Kirjoittaja

Tiia Brockman

Tiia Brockman parisuhdeohjaaja

Pariskunta tanssii ulkona ja kuva kuvastaa sitä iloa, minkä puolison tuki antaa.
Muualle kirjoitetut tekstitTarpeet parisuhteessa

Harmaudesta näkyväksi – Miten tukea puolisoa, kun elämä painaa?

Kirjoittajalta Tiia Brockman

Elämän raskaat jaksot ajavat meidät usein ahtaalle. Olo voi tuntua väsyneeltä, turhautuneelta ja, mikä pahinta, näkymättömältä. Kun arjen ilonaiheet ovat vähissä, puolison merkitys korostuu.

Miten puolisoa voi tukea silloin, kun harmaus valtaa mielen? Tässä neljä keinoa tuoda rakkaasi takaisin näkyväksi.

1. Anna tilaa kaikille tunteille

Raskaat ajat herättävät monenlaisia tunteita. Sallimalla puolisosi tunteet teet hänelle valtavan palveluksen. Kun raskaille ja ikäville tunteille on tilaa tulla näkyviksi, kumppanin lämpö voi taittaa niiltä terävimmän kärjen.

Muista: Kuultu tunne on siedettävämpi tunne. Jaettu tunne on kevyempi kantaa.

2. Kauniit sanat ovat vastalääkettä harmaudelle

Vaikeina aikoina päivät eivät täyty ilosta. Siksi on tärkeää katsoa puolisoa rakkaudella ja tuoda juuri silloin kannustuksen sanoja parisuhteeseen. Viljele lämpimiä sanoja, jotka saavat puolisosi säteilemään. Arvostus ja huomaavaisuus ovat vastalääkettä uupumukselle.

3. Kosketus viestii turvasta

Kosketusta kannattaa kylvää arkeen tietoisesti. Halaus, hipaisu, hartioiden hieronta tai hellä silitys kertovat välittämisestä tavalla, johon sanat eivät pysty. Puolison kosketus on aivan erityinen tapa kokea olevansa olemassa ja rakastettu.

4. Rohkaise kohti unelmia

Kun arki tuntuu rajoitetulta, on tärkeää löytää uutta unelmoitavaa. Se, että on jotain innostavaa, jota kohti mennä, mahdollistaa näkyväksi tulemisen uudella tavalla. Ole se puoliso, joka tukee toisen omaa projektia tai harrastusta ylpeydellä. Se valaisee koko kodin ilmapiiriä.

Näe puolisosi rakkauden valossa – silloinkin, kun hän ei itse siihen pysty.

Työskentelen nykyään parisuhdeohjaajana. Tuen parisuhteiden hyvinvointia ja autan parisuhteen haastavissa hetkissä parisuhdeohjauksissa. Lisää blogitekstejäni löydät parisuhdeohjaussivustoltani.

Korona-aika, jos mikä, herätti monenlaisia tunteita. Tämä on alunperin. Parempi avioliitto ry:lle kirjoitettu teksti korona-ajan kipuiluista parisuhdenäkökulmasta ja puolison tuesta niiden keskellä: Koronaharmaudesta näkyväksi

0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Perhe ja vanhemmuus

Sopeutumassa, mutta mihin?

Kirjoittajalta Tiia Brockman

Vietimme vasta neuropsykiatrisen sopeutumisvalmennusviikon. Viikko oli antoisa, vertaistuki oli kultaa ja uuttakin opin. Viikon jälkeen olen paljon miettinyt, mihin oikeastaan olimmekaan sopeutumassa? Lapsen nepsydiagnoosi ei ole ollut shokki tai vaikea asia käsitellä. Päinvastoin se on ollut helpotus, kuten usein kuulee vertaisten sanovan. Olihan tiedossa ilman diagnoosiakin, että nepsypiirteitä on. Jos neuvolassa todetaan, että lapsi kasvaa +2-käyrällä, harvoin se mikään yllätys vanhemmille on. Onhan tuon jo nähnyt omin silmin, että hän on pitkä lapsi. 

Diagnoosi tuo ilontunteen, nyt lapsi saa tukea ja apua. Diagnoosin jälkeen on kuitenkin alkanut paljastua se, mihin todella tarvitaan sopeutumista. Diagnoosi ei takaa mitään. Apua lapselle on onneksi vähän helpompi saada kuin ilman diagnoosia, vaikka sinniä ja paperisotaa siihenkin tarvitaan. Ymmärryksen ja tuen saaminen voi kuitenkin edelleen usein olla taistelun takana, eikä taistelukaan välttämättä auta. Siihen sopeutuminen on ahdistavaa. Tuntuu kuin olisi joutunut häkkiin. Näkee, tuossahan tukea voisi olla, mutta siihen ei kaltereiden läpi pääse käsiksi. Katsoo, tuossa voisi olla ymmärrystä, mutta se lentää pois näköpiiristä.

