Kategoria

Parisuhteen hoitaminen ja kasvu

Tässä kategoriassa käsitellään parisuhteen kehittämistä, itsetuntemusta suhteessa ja sitä, miten voimme kasvaa yhdessä kriisien ja arjen keskellä. Aiheina mm. kiintymyssuhteet, kommunikaatio ja läheisyys. Yhdessä kasvaminen parisuhteessa on kasvua parisuhdetaidoissa, kommunikaatiossa, itseymmärryksessä, toisen tarpeiden ymmärtämisessä ja monella muulla tavalla kehittymistä yhdessä.

Parisuhteen hoitaminen ja kasvu Vertaistuki parisuhteelle

Hääpuhe, jonka pitäisin nyt – 9 vuotta avioliittoa ja oppeja rakkaudesta

Kirjoittajalta Tiia Brockman 02/10/2017

Hääpäivästämme on kulunut yhdeksän vuotta. Millaisen hääpuheen pitäisin tällä kokemuksella tuoreelle hääparille? Mitkä ovat ne asiat, joita kuluneet vuodet ovat opettaneet? Millaisia eväitä on jaettavaksi?

Avioliitto on mahdollisuus rakastua uudelleen ja uudelleen

Hääpuheen aluksi kertoisin, miten ihmeellisen mahdollisuuden edessä tuore aviopari on. Avioliitto on valtavan ihana mahdollisuus rakastua monta, monta kertaa uudestaan puolisoonsa. Vaikkei sitä voikaan kunnolla sanoin kuvailla, niin yrittäisin kuitenkin – uudelleen rakastumisen tunteen. Kun taas on niin käsittämättömän helppo ja hyvä olla toisen vierellä. Sama tunne kuin rakastumisen alkuhuumassa, mutta vielä parempi. Miten hyvä onkaan olla tutun ja rakkaan ihmisen lähellä.

Rohkeus kohdata möröt ja myrskyt yhdessä

Seuraavaksi puhuisin rohkeudesta. Puhuisin molempien omasta ja yhteisestä rohkeudesta. Parisuhteessa tarvitaan paljon rohkeutta nähdä rehellisesti itsensä ja kohdata aidosti puolisonsa. Parisuhteessa tarvitaan valtavasti rohkeutta siihen, että uskaltaa suostua läheisyyteen. Vastaan on varmasti tulossa välillä menneisyyden mörköjä ja kaikenlaisia myrskyjä. Se on ihan normaalia. Ei tarvitse pelätä. On saatavilla apua ja tukea silloin, kun on vaikeaa selättää möröt ja myrskyt kaksin.

Parisuhde on taitolaji, jota voi opiskella

“Yhdessä selvitään” on hyvä motto. Yhdessä selviämiseen tarvitaan monesti tietoa ja tukea. Rohkaisisin lukemaan parisuhteen hoitamisesta, lähtemään parisuhdeleireille, puhumaan parisuhdeasioista ystävien kanssa ja työstämään asioita yhdessä. Parisuhde ei ole jotain, jonka kukaan osaa luonnostaan hyvin ja helposti. Sen eteen täytyy nähdä vaivaa ja opiskellakin asioita.

Kasvun ihme ja armollisuus toista kohtaan

Kertoisin, että parisuhteen ei kuulukaan olla helppoa ja siinä on osa sen kauneudesta. Parisuhteessa kohtaa kaksi elämää, kaksi historiaa, ihan valtava määrä asioita. Siinä kohtaa niin paljon, että ei missään muussa ihmissuhteessa. Eihän sellainen kohtaaminen voi pelkästään helposti mennä. Parisuhde on mahtava mahdollisuus oppia, kasvaa, juurtua ja vahvistua. Opetella kuuntelemaan ja puhumaan. Ja mikä ihaninta, mahdollisuus rakastaa ja saada rakkautta.

Kertoisin kasvun ihmeestä. Miten kumpikin voi kasvaa yhdessä ja erikseen. Miten toisen rinnalla voi puhjeta kukkaan. Kauniimpaa kuin mitä olisi osannut yksin kukkia. Muistuttaisin, että parisuhteessa asioita voi korjata, uutta voi rakentaa, suuntaa voi nitkuttaa parempaa kohti. Anteeksi-sanaa tullaan tarvitsemaan monet kerrat. Virheistä voi oppia, välillä tosin pikkuhiljaa. Toinen toisesta kannattaa pitää kiinni haastavinakin aikoina. Muistuttaisin myös armollisuudesta.

