Yleisiä ajatuksia

Luin jo joululomalla kirjan Auta Elina -parisuhdekirja (Elina Tanskanen, 2012). Arki on kuitenkin ollut niin täynnä tohinaa, että bloggaaminen kirjasta on jäänyt. Tätä kirjaa voin suositella oivaltavaksi ja maalaisjärkiseksi lukemistoksi parisuhteen hoitamisesta. Sen visuaalinen ilme oli virkistävä ja sisältö samoin.

Yksi lempikohdistani Tanskasen kirjassa on lause “Olet vastuussa siitä, mitä sinusta säteilee kumppaniisi”. Viime aikoina olen pohtinut tätä paljon. Toisaalta puolisolle juuri pitää saada näyttää kaikki fiiliksensä. Mutta jos arki on muutenkin raskasta ja puolisoista peilautuu toisiinsa vain arjen raskaus ja väsy, niin siitä syntyy äkkiä negatiivinen kehä. Jollakin tavalla väsyneenäkin olisi hyvä hetken jaksaa säteillä kumppaniinsa jotain muutakin kuin ärtyisyyttä. Hymy, kaunis katse, pieni huomaavainen teko tai mukavat sanat säteilevät hetken arjen yläpuolella.

Auta Elina -parisuhdekirjassa kerrotaan viisaasti, että rakkauden tekojen määrään voi vaikuttaa suoraan itse, vaikka tunteet tulevat ja menevät. Kirjassa pohditaan myös, että tekojen suhteen on arvokasta miettiä sitä, onko teko tai sana tietyssä tilanteessa hyvää vai pahaa ruokkiva. Joskus on viisautta antaa jonkun asian olla, joskus on viisautta nimenomaan tarttua siihen. Illalla umpiväsyneenä voi olla positiivinen teko jättää ristiriidan selvittäminen huomiseen, mutta toisessa tilanteessa asian jättäminen siihen voi olla tilanteen pakoilua. Omiin tekoihinsa ja sanoihinsa kannattaa suhtautua kriittisesti ja arvioida ne rehellisesti kontekstissaan. Yritänkö kiukkuisena sanoillani vain ärsyttää puolisoa vai todella ratkaista ristiriitaa rakentavasti.

(Meille naisille) Tanskasen kirjasta painava ajatus on, kannattaako puolisolleen huomauttaa muista asioista kuin niistä, joilla on “vakavia terveydellisiä tai taloudellisia seurauksia”? Tämä lause kolahti omaan nilkkaan. Pilkunviilaukseen (näin se keittiö olisi pitänyt siivota, näin ne lasten märät hanskat olisi pitänyt laittaa kuivumaan) sortuvana tästä tuli uusi ohjenuorani. Vaikka en siinä osaa läheskään joka tilantessa pysyä, niin koen, että tämä asia oli sanoitettu erittäin hyvin kirjassa. Kirjasta voisi nostaa vielä monta muutakin ajattelemisen arvoista ajatusta esille, mutta suosittelen tutustumaan siihen ihan itse. Kirjassa on mukana myös paljon hyviä harjoituksia ja pohdintatehtäviä eri aiheista.

Lopuksi vielä: “Lopeta rakastumisen ihannointi”. Tanskanen viittaa Bianca Acevedon tutkimusryhmään, joka oli tutkinut keski-ikäisiä pareja, jotka ovat edelleen rakastuneita kumppaniinsa. Tutkimuksen mukaan heidän aivoissaan aktivoituivat puolison kuvaa katsottaessa sama alue kuin vastarakastuneilla, mutta lisäksi tyyneyteen liittyvä aivoalue. Vastarakastuneilla aktivoitui tyyneyden sijaan ahdistukseen liittyvä aivoalue. Seesteinen rakkaus on hieno tunne.

Tässä blogissa on jäänyt yksi perustavaa laatua oleva aihe välistä. Kysymys siitä, mitkä ovat onnellisen avioliiton edellytykset. On asioita, jotka ovat edellytyksenä sille, että voidaan rakentaa toimivaa ja onnellista avioliittoa.

Fyysinen tai henkinen väkivalta tai esimerkiksi vakavat riippuvuudet ovat sellaisia asioita, joiden edessä blogissa pohditut asiat eivät ole valideja. Avioliiton eteen tehtävästä työstä puhuminen ei ole mielekästä, jos perusturvallisuuteen kuuluvat asiat eivät ole kunnossa. Avioliitto, jossa pyritään kasvamaan yhdessä, vaatii turvalliset puitteet.

Tässä blogissa pohdin niin sanottuja normaaleja avioliiton haasteita. Niihin eivät kuulu tuhoavat ja turvallisuuden vaarantavat ongelmat. Avioliiton normaaleja haasteita ovat mm. kommunikaatiosta johtuvat ongelmat, kummankin kasvusta johtuvat haasteet, avioliiton muuttumisen haasteet avioliiton eri vaiheissa ja miesten ja naisten erilaisuudesta johtuvat haasteet. Sellaiset arkea ja parisuhdetta nakertavat asiat, jotka ovat kyllä raskaita ja ärsyttäviä, mutta joiden suhteen on mahdollista kasvaa yhdessä.

Onnellisen avioliiton edellytys on myös se, että molemmat ovat sitoutuneet avioliittoon ja valmiita kasvuun. Yksin ei voi rakentaa toimivaa avioliittoa, vaan siihen tarvitaan molemmat. Sitoutuminen on se perusta, josta voi lähteä avaamaan turvallisesti vaikeitakin asioita. Jos joutuu pelkäämään sitä, että sitoutuminen ei kanna, ei ole turvallista ottaa esille vaikeita asioita ja avata itseään.

Tämä blogi on siis tarkoitettu pohdinnoille ja oivalluksille ns. tavallisten avioliittojen kysymyksistä. Puhutaan avioliitoista, joissa on tahtoa rakastaa ja kehittyä yhdessä, mutta keinoista on välillä puutetta. Onnellisissa avioliitoissa on haasteita ja vaikeuksia, mutta ne ovat sellaisia, että niihin löytyy ratkaisuja ja kompromisseja yhdessä niitä työstäen.

Kun viimeksi näin tämän otsikon mediassa, joku oli kysynyt, että miksi tämä kysymys asetellaan aina näin. Siis että miksi puhutaan nimenomaan salaisuuksista. Minusta hyvä näkökulma.

Voiko onnellisesta avioliitosta olla ihan vankkaa tietoa, eikä vaan salaisuustietoa? Minusta voi. Nyt aion kertoa ne salaisuudet/tiedot, jotka olen löytänyt kirjoihin kirjoitetusta tiedosta ja testaillut omassa avioliitossa. Palaan varmasti näihin ajatuksiin myöhemmin enemmän.

Salaisuus/tieto nro 1.

Onnellisessa avioliitossa läheisyys ja etäisyys ovat löytäneet ainakin hetkittäin hyvän sopuratkaisun. Että molemmilla on tilaa hengittää, mutta että toinen ei ole niin kaukana, että ajauduttaisiin erilleen. Tätä tasapainoilua riittää avioliitossa aina, mutta onnellisessa avioliitossa sopivaa tasapainoa yritetään pitää yllä. Kumpaakin kun tarvitaan välttämättä sekä läheisyyttä että erillisyyttä.

Salaisuus/tieto nro 2.

Onnellisessa avioliitossa kommunikaatiota yritetään kehittää. Valmiiksi sekään ei varmasti tule koskaan, mutta tavoitteena on, että opitaan ymmärtämään omaa ja toisen tapaa kommunikoida. Ja että yritetään oppia ymmärtämään se viesti, joka toisella on, eikä sitä, mitä kuvittelemme toisella olevan. Opitaan kuuntelemaan.

Salaisuus/tieto nro 3.

Onnellisessa avioliitossa opetellaan tietämään omat ja toisen tärkeimmät tarpeet. Ja opetellaan pitämään huolta sekä omista että toisen tarpeista. Tässä asiassa tarvitaan kommunikaatiota. Jos näistä asioista ei ole puhuttu, niin voi olla, että täytämmekin toiselle omia tarpeitamme ja loppujen lopuksi molempien tarpeet jäävät täyttymättä. Tässä asiassa voi mennä metsään aika monella tavalla. Testattu on.

Salaisuus/tieto nro 4.

Onnellisessa avioliitossa nähdään ja hyväksytään sekä puolisoiden erilaisuus että samanlaisuus. Ja nähdään molemmat voimavaroina. Sekä samanlaisuus että erilaisuus voivat yhdistää ja kummallekin on käyttöä avioliitossa!

Ja onnellisessa avioliitossa jaksetaan harjoitella näitä kaikkia ja iloita edistymisestä, vaikka välillä tulee takapakkeja. Onnellisessa avioliitossa ollaan yhdessä matkalla eteenpäin, vaikka reitille mahtuu mutkia, mäkiä, rankkasateita ja myrskyjä. Mutta kyllä reitillä paistaa myös usein aurinko ja ne auringon säteet ovat upean kirkkaita ja ihanan lämpöisiä.

Oletko muuten nähnyt koskaan pitkään yhdessä ollutta avioparia, joista tiedät, että he ovat hoitaneet avioliittoaan? Minä olen useammankin. Ja sellainen pariskunta on niin kaunis. He ovat saaneet kasvaa yhdessä. He ovat vahvoja ja herkkiä yhtä aikaa. Heistä säteilee lämpöä. Heitä katsellessa tulee itsellekin hyvä mieli.

Kun googlaa aihetta, niin keskustelupalstoilta löytyy kysymys: “Mitä se työn tekeminen avioliiton eteen oikein tarkoittaa?”. Minusta vastausta ei voi typistää pariin sanaan, vaikka onhan sekin tyhjää parempi. Hienoa, että ihmiset miettivät asiaa. Kyllä keskusteleminen, toisen huomioiminen, hellyys, kauniit sanat tms. ovat oikeita ja hyviä vastauksia. Silti tämä tieto ei usein riitä ja sitä ei saa sovellettua arkeen. Viisasta on perehtyä asiaan syvällisemmin kuin pelkän listan avulla.

Maailmassa on paljon upeita avioliitto- ja parisuhdekirjoja ja niitä voi lainata ilmaiseksi kirjastosta. Kirjoissa on avattu erilaisia näkökulmia parisuhdeasioihin kokonaisen kirjan verran. Yhdenkin kirjan lukeminen saattaa muuttaa koko elämän suunnaan – onnellisempaan suuntaan. Ja yhdestä kirjasta saattaa löytyä montakin oivallusta.

Ensimmäinen lukemani parisuhdetta käsittelevä kirja on seurusteluajoilta: “Miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta” (John Gray). Vanha klassikko, josta voi olla montaakin mieltä. Se oli sillä hetkellä kuitenkin kirja paikallaan ja muutti parisuhteemme suuntaa. Tajusin ensimmäistä kertaa, että kas kummaa, miehet saattavat usein ajatella eri tavalla kuin naiset. Ainakin minun mieheni taitaa ajatella eri tavalla kuin minä. Nyt tuntuu jo hauskalta, että tämäkin asia piti oivaltaa. Mutta silloin aikoinaan se oli uusi tieto.

Marsin ja Venuksen jälkeen tie muillekin oivalluksille oli avattu. Silti mikään oivallus ei ole tullut helpolla. Yleensä sitä ennen on tarvittu monia yrityksiä puskea läpi harmaan kiven. Kunnes on saanut oivaltaa, että ehkä ei ole tarkoituskaan mennä läpi siitäkään kivestä. Vaan on olemassa muitakin ratkaisuja.

Totta kai kirjoissa ja oppaissa väkisinkin tehdään yleistyksiä asioista ja kaikki asia ei kolahda juuri omaan parisuhteeseen tällä hetkellä. Kannattaa etsiä tietoa, jonka näkee pukevan sanoiksi jollain tapaa oman avioliiton todellisuutta. Ja uskon, että aika pian parisuhdekirjallisuutta lukiessa huomaa, että tämä asia kolahti. Juuri noinhan minä toimin tai ajattelen tai puolisoni toimii ja ajattelee. Ja sillä hetkellä on usein oivaltanut jotain itsestään ja parisuhteestaan.

Siispä laita kirjastossa hakusanaksi parisuhde, avioliitto, avioliiton hoitaminen tms. ja lähde tutkimusretkelle. Jos olet oikein rohkea, kysäise suoraan kirjaston virkailijalta, missä on parisuhde- ja avioliittokirjojen osasto. Sille osastolle ei tarvitse luikkia häpeillen. Sinne marssivat reippain askelin ne, joita kiinnostaa onnellinen avioliitto.

Meidän avioliitto ei ole ollut helppo. Sitä en missään nimessä pysty sanomaan. Jotkut hetket ovat olleet tosi raskaita. Silti meidän avioliitto ei ole koskaan ollut mahdoton. Se on aina ollut kehityskelpoinen ja parhaina päivinä upean onnellinen. En ole koskaan pelännyt tosissani, että tähän kriisiin tämä sitten päättyy ja nyt erotaan. Luotan lujasti avioliittojen kehityskelpoisuuteen. Enkä oikeastaan edes usko helppoihin ja onnellisiin avioliittoihin. Kuulostaa hullulta uskoa vaikeisiin ja onnellisiin avioliittoihin. Mutta uskon niihin enemmän kuin helppoihin ja onnellisiin.

Olen tullut siihen tulokseen, että onnellinen avioliitto on sellainen, että pahimmassa kuopassakin kumpikin uskaltaa luottaa, että hienot ja onnelliset hetket ovat pian taas oven takana. Kuopan pohjalla täytyy vaan lujittaa voimansa ja yhdessä taistella sen hetkinen kriisi läpi. Se ei yleensä ole helppoa, mutta tulos palkitsee. Yhdessä selvittiin ja yhdessä selvitään.

Ei ole mitään parempaa palkintoa kuin se, että saa kriisin jälkeen rakastua uudelleen puolisoonsa. Tätä todellakin kannattaa kokeilla. Siinä ollaan yhdessä onnellisen avioliiton huippuhetkistä. Tässä on vierelläni upea puolisoni, joka ei jättänyt minua vaikeallakaan hetkellä, eikä luovuttanut ongelmien edessä. Hän on kertakaikkisen mahtava. Ja mitä enemmän kriisejä selvittää yhdessä, sen useammin saa uuden hienon mahdollisuuden rakastua puolisoonsa. Saa sitä toki rakastua puolisoonsa uudestaan ilman kriisiäkin, mutta vaikeuksien voittamisessa yhdessä on voimaa.

Minä näen avioliiton aaltoliikkeenä. Ensin on tasaisempaa. Sitten tulee kriisi ja sukellus syvyyksiin. Jos kriisi päätetään voittaa yhdessä, niin syvyyksistä noustaan yhdessä työtä tekemällä. Ja sen jälkeen koittaa huippu. Kaunis ja ihana. Onnellinen. Uudelleen rakastuminen. Sen jälkeen kuljetaan yhdessä hetki tasaista tietä ja aikanaan taas sukelletaan löytämään jotain uutta. En usko, että ilman kriisejä, ja nimenomaan yhdessä voitettuja kriisejä, pääsee eteenpäin. Itsensä tuntemisessa, puolison tuntemisessa tai koko avioliitossa. Ehkä puhuin nyt liikaa kriiseistä, mutta avioliitosta tuskin tulee pitkä ja onnellinen, jos vaikeita asioita ei käsitellä ja selvitetä.

Onnellinen avioliitto ei minun käsityksen mukaan synny tuurilla. En osaa sanoa, voiko se syntyä ihan hirveän hyvällä tuurilla. Mutta keskivertotuurilla se ei taida syntyä, vaan lähtee helposti vierimään alamäkeen. Loputtomaan alamäkeen ei kuitenkaan ole mikään pakko joutua. Onnellinen avioliitto syntyy avioliiton eteen tehtävän työn kautta. Sen oivalluksen kautta pääsee pois kaltevalta pinnalta tukevalle pohjalle. Onnellinen avioliitto syntyy siitä kokemuksesta, että tässä ollaan yhdessä. Arjen, ilon, onnen ja ongelmien edessä. Sillä asenteella, että me ei kyllä aiota luovuttaa. Ei ala- eikä ylämäessä. Mitä hauskaa luovuttamisesta saa, verrattuna yhdessä voittamiseen?

Minusta avioliiton hoitamisesta puhutaan yllättävän vähän suhteessa siihen, miten isosta asiasta on kyse. Moniko meistä ei pidä yhtenä tärkeimpänä unelmanaan onnellista avioliittoa? Kuinka usein siitä kuitenkaan puhutaan vakavasti, miten sellaisen saisi? Kuinka moni on saanut lapsen ja lähtenyt lapsiperhe-elämään lukematta ainuttakaan vauvaopasta? Kuinka moni on astunut avioliittoon ja lähtenyt avioliittoelämään lukematta ainuttakaan parisuhdeopasta? Haluan pohtia kirjoituksillani aihetta ja toivottavasti herättää keskustelua. En kuvittele löytäneeni koko totuutta. Mutta koen löytäneeni jotain.

Avioliiton hoitaminen on teema, joka on pitkään kiehtonut minua. Luen mielelläni aiheesta. Minusta on mielenkiintoista keskustella parisuhteen hoitamisesta sekä puolison että ystävien kanssa. Keskusteleminen ja vertaistuki ovat hienoja juttuja. Ja koska tykkään kirjoittaa, niin minusta on hauskaa pohtia avioliittoa ja siihen liittyviä oivalluksia kirjoittaen. Avioliittoleireistä on myös hyviä kokemuksia. Mutta ennen kaikkea, olen naimisissa. Perustavin kokemukseni avioliitosta perustuu meidän avioliittoon.

Se on vielä sanottava, että turhaa ryppyotsaisuutta en kannata ollenkaan, vaikka välillä on aika puhua vakavasti. Huumorille on paljon käyttöä avioliitossa ja usein on aika nauraa itselleen. Toivon, että osaisin välittää myös sen ajatuksen blogissa. Ettei homma menisi ryppyotsaiseksi kurtisteluksi, muttei toisaalta myöskään turhan kepeäksi höpöttelyksi.

Nyt voi herätä kysymys, että montako vuotta avioliittotaivalta rouvalla onkaan takana? Vastaus on puolenkymmentä. Voi myös herätä toinen kysymys. Eikö vuosia pitäisi olla monta kymmentä, että olisi varaa sanoa jotain aiheesta? Tähän vastaan, että asia on arvioitava jokaisen lukijan itse. Lue ja kuuntele. Kolahtaako?