Onnellinen avioliitto
  • Etusivu
  • Arkisto
  • Tietoja kirjoittajasta
Kirjoittaja

Tiia

Tiia

KommunikaatioSeksiTunteet

Ihanaa lämpöä

Kirjoittajalta Tiia 14/12/2018

Blogiin tuli joku aika sitten kysymys, miksi en kirjoita seksistä. Jäin miettimään asiaa. Syitä on monia, miksi seksistä ei ole tullut kirjoitettua. Suurin syy varmasti on, että kirjoitan siitä, mitä kulloinkin pohdin. Henkinen yhteys ja keskusteluyhteys puolisoiden välillä ovat minulle fyysisen yhteyden pohja. Kuten vanhempien parisuhde on lasten koti, niin henkinen läheisyys on fyysisen yhteyden huolella rakennettu ja lämpimän pehmoinen kotipesä.

Toinen syy on oikeiden sanojen löytäminen. Seksi on minulle kaunista. Miten siitä osaisi puhua niin, että löytäisi lempeät ja lämpimät sanat: herkät ja vahvat yhtä aikaa? Synonyymihaku sanalla seksi tuotti yli 100 synonyymia, mutta ilmaisut eivät olleet makuuni. En löydä sanottavaa hässimisestä. Miksi seksistä on niin kovin vähän upeita sanoja? Rakkaus ja intohimo ovat kuin mahtava taidemaalaus tai henkeäsalpaavan hieno luonnonmaisema. 

Kolmas syy on, että seksin sijaan minusta tärkempää on puhua hellyydestä. Hellyys on niin arvokas asia, että nimenomaan siitä pitäisi puhua paljon enemmän. Lämpimästä rutistuksesta, kainalossa köllimisestä, arjessa ohikulkiessa vaihdetuista suukoista, yhteisen peiton alla nukkumisesta, kuulumisten vaihdosta sylikkäin. Runsaasta hellyydestä on helppo matkata seksiin, kun siltä molemmista tuntuu. Tai sitten jäädä vaan loikoilemaan hellyyden lämpöön. Siinäkin on hyvä olla. Mikä nyt milloinkin mukavalta tuntuu.

Mitä kuitenkin haluan sanoa seksistä, on puhua huumorista. Minulle seksi on ihan parhainta inside-huumoria. Kun suhteen tila on läheinen ja turvallinen, seksi on hauskaa, nautinnollista ja virkistävää. Ihan mahtavaa hyvän mielen yhdessäolemista. Leikillistä ja läheistä, hullua hassuttelua, voimakasta yhteyttä, olemisen luontevuutta, stressitöntä keveyttä, huimaa huipentumista.

Vielä nousee mieleen, että seksi on henkilökohtaista: meidän kahden jaettu maailma. Herkkää ja syvällistäkin, kauneutta, jota ei halua pilata tai tahrata. Se antaa voimia väsyneenä, tuo toivoa synkällä hetkellä, rentouttaa, tuo meitä lähemmäs toisiamme ja saa kukoistamaan. Se on ihanaa lämpöä. Meidän oma takkatuli tai nuotio, jonka äärellä saamme yhdessä lämmetä ytimiämme myöten.

14/12/2018 5 kommenttia
1 FacebookTwitterWhatsappEmail
OdotuksetSitoutuminenYhdessä kasvaminen

Rinnakkaistodellisuudet

Kirjoittajalta Tiia 05/12/2018

Sairasteluarki lasten kanssa nosti esiin ajatuksen rinnakkaistodellisuuksista. Tajusin, että sama viikonloppu näytti jälkeenpäin toisaalta ihanalta monine mukavine puuhineen ja samalla tosi raskaalta kaikkine sairasteluineen ja valvottuine öineen. Vähän kuin se perinteinen puoliksi täysi vai puoliksi tyhjä lasi. Upea tai kurja viikonloppu riippuen, mistä näkökulmasta sitä katsoi.

