Kategoria

Parisuhteen hoitaminen ja kasvu

Tässä kategoriassa käsitellään parisuhteen kehittämistä, itsetuntemusta suhteessa ja sitä, miten voimme kasvaa yhdessä kriisien ja arjen keskellä. Aiheina mm. kiintymyssuhteet, kommunikaatio ja läheisyys. Yhdessä kasvaminen parisuhteessa on kasvua parisuhdetaidoissa, kommunikaatiossa, itseymmärryksessä, toisen tarpeiden ymmärtämisessä ja monella muulla tavalla kehittymistä yhdessä.

Parisuhteen hoitaminen ja kasvuYleisiä ajatuksia

Kaatuiko maailma?

Kirjoittajalta Tiia Brockman

– Meillä on aina tehty tämä näin.

– Ei noin voi ajatella.

– Eihän tuolla tavalla voi toimia.

Olen viime aikoina miettinyt paljon sitä, miten syvässä monet toimintatavat ja käsitykset meissä ovat. Lapsuuden mallit, omat uskomukset ja omalle luonteelle tyypilliset toimintatavat jumahtavat mieleen herkästi totuuksina. Vaikka kuinka haluaisi ajatella, että sitä on tiedostava ja fiksu ihminen, niin silti monet asiat muodostuvat mieleen faktoina, vaikkei niitä olisi sen enempää koskaan miettinytkään. Millainen on ainut oikea tapa täyttää tiskikone, pakata, siivota, hoitaa raha-asioita, ilmaista tunteita tai riidellä?

Totutuista kaavoista on yllättävän hankala päästä eroon. Ja vakiintuneita ajatusmalleja yllättävän hankala tuulettaa. Koska minun tapani toimia ja ajatella on luonnollisesti aito, alkuperäinen ja ainut oikea.

Usein tällaiset asiat eivät kohtaa avioliitossa. Se, miten on itse aikaisemmin tottunut toimimaan ja ajattelemaan, on tuskin sama kuin miten puoliso on tottunut toimimaan ja ajattelemaan. Toki eihän kukaan kaikkea halua tehdä samoin kuin on aikaisemmin tehnyt. Mutta herkästi monta vanhaa toimintamallia kuitenkin jää sen kummemmin kyseenalaistamatta mieleen ainoina ja oikeina.

Luulen, että tällaisten asioiden tiedostaminen on yhteydessä omaan kasvuun ihmisenä. Kun uskaltaa rehellisesti kohdata itsensä, voi kohdata ja kyseenalaistaa myös niitä toiminta- ja ajatusmalleja, joiden suhteen olisi joustonvaraa ja jotka eivät välttämättä olekaan ainuita oikeita tapoja toimia. Kun nämä asiat herkästi aiheuttavat kitkaa parisuhteessa, niin niiden kohtaaminen yksin ja yhdessä tuo ymmärrystä ja rauhaa kotiin.

– Tämänhän voi tehdä näinkin.

– Noinkin voi itse asiassa hyvin ajatella ja sehän taitaa olla jopa fiksumpi ajatus kuin mikä minulla tästä oli.

– No joo, voihan sitä noinkin toimia ja ei siitä maailma kaatunutkaan.

0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Parisuhteen hoitaminen ja kasvuSitoutuminen

Mitä kaikkea hääpäivä mukanaan toi?

Kirjoittajalta Tiia Brockman

Kesä on häiden aikaa ja jäin pohtimaan, mitä kaikkea hääpäivään liittyy. Meidän häistä tulee kuluneeksi pian 8 vuotta. Mietin, mitä kaikkea sellaista päivä toi mukanaan, jota en osannut ennen häitä aavistaa.

