Kategoria

Tarpeet parisuhteessa

Parisuhteessa jokaisella on omat emotionaaliset ja käytännön tarpeensa. ”Mitä sinä tarvitset?” on yksi parisuhteen tärkeimmistä kysymyksistä. Tässä kategoriassa syvennymme omien ja puolison tarpeiden tunnistamiseen, sanoittamiseen ja kohtaamiseen. Tutkimme, miten erilaisten tarpeiden yhteensovittaminen rakentaa turvaa ja miten vaille jäämisen kokemukset vaikuttavat suhteeseen. Ymmärrä, tunnista ja täytä tarpeet, jotta yhteys ja tyytyväisyys syvenevät.

Kommunikaatio parisuhteessa Tarpeet parisuhteessa

Parisuhdeakku ja arjen lataus:
Miten pitää yhteys elossa?

Kirjoittajalta Tiia Brockman 30/12/2016

Millainen on sinun parisuhdeakkusi? Entä kumppanisi? Millainen parisuhdeaika akkuasi lataa parhaiten? Entä kumppanisi akkua?

Erilaiset parisuhdeakut ja lataustarpeet

Olen miettinyt omaani. Minun parisuhdeakkuni ei pysy pitkään 100 % lataustasossa. Pudotus täydestä latauksesta 50 prosenttiin tapahtuu nopeasti. Vaatii päivittäin vähintäänkin lyhyttä parisuhdeaikalatausta pitää akun tilanne suunnilleen kunnossa ja säännöllisesti kunnon latausta saada akku täyteen. Päiväkin ilman latausta saa akun varauksen putoamaan alhaiseksi. Olisi varmasti helpompaa, jos akku pysyisi pitempään lähes täynnä. Toisaalta tiuhaan latausta tarvitseva akku muistuttaa säännöllisen latauksen tarpeesta, joten lataaminen ei pääse helposti unohtumaan.

Arjen pikalataus auttaa jaksamaan

Parisuhdeakkuni on kuitenkin sitkeä. Vaikka akku piippaisi jo punaisella, se ei hevillä sammu. Se taistelee vähälläkin virralla sinnikkäästi siihen asti, kunnes akun saa ladattua edes osittain. Onneksi sen saa nousemaan hälyttävästä varaustasosta hieman parempaan lataustasoon pikaisellakin latauksella. Halaus ja pieni keskusteluhetki toimii hienosti pikalatauksena: sillä jaksaa taas vähän matkaa.

Loma ja haasteet akun lataamisessa

Lomalla parisuhdeakkuja on hyvä yrittää ladata täyteen. Kuitenkin lasten sairastelut tai muut arjen vastoinkäymiset voivat hidastaa akun latautumista. Se on tuttua ja harmillista. Oma toiveeni kun kuitenkin olisi, että lomalla akun saisi ladattua täyteen arkea varten.

Löydä teille sopivat latauskeinot

Vuosien myötä jokainen oppii, miten omaa parisuhdeakkua on parasta ladata arjessa ja lomalla. Minulle lomalla saunominen kahden kesken rauhassa on hyvä lataus. Saunassa eivät laitteiden piipitykset ole hidastamassa parisuhdeakun latausta ja on aikaa jutella rauhassa. Hiihtolenkki yhdessä on myös mainio laturi tai torkut oman rakkaan kainalossa.

Parisuhdeakku tarvitsee latausta säännöllisesti. Kannattaa yhdessä etsiä sekä parhaat arjen että loman latauskeinot molemmille. Rakkaan kainalo on yleensä ainakin varma latauspaikka.

Päivitys 2026: Läheisyys ja nepsypiirteet

Vuosien varrella olen oppinut, että parisuhdeakun latautumiseen vaikuttaa merkittävästi myös kummankin kumppanin hermoston kuormitus. Erityisesti nepsyperheissä akun lataus voi vaatia aivan erityistä huomiota: aistiystävällistä ympäristöä tai selkeästi sovittua yhteistä aikaa.

Joskus ”latausjohto” voi olla solmussa vuorovaikutuksen haasteiden vuoksi. Autan nykyään työssäni parisuhdeohjaajana ja nepsyvalmentajana löytämään ne juuri teille sopivat laturit.

30/12/2016 0 kommenttia

Pilvimassan takana pilkottava valo kuvaa toivoa mustasukkaisuuden kipeiden kysymysten keskellä. Keskusteleminen voi tuoda turvaa ja läheisyyttä.

Mustankipeä – mustasukkaisuus parisuhteessa

Kirjoittajalta Tiia Brockman 28/03/2016

Mustankipeä on kuvaavampi sana kuin mustasukkaisuus

Mustasukkaisuus sanana ei ole riittävän tehokas kuvaamaan mustasukkaisuuden tunnetta. Se on liian kepeä. Mustankipeä on selkeästi parempi – kipeää ja mustaa.

Miksi mustasukkaisuus on olemassa?

Olen yrittänyt viime aikoina ymmärtää mustasukkaisuuden tunnetta. Olen lukenut aiheesta ja yrittänyt tajuta, miksi niin viheliäinen tunne edes tarvitsee olla olemassa. Mustasukkaisuudellahan ei voita mitään, sillä se ei oikeasti auta. Se ei muuta asioita paremmaksi, päinvastoin. Yleensä se pahentaa niitä epäluuloisuudellaan ja epäluottamuksellaan.

Olisiko helpompaa, jos mustasukkaisuuden tunnetta ei olisi olemassa? Olisi varmasti. Ei olisi sitten menettämisen pelkoa eikä epäluottamustakaan. Kuitenkaan ei ole olemassa syvää rakkautta ilman menettämisen pelkoa ja jonkinlaista riippuvuutta. Ei voi välittää ja olla välittämättä yhtä aikaa. Jos ei voisi rakastaa todella paljon, ei maailma silloinkaan hieno paikka olisi, vaikka mustasukkaisuutta ei sitten ehkä olisikaan olemassa.

