Tajusin tänään, että olen vapaa nainen. Ei, en ole eronnut tai karannut. Nimettömässä on kaksi kaunista, vähän naarmuuntunutta rengasta ja lasten reppuja on rivi ovensuussa. Mutta kyllä, olen vapaa.

Hyväksyntä antaa siivet unelmille

Olen vapaa olemaan minä. Vierelläni on ihminen, jonka kanssa saan olla oma itseni kaikkine kummallisine, rasittavine ja hyvine puolineni. Ei tarvitse esittää olevansa jotain muuta kuin olen. Vierelläni on ihminen, joka tukee minua kohti unelmiani. Hän hoitaa teknisen puolen, kun haluan alkaa pitää blogia. Hän kannustaa, kun kerron haaveistani ja miettii, miten niitä käytännössä voisi toteuttaa. Hän näkee mahdollisuuksia silloinkin, kun en niitä uskalla nähdä.

Vierelläni on ihminen, jonka kanssa olen saanut yhdessä elää todeksi unelmiamme. Olen vapaa luottamaan häneen. Hän on vierellä silloinkin, kun on unelmiemme raskas osuus. Kun lapsi sairastuu ja monet elämän haasteet iskevät päälle. Kun parisuhteessa rämmitään isoa ylämäkeä.

Juurtuminen vapauttaa etsimisestä

Olen vapaa etsimisestä. Olen löytänyt paikkani ja saan kiitollisena nukahtaa illalla juuri niiden ihmisten ympäröimänä, joiden lähellä minun on hyvä olla. Ei tarvitse epäröidä ja miettiä, missä on minun paikkani tässä maailmassa. Omalta paikaltani saan tehdä työtä sen eteen, että meidän parisuhde ja perhe olisi hyvä paikka olla. Saan kotoa tuen sille, että voin yrittää omalla panoksellani tehdä myös maailmasta vähän paremman paikan ja kurotella kohti omia haaveitani.

Kirjoitin tämän tekstin vuonna 2017, kun etsin vasta sanoja tälle vapauden tunteelle. Sittemmin olen opiskellut parisuhdeohjaajaksi ja ymmärtänyt, että kyse on turvallisesta kiintymyssuhteesta. Autan nykyään pareja löytämään tätä samaa vapautta: tilan, jossa molemmat saavat kukoistaa omina itsenään ilman pelkoa hylkäämisestä. 

Tutustu parisuhdeohjauspalveluihini Oulussa ja etänä.

Tällä hetkellä mietin vastuuta. Mitä on tasapuolinen vastuu parisuhteessa ja vanhemmuudessa? Ne kun kietoutuvat tällä hetkellä toisiinsa ainakin arjen resurssien puolesta.

Henkinen vastuu: Toivon ylläpitäminen on yhteinen tehtävä

Olen miettinyt sitä, että parisuhde ei voi olla vain yhden vastuulla. Itsestäänselvä ajatus, mutta silti se on minulle ollut selkeytymätön. Jos toinen tuiskahtaa huonona päivänä, että ei meistä taida mitään tulla. Niin silloin on toisen vuoro sanoa, että kyllä me kulta selvitään tästä yhdessä. Molemmilla on vastuu fifty-fifty valaa toivoa ja kannatella parisuhdetta huonoina hetkinä. Kun vaikeuksia tulee vastaan, molemmilla on vastuu niiden selvittämisestä.

Kummallakin on vastuu myös fifty-fifty viedä parisuhdetta eteenpäin. Huolehtia siitä, että aikaa parisuhteen hoitamiselle järjestyy ja silloin kun kahdenkeskistä aikaa on, niin olla aidosti läsnä ja huomioida puolisonsa tarpeet. Välillä saa heittäytyä tarvitsemaan huolenpitoa puolisoltaan, mutta vuorollaan myös on aika olla se, joka huolehtii puolisostaan tämän tarviessa tukea ja kannattelua.

Reiluus on tyytyväisyyden tae – vapaa-aika ja omat tarpeet

Molemmilla on fifty-fifty vastuu pitää huolta itsestään ja puolisostaan. Vaikka laskemisesta puhutaan monesti huonona juttuna arjessa, niin silti ajattelen, että reiluus ja tasapuolisuus on monesti tyytyväisyyden tae. Siksi molempien kannattaa pitää silmällä sitä, että kummallekin jää suunnilleen yhtä usein aikaa vapaa-ajalle, harrastuksille tai levolle. Mikä kullekin voimia arjessa antaa. Kun kumpikin täyttää säännöllisesti sekä omia että puolisonsa tarpeita, niin kovin metsään ei voi mennä.

Kuka nousee sohvalta, kun lapsi itkee? Arjen pienet ja suuret vastuut

Kun illalla on saatu jo käpertyä sohvalle lasten nukahdettua ja makuuhuoneesta alkaa kantautua itkua, on molemmilla tasapuolinen vastuu nousta sohvalta. Toinen ei vastaa siitä, että kumpikin nousee vuorottain, vaan molemmilla on vastuu huolehtia, että ottaa itse oman osansa vastuusta lapsista ja kodista.