Häät olivat ensimmäinen hetki, jolloin todella otimme vastuun juuristamme. Ennen häitä sitä toki oli aika nuori, mutta muutenkin ajatteli, että vastuu yhteydenpidosta sukuun lepää omien vanhempien harteilla. Häiden myötä tilanne kuitenkin muuttui. Kutsuimme sukujamme paikalle, lähetimme kiitoskortit ja sitten myös joulukortit. Ennen häitä olin ajatellut, että omat hyvän joulun toivotukset menevät kyllä vanhempien kortin mukana, mutta häiden jälkeen oli aika siirtyä kantamaan oma vastuunsa suhteessa sukuihin. En ajattele sitä millään muotoa negatiivisena asiana, mutta isona muutoksena. Vastuu yhteydenpidosta sukuun ei enää levännyt muiden harteilla.

Häiden myötä myös selvemmin tunsi kuuluvansa sekä omaan sukuunsa että puolisonsa sukuun. Meistä tuli oma yksikkö, mutta sukupolvien ketjussa. Ketjussa, joka oli muovannut meitä molempia paljon vuosien varrella ja jota lähdimme punomaan eteenpäin. Vasta häiden ja vuosienkin myötä on alkanut tiedostaa juurensa selvemmin. Ei ole puhdasta pöytää, mistä aloittaa, vaan me olemme juuriemme muovaamat. Siinäkään ei ole itsessään mitään negatiivista, mutta ennen häitä en tajunnut sitä, että uusi avioliitto lepää pitkien juurien päällä.

Häät tekivät meistä yksikön. Parivaljakon, joka vuosien myötä on kasvanut isommaksi perheeksi. Häitä ennen en osannut sitä ajatella, miten isosta muutoksesta on kyse, kun kaksi tulee yhdeksi. Miten isoja päätöksiä tulisimme vuosien myötä tekemään yhdessä. Valintoja, joissa päätös olisi kokonaan meidän kahden vastuulla. Arkea, lomia ja lukuisia hetkiä, joista vastaamme yhdessä. Vastuun määrää ei varmasti silloin tajunnut ja hyvä niin. Kapeat olivat hartiat vastuuta kantamaan, mutta onneksi on saanut opetella yhdessä, vaikka virheitäkin on monta matkalle mahtunut.

Prinsessahäät ja itkuvirret morsiamelle kertovat vastakkaisia puolia häiden merkityksestä. Hääpäivässä unelmat ja menneet kohtaavat ja aloittavat jotain uutta. Jotain, mitä ei sillä hetkellä osaa aavistaa. Jotain kauniimpaa ja raskaampaa kuin olisi koskaan osannut kuvitella. Jotain huikeampaa. Ei ole hyvä ihmisen yksin. Kaksin on mahdollista löytää niin paljon, kun vaan rohkein ja nöyrin sydämin lähtee tutustumaan puolisoonsa ja itseensä, juuriimme ja unelmiimme.

1 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Kommunikaatio parisuhteessaParisuhteen hoitaminen ja kasvuTunteet parisuhteessa

Avoimuus parisuhteessa – Uskallus olla haavoittuva

Kirjoittajalta Tiia Brockman

Avoinna – Uskallan antaa sinun katsoa sisääni

Avoinna ovat tänään
ajatukseni,
tunteeni,
pelkoni,
kysymykseni,
huoleni,
toiveeni.

Menneet,
tämänhetkiset
ja tulevat.

En pelkää.
Luotan, että olet siinä.

Avoimuus ja luottamus parisuhteen eri vaiheissa

Avoimuus ja luottamus ovat pari. Vaatii valtavasti luottamusta olla toiselle ihan avoin ja haavoittuva.

Olen miettinyt kuluneita vuosia. Seurusteluaikoja, jolloin toisaalta uskalsi ja halusi kertoa paljon itsestään. Mutta kaunisteli kuitenkin totuutta. Eikä oikeastaan edes tiennyt, kuinka mustia pisteitä itsestä voi löytyä.

Olen miettinyt ensimmäisiä avioliittovuosia. Jolloin pinnan alla kyllä ryöppysi, mutta ulospäin ei ollut rohkeutta paljastaa läheskään kaikkea sitä, miltä tuntui. Mitä olisi toivonut. Mitä pelkäsi. Mitä olisi halunnut kysyä. Näkyi vain, että pinta poreili, mutta ei paljoakaan siitä, mitä oli pinnan alla.

