Kirjoittaja

Tiia Brockman

Kuva pöllöstä kuvastaa mököttävää ihmistä parisuhteessa.

Mökötyksen olemus:
Miksi vaikeneminen haavoittaa enemmän kuin huutaminen?

Kirjoittajalta Tiia Brockman 18/02/2018

Mököttäminen on kommunikaation vastakohta

Mitä on mököttäminen? Olen tullut siihen tulokseen, että mököttäminen on kommunikaation vastakohta. Viestinnässä, kommunikoinnissa, pyritään siirtämään sanoma lähettäjältä vastaanottajalle. Parhaimmillaan ja toivottavasti siinä rakennetaan yhteistä ymmärrystä ihmisten välille. Mökötyksessä viestien kulku on estetty ja yhteisen ymmärryksen rakentaminen ei ole mahdollista.

Mököttämisen taustalla on usein puhumisen puute

Onko mökötys pohjimmiltaan kokonaisvaltaista puhumisen puutetta? Asioista ei oikeastaan puhuta ennen ristiriitaa, sen aikana eikä sen jälkeen? Mökötysasia on maton alla, sitä ei sieltä kunnolla kaiveta esille ja sinne se myös jää? Jostain muusta puhutaan kyllä taas mökötyksen hiljoksiin hälvennyttyä, mutta möykky jää maton alle. Uusi möykky syntyy, kun jokin seuraava ristiriita taas nostaa päätään, mutta asiat ei pääse kunnolla koskaan käsiteltäväksi.

Aikaisemmin ajattelin, että mökötys liittyy lähinnä ristiriidan aikaisiin tunnelmiin. Mököttämällä vetäydytään ristiriidan kohtaamisesta tai käsittelystä. Niinkin varmasti on. Nykyään ajattelen kuitenkin mökötyksen laajemmin.

Mökötys voi vaikuttaa sivistyneemmältä keinolta hoitaa ristiriitatilanne

Mökötystä ei aina oteta kovin vakavissaan. Se ei kuitenkaan ole hienompi tai vähemmän haavoittava keino hoitaa ristiriitatilanne kuin huutaminen. Se on epämääräistä pitkää kipua aiheuttava tila. Jos mököasiaa ei käsitellä, se jää painamaan ja vaivaamaan, vaikka näennäisesti välit palautuisivatkin kuntoon.

Mökötys on rangaistus, joka katkaisee yhteyden

Mökötys ei ole mitätön asia, ei vain puhumisen puutetta. Se on raskas tila ja myös ankara rangaistus. Mökötys katkaisee kommunikaation ja yhteyden, estää asioiden käsittelyn ja jättää toisen epävarmuuden ja kohtaamattomuuden tilaan.

Mökötys antaa ymmärtää, että asia on niin iso, ettei siitä voi edes puhua.

Sellainen luo pelottavan isot mittasuhteet ristiriitaa aiheuttavalle asialle.

RIstiriitojen kohtaaminen on vaikeaa ja kipeää. Vetäytyminen mököön tuntuu turvalliselta tavalta paeta ja samalla sopivalta rangaistukselta ristiriidan aiheuttajaa kohtaan. Mutta mökötys lyö ja haavoittaa, vaikka näyttäisikin päällepäin sivistyneeltä.

Rohkeus nostaa asiat pöydälle

Rohkeutta tarvitaan. Rohkeutta nostaa mököasia pöydälle. Rohkeutta etsiä tapoja kohdata ja käsitellä ristiriita. Rohkeutta puhua aidosti ristiriitaan liittyvän ihmisen kanssa.

Rohkeutta nähdä mökötyksen syvin olemus.

Kommunikaatiohaasteet ovat yksi yleisimmistä syistä hakeutua parisuhdeohjaukseen. Jos kaipaat tukea kommunikaation lukkojen avaamiseen, lue lisää miten voin auttaa teitä. Intohimo parisuhdetyöhön sai minut kouluttautumaan parisuhdeohjaajaksi ja työskentelen nykyään Oulussa ja etäyhteyksin myös muualle Suomeen.

18/02/2018 0 kommenttia

Pyykkinarulla roikkuva paperi kuvastaa erokortin heiluttelua parisuhteessa.

Kommunikaatio parisuhteessa Sitoutuminen

Papereiden heiluttelua –
Erokortti on hätähuuto yhteyden puolesta

Kirjoittajalta Tiia Brockman 02/02/2018

Mitä on papereiden heiluttelu?

Aluksi on parasta selittää, mitä minulle tarkoittaa papereiden heiluttelu. Papereiden heiluttelu tarkoittaa avioeropapereiden heiluttelua puolison edessä henkisesti tai konkreettisesti. Erokortin pöytään laittamiselle on varmasti monia muitakin termejä, mutta meillä käytetään ilmaisua papereiden heiluttelu.

Erokortti ei saa olla pelon tai kontrollin väline

Riidan tuoksinassa ei uhkailla erolla. Kahden aikuisen parisuhteessa ei ylipäätään uhkailla erolla. Vastustan eron nostamista esille puolison pitämiseksi pelon vallassa, kontrollin tai hylkäämisuhan alla.

En myöskään usko siihen, että on hedelmällistä ristiriidan tullen ajatella, että erollahan tästä selviäisi. Ei enää tarvitsisi riidellä, jos laittaisi paperit vetämään. Jos pitää koko ajan eroa auki takaporttina, se estää paria kasvamasta.

Mitä tapahtuu, kun ”tahdon” kohtaa tavallisen arjen?

Kun menimme naimisiin, meiltä kysyttiin, tahdommeko kulkea myötä- ja vastamäet kunnes kuolema meidät erottaa. Tahdoimme. Toivon elinikäistä ja hyvinvoivaa avioliittoa, mutta silti meillä tunnetaan ilmaisu papereiden heiluttelu. Enpä olisi vielä alttarille astuessani uskonut puhuvani papereiden heiluttelusta, enkä ainakaan bloggaavani siitä.

Mitä on tapahtunut sittemmin, kun sanoimme tahdon? Paljon, mutta ihan tavallista pariskunnan elämää ylä- ja alamäkineen. Millaisessa tilanteessa meillä on heiluteltu papereita? Ristiriitatilanteessa. Kuulostaa pahalta. Silti olen vuosien varrella oppinut näkemään yhden perustellun syyn heilutella papereita.

Eron mahdollisuus nostaa parisuhteen arvoa

Vaikka ei halua eroa, minusta jokaisen parin on tärkeä ymmärtää, että sellainen vaihtoehto on olemassa. Sen ymmärtäminen nostaa parisuhteen arvoa. Emme ole naimisissa pakosta, vaan molempien tahdosta rakentaa hyvää yhteistä elämää ja tahtoa hyvää toisillemme.

Kun ymmärtää, että ero on periaatteessa mahdollinen, antaa se painavan syyn pitää hyvä huoli parisuhteesta. En halua jättää avioliittoa heitteille. Olen sanonut tahdon ja tahto vaatii työtä. Jos jompikumpi tai molemmat puolisoista laiminlyövät parisuhdetta, on perusteltua ottaa esille, että tämä voi jatkuessaan johtaa eroon. Ajatus siitä, että avioliitto olisi ihana olla elinikäinen, ei saa olla peruste, että parisuhteen eteen ei tarvitse nähdä vaivaa.

