Onnellinen avioliitto

Onnellinen avioliitto – Blogi ja tukea parisuhteeseen

  • Etusivu
  • Arkisto
  • Tietoja kirjoittajasta
Kirjoittaja

Tiia Brockman

Tiia Brockman parisuhdeohjaaja
Tiia Brockman

Kaksi kaunista koivunrunkoa kuvastaa sitä, miten parisuhteessa omat tarpeet ja toiveet eivät ole vääriä tai vääränlaisia, vaikka ne olisivat erilaisia kuin puolisolla.
Parisuhteen hoitaminen ja kasvuTarpeet parisuhteessa

Aikuiskasvatusta osa 2 –
Toiveita, tarpeita ja avointa vallankäyttöä parisuhteessa

Kirjoittajalta Tiia Brockman 04/06/2017

Mietin edelleen aikuis(uus)kasvatuskeinoja. Meidän perhe -lehden heinäkuun 2014 numerossa oli mielenkiintoinen artikkeli kasvatuskeinoista (Piiskasta pelikieltoon, Anna Tommola). Siinä oli kaksi ajatusta, joita jäin paljon pohtimaan.

Toiveet ja haaveet eivät ole väärin tai vääränlaisia

Ensimmäinen ajatus oli, että vallankäytön kasvatuksessa on tärkeää olla avointa. Muuten vaihtoehdot ovat sellaisia, joissa vallankäyttö jää piiloon, kuten syyllistäminen ja manipulointi. Toinen viisas ajatus oli, että haluamisessa ei ole mitään häpeällistä tai väärää. Lapsen toiveet eivät ole huonoja tai vääriä. Se, mistä lapsi haaveilee, voi olla jotain, mitä ei voi nyt saada tai vaikka kannata ostaa, mutta itse toive ei ole vääränlainen.

Uskon, että samat teemat ovat tärkeä asia myös aikuiskasvatuksessa. Tarpeita on tullut pohdittua paljon aikaisemmin, mutta toiveita, haluja ja haaveita vähemmän. Tällaiselle huonosta itsetunnosta jo vähän vahvemmaksi rakentuneelle ajatus siitä, että omat toiveet, haaveet ja halut eivät ole vääränlaisia, on timanttia.

Vaikkeivat toiveet olisikaan aina ainakaan juuri nyt toteuttamiskelpoisia, niissä ei ole mitään hävettävää. Omia haaveita ja haluja saa aikuinenkin pitää kauniina. Ne eivät ole tyhmiä, eikä ”ei kai kukaan nyt tuollaista halua” -asioita. Parisuhteessa toisen ja omien toiveiden ja haaveiden kunnioittaminen on aikuiskasvatusta.

Piilotettu vallankäyttö vahingoittaa suhdetta

Entä sitten vallankäyttö parisuhteessa? Niin kuin lastenkasvatuksessakin, omia toiveitaan ei ole oikein täyttää parisuhteessa syyllistämisen tai manipuloinnin avulla. Ne ovat suhteelle haitallista piilotettua vallankäyttöä, joihin on tavattoman helppo sortua. Toiveiden ja tarpeiden avoin ja suora esilletuominen on tärkeää. Vallankäyttöä on myös toisen tarpeiden ja toiveiden mitätöiminen tai huomiotta jättäminen.

Kasvu yhdessä suoraa kommunikaatiota ja aikuisuutta

Parisuhteen aikuisuuskasvatuksessa opettelen sanomaan suoraan ja rehellisesti ääneen, mistä haaveilen, mitä tarvitsen ja toivon ja rohkaisen siihen kumppaniani. Suhtaudun kunnioituksella ja rakkaudella puolisoni unelmiin, toiveisiin ja tarpeisiin, mutta myös yhtä lailla suhtaudun arvostaen ja rakkaudella omiin unelmiini, toiveisiini ja tarpeisiini.

Näissä teemoissa olen ainakin itse ollut hyvinkin rikkinäinen, mutta saan kasvaa kohti aikuisuutta puolisoni kanssa.


Tutustu myös uudempiin teksteinini parisuhdeohjaussivustoni blogissa.

04/06/2017 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Nainen pötköttää luonnossa miehen polvella ja tunnelma on pohtivainen. Kuvastaa pohdintoja menneisyyden vaikutuksesta parisuhteessa.
Kommunikaatio parisuhteessaParisuhteen hoitaminen ja kasvu

Menneisyyden vaikutus parisuhteeseen – Tarvitaanko suhteessa terapeuttista otetta?

Kirjoittajalta Tiia Brockman 31/05/2017

Tarvitseeko aikuinen terapeuttista kohtaamista puolisoltaan?

Tarvitseeko aikuinen terapeuttista kohtaamista puolisoltaan? Aikuisavioliitto-tekstin pohdinnoista ajatukset ovat matkanneet aikuiskasvatukseen ja terapeuttiseen vanhemmuuteen. Voisiko samaa herkkyyttä ja käytöksen taakse näkemistä soveltaa myös parisuhteessa, jossa menneisyyden kokemukset poreilevat pinnan alla?

Terapeuttinen vanhemmuus, entä terapeuttinen parisuhde?