Mustasukkaisuus ei ole häpeällinen tunne

Jokaiseen parisuhteeseen kuuluu varmasti välillä mustasukkaisuuden tunteita. Olen tajunnut, että se ei ole häpeällistä ja tunnetta ei tarvitse piilottaa tai naamioida. Vaistomainen reaktiohan on piilottaa koko tunne, mutta se ei ainakaan auta mitään. Todellisten tunteiden piilottelu vain lisää epäluottamusta puolin ja toisin.

Mitä mustankipeyden taakse kätkeytyy?

Jos mustasukkaisuus painaa mieltä, juuri silloin on tärkeintä puhua niistä aidoista tunteista mustankipeyden takana. On tärkeää miettiä yhdessä, ovatko molempien tarpeet saaneet täyttyä vai ovatko ne jääneet liian vähäiselle huomiolle kaikkien muiden asioiden takia? Olemmeko muistaneet pitää läheisyyttä ja keskusteluyhteyttä yllä? Olemmeko avoimia? Ovatko jotkin asiat tabuja? Pystymmekö puhumaan kaikista tunteista, peloista ja huolistakin?

Luottamusta ei voi rakentaa ripustautumalla

Varmasti mustasukkaisuuteen on toisinaan syytä, mutta uskon, että usein siihen ei ole varsinaista syytä. Se kertoo, että nyt on aika vahvistaa lämpöä ja turvaa välillämme, työstää omia kipuja ja kuunnella toinen toista. Keskustella siitä, missä mennään, mitä ajattelet? Ripustautuminen ei auta mitään. Toista ei voi sitoa. Mutta toinen toisensa voi oppia tuntemaan hyvin.

Voi luottaa toiseen ja antaa toiselle tilaa, mutta samalla myös tuoda omat tarpeensa ja haavoittuvaisuutensa julki toiselle. Kun rakastaa, ei halua tahallaan satuttaa toista. Jokainen meistä tarvitsee omaa tilaa ja aikaa. Kuitenkin yhtä lailla tarvitaan myös aikaa ja tilaa läheisyydelle parisuhteessa. Se meinaa aina joskus unohtua arjen tiimellyksessä.

Mustasukkaisuuteen paras lääke on puhuminen

Mustankipeyteen on lääke. Se on puhuminen. Sen avulla kipu ja musta saadaan vähenemään ja tilalle lisää läheisyyttä ja maailman kaikki värit. On siinä mustakin mukana, mutta vain yhtenä värinä kaikkien muiden värien joukossa.

Kannattaa muistaa, että on erityisen hienoa, kun uskaltaa puhua mustastakin. Se on suurinta luottamusta, ettei tarvitse piilottaa mitään väriä elämästään.

Jos tarvitsette keskusteluapua mustasukkaisuuteen

Mustankipeys voi joskus lukita parisuhteen vuorovaikutuksen niin tiukasti, että tilannetta on vaikea purkaa omin voimin. Tällöin pariterapia tai parisuhdeohjaus voi tarjota ulkopuolisen peilin ja turvallisen ympäristön myös mustien tunteiden kohtaamiseen yhdessä. Työskentelen nykyään parisuhdeohjaajana Oulussa ja palvelen myös etäyhteyksin.

Lue myös lisää luottamuksesta

Näkökulmia luottamukseen -teksti ja Luottamuksen arvoinen -teksti avaavat myös syvällisesti luottamuksen rakentumista ja luottamukseen vaikuttavia asioita.

28/03/2016 0 kommenttia

Tarpeet parisuhteessa

Mä tarvin sua – tarpeet parisuhteessa

Kirjoittajalta Tiia Brockman 06/06/2015

Tarpeet ovat olleet tapetilla blogissa ennenkin, mutta asia ei ole silti tullut valmiiksi omassa mielessä. Viime aikoina on tullut mietittyä, että onko olemassa oikeita ja vääriä tarpeita parisuhteessa? Minun tarpeenihan kun varmasti ovat aitoja ja oikeita. Puolisoni tarpeet taas eivät ole niin tarpeellisia ja niitä voisi myös kehittää parempaan suuntaan.

Ovatko molempien tarpeet yhtä hyviä ja ”oikeita”?

On niin helppo arvostella omasta perspektiivistä puolison tarpeita vähempipätöisiksi tai muuten vaan erikoisiksi. Ei ihminen voi tarvita sitä, että istuu sohvalla ja tuijottaa kavereiden kanssa jalkapalloa. Ei ihminen voi tarvita sitä, että pulisee tuntikausia puhelimessa ystävien kanssa. Nämä ovat karrikoituja ja stereotyyppisiä esimerkkejä, mutta niiden kautta voi päästä pintaa syvemmälle. Kuka minä olen määrittämään sitä, mitä minun puolisoni tarvitsee voidakseen hyvin? Kuka minä olen määrittämään sitä, mitä hän tarvitsee minulta ja parisuhteelta?

Tarpeisiin tulee helposti jo ihan selkärangastakin sukupuolittuneita ohjeita. On asioita, joita naiset eivät tarvitse ja miehet tarvitsevat välttämättä ja päinvastoin. Miehen ei tarvitse itkeä. Naisen ei tarvitse saada omaa aikaa perheeltä. Taas karrikoituja esimerkkejä, mutta voi olla vaikeampi täyttää sellaista tarvetta, joka on ollut perinteisesti omalle sukupuolelle vieras tarve.

Tarkka kuunteleminen avaa ymmärrystä

Olen vihdoin huomannut, että tarpeiden suhteen keskeisintä on avata korvat. Täytyy kuunnella puolisoa keskittyen. Jos en kysy puolisoltani, miltä hänestä tuntuu ja mitä hän tarvitsee, miksi ja miten, ollaan jo metsässä. Minun tarpeeni ja kokemusmaailmani tuskin avaa paljoakaan sitä, mitkä ovat puolisoni tarpeet ja miksi. Minun täytyy malttaa kuunnella ja haluta ymmärtää ja hyväksyä. Jotta tiedän, mitä puolisoni oikeasti tarvitsee ja voin antaa hänelle mahdollisuuden tarpeiden täyttymiseen.

