee, havainnoi, kokee ja hahmottaa asiat osittain eri tavalla.

26/09/2013 4 kommenttia

Yleisiä ajatuksia

Onnellisen avioliiton edellytykset

Kirjoittajalta Tiia 24/09/2013

Tässä blogissa on jäänyt yksi perustavaa laatua oleva aihe välistä. Kysymys siitä, mitkä ovat onnellisen avioliiton edellytykset. On asioita, jotka ovat edellytyksenä sille, että voidaan rakentaa toimivaa ja onnellista avioliittoa.

Fyysinen tai henkinen väkivalta tai esimerkiksi vakavat riippuvuudet ovat sellaisia asioita, joiden edessä blogissa pohditut asiat eivät ole valideja. Avioliiton eteen tehtävästä työstä puhuminen ei ole mielekästä, jos perusturvallisuuteen kuuluvat asiat eivät ole kunnossa. Avioliitto, jossa pyritään kasvamaan yhdessä, vaatii turvalliset puitteet.

Tässä blogissa pohdin niin sanottuja normaaleja avioliiton haasteita. Niihin eivät kuulu tuhoavat ja turvallisuuden vaarantavat ongelmat. Avioliiton normaaleja haasteita ovat mm. kommunikaatiosta johtuvat ongelmat, kummankin kasvusta johtuvat haasteet, avioliiton muuttumisen haasteet avioliiton eri vaiheissa ja miesten ja naisten erilaisuudesta johtuvat haasteet. Sellaiset arkea ja parisuhdetta nakertavat asiat, jotka ovat kyllä raskaita ja ärsyttäviä, mutta joiden suhteen on mahdollista kasvaa yhdessä.

Onnellisen avioliiton edellytys on myös se, että molemmat ovat sitoutuneet avioliittoon ja valmiita kasvuun. Yksin ei voi rakentaa toimivaa avioliittoa, vaan siihen tarvitaan molemmat. Sitoutuminen on se perusta, josta voi lähteä avaamaan turvallisesti vaikeitakin asioita. Jos joutuu pelkäämään sitä, että sitoutuminen ei kanna, ei ole turvallista ottaa esille vaikeita asioita ja avata itseään.

Tämä blogi on siis tarkoitettu pohdinnoille ja oivalluksille ns. tavallisten avioliittojen kysymyksistä. Puhutaan avioliitoista, joissa on tahtoa rakastaa ja kehittyä yhdessä, mutta keinoista on välillä puutetta. Onnellisissa avioliitoissa on haasteita ja vaikeuksia, mutta ne ovat sellaisia, että niihin löytyy ratkaisuja ja kompromisseja yhdessä niitä työstäen.

24/09/2013 0 kommenttia

Yleisiä ajatuksia

Onnellisen parisuhteen salaisuudet?

Kirjoittajalta Tiia 24/08/2013

Kun viimeksi näin tämän otsikon mediassa, joku oli kysynyt, miksi kysymys asetellaan aina näin. Siis miksi puhutaan nimenomaan salaisuuksista? Minusta hyvä näkökulma.

Voiko onnellisesta parisuhteesta olla vankkaa tietoa, eikä vaan salaisuustietoa? Nyt aion kertoa ne salaisuudet/tiedot, jotka olen löytänyt kirjoihin kirjoitetusta tiedosta ja testaillut omassa parisuhteessa.

Salaisuus/tieto nro 1.

Onnellisessa parisuhteessa läheisyys ja etäisyys ovat löytäneet ainakin hetkittäin hyvän sopuratkaisun. Että molemmilla on tilaa hengittää, mutta toinen ei ole niin kaukana, että ajauduttaisiin erilleen. Tätä tasapainoilua riittää parisuhteessa aina, mutta onnellisessa parisuhteessa sopivaa tasapainoa yritetään pitää yllä. Kumpaakin kun tarvitaan välttämättä sekä läheisyyttä että erillisyyttä.

Salaisuus/tieto nro 2.

Onnellisessa parisuhteessa kommunikaatiota yritetään kehittää. Valmiiksi sekään ei varmasti tule koskaan, mutta tavoitteena on, että opitaan ymmärtämään omaa ja toisen tapaa kommunikoida. Ja että yritetään oppia ymmärtämään se viesti, joka toisella on, eikä sitä, mitä kuvittelemme toisella olevan. Opitaan kuuntelemaan.

Salaisuus/tieto nro 3.

Onnellisessa parisuhteessa opetellaan tietämään omat ja toisen tärkeimmät tarpeet. Ja opetellaan pitämään huolta sekä omista että toisen tarpeista. Tässä asiassa tarvitaan kommunikaatiota. Jos tarpeista ei ole puhuttu, voi olla, että täytämme toiselle omia tarpeitamme ja loppujen lopuksi molempien tarpeet jäävät täyttymättä. Tässä voi mennä metsään aika monella tavalla, testattu on.

Salaisuus/tieto nro 4.

Onnellisessa parisuhteessa nähdään ja hyväksytään sekä puolisoiden erilaisuus että samanlaisuus. Ja nähdään molemmat voimavaroina. Sekä samanlaisuus että erilaisuus voivat yhdistää ja kummallekin on käyttöä parisuhteessa!

Ja onnellisessa parisuhteessa jaksetaan harjoitella näitä kaikkia ja iloita edistymisestä, vaikka välillä tulee takapakkeja. Onnellisessa parisuhteessa ollaan yhdessä matkalla eteenpäin, vaikka reitille mahtuu mutkia, mäkiä, rankkasateita ja myrskyjä. Mutta kyllä reitillä paistaa myös usein aurinko ja ne säteet ovat kirkkaita ja ihanan lämpöisiä.

Oletko muuten nähnyt koskaan pitkään yhdessä ollutta paria, joista tiedät, että he ovat hoitaneet parisuhdettaan? Sellainen pariskunta on niin kaunis. He ovat saaneet kasvaa yhdessä. He ovat vahvoja ja herkkiä yhtä aikaa. Heistä säteilee lämpöä. Heitä katsellessa tulee itsellekin hyvä mieli.

24/08/2013 2 kommenttia