Onnellinen avioliitto
  • Etusivu
  • Arkisto
  • Tietoja kirjoittajasta
Kategoria

Yhdessä kasvaminen

Yhdessä kasvaminen

Malja avoimuudelle

Kirjoittajalta Tiia 20/09/2019

On perjantai-ilta, yhdestoista hääpäivämme. Väsyttää. Viikon jälkeen pötkötämme puolison kanssa voipuneina sohvalla. On hyvä olla. Lapset touhuavat ja ympärillä pyörii leijonantassuja, dinosauruksia ja kirjoja.

Viikko on ollut raskas. Puoliso palasi aikaeroväsynä työreissusta ja minulla on ollut paljon töitä. Puolison reissuaikakin painaa vielä mielessä vastuineen ja ikävöinteineen. Kumpikin on ollut viime päivät umpiväsynyt ja riidoilta ei ole vältytty. Toisaalta nyt on jo oppinut näkemään, että väsymys riitojen syynä on yksinkertaisesti väsymystä. Se ei ole rakkauden puutetta eikä rakkauden katoamista. Se on ymmärrettävää, uupumuksen ja kiireen hetkissä pohjatonta ja pahimpina hetkinä itsellä jopa hysteeristä – mutta kuitenkin vain väsymystä.

Olen umpirakastunut. Ihailen, arvostan ja rakastan puolisoani tässä hullunmyllyssä, jota avioliitoksi, ruuhkavuosiksi ja elämäksi kutsutaan. Olen rakastunut läheisyyteen, avoimuuteen ja turvallisuuteen, jota vuodet ovat tuoneet mukanaan. Olen rakastunut niihin aarteisiin ja yllätyksiin, joita puolisostani löytyy vuosi vuodelta lisää. Olen ylpeä hänestä. Olen ylpeä meistä. Tästä kauniista ja kovaa työtä vaatineesta, vuosien varrella vahvistuneesta liitosta. 

Tänään haluan nostaa maljan. Sille, että uskallamme jo kysyä ja kertoa. Kuulla ja kuunnella. Riidellä turvallisesti. Sopia ymmärtäväisesti. Avata itseämme toinen toisellemme. Rakastaa lujasti ja tulisesti, voimia vievän arjen keskellä. Tämä on malja rakkaudelle, rohkeudelle ja avoimuudelle. Niitä kaikkia on tarvittu paljon, että tässä hetkessä on näin hyvä olla.

20/09/2019 0 kommenttia
1 FacebookTwitterWhatsappEmail
Oma kasvuVertaistukiYhdessä kasvaminen

Keveä

Kirjoittajalta Tiia 28/07/2019

Tänä kesänä Levin avioliittoleirillä olo oli kevyt ja avioliitto tuntui keveältä. Nauroimme ja heittäydyimme yhdessä enemmän kuin aiemmin. Vaikeistakin asioista pystyi puhumaan lämmin pilke silmäkulmassa, yhtä köyttä vetäen. Jäin miettimään, mitkä asiat ovat johtaneet siihen, että nyt on erityisen helppo ja rento olla puolison kanssa yhdessä kipeidenkin asioiden äärellä?

En ole kevyttä seuraa avioliitossa. Otan asiat vakavasti ja pohdin niitä turhankin kovasti. Stressaannun ja ahdistun herkästi. Kuormitun, huolehdin ja huolestun. Keveys ei ole vahvuuteni. Toisaalta olen aika hyvä tekemään pohjatyötä keveydelle. Koska kaipaan käsitellä asiat syvällisesti, se ehkä on luonut polkua kevyemmille askelille. Taakkoja on kevennetty vuosi vuodelta ja vaikka perhearki onkin juuri tällä hetkellä intensiivistä ja omalla tavallaan rankkaa, vanhoja painolasteja on selvästi vähemmän kannettavana. Olemme myös osanneet aina nauraa yhdessä ja itsellemme. Osuvan ja lämpöisen huumorin hoitavaa voimaa ei voi väheksyä. Olemme hiljoksiin löytäneet samalle puolelle vaikeuksienkin edessä.