Mihin on vaikeinta sopeutua?

Vaikeinta onkin sopeutua siihen, että vaikka kuinka yrittäisin, en ehkä paljoakaan voi helpottaa edessä olevia, todennäköisesti kivikkoisia, vuosia. Voin yrittää raivata asenne-esteettömyyttä lapsen ympärille ja laajemminkin. Voin yrittää oppia mahdollisimman paljon itse. Voin yrittää kasvattaa ymmärrystä ja jakaa tietoa. Uskon avoimuuteen, mutta aina sekään ei johda ymmärrykseen. Onneksi voin rakentaa ympärilleni vertaistuen vahvasäikeistä verkkoa tukemaan ja kannattelemaan.

Yritän siis sopeutua siihen, että edessä on maraton. Omista voimavaroista täytyy pitää huolta, sillä tiedossa on lukemattomia palavereita, hakemuksia ja selvitystyötä, ennen kuin lapsi kasvaa toivottavasti turvallisesti aikuiseksi. Omastakin hyvinvoinnista täytyy pitää huolta, että jaksaa ottaa vastaa lapsen jumit, haasteet ja haastavat tunteet. Siispä täytyy jaksaa hakea myös itselle tukea ja apua. Koska yksin ei osaa, eikä jaksa. 

Mihin ei tarvitse sopeutua?

Siihen ei ole tarvinnut sopeutua, millainen lapsi on. Lapsi on ihana, herkkä, vahva ja viisas. Hän tarvitsee paljon tukea ja ymmärrystä, mutta hän myös kukoistaa, innostuu ja innostaa. Hänen käytöksensä ja haasteensa haastavat, mutta niiden takana on niin paljon hyvää ja kaunista. Rehellinen ja avoin sydän, taitava ja viisas mieli jättävät sanattomaksi onnesta. Saan olla juuri tämän lapsen äiti.

0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Kuva onnellisesta pariskunnasta nainen miehen sylissä kohotettuna kuvaa, miten parisuhteen hoitaminen on tuonut onnea elämääni.
Muualle kirjoitetut tekstitOma kasvu

Miten parisuhteen hoitaminen on muuttanut minua?

Kirjoittajalta Tiia Brockman

Uskon, että olisin eri nainen, jos en olisi mukana parisuhdetyössä. Jos emme olisi lähteneet parisuhdeleireille, kasvua tuskin olisi tapahtunut niin paljon. Mitä parisuhteen hoitaminen tekee ihmiselle?

Tunteiden kirjo on avautunut

Parisuhteen hoitamisessa ei voi välttyä aihepiiriltä nimeltä tunteet. Jo ensimmäisillä parisuhdeleireillä opin, että tunteita on satoja; monia muitakin ilon, väsymyksen ja ärtymyksen lisäksi. Omien tunteiden tunnistaminen ja tunteista puhuminen on usein edelleenkin työn alla, mutta kehitystä on tapahtunut hyväksyvämpään ja avoimempaa suuntaan. Mikä ilo onkaan ollut alkaa löytää tunneyhteys puolison kanssa: sen kauniimpaa ei ole kuin syvä yhteys tunnetasolla.

Itsetuntemus on syventynyt peiliin katsomalla

Peiliin katsominen on väistämätön osa parisuhdetyötä. Itsetuntemus ja -ymmärrys ovat syventyneet vuosi vuodelta. Enää ei juurikaan hävetä olla sellainen kuin olen. Itseluottamus on kasvanut ja rohkeus puhua vaikeista asioista vahvistunut. Luulen, että nykyään tunnen itseni kohtuullisen hyvin tai vähintäänkin paljon paremmin kuin kymmenen vuotta sitten. Olen aidompi ja toivon, että kasvan armollisemmaksi.

Realismi ja vertaistuki kantavat

En usko enää, että ruoho on vihreämpää muualla. Parisuhdetyö on opettanut, että kaikilla on haasteita parisuhteessa ja ne ovat yllättävän samankaltaisia.

Kukkahattu on pudonnut päästä ja yhtä aikaa lämmin realismi on kietonut vertaistuen myötä turvallisen peiton ympärille. Ymmärrystä ja tukea on tarjolla ja se auttaa.