Tarpeiden sanoittamisen vaikeus

Tarpeiden alueella liikutaan myös aralla maaperällä. Tarpeita ei aina edes osaa tai uskalla sanoittaa. Tuntuu helpommalta naamioida ne joksikin toiseksi tai olla tarvitsematta. Siksi voi olla tarpeen hetkeksi sulkea silmätkin ja vain kuunnella todella tarkkaan.

Tarvitsemisen vaikeus parisuhteessa

Tarpeiden suhteen kohtuus on asia, joka täytyy myös muistaa, mutta en usko, että niitä voi lähteä luokittelemaan paremmiksi ja huonommiksi. Ja varsinkaan lähteä siihen, että toista ei saa tarvita. Omankin mielen syvyyksistä on pitkään noussut se ajatus, että tarvitseminen tekee ihmisestä huonon. Toista ei saa tarvita, se on riippuvaisuutta. Kyllä sitä jokainen pärjää ihan omillaan. Parisuhteessakin.

Tarvitsemisen kauneus parisuhteessa

Tarpeiden tunnistaminen, tunnustaminen ja täyttäminen on todellinen taitolaji. Siinä oja on lähellä, mutta tiellä voi pysyä, kun molemmat ohjaavat yhdessä. Vain yhden puolison tarpeiden perusteella reitti kulkee varmasti toisen tarpeiden ojassa. Vihdoin olen oppinut näkemään, että tarvitseminen on kaunista. Se on nöyryyttä, se on viisautta, se on herkkyyttä, se on rakkautta. Se on hieno mahdollisuus. Minä voin tehdä puolisoni onnellisemmaksi.

Mä tarvin sua.

Lue kaksi muuta tekstiäni tarpeista Välttämättömät tarpeet ja Halu nähdä vaivaa.

Toimin nykyään parisuhdeohjaajana ja tuen parisuhteiden hyvinvointia työkseni. Tutustu myös parisuhdeohjausblogini tekstiin mentalisaatiosta parisuhteessa.

06/06/2015 0 kommenttia

Kaksi upeaa ruusua kuvastaa huomaavaisuutta parisuhteessa.

Parisuhteen hoitaminen ja kasvu Tarpeet parisuhteessa

Tarpeet parisuhteessa: Miten olla huomaavainen ja oma itsensä?

Kirjoittajalta Tiia Brockman 01/05/2014

Parisuhteessa kaksi jossain määrin toisilleen vastakkaista tärkeää asiaa on saada olla oma itsensä ja olla huomaavainen puolisoaan kohtaan. Seurustelun alkuvaiheessa huomaavaisuus kumppania kohtaan tulee lähes itsestään. On tahtoa miellyttää ja on mukava huomioida seurustelukumppania hyvin. Ei myös ehkä ole rohkeutta olla ihan oma itsensä, vaan sitä pitää esillä omia parhaita puoliaan ja peittelee vähän niitä ei niin kauniita.

Tasapaino huomaavaisuuden ja aitouden välillä

Parisuhteen vakiintuessa, huomaavaisuus ja rohkeus olla oma itsensä asettuvat aluksi varsin hyvin tasapainoon. Sitä on tutustunut kumppaniinsa jo sen verran, että uskaltaa olla oma itsensä hyvässä ja huonossa, mutta toisaalta huomaavaisuus puolisoa kohtaan on usein vielä hyvin luontevaa. Parisuhteen jatkuessa on vaarana, että huomaavaisuus jää jalkoihin.

Näen parisuhteessa pitemmän aikavälin haasteena sen, miten voisi olla oma itsensä ja huomaavainen tasapainoisesti. Hyvät puolet meissä jokaisessa näkyvät usein parhaiten vähän vieraammille ihmisille ja huonot puolet näkyvät herkimmin juuri läheisimmälle ihmiselle, jonka seurassa uskaltaa olla oma itsensä. Huonot puolet voivat tarkoittaa esim. pitkävihaisuutta, pilkun viilaamista, laiskuutta, heikkoa stressinsietokykyä, oikeassa olemisen tarvetta, turhamaisuutta, kontrollointia, äkkipikaisuutta ja monenmoista muuta. Ne ovat haastavia piirteitä, joita meistä kaikista tavallisista puolisoista löytyy. Ne ovat myös piirteitä, jotka eivät usein näy niin paljon suhteen alkuvaiheessa, vaan vasta sitten, kun oikeasti uskaltaa olla oma itsensä.

Omana itsenään oleminen ei oikeuta huonoa käytöstä

Puolison hyvät puolet eivät aiheuta ongelmaa suhteessa, vaan ne vaan ottaa ihan mieluusti vastaan. Toki nekin voivat joskus ärsyttää. Mutta huonot puolet ovat erityisen haasteellisia silloin, jos niillä aletaan perustella ikävää käytöstä: ”En voi käytökselleni mitään, koska tällainen minä vain olen”. Eihän sitä aina voi käytökselleen mitään, mutta se ei tarkoita, etteikö silloin olisi anteeksipyytämisen ja nöyrtymisen paikka. Varsinkaan ilmaus ”olen vain oma itseni” ei oikeuta meitä perustelemaan puolison huomioimisen puutetta. Huomioimisessa ei ole kyse omana itsenä olemisesta (eikä minusta itsestäni ylipäätään) vaan puolisostani.

Luulen, että on elintärkeää löytää tasapaino ehkä hieman vieraskorealtakin kuulostavan puolison huomioimisen ja omana itsenään olemisen luontevuuden ja rohkeuden suhteen. Jos parisuhteessa ei ole tilaa olla oma itsensä, mitä ihmisestä jää jäljelle? Ei kukaan jaksa, eikä halua, pitää roolia päällä vuosikausia tai se vääristää oman elämän. Välillä saa toki olla väsynyt, kiukkuinen ja pahantuulinen.

Toisaalta, jos huomaavaisuus puolisoa kohtaan katoaa, niin mitä parisuhteesta sitten jää jäljelle? Jos ei jaksa, muista, huomaa tai ehdi huomioida puolison tarpeita ja toiveita, niin voiko parisuhde olla onnellinen? Parisuhteessa jokaisen tulisi saada olla hyväksytty omana itsenään, mutta se ei silti tarkoita, että heikkoudet saavat rehottaa vapaasti ja huomioimisen voi unohtaa romanttisena höpinänä.