Luottamus kasvaa askel askeleelta

Vuosia sen jälkeen. Kun askel askeleelta on oppinut luottamaan enemmän ja enemmän sinuun. Avaamaan itseään. Kertomaan. Ja kuulemaan. Vaikka välillä edelleen pelottaa, niin päivä päivältä kuitenkin vähemmän. Miten paljon on saanutkaan sen myötä, kun on saanut avoimesti jakaa syvätkin tunteensa ja ajatuksensa.

Kuinka helppo onkaan silloin hengittää, rakkaani, kun ei tarvitse piilotella mitään.

Tukea avoimuuden vahvistamiseen parisuhteessa

Avoimuus ei synny hetkessä, vaan se rakentuu turvallisessa vuorovaikutuksessa. Intohimo parisuhdetyöhön sai minut kouluttautumaan parisuhdeohjaajaksi ja työskentelen nykyään Oulussa ja etäyhteyksin koko Suomessa parisuhdeohjaajana. Jos tunnistat, että teidän suhteessanne pinta poreilee, mutta syvemmistä tunteista puhuminen pelottaa, voimme yhdessä etsiä keinoja luottamuksen vahvistamiseen.

Lue lisää siitä, miten voin auttaa teitä rakentamaan avoimempaa yhteyttä.

Lue myös, miten kommunikaatiota herkistä, mutta tärkeistä asioista voi vahvistaa kirjoittamalla.

0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Kommunikaatio parisuhteessaParisuhteen hoitaminen ja kasvuTunteet parisuhteessa

Pidän sinusta

Kirjoittajalta Tiia Brockman

Ärsyttää. Usein huomaa, että joku toisen käytöksessä ärsyttää. Miksi se toimii niin? Miksi se sanoo niin? Miksei se hoksaa ajatella tätä? Miksi se ei huomaa tätä? Etenkin, jos itse on väsynyt tai vähänkään pahalla päällä, niin hermot puolisoon menee helposti.

Kuitenkin on paljon hetkiä, jolloin sitä niin pitää toisesta. Ne hetket vaan eivät yleensä ole niin näkyviä. Harvemmin pääsee iloinen huudahdus, että minä niin pidän tuosta sinun käytöksestä. Huudettua tulee niinä ei niin hyvinä hetkinä. Harvoin muistaa kiittää.

Tämä kirjoitus on omistettu niille kaikille hetkille, joka päivälle, jolloin niin pidän sinusta. Ja sille oivallukselle, että sen lisäksi, että rakastan sinua, pidän sinusta. Pidän sinusta kovasti sellaisena kuin olet. Vaikka joskus on päiviä, että se ei siltä näytä.

Sanotaan, että ne piirteet, joista toisessa aluksi erityisesti pitää, alkavat myöhemmin ärsyttää. Se on arjessa herkästi totta. Vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa, mutta erilaisuus ajan myötä myös rassaa. Silti se ei muuta sitä perustaa, että pidin kovasti siitä miehestä, jonka tapasin vuosia sitten ensi kertaa. Ja pidän sinusta edelleen valtavasti.

Pidän hymystäsi. Kun puhut, sitä on ilo kuunnella. Nautin keskusteluista kanssasi. Olen ylpeä siitä, millainen olet. Olen kiitollinen, kun hoidat yhteisiä asioita. Arvostan seuraasi. Olen onnellinen lähelläsi.

Pidän sinusta.

1 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Parisuhteen hoitaminen ja kasvuSitoutuminenYleisiä ajatuksia

Onnellisen avioliiton salaisuudet -versio 2.0

Kirjoittajalta Tiia Brockman

Pari vuotta sitten tuli pohdittua samaista asiaa. Mikä on onnellisen avioliiton salaisuus? Joitain salaisuuksia oli löytynyt jo silloin. Nyt on tullut vastaan lisää ajatuksia. Huomaan, että ajattelen asian myös niin, mitä asioita voi arvostaa avioliitossa. Ja huomata sen olevan onnellinen avioliitto.