Tajusin, että rinnakkaistodellisuusajatus kuvaa myös parisuhdetta. Olen ollut vuosien myötä yhtä aikaa hyvin tyytyväinen ja tyytymätön parisuhteeseemme. Molempia yhtä aikaa ja aidosti: täynnä onnea ja pettynyt.

Kerron ensin pettymyksen ja tyytymättömyyden todellisuudesta. Monesti vuosien varrella on tuntunut, että tunne- ja keskusteluyhteytemme ei ole hyvä. On ollut repiviä riitoja, joita ei olla saatu kunnolla käsiteltyä. On ollut henkistä etäisyyttä, jota ei olla osattu kuroa umpeen. On ollut tunnetta, että ei tule arvostetuksi tai nähdyksi omana itsenään. Parisuhteessa oleminen on ollut raskasta ja vaikeaa.

Onnen ja tyytyväisyyden todellisuudessa olen vilpittömästi täynnä kiitollisuutta ja onnea. Minulla on ihana puoliso ja meillä on kolme mahtavaa lasta. Ensimmäiselle parisuhdeleirille lähteminen reilut 6 vuotta sitten oli hyvä päätös ja parisuhdetyö on tehnyt hyvää meille. Vuosi vuodelta rakkaus on syventynyt ja olen edelleen rakastunut puolisooni. Naimisissa oleminen on ihanaa.

Ajatus rinnakkaistodellisuuksista auttaa ymmärtämään parisuhteen kasvutarinaa. Yhteyden rakentaminen on pitkä työ ja monia kiviä on pitänyt kääntää. Olemme päässeet nyt tähän hetkeen, jossa lapsiperhe-elämä on rankkaa ja antoisaa yhtä aikaa, mutta parisuhteen rinnakkaistodellisuudet ovat selvästi lähentyneet toisiaan. Tunneyhteys välillämme on syventynyt ja vahvistunut, keskustelutaitoihin on saatu tukea, harjoitusta ja taitoa lisää. Nykyään tunnen myös, että näemme toinen toisemme paremmin omina itsenämme ja tämä arvostus näkyy sanoissa ja teoissa. Empatia välillämme on kasvanut.

On ihan okei, että elämä näyttää eriltä riippuen, mistä näkökulmasta sitä tarkastelee. Toivon kuitenkin, että muistan katsoa sitä pääasiassa kiitollisuuden näkökulmasta. Olen todella kiitollinen kuluneista vuosista ja olen kiitollinen tässä ja nyt.

05/12/2018 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Muualle kirjoitetut tekstitYleisiä ajatuksia

Tekstejä

Kirjoittajalta Tiia 16/10/2018

Linkitän lukijoille iloksi blogiin myös Parempi avioliitto ry:lle kirjoittamiani tekstejä kuluneen puolen vuoden ajalta:

Menneisyydet

Yhdessä aina vaan

Lähtöpisteessäkö

Puolisona perfektionisti

16/10/2018 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
VertaistukiYhdessä kasvaminen

Läheisyys

Kirjoittajalta Tiia 07/10/2018

Vietimme viikonlopun parisuhdetapahtumassa. Siitä nousi halu kirjoittaa läheisyydestä. Arjessa juuri läheisyyden ylläpitäminen on usein haastavaa. Henkinen ja fyysinen etäisyys hiipii herkästi arjen kiireen ja väsymyksen keskellä puolisoiden väliin.

Mietin, miten kuvailisin läheisyydentunnetta? Se on lämmin, suora, helppo, luonteva, rento ja hyvä olo kumppanin kanssa. Kuin maailman mukavin vaate päällä. Mikään ei kiristä, paina tai ahdista.

Mietin myös, miten läheisyydentunne syntyy? Keskustelemalla: jakamalla ajatuksia, tunteita, havaintoja, menneitä, toiveita ja antamalla läsnäoloaikaa toiselle. Olemalla lähellä: silittämällä, halaamalla, hieromalla ja suukoilla. Läheisyys syntyy myös kuuntemalla, empatialla ja huomioimisella. Se syntyy kohtaamalla kipeitä asioita yhdessä ja hoitamalla haavoja yhdessä.