Leirillä jäin miettimään, olisimmeko yhdessä enää ilman avioliittoleirejä? Tahto pysyä yhdessä on kyllä ollut aina, mutta taitoa ei olisi ollut ilman leirien vertaistukea, oikeaan suuntaan ohjaamaa harjoittelua ja tietoa. Avioliittoleirillä pohdittiin: pitkään parisuhteeseen riittää tahto, mutta pitkään hyvään parisuhteeseen tarvitaan tahdon lisäksi taitoa. Taitoa meistä harvalla on syntymälahjana, se täytyy nöyrästi opetella. Olemme joutuneet opettelemaan paljon taitoja kommunikaation, itsetuntemuksen, tunnetaitojen, ristiriitojen käsittelyn ja anteeksipyytämisen osalta. Olen saanut huomata, että taito on tärkeä tuki tahdolle, toki myös tahto taidolle. 

Keveään oloon yhdessä ei taida olla oikotietä. Nyt tuntuu, että on luonnollista, että vasta vuosien jälkeen se alkaa löytyä. Keveän olon taustalla on vankka turvallisuus. En ole luottanut koskaan ennen näin lujasti puolisoni rakkauteen. Itsetuntoni on eheytynyt paljon viime vuosina. En ole aina ollut näin varma sitoutumisemme kestävyydestä ja siitä, että selviämme yhdessä vastamäessäkin. Emme ole olleet koskaan ennen tilanteessa, jossa menneet vaikeat asiat on näin hyvin käsitelty.

Keveys on sitä, että ei pelota. Se on rauhaa, levollisuutta ja tyytyväisyyttä. Se nostaa mieleen kiitollisuutta, leikillisyyttä ja onnellisuutta. Keveyden takana avioliitossa on usein raskaskin polku, josta on selvitty yhdessä. 

28/07/2019 1 kommenttia
4 FacebookTwitterWhatsappEmail
Oma kasvuYhdessä kasvaminen

Paikalla ja lähellä

Kirjoittajalta Tiia 11/05/2019

Vietin yhden päivän sairaalassa päivystyksessä. Onneksi vain yhden päivän, mutta jo siinä ajassa ehti ajatella monenmoista. Tajusin, että välillä innossani kehittää parisuhteen eri osa-alueita unohtuu jotain olennaista.

Ensimmäinen loksahdus tuli äitiyden suhteen. Jos äiti joutuisi sairaalaan viikoiksi, niin kovin monta hetkeä arjessa lapsilla menisi äidittä ja monta asiaa jäisi hoitamatta. Ehkäpä siis ei olekaan niin vakavaa, jos kotona on välillä hajamielinen tai väsynyt äiti, jos kuitenkin äiti on kotona. Täydellisyyteen ei tarvi pyrkiä. Se on stressaavaa.

Samaa ajatusta pohdin avioliitossa. Ymmärrän ja olen tuntenut nahoissani monet parisuhteen ristiriidat ja kitkatkin, miten haastavaa hetkittäin voi olla yhdessä. Mutta usein en muista ajatella, miten hyvä on, että saa olla yhdessä joka päivä. Miten mukava on, kun joka ilta koko perhe palaa kotiin töiltään ja puuhiltaan; nukahtaa saman katon alle. Miten voimauttavaa on, että ilta- ja aamusuukko ovat arkirutiinia. Että halaus ja puolison kainaloon hetkeksi köllähtäminen ovat mahdollisia melkein milloin vaan.

En toki ajattele, että se riittää hyvään parisuhteeseen, että vaan elellään saman katon alla. Mutta on se silti todella luksusta. Saada elää todeksi läheisyyttä päivittäin. Kantaa vastuuta yhdessä. Jakaa ihan tavallinen arki

Miten monen haave on saada vanheta yhdessä. Samasta haaveilen minäkin. Siitä, että saan olla paikalla ja lähellä.

11/05/2019 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Muualle kirjoitetut tekstitYhdessä kasvaminen

Kasvun mahdollisuudet

Kirjoittajalta Tiia 02/04/2019

Linkin takaa löytyy Parempi avioliitto ry:lle kirjoitettua pohdintaa kasvun mahdollisuuksista. Teksti on kirjoitettu psykologian opintojen inpsiroimana. Persoonallisuuspsykologian kurssilla käsiteltiin perimän ja ympäristön vaikutusta ihmisen persoonallisuuteen ja siinä ilmeneviin ominaisuuksiin. Sen pohjalta jäin miettimään, mihin omassa ja yhteisessä kasvussa voi oikeasti vaikuttaa. Mitkä ovat kasvun mahdollisuudet avioliitossa? Kasvun mahdollisuudet