Parisuhteen hoitaminen on tahtoa ja työtä

Puolison huomioimisessa ei ole useinkaan mitään romanttista huomioijan näkökulmasta. Se on tahtoa tehdä asioita ja suorastaan töitä puolison ilahduttamiseksi, puolisosta huolehtimiseksi, puolison tarpeiden ymmärtämiseksi ja huomioimiseksi ja sen osoittamiseksi, että välittää ja rakastaa. Parisuhde on tasapainottelua omien tarpeiden ja puolison tarpeiden välillä. Se on tasapainon etsimistä omasta itsestään huolehtimisen ja rakastavan ja huomioivan epäitsekkyyden välillä. Mutta sen lopputulos voi toki olla romanttinen.

Tukea tarpeiden sanoittamiseen?

Omien ja puolison tarpeiden välillä tasapainoilu voi joskus tuntua raskaalta. Toimin nykyään parisuhdeohjaajana Oulussa ja pidän myös etäohjauksia. Parisuhdeohjauksessa voimme yhdessä tutkia, miten kumpikin saisi olla suhteessa oma itsensä tavalla, joka samalla ruokkii keskinäistä huomaavaisuutta ja onnellisuutta

👉 Varaa aika parisuhdeohjaukseen ja etsitään tasapainoa parisuhteeseen yhdessä

01/05/2014 3 kommenttia

Kaunis teksti thankful kuvastaa kiitollisuutta parisuhteesta ja kiitollisuutta kumppanuudesta.

Sitoutuminen Tarpeet parisuhteessa

Olen kiitollinen sinusta: Parisuhde on arjen arvokas lahja

Kirjoittajalta Tiia Brockman 19/01/2014

On helppo huomata ongelmakohtia puolisossa ja parisuhteessa. Voi olla helppo löytää syitä, miksi meillä menee huonosti ja miksi tuntuu, että kannattaisi erota. Tänään haluan pohtia sitä, millainen lahja se on, että saa jakaa elämänsä puolisonsa kanssa. Tänään pohdin itsestäänselviäkin kiitollisuuden ja ilon aiheita parisuhteessa.

Jakaminen poistaa yksinäisyyden

Ajattelen, että ihmisen ei ole tarkoitettu olemaan yksin. Läheiset ihmiset voivat toki olla myös ystäviä ja muita perheenjäseniä, mutta ajattelen, että kumppani, joka kulkee rinnalla, on suuri voimavara elämässä. Ennen kuin sitouduin nykyiseen suhteeseeni, tunsin oloni yksinäiseksi välillä, mutta parisuhteessa ollessani en ole kokenut vastaavaa yksinäisyyttä.

Mietin, onko päivääkään kulunut viimeiseen kahdeksaan vuoteen, etten olisi kommunikoinut edes tekstiviestillä puolisoni kanssa. Ei ainakaan monta. Vaikkei sitä joka päivä ja varsinkaan riidellessään osaa arvostaa, niin se on todella mukavaa, hauskaa ja turvallista, että joka päivä on joku, jolle kertoa kuulumisensa, jutella tai olla vain yhdessä. On yllättävän iso kiitollisuuden aihe, että saa jakaa ajatuksensa sellaisen ihmisen kanssa, joka on luvannut kulkea rinnallani koko elämän ajan.

Kumppanuus helpottaa arjen taakkaa

Lapsiperheellisenä kumppani, joka jakaa arjen, on käsittämättömän huippu juttu. Apua, tukea ja jakamista kun tässä elämäntilanteessa tarvitaan jatkuvasti. Vaikka kumppanuus ei ole kitkatonta, niin on ihanaa, että yhdessä perheen elämää tekemässä on kaksi toisilleen avuksi olevaa ihmistä.

Yksin lapsista ja perheen elatuksesta huolehtiminen olisi todella raskas tehtävä. Yhdessä tehden hommaa riittää, mutta on myös aina joku, joka jakaa ilot ja surut ja joka katsoo asioita vähän eri perspektiivistä. Yhdessä tekeminen on varmasti myös muissa elämäntilanteissa iso juttu. Vaikka se on toisaalta pientä, niin toisaalta se on suurta, että yhteisessä taloudessa voidaan jakaa vastuuta auton huollosta pyykkien lajittelemiseen.

Läheisyys ja henkinen kasvu parisuhteessa

Kosketus on myös jotain, josta olen hyvin kiitollinen parisuhteessa. On päivittäinen ilonaihe, että saa nukkua lähellä toista ihmistä, saa halata, saa olla vain yhdessä yhteisessä kodissa. Kosketus rentouttaa, antaa voimia ja tuo rauhallisemman mielen stressaantuneenakin. On levollista saada elää sellaisen ihmisen kanssa, jonka lähellä on hyvä olla.

Uskon myös, että on kiitollisuudenaihe, että parisuhde auttaa ihmistä kasvamaan itsenään. Parisuhteessa joutuu peilaamaan omia ajatuksiaan, toimintatapojaan, tapaansa kommunikoida ja monia muitakin juttuja päivittäin. Kumppanin saa nähdä vuosien myötä niin äärimmäisen ilon, surun, väsymyksen, huolten ja monien muiden kokemusten hetkillä. Ei ole mahdollista rakentaa onnellista parisuhdetta itsekkyydellä tai oman navan ympärillä pyörimisellä, vaan siihen tarvitaan ymmärrystä, empatiaa ja itsetuntemusta. On lahja, että saa elää päivittäin tutun ja rakastavan peilin lähellä.

Kaikista parasta parisuhteessa on saada rakastaa ja saada rakkautta päivittäin. Toki on päiviä, että rakkauden tunteet uinuvat ja rakkaus ei todellakaan leimua. Mutta silloinkin rakkaus usein välittyy epäsuorasti, vaikka puolison koko perheelle laittamassa ateriassa. Mahdollisuus rakastaa ja tulla rakastetuksi joka päivä on ihmeellisen onnellinen mahdollisuus. Parisuhteen lahjan saaneena tämä mahdollisuus kannattaa ottaa käyttöön. Niin itsestään selvältä kuin se voikin tuntua.

