Onnellinen avioliitto
  • Etusivu
  • Arkisto
  • Tietoja kirjoittajasta
Kirjoittaja

Tiia

Tiia

Naiseus ja mieheysTarpeet

Mä tarvin sua

Kirjoittajalta Tiia 06/06/2015

Tarpeet ovat olleet tapetilla blogissa ennenkin, mutta asia ei ole silti tullut valmiiksi omassa mielessä. Viime aikoina on tullut mietittyä, että onko oikeita ja vääriä tarpeita? Minun tarpeenihan kun varmasti ovat aitoja ja oikeita. Puolisoni tarpeet taas eivät ole niin tarpeellisia ja niitä voisi myös kehittää parempaan suuntaan.

Ovatko molempien tarpeet yhtä hyviä ja ”oikeita”?

On niin helppo arvostella omasta perspektiivistä puolison tarpeita vähempipätöisiksi tai muuten vaan erikoisiksi. Ei ihminen voi tarvita sitä, että istuu sohvalla ja tuijottaa kavereiden kanssa jalkapalloa. Ei ihminen voi tarvita sitä, että pulisee tuntikausia puhelimessa ystävien kanssa. Nämä ovat karrikoituja ja stereotyyppisiä esimerkkejä, mutta niiden kautta voi päästä pintaa syvemmälle. Kuka minä olen määrittämään sitä, mitä minun puolisoni tarvitsee voidakseen hyvin? Kuka minä olen määrittämään sitä, mitä hän tarvitsee minulta ja parisuhteelta?

Tarpeisiin tulee helposti jo ihan selkärangastakin sukupuolittuneita ohjeita. On asioita, joita naiset eivät tarvitse ja miehet tarvitsevat välttämättä ja päinvastoin. Miehen ei tarvitse itkeä. Naisen ei tarvitse saada omaa aikaa perheeltä. Taas karrikoituja esimerkkejä, mutta voi olla vaikeampi täyttää sellaista tarvetta, joka on ollut perinteisesti omalle sukupuolelle vieras tarve.

Tarkka kuunteleminen avaa ymmärrystä

Olen vihdoin huomannut, että tarpeiden suhteen keskeisintä on avata korvat. Täytyy kuunnella puolisoa keskittyen. Jos en kysy puolisoltani, miltä hänestä tuntuu ja mitä hän tarvitsee, miksi ja miten, ollaan jo metsässä. Minun tarpeeni ja kokemusmaailmani tuskin avaa paljoakaan sitä, mitkä ovat puolisoni tarpeet ja miksi. Minun täytyy malttaa kuunnella ja haluta ymmärtää ja hyväksyä. Jotta tiedän, mitä puolisoni oikeasti tarvitsee ja voin antaa hänelle mahdollisuuden tarpeiden täyttymiseen.

Tarpeiden sanoittamisen vaikeus

Tarpeiden alueella liikutaan myös aralla maaperällä. Tarpeita ei aina edes osaa tai uskalla sanoittaa. Tuntuu helpommalta naamioida ne joksikin toiseksi tai olla tarvitsematta. Siksi voi olla tarpeen hetkeksi sulkea silmätkin ja vain kuunnella todella tarkkaan.

Tarvitsemisen vaikeus

Tarpeiden suhteen kohtuus on asia, joka täytyy myös muistaa, mutta en usko, että niitä voi lähteä luokittelemaan paremmiksi ja huonommiksi. Ja varsinkaan lähteä siihen, että toista ei saa tarvita. Omankin mielen syvyyksistä on pitkään noussut se ajatus, että tarvitseminen tekee ihmisestä huonon. Toista ei saa tarvita, se on riippuvaisuutta. Kyllä sitä jokainen pärjää ihan omillaan. Parisuhteessakin.

Tarvitsemisen kauneus

Tarpeiden tunnistaminen, tunnustaminen ja täyttäminen on todellinen taitolaji. Siinä oja on lähellä, mutta tiellä voi pysyä, kun molemmat ohjaavat yhdessä. Vain yhden puolison tarpeiden perusteella reitti kulkee varmasti toisen tarpeiden ojassa. Vihdoin olen oppinut näkemään, että tarvitseminen on kaunista. Se on nöyryyttä, se on viisautta, se on herkkyyttä, se on rakkautta. Se on hieno mahdollisuus. Minä voin tehdä puolisoni onnellisemmaksi.

Mä tarvin sua.