Huolenpito arjen keskellä: Älä anna päätösten valua sormien välistä

Puhuisin huolenpidosta. Ettei parisuhde unohtuisi arjen jalkoihin. Että huolta pidettäisiin molemmat itsestä ja toisesta, molempien tarpeista, tasapuolisesti. Elämä ei itsestään suju, on tärkeää pohtia yhdessä monia arjen ja elämän valintoja. Ei antaa päätösten valua sormien välistä, vaan päättää yhdessä. Antaa molempien tuoda omat ajatuksensa ja ideansa rikkaudeksi yhteiselle pöydälle.

Pohtisin näkemistä ja kuulemista. Että kumpikin näkisi toinen toisensa vahvuudet ja kauneuden. Kuulisi aidosti toista. Puhuisin naurusta. Hymystä ja kosketuksesta. Tunteista ja niiden sanoittamisesta. Elämän jakamisesta. Hassuttelusta. Onnesta, kun saa rakastaa. Ilosta, kun saa tulla rakastetuksi.

Puhuisin pitkään. Koska puhuttavaa on niin paljon. Ja toisaalta kuitenkin. En puhuisi liikaa. Kaikki asiat eivät tule vastaan kerralla. Hetkittäin tulee tuntumaan, että edessä on hirveä urakka. Mutta se todellakin kannattaa. Tärkeää on uskaltaa ja muistaa pysyä toinen toisensa lähellä. Rakastaa.

Tahdon.

Haluatko antaa häälahjan, joka kestää aikaa?

Tavarat kuluvat ja muistot haalistuvat, mutta taidot rakastaa ja tulla rakastetuksi kantavat läpi koko elämän. Työskentelen nykyään parisuhdeohjaajana ja minulta on ostettu parisuhdeohjauksia häälahjaksi. Se on kaunis tapa tukea tuoreen parin yhteistä matkaa ja antaa heille eväitä myrskyjen selättämiseen.

Verkkokaupastani voit ostaa lahjakortteja, jotka tuovat kestävää iloa ja turvaa avioliiton alkutaipaleelle. Se on lahja, joka osoittaa, että välität heidän onnestaan myös juhlapäivän jälkeen.

Tutustu lahjakortteihin verkkokaupassani

02/10/2017 0 kommenttia

Luottamus

Kirjoittajalta Tiia Brockman 27/08/2017

On ihan itsestään selvä asia, että luottamus ei synny hetkessä, vaan ajan kanssa ja yhdessä koetun kautta. Silti havahduin katsomaan asiaa minulle uusin silmin. Aloin miettiä, millainen luottamus minulla oli puolisooni kuukauden seurustelun jälkeen tai vuoden seurustelun jälkeen? Entä vuoden avioliiton jälkeen, viiden vuoden avioliiton jälkeen tai nykyään?

Ensimmäiset askeleet luottamukseen

Oli aika, jolloin seurustelimme ja teimme puolisoni kanssa ensimmäisen yhteisen hankinnan. Ostimme puoliksi läppärin. Se tuntui hurjan isolta hankinnalta ja hermostuttavalta. Meidän yhteinen läppäri. Voinko luottaa siihen, että on turvallista alkaa kietoa elämää yhteen hänen elämänsä kanssa? Henkisesti, käytännön tasolla, kaikilla eri tasoilla.

Läppärin omistaminen yhdessä sujui hyvin ja läppäri toimii edelleen. Nykyään koen, että voin luottaa missä tahansa taloudellisessa kysymyksessä puolisooni.

Luottamus vanhemmuudessa

Oli aika, jolloin jännitin, pärjääkö puolisoni tunnin meidän esikoisen kanssa kaksin. Epäilin ja epäröin. Vuodet ovat vierineet ja nykyään tiedän, että puoliso tuntee hyvin kaikki kolme lastamme ja pärjää totta kai koko köörin kanssa. Hänellä on pirkkapussillinen koeteltuja keinoja jokaisen lapsen arkisiin ja myös haastaviin tilanteisiin.

Luottamusta kasvattavat hetket

Hetket, kun lapsi on sairastunut pahasti ja joissa on oltu rinnakkain. Hetket, joissa on pettynyt itseensä tai toiseen, mutta on pysytty silti riittävän lähekkäin. Hetket, joissa on oltu täysin uupuneita, mutta on vedetty yhtä köyttä. Hetket, joissa on oltu epätoivoisia, mutta on pidetty kiinni. Ne kasvattavat luottamuksen. Syvällä sisimmässäni voin luottaa, että minusta pidetään kiinni ja että myös itse osaan pitää kiinni – vaikeinakin aikoina.

Voinko luottaa häneen?

Oli aika, jolloin mietin, voiko seurustelu muuttua avioliitoksi? Voinko luottaa, että hän on tosissaan siinä? Voinko luottaa, että hän sanoo tahdon ja tarkoittaa myös sitä? Voinko luottaa, että hän pysyy rinnallani valvottujen vauvaöiden synkeinäkin hetkinä? Voinko luottaa menneeni hänelle? Voinko luottaa pelkoni ja naurettavat puoleni hänelle?