Parisuhdetapahtumien kauneus on keskustelemisen ja turvallisen ilmapiirin hyvä, positiivinen kupla. Hetki, joka on rauhoitettu kohtaamiselle oman puolison kanssa ja yhdessä jakamiselle toisten pariskuntien kanssa. Läheisyys vahvistuu parisuhdetapahtumassa sen kautta, että saamme yhdessä tukea muita ja voimme itse saada tukea muilta pariskunnilta. Kokea asioita yhdessä ja käsitellä niitä yhdessä. Saadaan oppia yhdessä. Nauraa ja toisinaan itkeäkin yhdessä. Saadaan uskaltaa mennä syvälle yhdessä.

Läheisyys on yksi elämän hienoimpia tunteita. Se on seesteisyyttä, syvyyttä, riittävyyttä, turvallisuutta, herkkyyttä ja hellyyttä. Parisuhdetapahtuman jälkeen askel on kevyt ja käsi toisen kädessä on lämpimässä ja lujassa otteessa. Arki tulee taas. Mutta läheisyys on lujittunut ja halu ja ymmärrys vaalia läheisyyttä arjen keskellä on taas vahvistunut. Läheisyyden lämpö jää sydämeen.

07/10/2018 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
SitoutuminenTunteetYhdessä kasvaminen

Hätä ja apu

Kirjoittajalta Tiia 04/09/2018

Tunnekeskeinen pariterapia, jossa kävimme, on nyt päättynyt. Päässä surraa hyvällä tavalla. Prosessi jatkuu ja saakin jatkua mielessä ja arjessa uusin eväin varustettuna. Tuntuu, että tekisi mieli kirjoittaa siitä, tästä ja tuosta. Katsotaan, mikä päällimmäisenä nousee mieleen.

Meidän pariterapiajakso kesti puolisen vuotta ja piti sisällään 16 käyntiä. Kumpikin kävi kerran yksilökäynnillä, muuten kuljimme terapiassa yhdessä. Suuri viisaus minulle pariterapian suhteen on ollut, että se on tavallaan yksilöterapiaa oman, rakkaan peilin kanssa. Rinnalla on sinut hyvin tunteva tukija, olette parivaljakko. Vaikka ristiriidat varmaan lähes aina ovat se syy, joka ajaa pariskunnan terapiaan, niin toisaalta toivon ja uskon, että sinne ajaa myös keskinäinen rakkaus. Pariterapiassa on mahdollisuus kasvaa omana itsenään, yhdessä tärkeimmän ja rakkaimman ihmisen kanssa. Ja siinä samalla kasvetaan yhdessä ja lujemmin toinen toiseen kiinni.

Minulle uusi oivallus on ollut sana hätä. Olen lukenut viime aikoina lisää kiintymyssuhdeteoriasta. Se on tuonut monin tavoin ymmärrystä meidän avioliiton haasteiden käsittelyyn. Pienen lapsen mielessä nousee hätä, jos hänellä on turvaton olo. Myös ison aikuisen mielessä nousee hätä, kun tulee turvaton olo.

Aikuisena hädän tunteminen tuntuu lapselliselta, nololta ja pelottavalta. Sitä haluaisi olla riippumaton ja peloton: oikea aikuinen. Ja juuri tässä on ollut minun virheellinen ajatusmallini. Ei oikea aikuinen ole riippumaton ja peloton. Oikea aikuinen uskaltaa rakentaa turvallisia ihmissuhteita. Kiintyä, avautua, pelätä ja lähentyä. Aikuinen voi ja saa uskaltaa olla inhimillinen ihminen ja elää ihmisenä: kohdata tunteensa ja kertoa niistä.

Ei ole lapsellisuutta pelätä, että puoliso jättää, etten kelpaa puolisolleni tai etten ole puolisolleni tärkeä. Kun nämä ajatukset valtaavat mielen, on luonnollista hätääntyä. Onneksi apuakin on olemassa. Kun rakkaimmalla on hätä, voin tuoda sanoin ja teoin puolisolleni tiettäväksi: ”En jätä sinua. Olet minulle tärkein. Sinä kelpaat.” Tämä tieto luo turvallisuuden ja pohjan. Niin lapselle kuin aikuiselle. Me jokainen kaipaamme olla turvassa.