***************

Tutustu myös tekstiini mentalisaatiosta parisuhteessa.

06/06/2015 0 kommenttia
1 FacebookTwitterWhatsappEmail
SitoutuminenYhdessä kasvaminen

Yhden kirjaimen ero

Kirjoittajalta Tiia 10/05/2015

Tätä aihetta on tullut pyöriteltyä monta kertaa, mutta pohdin sitä edelleen. Siispä palaan taas kerran rakastumiseen ja rakastamiseen. Yhden kirjaimen eroon. Maailmojen eroon.

Rakastuessaan sitä toivoo nimenomaan, että tästä tulisi rakastamista. Rakastaessaan välillä haikailee rakastumista. Onko mitään sen parempaa? Mutta ilman rakastamista rakastumisella ei taida olla paljonkaan merkitystä.

Rakastuminen: Helppoa ja mutkatonta.
Rakastaminen: Haastavaa, mutkista ei ole ollut pulaa.

Rakastuminen: Se kävi kuin luonnostaan.
Rakastaminen: Opettelu- ja taitolaji.

Rakastuminen: Meidän parhaat puolet.
Rakastaminen: Sinun ja minun kaikki puolet. Siis oikeesti kaikki…

Rakastuminen: Hauskaa.
Rakastaminen: Voi sentään! Hyvässä ja pahassa.

Rakastuminen: Max kaksi vuotta.
Rakastaminen: Vuosia riittää.

Rakastuminen: Elämän ihaninta aikaa.
Rakastaminen: Elämän onnellisinta aikaa. Kaikkinensa.

10/05/2015 2 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Sitoutuminen

ALS-tili

Kirjoittajalta Tiia 05/04/2015

“Hei, haluaisimme laittaa sellaisen säästötilin?” “Tarkoitatteko ALS-tiliä?” “Juuri sitä. Olemme huomanneet, että sellainen olisi erittäin tarpeellinen.”

Avioliittosäästötili. Kun ihastumisvaiheen huuma on ohimennyttä ja realismi on astunut kuvioihin. Kun täytyy olla jo suunnitelmallisempi, että talous pysyy kunnossa.

Avioliiton taloutta ei pidetä kunnossa ilman säästämistä. Ja säästäminen on helpointa, jos on yhteinen säästötili. Pelkästään toisen säästöillä ei pitkälle pötkitä. Molempien täytyy laittaa säännöllisesti talletuksia, jos halutaan turvata talous.

Perusidea ALS-tilille säästämisessäkin on resurssien arvioinnissa. Mistä voidaan säästää? Miten resurssit kannattaa suunnata? Aina on kuitenkin syytä säästää pahan päivän varalle. 

5 minuuttia päivässä parisuhteelle tekee kymmeniä tunteja vuodessa. ALS karttuu. Saati sitten isommat kertasäästöt. Yhteistä mieluista aikaa puolison kanssa, hyvä keskustelu, lahja puolisolle. Kunnon säästösummat kerryttävät äkkiä korkoa samaisen verran. 

ALS-tili. Sinne kannattaa ohjata suoraan bonukset. Iltapala, hartiahieronta, ystävällinen sana väsyneelle puolisolle ja muu pieni puolison huomioiminen. Plop plop. Tili voi pienistä bonuksista karttua huomattavasti.

Tililtä joudutaan väkisinkin ottamaan välillä pienempiä, välillä isompia summia. Tili ei kuitenkaan kestää pelkkää nostamista ilman tallettamista. Siinä vaiheessa, kun tili alkaa mennä miinukselle, on syytä huolestua heti. Avioliiton talous ei kestä pitkään punaisella olevaa tiliä. Silloin on syytä laittaa kaikki liikenevät resurssit säästämiseen. 

Parasta kuitenkin on, jos muistaa seurailla tilin saldoa säännöllisesti. Niin ettei tili pääse menemään lähelle punaista ja tule yllätyksiä. Kunnon säästöillä ja koroilla elelee leveästi vielä eläkepäivilläkin. Talous on turvattu.

05/04/2015 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
TunteetYleisiä ajatuksia

Mitä rakkaus on?

Kirjoittajalta Tiia 01/03/2015

Aikaisemmin blogissa on tullut pohdittua nalkuttamista, päättämistä parisuhteessa ja monenlaisia muita parisuhteen osa-alueita. Tänään ajatukset seilaavat suuremmilla vesillä. Hyvä parisuhde on monille tärkeä unelma ja elämän osa-alue. Siinä on kyse paljosta rakkaudesta. 