Haavoittuvuuden näyttäminen on tärkeä osa luottamusta

Sekin on osa luottamusta, että voi luottaa, että tulee kuulluksi. Ettei tulisi lyödyksi heikkouksistaan ja haavoistaan. Että voin näyttää tunteeni. Että tuntee, että jos on tarvis, minusta tai minun puolestani taistellaan. Että jos uuvun, on joku johon nojata. Nämä ei ole mitään helppoja teemoja, joihin on tullut myös isojakin säröjä vuosien myötä.

Ajan vahvistama side välillämme

Aika on kuitenkin vahvistanut sen, että voin luottaa, että tunnemme toisemme jo aika hyvin. Että haluamme toisillemme hyvää. Että rakastamme. Voin luottaa, että hän haluaa kasvaa yhdessä kanssani, että hän haluaa pitää kiinni. Ja että aina reissuun lähtiessä kannattaa varmistaa: “Muistitko ottaa lompakon mukaan?”

************

Lue myös tekstini: Miten rakkautta korjataan?

27/08/2017 0 kommenttia

Parisuhteen hoitaminen ja kasvu Tarpeet parisuhteessa

Aikuiskasvatusta osa 2: Toiveita, tarpeita ja avointa vallankäyttöä

Kirjoittajalta Tiia Brockman 04/06/2017

Mietin edelleen aikuis(uus)kasvatuskeinoja. Meidän perhe -lehden heinäkuun 2014 numerossa oli mielenkiintoinen artikkeli kasvatuskeinoista (Piiskasta pelikieltoon, Anna Tommola). Siinä oli kaksi ajatusta, joita jäin paljon pohtimaan.

Avoimuus vallankäytössä

Ensimmäinen ajatus oli, että vallankäytön kasvatuksessa on tärkeää olla avointa. Muuten vaihtoehdot ovat sellaisia, joissa vallankäyttö jää piiloon, kuten syyllistäminen ja manipulointi. Toinen viisas ajatus oli, että haluamisessa ei ole mitään häpeällistä tai väärää. Lapsen toiveet eivät ole huonoja tai vääriä. Se, mistä lapsi haaveilee, voi olla jotain, mitä ei voi nyt saada tai vaikka kannata ostaa. Mutta itse toive ei ole vääränlainen.

Toiveet ja haaveet eivät ole väärin tai vääränlaisia

Uskon, että samat teemat ovat tärkeä asia myös aikuiskasvatuksessa. Tarpeita on tullut pohdittua paljon aikaisemmin, mutta toiveita, haluja ja haaveita vähemmän. Tällaiselle huonosta itsetunnosta jo vähän vahvemmaksi rakentuneelle ajatus siitä, että omat toiveet, haaveet ja halut eivät ole vääränlaisia, on timanttia.

Vaikkeivat toiveet olisikaan aina ainakaan juuri nyt toteuttamiskelpoisia, niissä ei ole mitään hävettävää. Omia haaveita ja haluja saa aikuinenkin pitää kauniina. Ne eivät ole tyhmiä, eikä ”ei kai kukaan nyt tuollaista halua” -asioita. Parisuhteessa toisen ja omien toiveiden ja haaveiden kunnioittaminen on aikuiskasvatusta.

Piilotetun vallankäytön välttäminen parisuhteessa

Entä sitten vallankäyttö parisuhteessa? Niin kuin lastenkasvatuksessakin, omia toiveitaan ei ole oikein täyttää parisuhteessa syyllistämisen tai manipuloinnin avulla. Ne ovat suhteelle haitallista piilotettua vallankäyttöä, joihin on tavattoman helppo sortua. Toiveiden ja tarpeiden avoin ja suora esilletuominen on tärkeää. Vallankäyttöä on myös toisen tarpeiden ja toiveiden mitätöiminen tai huomiotta jättäminen.

Kasvu yhdessä suoraa kommunikaatiota ja aikuisuutta

Parisuhteen aikuisuuskasvatuksessa opettelen sanomaan suoraan ja rehellisesti ääneen, mistä haaveilen, mitä tarvitsen ja toivon ja rohkaisen siihen kumppaniani. Suhtaudun kunnioituksella ja rakkaudella puolisoni unelmiin, toiveisiin ja tarpeisiin, mutta myös yhtä lailla suhtaudun arvostaen ja rakkaudella omiin unelmiini, toiveisiini ja tarpeisiini. Näissä teemoissa olen ainakin itse ollut hyvinkin rikkinäinen, mutta saan kasvaa kohti aikuisuutta puolisoni kanssa.

****************

Tutustu myös uudempiin teksteinini parisuhdeohjaussivuston blogissa.