Luin Lilly Korpiolan koskettavan ja syvällisen kirjan Pitkä tie äidiksi (2014), joka kertoo äitiydestä ja adoptiosta. Kirjasta opin uutena termin terapeuttinen vanhemmuus. Terapeuttiseen vanhemmuuteen liittyvät asiat jäivät mietityttämään myös suhteessa parisuhteeseen. Adoptiolapsilla eheytyminen menneistä kokemuksista ja kiintymyssuhteen rikkinäisyyksistä vaatii usein terapeuttista tapaa kohdata lapsi.

Tarvitseeko myös aikuinen välillä terapeuttista kohtaamista kumppaniltaan? Onko sellainen kohtuuton ajatus?

Menneisyyden haavojen vaikutus parisuhteen arjessa

Kevään yksi teema parisuhdepohdinnoissa on ollut menneisyyden vaikutus nykyisyyteen. Uskon, että jokaisella on eheydyttävää menneistä ja parisuhteessa asiat usein nousevat esiin tai ainakin poreilevat pinnan alla. Meissä jokaisessa on turvattomuutta ja isojakin kipeitä kohtia, myös traumoja.

Uskon, että juuri silloin, kun oma käytös ei ole aikuismaista, on ihmisellä suurin tarve tulla ymmärretyksi. Jos kumppani pystyy näkemään, mistä toisen käytöksessä on pohjimmiltaan kyse ja mistä reaktio johtuu, siinä hetkessä on suuri viisaus. Kun pääsee aidosti selville toisen ajatuksista ja tunteista, se voi olla menneitä korjaava kokemus kumppanille – todellista aikuiskasvatusta.

Kun vaikea käytös yrittää kertoa tarpeista

Huono käytös lapsella kertoo yleensä jostain. Jäin miettimään, että niinhän se on meillä aikuisillakin. Pohjimmiltaan juuri silloin kaipaamme eniten lohdutusta ja rakkautta, kun tunnemme isoja tunteita ja olemme ”vaikeita”. Terapeuttisessa vanhemmuudessa puhutaan vanhemman herkkyydestä lapsen tarpeille ja tunteille ja käytöksen taakse näkemisestä.

Luulen, että samaa herkkyyttä tarvitaan myös parisuhteessa. Toki voimme odottaa aikuiselta sitä, että hän osaisi kertoa tunteensa ja tarpeensa. Toisaalta juuri niissä asioissa voi olla vielä aikuisenakin paljon opeteltavaa. Hyvä ja turvallinen parisuhde voi olla paikka opetella niitä taitoja. Me aikuisetkin olemme vielä keskeneräisiä.

Rakkauden voima – eheytymistä ja kasvua yhdessä

Parisuhteessa emme voi alkaa vanhemmiksi toisillemme. Mutta voimme tahtoa olla vastavuoroisesti rakastavia, turvallisia ja rakentavia toisillemme myös ja juuri silloin, kun toinen sitä kipeimmin tarvitsee. Vaikkei se olisi helppoa.

Toisinaan ystävyydessä ja rakkaudessa tarvitaan terapeuttista otetta. Ajattelen, että se on sitä, että kuuntelee, yrittää ymmärtää ja eläytyä toisen tilanteeseen sekä osoittaa lujasti välittävänsä, kun toinen on haavoittuvaisimmillaan. Siinä hetkessä on rakkaus ja mahdollisuus kasvaa ja eheytyä.


Kaipaatteko tukea menneisyyden solmujen avaamiseen? Menneisyyden haavat vaikeuttavat parisuhteen yhteyttä. Parisuhdeohjauksessa opettelemme katsomaan vaikean käytöksen taakse ja löytämään turvallisen tavan olla läsnä toiselle.

✨ Lue lisää palveluistani ja varaa aika.

31/05/2017 2 kommenttia
1 FacebookTwitterWhatsappEmail
Pariskunnan kädet muodostavat yhdessä sydämen kuvastaen vastuullista aikuisuutta parisuhteessa.
Parisuhteen hoitaminen ja kasvuSitoutuminen

Vastuullinen aikuisuus parisuhteessa –
Tie kohti syvempää yhteyttä

Kirjoittajalta Tiia Brockman 25/05/2017

Jos parisuhteessa on kaksi vastuullista aikuista, silloin suhteella on paremmat edellytykset olla onnellinen. Lapset eivät lain mukaan naimisiin pääse, mutta parisuhdetta solmiessa ei kysytä, oletko jo kasvanut vastuulliseksi aikuiseksi. Hyvä niin, sillä parisuhteet kävisivät vähiin, jos suhteen saisi aloittaa vain kaksi täysin valmista aikuista.

Mistä tunnistaa vastuullisen aikuisen?

Havahduin tällä viikolla miettimään, mistä tunnistaa aikuisen? Vaikka virallisesti olen ollut aikuisten kirjoissa jo vuosia, niin omassa käytöksessä ilmenee välillä vakavaa keskenkasvuisuutta. Olen havainnut vastaavia merkkejä myös muissa lapsuusiän ohittaneissa.