Mitä rakkaus on parisuhteen arjessa?

Olen vakuuttunut vuosien varrella, että suuri rakkaus on pohjimmiltaan aina aika pienistä jutuista koostuvaa. Elämä ei mahdollista suuren tunteen rakkautta kovinkaan pitkään. Elämän edessä tarvitaan kärsivällistä, empaattista ja konkreettista rakkautta. Suurtakin tunnetta kyllä välillä, mutta sen rinnalla paljon monin tavoin osoitettua rakkautta. Pelkät suuret tunteet hukkuvat pian.

Rakkautta myös tarvitaan paljon. Vaikeilla hetkillä ihan älyttömän paljon. Sellaista rakkautta, joka pystyy antamaan anteeksi niin itselle kuin toiselle. Rakkaus on vaikeaa ja vaativaa – siis se sellainen rakkaus, joka ei ole vain hienoa tunnetta. Sellainen, joka kantaa vaikeinakin päivinä.

Rakkauden syvyys löytyy ajan myötä

Rakkauden syvyyttä on tullut pohdittua myös viime aikoina paljon. Onnen pintaan voi tutustua vuodessa tai parissa, mutta sen syvyyteen pääsemiseen aikaa tarvitaan paljon enemmän. Eihän se aina helppoa ole, mutta mahdollisuudet ovat huikeita. Parisuhteessa ihmeellistä on se, että siinä on mahdollisuus tutustua toiseen, ja samalla itseensä ja meihin, syvyyksien hirviöitä ja aarteita myöten.

Luottamus on rakkauden kivijalka

Luottamus rakkaudessa on myös tärkeä teema, joka puhuttelee. Uusiin ihmisiin tutustuessa sitä aina aika nopeasti arvioi, onko tässä ihminen, johon voi luottaa. On paljon, jos voi luottaa niin, että jakaa elämänsä toisen kanssa ja saa vielä kokea, että toinen oli sen luottamuksen arvoinen. Toki kolhujakin tulee, mutta että niistä selvitään ja luottamus kuitenkin kantaa.

Ikävä ja kiitollisuus kulkevat rinnakkain

Ikävöintikin kuuluu rakkauteen. Toisen lähellä on kokonaisempi olo. Olen miettinyt, että todistaako se jotain rakkaudesta, että yhdessä on parempi olla kuin silloin, kun toinen on merten takana? Välillä on terveellistä ikävöidä ja olla kiitollinen siitä, että on olemassa hän, jota voi ikävöidä.

Rakkaus on vahva ja arvokas voima

Ei rakkautta voi sanoiksi pukea. Se on tyyntä, aaltoilua, myrskyä, sateenkaaria ja ainakin 11 000 metriä syvä ja tuntuu aina välillä valuvan kuin vesi hanhen selästä. Kuitenkin se on niin välttämätöntä, että ilman sitä parisuhde alkaa näivettyä. Rakkaus on korvaamattoman arvokasta.

***************

Tutustu myös parisuhteen tukeen parisuhdeohjaussivustollani.

01/03/2015 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Odotukset

Tavallinen arki ja sen vastakohta

Kirjoittajalta Tiia 28/12/2014

Onko tavallisen vastakohta huippumahtava? Olen huomaamattani pitkään ajatellut, että niin on. Tavallinen kuulostaa vähän tylsältä. Ei mitään erityistä. Samaa kuin ennenkin. Sama mies ja samat kuviot.

Parisuhteessa arki tulee väkisinkin vastaan. Se tavallinen arki. Tiskit on tiskattava ja laskut on maksettava. Kiukuttaakin ja ärsyttää ja väsyttää. Ristiriitoja tulee ja tuo toinen ei aina ymmärrä minua. Tai edes yritä ymmärtää. Kaikki on niin tavallista. Ei mitään hohdokasta. Ei yllätyksiä. Mikään ei suju täydellisesti.

Tämän kaiken vastakohdaksi olen olettanut huippumahtavan. Huippuhetkiä, huipputunteita ja huipputunnelmia. Erityistä ja mahtavaa. Ihanaa elämää. Soljuvaa ja romanttista.

Viime aikoina olen kuitenkin pohtinut, että tavallisen vastakohta taitaakin olla suru ja kipu. Se, että on raskasta, sietämätöntäkin. Tavallisen sisällä kun kuitenkin piilee onni, jos sen vaan muistaa huomata. Ei ole suurempia murheita ja vaikeuksia, on välillä hyvä ja helppo olla. Tärkeimmät ja rakkaimmat ovat lähellä ja terveinä, vaikka kipunoitakin lentelee välillä. Arki ei ole maalauksellista, mutta se on ihan jees.

Luulen, että huippumahtavaa arkea tai parisuhdetta ei ole olemassakaan. Ja olen tajunnut, että vaikeuksia ja surua on liian paljon ja liian usein. Tavallinen ei olekaan pelkästään tavallista.

Tavallinen on sekä arkea että unelmaa.

28/12/2014 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
OdotuksetSitoutuminen

Hymni arkirakkaudelle

Kirjoittajalta Tiia 18/10/2014

“Mua rakastat, se riittää, kaiken muun voin unhoittaa”. “Minä maiset murheeni unohdan, sinisilmiis’ kun katsoa saan.” Kuulostaa hyvältä. Mutta ei se mennyt niin. Tämä on hymni arkirakkaudelle.

Rakkaus ei elä uhrautumisesta

“Sulle vaikka tähden hankin, kestän osan kovimmankin, jos vain sinä haluat.” Tähdet ja suuret timantit. Harvoinpa ne ovat onnea tehneet. Eikä uhrautuminen. Olla nöyrä ja terveellä tavalla ylpeä. Osata antaa ja ottaa vastaan puolin ja toisin. Rakkautta, hellyyttä, tukea, apua ja ystävyyttä. Siinä on pohjaa.

Välittämistä tarvitaan parisuhteessa, mutta laajemminkin kuin vain meistä kahdesta

“Välitä en maailmasta, luopua voin mammonasta, jos vain sinä haluat.” Sellainen ei voi kestää, joka pyörii vain oman tai edes meidän navan ympärillä. Välittäminen on tärkeää. Paitsi sinusta, minusta ja meistä, niin myös muista ja monesta muustakin asiasta. Ja töitäkin täytyy tehdä elantonsa, meidän elannon, eteen.

Jakaminen vahvistaa suhdetta

“Kun et sinä luotain lennä, kaiken muun mä annan mennä, jos vain sinä haluat.” Suhteen perustalla?! Luovun ystävistä, harrastuksista, itsestäni ja elämästäni? Kun jakamaan nimenomaan on saanut tulla. Molemmat. Jakamalla monet asiat tuplaantuu, kevenee ja paranee. Ja jakamalla saa myös kasvaa. Jakamalla haavansakin.

Terve rakkaus

Hymni arkirakkaudelle on hymni terveelle rakkaudelle. Sinisilmiin katsominen ei ratkaise ongelmia, mutta rakkaus suhteen perustana haluaa ratkoa ongelmia. Rakkaus on elävää rakkautta, joka vaikuttaa ja toimii. Rakkaus antaa voimia rakkaudentyöhön.

*************

Lue myös tekstini parisuhteen hoitamisesta.

18/10/2014 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
TunteetYhdessä kasvaminenYleisiä ajatuksia

Muistoja

Kirjoittajalta Tiia 14/09/2014

Hääpäivä lähestyy. Ruska muistuttaa kauniisti hääpäivästä. Ajatukset ovat muistoissa.

Joka vuosi syntyy paljon uusia muistoja. Hetkistä, jotka olen saanut jakaa puolisoni kanssa. Hetkistä, jotka olen saanut elää perheemme kanssa. Hetkistä, jotka olen saanut jakaa ystävien tai sukulaisten kanssa. Muistoista monissa on mukana rakkaimpani.

Olen saanut kulkea puolisoni kanssa niin sileää asfalttia, mutkaista polkua, kivikkoisia rinteitä kuin pitkospuitakin. On saatu nähdä yhdessä monta järveä, lampea, jokea ja mertakin. On viiletetty pyörällä monia teitä, on ajettu pitkin ja poikin Suomea, on kävelty pakkasessa, sateessa ja helteessä. On istuttu yhdessä kivillä, hiekalla, sohvalla, viltillä, luennolla, laavulla, bussissa, katolla ja katon alla. On väsytty ja on levätty. On suututtu ja naurettu. On kämmäilty ja pyydetty anteeksi. On pelätty ja toivottu. On hassuteltu ja oltu vakavia.

On ollut lomapäiviä, kotipäiviä, työpäiviä, reissupäiviä ja sairastuspäiviä. On ollut ihania päivä ja raskaita päiviä. On ollut riitapäiviä ja hymypäiviä.

On valtavasti hetkiä, jotka olen saanut jakaa puolisoni kanssa. Ja on vaikea enää muistaa niitä päiviä, joissa puolisoni ei ollut jollain tapaa läsnä. 

Tämä laulu soi nyt mielessä. Ei surullisena, vaan kiitollisena. Kiitollisena rosoisistakin helmistä. Kiitollisena kaikista yhteisistä muistoista. Ja myös uusista helmistä haaveillen.

“Kauniina nauhana vuosien päivät
helmenä jokainen muistoksi jäivät.
Elämän päivien ketju on kallis
niistä ei yhdenkään kadota sallis.”

14/09/2014 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
SitoutuminenYleisiä ajatuksia

Kiireen keskellä

Kirjoittajalta Tiia 30/08/2014

Vaikka lapsiperheessä arki on aina täyteläistä, niin tällä hetkellä elämä on suorastaan kiireistä. Tuntuu, että molemmilla puolisoilla ajatus vaeltaa paljon työasioissa ja lapset vievät loput päivässä olevasta ajasta. Miten kiireen keskellä pidetään parisuhteesta huolta?

Toivon ja uskon, että älytön kiire on vain poikkeustila. Toisaalta jonkinmoinen kiire ja tekemisen ja asioiden paljous on lapsiperheessä jatkuva tila. Viime aikoina olen ajatellut, että ei määrä mutta laatu. Että sitten, kun ehtii kohdata puolisonsa (rättiväsyneenäkin), niin molemmat olisivat sitten siinä. Usein kysynkin, oletko siinä. Siihen kysymykseen kilpistyy paljon. Se nimittäin riittää, että olet siinä. Ei arjen kiireen keskellä muuta tarvi kuin, että puoliso on silti välillä ajatuksissa lähelläni. Vaikka ollaan päivät omien vastuiden äärellä, niin sen silti voi tuntea, että puoliso on rinnallani. Tukenani tässä arjessa, mitä yhdessä elämme.

Ei määrä vaan laatu. Siihen liittyen minua myös monesti huvittaa blogiin tulevat spämmipostit, joissa joku markkinoi minulle lisää lukijoita. Usein mietin, että ymmärtääkö nuo spämmien lähettäjät, että kaikki eivät bloggaa saadakseen kasvatettua lukijavirtaansa. Eivät kaikki halua isoa ja mahtavaa, ei se ole tärkeää. Minä ainakin kaipaan vain pientä ja merkityksellistä.

Kiireen keskellä on tärkeää pieni ja merkityksellinen, ei suuri ja mahtava. On toki ihanaa, jos saadaan järjestettyä hetki aikaa parisuhteelle. On ihanaa, jos jaksetaan jutella päivän päätteeksi. Mutta sekin on ihanaa, että on kainalo, johon käpertyä ja nukahtaa. Ja hän, joka sanoo, että rakastaa tänäänkin. Hän, joka on siinä.

30/08/2014 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Kommunikaatio

Kaapin paikka

Kirjoittajalta Tiia 23/07/2014

Miten olenkaan voinut unohtaa kirjoittaa kaapin paikasta? Sehän se jo häissä polkaistaan paikalleen, kuka talossa määrää kaapille paikan. Tosin meillä se jäi häissä polkaisematta (syitä siihen voi pohtia), että ehkä siksi koko aihekin on unohtunut muiden aiheiden rinnalla. Mutta ei se silti tarkoita, että aihe ei olisi tärkeä. Sehän on päinvastoin jokapäiväinen.

Mikä vaikuttaa siihen, miten asioista päätetään parisuhteessa?

Asioista päättäminen on monimutkaista. Kuka päättää? Mitä päättää? Miten neuvotellaan vai neuvotellaanko? Riidelläänkö? Pohditaanko kauan vai päätetäänkö nopeasti? Kuka sanoo viimeisen sanan? Ollaanko siihen sitten tyytyväisiä?

Arjessa on jatkuvasti pienempiä ja isompia tilanteita, joissa täytyy tehdä päätöksiä. Ne liittyvät elämän eri osa-alueisiin. Päätöksiin liittyy aina vastuu. Se joka on päättänyt toivottavasti kantaa vastuun päätöksestä. Jotkut päätökset ovat siinä sarjassa, syödäänkö tänään lihapullia vai kasvissosekeittoa. Toiset ovat sitä luokkaa, asutaanko ensi vuonna Suomessa vai ulkomailla tai vieläkin suurempia. Jotkut päätökset ovat onnistuneempia kuin toiset, varsinkin jälkeenpäin katsottuna.

Päättämiskulttuuriin vaikuttaa varmasti kovasti se, mihin on omassa lapsuudenperheessään tottunut. Kuka siellä sanoi viimeisen sanan? Vai sanoiko kukaan? Onko malli ollut toimiva tai huono? Ratkaistiinko asiat riitelemällä vai riitelemättä? Päätettiinkö tietoisesti vai ajauduttiinko ratkaisuihin?

Miten tiedostaa paremmin oman parisuhteen päättämiskulttuuria?

Ihmisten luonteet ja tottumuksetkin ovat erilaisia. Toiset haluavat mielellään päättää asioista. Toiset ovat kiitollisia, jos heidän ei tarvitse itse tehdä lopullista päätöstä. Kaikki eivät osaa kuunnella hyvin toisen ajatuksia ja neuvotella. Jotkut haluavat olla aina oikeassa. Toisaalta kaikki eivät uskalla sanoa omia mielipiteitään kaikista asioista. Päättäminen on alue, jolla voi olla haasteita ja haavoja sekä neuvottelemisen ja päättämisen taidoissa.

Parisuhteessa päätöksiä on pakko tehdä päivittäin lukuisista eri asioista. Osa päätöksistä on helppo jakaa vaikkapa kummallekin omiin vastuualueisiin. Mutta jotkut päätökset ovat isoja, moniulotteisia ja vaikeita. Parisuhteen päättämiskulttuuria pohtiessa tiedostaminen on isossa roolissa. Isossa roolissa on myös kysymys vastuusta. Miten vastuu päätöksistä kannetaan?

Kaapin paikan määrittämisessä on paitsi näkyviä, niin myös kaapin takana piilottelevia piirteitä. Niistä voi ottaa selkoa vain kääntämällä yhdessä kaapin ympäri ja tutkimalla tilannetta. Kaapin paikka ei ole useinkaan ihan yksinkertainen asia. Siitä on tärkeä neuvotella. Mutta toisaalta kaappia ei voi jättää keskelle lattiaa ikuisten neuvottelujen kohteeksi. Sillä täytyy päättää paikka.

*******************

Tutustu myös uudempaan tekstiini kuulluksi tulemisesta parisuhteessa.

23/07/2014 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Oma kasvu

Vuorotteluvapaa? Pohdintoja omasta ajasta ja tilasta avioliitossa

Kirjoittajalta Tiia 29/06/2014

Viime aikoina olen pohtinut sitä, miten tärkeää on, että avioliitossa on kummallakin omaa aikaa ja tilaa. En tarkoita sellaista omaa aikaa tai tilaa, joka horjuttaisi suhteen perustuksia, sitoutumista ja uskollisuutta, mutta tavallista hyväätekevää omaa aikaa ja tilaa.

Suhteen alkupuolella tiivis yhdessäolo on usein molemmista luontevaa ja mukavaa, mutta toki silloinkin kumpikin tarvitsee välillä omaa tilaa. Ajan myötä oma aika ja tila tulee vielä luontevampaan ja tärkeämpään rooliin ja ajattelen, että näin sen kuuluukin olla. Näen turvallisena vapautena sen, että molemmilla on tilaa omiin juttuihinsa, kavereihinsa ja omiin pohdintoihin.

On hauska nähdä puoliso onnellisena ja virkistyneenä omista harrastuksistaan ja oman kaveri-illan tai -reissun jälkeen. On mukava kuulla, miten kiva oli tehdä omia mieluisia juttujaan. Ja ihan vaan arjessa iltaisin on kiva saada kuulla puolison ajatuksia esim. työpäivän kuluessa tapahtuneista asioista ja tehdyistä havainnoista. On hienoa saada katsella maailmaa puolison silmin ja jakaa kokemuksia ja ajatuksia, vaikkei kaikessa olisikaan itse ollut paikalla ja ehkä juuri siksi.

Olen miettinyt, että jos joka päivä kuljettaisiin käsi kädessä, riittäisikö siinä puhuttavaa vuosikymmeniksi ja mahtuisiko kumpikin olemaan oma itsensä? Vaikka avioliitossa kahdesta tulee yksi, niin ajattelen, että silti on tärkeää, että ei sulauduta niin yhteen, ettei enää löydä itseään ollenkaan. Toki välillä on todella ihana ja hyvä kulkea käsi kädessä, mutta ainakaan itsellä ei taitaisi toimia se, että ollaan ihan kaiket päivät tiiviisti yhdessä. Lähellä on kyllä hyvä olla ja lähelle on hyvä tulla. Mutta täytyy olla välillä hieman etäisyyttä, että voi taas tulla lähelle.

Kauempaa myös näkee arjen paremmin. Etäisyys antaa perspektiiviä ja tuntuu, että hassua kyllä reissussa pohtii parisuhdetta usein enemmän kuin kotona. Kotona etäisyyttä on vaikea saada ja eikä sitä edes huomaa hakea. Etäämpää näkee paremmin kaikki hyvät jutut ja tulee mietittyä myös sitä, mitä asioita pitäisi kehittää. Eikä ole pahitteeksi aina silloin tällöin kokea se tunne, että puolisoa tulee ikävä. Reissun jälkeen on sitten taas niin mukava palata kotiin ja lähelle puolisoa. 

Tulipahan mieleen yksi ilta vähän vitsillä, että ehkä vuorotteluvapaa voisi olla ihan hyvä lakisääteinen juttu avioliitossakin. Vuorotteluvapaan tarkoitus työelämässä on edistää työntekijän jaksamista työssä. Sama tarve voi varmasti hetkittäin olla myös avioliitossa. Avioliittokin on välillä kovaa työtä, vaikka onneksi se myös välillä soljuu ihan mukavasti omalla painollaan.

Meillä ei vielä vuodet täyty siihen, että voisi harkita vuorotteluvapaata. 🙂 Mutta mietin kuitenkin, että olisiko pitkässä avioliitossa ihan hyvä se, jos toinen puoliso voisi tehdä joskus vaikka pitemmän reissun itsekseen, kun toinen on kotosalla tms. Kumpikin voisi katsella maailmaa hetken ihan rauhassa vain omin silmin. Sitten voisi taas palata virkistyneenä ja ehkä uusia ideoita ja ajatuksia täynnä jakamaan kokemansa puolisonsa kanssa.

Joka tapauksessa siitä olen varma, että lähellä olemisen vastapainoksi on hyvä ottaa välillä myös omaa tilaa ja aikaa. En usko, että se etäännyttää vaan päinvastoin lähentää. Ja se on varmasti sekä oman itsensä, puolison että koko avioliiton parhaaksi.

29/06/2014 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
  • 1
  • …
  • 12
  • 13
  • 14
  • 15
  • 16
  • …
  • 18

Kategoriat

  • Kommunikaatio (43)
  • Muualle kirjoitetut tekstit (31)
  • Naiseus ja mieheys (5)
  • Odotukset (11)
  • Oma kasvu (23)
  • Perhe ja vanhemmuus (4)
  • Seksi (2)
  • Sitoutuminen (32)
  • Tarpeet (15)
  • Tunteet (34)
  • Vertaistuki (8)
  • Yhdessä kasvaminen (48)
  • Yleisiä ajatuksia (43)

Uudet artikkelit

  • Aikuinen anoppi
  • Riitänkö minä? -paniikki
  • Parisuhdeohjaussivustoni
  • Lämmin ja pehmeä
  • Loppuiko empatia?

Tietoja kirjoittajasta

Tietoja kirjoittajasta

Onnellinen avioliitto

Olen parisuhdeohjaaja Tiia Brockman. Meidän parisuhde alkaa vuodesta 2005. Nautin kirjoittamisesta, keskusteluista, ymmärtämisestä, lukemisesta, viisastumisesta, kriiseistäkin ja uudelleen rakastumisesta puolisooni. Haluan jakaa parisuhde- ja perheteemaisia löytöjä, pohdintoja ja oivalluksia. Perheemme arkea värittää neljä lasta. Tutustu myös uudempaan parisuhdeohjaus.fi -sivustooni. Kuva: Päivi Mäkelä

Meta

  • Kirjaudu sisään
  • Sisältösyöte
  • Kommenttisyöte
  • WordPress.org

@2017 - PenciDesign. All Right Reserved. Designed and Developed by PenciDesign


Takaisin sivun yläreunaan
Onnellinen avioliitto
  • Etusivu
  • Arkisto
  • Tietoja kirjoittajasta