02/04/2019 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
SitoutuminenYhdessä kasvaminen

Säästöillä elämisen kausi

Kirjoittajalta Tiia 23/03/2019

Viime vuonna käytimme enemmän kuin koskaan aikaa ja energiaa avioliiton hoitamiseen. Kymmenes avioliittovuosi jäi mieleen pariterapian ja avioliittotapahtumien myötä ja siitä muistuttaa myös päivittäiseen käyttöön tullut kymmenvuotishääpäiväsormus. Blogin puolella on nyt ollut hiljaista. Se johtuu siitä, että elämme kautta, jolloin suuntaan paljon energiaa työelämään takaisin pääsemiseen. Olen ollut kolme vuotta kotiäitinä ja keskittynyt paljolti perheeseen. Nyt haluan satsata täysillä töihin ja opintoihin. Kirjoittamiseen käytetty aika on kulunut pääasiassa työhakemusten ja psykologian opintojen parissa.

Viime vuoden työ tuotti runsaasti hyvää avioliittoomme. Vanhojen solmujen perusteellinen aukominen kevensi taakkoja ja lähensi meitä. Runsaat keskustelut vahvistivat tunnetta, että tunnen matkakumppanini. Taidot toimia ristiriitatilanteissa menivät eteenpäin ja riitamme ovat nyt olleet vähän lyhytkestoisempia. Olemme myös pystyneet tavoittamaan asian ytimen nopeammin ja oppineet sanoittamaan: “Tuntuu, että et arvosta minua.” “Tuntuu, etten kelpaa.” Kun pääsee juurisyyhyn kiinni, on helpompi nähdä, että riita kotitöistä on pohjimmiltaan riita syvemmistä asioista. Ja sieltä syvältä käsin riita kannattaa yrittää myös ratkaista. Mistä se tunne tulee, että et arvosta minua tai tuntuu, etten kelpaa?

Säästöillä eläminen tarkoittaa, että alkuvuoden aikana parisuhteelle ei ole jäänyt kovin paljon aikaa. Olemme arjessa pyrkineet kuitenkin ottamaan aikaa läheisyydelle torkahtamalla silloin tällöin työpäivän jälkeen pienille päiväunille kahdestaan. Kiitos siitä kuuluu isosisarusten huolenpidolle pikkuveljestään ja iPadille. Olemme pyrkineet menemään nukkumaan yhtä aikaa, katsoneet välillä sarjaa lasten nukahdettua ja käyneet kerran kuussa kahdestaan elokuvissa. Mukavan viestin ehtii kirjoittaa työpäivän lomassakin puolisolle ja huumorin viljeleminen piristää aina päivää. Se tunne on myös ollut tärkeä, että puolisoina tuemme toisiamme uudenlaisen arjen kipupisteissä ja iloissa.

Säästöillä elämistä ei kuitenkaan voi jatkaa ikuisesti. Kesäksi varasimme avioliittoleirin ja toivon, että kuumimman työnhakukauden rauhoituttua ehdimme taas viettää enemmän aikaa kahdestaan. Välillä täytyy valita, mihin asiaan satsaa erityisesti. Silti haluan pitää kirkkaana mielessä, että puoliso, lapset ja ystävät ja läheiset ovat tärkeimmät.

Kun menimme naimisiin, haaveilin, että saan kymmenvuotishääpäivänämme kolmannen sormuksen. Opiskelijana ei ollut varaa ostaa ihan sitä sormusta, joka oli kaunein. Silloin 10-vuotishääpäivä tuntui kaukaiselta ajatukselta. Mutta vuodet vierivät ja ostimme sormuksen lämpimänä kesäisenä treffi-iltana. Sormus valittiin spontaanisti ensimmäisestä kaupasta, joka vielä auki oli. Olen onnellinen tuosta hetkestä.

Vihkisormusta valitsin turhankin huolella ja pitkään. Tällä aviovuosikymmenellä toivon oppivani enemmän spontaaniutta ja iloa. Osaan kyllä suunnitella ja olla huolellinen. Sen rinnalla on haluaisin oppia rentoutumista ja spontaania heittäytymistä hetkeen. Olen kiitollinen, että saimme viime vuonna kartuttaa säästöjä ja säästöillä elämme aivan mukavasti juuri nyt. Mutta pidän mielessä, että kesän myötä avioliiton hoitamisen asema vahvistuu taas arjessa.