Developable

Onnellinen avioliitto on kehityskelpoinen. Se ei ole auvoa, se ei ole useinkaan järin ihmeellistä elämää, mutta se voi kehittyä. Kurssia voi kääntää tarpeen mukaan. Eihän se paljoa kerrallaan käänny, mutta se mahdollisuus on olemassa. Molemmilla ja yhdessä. Mahdollisuuksia.

Keep in touch

Kommunikaatiota on tullut mietittyä monet kerrat, mutta nykyään huomaan, että annan paljon painoarvoa sille, että vieressä on ihminen, jonka lähellä on hyvä olla. Puhuminen on tärkeää, mutta on hienoa, että voi vaan olla. Käpertyä kainaloon. Halata. Nukahtaa samaan sänkyyn. Lähellä olemista ei voi aliarvioida. Sille tarvitaan aikaa ja se aika tekee hyvää. Kaikkeen ei tarvita sanoja. Kosketus on.

Teamwork

Tämä asia korostuu lapsiperhearjen tiimellyksessä. Kaksi päätä on monipuolisempi kuin yksi. Kaksi ihmistä osaa enemmän asioita kuin yksi. Kaksi vanhempaa jaksaa enemmän kuin yksi. Kaksi puolisoa voi jakaa paljon.

Language

Vaikka välillä tuntuu, että puhutaan eri kieliä, niin onneksi on myös yhteinen kieli. Kun tuntee toisen, niin välillä voi ymmärtää jo puolesta sanasta. On olemassa tuttuja sanoja, meille yhteisiä sanoja. Toista voi lukea sanoittakin. Tuttuus on hyvä.

Happiness

Onnellisuus ei ole stabiili tila, vaikka silti uskon, että se voi olla avioliitossa varsin pysyvä tila. Sitä voi mitata pienissä hetkissä tai pitkinä kaarina. Se on onnellinen välähdys. Se on sitäkin, että selviytyy päivästä päivään. Se on sitä, että asiat ovat paljolti hyvin. Se on tavallinen ja riittävän hyvä. Onnellisen avioliiton salaisuus on tahtoa olla onnellinen yhdessä.

0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Parisuhteen hoitaminen ja kasvuSitoutuminen

Yhden kirjaimen ero – rakastumisen huumasta rakastamisen taitolajiin

Kirjoittajalta Tiia Brockman

Tätä aihetta on tullut pyöriteltyä monta kertaa, mutta pohdin sitä edelleen. Siispä palaan taas kerran rakastumiseen ja rakastamiseen. Yhden kirjaimen eroon. Maailmojen eroon.

Rakastuminen vs. rakastaminen – Mitä eroa niillä on?

Rakastuessaan sitä toivoo nimenomaan, että tästä tulisi rakastamista. Rakastaessaan välillä haikailee rakastumista. Onko mitään sen parempaa? Mutta ilman rakastamista rakastumisella ei taida olla paljonkaan merkitystä.

Rakastuminen (Alku)Rakastaminen (Taival)
Helppoa ja mutkatontaHaastavaa, täynnä mutkia
Kävi kuin luonnostaanOpettelu- ja taitolaji
Meidän parhaat puoletSinun ja minun kaikki puolet. Siis oikeesti kaikki…
Hauskaa.Voi sentään! Hyvässä ja pahassa.
Max kaksi vuottaVuosia riittää
Elämän ihaninta aikaaElämän onnellisinta aikaa, kaikkinensa

Tukea rakastamisen opettelemiseen

Rakastaminen on todennäköisesti elämämme suurin opettelu- ja taitolaji. Jos tuntuu, että mutkia on matkalla liikaa tai ette löydä tietä takaisin rakastamisen äärelle, ette ole yksin. Autan nykyään parisuhdeohjaajan työssäni pareja vahvistamaan niitä taitoja, joita pitkä ja onnellinen rakastaminen vaatii.

Tutustu parisuhdeohjaukseen ja varaa aika yhteiselle taitomatkalle.