Kaipaatko peiliä suhteeseenne?

Vuodet ovat vierineet tämän tekstin kirjoittamisesta ja valmistuin vuonna 2022 parisuhdeohjaajaksi. Oman parisuhteen työstäminen on minulle edelleen tärkeää, mutta tuen nykyään sekä etänä että toimitiloissani Oulussa myös muiden parisuhteita.

Joskus kiitollisuus peittyy arjen kiireiden tai ristiriitojen alle. Parisuhdeohjaus tarjoaa turvallisen tilan pysähtyä ja löytää uudelleen ne asiat, joista voitte olla kiitollisia yhteisessä arjessa. Kun opimme näkemään toisessamme hyvää, suhde saa tilaa kukoistaa.

👉 Varaa aika parisuhdeohjaukseen ja vahvista suhdettanne

19/01/2014 0 kommenttia

Kommunikaatio parisuhteessa Odotukset Tarpeet parisuhteessa

Eroon nalkutuksesta

Kirjoittajalta Tiia Brockman 22/09/2013

Nalkuttamisen synonyymeja ovat mm. naputtaminen ja urputtaminen. Ilmiötä voisi kuvailla näin. Nalkuttaessaan toinen puolisoista sanoo ikävällä äänensävyllä ja jälkikäteen puolisolleen asioista, jotka olisi hänen mielestä pitänyt hoitaa tai hoitaa eri tavalla. Tästä seuraa helposti ärtymys- ja puolustusreaktio ja siitä seuraa herkästi ilmiriita. Kokonaisuudessa asiat eivät etene mihinkään, vaan junnaavat paikoillaan.

Jos teillä ei nalkuteta, tämän tekstin lukemisen voi lopettaa tähän. Jos nalkutetaan, niin silloin tämän tekstin ajatuksia voi miettiä. Pohdin tekstissä aihetta asetelmana nainen nalkuttaa, mutta voi asetelma olla toisinkin päin tai molemmin päin.

Odotukset ja väärinymmärrykset arjessa

Mistä asioista esimerkiksi nalkutetaan? Siitä, että pyykit on laitettu väärin narulle tai viikattu väärin, keittiötä ei ole siivottu niin kuin pitäisi, lapsille on puettu eri vaatteet kuin pitäisi tai jostain muusta, mikä ei ole mennyt niin kuin nainen oli sen mielessään etukäteen miettinyt. Tästä päästäänkin odotuksiin.

Naisella on usein oletus, että miehen pitäisi toimia juuri niin kuin hän kodinhoidossa ja lastenhoidossa tai jossain muussa talouden hoitamiseen liittyvässä asiassa. Nainen ei usein sano odotuksiaan etukäteen ääneen, vaan vasta jälkikäteen, kun huomaa, että mies ei ole toiminut niin kuin nainen olisi itse tilanteessa toiminut ja mielessään olettanut myös miehensä toimivan. Jälkikäteen asiasta sanomalla ei kumpikaan voita mitään. Kyse on siis myös kommunikaatiosta. Miten ja milloin asiat kommunikoidaan?

Miten osaisimme puhua etukäteen – ei jälkikäteen

Asioista täytyy oppia sanomaan ja keskustelemaan etukäteen, jos haluaa päästä eroon nalkutuksesta. Jos naiselle on tärkeää, että joku asia hoidetaan hänen ajattelemansa aikataulun mukaan tai ”hänen tyylillään”, niin asiasta täytyy keskustella etukäteen. Usein asiat voi hoitaa monella eri tyylillä ja silti aivan riittävän hyvin. On tärkeää oppia arvostamaan kummankin tapoja hoitaa asiat. Ja on tärkeää kertoa etukäteen, jos toivoo toisen hoitavan jonkun tietyn asian, tiettyyn aikaan ja vieläpä tietyllä tavalla. Tälle toiveelle on tärkeää myös olla perustelut.

On varmasti miehiä, jotka eivät hoida asioita, mutta uskon, että pääasiassa on miehiä, jotka eivät osaa lukea kumppaninsa ajatuksia. Mitä kumppani olisi halunnut miehen tekevän, milloin ja miten. Jos nainen etukäteen kertoo, millaisten asioiden hoitaminen hänellä on mielessä vaikkapa tulevalle viikonlopulle ja jaetaan etukäteen vastuuta asioista, niin kyllä asiat yleensä hoituvat. Mutta jos asioista ei puhuta, mies on yleensä ajatellut asioiden tapahtuvan eri aikataulussa, eri tavalla ja eri tärkeysjärjestyksessä kuin nainen. Kumppaneiden omilla silmälaseilla asiat eivät välttämättä ole lainkaan samassa kiireysjärjestyksessä.

Väsymys ja uhrautuminen nalkuttamisen taustalla?

Minusta tuntuu, että usein nalkuttamista esiintyy erityisesti silloin, kun nainen väsyttää itsensä yrittämällä uhrautua kaikkien puolesta ja yrittämällä tehdä kaiken itse. Väsyneenä sitä on sitten kipakka sanomaan kaikesta, mikä ärsyttää. Silloin on aika katsoa peiliin. Jotta jaksaa huolehtia kodista ja muista, täytyy myös pitää huolta itsestään.

Jokainen tarvitsee ja ansaitsee joka elämäntilanteessa omaa aikaa, lepoa ja mukavia hetkiä. Kun on saanut vähän hengähdystaukoa arjesta, on voimia olla nalkuttamatta ja keskustella asioista asiallisesti. Jälkikäteen ei ole viisasta sanoa mistään toistuvasta arkiongelmasta. Nalkuttaminen ei enää muuta mitään muuta kuin molempien asennetta asian suhteen negatiivisemmaksi.

