Menneisyyden vaikutus parisuhteeseen – Tarvitaanko suhteessa terapeuttista otetta?

Tarvitseeko aikuinen terapeuttista kohtaamista puolisoltaan?

Tarvitseeko aikuinen terapeuttista kohtaamista puolisoltaan? Aikuisavioliitto-tekstin pohdinnoista ajatukset ovat matkanneet aikuiskasvatukseen ja terapeuttiseen vanhemmuuteen. Voisiko samaa herkkyyttä ja käytöksen taakse näkemistä soveltaa myös parisuhteessa, jossa menneisyyden kokemukset poreilevat pinnan alla?

Terapeuttinen vanhemmuus, entä terapeuttinen parisuhde?

Luin Lilly Korpiolan koskettavan ja syvällisen kirjan Pitkä tie äidiksi (2014), joka kertoo äitiydestä ja adoptiosta. Kirjasta opin uutena termin terapeuttinen vanhemmuus. Terapeuttiseen vanhemmuuteen liittyvät asiat jäivät mietityttämään myös suhteessa parisuhteeseen. Adoptiolapsilla eheytyminen menneistä kokemuksista ja kiintymyssuhteen rikkinäisyyksistä vaatii usein terapeuttista tapaa kohdata lapsi.

Tarvitseeko myös aikuinen välillä terapeuttista kohtaamista kumppaniltaan? Onko sellainen kohtuuton ajatus?

Menneisyyden haavojen vaikutus parisuhteen arjessa

Kevään yksi teema parisuhdepohdinnoissa on ollut menneisyyden vaikutus nykyisyyteen. Uskon, että jokaisella on eheydyttävää menneistä ja parisuhteessa asiat usein nousevat esiin tai ainakin poreilevat pinnan alla. Meissä jokaisessa on turvattomuutta ja isojakin kipeitä kohtia, myös traumoja.

Uskon, että juuri silloin, kun oma käytös ei ole aikuismaista, on ihmisellä suurin tarve tulla ymmärretyksi. Jos kumppani pystyy näkemään, mistä toisen käytöksessä on pohjimmiltaan kyse ja mistä reaktio johtuu, siinä hetkessä on suuri viisaus. Kun pääsee aidosti selville toisen ajatuksista ja tunteista, se voi olla menneitä korjaava kokemus kumppanille – todellista aikuiskasvatusta.

Kun vaikea käytös yrittää kertoa tarpeista

Huono käytös lapsella kertoo yleensä jostain. Jäin miettimään, että niinhän se on meillä aikuisillakin. Pohjimmiltaan juuri silloin kaipaamme eniten lohdutusta ja rakkautta, kun tunnemme isoja tunteita ja olemme ”vaikeita”. Terapeuttisessa vanhemmuudessa puhutaan vanhemman herkkyydestä lapsen tarpeille ja tunteille ja käytöksen taakse näkemisestä.

Luulen, että samaa herkkyyttä tarvitaan myös parisuhteessa. Toki voimme odottaa aikuiselta sitä, että hän osaisi kertoa tunteensa ja tarpeensa. Toisaalta juuri niissä asioissa voi olla vielä aikuisenakin paljon opeteltavaa. Hyvä ja turvallinen parisuhde voi olla paikka opetella niitä taitoja. Me aikuisetkin olemme vielä keskeneräisiä.

Rakkauden voima – eheytymistä ja kasvua yhdessä

Parisuhteessa emme voi alkaa vanhemmiksi toisillemme. Mutta voimme tahtoa olla vastavuoroisesti rakastavia, turvallisia ja rakentavia toisillemme myös ja juuri silloin, kun toinen sitä kipeimmin tarvitsee. Vaikkei se olisi helppoa.

Toisinaan ystävyydessä ja rakkaudessa tarvitaan terapeuttista otetta. Ajattelen, että se on sitä, että kuuntelee, yrittää ymmärtää ja eläytyä toisen tilanteeseen sekä osoittaa lujasti välittävänsä, kun toinen on haavoittuvaisimmillaan. Siinä hetkessä on rakkaus ja mahdollisuus kasvaa ja eheytyä.

Kaipaatteko tukea menneisyyden solmujen avaamiseen? Menneisyyden haavat vaikeuttavat parisuhteen yhteyttä. Parisuhdeohjauksessa opettelemme katsomaan vaikean käytöksen taakse ja löytämään turvallisen tavan olla läsnä toiselle.

✨ Lue lisää palveluistani ja varaa aika.