Sen tiedostaminen, että ero on olemassa oleva mahdollisuus, vähentää myös paradoksaalisesti pelkoa. Minun ei tarvitse takertua parisuhteeseen peloissani roikkuen, koska en uskalla ajatella, että ero olisi mahdollinen. Meillä molemmilla on oma tahto ja emme ole yhdessä sen takia, että pelkäämme enemmän eroamista kuin yhdessä pysymistä. Olemme naimisissa siksi, että tahdomme olla ja pysyä yhdessä.

Tahto vaatii työtä ja rakkautta

Parisuhteen hoitaminen ei tarkoita otsa rypyssä raatamista. Se tarkoittaa rakkaudella vaalimista ja ongelmien käsittelyä. Se on ajan antamista yhteisille keskusteluille ja puuhille, vastuun ottamista kasvamisesta yhdessä ja erikseen. Se tarkoittaa myös puolison ja itsensä sekä parisuhteen kohtelemista hyvin ja kauniisti.

Parisuhteen hoitamatta jättäminen näivettää parisuhdetta. Jos parisuhde on jäänyt heitteille, voi tulla syy heilauttaa papereita, jotta molemmat huomaavat, että suunnan täytyy muuttua. On aika kääntää kelkka ja suunnata kulku parisuhteen hoitamisen tielle. Sillä tiellä astellessa voi kulkea käsi kädessä puolisonsa kanssa, käsiä yhdessä heilutellen. Sillä tiellä kun ei ole tarvetta heilutella papereita.

Tutustu myös uudempaan tekstiini parisuhdeohjaussivustollani Erosta puhuminen ei lisää eron todennäköisyyttä. Työskentelen nykyään parisuhdeohjaajana Oulussa ja etäyhteyksien välityksellä.

02/02/2018 0 kommenttia

Käsi ja miekka kuvastaa taisteluparina ja yhteisenä rintamana toimimista parisuhteessa.

Parisuhteen hoitaminen ja kasvu Sitoutuminen

Mitä miekallasi teet? – Parisuhde yhteisenä rintamana

Kirjoittajalta Tiia Brockman 23/01/2018

Elämässä tulee vastaan hetkiä, jolloin on taisteltava. On taisteltava ehkä omien oikeuksien puolesta tai perheenjäsenten, ystävien tai läheisten oikeuksien puolesta. Voi myös olla, että tulee vastaan tilanne, jossa on asetuttava heikomman puolelle ja taisteltava hänen puolestaan. Toki ennen taisteluun astumista on tapahtunut jo paljon. Sitä ennen on myös tehty valinta taistelenko vai en. Joskus on viisautta jättää taistelematta, toisinaan se on pelkoa ja luovuttamista.

Olen miettinyt viime aikoina, mikä on minun tehtäväni, kun taisteluparini, puolisoni, lähtee taisteluun? En voi etukäteen tietää, tuleeko taisteluparini voittamaan taistelun. En voi ehkä edes olla täysin varma, taisteleeko hän oikean asian puolesta. Milloin on aika tukea puolisoani taistelussa? Milloin on aika kehottaa puolisoani vetäytymään? Jos puolisoni lähtee taisteluun, mitä silloin tapahtuu?

Kumppani taisteluparina ja huoltojoukkona

Koska olen puolisoni taistelupari, puolisoni taistelut liittyvät myös minuun.

Jos puolisoni tarvitsee tarttua miekkaan, oli se sitten sanojen tai toiminnan miekka, mitä teen omalla miekallani?

Jos sanon, etten jaksa hakea miekkaani tätä taistelua varten, miltä se tuntuu taisteluparistani?

Jos sanon, etten usko tähän taisteluun tai sinuun ja en siksi hae miekkaani, miltä se tuntuu?

Jos sanon, että en tartu miekkaani, mutta olen kyllä samalla puolella ja tausta- ja huoltojoukoissa, miltä se tuntuu taisteluparistani?

Jos sanon, että otan miekkani ja taistelen rinnallasi, miltä se tuntuu paristani?

Mitä tapahtuu, kun taistelu päättyy? Taistelusta palataan häviäjänä tai voittajana tai ehkäpä hyvän sopimuksen tehneenä. Palataanko taistelusta yksin vai yhdessä, riippuu siitä, jättikö taistelupari miekkansa seinälle ruostumaan vai ottiko sen käteensä ja astui rinnalle taistelemaan.

Saivatko kummatkin taisteluparista kokea onnistumisia, saivatko he ruhjeita? Ottiko toinen iskut yksin vastaan ja toinen katseli sivusta vai taisteltiinko rinta rinnan molempien vahvuudet hyödyntäen? Riemuitaanko voitosta yhdessä, käsitelläänkö häviö yhdessä?

Tahdon olla puolellasi

Entä jos taistelupari ei seissyt rinnallasi taistelussa, mutta voitettuasi sen, ottaa kunnian itselleen? Entä jos pari syyttää häviöstä sinua, eikä näe omaa osuuttaan? Taisteluilla on monessa mielessä väliä. Tärkeillä asioilla on väliä, on asioita, joiden puolesta elämässä on taisteltava. Taistelujen kautta selviää myös paljon itsestä ja taisteluparistasi. Taisteluiden kautta voi vahvistua ja viisastua.

Olen sanonut tahdon. Tahdon olla rinnallasi. Tukenasi ja puolellasi. Olen sanonut samalla myös, että luotan sinuun. Luotan myös arviointikykyysi. Olen valinnut sinut taisteluparikseni elämän taisteluihin. Ajattelen myös, että olen valinnut puoleni. Jos sinä taistelet, olen samalla puolella.

Toivon, että osaan viisaasti tukea sinua taisteluissa. Että osaan taitavasti taistella rinnallasi ja ottaa iskut vastaan kanssasi. Olla tarvittaessa taustajoukoissa hoitamassa ruhjeet ja huoltojoukkoina.

Toivon viisautta siihen, mitä miekallani teen.

Tämän kirjoituksen taustalla on myös vanha postaukseni: Taistelupari

23/01/2018 0 kommenttia

Vedessä kelluva lehti kuvastaa armollisuutta ja epätäydellisyyden hyväksymistä.

Muualle kirjoitetut tekstit Oma kasvu Vertaistuki parisuhteelle

Puolisona perfektionisti – Matkalla kohti onnellista epätäydellisyyttä

Kirjoittajalta Tiia Brockman 20/01/2018

Olin puhumassa joku viikko sitten naistenillassa aiheesta: Perfektionisti matkalla kohti onnellista epätäydellisyyttä. Siinä oli aihe, joka kävi suoraan kohti: sain hyvän syyn alkaa miettiä täydellisyydentavoittelun ydintä ja vaikutusta elämässäni. Monet ajatuksista kiertyivät parisuhteeseen.