Prioriteetit ovat muuttuneet

Parisuhdetyö on kasvattanut minua prioriteettien suhteen. Vaikka suorittaminen edelleen iskee usein päälle, niin ymmärrys tärkeimmistä asioista on kasvanut. Tärkeimmät asiat eivät ole aineellisesti tai saavutuksilla mitattavissa.

Olen tutustunut suureen joukkoon viisaita ja ihania ihmisiä parisuhdetyön myötä. Se on ollut suurenmoinen siunaus elämässä. He ovat kasvattaneet minua sanoillaan ja sydämellisyydellään. He ovat ammentaneet omasta kasvustaan toisille annettavaksi. Kiitos!

Kuori on saanut murtua

Minusta ei ole tullut edelleenkään helppo ihminen. Ristiriitoja syntyy: tunteet ovat heränneet laajemmin eloon ja tulleet vahvemmin näkyviin. Uskon kuitenkin, että niin minulla kuin lähimmillänikin on parempi olla, koska olen mukana parisuhdetyössä. Kuori on saanut monin tavoin murtua ja inhimillisempi vaimo, äiti ja ystävä tulla esiin.

Tervetuloa mukaan matkalle kohti parempaa itsetuntemusta ja syvempää yhteyttä?

Parisuhdetyö on vienyt minut sittemmin mukanaan ja työskentelen nykyään parisuhdeohjaajana. Tutustu tarjoamaani parisuhdeohjaukseen. Lue lisää tekstejäni myös parisuhdeohjausivustoltani.

Tämä alunperin Parempi avioliitolle ystävänpäiväksi kirjoittamani vieraskynäteksti.

0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Oma kasvuVertaistuki parisuhteelle

High-functioning weirdo

Kirjoittajalta Tiia Brockman

Hei, täällä minä, high-functioning weirdo. Erilainen.

Olen tuntenut itseni oudoksi lapsesta asti. Olin liikaa: liian kiltti, liian ahkera, liian vakava, liian herkkä. Kun menimme naimisiin, olin monin tavoin epä: epänaisellinen, epätyypillinen, epävarma. Sittemmin olen sulautunut maailmaan, mutta välillä tunnen edelleen itseni erilaiseksi ja vääränlaiseksi. 

Nykyään outouden tunteet nousevat siitä, kun tuntuu, että suhtaudun asioihin liian suurella tunteella ja intohimolla. Törmään kokemuksissani siihen, että otan asiat liian vakavasti, turhan tarkasti tai liian innokkaasti. Välillä harmittaa, että en osaa elää kevyesti, mutta onneksi ei enää kovin usein.

Sanoja outoudelle

Olen löytänyt sanoja haasteilleni. Minulla on taipumusta ahdistuneisuuteen sekä vaativuuteen. Nepsypiirteitäkin löytyy. Onhan ne vähän outoja juttuja, mutta toisaalta sitten eivät kuitenkaan. Ne ovat osa elämää, minun elämääni. Ne ovat osa ihan hyvää elämää.

Olen high-functioning. Olen toimintakykyinen tai jopa korkeasti toimintakykyinen, kuten ilmaus menee. Arki rullaa hyvin. En ole jähmettynyt erilaisuuden tunteisiin, vaan saanut löytää ympärille ihmisiä, jotka ymmärtävät ja rakastavat. Joille kelpaan tällaisena.

Meitä ei olekaan aivan vähän

En ole yksin. Tämän termin, high-functioning weirdo, sain ystävältäni. Se on annettu rakkaudella ja ajatuksella ”meitä ei olekaan aivan vähän”. En ole yksinäinen enää usein. Uskon, että minua tarvitaan ja minulle on paikkani tällaisenaan.

Vaimona ja äitinä saan olla minä. Vähän outo ja erilainen, mutta silti ihan kelpo vaimo ja ihan hyvä äiti. On aivan okei olla high-functioning weirdo. Liityhän kerhoon, jos siltä tuntuu!

Ps. Opiskelin nepsyvalmentajaksi. Lue tekstini aiheeseen liittyen: Vahvistammeko parisuhteessa tunnetta, että kumppani on huono?

2 kommenttia
3 FacebookTwitterWhatsappEmail
Parisuhteen hoitaminen ja kasvuSitoutuminen

Luottamuksen arvoinen – luottamus parisuhteessa

Kirjoittajalta Tiia Brockman

Luottamus parisuhteessa on sitä, että luottaa toisen yrittävän parhaansa

Luottamus parisuhteessa on minulle sitä, että tietää toisen yrittävän parhaansa yhteisen hyvän eteen. Se ei tarkoita onnistumista kaikessa ja aina, mutta se tarkoittaa hyvän haluamista toiselle. Arkisella tasolla pienemmät sovitut asiat voivat joskus unohtua, mutta hyvä halu ei unohdu.

