Onnellinen avioliitto
  • Etusivu
  • Arkisto
  • Tietoja kirjoittajasta
Kirjoittaja

Tiia

Tiia

KommunikaatioTunteet

Puhu minulle näin

Kirjoittajalta Tiia 10/10/2020

Tässä on seikkaperäiset ohjeet, miten kanssani kannattaa jutustella, rakkaimpani. Kommunikaatio, puhuminen, keskusteleminen, tuo taitolaji, jota jatkuvasti harjoittelemme, tarvitsee päivitettyjä, itsetuntemuksella maustettuja neuvoja. Olisi ollut hyvä antaa nämä ohjeet 15 vuotta sitten. Pahoittelen jälkitoimitusta!

A) Kun kerron, mitä ajattelen ja miltä minusta tuntuu, yritä löytää pointtini. Väsynyt? Iloinen? Innostunut? Kaipaa halia? Pettynyt? Kun löydämme pääpointin ja osoitat sen tulleen kuulluksi ja huomatuksi, kommunikaatio on löytänyt perille. Voit myös kysymyksin auttaa minua löytämään asian ytimeen. Usein itse asia on rivienväleissä: sitä joutuu hetken tai toisenkin kaivamaan. Mutkikas olentoko?

B) Kerro ja kertoile omia ajatuksiasi, tunteitasi ja kuulumisiasi vapaaehtoisesti ja avoimesti. Sen avulla löydän reitin luoksesi ja sinä luokseni. Anna aikaasi ja päästä lähellesi. 

C) Älä kuitenkaan varasta näyttämöä! Kun olen tosi väsynyt, vihainen, nälkäinen tai jotain muuta isoa, on aika himmata omat tunteet hetkeksi taemmas. Muuten koen, että viet tilani. Sen kerran, kun uskallan olla vihainen tai näyttää väsymykseni, en kaipaa vertailua. Haluan kuulla tunteistasi kyllä, mutta vasta kohta. Kun olen ensin tullut nähdyksi oman tunteeni kanssa.

Älä vedä tunteitani itseesi, 
mutta tuo enemmän itseäsi esille,
kun näyttämö on vapaa.

Rakastan kuunnella sinua ja tulla kuulluksi. Ilolla ihmettelen: kaiken tämän kommunikaatiokompuroinnin jälkeen olet edelleen siinä. Rakastan sinua!

10/10/2020 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
KommunikaatioMuualle kirjoitetut tekstit

Paras ja tärkein

Kirjoittajalta Tiia 02/10/2020

Parempi avioliitto ry:lle kirjoitettu teksti: Paras ja tärkein

02/10/2020 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
SitoutuminenYhdessä kasvaminen

Hääpäivänä

Kirjoittajalta Tiia 20/09/2020

Tänään en ole muistellut valkoista pukua, vaan värikkäitä vuosia. Hääpäivästämme on kaksitoista vuotta. Jokainen vuosi on ollut erilainen ja tuonut mukanaan paljon uutta. 

Olen muistellut riitoja. Niitä hetkiä, joissa tätä liittoa on tulisesti taottu ja sitkeästi hiottu enemmän meidän kummankin näköiseksi. Olen muistellut kauniita kohtaamisia. Hetkiä, joissa on saanut nauttia ja levätä, sillä kanssasi asiat osuvat kohdalleen ja löytävät paikalleen.

Tänään toinen piti tikkaita pystyssä ja toinen puhdisti räystäskourua. Teimme tätä työtä ensimmäistä kertaa. Oli helppo luottaa, että tikkaat eivät kaadu. Oli luontevaa luottaa, että valmista saadaan aikaan. Kanssasi ei pelota kurotella korkeuksiin tai syöksyä syvyyksiin.

Tänään olemme luoneet katseita tulevaisuuteen ja haaveisiin. Avoimuus ja haavojenkin esiin tuominen tuntuvat vuosien myötä turvalliselta ja luontevalta. Kuluneilla vuosilla on ollut meille paljon annettavaa, paljon olemme niille myös antaneet. Tylsää päivää ei ole yhteisissä vuosissa näkynyt. Suunta on ollut mutkitellen eteenpäin, eiköhän vastakin. 