Kontrollista irti päästäminen ja yhteinen vastuu

Naisen olisi tärkeä osata luopua ainakin välillä hyvästäkin kontrollistaan kotiin, arkeen ja perheeseen ja ottaa aikaa itselleen. Uskon, että vaikkapa pienten lasten perheessä, jos nainen sanoo, että tarvitsen lepoa ja vapaaillan, niin mies sen aina ilomielin antaa. Puolison hyvinvointi on tärkeää.

Toisinaan myös, kun kumppani tarjoaa lepohetkeä, niin nainen ei osaa sitä ottaa vastaan. Onkin opittava pitämään itse huolta oman ajan tarpeistaan, sanoa ne ääneen ja myös ottaa vastaan lepotarjouksia. On opittava antamaan ja ottamaan itselleen niin paljon lepoa ja mukavia hetkiä, että jaksaa olla nalkuttamatta ja hoitaa asiat asiallisesti. Sillä tavalla hoidettuna asiat sujuvat paremmin ja ilman, että kummallakaan menee turhaan hermot.

Nalkuttaminen ei ole reilua, mutta armollisuus on myös tärkeää

Ajattelen, että nalkuttaminen ei ole reilua. Asioista, jotka eivät suju, pitää kyllä keskustella. Se on kummankin yhteinen asia. Mutta ei niin, että niistä sanotaan ikävällä äänensävyllä jälkeenpäin. Vaan niin, että jos on joku arkea hankaava ongelma, niin siitä keskustellaan virkeässä mielentilassa etukäteen ja sovitaan yhdessä, mitä asian kanssa tehdään. Väsyneenä olisi hyvä oppia jättämään keskustelut virkeämpään ajankohtaan. Vielä parempi olisi se, että oppisi etukäteen ja myös yhdessä huolehtimaan siitä, ettei kumpikaan väsy liikaa, että ei olisi edes tarvetta alkaa nalkuttaa.

Itselleen ja toiselle saa kuitenkin olla armollinen. Aina ei kaikki mene niin kuin oppikirjasta. Silloin voi pyytää anteeksi ja hyväksyä sen, että aina ei kaikki onnistu niin hyvin. Tärkeintä on jaksaa yrittää.

*************

Tutustu myös tekstiini: Äiti- ja parisuhdehaava.

22/09/2013 5 kommenttia

Parisuhteen hoitaminen ja kasvu Tarpeet parisuhteessa

Entä jos tuntuu, ettei mikään muutu? – Muutos parisuhteessa on hidas prosessi

Kirjoittajalta Tiia Brockman 15/09/2013

Kun tuntuu, että mikään ei muutu

Kun lähdetään ratkomaan jotain isoa ja haastavaa kysymystä parisuhteessa, on hyvä tietää, että nopeita ratkaisuja on harvoin tarjolla. On myös viisasta valmistautua fiilikseen, että välillä tuntuu, että mikään ei muutu tai mitään ei edes ole mahdollista muuttaa. Muutokset isojen kysymysten suhteen parisuhteessa ovat hitaita.

Tahdon antaa aikaa muutokselle

Ajattelen itse, että on aika lohdullista, että olen vastannut ”Tahdon”, kysymykseen ”Tahdotko rakastaa häntä hyvinä ja pahoina päivinä”. Kuukaudessa ei siis tarvitse tulla valmiiksi, vaan aikaa kasvulle on, jos vaan haluamme pysyä yhdessä. On aikaa kypsyä ja rakentua yhdessä.

Muutos alkaa itsestä ja vaatii aikaa

Muutoksiin suostuminen vie aikaa. On hidasta muuttaa omia toimintatapoja ja hidasta oppia, että toista ei voi muuttaa. Muutos lähtee itsestä. Mutta jos pystyn tulemaan vähän matkaa puolisoani vastaan, on mahdollista, että hänkin pystyy tulemaan vähän matkaa minua vastaan. Muutosta ei toki voi tehdä kokonaan yksin, mutta uskon, että sen voi aloittaa yksin ja saada toisenkin mukaan. Välillä sorrumme yrittämään muuttaa puolisoamme, mutta minun tehtäväni on aloittaa itsestäni.

Muutoksia ei ole helppo nähdä tässä hetkessä, vaan ne näkee selvästi vasta ajan päästä. Jos ollaan yhdessä työstetty jotain haasteellista kysymystä, ajan myötä voi nähdä muutoksia tapahtuneen. Voi olla, että koko kysymys on ratkaistu pois päiväjärjestyksestä ja sille voi jopa hellästi nauraa. Tai voi ainakin huomata, että olemme löytäneet tähän asiaan kompromisseja: olemme kumpikin kehittyneet asian suhteen. Pystyimme pienin askelin muuttamaan suhtautumistamme ja toimintatapojamme.

Keskusteleminen ja kuunteleminen ovat muutoksen avaimet

Kehitys ei synny itsestään. Asioista täytyy puhua kerta toisen jälkeen. Ilman keskustelua asiat eivät etene, väärinkäsitykset jäävät selvittämättä ja syvempi ymmärrys puolin ja toisin syntymättä. Asiat voivat silloin jäädä junnaamaan paikoilleen ja siihen pisteeseen, että mikään ei oikeasti muutu.

Keskustelemalla hiertävästä asiasta vaikkapa kerran kuukaudessa ajatukset saavat kasvaa ja edetä. Tässä kuuntelu nousee isoon asemaan. On todella tärkeää, vaikka kyse olisi tunteita herättävästä asiasta, että pystyisi kuulemaan tarkasti, mitä toinen sanoo. Joskus on hyvä päättää, että nyt toinen vain kuuntelee ja toinen pelkästään puhuu, eikä edes yritetä dialogia. Että varmasti kuulisimme, emmekä vain keskittyisi ajamaan omaa näkökulmaamme.