Löysin Tunne lukkosi -sivustolta testin vastuullisesta aikuisuudesta. Testissä mainitut asiat vastasivat hyvin kysymykseeni siitä, millainen on oikeasti aikuinen. Vastuullista aikuisuutta kuvaa testin mukaan:

  • ihmissuhteista huolehtiminen ja empatian osoittaminen
  • itsensä tunteminen ja vastuun ottaminen itsestään
  • arjen asioiden hoitaminen, ilman kuitenkaan liikoja suorituspaineita
  • ongelmien rakentava käsittely ja anteeksipyytämisen ja -antamisen taito

Vastuullinen aikuinen on rakentava, ymmärtäväinen, aktiivinen, haavoittuvainenkin ja vastuullinen ja suhtautuu hyväksyen itseensä ja muihin.

Lapsellisuus – uhka vai mahdollisuus?

Kukaan meistä ei ole ehjä ja rikkinäisyys ilmeneekin usein keskenkasvuisena ja lapsellisena käytöksenä. Se on ihan okei. Kukaan ei pysty aina olemaan aikuinen ja siinä piilee myös kauneutta. Joskus on hyvä olla hetken lapsi ja silloin voi parhaimmillaan saada sellaista huolenpitoa ja rakkautta puolisoltaan, mitä lapsen kuuluukin saada. Usein on niin, että lapsuudessa emme saaneet kylliksi ymmärrystä ja rakkautta vanhemmiltamme vaikeissa hetkissä. Kumppaneina voimme tarjota korjaavia kokemuksia toisillemme.

Matka kohti aikuisuutta ja yhteistä kasvua

Jos puoliso jaksaa puolisonsa lapsen esiin noustessa olla vastuullinen aikuinen, meissä asuva lapsi saa rakkautta ja mahdollisuuden kasvaa askeleen lähemmäs aikuisuutta. Lapsen rooliin ei kuitenkaan voi jäädä olemaan koko ajan. Aikuisuutta kohti kannattaa pyrkiä sekä itsensä että puolison takia. Aikuisuudessa myös lapsiosamme tarpeet saavat olla turvallisesti näkyvissä, mutta aikuinen puolemme uskaltaa kantaa vastuun. Kasvun matka on pitkä, mutta vie kohti syvempää onnellisuutta.


Tutustu myös tekstiini: Miten rakkautta korjataan?


Tuntuuko, että parisuhteenne junnaa lapsellisissa valtataisteluissa? Joskus tarvitaan tueksi ulkopuolista peiliä, jotta voimme kasvaa kohti vastuullista aikuisuutta ja antaa toisillemme tilaa olla haavoittuvaisia. Oman parisuhteen hoitamisen polku vei minut opiskelemaan parisuhdeohjaajaksi. Parisuhdeohjauksissa autan teitä löytämään aikuisen tavan kohdata toisenne. 

👉 Varaa aika parisuhdeohjaukseen tästä

25/05/2017 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Korkeat korkokengöt kuvastavat pohdintoja terveestä feminismistä parisuhteessa.
Minuus ja kumppanuus

Liian tunnollinen nainen parisuhteessa –
Miten 365 tuntia vuodessa vaikuttavat suhteeseen?

Kirjoittajalta Tiia Brockman 13/05/2017

Naiset tekevät yhä enemmän – myös kotona

”YK on laskenut, että naiset tekevät 66 prosenttia kaikesta työstä maailmassa, saavat 10 prosenttia maailman yhteenlasketuista tuloista ja omistavat 1 prosentin maailman yhteenlasketusta omaisuudesta. ” Kiinnostukseni alla on viime aikoina ollut kirja Liian tunnollinen (Tinni Ernsjö Rappe & Jennie Sjögren, 2005), josta edellä oleva lainaus on peräisin. Miten tämä asia liittyy parisuhteen hoitamiseen?

Liian tunnollinen nainen parisuhteessa

Kaikille on tuttu fakta, että naiset tekevät enemmän kotitöitä kuin miehet. Liian tunnollinen kirjan mukaan vuonna 2002 tämä ero oli suomalaisilla työssäkäyvillä naisilla ja miehillä lähes puolitoista tuntia päivässä. Tilastokeskuksen sivuilta löytyy tuoreempaakin tietoa, että ero on jonkin verran kaventunut, mutta naisten kokonaistyöaika (ansiotyöt- ja kotityöt yhdessä) on suurempi kuin miesten. Jos lasketaan pyöreästi tunti päivässä enemmän hommia naiselle kuin miehelle, se tekee vuodessa 365 tuntia. Mitä kaikkea äiti-ihminen ehtisikään tehdä tuossa 365 tunnissa?

Mielessä on viime aikoina pyörinyt ripaus varmasti ihan tervettä feminismiä. Olen tyypillinen liian tunnollinen nainen. Toisten tarpeet nousevat mieleen huomattavasti herkemmin kuin omat, ne ovat mielessä lähes koko ajan. Antaminen on minulle huomattavasti helpompaa kuin saaminen, ottamisesta nyt puhumattakaan. Hoidan tunnollisesti turhan monet hommat. Mitä asialle pitäisi tehdä vai tarvitseeko sille tehdä mitään?

