Kirjoittaja

Tiia

Yhdessä kasvaminen

Malja avoimuudelle

Kirjoittajalta Tiia

On perjantai-ilta, yhdestoista hääpäivämme. Väsyttää. Viikon jälkeen pötkötämme puolison kanssa voipuneina sohvalla. On hyvä olla. Lapset touhuavat ja ympärillä pyörii leijonantassuja, dinosauruksia ja kirjoja.

Viikko on ollut raskas. Puoliso palasi aikaeroväsynä työreissusta ja minulla on ollut paljon töitä. Puolison reissuaikakin painaa vielä mielessä vastuineen ja ikävöinteineen. Kumpikin on ollut viime päivät umpiväsynyt ja riidoilta ei ole vältytty. Toisaalta nyt on jo oppinut näkemään, että väsymys riitojen syynä on yksinkertaisesti väsymystä. Se ei ole rakkauden puutetta eikä rakkauden katoamista. Se on ymmärrettävää, uupumuksen ja kiireen hetkissä pohjatonta ja pahimpina hetkinä itsellä jopa hysteeristä – mutta kuitenkin vain väsymystä.

Olen umpirakastunut. Ihailen, arvostan ja rakastan puolisoani tässä hullunmyllyssä, jota avioliitoksi, ruuhkavuosiksi ja elämäksi kutsutaan. Olen rakastunut läheisyyteen, avoimuuteen ja turvallisuuteen, jota vuodet ovat tuoneet mukanaan. Olen rakastunut niihin aarteisiin ja yllätyksiin, joita puolisostani löytyy vuosi vuodelta lisää. Olen ylpeä hänestä. Olen ylpeä meistä. Tästä kauniista ja kovaa työtä vaatineesta, vuosien varrella vahvistuneesta liitosta. 

Tänään haluan nostaa maljan. Sille, että uskallamme jo kysyä ja kertoa. Kuulla ja kuunnella. Riidellä turvallisesti. Sopia ymmärtäväisesti. Avata itseämme toinen toisellemme. Rakastaa lujasti ja tulisesti, voimia vievän arjen keskellä. Tämä on malja rakkaudelle, rohkeudelle ja avoimuudelle. Niitä kaikkia on tarvittu paljon, että tässä hetkessä on näin hyvä olla.

0 kommenttia
1 FacebookTwitterWhatsappEmail
Oma kasvuVertaistukiYhdessä kasvaminen

Keveä

Kirjoittajalta Tiia

Tänä kesänä Levin avioliittoleirillä olo oli kevyt ja avioliitto tuntui keveältä. Nauroimme ja heittäydyimme yhdessä enemmän kuin aiemmin. Vaikeistakin asioista pystyi puhumaan lämmin pilke silmäkulmassa, yhtä köyttä vetäen. Jäin miettimään, mitkä asiat ovat johtaneet siihen, että nyt on erityisen helppo ja rento olla puolison kanssa yhdessä kipeidenkin asioiden äärellä?

En ole kevyttä seuraa avioliitossa. Otan asiat vakavasti ja pohdin niitä turhankin kovasti. Stressaannun ja ahdistun herkästi. Kuormitun, huolehdin ja huolestun. Keveys ei ole vahvuuteni. Toisaalta olen aika hyvä tekemään pohjatyötä keveydelle. Koska kaipaan käsitellä asiat syvällisesti, se ehkä on luonut polkua kevyemmille askelille. Taakkoja on kevennetty vuosi vuodelta ja vaikka perhearki onkin juuri tällä hetkellä intensiivistä ja omalla tavallaan rankkaa, vanhoja painolasteja on selvästi vähemmän kannettavana. Olemme myös osanneet aina nauraa yhdessä ja itsellemme. Osuvan ja lämpöisen huumorin hoitavaa voimaa ei voi väheksyä. Olemme hiljoksiin löytäneet samalle puolelle vaikeuksienkin edessä.

Leirillä jäin miettimään, olisimmeko yhdessä enää ilman avioliittoleirejä? Tahto pysyä yhdessä on kyllä ollut aina, mutta taitoa ei olisi ollut ilman leirien vertaistukea, oikeaan suuntaan ohjaamaa harjoittelua ja tietoa. Avioliittoleirillä pohdittiin: pitkään parisuhteeseen riittää tahto, mutta pitkään hyvään parisuhteeseen tarvitaan tahdon lisäksi taitoa. Taitoa meistä harvalla on syntymälahjana, se täytyy nöyrästi opetella. Olemme joutuneet opettelemaan paljon taitoja kommunikaation, itsetuntemuksen, tunnetaitojen, ristiriitojen käsittelyn ja anteeksipyytämisen osalta. Olen saanut huomata, että taito on tärkeä tuki tahdolle, toki myös tahto taidolle. 