04/06/2017 0 kommenttia

Kommunikaatio parisuhteessa Parisuhteen hoitaminen ja kasvu

Menneisyyden vaikutus parisuhteeseen – Tarvitaanko suhteessa terapeuttista otetta?

Kirjoittajalta Tiia Brockman 31/05/2017

Tarvitseeko aikuinen terapeuttista kohtaamista puolisoltaan?

Tarvitseeko aikuinen terapeuttista kohtaamista puolisoltaan? Aikuisavioliitto-tekstin pohdinnoista ajatukset ovat matkanneet aikuiskasvatukseen ja terapeuttiseen vanhemmuuteen. Voisiko samaa herkkyyttä ja käytöksen taakse näkemistä soveltaa myös parisuhteessa, jossa menneisyyden kokemukset poreilevat pinnan alla?

Terapeuttinen vanhemmuus, entä terapeuttinen parisuhde?

Luin Lilly Korpiolan koskettavan ja syvällisen kirjan Pitkä tie äidiksi (2014), joka kertoo äitiydestä ja adoptiosta. Kirjasta opin uutena termin terapeuttinen vanhemmuus. Terapeuttiseen vanhemmuuteen liittyvät asiat jäivät mietityttämään myös suhteessa parisuhteeseen. Adoptiolapsilla eheytyminen menneistä kokemuksista ja kiintymyssuhteen rikkinäisyyksistä vaatii usein terapeuttista tapaa kohdata lapsi.

Tarvitseeko myös aikuinen välillä terapeuttista kohtaamista kumppaniltaan? Onko sellainen kohtuuton ajatus?

Menneisyyden haavojen vaikutus parisuhteen arjessa

Kevään yksi teema parisuhdepohdinnoissa on ollut menneisyyden vaikutus nykyisyyteen. Uskon, että jokaisella on eheydyttävää menneistä ja parisuhteessa asiat usein nousevat esiin tai ainakin poreilevat pinnan alla. Meissä jokaisessa on turvattomuutta ja isojakin kipeitä kohtia, myös traumoja.

Uskon, että juuri silloin, kun oma käytös ei ole aikuismaista, on ihmisellä suurin tarve tulla ymmärretyksi. Jos kumppani pystyy näkemään, mistä toisen käytöksessä on pohjimmiltaan kyse ja mistä reaktio johtuu, siinä hetkessä on suuri viisaus. Kun pääsee aidosti selville toisen ajatuksista ja tunteista, se voi olla menneitä korjaava kokemus kumppanille – todellista aikuiskasvatusta.

Kun vaikea käytös yrittää kertoa tarpeista

Huono käytös lapsella kertoo yleensä jostain. Jäin miettimään, että niinhän se on meillä aikuisillakin. Pohjimmiltaan juuri silloin kaipaamme eniten lohdutusta ja rakkautta, kun tunnemme isoja tunteita ja olemme ”vaikeita”. Terapeuttisessa vanhemmuudessa puhutaan vanhemman herkkyydestä lapsen tarpeille ja tunteille ja käytöksen taakse näkemisestä.

Luulen, että samaa herkkyyttä tarvitaan myös parisuhteessa. Toki voimme odottaa aikuiselta sitä, että hän osaisi kertoa tunteensa ja tarpeensa. Toisaalta juuri niissä asioissa voi olla vielä aikuisenakin paljon opeteltavaa. Hyvä ja turvallinen parisuhde voi olla paikka opetella niitä taitoja. Me aikuisetkin olemme vielä keskeneräisiä.

Rakkauden voima – eheytymistä ja kasvua yhdessä

Parisuhteessa emme voi alkaa vanhemmiksi toisillemme. Mutta voimme tahtoa olla vastavuoroisesti rakastavia, turvallisia ja rakentavia toisillemme myös ja juuri silloin, kun toinen sitä kipeimmin tarvitsee. Vaikkei se olisi helppoa.

Toisinaan ystävyydessä ja rakkaudessa tarvitaan terapeuttista otetta. Ajattelen, että se on sitä, että kuuntelee, yrittää ymmärtää ja eläytyä toisen tilanteeseen sekä osoittaa lujasti välittävänsä, kun toinen on haavoittuvaisimmillaan. Siinä hetkessä on rakkaus ja mahdollisuus kasvaa ja eheytyä.

Kaipaatteko tukea menneisyyden solmujen avaamiseen? Menneisyyden haavat vaikeuttavat parisuhteen yhteyttä. Parisuhdeohjauksessa opettelemme katsomaan vaikean käytöksen taakse ja löytämään turvallisen tavan olla läsnä toiselle.

✨ Lue lisää palveluistani ja varaa aika.