Tarpeiden huomioiminen on jatkuva prosessi

Jos mietitään muutosta parisuhteessa kummankin tarpeiden paremmassa huomioimisessa, se ei varmasti ratkaise kokonaan ongelmaa, että kerran istutaan alas ja puhutaan tarpeista. Ja että sen jälkeen huomioimme loppuelämämme toisemme tarpeet täydellisesti. Todellisuudessa keskustelun jälkeen kokeillaan uusia huomioimisen tapoja käytännössä ja todennäköisesti osittain epäonnistutaan. Edistystä on syntynyt, mutta mahdollisesti lisäksi on tullut uusia väärinymmärryksiä tai olemme unohtaneet jotain. Keskusteluun täytyy siis palata monta kertaa.

Ajan kuluessa, kun kumpikin yrittää parhaansa, voi kuitenkin huomata, että olemme oppineet huomioimaan paremmin toinen toisemme tarpeita. Ja silloin, kun toinen kertoo jostain tarpeestaan, se kuulostaa jo tutulta. Emme voi kerralla sisäistää kaikkea, mitä toinen kertoo, mutta pikku hiljaa voimme, kun palaamme useita kertoja asiaan. Ja vaikka vihdoin oppisimme erinomaisesti huomioimaan toisen tarpeen, ei keskustelua voi lopettaa, sillä toisen ajatukset muuttuvat usein ajan myötä. Tarpeesta, jonka olemme oppineet huomioimaan, tuleekin ehkä vähemmän tärkeä ja jostain toisesta tärkeämpi. Ilman keskustelua emme tiedä toisen ajatusten muuttuneen.

Yhdessä kasvaminen palkitsee

Uskon, että useimmilla on tahtoa muuttaa parisuhdetta hiertäviä kysymyksiä. Tahdomme parasta sekä puolisollemme että itsellemme: keinoja vain on joskus vaikeaa löytää. Uskon, että paras ja toimivin keino on ongelmien tiedostaminen ja niistä puhuminen ja sen jälkeen yrittäminen, erehtyminen ja keskusteleminen vuorotellen.

Ajan kanssa erehtymiset vähenevät ja yrittäminen palkitaan. Prosessi voi olla pitkä, mutta se on palkitseva. Opimme ymmärtämään paremmin toisiamme ja saamme hankalia asioita käsiteltyä.

Saamme kasvaa yhdessä.

Tutustu myös tekstiini: Erosta puhuminen ei lisää eron todennäköisyyttä.

15/09/2013 0 kommenttia

Tarpeet parisuhteessa

Välttämättömät tarpeet parisuhteessa

Kirjoittajalta Tiia Brockman 12/09/2013

Tarpeiden tunnistaminen ja hyväksyminen parisuhteessa

Usein on vaikea tunnistaa ja tunnustaa omia tarpeitaan parisuhteessa. Vielä vaikeampaa on oppia tuntemaan hyvin puolison tarpeet. Tarpeet ovat tarpeellisia ja välttämättömiä. Niitä ei voi poistaa, vaikka toisinaan tekisi mieli taikoa ne näkymättömiksi.

Voi toki yrittää tukahduttaa tarpeensa, mutta eivät ne silläkään mihinkään katoa. Silloin tiedossa on ongelmia myöhemmin. Siksi tarpeet parisuhteessa olisi hyvä tunnistaa, tunnustaa ja hyväksyä ja opetella yhdessä elämään sellaista elämää, jossa kummankin puolison tarpeet saisivat ainakin osittain täyttyä.

Tarvitsevuus parisuhteessa vaatii uskallusta olla haavoittuvainen

Tarpeissa ahdistavaa on se, että usein tuntuu vaikealta olla tarvitseva. Jos ei olisi tarpeita, voisi olla riippumaton. Ja riippumattomana voisi olla haavoittumaton. Avoimuus ja tarvitsevuus on pelottavaa, jopa parisuhteessa, jossa lähellä on läheisin ja rakkain ihminen.

Tarvitseva ihminen on haavoittuva. Käy todella kipeää, jos tärkeimmät tarpeet eivät täyty. Se voi suistaa ajan kanssa kyynisyyteen ja välinpitämättömyyteen. Mutta jos tarpeet saavat täyttyä, se antaa upeita voimavaroja ja onnea elämään.

Kumppaneilla on yleensä aina erilaiset tarpeet ja se on normaalia

Kumppaneilla on yleensä aina erilaiset tarpeet. Tarvitsemme eri asioita ja eri verran ja se on ihan normaalia. Siitä ei kannata tehdä ongelmaa.

Parisuhteen alkuvaiheessa ei tarvitse usein murehtia tarpeiden täyttymisestä. Aluksi kummallakin on halua ja voimia antaa paljon ja tarvita vähän. Ajan myötä tilanne kuitenkin muuttuu. Arki vie veronsa ja tarpeet eivät enää täyty itsestään.

En usko, että tarpeet kohtaavat parisuhteessa kovinkaan usein siinä mielessä, että kumpikin tarvitsisi juuri samalla hetkellä juuri samaa asiaa ja juuri saman verran puolisoltaan. Sen takia joudutaan usein sekaannukseen:

Koska kumpikin toivoo, että sekä hän olisi onnellinen että toinen olisi onnellinen, alamme täyttää toiselle tarpeita, joita hänellä oletamme olevan, että puoliso tulisi onnelliseksi. Usein emme kuitenkaan tiedä, mitä toinen tarvitsee. Ja helposti ne ovatkin sitten omia tarpeitani, joita puolisolleni täytän.

Esimerkki tarpeiden erilaisuudesta ja niiden täyttämisestä epätarkasti

Jos minä toivoisin puolisoltani kirjeen, ruusuja ja hyvin siivotun keittiön, saatan antaa puolisolleni kirjeen, ruusuja ja hyvin siivotun keittiön. Mutta jos puolisoni tärkeitä toiveita eivät olekaan kirje, ruusut ja hyvin siivottu keittiö, hän ei osaa niitä kovin arvostaa ja hänen tarpeensa eivät täyty niiden avulla. Lisäksi minä petyn, kun en saanut niin vuolasta kiitosta ja arvostusta antamisestani. Petyn myös siitä, että en saanut tunnetta, että puolisoni olisi tullut onnellisemmaksi, vaikka ponnistelin hänen onnellisuutensa vuoksi.