Vastuu kodin ilmapiiristä: Pakokaasua vai hattarapilviä?

Myöskin vastuu kodin ilmapiiristä on fifty-fifty. Jokaisella on huonoja päiviä ja huonoja hetkiä. Mutta koska pakokaasupilvi kiukkuisen ympäriltä leviää talon joka sopukkaan, jokaisella on vastuu tunteistaan, ettei levitä pakokaasua jatkuvasti. Vastuu siitä, että muistaa levittää pakokaasun hajun lisäksi hyväntuulisia hattarapilviä ympäri asuntoa, on fifty-fifty molemmilla. Kodin ilmapiiri ei synny itsekseen vaan ihmisistä. Kummallakin on vastuu hakea itselleen apua, jos mieliala on usein pakkasen puolella.

Silti en ajattele, etteikö vaikka kotitöitä voisi jakaa niin, että toinen pesee aina pyykit ja toinen huoltaa auton. Tai miten milloinkin ja kullekin perheelle sopii. Mutta ajatus siitä, että vastuun kuuluu parisuhteessa henkisesti olla fifty-fifty on tärkeä, mutta silti usein vaikea hahmottaa ja muistaa.

Alttarilla kumpikin sanoi tahdon. Jos se olisi niin, että toinen sanoi tahdon ja toinen tahdot, niin vastuu olisi vaan toisella. Mutta kun kumpikin on sanonut tahdon, niin vastuu on fifty-fifty.

Tuntuuko, että arjen vastuut haastavat? 

Epätasapainoinen vastuunjako on yleinen syy tyytymättömyyteen parisuhteessa. Se synnyttää katkeruutta ja etäännyttää puolisoita toisistaan. Jos kaipaatte apua reilumman arjen ja yhteisen sävelen löytämiseen, varaa aika parisuhdeohjaukseen. Autan teitä rakentamaan kumppanuutta, jossa kumpikin kokee tulevansa kuulluksi. Intohimo parisuhdeasioihin sai minut kouluttautumaan parisuhdeohjaajaksi vuonna 2022.

Elämme vauvaperheen univajeen aikaa. Siksi kirjoitin tänään postauksen väsystä. Olen viime aikoina miettinyt väsymyksen olemusta. Väsymystä on ainakin henkistä ja fyysistä sorttia, jotka toki vaikuttavat toinen toiseensa.

Fyysinen ja henkinen väsymys vauva-arjessa

Vauva-arjessa oma väsymys on lähinnä fyysistä eli konkreettista unenpuutetta. Yöunet nukutaan pienissä pätkissä pienimmän tahdin mukaan. On päiviä, jolloin pystyy pitämään mielialan korkealla ja henkinen väsy ei niinkään vaivaa. Kun väsymyksen syynä on ihana lapsi, on syy niin positiivinen, että väsykään ei tunnu niin isolta asialta. Kuitenkin välillä väsy vaan tunkee läpi mielialaan asti.

Toisissa elämäntilanteissa väsymys on ollut enempi henkistä laatua. On ollut huolia ja stressiä, muutoksia ja epävarmuutta. Se on toki monesti vaikuttanut myös uniin ja väsymys on ollut kokonaisvaltaista. Voimavaroihin eri hetkinä elämässä vaikuttaa moni asia ja väsymys on aika monimutkainen paketti.

• Miksi tänään en jaksa yhtä paljon kuin eilen?
• Miten väsyneenäkin jaksan tärkeät asiat, jotka vaan pitää hoitaa?
• Mikä virkistää minua erityisesti, mikä taas väsyttää erityisesti?

Mikä minua väsyttää ja mikä virkistää?

Olen miettinyt myös, mitä ja miten minä jaksan? Monesti voimat eri tilanteissa löytyvät siitä, että tämä on lapsilleni parhaaksi, jos jaksan tai että tämä ilahduttaa puolisoani, jos jaksan. Missä menee uhrautumisen ja positiivisen toisten takia jaksamisen raja?

Ainakin pienen hymynaaman ja pienten äitiä kohti kurottuvien nyrkkien takia jaksaa nousta levottomankin yön jälkeen. Monet asiat arjessa ovat sellaisia, että ne vaan täytyy jaksaa ja ajattelen sen positiivisessa mielessä. Perhe tarvitsee ruokaa ja hoivaa. Onneksi niitä voi tarjota perheelleen.

Monesti olen huomannut myös sen, että kun tuntuu, että sormikaan ei enää nousisi ja mieliala on pitkällä ärjyvän pakkasen puolella väsymyksen takia, voi pienikin asia saada aikaan sen, että jaksaa kuitenkin:

• Pari kannustavaa ja ymmärtäväistä sanaa puolisolta
• Väsyneiden halaus
• Ystävällinen ja kannustava katse
• Mustan huumorin lohkaisu
• Lasten hupsuttelut. Ne ovat usein todella tärkeitä hetkiä.