31/05/2017 2 kommenttia

Parisuhteen hoitaminen ja kasvu Yleisiä ajatuksia

Aikuisavioliitto

Kirjoittajalta Tiia Brockman 25/05/2017

Jos parisuhteessa on kaksi vastuullista aikuista, silloin parisuhteella on paremmat edellytykset olla onnellinen parisuhde. Lapset eivät lain mukaan naimisiin pääse, mutta parisuhdetta solmiessa ei kysytä, oletko jo kasvanut vastuulliseksi aikuiseksi. Hyvä niin, sillä parisuhteet kävisivät vähiin, jos parisuhteen saisi aloittaa vain kaksi ihan oikeasti aikuista.

Mistä tunnistaa vastuullisen aikuisen?

Havahduin tällä viikolla miettimään, mistä tunnistaa aikuisen? Vaikka virallisesti olen ollut aikuisten kirjoissa jo vuosia, niin omassa käytöksessä ilmenee välillä vakavaa keskenkasvuisuutta. Olen havainnut vastaavia merkkejä myös muissa lapsuusiän ohittaneissa.

Löysin Tunne lukkosi -sivustolta testin vastuullisesta aikuisuudesta. Testissä mainitut asiat vastasivat hyvin kysymykseeni siitä, millainen on oikeasti aikuinen. Vastuullista aikuisuutta kuvaa testin mukaan:

ihmissuhteista huolehtiminen ja empatian osoittaminen
itsensä tunteminen ja vastuun ottaminen itsestään
arjen asioiden hoitaminen, ilman kuitenkaan liikoja suorituspaineita
ongelmien rakentava käsittely ja anteeksipyytämisen ja -antamisen taito

Vastuullinen aikuinen on rakentava, ymmärtäväinen, aktiivinen, haavoittuvainenkin ja vastuullinen ja suhtautuu hyväksyen itseensä ja muihin.

Lapsellisuus – uhka vai mahdollisuus?

Kukaan meistä ei ole ehjä ja rikkinäisyys ilmeneekin usein keskenkasvuisena ja lapsellisena käytöksenä. Se on ihan okei. Kukaan ei pysty aina olemaan aikuinen ja siinä piilee myös kauneutta. Joskus on hyvä olla hetken lapsi ja silloin voi parhaimmillaan saada sellaista huolenpitoa ja rakkautta puolisoltaan, mitä lapsen kuuluukin saada. Usein on niin, että lapsuudessa emme saaneet kylliksi ymmärrystä ja rakkautta vanhemmiltamme vaikeissa hetkissä. Kumppaneina voimme tarjota korjaavia kokemuksia toisillemme.

Matka kohti aikuisuutta ja yhteistä kasvua

Jos puoliso jaksaa puolisonsa lapsen esiin noustessa olla vastuullinen aikuinen, meissä asuva lapsi saa rakkautta ja mahdollisuuden kasvaa askeleen lähemmäs aikuisuutta. Lapsen rooliin ei kuitenkaan voi jäädä olemaan. Aikuisuutta kohti kannattaa pyrkiä sekä itsensä että puolison takia. Se on pitkä tie, mutta vie kohti onnellisuutta.

*****************

Tutustu myös tekstiini: Miten rakkautta korjataan?

25/05/2017 0 kommenttia

Parisuhteen hoitaminen ja kasvu Sitoutuminen

Vapaa nainen

Kirjoittajalta Tiia Brockman 21/04/2017

Tajusin tänään, että olen vapaa nainen. Ei, en ole eronnut tai karannut. Nimettömässä on kaksi kaunista, vähän naarmuuntunutta rengasta ja lasten reppuja on rivi ovensuussa. Mutta kyllä, olen vapaa.

Olen vapaa olemaan minä. Vierelläni on ihminen, jonka kanssa saan olla oma itseni kaikkine kummallisine, rasittavine ja hyvine puolineni. Ei tarvitse esittää olevansa jotain muuta kuin olen. Vierelläni on ihminen, joka tukee minua kohti unelmiani. Hän hoitaa teknisen puolen, kun haluan alkaa pitää blogia. Hän kannustaa, kun kerron haaveistani ja miettii, miten niitä käytännössä voisi toteuttaa. Hän näkee mahdollisuuksia silloinkin, kun en niitä uskalla nähdä.

Vierelläni on ihminen, jonka kanssa olen saanut yhdessä elää todeksi unelmiamme. Olen vapaa luottamaan häneen. Hän on vierellä silloinkin, kun on unelmiemme raskas osuus. Kun lapsi sairastuu ja monet elämän haasteet iskevät päälle. Kun avioliitossa rämmitään isoa ylämäkeä.