Hädässämme usein takerrumme tai muutumme välinpitämättömän vetäytyneiksi. Pelko ja kauhu saa ihmisen käyttäytymään niin kuin peloissaan ja kauhuissaan oleva käyttäytyy. Ne tunteet kumpuavat syvältä. Syviin tunteisiin kiinni pääseminen vaatii aikaa, rohkeutta ja rohkaisua ja voimia. Jos tunnet hätää, ei tarvitse hätääntyä tai paeta. Apua ja tukea on saatavilla. Apua kannattaa hakea.

Parisuhteen hoitamiseen saa tukea monelta eri taholta. Avun hakeminen ei ole noloa tai lapsellista. Se on aikuismaista. Minulla oli hätä, haimme apua ja saimme apua. Osaamme nyt paremmin luoda turvaa toinen toisellemme, kun hätä tulee. Minun mieleni on levollinen ja iloinen. Rakkaani on turvasatamani.

04/09/2018 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
TunteetYhdessä kasvaminen

Suojakuoria

Kirjoittajalta Tiia 26/07/2018

Jokainen meistä syntyy maailmaan herkällä iholla. Joillakin se kasvaa iän myötä hieman paksummaksi, osalla se on luonnostaan aina ohut ja paljas. Maailma on tuulinen ja kova paikka ja maailman tuulissa selviämiseen tarvitaan suojaa, ettei menisi ihan rikki. 

Jokainen meistä joutuu kohtaamaan satuttavia asioita. Niiltä voi oppia suojautumaan yrittämällä olla välittämättä, jatkamalla hymyilemistä, vaikka sattuu, piilottamalla sisimpänsä ja esittämällä jotain ihan muuta, keskittämällä ajatuksensa kaikkeen muuhun ja monilla muilla tavoilla. Suojakuoret suojaavat kivulta, mutta usein ne myös estävät kipua tulemasta ulos. Toki vaikka urheiluun, kirjoittamiseen, työhön tai maalaamiseen uppoutuminen voi auttaa käsittelemään ja kestämään kipua. 

Kun joku asia toistuvasti satuttaa, on viisautta suojautua. Aikuisen ei tarvitse jäädä tuleen makaamaan. Joskus suojautumista täytyy tietoisesti opetella; jokaisella on oikeus suojautua. Toisaalta aikuisella on myös oikeus ja velvollisuus opetella riisumaan suojakuoriaan. Matka toisen ihmisen, etenkään puolison, lähelle ei ole mahdollinen ilman suojakuorten riisumista. Se on kivuliasta työtä, koska silloin tunteet, joiden liikkumisen kuori on estänyt, lähtevät liikkeelle. Paljaaksi asettuminen ei ole helppoa, se vaatii aina riskinottoa ja rohkeutta. Mutta ei ole mahdollista elää täysillä ja aidosti suojakuorten alla.

Tunteista puhumaan oppiminen on tärkeää matkalla aidompaan ja avoimempaan elämään. Puolison kanssa asioiden jakaminen rakentaa hyvää suojaa molemmille puolisoille. Syvien asioiden ja tunteiden jakaminen yhdessä voi rakentaa turvapaikan molemmille. Kivun jakaminen antaa kivun tulla ulos turvallisesti ja itsensä satuttaneelle hoivaa ja turvaa. Jakamisen ja rakkauden avulla voi myös kutoa puolisolleen suojaavan kerroksen: pehmeän ja hengittävän suojakuoren maailman raekuuroilta ja viimalta suojaamaan.

Kokonaan ilman suojaa maailma on raskas paikka kulkea. Sitä se on myös kulkiessa yksin paksujen suojakuorten alla. Kannattaa opetella riisumaan omia suojakuoriaan ja kutomaan mukavia suojavaatteita itselleen ja rakkailleen. Suojakuorten käyttäminen on kuin vanhanajan haarniskassa kulkisi. Suojavaatteet taas ovat silkkiä, villaa ja pellavaa: vilpoisia, lämpimiä ja mukavia, mutta antavat tarpeellista suojaa. Niissä kulkiessa on helppo pitää puolisoa kädestä kiinni.

 

 

26/07/2018 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
KommunikaatioYhdessä kasvaminen

Rinkka ja rakkaus

Kirjoittajalta Tiia 14/07/2018

Rakastunut rakastuu ihanaan ihmiseen. Ihmiseen, joka on rakastuneena esillä kauniina ja avoimena. Se, mitä rakastuessaan ei aina näe, on rinkka, joka rakkaimmalla on selässään. Omankaan rinkan olemassaoloa ei ole helppo muistaa.

Ei ole kenenkään vika, ei sen upean ja rakkaan, eikä myöskään oma, että kaikilla on selässään rinkka. Kuitenkin kun rakastuminen vaihtuu rakastamiseksi ja taakat alkavat painaa, rinkat tulevat pikkuhiljaa näkyviksi. Siinä vaiheessa, kun rinkka alkaa kuormittaa selkää, voi olla, että taakkoja kannetaan puolison kanssa yhdessä ja kevennetään niitä jakamalla. Parhaimmillaan kumpikin osaa myös keventää omaa rinkkaansa purkamalla sieltä turhia painolasteja, vuosien varrella rinkantaskuihin jääneitä.

Voi kuitenkin myös olla, että kummankin rinkka on niin epämukava ja painava, että ei olekaan voimia kantaa sitä rinta rinnan puolisonsa kanssa. Voi tuntua helpommalta kulkea kauempana ja suojella kulkuaan valitsemalla tahti ja reitti yksin. Toisinaan taas rinkka ojennetaan puolison selkään: “Olet reipas ja ihana, voisitko kantaa tätä?” Voi myös käydä niin, että rinkka sälytetään vaivihkaa puolisolle ja siirretään puolison omaisuudeksi: “Miten ihmeessä sinulla onkin tuollainen valtava rinkka? Minulla kun ei ole rinkkaa ollenkaan.”

Puoliso voi kantaa selkä kumarassa oman taakkansa ja joskus puolisonkin taakan lisäksi. Mutta kukaan muu ei osaa rinkkaa purkaa, kuin se, joka on ollut mukana sitä pakkaamassa. Vastuun ottaminen oman rinkan kantamisesta ja sen purkamisesta itse, on välttämätöntä onnellisen, yhteisen tien löytämisessä. Yhtä lailla tärkeää on oppia jakamalla keventämään taakkojaan. Jotta voi kulkea rennoin askelin käsi kädessä, taakka ei voi olla kummallakaan liian raskas. Rinkkaan kurkistaminen aika ajoin ja tarpeettomaksi käyneen pois jättäminen kannattaa, vaikka siinä joutuu käydä välillä suoraan kipua päin. 

14/07/2018 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
OdotuksetSitoutuminenYhdessä kasvaminen

Unelmieni avioliitto

Kirjoittajalta Tiia 10/05/2018

Millainen avioliitosta voi tulla parhaimmillaan? Mikä on avioliiton hoitamisen tavoite? Miksi tehdä töitä avioliiton eteen? Millainen on se avioliitto, josta unelmoin?

Varmaan kaikki tekstini pohjimmiltaan puhuvat unelmien avioliitosta. Olen vuosien varrella miettinyt esimerkiksi sitä, mikä on onnellisen avioliiton salaisuus, millainen on kahden aikuisen avioliitto tai mitä rakkaus on. Haluan kuitenkin sanoittaa erikseen, millainen on unelmieni avioliitto.

