Onnellinen avioliitto
  • Etusivu
  • Arkisto
  • Tietoja kirjoittajasta
Kirjoittaja

Tiia

Tiia

Oma kasvu

Aikuinen anoppi

Kirjoittajalta Tiia 07/07/2024

Olen saanut kunnian alkaa opetella anopin roolin alkeita. Siispä on syytä alkaa selkeyttää itselleen, mikä tässä roolissa olisi tärkeää. Ihan ensimmäisenä ajattelen, että anoppius on kypsän aikuisen kunniarooli. Anoppi on aina vävyä tai miniää vanhempi. Siksi vastuullisen aikuisen rooli on erityisen tärkeä. Luulen, että monet harmit anoppisuhteissa ovat syntyneet siitä, että aikuisen anopin tunnesäätelytaidot eivät ole toimineet aivan optimaalisesti. Kenenkään ei tarvitse olla täydellinen, mutta kun aikuisella anopilla herää vaikeita tunteita, aikuinen opettelee käyttämään niiden säätelyyn ja käsittelyyn aikuisia keinoja.

Anopin tehtävä on luottaa. Kun lapsi alkaa rakentaa parisuhdetta, oman lapsen kasvatuksessa on päästy siihen pisteeseen, että on aika antaa tilaa lapselle, hänen elämälleen ja valinnoilleen. Lasta kasvatetaan hänen omaa elämäänsä varten, ei vanhempien elämää jatkamaan. Siksi on syytä olla iloinen, kun lapsi alkaa tehdä omia valintojaan. Jokaisella varmasti herää myös huolia lapsen itsenäistyessä, mutta ajattelen itse, että nyt ollaan sadonkorjuuvaiheessa omasta kasvatustyöstä. Vanhempi ei päätä, millaista hedelmää hän lapsissaan kasvattaa, vaan hän on tukenut ja mahdollistanut lapsen kasvua parhaansa mukaan omalta osaltaan. 

Anopin tehtävä on luoda lämmintä ilmapiiriä. Vahvistaa hyväksyntää sekä omille lapsilleen että heidän kumppaneilleen. Jokainen meistä haluaa olla riittävä ja hyväksytty. Anopilla onkin mahdollisuus tehdä paljon hyvää. Hän voi olla avarasydäminen, kuuntelevainen, kannustava ja lämmin. Hänellä on oma elämänsä ja omat rajansa, mutta elämänkokemuksen myötä joustavuus on kasvanut, samoin halu oppia ja ymmärtää uutta. Jokainen uusi ihminen, lasten kumppaneiden myötä kasvavassa perheessä, on mahdollisuus oppia ja kasvaa itsekin. Anoppi tietää tämän ja antaa hänenkin elämäänsä rikastavien ihmisten liittyä mukaan porukkaan entistä ihanammaksi isoksi laumaksi.

Anopilla on varmasti paljon annettavaa, mutta anopin elämänkokemus on sellaista, joka on tarjolla siltä varalta, jos sitä tarvitaan. Välttämättä ei tarvita. Eikä se silloinkaan hukkaan mene. Ajattelen, että elämänkokemus on erityisesti itseä varten saatua. Se auttaa ihmistä olemaan viisaampi äiti ja anoppi. Jos tukea, apua tai neuvoja kysytään, anopilla on vertaistukea antaa moneen tilanteeseen. Ei totuutta, mutta perspektiivejä, lohtua ja toivoa runsain mitoin. Anoppi ei perusta elämäänsä oletuksille, vaan kysyy tarvittaessa lempeästi sekä pitää avointa kommunikaatiota ja ilmapiiriä yllä omalta osaltaan.

Anoppi on kulmakivi, jota vasten voi tulla hetkeksi nojaamaan, kun siltä tuntuu. Anopillinen kulmakivi ei kuitenkaan ole norsunluutornissa asusteleva matriarkka, vaan jokainen viisas kulmakivi on elämänsä mittaan rakentanut itselleen oman tukevan kulmakivien verkoston. Anoppia kannattelevat hänen omat tärkeät ihmissuhteensa. Hänelle äitiys ja anoppius ovat kunniaroolit, mutta elämästä löytyy myös muita tärkeitä rooleja. Siksi hän osaa nauttia sekä anoppiudesta että kaikesta muusta hyvästä elämässään. Hän ei ole haavoittumaton, vaan inhimillinen ihminen, joka huolehtii sekä omista tarpeistaan että omasta laumastaan. Prioriteetit hän asettaa joustavasti aina kulloisenkin tilanteen mukaan niin, että kaikilla olisi mahdollisimman hyvä. 