Epätäydellisyys ja riittämättömyyden tunne

Epätäydellisyys aiheena oli suorastaan täydellinen pohdittavaksi perfektionistille. Kuukauden mietiskelin ja valmistelin alustusta ja työstin sitä kierros kierrokselta. Luin puheenvuoron pohjaksi häpeätutkija Brené Brownin kirjaa: En olekaan yksin – Totuus perfektionismista ja riittämättömyyden tunteesta.

Alustuksen valmisteleminen oli yhtä aikaa antoisaa ja aikaavievää. Tämän sai arjessa tuntea taas kerran myös rakas puolisoni. Miten paneutuminen uuteen asiaan voimauttaa ja samalla tarkkuus tehdä työ huolellisesti kuormittaa minua ja sitä kautta perhettä. Toisaalta perusteellinen lopputulos myös palkitsee.

Perfektionismin kaksi puolta: Vahvuus ja kuormitustekijä

Kun puolisona on perfektionisti, se näkyy elämässä:

ahkeruutena
huolellisuutena
tarkkuutena
perusteellisuutena
tehokkuutena
ennakointina
säntillisyytenä
ja vastuullisuutena.

Se tarkoittaa myös:

kireyttä
stressiä
kontrollifriikkeyttä
suorittamista
vaativuutta
uupumista
ja riittämättömyydentunnetta.

Kolikossa on kaksi puolta. Kun perfektionisti perheessä yrittää ottaa vastuulleen kaikki asiat ja myös sellaiset asiat, jotka eivät ole edes omassa kontrollissa, niin kontrollia ja kuormittuneisuutta riittää. Toisaalta hommat ovat hyvin hoidossa ja päivässä ehtii paljon.

Meissä jokaisessa on piirteitä, jotka ovat yhtä aikaa vahvuuksia ja haasteita. Toisissa tilanteissa niistä on iloa, toisissa ne tuottavat harmia, ärsytystä ja stressiä niin itselle, puolisolle kuin koko perheväellekin. Puolisossani ja itsessäni on monenlaisia piirteitä ja puolia, mutta jokainen meistä on yksilöllinen kokonaisuus.

Nimilaput auttavat ymmärtämään itseään ja ominaisuuksiaan paremmin, mutta lokeroon kukaan ei mahdu. Kun mietin itseäni perfektionistina, mietin yhtä puolta itsessäni. Olen myös monenlaista muuta, en vain perfektionisti. Lisäksi perfektionismi ei liity kaikkiin elämäni osa-alueisiin, ainakaan enää. Kasvua on onneksi jo tapahtunut.

Mitä perfektionismi meille uskottelee?

Alustusta naisteniltaan miettiessä oli mielenkiintoista tajuta Brownin kirjan pohjalta, mitä perfektionismi uskottelee. Jos vaan olisin täydellinen ja toimisin täydellisesti, niin silloin ei koskaan tarvitsisi tuntea vaikeita tunteita. Epätäydellisyys kun tarkoittaa sitä, että sitä välillä epäonnistuu, pettyy, aiheuttaa toisille pettymyksen, tuntee olonsa epävarmaksi tai joutuu arvostelun kohteeksi. Joka on toki ihan vaan elämää, mutta perfektionistille jotain pelottavampaa; jotain häpeällisempää.

Kuitenkin juuri siksi epätäydellisyyttä kohti haluan pyrkiä. Että elämääni tulisi tilaa ihan tavalliselle elämälle, johon mahtuvat hyväksyttyinä myös vaikeat tunteet sekä lepo, suorittamattomuus ja ilo. Lisäksi jos ei uskalla mennä muuta kuin varmistettuja reittejä ja pelkää epäonnistumista, niin luovuutta ja rentoutta on vaikea tavoittaa.

Puoliso peilinä ja tasapainottajana

Minulle on ollut tärkeä tajuta, että puoliso voi ja saa tasapainottaa ja täydentää minua:

Puolisoni rauhallisuus, spontaanius ja rentous auttavat minua rentoutumaan, rauhoittumaan ja uskaltamaan elää välillä myös liikoja suunnittelematta.
Puolisoni ymmärrys ja hyväksyntä ovat myös tärkeitä.
Kumppanini osoittama hellyys ja empatia auttavat suhteuttamaan asioita, rohkaistumaan ja nauramaan itselleen.
Kumppanilta saamani rakkaus tuo lohtua ja turvaa polulla, jossa yritän luopua liiasta kontrolloinnista, jossa yritän pelätä vähemmän ja luottaa enemmän.

Silti en halua luopua vahvuuksistani: huolellisuudesta, perusteellisuudesta ja ahkeruudesta. Parisuhteessa voi yhdessä vahvistaa kummankin puolison vahvuuksia ja vastaavasti tukea kasvamaan niissä asioissa, jotka kuormittavat puolisoita ja perhettä. Ei se helppoa ole. Mutta se on juuri sitä elämää: armollisempaa, kannustavampaa, luovempaa ja levollisempaa elämää.

Omalla kohdallani se tarkoittaa, että voin yhdessä puolisoni rinnalla oppia, suorittamisen sijaan, elämään elämäämme.

Pysähdy hetkeksi: Onko teidän rima asetettu liian korkealle?

Tunnistatko itsessäsi tai puolisossasi perfektionismiä? Joskus on helpottavaa saada ulkopuolista tukea siihen, miten laskea vaatimustasoa ja lisätä iloa arkeen.

Olen valmistunut vuonna 2022 parisuhdeohjaajaksi ja tarjoan parisuhdeohjausta, jossa etsimme yhdessä lempeämpiä tapoja olla ja rakastaa – juuri sellaisena kuin olette, epätäydellisen täydellisinä.

Haluatko antaa lahjaksi armollisuutta? Verkkokaupastani löydät myös lahjakortteja, jotka ovat merkityksellinen tapa osoittaa tukea itselle, puolisolle tai vaikkapa hääparille.
Varaa aika tai kysy lisää

20/01/2018 0 kommenttia

Majakka kaukaisuudessa kuvaa valoa, jota blogiteksti tuo ikuisuusriidanaiheiden ymmärtämiseen parisuhteessa.

Kommunikaatio parisuhteessa Muualle kirjoitetut tekstit Tunneyhteys

Ikuisuusriita parisuhteessa –
Miten katkaista sama toistuva riita?

Kirjoittajalta Tiia Brockman 16/01/2018

Luulen, että jokaisella pariskunnalla on ikuisuusriidanaiheensa. Ristiriita, joka ei ratkea, vaan nousee aina uudestaan esiin suunnilleen samanlaisena. Vakioriita voi tuntua käytännön tason ongelmalta. Se voi myös vaikuttaa ongelmalta, joka selittyisi helposti temperamenttieroilla tai puolisoiden erilaisilla tavoilla. Silti uskon, että usein vakioriidan juuret johtavat syvemmälle ja sylttytehdasta ei ole helppo tavoittaa.