Luin vasta läpi kaikki vanhat blogitekstini. Tekstejä on viiden vuoden ajalta, lähes 100 kappaletta. Kaikki pohjimmiltaan pohdintoja siitä, millainen on onnellinen avioliitto. Oli kiinnostavaa huomata, että pystyn allekirjoittamaan vanhatkin tekstit edelleen. Vaikka kirjoittajana koen kehittyneeni sitten ensimmäisten tekstien, niin tekstien sisältö ei tuntunut vanhentuneelta. Päinvastoin hätkähdin, olenko jo vuosia sitten ajatellut noin? Olenko osannut ottaa käyttöön oivallukset ja saanut ne toimimaan arjessa? Ehkä oikeampi kysymys on olemmeko osanneet ne ottaa käyttöön?

Meillä on ollut lujan työstämisen vuosi meidän avioliitossa viime keväästä alkaen. Jollain tavoin vaikeampi kuin koskaan, mutta myös antoisampi kuin aikaisemmat. Eteenpäin on päästy hetkittäin jopa harppauksin, mutta sen eteen on tehty tosissaan ja hartiavoimin töitä. Olen luultavasti kokenut myös kolmenkympin kriisin. Havahtunut miettimään asioita entistä enemmän ja työstämään niitä lisää. Todennut myös, että haluaisin saada unelmieni avioliiton.

Unelmieni avioliitossa kaksi aikuista ihmistä pitää hyvää huolta itsestään ja toisesta ja molempien tarpeista. Kummankaan ei tarvitse pelätä. Pelätä avaamasta sisintään, pelätä, ettei tule kuulluksi tai nähdyksi. Unelmieni avioliitossa ollaan läheisiä. Ystäviä, rakkaita, rakastavia ja rakastettuja. Unelmieni avioliitossa puhutaan paljon. Siinä puhutaan arjesta ja syvällisistä asioista. Siinä puhutaan tunteista ja osoitetaan rakkautta sanoin ja teoin. Haaveitteni avioliitossa on läsnäoloaikaa toinen toiselle kiireisissäkin elämänvaiheissa. Siinä pyydetään anteeksi ja annetaan anteeksi. Yritetään ymmärtää toinen toista mahdollisimman hyvin, vaikka ollaankin keskeneräisiä ihmisiä.

Unelmieni avioliitto on paikka, jossa kumpikin saa kasvaa täyteen mittaansa rakkauden keskellä ja tuettuna. Kurkottaa kohti omia unelmiaan. Unelmieni avioliitossa saa olla vankasti turvassa ja silti hyvällä tapaa vapaa yhtä aikaa. Kumpikin saa elää täyttä omaa elämäänsä onnellisesti yhdessä. Haaveitteni avioliitossa voi olla levollinen ja kasvamassa yhtä aikaa. Siinä kannetaan vastuuta. Vastuu otetaan niin omasta käytöksestä, menneisyydestä kuin tästä hetkestäkin. Kumpikin pitää huolta yhdessä avioliiton hyvinvoinnista.

Unelmieni avioliitto on työn alla. Valmiiksi se ei tulekaan, mutta vahvemmaksi ja paremmaksi tulee. Silloin suunta on oikea, kun puolisot yhdessä rakentavat unelmiensa avioliittoa.

10/05/2018 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Kommunikaatio

Mökötyksen olemus

Kirjoittajalta Tiia 18/02/2018

Mitä on mököttäminen? Olen tullut siihen tulokseen, että mököttäminen on kommunikaation vastakohta. Viestinnässä, kommunikoinnissa, pyritään siirtämään sanoma lähettäjältä vastaanottajalle. Parhaimmillaan ja toivottavasti siinä rakennetaan yhteistä ymmärrystä ihmisten välille. Mökötyksessä viestien kulku on estetty ja yhteisen ymmärryksen rakentaminen ei ole mahdollista.

Aikaisemmin ajattelin, että mökötys liittyy lähinnä ristiriidan aikaisiin tunnelmiin. Mököttämällä vetäydytään ristiriidan kohtaamisesta tai käsittelystä. Niinkin varmasti on. Nykyään ajattelen kuitenkin mökötyksen laajemmin.

