Yksi luku narsismista

Tämä teksti ei liity avioliittopohdintoihin, vaan laajemmin ihmissuhteisiin. Postaus rakentuu vuosien varrella koetun, luetun kirjallisuuden ja jaettujen ajatusten pohjalta. Narsismista löytyy paljon tietoa kirjoista ja netistä. Haluan jakaa sellaisia mietteitä narsismista, jotka ovat erityisesti puhutelleet minua.

Epävarmuus, epämääräisyys, epäselvyys, epäluottamus, epäusko, epätoivo. Nämä tunteet nousevat ensimmäisenä mieleen, kun aletaan puhua narsismista. Narsistin uhri elää epä-tunteissa ja kohtaa epä-tunteita. Äänet pään sisällä ja usein ympärilläkin sanovat: “Sinä vain kuvittelet.” Vasta kun ilmiötä alkaa ymmärtää, alkaa tajuta näitä tunteita. Sitä epämääräistä fiilistä, että jokin on pielessä ja pahastikin. Kun tosiasiat muuttuvat narsistin mielen mukaan, on luonnollista, että se herättää uhrille epä-tilan.

Narsistin tapa manipuloida on hienovaraista. Epäselvää. Narsisti käyttää täyteenpuhuttuja ja -kirjoitettuja rivejä, koska manipulointi tarvitsee verhokseen niitä. Kuin hyväntuoksuiseen, lämpimään teehen laitettu myrkky, manipulointi on piilotettu rivienväleihin. Molempia tarvitaan manipulointiin: ilman kauniita rivejä kun ei olisi rivienvälejäkään, jonne myrkkyä vaivihkaa upottaa.

Ylitsepursuava ihailu on hälytysmerkki. Hehkutus kuuluu narsistin manipuloivaan keinovalikoimaan. Komeat, dramaattiset ja hienot sanat ja teot rakentavat kauniita kulisseja; pönkittävät, luovat ja ylläpitävät hovia.

Narsisti on usein roolinsa kautta ihminen, jolta narsistin uhri kaipaisi tunnustusta ja hyväksyntää. Hän on ylemmässä tai merkittävässä asemassa suhteessa uhriin. Hänen arvostuksensa, tukensa ja tunnustuksensa ovat tavoittelemisen arvoisia.

Narsistin uhrin luonteessa on usein kiltteyttä, herkkyyttä, hyväntahtoisuutta ja liiallista sopeutuvuutta. Uhri yrittää tulla narsistin silmissä hyväksytyksi hyvän kautta. Hän voikin toki hetkittäin päästä suosioon, jos se palvelee narsistin tarpeita ja etua. Peli toimii niin, että uhri tarjoaa hyvää puolta itsessään: “Katso, olen auttavainen. Hyväksytkö minut?” Mutta ei tule hyväksytyksi. Uhri kääntää itsestään esiin seuraavan hyvän puolen, ojentaa kätensä: “Katso, olen ystävällinen? Hyväksytkö minut?” Kuin satareunainen pallo uhri pyörittää itsestään esiin aina uuden sivun tullakseen hyväksytyksi. Hän yrittää parannella ja kehittää itseään, mutta se ei riitä. Tämä johtaa uhrin heikentyvään itsetuntoon, syyllisyyteen. Kokemukseen, että olen jotenkin perustavanlaatuisesti viallinen.

Tämän prosessin myötä uhri on tarjonnut narsistille paljon tietoa itsestään. Avoimuuden myötä hän on paljastanut heikot kohtansa. Se tarjoaa narsistille mahdollisuuden käyttää uhrin itsetunnon haavoja ja kipeitä kohtia hyväkseen. Terveessä ihmissuhteessa avoimuus ja toiselle annettu hyvä palaa yleensä hyvänä takaisin tai jää neutraaliin maaperään. Hyvä useimmiten vahvistaa hyvää. Narsistisessa suhteessa uhrin ilo, onnistumiset ja onni ovat uhka narsistille. Siksi narsistille annettu hyvä palaakin, toki hyväntahtoisilta näyttävien sanojen ja tekojen rivienväleissä, myrkkypiikkeinä takaisin uhrille.

Narsismista voisi kirjoittaa monta lukua. Mutta haluan avata vielä lopuksi ajatuksia, jotka olen kokenut vahvistavina narsismin suhteen. Koska narsistin kehitys on jäänyt vajavaiseksi, helpottaa, kun ajattelee, että kyseessä on osittain kolmevuotias. “Kolmevuotiaan” tunteenpurkausten, kateuden ja oman edun tavoittelun keskellä on helpompi pysyä aikuisena.

Koska narsistin ympärillä on paljon toksisuutta, rajojen vetäminen tiukasti on tärkeää. Omien henkilökohtaisten asioiden ja kuulumisten jakaminen ei tuota hyvää. Etäisyyden ottaminen toimii. Narsistin sisimmässä on häpeää, tyhjyyttä ja kateutta. Niissä ei itsessään ole pelättävää tai uhkaavaa, jos niitä ajattelee asioina. Turvallisten ja luotettavien ihmisten kanssa kokemusten jakaminen auttaa. Narsistien uhreille vertaistuki on kullanarvoista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.