Minua on viime aikoina puhutellut paljon varsin yksinkertainen ajatus: keskitiellä kulkeminen. Sanotaan, että kultainen keskitie. Siis että keskitie olisi suorastaan kultainen! Ja silti keskitiestä tulee mieleen, että sillä kulkeminen on varmasti tylsää. Ei kai ole mitään jännää ja rajoja rikkovaa kulkea keskitietä. Tulee myös mieleen kapinoiva ajatus, että kuka tahansahan nyt keskitiellä osaa pysytellä. Sehän ei vaadi taitoa tai luovuutta. Todellisia sankareita ovat ne, jotka kulkevat omia polkujaan ja löytävät timantit ojista ja tiettömien taipaleiden takaa.
Lomalukemisena olen lukenut Maaret Kallion Lujasti lempeä -kirjaa. Se on puhutellut yksinkertaisella viisaudellaan. Elämässä tarvitaan tasapainoa ja vastapainoa. Syksyn aikana on tullut muutenkin mietittyä keskitiellä kulkemista ja Lujasti lempeä -kirjan ajatukset vahvistivat ajatuksiani. Olen tullut siihen tulokseen, että keskitie on se, mitä haluan tänä kuluvana vuonna tavoitella avioliitossa.
Avioliitossa keskitiellä kulkemista on osata kuunnella ja puhua. Ei vain puhua tai vain kuunnella, vaan tasapainoisesti molempia. Kuunteleminen sekä ajatustensa, tunteidensa että toisen kuulluksi tulemisen rakentava ilmaiseminen ovat ydintaitoja avioliitossa. Ja niiden avulla keskitielläkulkeminen on viisautta. Vuorovaikutuksen kolikon molempien puolten taitoja kannattaa jatkuvasti kehittää. Jos puolisoiden välisen vuorovaikutuksen saa hyvään tasapainoon, voi parisuhde paljon paremmin.
Tunteet ja järki ovat myös puhutelleet viime aikoina. Kumpaakin tarvitaan ja parasta on yhdessä kulkea keskitiellä niiden suhteen. Tiellä, johon kaikki tunteet on hyväksytty mukaan, mutta järki mahtuu yhtä lailla ohjaamaan reitinvalinnassa. Toimivassa ja kehittyvässä avioliitossa tarvitaan tilaa molempien järjelle ja tunteille, tasapuolisesti. Minulle on myös syksyn aikana kirkastunut ajatus, että tunteet eivät ole “vain tunteita”, vaan tuovat arvokasta tietoa omasta sisimmästä ja monista muista asioista. Tunteet eivät ole siis huuhaakamaa, vaan tiedonkuljettajia.
Etäisyys ja läheisyys vaativat myös keskitietaitoja avioliitossa. Kumpaakin tarvitaan, mutta liikaa jompaakumpaa, suistaa herkästi reitin raiteiltaan. Läheisyys on välttämätöntä toimivassa avioliitossa, mutta kumpikin tarvitsee oman tilansa ja tilaa toteuttaa omia haaveitaan esim. työn tai harrastusten kautta. Siispä läheisyyttä ja omaa tilaa rinta rinnan, niin avioliitto ja aviopuolisot voivat paremmin.
Antamisen ja saamisen suhteen tarvitaan myös kultaista keskitietä. Jos ei osaa antaa ja ottaa vastaan, pyytää ja saada, niin avioelämä ja muukin elämä käy hankalaksi. Usein jompikumpi on ihmiselle luontevampi rooli, mutta pohjimmiltaan tasapaino on tärkeää. Tähän liittyy myös toisista välittäminen ja itsestään huolehtiminen. Kumpikaan äärilaita yksikseen ei johda hyvään, vaan keskitiellä on onnen mahdollisuudet.
Sopiva vaativuus, mutta yhtä lailla armollisuus ovat myös tärkeitä parisuhteessa. On lupa odottaa itseltään ja puolisoltaan yhdessä parhaansa yrittämistä ja silti samalla hyväksyä, että aina ei jaksa ja pysty toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Kultainen keskitie on tässä ehdottomasti paras, eikä kumpikaan äärilaita tyydytä pitemmän päälle. Sama on myös aherruksen ja levon suhteen. Elämässä on välillä aherrettava kovasti, mutta puolisoiden yhteiset ja omat levonhetket ovat vastapainoksi todella arvokkaita.
Avioliitossa keskitiellä kulkeminen ei ole tylsää, vaan vaikeaa, antoisaa ja ehdottomasti taitolaji. Jos onnistuu löytämään suunnilleen keskitien, se vapauttaa kulkemaan eteenpäin ja keskittymään olennaiseen. Muussa tapauksessa kulku menee herkästi ojasta ojaan vaeltamiseksi, jolloin etenemisestä voi vain haaveilla. Ojaan päätymistä tai laidasta laitaan kulkemista ei toki voi aina elämässä välttää ja niistä kokemuksista voi oppia. Mutta kun oja tulee vastaan, on viisasta se tunnustaa ja tunnistaa. Ja palata etsimään keskitietä.
Sovitaanko keskitien treffit, rakkaani?
Teksti on alunperin kirjoitettu Parempi avioliitto ry:lle.