23/03/2019 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
OdotuksetSitoutuminenYhdessä kasvaminen

Rinnakkaistodellisuudet

Kirjoittajalta Tiia 05/12/2018

Sairasteluarki lasten kanssa nosti esiin ajatuksen rinnakkaistodellisuuksista. Tajusin, että sama viikonloppu näytti jälkeenpäin toisaalta ihanalta monine mukavine puuhineen ja samalla tosi raskaalta kaikkine sairasteluineen ja valvottuine öineen. Vähän kuin se perinteinen puoliksi täysi vai puoliksi tyhjä lasi. Upea tai kurja viikonloppu riippuen, mistä näkökulmasta sitä katsoi.

Tajusin, että rinnakkaistodellisuusajatus kuvaa myös parisuhdetta. Olen ollut vuosien myötä yhtä aikaa hyvin tyytyväinen ja tyytymätön parisuhteeseemme. Molempia yhtä aikaa ja aidosti: täynnä onnea ja pettynyt.

Kerron ensin pettymyksen ja tyytymättömyyden todellisuudesta. Monesti vuosien varrella on tuntunut, että tunne- ja keskusteluyhteytemme ei ole hyvä. On ollut repiviä riitoja, joita ei olla saatu kunnolla käsiteltyä. On ollut henkistä etäisyyttä, jota ei olla osattu kuroa umpeen. On ollut tunnetta, että ei tule arvostetuksi tai nähdyksi omana itsenään. Parisuhteessa oleminen on ollut raskasta ja vaikeaa.

Onnen ja tyytyväisyyden todellisuudessa olen vilpittömästi täynnä kiitollisuutta ja onnea. Minulla on ihana puoliso ja meillä on kolme mahtavaa lasta. Ensimmäiselle parisuhdeleirille lähteminen reilut 6 vuotta sitten oli hyvä päätös ja parisuhdetyö on tehnyt hyvää meille. Vuosi vuodelta rakkaus on syventynyt ja olen edelleen rakastunut puolisooni. Naimisissa oleminen on ihanaa.

Ajatus rinnakkaistodellisuuksista auttaa ymmärtämään parisuhteen kasvutarinaa. Yhteyden rakentaminen on pitkä työ ja monia kiviä on pitänyt kääntää. Olemme päässeet nyt tähän hetkeen, jossa lapsiperhe-elämä on rankkaa ja antoisaa yhtä aikaa, mutta parisuhteen rinnakkaistodellisuudet ovat selvästi lähentyneet toisiaan. Tunneyhteys välillämme on syventynyt ja vahvistunut, keskustelutaitoihin on saatu tukea, harjoitusta ja taitoa lisää. Nykyään tunnen myös, että näemme toinen toisemme paremmin omina itsenämme ja tämä arvostus näkyy sanoissa ja teoissa. Empatia välillämme on kasvanut.

On ihan okei, että elämä näyttää eriltä riippuen, mistä näkökulmasta sitä tarkastelee. Toivon kuitenkin, että muistan katsoa sitä pääasiassa kiitollisuuden näkökulmasta. Olen todella kiitollinen kuluneista vuosista ja olen kiitollinen tässä ja nyt.

05/12/2018 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
VertaistukiYhdessä kasvaminen

Läheisyys

Kirjoittajalta Tiia 07/10/2018

Vietimme viikonlopun parisuhdetapahtumassa. Siitä nousi halu kirjoittaa läheisyydestä. Arjessa juuri läheisyyden ylläpitäminen on usein haastavaa. Henkinen ja fyysinen etäisyys hiipii herkästi arjen kiireen ja väsymyksen keskellä puolisoiden väliin.

Mietin, miten kuvailisin läheisyydentunnetta? Se on lämmin, suora, helppo, luonteva, rento ja hyvä olo kumppanin kanssa. Kuin maailman mukavin vaate päällä. Mikään ei kiristä, paina tai ahdista.

Mietin myös, miten läheisyydentunne syntyy? Keskustelemalla: jakamalla ajatuksia, tunteita, havaintoja, menneitä, toiveita ja antamalla läsnäoloaikaa toiselle. Olemalla lähellä: silittämällä, halaamalla, hieromalla ja suukoilla. Läheisyys syntyy myös kuuntemalla, empatialla ja huomioimisella. Se syntyy kohtaamalla kipeitä asioita yhdessä ja hoitamalla haavoja yhdessä.