07/07/2024 0 kommenttia
1 FacebookTwitterWhatsappEmail
Tunteet

Riitänkö minä? -paniikki

Kirjoittajalta Tiia 22/06/2022

Vaikka yhteisiä vuosia on kertynyt jo aika paljon, välillä iskee paniikkiolo: riitänkö minä sinulle? Tunnetta on vaikea kuvata silloin, kun se ei ole päällä. Se tuntuu jälkeenpäin epätodelliselta. Yritän kuitenkin löytää sanat. 

Kun paniikki iskee, tuntuu kuin oma arvo valuisi viemäristä alas. On olo, että olen aivan vääränlainen ja turha. Ahdistaa, mihinkään ei voi keskittyä. Tuntuu, että kaikki muut ihmiset ovat hauskempia ja parempia puolisoita.

Kun paniikkiolo iskee, kaipaan turvaa ja vakautta puolisoltani. Vahvistusta, että olen hänelle hyvä ja rakas. Kun saan kokemuksen ja vahvistuksen, että riitän, paniikki ja epävarmuus alkaa hälvetä. Hetken päästä on vaikea enää edes kuvitella, että olo oli niin ahdistunut.

Paniikkioloista jää nolo olo. Miten ihminen voi hukata itseluottamuksen ja turvan tunteen monien yhteisten vuosien jälkeen? Miten maa voi kadota jalkojen alta aivan yllättäen?

Uskon, että paniikilla on pitkät juuret  Itsetunnon haavat ihmisessä ovat syvällä. Haavat voivat aktivoitua aivan pienestä vuosienkin turvallisuuden jälkeen. Paniikkiolon taustalla voi myös olla väsymystä. Väsyneenä asioiden mittasuhteen kasvavat.

Riitänkö minä -kysymys kaipaa lujaa ja varmaa vastausta. Kun ei itse vastausta muista, puoliso voi olla kallio, joka muistuttaa: ”Sinä riität.”

22/06/2022 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Yleisiä ajatuksia

Parisuhdeohjaussivustoni

Kirjoittajalta Tiia 21/04/2022

Lisää blogitekstejä ammattillisesta näkökulmasta kirjoitettuna löydät parisuhdeohjaussivustoltani! Siellä on mm. useita tuoreista alan kirjoista kirjoitettuja pohdintoja.

21/04/2022 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Perhe ja vanhemmuusYleisiä ajatuksia

Lämmin ja pehmeä

Kirjoittajalta Tiia 13/03/2022

Silittelin eräänä aamuna lapsemme poskea. Se tuntui lämpimältä ja erityisen pehmeältä. Tein oivalluksen. Koen, että voisin liidellä tässä maailmassa ilman kehoakin. Keho tuntuu välillä vaivalloiselta ja ei niin tärkeältä. Mutta tuossa hetkessä muistin taas, mikä kehossa on turvallista ja mukavaa: lämpö ja pehmeys.

Sanasta robotti tulee mieleen kova, kylmä, mekaaninen, keinotekoinen ja jäykkä. Ihmisestä taas tulee mieleen pehmeä, lämmin, inhimillinen, aito ja joustava. Kosketus on inhimillistä, eikä sitä korvaa mikään muu. 

Sairastimme vasta koronan perheessämme ja yritimme pitää hieman etäisyyttä. Kosketuksen väheneminen tuntui raskaalta. Kosketus arjessa on voimauttavaa, lämmittävää ja turvallista. Kosketus on luonteva kieli, joka puhuu puolisoiden välillä väsymyksen läpi ja sanattomien hetkien keskellä. Jos kipeänä ja väsyneenä ei saa kosketusta, olo on entistä surkeampi.

Sairastelujen keskellä on tajunnut, että keho kaikessa rasittavuudessaankin on tärkeä. Jos ei jaksa nousta sängyn pohjalta, ei voi laittaa ruokaa rakkaimmilleen. Jos ei pysty kävelemään, ei voi pestä perheen vaatteita. Jos ei ojenna käsiään, on vaikea halata. 

Toivon, että perheemme on lämmin ja pehmeä turvapaikka kaikille perheenjäsenille.

13/03/2022 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
KommunikaatioYhdessä kasvaminen

Loppuiko empatia?

Kirjoittajalta Tiia 19/02/2022


Ihmisten kohtaaminen työssä sujuu minulta helposti empaattisesti. Usein tuntuu, että sitä ihan pursuaa myötätuntoista eläytymistä muiden kokemuksiin ja tunteisiin. Miksi silti joskus tuntuu, että empatia loppuu?