Ikuisuusriita nostaa voimakasta epätoivoa

Kun vakioriita nousee taas kerran pintaan, molempien epätoivo ja turhautuminen voivat olla käsinkosketeltavia. Ollaanko tässä taas? Tästä ei tule mitään! En jaksa, taas kerran. Tähän suohon kun upotaan, niin siitä ei nousta maailmanaikoihin. Tämä repii ja raastaa! Tämä vie pohjan pois.

Miksi jokaisella pariskunnalla on vähintään yksi ikuisuusriita?

Vakioriidanaihe on jotain, joka ei suostu pysymään maton alla. Hyvä niin, koska sillä on usein tärkeää sanottavaa. Sen selvittelemiseen kannattaa yhdessä paneutua ja hakea tukea ja apua. Vakioriidanaiheella voi olla runsaasti kerrottavaa.

Ikuisuusriita kertoo ehkäpä molempien lapsuudesta, mahdollisista edellisten parisuhteiden haavoista, kiintymyssuhdemalleista, ristiriitojen käsittelytavoista, täyttymättömistä tarpeista ja monesta muusta. Arvokasta on löytää aika ja rohkeus kuunnella, mitä vakioriita on tullut kertomaan. Tähän voi saada tukea esimerkiksi tukiparilta, perheneuvonnasta, parisuhdeohjauksesta, parisuhdetapahtumista tai pariterapiasta.

Ikuisuusriidan juuret ja ”sylttytehdas”

Meidän vakioriidanaiheen alta löytyi mm. pelko hylätyksi tulemisesta, kokemuksia siitä, etten kelpaa ja pelkoa siitä, että en ole puolisolleni tärkeä. Asioita, joita on ollut varmasti liian pelottavaa sanoa ääneen. Asioita, joita on ollut ehkä liian pelottava edes tunnistaa. Siksi on ollut helpompi riidellä vapaailtojen pituudesta tai kotitöistä.

Yli kymmenen vuotta ikuisuusriita pyöritti meitä aina hetkittäin kuin pässejä narussa. Meillä ei ollut siihen valtaa. Onneksi nyt olemme saaneet sen ainakin osittain kesytettyä yhdessä. Yhdessä yritämme vakioriidan myös pitää aisoissa, ettei se enää tulisi meidän väliin ja alkaisi uhkailla erolla ja hylkäämisellä. Ettei se enää yrittäisi tuhota sitä, mikä on tärkeintä: läheisyyttä, turvallisuutta ja luottamusta.

Kun kyse ei olekaan tiskeistä: Ikuisuusriidan alta löytyy usein pelko

Vakioriita iskee silti aina välillä edelleen, vaikka olemme pariterapian ja parisuhdeleirien myötä päässeet tutustumaan sylttytehtaaseemme. Mutta nyt pääsemme yleensä nopeammin ja rohkeammin sylttytehtaalle joko yhdessä tai ainakin toinen meistä. Heti kun edes jompikumpi pääsee sylttytehtaalle alkaa löytyä reitti toisen luo.

Löytyy syltyt:

Pelkään, että en ole sinulle tärkeä.

Tuntuu, ettet arvosta minua.

Pelkään, että tulen hylätyksi.

Pelkään, että en enää kelpaa sinulle.

Pelot saavat suojautumaan, hyökkäämään ja puolustamaan ylimitoitetuilla voimilla rakkaintaan kohtaan, koska pelot uhkaavat sisintäni:

Jos jätät, mitä jää jäljelle?

Jos en kelvannut, mitä virkaa minulla on?

Jos en ollut tärkeä sinulle, mitä arvoa minulla on?”

Turvallisuus parisuhteessa: Kun ikuisuusriita ei enää horjuta perustuksia

Meillä on sylttytehdas ja saakin olla. Jokaisella on kipunsa ja haavansa. Mutta sylttytehtaalla ei tulisi olla ylimitoitettua valtaa elämässä. Siellä käydään tarpeen mukaan yhdessä ottamassa syltyt pois, että läheisyys saa taas virrata meidän välillä ja tunneyhteys löytyä. Pikkuhiljaa olemme oppineet myös kutomaan yhteyttä toinen toisemme välille niillä langoilla, jotka eivät sylttää. Ne kertovat viestiä:

Olet rakas, ihana, tärkeä ja paras minulle.

Eivät kaikki ristiriidat silti täysin ratkea, eikä täysin ristiriidatonta parisuhdetta ole olemassakaan. Olemme erilaisia temperamentiltamme ja monilla muilla tavoilla. Kuitenkin koen, että nykyään ristiriitamme eivät enää horjuta parisuhteen perusturvallisuutta. Emme ole lähtöpisteessä, vaikka vakioriita vielä välillä iskisikin. Olemme läheisyyden tiellä.

Haluatko löytää reitin takaisin läheisyyden tielle?

Valmistuin vuonna 2022 parisuhdeohjaajaksi ja jatkan intohimoista työskentelyä parisuhdeasioiden parissa paitsi oman parisuhteen eteen niin parisuhdeohjaajna.

Joskus omat ”syltyt” ovat niin solmussa, että niiden avaamiseen tarvitaan apua. Parisuhdeohjauksessa opettelemme yhdessä löytämään ne langat, jotka vahvistavat teidän yhteyttänne.

Tämä teksti on alunperin kirjoitettu Parempi avioliitolle otsikolla Lähtöpisteessäkö?

16/01/2018 0 kommenttia

Nainen kävelee keskellä tietä kuvastaen, miten tasapaino ja kultainen keskitie parisuhteessa on tärkeää.

Kommunikaatio parisuhteessa Muualle kirjoitetut tekstit Tunteet parisuhteessa

Tasapaino parisuhteessa: Kultainen keskitie ei ole tylsää, vaan taitolaji

Kirjoittajalta Tiia Brockman 07/01/2018

Minua on viime aikoina puhutellut paljon varsin yksinkertainen ajatus: keskitiellä kulkeminen. Sanotaan, että kultainen keskitie. Siis että keskitie olisi suorastaan kultainen! Silti keskitiestä tulee mieleen, että sillä kulkeminen on varmasti tylsää. Ei kai ole mitään jännää ja rajoja rikkovaa kulkea keskitietä.

Tulee myös mieleen kapinoiva ajatus, että kuka tahansahan nyt keskitiellä osaa pysytellä. Sehän ei vaadi taitoa tai luovuutta. Todellisia sankareita ovat ne, jotka kulkevat omia polkujaan ja löytävät timantit ojista ja tiettömien taipaleiden takaa. Millaista on hyvä tasapaino parisuhteessa?

Lujasti lempeitä ajatuksia parisuhteesta

Lomalukemisena olen lukenut Maaret Kallion Lujasti lempeä -kirjaa. Se on puhutellut yksinkertaisella viisaudellaan. Elämässä tarvitaan tasapainoa ja vastapainoa. Syksyn aikana on tullut muutenkin mietittyä keskitiellä kulkemista ja Lujasti lempeä -kirjan ajatukset vahvistivat ajatuksiani. Olen tullut siihen tulokseen, että keskitie on se, mitä haluan tänä kuluvana vuonna tavoitella parisuhteessa.