Tunnollisuuden hyvät puolet – ja varjopuolet

Liika tunnollisuus vetää herkästi parisuhdetta vinkuralleen. Sitä ottaa liikaa vastuuta, uhrautuu liikaa, ylikuormittuu liikaa ja vaatii itseltään liikaa. Silti en halua yhtään vähätellä tunnollisia naisia. Tunnollisuus pitää monta asiaa pystyssä ja hyvin pitääkin. Olen ylpeä luotettavuudesta, ahkeruudesta, halusta antaa ja taidosta kantaa vastuuta. Mutta minua ketuttaa liika väsyminen, oman tilan puute, omien tarpeiden jääminen muiden tarpeiden jalkoihin, luovuuden ja hauskuuden jääminen hommien alle, rohkeuden turha patoaminen virheiden pelon takia ja positiivisen palautteen vähäisyys.

365 tuntia omaa aikaa

Näin äitienpäivän alla rohkaisen tiedostamaan nämä 365 tuntia ja ottamaan mukaan vähän feminismiä. Ne 365 tuntia ovat kyllä tosi arvokasta työtä, mutta ehkä niistä osan voisi käyttää

lepäämiseen,
omaan tilaan,
omiin tarpeisiin,
luovuuteen,
hauskuuteen,
rohkeuteen
ja saada vielä hyvää ja kaunista palautetta kaupan päälle.


Lue myös blogitekstini Äitihaava-kirjaan liittyen.

13/05/2017 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Kahvikuppi ja lehtiö pöydällä kuvastaa Onnellinen avioliitto -blogin syntytarinaa.
Oma kasvuSitoutuminen

Onnellinen avioliitto -parisuhdeblogin syntytarina

Kirjoittajalta Tiia Brockman 08/05/2017

Miten kaikki alkoi – blogin syntytarina

Vuodet ovat vierineet niin blogin suhteen kuin elämänkin. Aloitin blogin kesällä 2013 kahden pienen lapsen äitinä. Silloin nykyinen keskimmäinen oli kaksi ja isoveli neljä. Tuntui, että olin hukkunut äitiyteen ja henkinen tila oli burn out. Elettiin aikaa, jolloin parisuhde oli monessa mielessä tiukilla, niin kuin pienten lasten vanhemmilla usein on.

Kun parisuhde vaatii huomioita

Keskimmäisen syntymän jälkeen oli ollut pakko alkaa miettiä, miten hyvän parisuhteen voisi saada, kun ei se ainakaan automaattisesti syntynyt. Paljon oli toki hyvääkin, mutta paljon oli myös ongelmia. Vuonna 2012 olimme käyneet parisuhdeleirillä. Kävimme myös toisella leirillä muistaakseni vuonna 2013. Leirit olivat molemmat täynnä ahaa-elämyksiä. Sen muistan hyvin, vaikka en enää ole varma, minä vuonna leirillä kävimme.

Uskallus kirjoittaa henkilökohtaisista asioista

Kynnys alkaa pitää avioliittoblogia oli kova. Tuntui, että blogimaailma oli vieras. Pelotti, että aihe on liian henkilökohtainen. Epäilytti, voiko asiasta olla paljoakaan sanottavaa vasta viiden vuoden avioliiton jälkeen.

Kun mietin blogin perustamista, kirjoitin harjoitustekstejä ystäville luettavaksi. Olisiko näistä mihinkään, kyselin? Mietin, riittääkö sanottavaa edes vuodeksi? Sain kannustusta ja uskalsin. Mieheni auttoi teknisessä puolessa ja niin blogi sai alkunsa.

Kun aloitin kirjoittamisen tuntui, että ensin halusin summata sen, mitä siihen mennessä oli parisuhteesta oppinut ja perustella, miksi ylipäätään halusin aiheesta kirjoittaa. Sen jälkeen blogi on myötäillyt arjen kompastuskiviä ja oivalluksia. Luen myös paljon ja luetun kautta herää usein ajatuksia blogiin asti kerrottavaksi.

Erityisherkkyys toi löytöjä mukanaan

Blogin alkuaikoina sain sattumalta kuulla erityisherkkyydestä ja siihen tutustuminen avasi maailman uudella tavalla. Tuntui, että itsetunto alkoi viimein kunnolla rakentua, kun sai nimen sille tunteelle erilaisuudesta/vääränlaisuudesta, joka oli aina ollut. Ymmärrys erityisherkkyydestä on vaikuttanut paljon parisuhteeseen ja rohkeuteen ylipäätään kertoa ajatuksistaan.

Blogi kasvaa elämän mukana

Nyt kolmas lapsi on 1-vuotias ja vauvavuoden jälkeen on taas aikaa ajatella, mitä muuta elämässä on kuin äitiys. Toivoisin tänään, että antaisit palautetta blogista. Olet sitten kulkenut matkassa hetken tai pitemmän, niin kommentoi yksi ajatus, minkä blogi sinussa on herättänyt tai herättää. Toki saat kertoa montakin. Toiveita saa myös esittää. Blogivuosien aikana tehdyn työn aikana parisuhteesta on tullut monin tavoin onnellisempi, mutta kasvun työ on edelleen pahasti kesken. Kirjoitettavaa riittää.