Mitä luottamus on arkisella tasolla?

Tiukassa paikassa luottamus on sitä, että tietää, että täysin varmasti toinen yrittää parhaansa. Luottaa että, jos jotain sattuu, hän pitää huolta kaikin voimin. Tietää, että hän tukee lujasti. Uskoo, että hän luottaa minuun, vaikka olisin mokannutkin. Varmuutta, että toinen tulee luokseni, jos häntä tarvitsen, vaikka maailmaan ääriin. Luottamus on suojaava kilpi.

Itsekeskeisyys ja luottamuksen mureneminen

Luottamusta rikkoo itsekeskeisyys. Luottaessani ajattelen, että toinen ajattelee myös minun parastani ja haluaa nähdä asiat paitsi omalta, niin minunkin kannaltani. Jos joudun huomaamaan, että minut oli unohdettu, se vie kauemmas puolisosta. Pelko luottamuksen menettämisestä on minulle pohjimmiltaan pelkoa, etten ollutkaan tärkeä toiselle. Pelkoa, että hänelle tärkeintä olisi hänen oma etunsa.

Luottamus rakentuu ajan kanssa

Luottamuksen arvoiseksi osoittaudutaan ajan kanssa. Kun saa huomata, että puoliso on matkan varrella reilu ja harkitsevainen, avoin ja rehellinen, monin tavoin osaava ja ajattelevainen, se rakentaa pala palalta luottamusta. Joustavuus ja empaattisuus lisäävät luottamusta. Lämpö ja läheisyys vahvistavat sitä.

Miten luottamus palautetaan virheiden jälkeen?

Inhimillisyys ei luottamusta vie, mutta kyvyttömyys myöntää virheensä ja pyytää niitä anteeksi, nakertavat luottamusta. Joskus omasta pelosta, osaamattomuudesta tai väsymyksestä käsin rikomme luottamusta. Se on ymmärrettävää, kun sen myöntää, mutta tuhoisaa, jos sen vierittää toisen syyksi.

Luottamus on onnellisen parisuhteen ydinasiaa

Se tunne, että on luottamuksen arvoinen ja vierellä on luottamuksen arvoinen kumppani, on suoraan onnellisen parisuhteen ytimestä. Luottamuksen ilmapiiriin mahtuvat vahvuudet ja heikkoudet avoimesti ja rakkaudellisesti. Luotettavalla tiimillä on hyvä käydä tulevan tuulia päin, sisältäpäin vahvoina ja lujina.

Jos kaipaatte tukea luottamuksen palauttamiseen

Joskus luottamus säröilee niin syvästi, että sen korjaamiseen tarvitaan ulkopuolista apua. Monet pohtivat tässä vaiheessa pariterapiaa. Toimin nykyään parisuhdeohjaajana. Parisuhdeohjaus tarjoaa konkreettisia työkaluja luottamuksen ja turvallisuuden jälleenrakentamiseen.

Lue parisuhdeohjaussivustolta tekstini Kun kumppani miettii eroa ja Miten rakkautta korjataan?

Tutustu myös laajemmin mustasukkaisuutta käsittelevään tekstiini Mustankipeä sekä suosittuun tekstiini Näkökulmia luottamukseen.

0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Tunnelmalliset kynttilät kuvaavat parisuhteen joulun tunteita.
Muualle kirjoitetut tekstit

Meidän joulumme – 5 askelta rakkaudelliseen juhlaan

Kirjoittajalta Tiia Brockman

Joulu on juhlista se, joka usein lataa parisuhteelle ja perheelle kovimmat odotukset. Mutta mistä aito joulun tuntu lopulta syntyy? Kerron viisi ajatusta siitä, mitä ”hyvä joulu” voi parhaimmillaan tarkoittaa parisuhteessa.

1. Hyvää joulua – Itsen ja toisen huomioimista

Hyvää ovat rakkaimmat ihmiset. On hyvää antaa jouluna toisille itsestään – ajatuksillaan, teoillaan ja sanoillaan. Mutta aivan yhtä tärkeää on huolehtia itsestään. Jos olo on väsynyt, on viisasta sanoittaa omat tarpeensa: ”Tarvitsen nyt lepoa ja hetken omaa rauhaa.”

2. Lämpöistä joulua – Lähellä olemista

Kosketus, halaus ja syli tuovat lämpöä, joka on välittömästi saatavilla. Puolison helliminen on yksi ihanimpia asioita, mihin voimme jouluna aikaamme käyttää. Pieni hipaisu kuusen katveessa tai pitkä halaus keittiössä kertovat enemmän kuin kalliit lahjat.