Onko mökötys pohjimmiltaan kokonaisvaltaista puhumisen puutetta? Asioista ei oikeastaan puhuta ennen ristiriitaa, sen aikana eikä sen jälkeen? Mökötysasia on maton alla, sitä ei sieltä kunnolla kaiveta esille ja sinne se myös jää? Jostain muusta puhutaan kyllä taas mökötyksen hiljoksiin hälvennyttyä, mutta möykky jää maton alle. Uusi mökö syntyy, kun jokin ristiriita taas nostaa päätään. Mutta asia ei pääse kunnolla koskaan pöydälle käsiteltäväksi.

Mökötys ei ole mitätön asia, ei vain puhumisen puutetta. Se on raskas tila ja myös ankara rangaistus. Mökötys katkaisee kommunikaation ja yhteyden, estää asioiden käsittelyn ja jättää toisen epävarmuuden ja kohtaamattomuuden tilaan. Mökötys antaa ymmärtää, että asia on niin iso, ettei siitä voi edes puhua. Sellainen luo pelottavan isot mittasuhteet ristiriitaa aiheuttavalle asialle.

Mökötystä ei aina oteta tosissaan. Se ei ole hienompi tai vähemmän haavoittava keino hoitaa ristiriitatilanne kuin huutaminen. Se on epämääräistä pitkää kipua aiheuttava tila. Jos mököasiaa ei käsitellä, se jää painamaan ja vaivaamaan, vaikka näennäisesti välit palautuisivatkin kuntoon.

RIstiriitojen kohtaaminen on vaikeaa ja kipeää. Vetäytyminen mököön tuntuu turvalliselta tavalta paeta ja samalla sopivalta rangaistukselta ristiriidan aiheuttajaa kohtaan. Mutta mökötys lyö ja haavoittaa, vaikka näyttäisikin päällepäin sivistyneeltä.

Rohkeutta tarvitaan. Rohkeutta nostaa mököasia pöydälle. Rohkeutta etsiä tapoja kohdata ja käsitellä ristiriita. Rohkeutta puhua aidosti ristiriitaan liittyvän ihmisen kanssa. Rohkeutta nähdä mökötyksen syvin olemus.

18/02/2018 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
KommunikaatioSitoutuminen

Papereiden heiluttelua

Kirjoittajalta Tiia 02/02/2018

Aluksi on parasta selittää, mitä tarkoittaa papereiden heiluttelu. Papereiden heiluttelu tarkoittaa avioeropapereiden heiluttelua puolison edessä henkisesti tai konkreettisesti. Erokortin pöytään laittamiselle on varmasti monia muitakin termejä, mutta meillä käytetään ilmaisua papereiden heiluttelu.

Riidan tuoksinassa ei uhkailla erolla. Kahden aikuisen parisuhteessa ei ylipäätään uhkailla erolla. Vastustan eron nostamista esille puolison pitämiseksi pelon vallassa, kontrollin tai hylkäämisuhan alla.

En myöskään usko siihen, että on hedelmällistä ristiriidan tullen ajatella, että erollahan tästä selviäisi. Ei enää tarvitsisi riidellä, jos laittaisi paperit vetämään. Jos pitää koko ajan eroa auki takaporttina, se estää paria kasvamasta.

Kun menimme naimisiin, meiltä kysyttiin, tahdommeko kulkea myötä- ja vastamäet kunnes kuolema meidät erottaa. Tahdoimme. Toivon elinikäistä ja hyvinvoivaa avioliittoa, mutta silti meillä tunnetaan ilmaisu papereiden heiluttelu. Enpä olisi vielä alttarille astuessani uskonut puhuvani papereiden heiluttelusta. Enkä ainakaan bloggaavani siitä.

Mitä on tapahtunut sittemmin, kun sanoimme tahdon? Paljon, mutta ihan tavallista pariskunnan elämää ylä- ja alamäkineen. Millaisessa tilanteessa meillä on heiluteltu papereita? Ristiriitatilanteessa. Kuulostaa pahalta. Silti olen vuosien varrella oppinut näkemään yhden perustellun syyn heilutella papereita.