Keveään oloon yhdessä ei taida olla oikotietä. Nyt tuntuu, että on luonnollista, että vasta vuosien jälkeen se alkaa löytyä. Keveän olon taustalla on vankka turvallisuus. En ole luottanut koskaan ennen näin lujasti puolisoni rakkauteen. Itsetuntoni on eheytynyt paljon viime vuosina. En ole aina ollut näin varma sitoutumisemme kestävyydestä ja siitä, että selviämme yhdessä vastamäessäkin. Emme ole olleet koskaan ennen tilanteessa, jossa menneet vaikeat asiat on näin hyvin käsitelty.

Keveys on sitä, että ei pelota. Se on rauhaa, levollisuutta ja tyytyväisyyttä. Se nostaa mieleen kiitollisuutta, leikillisyyttä ja onnellisuutta. Keveyden takana avioliitossa on usein raskaskin polku, josta on selvitty yhdessä. 

1 kommenttia
4 FacebookTwitterWhatsappEmail
KommunikaatioOma kasvu

Kaunis sanainen arkku

Kirjoittajalta Tiia


Kauniit sanat. Olen kirjoittanut niistä ennenkin, mutta tänään mietin sanoja taas yhdestä näkökulmasta. En pidä rumasti puhumisesta. En tarkoita, ettenkö vihaisena tai väsyneenä sanoisi ikävästi. Tarkoitan, että inhoan karskia, tylyä tai härskiä puhetta. Puhetta, joka on tarkoituksellisen kylmää, kovaa, rumaa tai loukkaavaa.

Onko kauniista puheesta tykkäävä hienosteleva, herkkänahkainen, todellisesta maailmasta vieraantunut tai jotenkin muuten kummallinen ressukka? Sitä olen joutunut miettimään. Olen myös miettinyt, onko kauniista sanoista pitävä huumorintajuton tosikko, vakava, ylimielinen tai vaan jotenkin tyhmä?

Saman asian voi sanoa sanoa monella tavalla ja monessa tarkoituksessa. Ikävän asian sanominen kauniisti ja hyvässä tarkoituksessa tuntuu minusta hyvin erilaiselta, kuin ikävän asian sanominen rumasti ja vieläpä pahalla tarkoituksella. Mukavan asian sanomista rumasti on vielä hankalampi ymmärtää. 

Tapa puhua pohjautuu opittuun ja totuttuun malliin. Siksi erilaisista kielenkäyttökulttuureista tulevien voi olla vaikea ymmärtää toisiaan. Toisaalla ronskimpia tai vahvempia sanoja ei ole käytetty pahassa tarkoituksessa. Joskus taas sanat ovat voineet olla kovinkin lipeviä, mutta kylmiä. Jossain riidellään käryävin sanoin, mutta niillä ei satuteta. Toisaalla ei sanota mitään, mutta myrkky leijuu ilmassa. Töykeät sanat voivat olla myös oman herkkyyden suojaamista. Ehkä tarvetta hyökätä oman herkkyyden piilottamiseksi.

On osa persoonaani, että viihdyn kauniiden sanojen lähellä. Ne ovat minulle lähde, välttämätöntä. Ne ovat puhdas järvi. Järvi voi olla tumma ja syväkin, mutta sen äärellä isoista ja vakavistakin asioista voi puhua herkkyydellä, likaamatta kauneutta. Ystävälliset sanat ovat kuin lämpöistä vettä. Viehättävät sanat kuin vilvoittavan raikas, elvyttävä vesilasillinen. 

Sanaisesta arkusta voi tulla ihania ja lempeitä tai kovia ja pistäviä sanoja. Sieltä voi pulputa sanoja tai virrata niitä hiljalleen. Minä etsin kauniita sanaisia arkkuja. Sanoilla silittely osuu sieluuni.

0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
KommunikaatioOdotukset

Treffit

Kirjoittajalta Tiia

Olimme kesäkuussa pitkästä aikaa puolison kanssa kunnon treffeillä. Jäin miettimään avioparin treffien olemusta. Pitkässä parisuhteessa treffit eivät ole vain treffit: kohtaaminen ja siitä omille teille jatkaminen. Ne ovat kahdestaan jaettu erityisempi hetki yhteisestä arjesta. Hetki, jossa keskitytään toinen toiseen. 