3. Iloista joulua – Hymyn voimaa

Hymy viestittää arvostusta, hyväksyntää ja rakkautta. Aina ei kuitenkaan ole hyvä mieli, edes jouluna. Vaikeissakin hetkissä pienen, rakkaudellisen hymyn suominen puolisolle on suuri asia. Yksi hymy voi kantaa vaikean hetken yli.

4. Hauskaa joulua – Naurua ja epätäydellisyyttä

Jos jouluna saa nauraa sydämensä pohjasta, on saanut virkistävän lahjan. Kommellukset, epätäydellisyys ja aito elämä – niissä on monta syytä antaa naurun raikua. Lämmin yhteinen nauru vahvistaa ja hoitaa rakkautta.

5. Rauhallista joulua – Tässä ja nyt

Joulun arvokkaimmat asiat eivät vaadi valmistelua. Ne ovat tässä ja nyt. Pysähdy hetkeksi, katsele ympärillesi ja näe joulun rauha sellaisena kuin se on, ilman suorituspaineita.

Näe puolisosi rakkauden valossa myös jouluna.

Tutustu myös muihin teksteihini parisuhdeohjaussivustollani.

Tämä on alunperin Parempi avioliitolle kirjoitettu jouluisen lämmin teksti Meidän joulumme.

0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
OdotuksetYleisiä ajatuksia

Parisuhde on kahden kauppa

Kirjoittajalta Tiia Brockman

Olen alkanut ymmärtää, että parisuhde on kahden kauppa ihan kaikessa päättämisessä. Se, millainen ajatus minulla oli ja on jokaisesta päätöksestä, joka parisuhteeseen liittyy, ovat minun ajatuksiani. Yhtä lailla puolisollani on omat ajatuksensa jokaisesta pienemmästä ja isommasta ratkaisustamme. Juuri tässä parisuhteen kauneus piilee.

Monesti on tuntunut vaikealta, kun asiat eivät menneet odotusteni mukaan. Kuitenkin jos ne olisivat menneet minun toiveideni mukaan, kyseessä ei olisi hyvä parisuhde. Silloin kyse olisi päsmäröinnistä tai siitä, että saisin olla ihan itse itseni kanssa: ei parisuhteesta lainkaan.

Viisaus ja siunaus piilevät siinä, että elämä on meidän elämämme ja meidän näköisemme. Ei juuri täsmälleen sinun näköisesi, eikä juuri täsmälleen minun näköiseni. Silloin siinä on paljon sinun tuomaa uutta minulle ja paljon minun tuomaa uutta sinulle, josta muodostuu meidän yhteistä. Silloin sinä hiot minua ja minä sinua.

Arvot ovat toki ne, jotka luovat pohjan, että molemmilla on samoja suuntaviivoja mielessä yhteiselle taipaleelle. Mutta samantyyppisillä arvoillakin yhteinen maailma rakentuu tuhansista pienemmistä ja isommistä päätöksistä ja valinnoista. Usein se muodostuu myös siitä, mitä elämä tullessaan tuo ja miten siihen vastaamme.

Parisuhde ei ole minun, eikä se ole sinun, vaan se on meidän. Hyvä parisuhde on enemmän ja erilaista kuin minä ja enemmän ja erilaista kuin sinä. Olen monesti miettinyt, millaista elämäni olisi ilman puolisoa tai lapsiamme. Todella monet elämääni värikkäämmäksi ja avarammaksi tekevät asiaa katoaisivat. 

Olen kontrollifriikki ja välillä on ollut vaikea antautua yhteisille päätöksille: jakaa vastuuta ohjaksista. Mutta olen myös oppinut nauttimaan siitä, että vastuuta voi jakaa ja maailma saa laajentua. Yhteinen elämä on välillä mutkikasta, mutta se on hieno kahden kauppa.

*******************

Lue tuoreimpia pohdintoja parisuhteen työstämisestä parisuhdeohjaussivustoltani.

0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Pariskunta on läppärillä teltassa. Kuva kuvastaa, miten verkkoparisuhdekurssille voi osallistua mistä vaan.
Muualle kirjoitetut tekstitParisuhteen hoitaminen ja kasvu

Uusia näköaloja kotisohvalta – Kokemuksia verkkoparisuhdekurssista arjen keskellä

Kirjoittajalta Tiia Brockman

Moni pohtii, voiko verkkokurssi tai etätapaaminen todella antaa saman syvyyden kuin lähitapaaminen. Kirjoitin kokemuksistani verkkoparisuhdekurssilta, kun arki ja parisuhteen hoitaminen kohtasivat kotona.

