Kommunikaatio

Vaikka tämän postauksen aihe on varsin perustietoa jokaiselle avioliiton hoitamisesta kiinnostuneelle, niin silti tein minulle uuden oivalluksen pieniin asioihin liittyen. Helposti ajattelen, että se oli vain pieni ja vähäpätöinen asia, jos petyn, tunnen kiukkua tai suren arjessa jotain pientä juttua. Yritän herkästi vakuutella itselleni, että noin pienistä ei kannata välittää.

Oivalsin kuitenkin, että vaikka ei kaikesta toki kannata harmia kantaa, niin kuitenkin erilaisia pieniä asioita arjessa on syytä suuresti kunnioittaa: pieniä sanoja, pieniä tekoja, pieniä tunteitakin. Elämässä on paljon pieniä hetkiä, suuria harvemmin, joten pienillä hetkillä on pohjimmiltaan iso merkitys.

Monesti parisuhteen hoitamisessa puhutaan siitä, että pienet huomaavaisuudet arjessa ovat niitä suurimpia. Se on niin täysin totta. Ravintolaillallinen kaksin tuskin kuuluu monenkaan pariskunnan jokapäiväiseen arkeen, mutta jos tekee päivittäin voileivän tai keittää kahvin puolisolleen, se on itsessään pieni, mutta kokonaisuutena merkittävä teko. Arjessa on paljon näitä hetkiä, joissa voimme osoittaa pienillä teoillamme rakkautta puolisollemme. Myös pienet sanat ovat usein niitä suurimpia. Kiitos. Anteeksi. Näytät kivalta tänään. Hoidit asian tosi hyvin. Rakastan sinua paljon.

Tajusin, että myös pienet tunteet on syytä kuulla. Sekä omat että puolisonsa. Herkästi ajattelen, että vain suuret tunteet merkitsevät ja tunteet ylipäätään ovat vain tunteita, eikä edes niin totta. Pienen ikävän fiiliksen voi sivuuttaa merkityksettömänä. Mutta ei se ihan niinkään ole. Pienet fiilikset kertovat meille tärkeistä asioista. Jos minulla harmittaa esimerkiksi se, että en saanut vastausta puolisolle lähtettämään viestiini, niin asia kannattaa asiallisesti kertoa. Minulle olisi tärkeää, että vastaisit viesteihini. Hyviä ratkaisuja eivät ole asian hautominen, villasella painaminen, eikä toki asian paisutteleminenkaan.

Mielensäpahoittajaksi ei tarvitse muuttua, eikä nalkuttamista voi suositella kenellekään, mutta omien tai puolison tunteiden ja tarpeiden vähättely ei vie parisuhdetta eteenpäin. Vilttitossun sanat, “kyllä se mitään”, Heinähatusta ja Vilttitossusta saavat aina hymyn huulilleni. Ei se mitään, on usein validi ajatus, mutta tärkeää on osata olla myös avoin ja kertoa suoraan, kun on sen aika: “Kyllä se mitään”.

Pienet positiiviset fiilikset kantavat arkea. Hyvä mieli hymystä, onnenhetki halauksesta, hersyvä nauru hassuttelusta, kiitollinen mieli illalla kotiin laskeutuvasta rauhasta. Ja kun pienen harmituksen fiiliksensä rehellisesti ja avoimesti kertoo ja jakaa, se on yleensä jo pian haihtunut. “Pienistä hetkistä kokoan sen, ihmisen elämän onnellisen.” Pienin askelin myös avioliittoa rakennetaan eteenpäin.

Kun arjessa on ollut kausi, jolloin kiirettä ja väsymystä ei ole ollut niin paljon, niin riidat ovat vähentyneet. Olenkin miettinyt, että kuinka suuri merkitys väsymyksellä on riidoissa. Virkeänä ja hyväntuulisena ei ole niin paljon tarvetta riidellä. Välillä tuntuu, että jos ei koskaan olisi väsynyt, niin tarvitsisiko koskaan edes riidellä? Silloin joustoa löytyisi tilanteeseen kuin tilanteeseen? Joka tapauksessa väsymys on usein laukaiseva tekijä riitatilanteessa ja joskus koko riidan syykin.

Mutta eivät kaikki riidat väsymyksestä johdu. Vuosien myötä tietyt perusriidanaiheet toistuvat, vaikka väsymystä ei olisikaan niin paljon. Usein tuntuu, että niissä on kyse tapojen eroavaisuuksista tai odotusten ja tarpeiden kohtaamattomuudesta. Tilanne ja aihe tuntuu toistuvan lähes identtisenä vuodesta toiseen. Toimintatavatkin riidellessä meinaavat tulla suoraan selkärangasta ja kummallakin on oma poteronsa valmiina, johon asettua.

Olen miettinyt, että ehkä itse riitatilanteeseen ei ole helppoa vaikuttaa. Kun hermostuu, niin järjellä ei ole paljoa tilaa, vaan tunteet ovat pääroolissa. Ja kiukun vallassa sitä toistaa herkästi vanhat tutut vuorosanat, eikä pysty niihin kauheasti vaikuttamaan tai kuuntelemaan toista. Mutta riidan jälkeen on hyvä aika selvittää riidanaihetta.

Kun on hetken rauhoittunut, niin voi yrittää järjen avulla tunnistaa, mistä riidan aihe ja siihen liittyvät tunteet tulivat. Minkä takia sitä pohjimmiltaan riiteli? Keskustelu riidan jälkeen on todella antoisaa, jos siihen uskaltaa asettua avoimin ja rehellisin mielin. Ajattelen, että riidan idea on se, että asia saadaan kakaistua pöydälle ja sen jälkeen siitä voidaan mahdollisimman järkevästi keskustella. Sekä kuunnella toista että sanoittaa ja kuunnella itseään.

Riidassa kyse voi olla jostain asiasta parisuhteessa, käytännön asiasta, resurssien jakamisesta arjessa tai jostain jopa ihan omasta asiasta. Joskus huono fiilis tulee vuodatettua toisen päälle riitelemällä, vaikkei toinen suoraan edes liittyisi siihen, mistä oma harmistus tuli. Tunne ja riidan aihe ovat jollain tapaa kaksi erillistä asiaa.

Ennen pelkäsin riitoja. Nykyään näen ne osana arkea. Hienoa tietenkin olisi, jos erimielisyydet voisi käsitellä rauhanomaisesti ilman riitoja. Mutta toisaalta se tuntuu aika utopistiselta. Ei aurinkokaan aina paista. Ja kitkaa aiheuttavaa asiaa voi olla vaikea saada ulos ilman tunteiden tuomaa vauhditusta.

Jos ei olisi riitoja, olisiko mitään kehitystä? Tuntuu, että riidan ydin on ongelman havaitseminen ja tuominen päivänvaloon ja sitten sen ratkaiseminen tai siitä sopiminen edes osittain. Osittainenkin riidan ratkaisu vie aina asioita eteenpäin. Uskon, että riidan tarkoitus on synnyttää keskustelua ja pohjimmiltaan rakentaa parisuhdetta ja läheisyyttä. Kumpikin osapuoli voi vaikuttaa siihen, syntyykö aiheesta hyvä keskustelu sitten, kun tunteet ovat hieman jäähtyneet.