Puolisoni taas saattaisi toivoa vaikkapa uuden puhelimen, remppailutilan autotalliin ja rentoutumista yhdessä toimintaelokuvan parissa. Siispä puoliso antaa nämä minulle. Minä taas en osaa arvostaa niitä, koska olisin tarvinnut ruusuja, kirjeen ja siivotun keittiön. Taas petytään puolin ja toisin. Nämä ovat karrikoituja esimerkkejä, mutta silti kertovat jotain tarpeisiin liittyvistä tyypillisistä haasteista.

Tarpeiden täyttämiseen liittyen voi syntyä negatiivinen kierre

Emme siis osaa aina antaa toiselle sitä, mitä hän tarvitsisi, vaikka haluaisimme todella. Olen varma, että molemmille puolisoille erittäin tärkeä tarve on se, että kumppanini olisi kanssani onnellinen. Emme siis tiedä, mitä toinen eniten meiltä tarvitsisi, koska se ei ole sama kuin mitä itse eniten toiselta tarvitsen.

Usein ajaudutaankin ikävään kierteeseen. Koska puolisoni ei täytä omia tarpeitani, en minäkään halua täyttää puolisoni tarpeita. Tämä ajatus ei välttämättä ole tietoinen, vaan pinnan alla. Jos omat tarpeet eivät täyty, ei ole voimia tai halua täyttää puolison tarpeita. Tällöin tarpeista tulee ajan myötä valtapelin nappuloita ja siinä pelissä kumpikin on häviäjä.

Rakkauden kielet voivat auttaa tarpeiden ymmärtämisessä

Tarpeiden käsittelemisessä voi auttaa ajatus rakkauden kielistä (Gary Chapman, Rakkauden kieli). Sanat, teot, yhteinen aika, lahjat tai kosketus voivat olla se kieli, jolla puolisosi lukee parhaiten rakkautta. On mahdollista, että molemmilla puolisoilla on eri äidinkieli. Minä ehkä puhun äidinkielenäni sanoja, mutta puolisoni tekoja.

Olennaista olisi antaa toisella rakkautta sillä kielellä, mitä toinen lukee parhaiten, eikä sillä, mitä itse puhuu parhaiten. Se on vaikeaa, koska silloin rakkautta ei voikaan aina osoittaa äidinkielellään. Kuitenkin muulla kuin puolison äidinkielellä osoitettu rakkaus menee yleensä hukkaan. Puoliso ei ymmärrä sitä kunnolla, joten se ei täytä puolison rakkauden tarvetta ja lisäksi ”turha” antaminen vie antajalta voimia.

Millaisia tarpeita parisuhteessa voi olla?

Mitä muuten tarpeet voivat olla parisuhteessa? Tarvetta arvostukseen, keskusteluun, ihailuun, yhdessä tekemiseen, yhdessä olemiseen, vahvaan sitoutumiseen, hellyyteen, kumppanuuteen, omaan tilaan, viehättävään pukeutumiseen, vastuun ottamiseen erilaisista asioista jne. Tarpeet ovat usein sellaisia asioita, joita ei ole hirveän helppo sanoittaa itselleen ja puolisolleen.

Tarpeiden tärkeysjärjestys voi puolisoilla olla myös hyvinkin erilainen, vaikka kummallakin olisi samoja tarpeita. Tarpeiden tiedostaminen kuitenkin kannattaa. Tarpeiden suhteen ollaan tärkeän asian, mutta usein myös ison kompastuskiven äärellä.

Kohtuulliset ja kohtuuttomat tarpeet

Voivatko tarpeet olla kohtuuttomia? Täyttymättöminä ne voivat herkästi olla. Jos puolison tarpeet eivät ole pitkään aikaan täyttyneet, niin niistä voi tulla niin suuria, että ne voivat tuntua kohtuuttomilta ja vaativilta. Kyse on siitä, että ne ovat ehtineet kasautua valtavaksi möykyksi.

Hyväksyttyinä ja ainakin osittain täytettyinä tarpeet eivät ehdi möykkyyntyä, vaan pysyvät luonnostaan kohtuullisen kokoisina. Jos saa nauttia säännöllisesti siitä, että omat tarpeet täyttyvät suurin piirtein, niin harvemmin kukaan vaatii puolisoltaan enemmän ja kohtuuttomia, vaan on kiitollinen ja onnellinen siitä, mitä on saanut ja saa. Silloin kumpikin myös antaa mielellään puolisolle sitä, mikä taas hänelle on tärkeää.

Kuuntele tarkkaan ja toimi!

Luo keskustelua tarpeista, kuuntele tarkkaan ja usko, mitä toinen sanoo! Vaikka et ymmärrä, miksi puolisosi tarvitsee enemmän hellyyttä tai enemmän omaa tilaa kuin sinä, luota siihen, mitä ja miten hän itse kertoo tarpeistaan. Jos haluat tehdä hänet onnelliseksi, anna hänelle juuri sitä, mitä hän tarvitsee.

On helppoa nähdä, mitä se tekee puolisolle, jos hänen tarpeensa saavat täyttyä. Hän tulee onnellisemmaksi. Tarpeiden suhteen hyvän kierteeseen päästäessä kumpikin täyttää paremmin toinen toisensa tarpeita. Silloin itsekin tulee onnellisemmaksi.

Haluatko oppia tunnistamaan tarpeesi ja viestimään niistä paremmin?

Kun parisuhteen perustarpeet jäävät toistuvasti täyttymättä, syntyy turvattomuutta ja etäisyyttä. Näiden asioiden työstäminen antaa teille työkaluja, joilla rakentaa kestävämpää yhteyttä.

Parisuhdeasiat veivät mukanaan ja valmistuin vuonna 2022 parisuhdeohjaajaksi. Tarjoan parisuhdeohjausta, jossa tutkimme juuri teidän suhteenne tarpeita ja vuorovaikutusta. T utustu palveluihini ja varaa aika tästä.

Lue myös kaksi muuta tekstiäni tarpeista Mä tarvin sua ja Halu nähdä vaivaa.

12/09/2013 2 kommenttia