Syysseminaarimuistoja ja verkkoparisuhdekurssin aloitus

Olemme kaksi viimeisintä vuotta käyneet Syysseminaarissa Järvenpäässä syyshuoltamassa parisuhdettamme. Ne ovat olleet ihania ja voimauttavia reissuja, vaikka Oulusta matkaa Järvenpäähän onkin. Nyt elämme korona-aikaa ja tänä vuonna Syysseminaari järjestettiin verkkokurssina. Päätimme osallistua tapahtumaan etänä, kotoa käsin. Ihan kotisohvalta tapahtumaan osallistuminen ei kuitenkaan minulta onnistunut.

Verkkosyysseminaarin lauantaiaamupäivään osui tyttäreni luokan perheiden retki. Mieheni kuunteli Syysseminaarin aamupäivän osuuden kotoa, minä retkeilin kolmen lapsemme kanssa merenrantalehdossa. Iltapäiväksi vein lapset mummolaan. Kun ennätin kotiin, mieheni toi korvaani välittömästi toisen AirPodin ja pääsin iltapäivän luennon tunnelmaan.

Haasteena arjen ja parisuhdekurssin yhdistäminen

Olo oli vähän kireä. Olisin halunnut kuunnella rauhassa aamupäivän luennon aamupäivällä, sillä olin odottanut innolla viikonlopputapahtumaa. Jouduin huomaamaan, että kotioloissa tapahtumaan osallistuessa arki ja lasten tarpeet menivät herkästi edelle. Pääsin kuitenkin nopeasti hyvään parisuhdeleiritunnelmaan saatuani kuulokkeen korvaan ja söimme lounaan yhdessä keittiönpöydän äärellä kuunnellen samalla iltapäivän luennon.

Pienryhmät ja vertaistuki toimivat myös etänä

Luennon jälkeen alkoivat pienryhmät eli vertaisryhmät etäyhteyksin. Olin odottanut erityisesti pienryhmiä, sillä olen aina kokenut ne hyvin antoisiksi. Sitä ne olivat myös nyt. Saman tien kun etäyhteydet avautuivat, pääsin innostuneeseen, keskittyneeseen ja rentoutuneeseen pienryhmätunnelmaan. Voi, miten nautinkaan! Aamupäivän antoisan luennon kuuntelin lauantaina pienryhmien jälkeen viikkosiivousta tehden. Oli tavallista mukavampi siivouskerta se.

Sunnuntain piti olla varattu kokonaan Syysseminaarille, mutta tilanne muuttui ja aamupäivä menikin taas lasten ehdoilla. Aamupäivän luennon kuuntelin Prismassa kuulokkeet päässä, viikko-ostoksia tehden. Luento oli hyvä ja nosti selvästi Prisma-reissun arvoa. Onneksi sunnuntain iltapäivän luennon sain kuunnella rauhassa kotoa käsin kaksin puolisoni kanssa ja pienryhmät olivat taas mahtavat.

Verkkokurssin haasteet ja hyödyt lapsiperheellisille

Mitä opin ensimmäisestä verkkoparisuhdekurssistani? Syysseminaari oli sisällöltään aivan yhtä hyvä ja lämmintunnelmainen etäyhteyksilläkin toteutettuna. Pienryhmä toimi loistavasti myös verkossa. Ainut ongelma olin minä itse. Olisi pitänyt ymmärtää myös etätapahtuman kohdalla varata aidosti ja rohkeasti koko viikonloppu parisuhdekurssin käyttöön. Kotona kodin ja lasten puuhat ovat niin lähellä, että veivät helposti mukanaan.

Toisaalta ja positiivisesti ajateltuna viikonlopun kotityöt etenivät tavallista tahtia ja lasten ei tarvinnut ikävöidä vanhempiaan reissussa. Arki siis pyöri normaalisti eikä kerryttänyt kotityötaakkaa tapahtumaa edeltäviin ja seuraaviin arkipäiviin. Pakkaamiseenkaan ei tarvinnut käyttää aikaa. Taloudellisesti etätapahtuma oli huomattavasti huokeampi kuin viikonlopputapahtuma matkoineen ja univelkaa ei kertynyt matkustuspäivistä. Kotiinkin liittyy nyt uusia, ihania muistoja, kun mietin, miten täällä vietimme yhdessä Syysseminaaria ja istuimme ihan rauhassa vierekkäin pienryhmässä.