Toisaalta latistava sana voi viedä viimeisetkin voimat. Se, että iltasuukko unohtuu, voi viedä viimeisenkin hermonriekaleen.

Riittävä on nykyinen täydellinen

Välillä sitä miettii väsyneenä, onko väsyvaimolla kenellekään mitään annettavaa? Mutta sitten taas miettii, että nyt jos koskaan tavallinen riittää. Täydellisyyttä ei tarvitse tavoitella millään elämän osa-alueella. Kun tekee parhaansa puolisona, äitinä, ystävänä, kodin askareissa, se todellakin riittää. Sen verran kuin voimia sinä päivänä on.

Kun on neljä ihanaa syytä jaksaa, jaksaa aika paljon. Ja kun tuntuu, että ei jaksa, pieni hetki lepoa tai omaa aikaa auttaa hetken eteenpäin. Väsyneenä riittää täysin jaksaa tämä päivä askareineen. Onnea on tankata voimia illalla hetki puolison kyljessä väsyvaimona. Onnellisena siitä, että puolisona oleminen ei väsytä ja kiitollisena kaikesta.

Vuodet ovat vierineet, perheemme on täydentynyt neljännellä lapsella ja olen opiskellut parisuhdeohjaajaksi. Työskentelen nykyään Oulussa parisuhdeohjaajana ja teen myös etäohjauksia.

Tutustu tapaani tehdä parisuhdetyötä.

Olen tukena myös ruuhkavuosien parisuhdehaasteissa.

Kesä on häiden aikaa ja jäin pohtimaan, mitä kaikkea hääpäivään liittyy. Meidän häistä tulee kuluneeksi pian 8 vuotta. Mietin, mitä kaikkea sellaista päivä toi mukanaan, jota en osannut ennen häitä aavistaa.

Vastuu juurista ja suvun perinnöstä

Häät olivat ensimmäinen hetki, jolloin todella otimme vastuun juuristamme. Ennen häitä sitä toki oli aika nuori, mutta muutenkin ajatteli, että vastuu yhteydenpidosta sukuun lepää omien vanhempien harteilla. Häiden myötä tilanne kuitenkin muuttui. Kutsuimme sukujamme paikalle, lähetimme kiitoskortit ja sitten myös joulukortit. Ennen häitä olin ajatellut, että omat hyvän joulun toivotukset menevät kyllä vanhempien kortin mukana, mutta häiden jälkeen oli aika siirtyä kantamaan oma vastuunsa suhteessa sukuihin. En ajattele sitä millään muotoa negatiivisena asiana, mutta isona muutoksena. Vastuu yhteydenpidosta sukuun ei enää levännyt muiden harteilla.

Häiden myötä myös selvemmin tunsi kuuluvansa sekä omaan sukuunsa että puolisonsa sukuun. Meistä tuli oma yksikkö, mutta sukupolvien ketjussa. Ketjussa, joka oli muovannut meitä molempia paljon vuosien varrella ja jota lähdimme punomaan eteenpäin. Vasta häiden ja vuosienkin myötä on alkanut tiedostaa juurensa selvemmin. Ei ole puhdasta pöytää, mistä aloittaa, vaan me olemme juuriemme muovaamat. Siinäkään ei ole itsessään mitään negatiivista, mutta ennen häitä en tajunnut sitä, että uusi avioliitto lepää pitkien juurien päällä.

Mitä aito sitoutuminen parisuhteessa tarkoittaa?

Häät tekivät meistä yksikön. Parivaljakon, joka vuosien myötä on kasvanut isommaksi perheeksi. Häitä ennen en osannut sitä ajatella, miten isosta muutoksesta on kyse. Miten isoja päätöksiä tulisimme vuosien myötä tekemään yhdessä. Valintoja, joissa päätös olisi kokonaan meidän kahden vastuulla. Arkea, lomia ja lukuisia hetkiä, joista vastaamme yhdessä. Vastuun määrää ei varmasti silloin tajunnut ja hyvä niin. Kapeat olivat hartiat vastuuta kantamaan, mutta onneksi on saanut opetella yhdessä, vaikka virheitäkin on monta matkalle mahtunut.

Kaksi tulee yhdeksi – mutta pysyy omana itsenään

Prinsessahäät ja itkuvirret morsiamelle kertovat vastakkaisia puolia häiden merkityksestä. Hääpäivässä unelmat ja menneet kohtaavat ja aloittavat jotain uutta. Jotain, mitä ei sillä hetkellä osaa aavistaa. Jotain kauniimpaa ja raskaampaa kuin olisi koskaan osannut kuvitella. Jotain huikeampaa. Ei ole hyvä ihmisen yksin. Kaksin on mahdollista löytää niin paljon, kun vaan rohkein ja nöyrin sydämin lähtee tutustumaan puolisoonsa ja itseensä, juuriimme ja unelmiimme.

Tutustu myös uudempaan parisuhdeohjaussivustoni blogiin!