Lue myös tekstini Täydellinen pari, joka pohtii toiselta kantilta matkaa rakastumisesta rakastamiseen.

2 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Parisuhteen hoitaminen ja kasvuTunteet parisuhteessaYleisiä ajatuksia

Muistoja

Kirjoittajalta Tiia Brockman

Hääpäivä lähestyy. Ruska muistuttaa kauniisti hääpäivästä. Ajatukset ovat muistoissa.

Joka vuosi syntyy paljon uusia muistoja. Hetkistä, jotka olen saanut jakaa puolisoni kanssa. Hetkistä, jotka olen saanut elää perheemme kanssa. Hetkistä, jotka olen saanut jakaa ystävien tai sukulaisten kanssa. Muistoista monissa on mukana rakkaimpani.

Olen saanut kulkea puolisoni kanssa niin sileää asfalttia, mutkaista polkua, kivikkoisia rinteitä kuin pitkospuitakin. On saatu nähdä yhdessä monta järveä, lampea, jokea ja mertakin. On viiletetty pyörällä monia teitä, on ajettu pitkin ja poikin Suomea, on kävelty pakkasessa, sateessa ja helteessä. On istuttu yhdessä kivillä, hiekalla, sohvalla, viltillä, luennolla, laavulla, bussissa, katolla ja katon alla. On väsytty ja on levätty. On suututtu ja naurettu. On kämmäilty ja pyydetty anteeksi. On pelätty ja toivottu. On hassuteltu ja oltu vakavia.

On ollut lomapäiviä, kotipäiviä, työpäiviä, reissupäiviä ja sairastuspäiviä. On ollut ihania päivä ja raskaita päiviä. On ollut riitapäiviä ja hymypäiviä.

On valtavasti hetkiä, jotka olen saanut jakaa puolisoni kanssa. Ja on vaikea enää muistaa niitä päiviä, joissa puolisoni ei ollut jollain tapaa läsnä. 

Tämä laulu soi nyt mielessä. Ei surullisena, vaan kiitollisena. Kiitollisena rosoisistakin helmistä. Kiitollisena kaikista yhteisistä muistoista. Ja myös uusista helmistä haaveillen.

“Kauniina nauhana vuosien päivät
helmenä jokainen muistoksi jäivät.
Elämän päivien ketju on kallis
niistä ei yhdenkään kadota sallis.”

0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Kommunikaatio parisuhteessaParisuhteen hoitaminen ja kasvu

Vuosihuolto ja -katsaus

Kirjoittajalta Tiia Brockman

Kahtena viime kesänä olemme olleet avioliittoleirillä ja olen kokenut molemmat kerrat erinomaisiksi huoltotoimenpiteiksi avioliiton kannalta. Ne vakuuttivat, että kunnon vuosihuolto on erittäin hyödyllinen avioliitossa. Ensi kesänä ei ehkä ehditä avioliittoleirille ja se sai pohtimaan vuosihuollon merkitystä ja myös sitä, että miten muuten avioliittoa voisi huoltaa perusteellisemmin. Pidän avioliittoleirejä todella mainiona juttuna, mutta ymmärrän hyvin, että joka tilanteessa viikko avioliittoleirillä ei ole mahdollinen. 

Se on selvää, että ajossa olevaa autoa ei voi huoltaa. Auto on pakko pysäyttää huoltotoimenpiteiden ajaksi. Auto jätetään usein useaksikin päiväksi huoltoon. Sama koskee myös avioliittoa. Perusteellisempi huolto vaatii väkisinkin kunnon pysähtymistä eli aikaa. Viisi minuuttia lumien pyyhkimiseen tuulilasista ei riitä pitämään avioliittoa kunnossa vuodesta toiseen.