Etätapahtumaan osallistuminen oli helppoa ja kynnys matalalla. Pienryhmäosuuden olisi voinut korvata halutessaan myös paritehtävillä, mutta minusta pienryhmä on aina kurssien parasta antia. Monta tärkeää oivallusta sain tehdä myös tänä vuonna Syysseminaarissa. Voin siis lämmöllä suositella verkkoparisuhdekurssia. Vinkiksi annan vain: varaa oma viikonloppusi aidosti tapahtuman käyttöön. Kevätseminaaria odotellessa!

Tarjoan uusia näköaloja kotisohvalle parisuhdeohjauksissa

Verkkokurssit ovat loistava tapa aloittaa, mutta joskus tilanne vaatii yksilöllisempää kohtaamista. Edelleen oman parisuhteen hoitaminen on minulle tärkeää, mutta intohimo parisuhdetyöhön on saanut minut opiskelemaan parisuhdeohjaajaksi. Tarjoan parisuhdeohjaukjsia Oulussa ja etänä ympäri Suomen. Voit tulla vastaanotolle juuri sellaisena kuin olet – vaikka siltä kotisohvalta käsin. Olen saanut vuosien myötä huomata, että etäohjaukset toimivat myös oikein hyvin.

Tutustu palveluihini ja varaa aika tästä

Tämä teksti on kirjoitettu alunperin vieraskynätekstinä Parempi avioliitto ry:lle otsikolla Uusia näköaloja kotisohvalle verkkoparisuhdekurssilta.

0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
SitoutuminenTunteet parisuhteessa

Kipukohtia osa 2

Kirjoittajalta Tiia Brockman

Pariterapiassa ja avioliittoleireillä olemme usein palanneet vuosien takaisiin asioihin. Monet parisuhteen kipeät kohdat ja koettelemukset liittyvät ensimmäisiin yhteisiin vuosiin. Ne samaiset vuodet ovat yhtäältä rakastumisen kultapölyn, mutta myös pelkojen peitossa.

Valitsitko sinä minut?

Tämä kysymys saa edelleen kipua aikaan, vaikka on nykyään melko hyvin parantunut haava. Meidän suhteemme alkoi monin tavoin eritahtisesti. Olimme ensin vuoden läheisiä ystäviä, minä syvästi rakastuneena, puolisoni ystäväpohjalta. Kun aloimme seurustella, olimme eri pisteissä kumpainenkin. Minä olin nuorempi ja seurustelin ensirakkauteni kanssa. Puolisolleni tilanne oli erilainen.

Olisin mennyt mielelläni naimisiin kutakuinkin samantien. Puolisoni tarvitsi omien elämänkokemustensa myötä paljon enemmän aikaa sitoutumisen pohtimiseen. Tämä eritahtisuus on täysin ymmärrettävää, mutta oli inhimillisesti kivulias kokemus. 

Valitsitko minut -kysymyksestä paraneminen on ollut pitkä prosessi. Monet kerrat olen ajatellut, että ehkä olin liian innokas, tyrkyllä, satuin vaan olemaan siinä, kelpasin suorituksillani, en itsenäni tai tulin vahingossa valituksi. Vasta, kun itsetuntoni on alkanut eheytyä ja parisuhteessamme tunneyhteyden luoma turvallisuus lujittua, olen oppinut luottamaan, että tulin valituksi ihan omana itsenäni. 

Ehkä tässä kaikessa on kyse parisuhteen huijarisyndroomasta? Ajattelin pitkään, että tilalleni olisi kuulunut joku parempi ja taitavampi, helpompi, mieleltään kevyempi ja vähemmän herkkä vaimo. Yritin suorituksilla ostaa itseäni hyvän vaimon paikalle, en luottanut, että olin siellä ihan lähtöoletuksena. 

Nykyään hetkittäin ja väsyneenä iskee epäilys, olenko riittävän hyvä sinulle. Mutta osaan jo luottaa vastaukseen: ”Rakastan sinua. Olet minulle paras.”

*****************

Lue lisää parisuhteen vaalimisesta nykyiseltä parisuhdeohjaussivustoltani: Kymmenen ihanaa syytä tulla parisuhdeohjaukseen.

0 kommenttia
2 FacebookTwitterWhatsappEmail
Tunteet parisuhteessa

Kipukohtia osa 1

Kirjoittajalta Tiia Brockman

Olen viime aikoina miettinyt paljon kipupisteitä, joita elämä on aiheuttanut. Niitä ei ole ollut helppo miettiä ja niistä on vaikea kirjoittaa. Niistä on kuitenkin tärkeä kirjoittaa. Aloitan kirjoittamalla kipukohdasta oma perhe vs. maailma. 