Ajattelin nuorena, että pariskunnan treffien täytyy olla onnistuneita. Kun tuntee toinen toisen ja tietää, mistä hän tykkää, ei tarvitse jännittää, miten treffit sujuvat. Kuitenkin avioparin treffitkin voivat epäonnistua moninkin tavoin, koska ne rakentuvat suuremman pohjan päälle. Olen tullut siihen tulokseen, että läheinen ja tyytyväinen arki mahdollistaa onnelliset treffit. 

Vuosien aikana treffeillä tai treffien jälkeen meillä on tullut usein riitaa. Treffit eivät ole täyttäneet molempien odotuksia ja tarpeita. Vika ei ole ollut pelkästään epäonnistuneissa treffeissä, vaan myös toimimattomassa arjessa. Kun arki ei ole täyttänyt odotuksia ja tarpeita, treffit voivat jopa lisätä harmia ja pahaa mieltä. Hyviä treffejä on vaikea saada syntymään, jos parisuhteen tilanne arjessa on hankala. Tämä liittyy samaan ilmiöön kuin loma-aikojen haasteellisuus parisuhteen kannalta.

Jokaisessa arkipäivässä puolison kohtaaminen ja ainakin lyhyiden läheisyyshetkien luominen on hyvien treffien perusta. Isojen asioiden työstäminen, johon meillä on tarvittu tueksi avioliittoleirejä ja pariterapiaa, on onnistuneiden treffien pohja. Odotusten ja tarpeiden sanoittaminen niin arjen kuin treffien suhteen on sekin treffien perustaa. 

Avioparin treffit, ainakin pienten lasten vanhemmille, ovat yleensä muutaman tunnin kokonaisuus. Käynti syömässä, elokuvissa, liikkumassa, kaupungilla tai luonnossa. Hetki irti arjen askareista, lastenhoidosta, töistä ja velvollisuuksista. Aviopuolisoiden treffeillä tarvitaan molemmille halu kohdata toinen aidosti ja työntää arki, työt ja puhelin hetkeksi syrjään. Halua antaa toiselle sitä, mitä hän tarvitsee ja antaa itsestään ylipäätään. 

Millaiset ovat unelmatreffini puolison kanssa? Lämpimät, läsnäolevat ja läheiset. Keskittyneet, keskustelevat ja kuuntelevat. Katseita, kosketusta ja kiitollisuutta. Huumoria, huomiointeja ja haleja. 

Kesäkuun treffit olivat onnistuneet. Parisuhdearki on tällä hetkellä monista elämän ja lapsiperheen haasteista ja stresseistä huolimatta hyvää. Treffeillä sain tuntea saavani puolisoni täyden huomion, oli aikaa jutella rauhassa, kulkea käsi kädessä ja huumoriakin mahtui mukaan. Treffien jälkeen mieli oli kevyt, kiitollinen ja onnellinen.

0 kommenttia
1 FacebookTwitterWhatsappEmail
Yleisiä ajatuksia

Toinen luku narsismista

Kirjoittajalta Tiia

Ensimmäiseen lukuun narsismista ei juurikaan mahtunut vallan näkökulmaa esille. Toinen luku pohtii narsismia ja valtaa. Vallan aspekti liittyy kiinteästi narsismin käsittelemiseen ja ymmärtämiseen.

Vallasta puhuminen. Narsistinen henkilö puhuu vallasta. Rahasta, kiinteistöistä, johtamisesta, päättämisestä, asioista, joihin liittyy valtaa ja omistamista. Puhe voi toki olla epäsuoraa.

Vallan ihannointi. Narsistinen henkilö ihailee ja ihannoi valtaa. Arvoasemat, esillä oleminen ja johtaminen ovat tärkeitä. Ihanteellista on olla merkittävä ja ihailtu, se jolla valta on.

Valta totuuteen. Narsisti näkee hänellä olevan vallan ja oikeuden totuuteen. Musta voi olla valkoista tai valkoinen mustaa, narsistin tarpeiden mukaan. Totuus ei ole absoluuttista, vaan vallanalaista.

Vallankäyttö. Pitemmän korren vetäminen on arvo. Päätöksissä vallan täytyy pysyä narsistilla, joten pitempi korsi on hänen. Asiat menevät narsistin ehdoilla, silloinkin, kun hänen etunsa ei oikeastaan edes asiaan liittyisi.

Manipuloiva valta. Tarkoituksellinen vallankäyttö toisen ihmisen ajatuksiin tai toimintaan on manipulointia. Alistaminen, toisesta hyötyminen, kateus tai ilo ohjasten pitämisestä itsellä voivat mm. olla syitä manipuloimiseen.

Valta tunteisiin. Narsisti käyttää myös tunnevaltaa. Hän itse ilmaisee asioita ääripäiden kautta. Asiat ovat mahtavia tai sitten kaikkea muuta. Uhrin näkökulmasta vallankäyttö osuu syvälle mm. pelon, ahdistuksen, nolouden, itsesyytösten, epäonnistumisen ja viallisuuden tunteen sekä syyllisyyden kautta. 

Valtaa ja kunniaa tarvitaan oman heikkouden piilottamiseen silloin, kun heikkous on kielletty asia.

0 kommenttia
1 FacebookTwitterWhatsappEmail
Oma kasvu

Uudistuksia

Kirjoittajalta Tiia

Toukokuussa sai alkunsa ajatus: ”Blogi kaipaa uusia tuulia ja bloggaaja lisää rohkeutta.” Kun aloitin kirjoittamisen kuutisen vuotta sitten, tärkeää oli päästä kirjoittamaan, muulla ei oikeastaan ollut väliä. Tekstit saivat mukavaa palautetta, mutta visuaalista ilmettä blogiin kaivattiin lisää jo silloin. Koska olen sanojen, en kuvien, ihminen, visuaalinen puoli on aina ollut minulle pakkopullaa ja jäänyt kirjoittamisen jalkoihin.

Härän sarvet tulivat vastaan puolitoista vuotta sitten, kun sain kutsun mukaan tekemään Parempi avioliitto ry:lle sosiaalista mediaa. Epäröin hetken, koska ”se visuaalinen puoli”. Uskoin keksiväni ideoita, mutta osaisinko toteuttaa niitä. Pienestä epäröinnistä huolimatta tartuin tilaisuuteen. Olihan sometyö uusi väylä ja mahdollisuus tehdä itselle rakasta avioliittotyötä. Ja niin vaan ensimmäisten kuvapäivityskyhäelmien jälkeen aloin saada otetta kuviin. Nyt ollaan siinä pisteessä, että en enää pelkää niin paljon kuvia.

Mutta pelkään silti. Kun Taina Laanen Vahvuutena herkkyys -kirja inspiroi tuomaan omien vahvuuksien antia rohkeasti esille, päätin uskaltaa. Taaksepäin ei voi mennä, paikallaan en halunnut pysyä, joten ainoa suunta oli lähteä eteenpäin. Halusin vihdoin tehdä blogiin sellaisen visuaalisen ilmeen, jota ei tarvitsisi hävetä. Samalla päätin, että alan kirjoittaa oikeasti omalla nimelläni ja kasvoillani. Vuosien myötä olen löytänyt tapani blogata ja haluan tehdä tätä nyt rehellisesti omana itsenäni.

Yksin uudistukset eivät onnistu. Sain ideointitueksi, profiilikuvan ottajaksi ja sydämelliseksi tsemppariksi ihanan Päivin Ouluuksista. Meillä oli lämminhenkinen, hauska ja runsassääskinen kuvaustuokio. Kuvaa varten nautin ja jännitinkin New Hairstoressa kampauksessa ja taitavan Kauneudella -hoitolan Jenniinan meikissä. Kuvauspäivä oli ensimmäinen kerta ammattilaisten käsissä sitten hääkampauksen ja -meikin. Kuvauksen jälkeen illalla pääsimme treffeille puolisoni kanssa. 

Blogin päivittäminen on vaatinut pitkää pinnaa perheeltä ja etenkin rakkaalta nörtiltäni, joka on 10: ssä sekunnissa päivitellyt sellaisia asioita kuntoon, joiden parissa ähersin tuntitolkulla, onnistumatta. Välillä sain blogin ihan solmuun: jäljet korjasi puolisoni. Uudistuksessa siis kaikki merkittävä on puolisoni käsialaa, vaikka olenkin yrittänyt näyttää siltä, että hoidan kyllä homman. Sain tukea blogin visuaaliseen ilmeeseen myös muilta ystäviltä ja paljon rohkaisua. Kiitos jokaiselle unelmia kohti kannustaneelle!

Mistä unelmoin nyt? Että saisin rauhassa kirjoittaa. Sitä rakastan. Mutta visuaalinen ilme on osa bloggaamista ja yritän osata huomioida sen paremmin tulevina vuosina. 

Tässä hetkessä olen onnellinen ja ylpeä. Blogi on kantanut unelmien pariin, kohtaamisiin upeiden ihmisten kanssa ja tuonut mukanaan uusia ystäviä. Ennen kaikkea se toiminut paikkana pohtia avioliittoa ja jakaa ajatuksia ja oivalluksia parisuhteen hoitamisesta.

 -kiitollisin ja onnellisin mielin, Tiia

0 kommenttia
1 FacebookTwitterWhatsappEmail