Olen huomannut, että läheisissä ihmissuhteissa empatiaa on joskus vaikea löytää. Halu kuulla ja ymmärtää voi alkaa hiipua. Miksi niin tapahtuu?

Uskon, että empatia vaatii energiaa. Kun ihmisellä on voimia ja hyvinvoiva olo, empatiaa riittää paremmin. Rankoissa olosuhteissa voimat myötätuntoon ja toisen asemaan asettumiseen saattavat heiketä. Rankkoja olosuhteita voivat olla ulkoiset tekijät tai ihmissuhteen sisäiset tekijät. Puramme esimerkiksi väsymyksemme yleensä eniten kotona. Väsyneellä ei ole enää paljoa annettavaa itselle eikä toiselle. 

Ihmissuhteen sisältä kumpuavat haasteet syntyvät usein ajan myötä. Läheisissä, pitkissä ihmissuhteissa empatia vaatii säilyäkseen vastavuoroisuutta. Jos tuntuu, ettei toinen ymmärrä tai halua ymmärtää, johtaa se usein kierteeseen. Silloin tuntuu, ettei kumpikaan enää kestä toisen tunteita, eikä halua ymmärtää toista. Tunneyhteys joutuu katkolle.

Pettymykset ihmissuhteessa ja torjutuksi tuleminen voivat johtaa siihen, että ihminen alkaa kuolettaa empatiaansa. Kun itseen sattuu, ei pysty tai halua antaa toisellekaan hyvää kohtaamista. Empatiaa voivat tuhota myös väärinymmärrykset. Kun asioita on jäänyt hampaankoloon ja käsittelemättä, ihmissuhde vinoutuu. Kipu, epäreiluus tai katkeruus vievät sijan myötätuntoiselta kohtaamiselta.

Jos empatia tuntuu loppuneen, matka takaisin ei ole pikamatka. Kadonnutta empatiaa ei voi saada pakottamalla takaisin, vaan se palaa vain lempeydellä, myötätunnolla ja ymmärryksellä. Vaatiminen tai käskyttäminen ajaa empatian entistä kauemmas; hyväksyvä ja lämmin kohtaaminen tuo sitä hiljalleen takaisin.

Empatian palauttaminen vaatii molemminpuoleista pettymysten käsittelemistä ja luottamuksen palauttamista siihen, että tulee kuulluksi ja ymmärretyksi. Vastavuoroisen hyvän kohtaamisen rakentaminen vaatii turvallisuutta ja vie aikaa. Molemminpuoleisen kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisen tunne on kuitenkin jotain, jonka eteen kannattaa nähdä vaivaa. Vastavuoroisen empaattisessa parisuhteessa on hellä ja hyvä olla.

19/02/2022 0 kommenttia
1 FacebookTwitterWhatsappEmail
Oma kasvuYhdessä kasvaminen

Kaiken takana on puoliso

Kirjoittajalta Tiia 16/01/2022

”Menestyvän työntekijän takana on puoliso”, kirjoittaa Helsingin Sanomat tutkimustuloksesta, jonka mukaan puolison tunnollisuus lisää menestystä työelämässä (2.10.2014). Uutinen on vanha, mutta tulos tuntuu aivan järkeenkäyvältä. Olen vaihtamassa työpaikkaa ja olen pohtinut paljon puolison merkitystä elämän muutoksissa. Kuinka paljon puoliso tuki, hyväksyntä ja miksei tunnollisuuskin vaikuttaa arjessa ja muutostilanteissa?

Jo vuosia olen tiedostanut, että parisuhde antaa parhaimmillaan supervoimia. Jos on turvallinen ja hyvä olla puolison kanssa, kaiken sen turvan ja hyvän saa rohkaisuksi myös muuhun elämään. Mielelläni aina puhun siitä, miten perheiden ja parisuhteiden tukeminen on suoraa tukea myös työssä jaksamiselle ja varmasti myös työntekijöiden paremmalle tuottavuudelle. Ajattelen, että puolison kanssa yhdistämme paitsi voimamme myös osaamisemme ja molempien osaamisesta on iloa toinen toiselle.

Uskon myös, että puoliso saa minut uskaltamaan. Uuden työn kynnyksellä jouduin tekemään päätöksen: haluanko, uskallanko ja tartunko tilaisuuteen? Tunne siitä, että puoliso tukee päätöstäni ja hyväksyy minut myös heikkouksineni, tuo varmuutta arkeen. Vankkana on myös luottamus, että kun tulee takkuja tai haasteita muutosten suhteen, en niissäkään jää yksin.