Katson kiitollisena syksyn värikkäitä lehtiä. Niiden keskellä lupasimme jakaa nämä elämän värit. Olen kiitollinen, että lupaus on pitänyt ja kantaa. Se on tuonut mukanaan myös monia kauniita hedelmiä. Ihmeissäni olen tästä elämän onnesta ja ilosta.

20/09/2020 0 kommenttia
2 FacebookTwitterWhatsappEmail
Oma kasvuTunteet

Ihana vihainen nainen

Kirjoittajalta Tiia 31/08/2020

Hei, sinä ihana vihainen nainen. Olen iloinen, että olet vihainen. Olet yrittänyt tukahduttaa ikäviä tunteitasi. Anna tunteiden tulla ulos. Siinä ei ole mitään hävettävää. Nainen saa olla vihainen, kun tarvetta on. Nainen saa puolustaa rakkaitaan ja itseään, olla väsynyt, suuttunut ja myös hankala. Silloin on aika maailman joustaa ja olla ystävällinen sinulle. Ylpeä sinusta, joka uskallat olla vihainen.

Olet aiheesta vihainen, rakas nainen. Jotta voit kasvaa uutta kohti, vanhat täytyy kohdata ja käsitellä. Älä pelkää turhaan, nainen. Vihasi mahtuu hyvin maailmaan. Lempeyttäsi ja rakkauttasi se ei poissulje. Olet ihana nainen vihaisenakin.

Muista, naisen tie on monesti erilainen kuin miehen. Sinun ei tarvitse verrata tietäsi miesten teihin. Et ole huonompi kuin mies, vaikka toimit toisin tai suutut erilaisista asioista. Vihasi on yhtä arvokasta kuin muidenkin viha, ei vähäpätöistä tai turhaa.

Miten vahva ja ahkera äiti olet ollut. Yöllä neljältä vaihdoit lakanat, kun lapsen sänky oli kastunut. Kaikki päivän työt jaksoit silti. Hoidit, muistit, kannoit ja annoit. Mitään arvostasi tai työstäsi ei vie pois se, että olet nyt vihainen. Sinä et määrity vihasi kautta, sinulla on oikeus olla vihainen.

Rakas vihainen nainen. Minä kuuntelen sinua, haluan ymmärtää sinua ja kohdata sinut. Haluan antaa tilaa sinulle ja tunteillesi. Saat olla ihminen, aito oma itsesi. Kiltiksi en sinua latista, näen sinut rohkeana ja vahvana pelkoinesikin. Minä olen empaattinen sinua kohtaan ja välitän sinusta paljon.

Kun vaikea päivä koittaa ja syyllisyys ja häpeä nostavat päätään, lue tämä ja katso itseäsi hyvin lempein ja ymmärtäväisin silmin.

31/08/2020 0 kommenttia
1 FacebookTwitterWhatsappEmail
Muualle kirjoitetut tekstitSeksi

Halukas

Kirjoittajalta Tiia 23/08/2020

Parempi avioliitto ry:lle kirjoitettu teksti: Halukas.

23/08/2020 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
TarpeetYhdessä kasvaminen

Halu nähdä vaivaa

Kirjoittajalta Tiia 04/08/2020

Kun näkee vaivaa jonkun asian eteen, se tekee siitä arvokkaan ja kun arvostaa jotain, haluaa nähdä sen eteen vaivaa. Vaivaton elämä kuulostaa teoriassa kivalta. Käytännössä se varmaan harvoin sitä on. En pidä terveenä itsensä kokonaan unohtavaa antamista, mutta arvostan silti kovasti halua nähdä vaivaa.

Miten halu nähdä vaivaa -arvoa toteutetaan parisuhteessa? Parisuhteen yksi ydinasiaa on se, että molempien kumppaneiden, usein hyvin erilaiset, tarpeet täyttyvät. Silloin molempien on hyvä olla. Jos perheessä on lapsia, myös lasten tarpeet tulevat olennaisiksi perheen hyvinvoinnin kannalta. Halu nähdä vaivaa pukeutuukin hyvin moniin asuihin.