PS. Onnellinen avioliitto sai Facebook-sivun hiljattain.

PPS. Kommentoida voi pelkällä nimimerkillä, sähköpostiosoitetta tai kotisivua ei tarvitse laittaa, jos ei halua.


Olen sittemmin valmistunut parisuhdeohjaajaksi ja perheemme on täydentynyt neljännellä lapsella. Uusimmat tekstini löytyvät parisuhdeohjaussivustoltani.

08/05/2017 2 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Just married -nauha kuvastaa sitä, miten onnellinen parisuhde ei ole sama kuin täydellinen parisuhde.
SitoutuminenTunteet parisuhteessa

Täydellinen parisuhde on myytti –
Aito onni asuu epätäydellisyydessä

Kirjoittajalta Tiia Brockman 06/05/2017

Täydellisen elämän illuusio

Säihkyvät hymyt ja kaksi hoikkaa, nuorta ja upeaa. Just Married. Täydellinen pari. Heillä on täydellinen koti ja pian täydellisiä lapsiakin. Kuva täydellisestä elämästä? Kuva onnellisesta elämästä?

Täydellisyyden tavoittelu ja virheiden pelko

Olen tavoitellut paljon täydellisyyttä. En ehkä niinkään täydellisyyden takia, vaan ennemminkin virheiden pelon takia. Ja ehkä myös muun pelon takia. Että kaikki olisi ennakoitavaa, hallinnassa ja jollain negatiiviset tunteet maailmasta sulkevalla tavalla hyvin. Vaikka jo varhain opin, että täydellinen ei ole onnellista. Nuorena koin, mitä on olla sairaanlaiha ja kaikkea muuta kuin onnellinen. Luonteessani on paljon perfektionismia. Kokonaan siitä tuskin koskaan pääsen, mutta toivottavasti ymmärrys siitä, mikä on aidosti tärkeää kasvaa vuosi vuodelta.

Hääpäivän opetus – Karkailuun taipuvainen hiussuortuva

Hääpäivästä tavoitellaan täydellistä päivää. Harvalla se on kuitenkaan ollut elämän paras päivä. Mukava toki ja ainakin itselle naimisiinmeno oli tosi tärkeä asia. Mutta täydellinen päivä? Ehei.

Hääpäivänä olin kauheassa flunssassa ja pitkittyneen yskän takia pahassa univajeessa. Hääkampauksen suortuva karkaili ihan kunnolla kuvauksessa. Tuli kiire kirkkoon. Jännitti ja kailotin kovalla äänellä morsiuskammarissa. Muistelen möläyttäneeni jotain hupsua useammankin kerran hääjuhlassa. Illalla huojuin juhlissa kuolleena ihan vaan väsymyksestä. Oli ihana mennä naimisiin ja sain ihanan aviomiehen, mutta ehei, en täydellistä. Eikä täydellistä vaimoakaan ole meilläpäin näkynyt.

Todellinen rakkaus on rosoista ja elämänmakuista

No entäs se täydellinen pari, jotka sopivat toisilleen kuin valetut? Ajan myötä on tajunnut, että täydellinen pari on hellä ja itsenäinen, keskustelevainen ja riiteleväinen, avoin ja oman tilansa säilyttävä, erilainen, mutta toinen toisensa hyväksyvä. Täydellinen parisuhde on elämänmakuinen ja rosoinen. Virheitä riittää ja niiden myötä kasvetaan yhdessä.

Elämän epätäydellisyys on todellista onnea

Täydellisessä kodissa sotkun keskellä raikaa iloinen nauru ja riidan jälkeen perhe halaa. Täydelliset lapset ovat ärsyttäviä ja itsepäisiä ja hirveän rakkaita. Ja täydellinen onni ei ole yhtään täydellistä. Se on raskasta ja rasittavaa ja pelottavaakin. Mutta se on rakasta, arvokasta ja onnellista.

Täydellisyydessä ei ole mitään tavoiteltavaa

Sitten se itse täydellisyys. Siinä ei ole mitään tavoiteltavaa. Ei tarvitse pelätä, etten ole täydellinen vaimo, äiti tai työntekijä. Täydellisyys kun tappaa ilon, läheisyyden ja luovuuden – ja ilman niitä ei ole mitään onnellista, saati sitten täydellistä.


Lue myös tekstini Ensitreffeistä hyvään parisuhdearkeen.

06/05/2017 0 kommenttia
2 FacebookTwitterWhatsappEmail
Kommunikaatio parisuhteessaSitoutuminen

Mahdoton käytös ja mahdollistaminen:
Miksi suostumme siihen, mikä satuttaa?

Kirjoittajalta Tiia Brockman 30/04/2017

Mahdoton käytös ja mahdollistaminen parisuhteessa

Olen lukemassa Marianna Stolbow:n antoisaa kirjaa Vanhempieni kaltainen (2016). Joskus sama vanha asia eri tavalla ilmaistuna saa ajatukset uusille urille. Mahdoton käytös parisuhteen vuorovaikutuksessa vaatii, että toinen mahdollistaa sen, kuvaa Stolbow. Stolbown:n ilmaisut, mahdoton käytös ja mahdollistaja, saivat minut pysähtymään ja miettimään erilaisia ristiriitatilanteita ja arjen vuorovaikutusta parisuhteessa. ”On hyvä silti muistaa, että aina molemmat osapuolet mahdollistavat tilanteen”, kirjoittaa Stolbow.