Olen vapaa etsimisestä. Olen löytänyt paikkani ja saan kiitollisena nukahtaa illalla juuri niiden ihmisten ympäröimänä, joiden lähellä minun on hyvä olla. Ei tarvitse epäröidä ja miettiä, missä on minun paikkani tässä maailmassa. Omalta paikaltani saan tehdä työtä sen eteen, että meidän avioliitto ja perhe olisi hyvä paikka olla. Ja saan kotoa tuen sille, että voin yrittää omalla panoksellani tehdä myös maailmasta vähän paremman paikan ja kurotella kohti omia haaveitani.

21/04/2017 0 kommenttia

Kommunikaatio parisuhteessa Parisuhteen hoitaminen ja kasvu

Mistä olemme tulleet?

Kirjoittajalta Tiia Brockman 02/04/2017

Luin vasta Kimmo Takasen kirjan Tunne lukkosi. Sen jälkeen on tullut paljon mietittyä, millaisista lähtökohdista ja elämänkokemuksista käsin minun ja puolisoni tiet kohtasivat. Seurusteluaikana oli helpompi esittää, että aika ehjänä sitä on tähän tultu. Vailla kovin isoja haavoja ja menneisyyttä, valmiina uuteen uljaaseen ja eheään elämän pariskuntana.

”Marriage is like a phone call in the night: first the ring, and then you wake up.” Näinhän se meni. Herääminen todellisuuteen ja tutustuminen kunnolla itseensä ja puolisoonsa alkoi vihkisormus sormessa, vuosien saatossa, kun luottamus kasvoi. Vasta ihan viime aikoina on vielä selvemmin nähnyt menneen merkityksen kuluneissa vuosissa ja tässä hetkessä.

Takanen puhuu meissä jokaisessa olevista erilaisista tunnelukoista. Tämän päivän haasteissa ainakin osa selityksestä löytyy usein menneistä. Menneiden käsittely on tärkeää parisuhteen hoitoa. Kun uskaltaa kohdata taakkansa ja kipukohtansa, siinä hoitaa niin itseään, parisuhdetta kuin lapsiaankin. Muuten sitä kohdistaa herkästi kipunsa ja rikkinäisyytensä puolisoonsa ja siirtää ne myös osaltaan lasten kannettavaksi.

Ps. Netistä löytyy tietoa ja testi tunnelukoista, jos haluaa tutustua niihin tarkemmin.

02/04/2017 0 kommenttia

Parisuhteen hoitaminen ja kasvu Sitoutuminen

Vastuunjako parisuhteessa: Kuka kantaa henkisen kuorman?

Kirjoittajalta Tiia Brockman 05/03/2017

Tällä hetkellä mietin vastuuta. Mitä on tasapuolinen vastuu parisuhteessa ja vanhemmuudessa? Ne kun kietoutuvat tällä hetkellä toisiinsa ainakin arjen resurssien puolesta.

Henkinen vastuu: Toivon ylläpitäminen on yhteinen tehtävä

Olen miettinyt sitä, että parisuhde ei voi olla vain yhden vastuulla. Itsestäänselvä ajatus, mutta silti se on minulle ollut selkeytymätön. Jos toinen tuiskahtaa huonona päivänä, että ei meistä taida mitään tulla. Niin silloin on toisen vuoro sanoa, että kyllä me kulta selvitään tästä yhdessä. Molemmilla on vastuu fifty-fifty valaa toivoa ja kannatella parisuhdetta huonoina hetkinä. Kun vaikeuksia tulee vastaan, molemmilla on vastuu niiden selvittämisestä.

Kummallakin on vastuu myös fifty-fifty viedä parisuhdetta eteenpäin. Huolehtia siitä, että aikaa parisuhteen hoitamiselle järjestyy ja silloin kun kahdenkeskistä aikaa on, niin olla aidosti läsnä ja huomioida puolisonsa tarpeet. Välillä saa heittäytyä tarvitsemaan huolenpitoa puolisoltaan, mutta vuorollaan myös on aika olla se, joka huolehtii puolisostaan tämän tarviessa tukea ja kannattelua.

Reiluus on tyytyväisyyden tae – vapaa-aika ja omat tarpeet

Molemmilla on fifty-fifty vastuu pitää huolta itsestään ja puolisostaan. Vaikka laskemisesta puhutaan monesti huonona juttuna arjessa, niin silti ajattelen, että reiluus ja tasapuolisuus on monesti tyytyväisyyden tae. Siksi molempien kannattaa pitää silmällä sitä, että kummallekin jää suunnilleen yhtä usein aikaa vapaa-ajalle, harrastuksille tai levolle. Mikä kullekin voimia arjessa antaa. Kun kumpikin täyttää säännöllisesti sekä omia että puolisonsa tarpeita, niin kovin metsään ei voi mennä.

Kuka nousee sohvalta, kun lapsi itkee? Arjen pienet ja suuret vastuut

Kun illalla on saatu jo käpertyä sohvalle lasten nukahdettua ja makuuhuoneesta alkaa kantautua itkua, on molemmilla tasapuolinen vastuu nousta sohvalta. Toinen ei vastaa siitä, että kumpikin nousee vuorottain, vaan molemmilla on vastuu huolehtia, että ottaa itse oman osansa vastuusta lapsista ja kodista.

Vastuu kodin ilmapiiristä: Pakokaasua vai hattarapilviä?

Myöskin vastuu kodin ilmapiiristä on fifty-fifty. Jokaisella on huonoja päiviä ja huonoja hetkiä. Mutta koska pakokaasupilvi kiukkuisen ympäriltä leviää talon joka sopukkaan, jokaisella on vastuu tunteistaan, ettei levitä pakokaasua jatkuvasti. Vastuu siitä, että muistaa levittää pakokaasun hajun lisäksi hyväntuulisia hattarapilviä ympäri asuntoa, on fifty-fifty molemmilla. Kodin ilmapiiri ei synny itsekseen vaan ihmisistä. Kummallakin on vastuu hakea itselleen apua, jos mieliala on usein pakkasen puolella.

Silti en ajattele, etteikö vaikka kotitöitä voisi jakaa niin, että toinen pesee aina pyykit ja toinen huoltaa auton. Tai miten milloinkin ja kullekin perheelle sopii. Mutta ajatus siitä, että vastuun kuuluu parisuhteessa henkisesti olla fifty-fifty on tärkeä, mutta silti usein vaikea hahmottaa ja muistaa.

Alttarilla kumpikin sanoi tahdon. Jos se olisi niin, että toinen sanoi tahdon ja toinen tahdot, niin vastuu olisi vaan toisella. Mutta kun kumpikin on sanonut tahdon, niin vastuu on fifty-fifty.

Tuntuuko, että arjen vastuut haastavat?

Epätasapainoinen vastuunjako on yleinen syy tyytymättömyyteen parisuhteessa. Se synnyttää katkeruutta ja etäännyttää puolisoita toisistaan. Jos kaipaatte apua reilumman arjen ja yhteisen sävelen löytämiseen, varaa aika parisuhdeohjaukseen. Autan teitä rakentamaan kumppanuutta, jossa kumpikin kokee tulevansa kuulluksi. Intohimo parisuhdeasioihin sai minut kouluttautumaan parisuhdeohjaajaksi vuonna 2022.

05/03/2017 2 kommenttia

Kommunikaatio parisuhteessa Parisuhteen hoitaminen ja kasvu

Kymmen vuoden väärinkäsitys

Kirjoittajalta Tiia Brockman 16/09/2016

Oletko koskaan törmännyt tilanteeseen, että muuten vaan tai riidan aikana aletaan keskustella jostain aikoja sitten tapahtuneesta ja ilmenee, että molemmat eivät olekaan kokeneet tilannetta samoin?

Vaikeus puhua omista tunteista täysin avoimesti parisuhteen alussa

Parisuhteen alkuaikoina itsellä ei aina rohkeus riittänyt kertoa, miltä oikeasti joku asia tuntui. Tuli toisinaan nieltyä paha mieli tai harmitus kertomatta sitä puolisolle tai sitten jossain tilanteessa olisi kaivannut tukea, ymmärrystä tai arvostusta puolisolta, mutta ei sitä uskaltanut tai halunnut pyytää. Myös jossain tilanteessa liiallisesta kohteliaisuudesta sitä toimi eri tavalla kuin aidosti olisi tilanteessa toiminut. Tällaiset tilanteet ovat voineet jäädä sitten vuosikausiksi tai jopa kymmeniksi mielen pohjalle painamaan. Toki väärinkäsityksiä voi tulla myöhemminkin kuin parisuhteen alkuaikoina.

Syvän luottamuksen rakentuminen vie aikaa

Jonkun ajan takaisessa postauksessa tuli mietittyä, että luottamuksen syntyminen on yllättävän pitkä prosessi. Vasta nyt olen alkanut tajuta sen kunnolla. Vaikka totta kai puolisoon on luottanut aina, niin syvä luottamus syntyy vasta vuosien saatossa. Ehkä siihen väkisinkin tarvitaan todistusaineistoa toisen luotettavuudesta, että oppii ihan täysillä luottamaan. Kun on selvitty monesta mutkasta elämässä ja saanut todeta, että puoliso on pysynyt niissäkin rinnallani, niin luottamus rakentuu syvemmäksi.

Kun kohteliaisuus peittää rehellisyyden

Jälkeenpäin voi olla jopa vähän hassuakin, miten en ole sanonut kaikkien asioiden todellista laitaa aikaisemmin. Kyse voi olla vaikka ihan vain siitä, että seurusteluaikana on väittänyt rakastavansa toisen tekemää ruokaa tai toisen valitsemaan musiikkia ihan kohteliaisuudesta ja sitä ei ole sitten kehdannut myöhemmin oikaista. Mutta monesti asiat ovat syvempiä. Voi olla jäänyt tunne, että et seissytkään tukevasti rinnallani tärkeässä tilanteessa ja se painaa vieläkin.

– Luulin, että et hyväksy tätä puolta minussa.
– Luulin, että et silloin oikeasti halunnut auttaa minua.
– Luulin, että todella tarkoitit sitä, kun sanoit niin.
– Luulin, että et välittänyt minusta tarpeeksi toimiaksesi parhaakseni.

Puhdistava keskustelu ja väärinkäsitysten oikaiseminen

Miten puhdistavaa on, jos vihdoin syntyy keskustelu, jossa vuosikausia, ehkä tiedostamatta painanut väärinkäsitys saadaan oikaistua. Saa tuntea, että puolisolla olisi ollut hyvä halu toimia tai sanoa hyvin, mutta asioista tuli syystä tai toisesta väärinkäsitys. Ja mikä vielä kauniimpaa kuin, että menneitä virheitä pyydetään anteeksi. Niissä hetkissä luottamus entisestään syvenee. Rakas kumppanini on todella luottamuksen arvoinen.

Päivitys tammikuussa 2026: Anteeksipyyntö on silta takaisin yhteyteen

Kirjoitin tämän tekstin vuonna 2016, ja nykyään parisuhdeohjaajana näen työssäni jatkuvasti, kuinka suuri merkitys näillä ”vanhoilla luuloilla” on nykyhetkeen. Ne vaikuttavat siihen, miten tulkitsemme kumppanimme sanoja tässä ja nyt.

Joskus näiden vyyhtien purkaminen vaatii turvallisen tilan ja ulkopuolisen ohjaajan, jotta kumpikin tulee kuulluksi ilman uutta loukkaantumista. Ammattiapu auttaa löytämään ne sanat, joita ei kymmenen vuotta sitten uskaltanut sanoa.

16/09/2016 0 kommenttia

Parisuhteen hoitaminen ja kasvu

Puoliso versio 4.8

Kirjoittajalta Tiia Brockman 02/09/2016

Kun mentiin naimisiin, käyttöön oli juuri otettu vaimo versio 1.0. Käyttöliittymä vaikutti erittäin hyvin suunnitellulta ja ja bugeja ei juurikaan ollut. Pienet päivitykset, versio 1.1 ja 1.2, olivat myös aivan mukavia käyttää ja toivat mukanaan jopa pieniä parannuksia, vaikka suurta eroa edelliseen versioon ei huomannutkaan.

Pian kuitenkin tuli pakollinen päivitys vaimoon versio 2.0, joka ei ollutkaan käyttöliittymältään yhtä selkeä. Napista saattoi tapahtua ihan mitä vaan riippuen, miten nappulaa klikkasi. Ja ei se aina siitäkään kiinni ollut. Hyvälläkin kaksoisklikkauksella saattoi olla, että ohjelma ei vaan kertakaikkisesti käynnistynyt, ainakaan halutulla tavalla. Saattoi tulla mieleen, että versio 1.0 oli paljon parempi. Versio 2.0 oli täynnä bugeja ja epäloogisuuksia.

Pienempiä ja isompia päivityksiä molempiin puolisoihin on tullut vuosien varrella ja osa ei ole vaikuttanut lainkaan parannukselta edelliseen päivitykseen verrattuna. Ja välillä on tuntunut, että vaimo versio 3.4 on aika heikosti yhteensopiva mies versio 3.4:n kanssa. Toisinaan tuntuu, että olisi helpompi vaan mennä samalla versiolla koko loppuelämä, kun sitä on kuitenkin suunnilleen oppinut käyttämään ja sen bugit sentään tuntee. Hiiteen kaikki päivitykset, niistä on vain harmia. Toisaalta on ollut hetkiä, jolloin on huomannut, että puolisoon versio 4.0 on tullut huikeita parannuksia verrattuna versioon 3.8.

Voi, kun vanhana voisi todeta, että vaimo versio 9.7 on huomattavasti kehittynyt ensimmäisestä 1.0:sta. Että ohjelma korjaisi jopa itse bugejaan ja käyttöliittymä olisi lempeä ja konstailematon käyttää. Että mies versio 9.7 ja vaimo 9.7 toimisivat hienosti yhteen. Ja että aina jaksaisi opetella huolellisesti käyttämään uutta päivitettyä versiota. Että ehtisi huomata kaikki hienot uudistukset ja parannukset, eikä jäisi vain harmittelemaan niitä väistämättömiä muutamaa bugia, joita ohjelmaan jäi.

Miten mainion puolison onkaan saanut.

02/09/2016 0 kommenttia