Parisuhdetapahtumien kauneus on keskustelemisen ja turvallisen ilmapiirin hyvä, positiivinen kupla. Hetki, joka on rauhoitettu kohtaamiselle oman puolison kanssa ja yhdessä jakamiselle toisten pariskuntien kanssa. Läheisyys vahvistuu parisuhdetapahtumassa sen kautta, että saamme yhdessä tukea muita ja voimme itse saada tukea muilta pariskunnilta. Kokea asioita yhdessä ja käsitellä niitä yhdessä. Saadaan oppia yhdessä. Nauraa ja toisinaan itkeäkin yhdessä. Saadaan uskaltaa mennä syvälle yhdessä.

Läheisyys on yksi elämän hienoimpia tunteita. Se on seesteisyyttä, syvyyttä, riittävyyttä, turvallisuutta, herkkyyttä ja hellyyttä. Parisuhdetapahtuman jälkeen askel on kevyt ja käsi toisen kädessä on lämpimässä ja lujassa otteessa. Arki tulee taas. Mutta läheisyys on lujittunut ja halu ja ymmärrys vaalia läheisyyttä arjen keskellä on taas vahvistunut. Läheisyyden lämpö jää sydämeen.

07/10/2018 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
SitoutuminenTunteetYhdessä kasvaminen

Hätä ja apu

Kirjoittajalta Tiia 04/09/2018

Tunnekeskeinen pariterapia, jossa kävimme, on nyt päättynyt. Päässä surraa hyvällä tavalla. Prosessi jatkuu ja saakin jatkua mielessä ja arjessa uusin eväin varustettuna. Tuntuu, että tekisi mieli kirjoittaa siitä, tästä ja tuosta. Katsotaan, mikä päällimmäisenä nousee mieleen.

Meidän pariterapiajakso kesti puolisen vuotta ja piti sisällään 16 käyntiä. Kumpikin kävi kerran yksilökäynnillä, muuten kuljimme terapiassa yhdessä. Suuri viisaus minulle pariterapian suhteen on ollut, että se on tavallaan yksilöterapiaa oman, rakkaan peilin kanssa. Rinnalla on sinut hyvin tunteva tukija, olette parivaljakko. Vaikka ristiriidat varmaan lähes aina ovat se syy, joka ajaa pariskunnan terapiaan, niin toisaalta toivon ja uskon, että sinne ajaa myös keskinäinen rakkaus. Pariterapiassa on mahdollisuus kasvaa omana itsenään, yhdessä tärkeimmän ja rakkaimman ihmisen kanssa. Ja siinä samalla kasvetaan yhdessä ja lujemmin toinen toiseen kiinni.

Minulle uusi oivallus on ollut sana hätä. Olen lukenut viime aikoina lisää kiintymyssuhdeteoriasta. Se on tuonut monin tavoin ymmärrystä meidän avioliiton haasteiden käsittelyyn. Pienen lapsen mielessä nousee hätä, jos hänellä on turvaton olo. Myös ison aikuisen mielessä nousee hätä, kun tulee turvaton olo.

Aikuisena hädän tunteminen tuntuu lapselliselta, nololta ja pelottavalta. Sitä haluaisi olla riippumaton ja peloton: oikea aikuinen. Ja juuri tässä on ollut minun virheellinen ajatusmallini. Ei oikea aikuinen ole riippumaton ja peloton. Oikea aikuinen uskaltaa rakentaa turvallisia ihmissuhteita. Kiintyä, avautua, pelätä ja lähentyä. Aikuinen voi ja saa uskaltaa olla inhimillinen ihminen ja elää ihmisenä: kohdata tunteensa ja kertoa niistä.

Ei ole lapsellisuutta pelätä, että puoliso jättää, etten kelpaa puolisolleni tai etten ole puolisolleni tärkeä. Kun nämä ajatukset valtaavat mielen, on luonnollista hätääntyä. Onneksi apuakin on olemassa. Kun rakkaimmalla on hätä, voin tuoda sanoin ja teoin puolisolleni tiettäväksi: ”En jätä sinua. Olet minulle tärkein. Sinä kelpaat.” Tämä tieto luo turvallisuuden ja pohjan. Niin lapselle kuin aikuiselle. Me jokainen kaipaamme olla turvassa.