Vaikka ei halua eroa, minusta jokaisen parin on tärkeä ymmärtää, että sellainen vaihtoehto on olemassa. Sen ymmärtäminen nostaa avioliiton arvoa. Emme ole naimisissa pakosta, vaan molempien tahdosta rakentaa hyvää yhteistä elämää ja tahtoa hyvää toisillemme.

Kun ymmärtää, että ero on periaatteessa mahdollinen, antaa se painavan syyn pitää hyvä huoli parisuhteesta. En halua jättää avioliittoa heitteille. Olen sanonut tahdon ja tahto vaatii työtä. Jos jompikumpi tai molemmat puolisoista laiminlyövät parisuhdetta, on perusteltua ottaa esille, että tämä voi jatkuessaan johtaa avioeroon. Ajatus siitä, että avioliitto on elinikäinen, ei saa olla peruste, että parisuhteen eteen ei tarvitse nähdä vaivaa.

Sen tiedostaminen, että ero on olemassa oleva mahdollisuus, vähentää myös paradoksaalisesti pelkoa. Minun ei tarvitse takertua avioliittoon peloissani roikkuen, koska en uskalla ajatella, että ero olisi mahdollinen. Meillä molemmilla on oma tahto ja emme ole yhdessä sen takia, että pelkäämme enemmän eroamista kuin avioliitossa yhdessä pysymistä. Olemme naimisissa siksi, että tahdomme olla ja pysyä yhdessä.  

Avioliiton hoitaminen ei tarkoita otsa rypyssä raatamista. Se tarkoittaa rakkaudella vaalimista ja ongelmien käsittelyä. Se on ajan antamista yhteisille keskusteluille ja puuhille, vastuun ottamista yhdessä ja erikseen kasvamisesta. Se tarkoittaa myös puolison ja itsensä, avioliiton, kohtelemista hyvin ja kauniisti.

Parisuhteen hoitamatta jättäminen näivettää parisuhdetta. Jos avioliitto jää heitteille, voi tulla syy heilauttaa papereita, jotta molemmat huomaavat, että suunnan täytyy muuttua. On aika kääntää kelkka ja suunnata kulku parisuhteen hoitamisen tielle. Sillä tiellä astellessa voi kulkea käsi kädessä puolisonsa kanssa, käsiä yhdessä heilutellen. Sillä tiellä kun ei ole tarvetta heilutella papereita.

02/02/2018 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
  • 1
  • …
  • 6
  • 7
  • 8
  • 9
  • 10
  • …
  • 18

Kategoriat

  • Kommunikaatio (44)
  • Muualle kirjoitetut tekstit (31)
  • Naiseus ja mieheys (5)
  • Odotukset (11)
  • Oma kasvu (23)
  • Perhe ja vanhemmuus (4)
  • Seksi (2)
  • Sitoutuminen (32)
  • Tarpeet (15)
  • Tunteet (34)
  • Vertaistuki (8)
  • Yhdessä kasvaminen (48)
  • Yleisiä ajatuksia (43)

Uudet artikkelit

  • Aikuinen anoppi
  • Riitänkö minä? -paniikki
  • Parisuhdeohjaussivustoni
  • Lämmin ja pehmeä
  • Loppuiko empatia?

Tietoja kirjoittajasta

Tietoja kirjoittajasta

Onnellinen avioliitto

Olen Tiia Brockman ja meidän avioliitto alkaa vuodesta 2008. Nautin kirjoittamisesta, keskusteluista, ymmärtämisestä, lukemisesta, viisastumisesta, kriiseistäkin ja uudelleen rakastumisesta puolisooni. Haluan jakaa löytöjä, pohdintoja ja oivalluksia. Perheemme arkea värittää kolme lasta. Kuva: Päivi Mäkelä

Meta

  • Kirjaudu sisään
  • Sisältösyöte
  • Kommenttisyöte
  • WordPress.org

@2017 - PenciDesign. All Right Reserved. Designed and Developed by PenciDesign


Takaisin sivun yläreunaan
Onnellinen avioliitto
  • Etusivu
  • Arkisto
  • Tietoja kirjoittajasta