Vuorovaikutus: Tasapaino puhumisen ja kuuntelemisen välillä

Parisuhteessa keskitiellä kulkemista on osata kuunnella ja puhua. Ei vain puhua tai vain kuunnella, vaan tasapainoisesti molempia. Kuunteleminen sekä ajatustensa, tunteidensa että toisen kuulluksi tulemisen rakentava ilmaiseminen ovat ydintaitoja parisuhteessa. Ja niiden avulla keskitiellä kulkeminen on viisautta. Vuorovaikutuksen kolikon molempien puolten taitoja kannattaa jatkuvasti kehittää. Jos kumppaneiden välisen vuorovaikutuksen saa hyvään tasapainoon, voi parisuhde paljon paremmin.

Järki ja tunteet – molempia tarvitaan reitinvalinnassa

Tunteet ja järki ovat myös puhutelleet viime aikoina. Kumpaakin tarvitaan ja parasta on yhdessä kulkea keskitiellä niiden suhteen. Tiellä, johon kaikki tunteet on hyväksytty mukaan, mutta järki mahtuu yhtä lailla ohjaamaan reitinvalinnassa. Toimivassa ja kehittyvässä parisuhteessa tarvitaan tilaa molempien järjelle ja tunteille, tasapuolisesti. Minulle on myös syksyn aikana kirkastunut ajatus, että tunteet eivät ole “vain tunteita”, vaan tuovat arvokasta tietoa omasta sisimmästä ja monista muista asioista. Tunteet eivät ole siis huuhaakamaa, vaan tiedonkuljettajia.

Etäisyys ja läheisyys: Tilaa omille haaveille ja yhteiselle ajalle

Etäisyys ja läheisyys vaativat myös keskitietaitoja parisuhteessa. Kumpaakin tarvitaan, mutta liikaa jompaakumpaa, suistaa herkästi reitin raiteiltaan. Läheisyys on välttämätöntä toimivassa parisuhteessa, mutta kumpikin tarvitsee oman tilansa ja tilaa toteuttaa omia haaveitaan esim. työn tai harrastusten kautta. Siispä läheisyyttä ja omaa tilaa rinta rinnan, niin parisuhde ja puolisot voivat paremmin.

Antaminen, saaminen ja sopiva armollisuus

Antamisen ja saamisen suhteen tarvitaan myös kultaista keskitietä. Jos ei osaa antaa ja ottaa vastaan, pyytää ja saada, niin parisuhde ja muukin elämä käy hankalaksi. Usein jompikumpi on ihmiselle luontevampi rooli, mutta pohjimmiltaan tasapaino on tärkeää. Tähän liittyy myös toisista välittäminen ja itsestään huolehtiminen. Kumpikaan äärilaita yksikseen ei johda hyvään, vaan keskitiellä on onnen mahdollisuudet.

Sopiva vaativuus, mutta yhtä lailla armollisuus ovat myös tärkeitä parisuhteessa. On lupa odottaa itseltään ja puolisoltaan yhdessä parhaansa yrittämistä ja silti samalla hyväksyä, että aina ei jaksa ja pysty toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Kultainen keskitie on tässä ehdottomasti paras, eikä kumpikaan äärilaita tyydytä pitemmän päälle. Sama on myös aherruksen ja levon suhteen. Elämässä on välillä aherrettava kovasti, mutta kumppaneiden yhteiset ja omat levonhetket ovat vastapainoksi todella arvokkaita.

Keskitien treffeillä tavataan!

Parisuhteessa keskitiellä kulkeminen ei ole tylsää, vaan vaikeaa, antoisaa ja ehdottomasti taitolaji. Jos onnistuu löytämään suunnilleen keskitien, se vapauttaa kulkemaan eteenpäin ja keskittymään olennaiseen. Muussa tapauksessa kulku menee herkästi ojasta ojaan vaeltamiseksi, jolloin etenemisestä voi vain haaveilla. Ojaan päätymistä tai laidasta laitaan kulkemista ei toki voi aina elämässä välttää ja niistä kokemuksista voi oppia. Mutta kun oja tulee vastaan, on viisasta se tunnustaa ja tunnistaa ja palata etsimään keskitietä.

Sovitaanko keskitien treffit, rakkaani?

Kaipaatteko apua oman keskitien löytämiseen?

Tämä ajatus keskitiestä on ohjannut työtäni parisuhdeohjaajana jo vuosia. Usein parisuhdeohjauksen suurin anti on auttaa pareja tunnistamaan ne hetket, kun suhde on luisunut ojasta ojaan, ja löytämään keinot palata takaisin turvalliselle keskitiellä.

Joskus ojasta nouseminen vaatii ulkopuolista peiliä. Voit varata ajan parisuhdeohjaukseen tai antaa lahjakortin yhteiselle matkalle verkkokaupastani. Se on arvokas tapa sanoa: ”Haluan kulkea tätä tietä kanssasi tasapainoa etsien.”

Teksti on alunperin kirjoitettu Parempi avioliitto ry:lle.

07/01/2018 0 kommenttia

Kaksi jouluista pöllöä vierekkäin kuvaa tunteiden käsittelyä ja kohtaamista parisuhteessa jouluna

Muualle kirjoitetut tekstit Odotukset Tunteet parisuhteessa

Tunne joulu:
Miten vaalia parisuhdetta ja säädellä tunteita jouluna?

Kirjoittajalta Tiia Brockman 22/12/2017

Joulu on tullut. Miltä minusta tuntuu? Miltä tuntuu puolisostani? Entä ihmisistä ympärilläni? Kuluneena vuotena olen paljon miettinyt tunteita, niiden säätelyä ja tunteiden vaikutusta elämäämme. Olen lukenut aiheesta ja yrittänyt hahmottaa myös tunnelukkoja, jotka vaik(e)uttavat herkästi jokaisen pariskunnan arkeen.

Joulun tunteiden kirjo: Odotuksesta todellisuuteen

Joulu on tunteiden aikaa, eikä aina pelkästään myönteisten tunteiden, vaan myös ikävien ja vaikeidenkin tunteiden. Joulua ja lomaa odotetaan monesti innolla ja ilolla. Kuitenkin todellisuudessa joulunajan tunteita voi olla vaikea, ärsyttävä ja ahdistavakin kohdata. Jouluun kuuluu ihmisten yhdessäolo ja sekin voi herättää monenlaisia tunteita. Aina ei ole helppoa lomailla itsensä, puolisonsa, lastensa tai sukujen kanssa.

Tunteiden säätely: Anna tilaa myös vaikeille hetkille

Viime aikoina olen miettinyt paljon tunteiden säätelemistä. Tunteiden tunnistaminen ja sanoittaminen ovat tunteiden säätelyn pohja. Molemmat taidot ovat sellaisia, että niitä ei opi todellakaan hetkessä. Parisuhdevuosina olen huomannut, että on viisautta antaa tilaa omille ja puolison negatiivisille tunteille, vaikka se ei ole usein helppoa. Se, että negatiiviset tunteensa saa sanoittaa ja toinen kuuntelee, on yllättävän merkityksellistä tunteiden käsittelyn kannalta.