Hädässämme usein takerrumme tai muutumme välinpitämättömän vetäytyneiksi. Pelko ja kauhu saa ihmisen käyttäytymään niin kuin peloissaan ja kauhuissaan oleva käyttäytyy. Ne tunteet kumpuavat syvältä. Syviin tunteisiin kiinni pääseminen vaatii aikaa, rohkeutta ja rohkaisua ja voimia. Jos tunnet hätää, ei tarvitse hätääntyä tai paeta. Apua ja tukea on saatavilla. Apua kannattaa hakea.

Parisuhteen hoitamiseen saa tukea monelta eri taholta. Avun hakeminen ei ole noloa tai lapsellista. Se on aikuismaista. Minulla oli hätä, haimme apua ja saimme apua. Osaamme nyt paremmin luoda turvaa toinen toisellemme, kun hätä tulee. Minun mieleni on levollinen ja iloinen. Rakkaani on turvasatamani.

04/09/2018 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
TunteetYhdessä kasvaminen

Suojakuoria

Kirjoittajalta Tiia 26/07/2018

Jokainen meistä syntyy maailmaan herkällä iholla. Joillakin se kasvaa iän myötä hieman paksummaksi, osalla se on luonnostaan aina ohut ja paljas. Maailma on tuulinen ja kova paikka ja maailman tuulissa selviämiseen tarvitaan suojaa, ettei menisi ihan rikki. 

Jokainen meistä joutuu kohtaamaan satuttavia asioita. Niiltä voi oppia suojautumaan yrittämällä olla välittämättä, jatkamalla hymyilemistä, vaikka sattuu, piilottamalla sisimpänsä ja esittämällä jotain ihan muuta, keskittämällä ajatuksensa kaikkeen muuhun ja monilla muilla tavoilla. Suojakuoret suojaavat kivulta, mutta usein ne myös estävät kipua tulemasta ulos. Toki vaikka urheiluun, kirjoittamiseen, työhön tai maalaamiseen uppoutuminen voi auttaa käsittelemään ja kestämään kipua. 

Kun joku asia toistuvasti satuttaa, on viisautta suojautua. Aikuisen ei tarvitse jäädä tuleen makaamaan. Joskus suojautumista täytyy tietoisesti opetella; jokaisella on oikeus suojautua. Toisaalta aikuisella on myös oikeus ja velvollisuus opetella riisumaan suojakuoriaan. Matka toisen ihmisen, etenkään puolison, lähelle ei ole mahdollinen ilman suojakuorten riisumista. Se on kivuliasta työtä, koska silloin tunteet, joiden liikkumisen kuori on estänyt, lähtevät liikkeelle. Paljaaksi asettuminen ei ole helppoa, se vaatii aina riskinottoa ja rohkeutta. Mutta ei ole mahdollista elää täysillä ja aidosti suojakuorten alla.

Tunteista puhumaan oppiminen on tärkeää matkalla aidompaan ja avoimempaan elämään. Puolison kanssa asioiden jakaminen rakentaa hyvää suojaa molemmille puolisoille. Syvien asioiden ja tunteiden jakaminen yhdessä voi rakentaa turvapaikan molemmille. Kivun jakaminen antaa kivun tulla ulos turvallisesti ja itsensä satuttaneelle hoivaa ja turvaa. Jakamisen ja rakkauden avulla voi myös kutoa puolisolleen suojaavan kerroksen: pehmeän ja hengittävän suojakuoren maailman raekuuroilta ja viimalta suojaamaan.

Kokonaan ilman suojaa maailma on raskas paikka kulkea. Sitä se on myös kulkiessa yksin paksujen suojakuorten alla. Kannattaa opetella riisumaan omia suojakuoriaan ja kutomaan mukavia suojavaatteita itselleen ja rakkailleen. Suojakuorten käyttäminen on kuin vanhanajan haarniskassa kulkisi. Suojavaatteet taas ovat silkkiä, villaa ja pellavaa: vilpoisia, lämpimiä ja mukavia, mutta antavat tarpeellista suojaa. Niissä kulkiessa on helppo pitää puolisoa kädestä kiinni.