En tarkoita, ettenkö ilman puolisoa voisi olla rohkea, eheä tai tuntea turvallisuutta. Ajattelen kuitenkin, että parisuhde on aarrearkku, josta voi ammentaa paljon myös henkilökohtaiseen elämään. Puolisolta ei voi vaatia, että hän korjaisi menneisyyden kivut ja tekisi eheäksi, mutta yhdessä parisuhteesta voi rakentaa korjaavaa kokemusta molemmille. Kun omaan rikkinäisyyteen saa puolisolta turvaa, antaa se voimavaroja ja hyvää myös muuhun elämään.

Puolison lisäksi koko perhe kasvattaa hyvinvointiani. Kaiken takana on paitsi puoliso niin myös lapset. Lapset vievät toki voimia, mutta vielä enemmän antavat: syyn kasvaa, jaksaa, oppia uutta ja vahvistua. Elämän muutostilanteissa, mutta ihan myös perusarjessa, perhe on ankkuri, joka pitää paikallaan, vaikka oma pursi heiluisi. 

Rinnallani ja lähelläni on puolisoni ja minä yhtä lailla hänen lähellään ja vierellä. Takanani on vankka tiimini, perheeni.

16/01/2022 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
KommunikaatioYhdessä kasvaminen

Lämpö

Kirjoittajalta Tiia 31/12/2021

Inhoan palelemista. Se tuntuu kokonaisvaltaisen ikävältä ja kuluttavalta. Tunne on todennäköisesti peruja varhaisnuoruuden anoreksia-ajoilta, jolloin palelin jatkuvasti. Paitsi että inhoan palelemista fyysisesti, en halua palella myöskään henkisesti, etenkään parisuhteessa. 

Lämpö hellii, kova ja kylmä – lämpöön liittyy pehmeys, kylmyyteen terävyys. Parisuhde, joka on lämmin tai suhde, joka on kova ja kylmä, ovat hyvin erilaisia paikkoja elää vuodesta toiseen 24/7. Kun näkee lämpimiä katseita, eleitä, huomiointia ja kosketusta puolisoiden välillä, lämpö säteilee ja välittyy myös ympärille. Terävät sanat, kylmä etäisyys ja kova kohtelu ovat kurjaa katseltavaa sivustakin.

Ei ole luonnonlaki, että lämpö ajan myötä katoaa parisuhteesta. Tärkeintä on, että haluaa pitää toisen lämpimänä ja jakaa toiselle omasta lämmöstään. Lämpöä täytyy pitää yllä. Kylmyys hiipii usein salakavalasti suhteeseen. Yksi väärinymmärrys ja toinen kurjalta tuntunut lause heittävät ajan myötä hyisiä varjoja suhteen ylle. Vuosien myötä voi olla, että molemmat jäävät yksin varjoihin palelemaan. Jos kylmyys alkaa kurotella sormiaan teitä kohden, selvitä miksi se yrittää jäädyttää välejänne. Kylmyys ei häviä selän kääntämisellä, vaan sillä, että sitä katsotaan tutkivasti ja rohkeasti.

“Lämpenee, lämpenee” sanotaan lasten leikissä, kun asia, jota etsitään, alkaa olla lähellä. On ihana tuntea, että lämpö lisääntyy, kun lähestyy puolisoaan. Ihokontakti pitää vastasyntyneen lämpimänä, mutta yhtä lailla myös aikuinen nauttii ihon lämmöstä ja pehmeästä kosketuksesta. Ilahtunut katse ja hymyyn sulava ilme tuntuvat aivan yhtä ihanalta puolisosta kuin lapsestakin. 

Kun puoliso lähestyy sinua, anna lämpösi säteillä kutsuvasti. Helli puolisoasi sanoin, katsein, teoin ja elein. Lämpimässä suhteessa viihtyy koko perhe, jopa koko lähipiiri. Lämmössä hellitty jakaa usein lämmöstään eteenpäin myös työssään ja muissa kohtaamisissaan ihmisten kanssa. Ei ole montaakaan kauniimpaa asiaa kuin se, että lämpö alkaa levitä sydämestä sydämeen.