Vaivannäkö voi olla kuuntelemista tai puhumista, kärsivällisyyttä tai toimintaa, ruoan laittamista tai töissä käymistä, opiskelua tai muuta aherrusta, halaamista tai hieromista, meikkaamista tai lenkkeilyä, arvostamista tai luottamista, rajojen asettamista tai venymistä, pysähtymistä tai kiirehtimistä. Halussa nähdä vaivaa on kuitenkin olennaista se, että halu nähdä vaivaa näkee toisen. Se ei kietoudu itseen, vaan kurottaa toista ja toisen tarpeita kohti.

Itselleen ei voi antaa mitään niin ihanaa kuin mitä toinen ihminen voi antaa. Siksi parisuhteessa molempien halu nähdä vaivaa toisiaan kohtaan tuottaa hyvää hedelmää. Ilo siitä, että antaa hyvää toiselle ja saa tarvitsemaan hyvää toiselta, on suuri voimanlähde. 

Saamiseen ja antamiseen voi liittyä myös kipuja ja vaikeuksia. Vaivannäkö voi luonnollisesti tuntua vaivalloiselta ja usein tuntuukin. Vaivannäön vastaanottaminen voi myös tuntua vaikealta. Olennaista minusta molemmissa on lämpö. Lämmöllä annettu ja lämmöllä vastaanotettu tuottaa parasta hedelmää.

En usko parisuhteessa minkäänlaiseen pihtaamiseen. Meissä jokaisessa on runsautta, jonka vain me itse voimme avata toisillemme. Siispä sydämellinen vaivannäkö sanojen, tekojen, avoimuuden, anteliaisuuden, lämmön ja rakkauden saralla kantaa ja antaa arvoa niin itselle kuin toiselle.

04/08/2020 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
OdotuksetOma kasvu

Asiantuntijat

Kirjoittajalta Tiia 22/07/2020

Tietoa ja taitoa elämän eri osa-alueilta on parisuhteessa harvoin täsmälleen saman verran molemmilla. Toinen voi olla perehtyneempi puutarhanhoitoon, toinen nikkarointiin. Elämässä on lukuisa joukko asioita, joihin voi perehtyä; toisaalta kukaan ei hallitse kaikkea hyvin. 

Jos toimitaan yrityksessä, rooleja ja vastuuta jaetaan. Avioliitossakin tämä on usein tyypillistä ja varmasti aivan hyvä periaate. Molemmissa on herkästi myös jonkinlainen arvoasteikko tehtäville. Onko talousasiantuntija perheessä tai yrityksessä arvokkaammassa tehtävässä kuin siivousasiantuntija?

Asiantuntijuuteen vaadittavan tiedon ja taidon määrä riippuu tehtävästä. Vessan pesemisen ekspertiksi on kohtuullisen helppo päästä. Ekonomiksi opiskelu vie paljon kauemman aikaa. Silti molempien vastuualueiden hoitoa kiistatta tarvitaan niin yrityksessä kuin kotonakin.

Asiantuntijuuden arvostus on teema, joka pohdituttaa minua. Onko perheen siivousvastaavan tietotaito ja työ arvostettua? Entä jos toinen jää kotiin hoitamaan lapsia ja toinen on työelämässä. Kertyykö molemmille yhtä lailla asiantuntemusta? Kummalle kertyy arvokkaampaa asiantuntemusta?

Kova ja pehmeä tieto sekä taito ei aina olen samanarvoista nykyajassakaan. Olen pitänyt vähäpätöisempänä kertynyttä tietotaitoani esimerkiksi sosiaalisten suhteiden hoitamisessa, parisuhdeasioissa ja lasten kasvatuksessa kuin CV:ssä näkyvää työkokemusta. Minun virallinen CV:ni kolmen lapsen äitinä on lyhyt. Kertooko se siitä, että en ole yhtä pätevä kuin puolisoni, joka on ollut paljon pidempään työelämässä?

Tämä dynamiikka voi heijastua myös parisuhteeseen. En ole millään muotoa asiantuntija puolisoni työasioissa. Minä olen kasvattaja niin kotona kuin töissäkin. Onko puolisollani kuitenkin yhtä paljon asiantuntemusta kasvatuksesta kuin minulla? Kumman sana ratkaisee kasvatuspäätöksissä? Onko minulla yhtä paljon asiantuntemusta perheen talousasioista? Kumman sana ratkaisee talouspäätöksissä? Kumpi meistä on pätevämpi ihminen?

Pahoin pelkään, että naisille tyypillisempien alojen tietotaito on usein vähemmän arvostettua niin naisten kuin miestenkin mielessä vielä 2020-luvullakin. Tai ehkä olen vain 1900-luvun kasvatti. Joka tapauksessa elän vaihetta, jossa yritän opetella arvostamaan ja tuomaan esille omaa asiantuntijuuttani. Samalla haluan osoittaa sanoin ja teoin arvostusta ja tervettä ylpeyttä puolisoni osaamiselle ja asiantuntemukselle.

22/07/2020 0 kommenttia
2 FacebookTwitterWhatsappEmail
Oma kasvuTunteet

Vihan viive

Kirjoittajalta Tiia 02/07/2020

Luin talvella kirjan ”Kaikki anteeksi” (Laura Manninen), joka kertoo parisuhdeväkivallasta. Kirjoittajan omakohtaisten kokemusten pohjalta kirjoitetussa tarinassa väkivalta ujuttautuu salakavalasti ns. tavallisen naisen parisuhteeseen. Parisuhdeväkivaltaa en ole kokenut, mutta vihan viive -ilmiö on tullut myös omassa elämässä tutuksi. Olen jäänyt miettimään, että omat rajat eivät löydy helpolla: myrsky ei aina nousekaan heti.

Pienehkön rajojen ylittämisen tai rikkomisen jälkeen sitä usein selittää tilanteen itselleen: ”On ymmärrettävää, että toinen toimi, kuten toimi. Ei tämä niin iso juttu ollut.” Vihan tunne herää usein vasta viiveellä esimerkiksi silloin, kun rajoja on rikottu useamman kerran, joku uusi tilanne laukaisee vanhemmat muistot, vihalle on tilaa tai voimavarat venyä vähenevät. Myös myötäinnon puute voi herättää ajan myötä pettymystä ja katkeruutta siinä missä myötätunnon puutekin. Kaikkinensa vihan nouseminen voi viedä vuosiakin aikaa. Myötätunto itseä kohtaan ja omien rajojen suojelunhalu voi tulla esiin hitaasti, koska sen rinnalla kulkee sinällään normaali ja hyvä halu ymmärtää toista. 

Monesti on hyvä ajatella, että kuppi on puoliksi täysi. Mutta jos aina näkee vain asian positiiviset puolet, ärtymystä voi alkaa kertyä. Meidän parisuhteessa vihan viive on näyttäytynyt niin, että vuosia ajattelin, että meillä on ihan hyvä avioliitto, ei tässä ole syytä valittaa. Se oli osaltaan totta. Kupin toinen puoli taas yhtä aikaa oli, että jäin tai jättäydyin lasten syntymän myötä liian yksin, parisuhde etääntyi, tarpeita jäi täyttymättä ja monenlaista käsittelemätöntä oli kertynyt. Myös tämä puoli oli totta.

Pitkään tilanne oli okei, kunnes ajan myötä liian monta selvittämätöntä ja ikävää asiaa oli kertynyt. Mieleen alkoi nousta tilanteita menneisyydestä, joista olisi ollut varmasti hyvä suuttua heti, mutta joissa aikanaan venytti rajojaan, koska se tuntui tarkoituksenmukaiselta ja rakkaudelliselta. Viha tarvitsee rohkeutta ja tilaa, ennen kuin se tulee ulos. Vasta kun pato oli täysi, viha raivasi tiensä.

Vihaisuus itsessä on vaikea hyväksyä ja sen tunteminen on vaikeaa. Voi tuntua väärältä olla vihainen ja voi tuntua, että pitäisi ymmärtää olla riittävän tyytyväinen hyviin asioihiin. Viha on kuitenkin hyvä tunne. Se asettaa terveet rajat ja tarjoaa ajan myötä mahdollisuuden parempaan uuteen. Viha on aina riski ihmissuhteelle, mutta muutosvoimana usein välttämätön.

Viha ei laannu tukahduttamalla. Jos viha kielletään, se ei sammu, vaan paisuu tai koteloituu. Vihaan parasta lääkettä on ymmärrys, empatia ja hyväksyntä. Pitkältä ajalta kertynyt viha tarvitsee usein monta käsittelykierrosta. Mutta kun on sallittua tuntea vihaa ja parhaimmillaan tulee ymmärretyksi, viha alkaa sulaa ja lientyä. 

Iloitsen näistä viime vuosista parisuhteessamme, kun viiveellä noussut viha on saanut sulaa syvemmäksi rakkaudeksi. Samalla se on saanut sulaa myös viisaudeksi. Yhdessä koetun myötä on oppinut välttämään joitain karikkoja. Arki on parempaa kuin aiemmin ja vihaa on helpompi ilmaista turvallisemmin ja nopeammin kerryttämättä sitä turhaan. Eläköön rakkaus, mutta tervetuloa aina tarpeen tullen myös viha!

02/07/2020 0 kommenttia
1 FacebookTwitterWhatsappEmail
Muualle kirjoitetut tekstit

Riitojen kehityskaari

Kirjoittajalta Tiia 13/06/2020

Parempi avioliitto ry:lle kirjoitettu pohdiskeleva teksti siitä, miten riitamme ovat kehittyneet kuluneiden viidentoista vuoden aikana: Riitojen kehityskaari

13/06/2020 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Muualle kirjoitetut tekstit

Lapsiperhe-elämää poikkeuskeväänä

Kirjoittajalta Tiia 26/04/2020

Parempi avioliitto ry:lle kirjoitettu teksti korona-ajan perhe-elämän synnytämistä ajatuksista: Lapsiperhe-elämää poikkeuskeväänä

26/04/2020 0 kommenttia
1 FacebookTwitterWhatsappEmail
  • 1
  • 2
  • 3
  • 4
  • 5
  • 6
  • …
  • 18

Kategoriat

  • Kommunikaatio (44)
  • Muualle kirjoitetut tekstit (31)
  • Naiseus ja mieheys (5)
  • Odotukset (11)
  • Oma kasvu (23)
  • Perhe ja vanhemmuus (4)
  • Seksi (2)
  • Sitoutuminen (32)
  • Tarpeet (15)
  • Tunteet (34)
  • Vertaistuki (8)
  • Yhdessä kasvaminen (48)
  • Yleisiä ajatuksia (43)

Uudet artikkelit

  • Aikuinen anoppi
  • Riitänkö minä? -paniikki
  • Parisuhdeohjaussivustoni
  • Lämmin ja pehmeä
  • Loppuiko empatia?

Tietoja kirjoittajasta

Tietoja kirjoittajasta

Onnellinen avioliitto

Olen Tiia Brockman ja meidän avioliitto alkaa vuodesta 2008. Nautin kirjoittamisesta, keskusteluista, ymmärtämisestä, lukemisesta, viisastumisesta, kriiseistäkin ja uudelleen rakastumisesta puolisooni. Haluan jakaa löytöjä, pohdintoja ja oivalluksia. Perheemme arkea värittää kolme lasta. Kuva: Päivi Mäkelä

Meta

  • Kirjaudu sisään
  • Sisältösyöte
  • Kommenttisyöte
  • WordPress.org

@2017 - PenciDesign. All Right Reserved. Designed and Developed by PenciDesign


Takaisin sivun yläreunaan
Onnellinen avioliitto
  • Etusivu
  • Arkisto
  • Tietoja kirjoittajasta