Jos siis puolisosi jouluna sanoo, että joku asia suututtaa tai tuntuu kurjalta, niin anna tunteelle tila, kuuntele ja myötäelä. Ikävistä tunteista rakentavasti puhumaan oppiminen on tärkeä taito tunteiden säätelyn kannalta ja siinä voivat puolisot tukea toinen toistaan. Sen rinnalla on tärkeä lujittaa myönteistä mielialaa, ettei juutu kielteisiin tunteisiin.

Vahvista myönteistä: Myötätunto joulun tunteena

Myönteisiä tunteita voi jokainen vahvistaa itsekin. Voi keskittyä havainnoimaan myönteisiä hetkiä elämässä ja kertoa lämpöisiä huomioita puolisolleen. Kiittäminen on myös lämpöä ja huomioimista. Tunteiden tukahduttaminen on sellainen tunteiden säätelykeino, josta on syytä jokaisen pyristellä eroon. Puhuminen tai kirjoittaminen ovat hyviä keinoja säädellä tunteita, mutta välillä fiilikset tuulettuvat parhaiten tehden tai liikkuen, vaikkapa lenkille lähtemällä.

Myötätunto on joulun tunne. Se on ymmärtäväisyyttä, hyväksymistä, lohduttamistakin ja aitoa ystävällisyyttä. Jouluna on hyvä aika pysähtyä kuuntelemaan myötätuntoisesti sekä omia että muiden tunteita ja tarpeita. Tarpeiden kertominen tarjoaa mahdollisuuden tarpeiden parempaan täyttymiseen ja se avaa lisää väylää positiivisiin tunteisiin. Myötätuntoinen kuunteleminen ja keskusteleminen sekä läheisyyden rakentaminen yhdessä olemalla ja tekemällä ovat hyviä keinoja vahvistaa myönteisiä tunteita lomalla.

Puhu odotukset ääneen – vältä loman sudenkuopat

Lomaa ennen kannattaa aina puhua ääneen odotuksista, sen läksyn olemme oppineet rakkoisen kantapään kautta. Kun odotukset sanoittaa puolisolle ja itselleenkin tiettäväksi, on niitä yhdessä helpompi toteuttaa. Odotusten sanoittaminen on vähentänyt olennaisesti lomaan liittyviä pettymyksiä ja lisännyt positiivisten tunteiden määrää. Odotuksista kannattaa keskustella paitsi puolisoiden kesken myös lasten, ystävien ja sukulaistenkin kanssa. Aina voi kysyä läheisiltä, mitä asioita odotat eniten lomalta?

Jouluun liittyy myös olennaisesti armo, lämpö ja rauha. Joulun aikana voi tietoisesti etsiä armollisuuden ja rauhoittumisen tunnetta sekä itseään että läheisiään kohtaan ja herätellä esiin lämpimiä ajatuksia, vaikkei se aina helppoa olekaan. Jouluun mahtuu kuitenkin koko ihminen kaikkine tunteineen, ei tarvitse rakentaa kiiltokuvaversiota itsestään.

Rakkauskirje puolisolle

Jos on vaikea kertoa tunteistaan puolisolleen, voi myös kirjoittaa. Meillä on tapana kirjoittaa joululahjaksi toisillemme kirjeet. Kirjeessä voi kertoa kuluneen vuoden ajatuksista ja tunteista ja miettiä tulevaa vuotta. Jos sanat eivät lähde helpolla virtaamaan, niin avuksi voi ottaa vaikkapa tunnekartan. Tunnekartasta löydettyjen tunteiden avulla voi lähteä kirjoittamaan, millaisissa tilanteissa ja asioissa kartan tunteita on viime aikoina tuntenut. Kirjeeseen on mukava laittaa rakkauden sanoja, joulun kunniaksi vaikka ihan runsaallakin kädellä.

Joulu on nyt. Tunne joulu! Sitä haluan toivottaa kaikille.

Tutustu myös parisuhdeohjaussivustooni!

22/12/2017 0 kommenttia

Polku metsikössä kuvastaa uusia polkuja parisuhteessa ja parisuhteessa kasvamista.

Minuus ja kumppanuus Parisuhteen hoitaminen ja kasvu Sitoutuminen

Uusia polkuja itsen ja toisen luo –
Miten parisuhde toimii kasvun peilinä?

Kirjoittajalta Tiia Brockman 15/11/2017

Nuorena luulin olevani poikatyttö ja feministi. Luulin myös, etten osaa itkeä. Lisäksi luulin olevani introvertti. Mutta olenkin erilainen kuin luulin.

Parisuhde haastaa kasvuun

Parisuhde on ollut mahtava mahdollisuus kasvaa ja saada uusia alkuja ja polkuja elämään. Voisi kuvitella, että parisuhteessa ihminen joutuu pysähtyneeseen ja muuttumattomaan tilaan: “He elivät elämänsä onnellisina loppuun asti”. Mutta katinkontit, se on juuri päinvastoin.

Puoliso kasvun peilinä ja turvasatamana

Puoliso toimii kasvun peilinä ja sieltä peilistä on näkynyt vuosien varrella monenlaista. Uutta, erilaista, epämieluisaa eli kasvattavaa ja mieluisaa. Sellaisia asioita, joita olen, vaikka luulin, etten ole. Asioita, joita en ole, vaikka luulin olevani. Asioita, joita haluan olla, vaikken olekaan vielä. Parisuhde on sellainen kasvun paikka ja mahdollisuus, että en olisi uskonut etukäteen. Toki äitiydellä ja iän karttumisellakin on varmasti osansa kasvun tiellä.

Parisuhteen rakkaus, jatkuvuus ja turvallisuus luo tilan, jossa on mahdollisuus tutustua paitsi puolisoonsa myös itseensä. On mahdollisuus toipua kivuista, joita menneisyys on tuonut mukanaan. Kun on luonut kuoren itselleen eri tilanteisiin suojaksi maailmaa vastaan, sitä voi alkaa laskea.

Kun saa alkaa laskea suojavarustustaan, sen alta löytyy monenmoista keskeneräistä ja rikkinäistä, mutta myös aitoa ja kaunista. Läheisyys ja sen tuoma rohkeus antautua ristiriitoihin ja niiden käsittelyyn on upea mahdollisuus lähteä uusille poluille yhdessä. Niillä poluilla saa kulkea enemmän ja rohkeammin omana itsenään kuin ennen.

Herkkyys, naisellisuus ja syvät kohtaamiset

Mitä siis olen? Minussa on edelleen poikatyttöasennetta, mutta rakastan nykyään korvakoruja. Mikä tärkeintä, olen tajunnut haluavani saada olla tarvitseva ja naisellinen, en vain pärjäävä ja vahva. En halua enää olla se, joka juoksee kovempaa kuin pojat ja pitää kaiken pystyssä. Haluan, että saan välillä nojata. Uskallan nojata.