 

 

26/07/2018 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
KommunikaatioYhdessä kasvaminen

Rinkka ja rakkaus

Kirjoittajalta Tiia 14/07/2018

Rakastunut rakastuu ihanaan ihmiseen. Ihmiseen, joka on rakastuneena esillä kauniina ja avoimena. Se, mitä rakastuessaan ei aina näe, on rinkka, joka rakkaimmalla on selässään. Omankaan rinkan olemassaoloa ei ole helppo muistaa.

Ei ole kenenkään vika, ei sen upean ja rakkaan, eikä myöskään oma, että kaikilla on selässään rinkka. Kuitenkin kun rakastuminen vaihtuu rakastamiseksi ja taakat alkavat painaa, rinkat tulevat pikkuhiljaa näkyviksi. Siinä vaiheessa, kun rinkka alkaa kuormittaa selkää, voi olla, että taakkoja kannetaan puolison kanssa yhdessä ja kevennetään niitä jakamalla. Parhaimmillaan kumpikin osaa myös keventää omaa rinkkaansa purkamalla sieltä turhia painolasteja, vuosien varrella rinkantaskuihin jääneitä.

Voi kuitenkin myös olla, että kummankin rinkka on niin epämukava ja painava, että ei olekaan voimia kantaa sitä rinta rinnan puolisonsa kanssa. Voi tuntua helpommalta kulkea kauempana ja suojella kulkuaan valitsemalla tahti ja reitti yksin. Toisinaan taas rinkka ojennetaan puolison selkään: “Olet reipas ja ihana, voisitko kantaa tätä?” Voi myös käydä niin, että rinkka sälytetään vaivihkaa puolisolle ja siirretään puolison omaisuudeksi: “Miten ihmeessä sinulla onkin tuollainen valtava rinkka? Minulla kun ei ole rinkkaa ollenkaan.”

Puoliso voi kantaa selkä kumarassa oman taakkansa ja joskus puolisonkin taakan lisäksi. Mutta kukaan muu ei osaa rinkkaa purkaa, kuin se, joka on ollut mukana sitä pakkaamassa. Vastuun ottaminen oman rinkan kantamisesta ja sen purkamisesta itse, on välttämätöntä onnellisen, yhteisen tien löytämisessä. Yhtä lailla tärkeää on oppia jakamalla keventämään taakkojaan. Jotta voi kulkea rennoin askelin käsi kädessä, taakka ei voi olla kummallakaan liian raskas. Rinkkaan kurkistaminen aika ajoin ja tarpeettomaksi käyneen pois jättäminen kannattaa, vaikka siinä joutuu käydä välillä suoraan kipua päin. 

14/07/2018 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
  • 1
  • 2
  • 3
  • 4
  • 5

Kategoriat

  • Kommunikaatio (44)
  • Muualle kirjoitetut tekstit (31)
  • Naiseus ja mieheys (5)
  • Odotukset (11)
  • Oma kasvu (23)
  • Perhe ja vanhemmuus (4)
  • Seksi (2)
  • Sitoutuminen (32)
  • Tarpeet (15)
  • Tunteet (34)
  • Vertaistuki (8)
  • Yhdessä kasvaminen (48)
  • Yleisiä ajatuksia (43)

Uudet artikkelit

  • Aikuinen anoppi
  • Riitänkö minä? -paniikki
  • Parisuhdeohjaussivustoni
  • Lämmin ja pehmeä
  • Loppuiko empatia?

Tietoja kirjoittajasta

Tietoja kirjoittajasta

Onnellinen avioliitto

Olen Tiia Brockman ja meidän avioliitto alkaa vuodesta 2008. Nautin kirjoittamisesta, keskusteluista, ymmärtämisestä, lukemisesta, viisastumisesta, kriiseistäkin ja uudelleen rakastumisesta puolisooni. Haluan jakaa löytöjä, pohdintoja ja oivalluksia. Perheemme arkea värittää kolme lasta. Kuva: Päivi Mäkelä

Meta

  • Kirjaudu sisään
  • Sisältösyöte
  • Kommenttisyöte
  • WordPress.org

@2017 - PenciDesign. All Right Reserved. Designed and Developed by PenciDesign


Takaisin sivun yläreunaan
Onnellinen avioliitto
  • Etusivu
  • Arkisto
  • Tietoja kirjoittajasta