Pienimuotoisempi mahdoton käytös arjessa

Mahdottomasta käytöksestä voi tulla mieleen vakavat ja pelottavat parisuhteen ongelmat, kuten riippuvuudet ja väkivalta. Pohdin kuitenkin tässä pienimuotoisempaa mahdotonta käytöstä. Varmasti useimpien parisuhteessa elävien arkeen kuuluu toisinaan raivareita, mykkäkoulua, takertumista, vetäytymistä, uhrautumista, vastuun epätasapuolista jakautumista tms. Minulle oli uusi ajatus, että vaikka jokaisen oma käytös on totta kai aina omalla vastuulla, niin silti parisuhteessa toinen mahdollistaa toisen käytöksen. Mahdollistaminen liittyy minusta paljolti pelkoon.

Pelko vuorovaikutuksen taustalla

Rakentava kommunikaatio on parisuhteessa vaikeaa. Siihen liittyy monia pelkoja. Pelkoja on liittyen avoimuuteen ja sisimpänsä paljastamiseen, ristiriitojen raastavuuteen ja siihen, että sattuu. Parisuhteeseen liittyy myös suuri pelko toisen menettämisestä. Mitä, jos minut jätetään? Pelkoon liittyy myös vahvasti itsetunto. Entä jos en riitä? Mitä jos en kelpaa?

Vastuu ja rakkaus kasvavat rinnakkain

En ajattele, että kun toinen käyttäytyy pienimuotoisemmin mahdottomasti, olisi aika jättää suhde sikseen. Olemme jokainen rikkinäisiä monilta osin ja parisuhde, jos mikä, on parhaimmillaan rakastava ympäristö kasvaa ja eheytyä. Mutta sitä jäin miettimään, miten mahdottomasta käytöksestä ja mahdollistajan roolista mennään eteenpäin ja pelko selätetään? Jos esimerkiksi minun uhrautuminen arjessa mahdollistaa kumppanin luistamisen vastuusta tai puolison luistaminen vastuusta mahdollistaa minun uhrautumiseni, niin mitä askeleita tarvitaan parempaan arkeen?

Molemmilla on vastuu parisuhteen haasteissa

Ajattelen, että molemmilla on vastuu lopettaa toisen käytöksen mahdollistaminen. Tunnistaa, että tämä käytös on mahdotonta. Osoittaa rakkauttaan, jotta turvallisuus parisuhteessa säilyy. Käsitellä pelkojaan ja vahvistaa itsetuntemustaan ja -luottamustaan. Etsiä rakentavia sanoja kertoakseen, millainen käytös on mahdotonta, vaikka kommunikointi onkin välillä tosi vaikeaa ja ennen kaikkea rohkeasti käsitellä vaikeita asioita.

Kohti hyvinvoivaa parisuhdetta

Vaikeat asiat eivät piilottamalla katoa mihinkään. Ainut mahdollisuus selättää ne, on tunnistaa, kohdata ja käsitellä ne. Se mahdollistaa eteenpäin menemisen. Haluan oppia mahdottoman käytöksen ja sen mahdollistamisen lopettamista. Ja onnellisuuden entistä parempaa mahdollistamista meille molemmille.


Tutustu myös parisuhdeohjaussivustooni. Olen toiminut vuodesta 2022 parisuhdeohjaajana Oulussa ja teen työtä parisuhteiden hyvinvoinnin eteen sekä etänä että toimitiloissani.

30/04/2017 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Kommunikaatio parisuhteessa

Kommunikaatio parisuhteessa: Kytke virta aivoihin

Kirjoittajalta Tiia Brockman 29/04/2017

Aforismikirja on elämän päiväkirja

Aloitin teinivuosillani aforismien keräämisen kissakantiseen muistikirjaan ja keräsin niitä siihen vuosia. Joitain viikkoja sitten etsin kirjan pitkästä aikaa käsiini, kun tarvitsin hyvää sitaattia. Halusin myös nähdä, mitä sitä oli nuorempana miettinyt ja millaisella maulla mietelmät valinnut. Aforismikirja oli kuin päiväkirja. Siinä näkyi hyvin, mikä asia on ollut kulloinkin mielen päällä.

Mietelmä, joka kolahti parisuhteeseen

Löysin mietelmän, joka kolahti kovaa tässä elämäntilanteessa. Vaikka tekniikka on kehittynyt ja laitteet käynnistyvät paremmin ja yksinkertaisemmin kuin nuoruudessa, niin kommunikaation haasteet eivät ole maailmasta (ja parisuhteesta) loppuneet. Joten siis:

Huomio!
Ennen suun avaamista
kytke virta aivoihin.

Mikä on kommunikaation suurin ongelma?