Auto viedään kerran vuodessa ammattilaisille huollettavaksi. Enpä tiedä, olisiko hassumpi idea, että näin olisi avioliitonkin suhteen? Uskoisin, että käynti parisuhdeterapeutilla olisi antoisa kokemus, vaikkei olisi akuutti kriisikään päälle. Kun aikaa kuluu, sakkaa kertyy. Ensiksi on vain pari pölypalleroa, mutta ajan kanssa siivoamaton lika piintyy ja se ei lähdekään enää pelkällä imuroinnilla. Koen myös, että kokeneemmat ja avioliittotyötä tehneet avioparit avioliittoleirillä ovat ihania (oman) avioliiton ammattilaisia. Vertaistuki tai ulkopuolinen keskusteluapu antaa uutta perspektiiviä avioliittoon. Uskon vankasti vertaistukeen ja ennaltaehkäisevään työhön.

Lapsiperheessä avioliiton ajovauhti pidetään yleensä satasen tuntumilla, vaikka jarrut vähän kirskuisivat tai vaihteet eivät enää vaihtuisi muuta kuin isompaa voimaa käyttämällä. Avioliittoa ei ehditä viedä huoltoon kaiken tohinan keskellä. Ja vaikka mitään isompia vikoja ei olisikaan, niin saattaa olla, että joku osa on pikku hiljaa kulunut. Se saattaa yllättäen paukahtaa hajalle, jos sitä ei muista tarkastaa vuosihuollossa. Kuten autoilussakin, avioliitossa säästää pitkän pennin murheiden saralla, jos huoltaa osan ajoissa eikä odota siihen, että se paukahtaa kesken ajon.

Jos ei ole mahdollista lähteä avioliittoleirille, niin mitä avioliiton vuosihuolto sitten voisi olla? Ajattelen, että se voisi olla avioliiton vuosikatsaus. Kerran vuodessa vähintäänkin olisi hyvä ottaa aikaa sen selvittämiseen, mistä on tultu, missä ollaan ja mihin mennään. Katsoa meitä rauhassa ja pohdiskellen.

Mikä on ollut hyvää kuluneessa vuodessa, mikä raskasta? Mitä sinulle kuuluu, entä minulle? Miten minä olen muuttunut, miten sinä olet muuttunut? Mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä, mistä olet innostunut nyt? Mitkä asiat sinua painavat, entä minua? Mitä meidän kommunikaatiolle kuuluu? Mitä meidän läheisyydelle kuuluu? Mitä meille ylipäätään kuuluu? Mikä arjessa toimii, mikä ei? Mitä haaveita sinulla ja minulla on, entä meillä?

Vaikka kulunut vuosi on eletty yhdessä, saatat yllättyä, miten moneen kysymykseen et tiedä miettimättä edes omaa vastaustasi, saati sitten puolisosi. Arki ei välttämättä anna aikaa isommista ja syvällisemmistä kysymyksistä keskustelemiseen. Usein sitä erehtyy luulemaan, että tietää puolisostaan kaiken, vaikka tieto saattaa olla ihan päivittämätöntä ja ehkäpä alunperinkin virheellisiin oletuksiin rakentunutta. Puolisoa ei voi tuntea kunnolla tutustumatta häneen säännöllisesti.

Kukaan ei ylläty, jos auto jää tien päälle, jos sitä ei ole huoltanut viiteen vuoteen. Yllätytkö, jos avioliitto sammahtaa keskelle tietä, jos sen huoltaminen on jätetty väliin samaisen ajan?

0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Parisuhteen hoitaminen ja kasvuSitoutuminen

Kuulosteluja kasvattamisesta

Kirjoittajalta Tiia Brockman

Viime päivien oivallus tuli sanaparista “rakkauden kasvattaminen”. Runollisessa mielessä se kuulostaa aika perusfraasilta rakkaudesta puhuttaessa. Jos kuitenkin kuuntelet hetken rauhassa tuota ilmausta, voit huomata että siinä on syvällisiä kaikuja.

Rakkauden kasvattaminen – ilman huolenpitoa kasvu voi vinoutua tai loppua

Lapsia kasvatetaan ja kukkia kasvatetaan. Kasvtetaanko myös rakkautta? Lapset ja kukat voivat kyllä kasvaa kasvattamattakin, mutta huonolla ja rakkaudettomalla hoidolla on todennäköistä, että kasvun suunta vinoutuu, kasvun tahti hidastuu tai kasvu loppuu. Sekä lasten että kukkien kohdalla kasvattamiselle on hyvät perusteet. Olen myös varsin varma, että näin on rakkaudenkin kohdalla.