31/12/2021 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
TarpeetYhdessä kasvaminen

Puolusta, älä puhu puolesta

Kirjoittajalta Tiia 11/12/2021

Me ollaan me, yhteinen yksikkö, parivaljakko. Siinä on paljon hyvää. Mahdollisuus tukea toista ja seistä toisen rinnalla tuo tuplavahvuutta. Tuntuu hyvältä, kun puoliso kannustaa ja tarvittaessa myös puolustaa. 

Jokaisella on varmasti kokemuksia siitä, että olisi toivonut, että joku olisi puolustanut. Sanonut: ”Tämä ei ole oikein. Hänellä on oikeus tulla kuulluksi! Tätä ei voi sivuuttaa!” Että joku asettuisi rinnalle puolustamaan ja tekemään näkyväksi omia tärkeitä ajatuksia, kokemuksia tai tunteita. Että joku myös suojelisi tarvittaessa.

Puolisoina voimme tuoda korjaavia kokemuksia toisillemme. Vaikka olemme jo aikuisia, yksinjäämisen kokemusta ei kaipaa täysi-ikäinenkään. Puolison tunteen tai kokemuksen puolustaminen tuntuu turvalliselta ja hyvältä. ”Minun rakkaani yli ei kävellä. Tämä on hänelle tärkeää. Kuunnelkaa, mitä hänellä on sanottavana. Hänellä on oikeus tuntea näin.”

Toisen puolesta puhuminen ei kuitenkaan ole puolustamista. Puolesta puhumisessa omasta mielipiteestä tai ajatuksesta tulee tehtyä kysymättä puolisonkin mielipide. ”Me pidämme tästä elokuvasta. Me emme halua jälkiruokaa. Me haluamme rantalomalle.” On turvallista olla me, mutta puolisokaan ei saa kävellä toinen toisensa yli, edes hyväntahtoisuuttaan. Yhdessä keskustellen muodostettu yhteinen mielipide on hyvä asia, mutta yksin ei voi päättää meidän puolesta.

Puolustaminen saa olon tuntumaan tärkeältä ja arvostetulta. Minua tuetaan ja minun kokemuksillani on väliä. Tulen ymmärretyksi.

Puolesta puhuminen saa olon tuntumaan merkityksettömältä. Mielipidettäni ei edes kysytty. Jäin sivuosaan.

”Me” ei ole valtaa toisiimme, se on yhteistä vahvuutta toinen toisemme tueksi.

11/12/2021 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Muualle kirjoitetut tekstitTunteet

Kun jompikumpi joutuu syviin vesiin

Kirjoittajalta Tiia 28/11/2021

Parempi avioliito ry:lle kirjoitettu teksti syvistä vesistä ja tunteista: Kun jompikumpi joutuu syviin vesiin

28/11/2021 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Muualle kirjoitetut tekstitYleisiä ajatuksia

Parisuhdetta kannattaa hoitaa hyvin

Kirjoittajalta Tiia 06/11/2021

Kymmenen vuotta sitten hurahdin parisuhteen hoitamiseen ensimmäisellä parisuhdeleirillämme. Siitä alkoi pitkä ja antoisa tie. Takana on kymmeniä parisuhdetapahtumia, pariterapiakäyntejä, satoja kirjoitettuja tekstejä parisuhteen hoitamisesta, vapaaehtoistöitä ja pian valmistuvat parisuhdeohjaajaopinnot. Summailen, mitä kuluneet vuodet ovat parisuhteen hoitamisesta opettaneet.

Parisuhteeseen astellaan aina mutkaisia ja pitkiä polkuja pitkin. Mennyt on läsnä niin tavassamme osoittaa rakkautta ja riidellä kuin peloissamme ja toiveissamme. Parisuhteesssa haluamme tulla rakastetuksi omana itsenämme. Kaipaamme paranemista haavoistamme ja tunnetta, että olen varmasti tärkeä puolisolleni.

Kun parisuhde kehittyy, tulevat molempien puolisoiden tarpeet ja tunteet vahvasti keskiöön. Voidaksemme hyvin yhdessä toivomme kummankin tarpeiden täyttyvän parisuhteessa. Usein syntyy kuitenkin tyytymättömyyttä, sillä harva meistä on oppinut tunnistamaan ja sanoittamaan omia tarpeitaan. Monesti myös myönteisten tai kielteisten tai kaikkien tunteiden käsitteleminen ja kertominen on vaikeaa. Kaipaamme tulla rakastetuksi omana itsenämme, mutta tarvitsemme työkaluja yhteyden rakentamiseen ja sen pohtimiseen, millainen oikeastaan olen ja mitä tarvitsen. 