Olen varmasti edelleen joissain mielipiteissäni feministi, mutta ahaa-ilmiöitä on tullut vinot pinot. Ajattelenkin joistain asioista perinteisemmin, eikä kaikki vanha ja perinteinen ole huonoa. Parisuhdeleireillä on ollut ihana saada vertaistukea ja ymmärrystä siihen, miltä elämä naisena ja vaimona voi tuntua muistakin.

Ja minähän olen oikeasti kauhean herkkä. Tunnen ilot ja surut vahvasti. Minussa on niin paljon tunteita, että en olisi voinut edes kuvitella ennen parisuhdetta. Itken usein, kun sille on nyt uskaltanut antaa tilan.

Oma introverttius ei ollut myöskään sitä mitä luulin. En viihdy isoissa joukoissa kovin pitkään, mutta rakastan ihmisiä ja etenkin kahdenkeskisiä kohtaamisia ihmisten kanssa. Kahdenkeskiset syvälliset keskustelut ystävien kanssa ovat ihan parasta elämässä. Niiden suhteen olenkin loputtoman ekstrovertti. Kahdenkeskiset syvälliset kohtaamiset puolison kanssa vasta ovatkin parasta.

Elämän merkityksellisyys on avautunut uudelta kantilta

Parisuhteen myötä on avautunut niin mielenkiintoisia uusia polkuja sekä omaan sisimpään että puolison luo, että ei voi kuin ihmetellä elämää. Miten onnellista, monipuolista ja merkityksellistä elämä voikaan olla. Kun kasvaa suhteessa itseensä, kasvaa myös lähemmäs muita. Elämään on tullut paljon uusia, ihania ystäviä kuluneiden vuosien varrella.

Kuljemme mielenkiintoisia uusia polkuja, rakkaani.

Oletteko tekin uusien polkujen äärellä?

Parisuhde on parhaimmillaan matka, jossa molemmat saavat kasvaa omaksi itsekseen. Joskus polku kuitenkin tuntuu tukkoiselta tai peilistä näkyvä kuva pelottaa.

Valmistuin vuonna 2022 parisuhdeohjaajaksi, ja autan nykyään työssäni pareja ja yksilöitä löytämään uusia polkuja. Luodaan yhdessä tila, jossa on turvallista laskea suojavarustus ja kohdata toinen aitoina itsenään.

Työskentelen vastaanotollani Oulussa sekä etäyhteydellä ympäri Suomen.

👉 Varaa aika ja lähdetään etsimään teidän uusia polkujanne

15/11/2017 0 kommenttia

Kuva prinsessavaatteisiin pukeutuneesta tytöstä leikkimässä prinsessalinnalla kuvastaa parisuhteen pohdintoja ainoasta ja oikeasta.

Parisuhteen hoitaminen ja kasvu Sitoutuminen

Ainut ja oikea – Miten yhteinen tarina ja sitoutuminen rakentuvat?

Kirjoittajalta Tiia Brockman 19/10/2017

Nuorena ajattelin, että aikanaan toivottavasti löydän sen ainoan ja oikean. Juuri minulle sopivan puolison, jolle juuri minut on tarkoitettu. Ovatko ajatukset muuttuneet sittemmin?

Onko puolisoni ainut ja oikea minulle?

Koen, että olen naimisissa ainoan ja oikean kanssa, vaikka en enää usko ainoaan ja oikeaan. Se on ristiriitaista. Mutta uskon merkitykseen ja tarkoitukseen. En enää ajattele, etteikö maailmassa voisi olla monta minunlaiselle sopivaa puolisoa. Varmasti olisi. Mutta juuri tämän puolison olen rinnalleni saanut ja se on merkityksellistä.

Aiheesta olisi voinut heti kättelyssä sanoa, että romanttista hömppää koko ainut ja oikea -juttu ja ajattelenkin toisaalta niin. Elämä on kolhinut sen verran vuosien varrella, ettei parisuhde ole ainut ja oikea -sadun voimalla pysynyt pystyssä.

Yhteinen historia tekee puolisosta oikean

Toisaalta uskon silti siihen, että elämä muodostaa olet minulle oikea -tarinaa. Vain tämän puolison kanssa meillä on tämä kaikki historia ja koko tarina. Kolme lasta, kasoittain muistoja, valtava määrä työtä, kasvua ja tahtoa. Ajan myötä olemme kasvaneet yhteen paljon lujemmin kuin alkuhuuman höttöisissä, nyt olen löytänyt sen oikean, ajatuksissa voi kasvaa. Ne ajatukset tuntuivat silloin todellisilta ja ne tuntuvat toki edelleenkin arvokkailta. On ollut onni elää se tunne, että tässä hän nyt on, minulle tarkoitettu, ihana puoliso.

Vuosien myötä on kuitenkin saanut monet kerrat pettyä itseensä ja toiseen. Emme ole olleet sadun prinsessa ja prinssi toisillemme. Kaikki ei aina tosiaankaan ole sujunut niin kuin luulisi sujuvan sen ainoan ja oikean kanssa.

Todellinen tarina on satua mielenkiintoisempi

Emme olleet ainut ja oikea -sadun prinssi ja prinsessa toisillemme, mutta olemme olleet paljon enemmän. Olemme saaneet jakaa valtavan paljon. Hyvää, kaunista ja ihmeellistä, väsyttävää, raivostuttavaa ja surullista. Olla toisen lähellä kaikissa näissä yhteisissä elämän päivissä. Olla ainut ja oikea toiselle vaikeinakin aikoina ja kaikkina niinä ihanina aikoina, mitä vuosiin mahtuu. Oppia valtavasti. Se jos mikä on melkomoinen tarina. Uskomattomampi kuin se, johon uskoin nuorena.

Se tarina jatkuu. Mielenkiintoisempana, opettavaisempana ja myös onnellisempana kuin olisin koskaan voinut nuorena kuvitella.

Päivitys tarinaan vuodelta 2026

Lähes kymmenessä vuodessa on tapahtunut paljon. Toimin nykyään parisuhdeohjaajana Oulussa ja teen parisuhdetyötä myös etänä. Rakkaasta harrastuksesta on tullut rakas työ. Parisuhteemme vietti viime vuonna 20-vuotisjuhlia ja ihana iltatähtönen on liittynyt perheeseemme.

Tervetuloa tutustumaan parisuhdeohjauksiin!

19/10/2017 0 kommenttia

Suloinen nallekarhu ja teksti love kuvastavat sellaisenaan hyväksytty teemaa parisuhteessa.

Kommunikaatio parisuhteessa Tunteet parisuhteessa

Sellaisenaan hyväksytty parisuhteessa:
Mitä se todella tarkoittaa?

Kirjoittajalta Tiia Brockman 14/10/2017

Mitä tarkoittaa sellaisenaan hyväksyminen?

Törmäsin Suomen Mielenterveysseuran sivuilla tähän kuvaukseen:

Sellaisenaan hyväksyminen tarkoittaa, että henkilö – niin yhtä lailla lapsi kuin aikuinen – saa olla se, mitä hän on ja saa tuntea ja kokea kaiken sen, mitä hän itsestään löytää. Käytökseltä voidaan sen sijaan odottaa ja vaatiakin asioita, esimerkiksi toisten ihmisten kanssa toimeen tulemista.

Monesti on tullut vuosien varrella pohdittua juuri tätä: mitä tarkoittaa, että hyväksyy puolisonsa sellaisenaan? Tarkoittaako se, että minun kuuluu olla iloinen ja hyväntuulinen puolisoni seurassa ja käsitellä muut tunteeni itsekseen, että tulen hyväksytyksi? Tarkoittaako se että, kun puran pahan oloni puolisooni, hänen kuuluu hyväksyä se?

Hyväksynnän tarve on ihmisen syvä tarve

Hyväksytyksi tuleminen on jo vauvaiästä lähtien ihmisen perustavanlaatuinen tarve. Se on tunnetta, että olen hyväksytty omana, ihanana itsenäni tähän perheeseen. Myöhemmin ihmisellä on tarve olla hyväksytty ystävien keskuudessa, puolison silmissä, työkaverina ja monissa elämän eri ihmissuhteissa. Kuitenkin monesti tämä tunne on säröillä. Tuntuu, ettei kelpaa, eikä ainakaan sellaisena kuin on, varsinkaan kaikkine tunteineen. Yritän tavoittaa sitä, mitä on saada olla sellainen kuin on ja samalla olla läheisessä ihmissuhteessa ja vastuussa käytöksestään.

Oma matka hyväksytyksi tulemiseen

Nykyään tunnen, että saan olla oma itseni parisuhteessa. En ole aina tuntenut niin ja koen, että se on ollut monen tekijän summa. En osannut ilmaista tunteitani tai pahaa mieltäni, varsinkaan rakentavasti. Suljin tunteita sisälleni ja räjähtelin niitä sitten ulos, kun tulitikku raapaisi ja kuppi meni nurin. En osannut kertoa, enkä edes tiennyt, mitä tarvitsen ja toisaalta en osannut pyytää, että tarpeitani täytettäisiin. En saanut arvostusta niistä asioista, joista sitä olisin kaivannut, enkä osannut itsekään arvostaa itseäni. En osannut pyytää tukea niihin asioihin, jotka olivat minulle tärkeitä. En tullut aina kuulluksi, enkä nähdyksi ja siihen oli osuutensa yhtä lailla minulla kuin puolisollani.

Tunteiden käsittely ja vastuu parisuhteessa

Paljon on tullut mietittyä sitä, mitä silloin kuuluisi tapahtua, kun puoliso tulee vaikka töistä myrskynmerkkinä. Miten osoitetaan puolisolle se, että on okei olla pahalla päällä, on okei olla vihainen, turhautunut, mitä tunteita päivä onkaan herättänyt. Ja miten toisaalta, kun tulee itse pahalla päällä, osaisi käsitellä pahan olonsa purkamatta sitä kuitenkaan puolisoonsa. Ajattelen, että harmistumiseen, vihastumiseen, turhautumiseen, loukkaantumiseen ja kaikkiin tunteisiin on jokaisella ihmisellä oikeus. Mutta vastuu käytöksestä säilyy tunteidenkin keskellä.

Taito lohduttaa ja kuunnella, kyky ottaa vastaan lohdutusta ja kertoa tunteistaan ovat tärkeitä harjoiteltavia taitoja puolisoille. Myös taito säilyttää vähän välimatkaa toisen murheiden keskellä, ettei itse menisi itse tunteisiin mukaan, on tärkeä. Kaikessa ei ole suinkaan kyse minusta, vaikka huonolla itsetunnolla niin voi tuntua. Tilan antaminen toiselle ja toisen tunteille on tärkeää ja hyväksyntää.

Vastuu, anteeksianto ja kasvaminen yhdessä

Sellainen suhde ei toimi hyvin, jossa ei ilmaista omia tunteita toisilleen. Toisaalta sellainenkaan ei toimi hyvin, jossa niitä kaadetaan toisen päälle ja vaaditaan toista hyväksymään kaikki kaadettu. Ylilyöntejä sattuu ja niihin ratkaisu on tilanteiden läpikäyminen, vastuunottaminen ja anteeksipyytäminen. Sellaisenaan hyväksymisessä suuri osuus on myös on siinä, hyväksyykö ihminen itse itsensä. Hyväksyntä on osattava ottaa vastaan sekä itseltään ja muilta.

Tunnen, että olen hyväksytty puolisoni silmissä, mutta silti käytöksessäni on parantamisen varaa. Hyväksynnän tunne tulee siitä, että tunnen olevani tärkeä, arvostettu, arvokas ja rakas. Saan olla vihainen, kun siltä tuntuu. Oikein ei ole kuitenkaan kaatamalla kaataa sitä puolison silmille. Jos niin käy, on aika kantaa vastuu ja vaihtaa rakentavampaan tyyliin. Saan olla pettynyt. Oikein ei ole mököttää. Tärkeää on kertoa, että olen pettynyt. Puolison ei ole reilua kieltää sitä, että et voi olla pettynyt. Oikein on hyväksyä toisen tunne. Hyväksynnän osuus voi välillä mennä mönkään. Silloin on aika pyytää anteeksi ja yrittää uudelleen viisaammin ja paremmin.

Keskeneräisenä hyväksytty

Tulin siihen tulokseen, että olla hyväksytty keskeneräisenä on se juttu. Hyväksytty on puolisoni osuus, keskeneräisyys minun. Halu nähdä puoliso omana itsenään kaikkine piirteineen, sanoa arvostavia ja kannustavia sanoja, tehdä hyviä tekoja toiselle ja täyttää toisen tarpeita, olla tukena vaikeissakin tunteissa ja tsempata toista elämän haasteissa on hyväksymistä. Toki sekin kaikki on usein keskeneräistä.

Keskeneräisyys kuitenkin on enemmän minun tonttini. Minulla on vastuu myöntää, että olen keskeneräinen ja kehitettävää riittää. En voi lykätä keskeneräisyyttäni puolison hyväksynnän tontille, hyväksy minut, vaikka tekisin mitä. Minulla on vastuu teoistani, sanoistani ja kasvustani. En tule valmiiksi tämän elämän aikana, mutta olen vastuussa keskeneräisyydestäni.

Hyväksynnän ja keskeneräisyyden kaunis rinnakkaiselo

Olen onnellinen, että tässä hetkessä tunnen, että olen puolisona sellaisenaan hyväksytty. Silti valmista ei ole, eikä tule ja säröjen hetkiä tulee aina välillä. Kaikkia asioita treenataan yhä tunnetaidoista moniin muihin taitoihin. Olen hyväksytty keskeneräisenä, hyväksyn keskeneräisenä.

Tutustu myös uudempiin blogiteksteihin parisuhdeohjaussivustollani. Toimin nykyään parisuhdeohjaajana ja tuen parisuhteita sekä etäohjauksissa että toimitiloissani Oulussa.

14/10/2017 0 kommenttia