Olin nuori, kun rakastuin puolisooni ja menimme naimisiin sekä varsin nuori olin edelleen, kun saimme lapsia. Olin myös naiivi. Sekä puolison valinnan että perheellistymisen suhteen luotin, että ihmiset luottavat minuun. Olinhan elänyt vastuullisesti ja tunnollisesti lyhyen elämäni siihenkin asti. 

Ajattelin, että puolestani iloitaan, kun olen löytänyt ihanan miehen. Uskoin, että puolisoni puolesta ollaan onnellisia, kun hän on saanut minut rinnalleen. Ajattelin, että meihin luotetaan, että teemme hyviä valintoja yhdessä. Luotin, että lapsistamme ollaan haltioituneita ja heidän kanssaan halutaan viettää aikaa ja tukea samalla meidän parisuhdetta ja jaksamista. Uskoin, että vanhemmuuteemme luotetaan, vaikka saisimme erityislapsenkin.

Pettymys omaan naiiviuteen

Edellä esitetyt ajatukset on nykyperspektiivistä naiiveja ja myyttejä. Eihän maailma toimi näin. Epäilijöitä riittää, tuomitsijoita myös. Eivät iloiset asiat tuota aina iloa ympärilleen, vaan kateutta ja vihaakin. Jokaisella on oma elämänhistoriansa, kokemuksensa ja kipunsa ja he toimivat sieltä käsin. Empatiaa on ihmisillä eri verran. Eivät kaikki pidä lapsista tai ymmärrä lapsia. Eivät kaikki tunnista erityislasta, vaan näkevät tilanteet vanhemmuuden puutteena. Eivät kaikki neuvokaan elämänviisaudestaan ja -kokemuksestaan käsin, vaan aivan muista syistä.

Nyt tajuan, miten paljon vähemmällä olisin päässyt, jos olisin nähnyt elämää vähän enemmän ennen perheellistymistä. Olisin säästynyt pettymyksiltä ja katkeruudeltakin, jos lähtöodotukseni olisivat olleet erilaiset. Jos olisin valinnut pessimisti ei pety -linjan. Jos olisin ymmärtänyt laskea odotukseni matalalle maailmaa kohtaan ja nostaa valmiiksi suojaukseni tasoa. Sillä ei maailma toimi niin kuin nuorena ajattelin.

Olen tuntenut häpeää ja syyllisyyttä naiiviudestani. Miten saatoinkaan lähteä elämään noin korkein odotuksin? Avoimena, takki auki ja hehkuen elämänonnea. Olisi pitänyt ymmärtää varoa, laittaa onni visusti vakkaan ja huomata epäillä.

Vaikeudet kasvattavat ja perheestä osaa olla kiitollinen

Nyt katselen maailmaa kolmen lapsen hemmetin ylpeänä äitinä ja rankkojen ja vaikeidenkin vuosien jälkeen puolisoni onnellisena vaimona. Jos jotain merkittävää olen elämässäni saanut aikaan, se on tämä perhe. Se on unelma, jota lähdin tavoittelemaan ja johon uskoin. Se unelma on saanut siunauksensa ja siitä olen kiitollinen joka päivä. Perheemme eteen on tehty valtavasti töitä, niin minä kuin puolisoni, ja moni muu myös, meitä matkan varrella tukenut.

Tunnen vaikeita tunteita niitä kohtaan, jotka epäilivät tai eivät luottaneet. Nuorena ajattelin, että kai minua onkin oikeus epäillä, olenhan nuori ja kokematon. Nyt se suututtaa. Ajattelen, että olisin ansainnut tulla luotetuksi ja tuetuksi. Ymmärretyksi myös matkan varrella, kun yritin ymmärtää maailmaa. Olin liian kiltti ja epävarma, kun en sanonut vastaan. Olin liian naiivi, kun olin avoin silloin, kun olisi ollut viisainta suojautua. 

Kuitenkin näen nyt myös, että vaikeudet kasvattavat. Ympärilleni on hioutunut timanttisia ihmisiä, jotka jakavat iloni perheestäni. He ymmärtävät kompasteluni ja väsymykseni tuomitsematta. He ovat tukenani ja heidän myötätuntoonsa ja -iloonsa voin luottaa. 

Kaikkia ei voi miellyttää, sen on elämä opettanut. Vaikka en ole aina osannut ja jaksanut, koen, että tärkeimpäni, lapset ja puolisoni, luottavat minuun. Sen luottamuksen arvoinen haluan yrittää olla nyt ja vasta.

***************

Tutustu myös uudempiin blogiteksteihini parisuhdeohjausblogissani: Miten minusta tuli parisuhdeohjaaja?

0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail