Tiia

Elämme vauvaperheen univajeen aikaa. Siksi tänään on postaus väsystä ja vaimosta.

Olen viime aikoina miettinyt väsymyksen olemusta. Väsymystä on ainakin henkistä ja fyysistä väsymystä, jotka toki vaikuttavat toinen toiseensa. Tässä elämäntilanteessa oma väsymys on lähinnä fyysistä ja konkreettista unenpuutetta. Yöunet nukutaan pienissä pätkissä pienimmän tahdin mukaan. On päiviä, jolloin pystyy pitämään mielialan korkealla ja henkinen väsy ei niinkään vaivaa. Kun väsymyksen syynä on ihana lapsi, on syy niin positiivinen, että väsykään ei tunnu niin isolta asialta. Kuitenkin välillä väsy vaan tunkee läpi mielialaan asti.

Toisissa elämäntilanteissa väsymys on ollut enempi henkistä laatua. On ollut huolia ja stressiä, muutoksia ja epävarmuutta. Ja se on toki monesti vaikuttanut myös uniin ja väsymys on ollut kokonaisvaltaista. Voimavaroihin eri hetkinä elämässä vaikuttaa moni asia ja väsymys on aika monimutkainen paketti. Miksi tänään en jaksa yhtä paljon kuin eilen? Miten väsyneenäkin jaksan tärkeät asiat, jotka vaan pitää hoitaa? Mikä virkistää minua erityisesti, mikä taas väsyttää erityisesti?

Olen miettinyt myös, mitä ja miten vaimo jaksaa? Monesti voimat eri tilanteissa löytyvät siitä, että tämä on lapsilleni parhaaksi, jos jaksan. Tämä ilahduttaa puolisoani, jos jaksan. Missä menee uhrautumisen ja positiivisen toisten takia jaksamisen raja on mietityttänyt sekin. Ainakin pienen hymynaaman ja pienten äitiä kohti kurottuvien nyrkkien takia jaksaa nousta levottomankin yön jälkeen. Monet asiat arjessa ovat sellaisia, että ne vaan täytyy jaksaa ja ajattelen sen positiivisessa mielessä. Perhe tarvitsee ruokaa ja hoivaa ja onneksi niitä voi tarjota perheelleen.

Monesti olen huomannut myös sen, että kun tuntuu, että sormikaan ei enää nousisi ja mieliala on pitkällä ärjyvän pakkasen puolella väsymyksen takia, voi pienikin asia saada aikaan sen, että jaksaa kuitenkin. Pari kannustavaa ja ymmärtäväistä sanaa puolisolta. Väsyneiden halaus. Ystävällinen ja kannustava katse. Mustan huumorin lohkaisu. Lasten hupsuttelut. Ne ovat usein todella tärkeitä hetkiä. Ja toisaalta latistava sana voi viedä viimeisetkin voimat. Se, että iltasuukko unohtuu, voi viedä viimeisenkin hermonriekaleen.

Välillä sitä miettii väsyneenä, onko väsyvaimolla kenellekään mitään annettavaa? Mutta sitten taas miettii, että nyt jos koskaan tavallinen riittää. Täydellisyyttä ei tarvitse tavoitella millään elämän osa-alueella. Kun tekee parhaansa vaimona, äitinä, ystävänä, kodin askareissa, se todellakin riittää. Sen verran kuin voimia sinä päivänä on.

Kun on neljä ihanaa syytä jaksaa, jaksaa aika paljon. Ja kun tuntuu, että ei jaksa, pieni hetki lepoa tai omaa aikaa auttaa hetken eteenpäin. Väsyneenä riittää täysin jaksaa tämä päivä askareineen. Onnea on tankata voimia illalla hetki puolison kyljessä väsyvaimona, mutta onnellisena siitä, että vaimona oleminen ei väsytä. Kiitollisena kaikesta.