Jotta voimme lähentyä ja kasvaa onnelliseen parisuhteeseen, on tärkeää opetella kumppanin kuuntelemista kyseenalaistamatta sekä omista, syvimmistäkin mielenliikkeistä kertomista. Tähän tarvitsee lähes jokainen harjoitusta. Emme voi olla läheisiä, ellemme uskalla ojentautua toista kohti ja päästää häntä lähelle. Läheisyyttä ei myöskään ole ilman tunteita. Tunteet tarvitsevatkin erilaisia ilmaisukanavia, joiden kautta niitä uskalletaan näyttää toinen toiselle. Teot, sanat, kosketus ja katse ovat keinoja tuoda tunteemme toinen toisillemme näkyviin.

Hylkäämisen ja kelpaamattomuuden pelko on useimmissa meissä syvällä. Jo pienikin vihje hylkäämisestä voi saada pelon heräämään ja pelko laatoittaa tietä etääntymiseen. Luottamus ja varmuus siitä, että toinen on sitoutunut suhteeseen on parisuhteen kulmakivi. Lapsen oppiminen heikentyy, jos hänellä on turvaton olo. Samoin on kehityksen laita parisuhteessa. Tunne, että olen turvassa, antaa kasvurauhan ja -varmuuden parisuhteeseen. 

Olen vankka parisuhteen hoitamisen puolestapuhuja. Parisuhde on usein arvoissamme tärkein ihmissuhde, mutta aina se ei näy ajan- ja rahankäytössä ja vaivannäössä. Kannustan lukemaan parisuhteen hoitamisesta ja lähtemään ennaltaehkäisevästi, jo ennen suuria kriisejä, parisuhdetapahtumiin, parisuhdeneuvontaan ja esimerkiksi itsetuntemusta vahvistaville kursseille. Parisuhdetaitoja voi opetella ja harjoittelemalla saa opit käyttöön ja käytäntöön. 

Kriisit ovat normaaleja parisuhteessa ja kriisin tullen avun pariin kannattaa hakeutua nopeasti ja avoimin mielin. Olemme käyneet eron partaalla ja se oli yksi merkittävimmistä oppimiskokemuksista elämässäni. Kriisi toi pintaan toimimattomat mallit parisuhteessamme ja terapian avulla saimme yhteyden luotua välillemme uudelta, toimivammalta pohjalta. Se oli jokaisen euron arvoista ja kantaa hedelmää edelleen päivittäin arjessamme.

Rakastan puolisoani ja rakastan olla parisuhteessa. Suuri osa ihmisenä kasvustani on parisuhteen ja toki myös lastemme ansiota. Tie on ollut usein kivikkoinen, mutta parisuhteen eteen nähty vaiva ja tehty työ on tuonut valtavasti onnea ja iloa elämääni. Olen täysin vakuuttunut, että parisuhdetta kannattaa hoitaa hyvin. 

06/11/2021 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
  • 1
  • 2
  • 3
  • …
  • 18

Kategoriat

  • Kommunikaatio (44)
  • Muualle kirjoitetut tekstit (31)
  • Naiseus ja mieheys (5)
  • Odotukset (11)
  • Oma kasvu (23)
  • Perhe ja vanhemmuus (4)
  • Seksi (2)
  • Sitoutuminen (32)
  • Tarpeet (15)
  • Tunteet (34)
  • Vertaistuki (8)
  • Yhdessä kasvaminen (48)
  • Yleisiä ajatuksia (43)

Uudet artikkelit

  • Aikuinen anoppi
  • Riitänkö minä? -paniikki
  • Parisuhdeohjaussivustoni
  • Lämmin ja pehmeä
  • Loppuiko empatia?

Tietoja kirjoittajasta

Tietoja kirjoittajasta

Onnellinen avioliitto

Olen Tiia Brockman ja meidän avioliitto alkaa vuodesta 2008. Nautin kirjoittamisesta, keskusteluista, ymmärtämisestä, lukemisesta, viisastumisesta, kriiseistäkin ja uudelleen rakastumisesta puolisooni. Haluan jakaa löytöjä, pohdintoja ja oivalluksia. Perheemme arkea värittää kolme lasta. Kuva: Päivi Mäkelä

Meta

  • Kirjaudu sisään
  • Sisältösyöte
  • Kommenttisyöte
  • WordPress.org

@2017 - PenciDesign. All Right Reserved. Designed and Developed by PenciDesign


Takaisin sivun yläreunaan
Onnellinen avioliitto
  • Etusivu
  • Arkisto
  • Tietoja kirjoittajasta