Rakkaus vaatii työtä, aikaa ja tietoisia valintoja

Kasvattaminen vaatii aina työtä – arkisia perushommia ja haasteisiin tarttumista. Se vaatii myös välttämättä aikaa. Jos yhteinen aika kasvatettavan kanssa puuttuu, silloin on jättänyt kasvatettavan heitteille. Rakkauteen avioliitossa liittyy myös samoja piirteitä. Se vaatii työtä, se vaatii aikaa ja se vaatii huolenpitoa. Toisinaan kaikki sujuu kuin tanssi, mutta välillä kasvattamiseen täytyy keskittyä tietoisesti ja tosissaan.

Neljä rakkauden ulottuvuutta: Laajempi, sitkeämpi, herkempi ja vahva

Rakkauden kasvattamiseen liittyy rakkauden kasvu. Ajattelen, että kun rakkautta kasvatetaan, se kasvaa laajemmaksi, sitkeämmäksi, herkemmäksi ja vahvemmaksi. Laajempi rakkaus on sellaista, että toista oppii rakastamaan arkisesti, hellästi, kiihkeästi ja lämmöllä. Rakkauden eri sävyillä. Sitkeä rakkaus on periksiantamatonta. Rakkautta, jossa on paljon sisua ja sisun rinnalla järkeä, jämäkkyyttä ja sopivaa joustavuutta. Herkän rakkauden kautta oppii näkemään puolison persoonan monipuolisuuden ja sen rikkauden. Vahva rakkaus eheyttää ja rakentaa. Siinä on voimaa.

Vanhanaikaista viisautta ja pitkäjänteistä onnea

Rakkauden kasvattamiseen liittyy jotain hyvällä, vanhanaikaisella tavalla viehättävää. Se ei kuulosta vapaalta kasvatukselta. Siihen ei tunnu kuuluvan välinpitämättömyys, omien etujen tavoittelu tai itsekäs helpolla pääseminen. Rakkauden kasvattaminen kuulostaa huolenpidolta, läheisyydeltä ja viisaudelta. Se kuulostaa vähän rajoilta ja rutiineilta ja paljon pitkäjänteisyydeltä. Ja ihan selvästi se kuulostaa aika työteliäältä, mutta palkitsevalta ja yllättävän onnelliselta.

********************

Teen nykyään töitä parisuhdeohjaajana rakkauden kasvamisen tukemisen parissa. Tutustu parisuhdeohjausivustooni ja sen blogiteksteihin.

0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Parisuhteen hoitaminen ja kasvuVertaistuki parisuhteelle

Onnellisuusmittari?

Kirjoittajalta Tiia Brockman

Onnellinen avioliitto, onnellisempi avioliitto, onnellisin avioliitto. Onko olemassa mittari, jolla arvotetaan avioliiton onnellisuutta? 

Ajattelen, että ei ole järkeä miettiä, onko meidän avioliitto onnellisempi vai vähemmän onnellinen kuin jollain muulla ja keillähän se kaikista onnellisin avioliitto on. Ruoho näyttää helposti onnellisemman vihreältä aidan takana, mutta tiedämme myös todellisuuden tämän sananlaskun takana. Vain oman avioliiton onnellisuutta kannattaa arvioida, sillä vain sen voi tuntea kunnolla ja siihen voi vaikuttaa itse. Ja silloinkin on tärkeää pitää mielessä, että avioliittoa ja sen onnellisuutta ei voi mitata yksioikoisesti.