Tänään sain taas huomata, että kommunikaation suurin haaste virrankytkyongelmien lisäksi on usein se, että ei ole kommunikoitu. Kommunikaatio ei suju kommunikoimatta. Mutta se sujuu kyllä, kun juttelulle varaa rauhallisen hetken ja molemmat alkavat kommunikoida.

Miten parantaa kommunikaatiota parisuhteessa?

Joten siis, rauhoita ympäristö. Etsi puoliso paikalle. Kytkekää virrat aivoihinne (tärkeä kohta). Ja avatkaa suut. Kuunteleminenkin on tosi jees juttu.


Tutustu myös uudempiin teksteihini nykyisellä parisuhdeohjaussivustollani: Esterata kuulluksi tulemisen tiellä. Samoin lue vanha tekstini: Puhu minulle näin.

29/04/2017 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Parisuhteen hoitaminen ja kasvuSitoutuminen

Vapaa nainen parisuhteessa:
Mitä aito sitoutuminen antaa?

Kirjoittajalta Tiia Brockman 21/04/2017

Tajusin tänään, että olen vapaa nainen. Ei, en ole eronnut tai karannut. Nimettömässä on kaksi kaunista, vähän naarmuuntunutta rengasta ja lasten reppuja on rivi ovensuussa. Mutta kyllä, olen vapaa.

Hyväksyntä antaa siivet unelmille

Olen vapaa olemaan minä. Vierelläni on ihminen, jonka kanssa saan olla oma itseni kaikkine kummallisine, rasittavine ja hyvine puolineni. Ei tarvitse esittää olevansa jotain muuta kuin olen. Vierelläni on ihminen, joka tukee minua kohti unelmiani. Hän hoitaa teknisen puolen, kun haluan alkaa pitää blogia. Hän kannustaa, kun kerron haaveistani ja miettii, miten niitä käytännössä voisi toteuttaa. Hän näkee mahdollisuuksia silloinkin, kun en niitä uskalla nähdä.

Vierelläni on ihminen, jonka kanssa olen saanut yhdessä elää todeksi unelmiamme. Olen vapaa luottamaan häneen. Hän on vierellä silloinkin, kun on unelmiemme raskas osuus. Kun lapsi sairastuu ja monet elämän haasteet iskevät päälle. Kun parisuhteessa rämmitään isoa ylämäkeä.

Juurtuminen vapauttaa etsimisestä

Olen vapaa etsimisestä. Olen löytänyt paikkani ja saan kiitollisena nukahtaa illalla juuri niiden ihmisten ympäröimänä, joiden lähellä minun on hyvä olla. Ei tarvitse epäröidä ja miettiä, missä on minun paikkani tässä maailmassa. Omalta paikaltani saan tehdä työtä sen eteen, että meidän parisuhde ja perhe olisi hyvä paikka olla. Saan kotoa tuen sille, että voin yrittää omalla panoksellani tehdä myös maailmasta vähän paremman paikan ja kurotella kohti omia haaveitani.


Kirjoitin tämän tekstin vuonna 2017, kun etsin vasta sanoja tälle vapauden tunteelle. Sittemmin olen opiskellut parisuhdeohjaajaksi ja ymmärtänyt, että kyse on turvallisesta kiintymyssuhteesta. Autan nykyään pareja löytämään tätä samaa vapautta: tilan, jossa molemmat saavat kukoistaa omina itsenään ilman pelkoa hylkäämisestä. 

Tutustu parisuhdeohjauspalveluihini Oulussa ja etänä.

21/04/2017 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Kukka kasvamassa rautatiekiskon vieressä kuvastaa aitoa kiltteyttä ja anteliaisuutta parisuhteessa.
Kommunikaatio parisuhteessaTarpeet parisuhteessa

Kiltteys on parisuhteen voimavara –
Aito kiltteys on viisautta, ei sinisilmäisyyttä

Kirjoittajalta Tiia Brockman 15/04/2017

Aito kiltteys on viisautta, ei sinisilmäisyyttä

Luin Stefan Einhornin kirjan Aidosti kiltti (2005) ja se resonoi voimakkaasti ajatusteni kanssa. Tämä postaus on kokonaan kirjan pohjalta. Einhorn tuo esille monin vaikuttavin faktoin, tutkimuksin ja esimerkein, miten aito kiltteys on sekä yksilön oma etu että yhteisön etu ja minusta myös, mitä suurimmassa määrin, parisuhteen etu.

Aito kiltteys ei ole Einhornin määritelmän mukaan naiivia, hyväuskoista tai hömelöä. Aito kiltteys vaatii älyllistä, harkitsevaista, arvostelukykyistä ja eettistä pohdintaa, runsasta empatiaa ja toisen ja myös omien tarpeiden ymmärtämistä ja kunnioittamista. Aidosti kiltti uskaltaa asettua vääryyttä vastaan silloin, kun tarve vaatii, eikä pakene vastuuta.

Hyvä kiertämään – anteliaisuus hyödyttää kaikkia

Kirjan mukaan aidosti kiltti pyrkii hyviin tekoihin ja anteliaisuuteen. Ei välttämättä epäitsekkyyttään, vaan koska ymmärtää, että hyvä kannattaa laittaa kiertämään. Se ei ole keneltäkään pois ja hyvä palaa aikanaan myös itselle muodossa tai toisessa. Aina voi tehdä jotain hyvää toista tukeakseen tai auttaakseen. Hyvät teot vievät myös omaa elämää hyvään suuntaan.

Anteliaisuus näkyy arjen teoissa ja sanoissa

Millaisissa asioissa sitten on aidosti kilttiä olla antelias? Einhorn antaa vakuuttavan listan. Antelias kannattaa olla esimerkiksi kiitoksen, rohkaisun ja kunnian jakamisessa toisille sekä myös rakkaudella annetussa, rakentavassa kritiikissä ja toisaalta omista puutteistaan kertomisessa toisille.

Kannattaa olla antelias reilussa iloitsemisessa toisen menestyksestä ja neuvojen kysymisessä toisilta. Mikään näistä ei maksa mitään, eikä ole oikeasti meiltä pois. On päinvastoin saituutta olla niitä tekemättä ja antamatta, eikä se johda omaankaan hyvään. Antaessaan saa hyvää mieltä, yhteistyötä ja vastavuoroisuuttakin.

Tärkeintä kuitenkin on, että olisimme anteliaita toisen kohtaamisessa: näkemisessä ja kuulemisessa.

Priorisoi, tee hyvällä mielellä ja laita hyvä leviämään

Kirjassa rohkaistaan myös kehittämään priorisointikykyämme. Kun on harkinnut, mikä asia menee etusijalle, tekemään sen sitten hyvin ja rakkaudella. Toinen asia, mihin rohkaistaan, on tekemään hieman ekstraa hyvän mielen vuoksi. Esimerkiksi, jos lupaa hoitaa jonkun homman ja hoitaa siihen vielä jonkun pienen homman päälle, se ilahduttaa varmasti erityisesti.

Kolmas asia, mihin kirja rohkaisee, on se, että aina voi tehdä jotain ja kaikkeen voi vaikuttaa jollain tapaa. Hyvä leviää hyvää tekemällä. Vaikka se kuulostaa naiivilta, uskon, että se on totta. Lopuksi totean, että kannattaa lukea koko kirja. Aidosti kiltti oli rohkaisevaa ja innostavaa luettavaa kaikkiin ihmissuhteisiin.

”Elämä on niin viisaasti järjestetty,
ettei kukaan tosissaan voi yrittää auttaa toista
auttamatta samalla itseään.”

-Ralph Waldo Emerson

”Vastuumme muista ihmisistä on loputtoman suuri.
Sen ajatteleminen voi tuntua musertavalta.
Mutta tuon tosiseikan tulisi pikemminkin
saada meidät tuntemaan itsemme merkityksellisiksi ja vastuullisiksi.”

-Stefan Einhorn


Tutustu myös parisuhdeohjausblogiini.

15/04/2017 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
  • 1
  • …
  • 9
  • 10
  • 11
  • 12
  • 13
  • …
  • 18

Kategoriat

  • Kommunikaatio parisuhteessa (49)
  • Minuus ja kumppanuus (5)
  • Muualle kirjoitetut tekstit (30)
  • Odotukset (12)
  • Oma kasvu (29)
  • Parisuhteen hoitaminen ja kasvu (67)
  • Pariterapia ja ohjaus (5)
  • Perhe ja vanhemmuus (7)
  • Seksi (2)
  • Sitoutuminen (39)
  • Tarpeet parisuhteessa (18)
  • Tunneyhteys (15)
  • Tunteet parisuhteessa (34)
  • Vertaistuki parisuhteelle (13)

Uudet artikkelit

  • Parisuhde ja rakkauden rakentaminen –
    Suosituimmat blogikirjoitukset ja työkaluja yhteyteen
  • Uusi rooli elämässä:
    Miten olla viisas ja lämmin anoppi?
  • Riitänkö minä? –
    Kun riittämättömyyden tunne iskee parisuhteessa
  • Parisuhdeohjaus ja tuki –
    Mistä apua parisuhteen haasteisiin?
  • Lämmin ja pehmeä – Ajatuksia kosketuksesta ja inhimillisyydestä

Tietoja kirjoittajasta

Tietoja kirjoittajasta

Onnellinen avioliitto

Olen parisuhdeohjaaja Tiia Brockman. Meidän parisuhde alkaa vuodesta 2005. Nautin kirjoittamisesta, keskusteluista, ymmärtämisestä, lukemisesta, viisastumisesta, kriiseistäkin ja uudelleen rakastumisesta puolisooni. Haluan jakaa parisuhde- ja perheteemaisia löytöjä, pohdintoja ja oivalluksia. Perheemme arkea värittää neljä lasta. Tutustu myös uudempaan parisuhdeohjaus.fi -sivustooni. Kuva: Päivi Mäkelä

Meta

  • Kirjaudu sisään
  • Sisältösyöte
  • Kommenttisyöte
  • WordPress.org

@2017 - PenciDesign. All Right Reserved. Designed and Developed by PenciDesign


Takaisin sivun yläreunaan
Onnellinen avioliitto
  • Etusivu
  • Arkisto
  • Tietoja kirjoittajasta