Yleisiä ajatuksia

Tällä hetkellä mietin vastuuta. Mitä on tasapuolinen vastuu avioliitossa ja vanhemmuudessakin? Ne kun kietoutuvat tällä hetkellä toisiinsa ainakin arjen resurssien puolesta.

Olen miettinyt sitä, että parisuhde ei voi olla vain yhden vastuulla. Itsestäänselvä ajatus, mutta silti se on minulle ollut selkeytymätön. Jos toinen tuiskahtaa huonona päivänä, että ei meistä taida mitään tulla. Niin silloin on toisen vuoro sanoa, että kyllä me kulta selvitään tästä yhdessä. Molemmilla on vastuu fifty-fifty valaa toivoa ja kannatella parisuhdetta huonoina hetkinä. Kun vaikeuksia tulee vastaan, molemmilla on vastuu niiden selvittämisestä.

Kummallakin on vastuu myös fifty-fifty viedä parisuhdetta eteenpäin. Huolehtia siitä, että aikaa parisuhteen hoitamiselle järjestyy ja silloin kun kahdenkeskistä aikaa on, niin olla aidosti läsnä ja huomioida puolisonsa tarpeet. Välillä saa heittäytyä tarvitsemaan huolenpitoa puolisoltaan, mutta vuorollaan myös on aika olla se, joka huolehtii puolisonsa hyvinvoinnista.

Molemmilla on fifty-fifty vastuu pitää huolta itsestään ja puolisostaan. Vaikka laskemisesta puhutaan monesti huonona juttuna arjessa, niin silti ajattelen, että reiluus ja tasapuolisuus on monesti tyytyväisyyden tae. Siksi molempien kannattaa pitää silmällä sitä, että kummallekin jää suunnilleen yhtä usein aikaa vapaa-ajalle, harrastuksille tai levolle. Mikä kullekin voimia arjessa antaa. Kun kumpikin täyttää säännöllisesti sekä omia että puolisonsa tarpeita, niin kovin metsään ei voi mennä.

Kun illalla on saatu jo käpertyä sohvalle lasten nukahdettua ja makuuhuoneesta alkaa kantautua itkua, on molemmilla fifty-fifty vastuu nousta sohvalta. Toinen ei vastaa siitä, että kumpikin nousee vuorottain, vaan molemmilla on vastuu huolehtia, että ottaa itse oman osansa vastuusta lapsista ja kodista.

Myöskin vastuu kodin ilmapiiristä on fifty-fifty. Jokaisella on huonoja päiviä ja huonoja hetkiä. Mutta koska pakokaasupilvi kiukkuisen ympäriltä leviää talon joka sopukkaan, jokaisella on vastuu tunteistaan, ettei levitä pakokaasua jatkuvasti. Vastuu siitä, että muistaa levittää pakokaasun hajun lisäksi hyväntuulisia hattarapilviä ympäri asuntoa, on fifty-fifty molemmilla. Kodin ilmapiiri ei synny itsekseen, vaan ihmisistä.

Silti en ajattele, etteikö vaikka kotitöitä voisi jakaa niin, että toinen pesee aina pyykit ja toinen huoltaa auton. Tai miten milloinkin ja kullekin perheelle sopii. Mutta ajatus siitä, että vastuun kuuluu avioliitossa henkisesti olla fifty-fifty on itsestäänselvä, mutta silti joskus vaikea muistaa.

Alttarilla kumpikin sanoi tahdon. Jos se olisi niin, että toinen sanoi tahdon ja toinen tahdot, niin vastuu olisi vaan toisella. Mutta kun kumpikin on sanonut tahdon, niin vastuu on fifty-fifty.

Vaikka lapsiperheessä arki on aina täyteläistä, niin tällä hetkellä elämä on suorastaan kiireistä. Tuntuu, että molemmilla puolisoilla ajatus vaeltaa paljon työasioissa ja lapset vievät loput päivässä olevasta ajasta. Miten kiireen keskellä pidetään parisuhteesta huolta?

Toivon ja uskon, että älytön kiire on vain poikkeustila. Toisaalta jonkinmoinen kiire ja tekemisen ja asioiden paljous on lapsiperheessä jatkuva tila. Viime aikoina olen ajatellut, että ei määrä mutta laatu. Että sitten, kun ehtii kohdata puolisonsa (rättiväsyneenäkin), niin molemmat olisivat sitten siinä. Usein kysynkin, oletko siinä. Siihen kysymykseen kilpistyy paljon. Se nimittäin riittää, että olet siinä. Ei arjen kiireen keskellä muuta tarvi kuin, että puoliso on silti välillä ajatuksissa lähelläni. Vaikka ollaan päivät omien vastuiden äärellä, niin sen silti voi tuntea, että puoliso on rinnallani. Tukenani tässä arjessa, mitä yhdessä elämme.

Ei määrä vaan laatu. Siihen liittyen minua myös monesti huvittaa blogiin tulevat spämmipostit, joissa joku markkinoi minulle lisää lukijoita. Usein mietin, että ymmärtääkö nuo spämmien lähettäjät, että kaikki eivät bloggaa saadakseen kasvatettua lukijavirtaansa. Eivät kaikki halua isoa ja mahtavaa, ei se ole tärkeää. Minä ainakin kaipaan vain pientä ja merkityksellistä.

Kiireen keskellä on tärkeää pieni ja merkityksellinen, ei suuri ja mahtava. On toki ihanaa, jos saadaan järjestettyä hetki aikaa parisuhteelle. On ihanaa, jos jaksetaan jutella päivän päätteeksi. Mutta sekin on ihanaa, että on kainalo, johon käpertyä ja nukahtaa. Ja hän, joka sanoo, että rakastaa tänäänkin. Hän, joka on siinä.