Olen pohtinut blogissa asioita, jotka voivat vaikuttaa tyytyväisyyteen avioliitossa. Monet aiheista ovat suhteellisen yleispäteviä ja uskon, että varsin olennaisia kysymyksiä monissa parisuhteissa. Niiden painoarvot voivat kuitenkin vaihdella paljon. Jokainen ihminen on omanlaisensa ja avioliitot yhtä lailla omanlaisiaan. Asioiden tärkeysjärjestykset vaihtelevat eri ihmisillä. Joillekin kommunikaatio puhumalla on isommassa roolissa, toisille yhdessä tekeminen on jo itsessään kommunikointia.

Siksi palaan taas kerran tähän jo blogissa ennenkin nousseeseen aiheeseen. Avioliittoa kannattaa mielestäni arvioida sisältäpäin ja sitä myös rakennetaan ja vahvistetaan nimenomaan sisältäpäin. Vain puolisot tietävät, mikä heille kummallekin erikseen ja yhdessä on tärkeintä heidän avioliitossaan. Ja millainen avioliitto on juuri heille onnellinen. Kun jotain asiaa on tarvetta kehittää, niin avioliitossa on kaksi aikuista ihmistä ja juuri heillä on avaimet rakentaa avioliittoa parempaan suuntaan. Toki joskus tarvitaan ulkopuolista apua tai tukea kirjallisuudesta tai ystäviltä. Mutta vastuu avioliiton kehittämisestä on puolisoilla itsellään. Kukaan muu kuin me ei voi työstää meidän avioliitosta onnellisempaa.

Kun molemmat puolisoista ovat tyytyväisiä avioliitossa, se on onnellinen. Sen ei tarvitse täyttää jotain ulkoisia mittapuita. Ei tarvi laskea laskurilla, käydäänkö ulkona kahdestaan sopivan verran kertoja vuodessa, riidelläänkö sopivan harvoin/usein tai laskea seksin määrää. Jos yhdessäolosta on saatu rakennettua meille sopiva kokonaisuus, se on hyvä ja riittävää. Tärkeää on toki pitää mielessä, että sekä puolisot että suhde muuttuvat koko ajan. Kovin vakaata ja tasaista elämä tuskin on pitkään, mutta että pyritään yhdessä siihen, että voimme olla suhteellisen tyytyväisiä tässä ja nyt.

Ja mitä seksiin tulee, niin ajattelen, että jos avioliitossa kommunikaatio, tunteiden viestiminen, arkinen jakaminen ja arki toimivat, niin seksistä ei välttämättä tarvitse “pitää erillistä luentoa” lainkaan. En tarkoita, että se toimisi itsestään, mutta jos suhteessa ollaan henkisesti lähekkäin, niin silloin on todennäköistä, osataan myös keskustella tarpeista ja aina tarpeen tullen haasteista seksin suhteen. Seksissä on tärkeää, että suhteessa ja puolison lähellä on hyvä olla. Seksiä ei mitata määrällä, vaikka sekin voi ja saa olla joillekin tärkeää, vaan laadulla ja läheisyydellä. Sen suhteen myös on olennaista keskittyä arvioimaan onnellisuutta kahdestaan ja vertailematta muihin. Mikä ja millainen on meille, sinulle ja minulle, hyvä? Yhdessä olemme oppimassa ja kasvamassa, tämänkin asian äärellä.

Minusta tietous ja pohdinnat avioliiton hoitamisesta ovat tärkeitä. Mutta niin, että niistä otetaan meille käyttökelpoiset palaset ja rakennetaan meille sopiva kokonaisuus. Kannatan lämpimästi sopivaa avoimuutta ja keskustelua avioliiton hoitamisesta, mutta jokaisella pariskunnalla on vapaus ja vastuu tehdä omat ratkaisunsa omassa avioliitossaan. Saa rakentaa yhteisen elämän meidän tyylillä ja meidän näköisessä liitossa. Kaikilla ei tarvitse olla samanlaista. Meillä voi toimia vaikka se, että vaimo vastaa enemmän keittiöstä ja jollain muulla, että se onkin mies. Tiedostamalla ja yhdessä ratkomalla avioliitosta voidaan rakentaa meille passeli paketti, sellainen, että meillä kahdella on hyvä olla yhdessä.

0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail