Onnellinen avioliitto
  • Etusivu
  • Arkisto
  • Tietoja kirjoittajasta
Kategoria

Sitoutuminen

SitoutuminenTarpeetTunteet

Mustankipeä

Kirjoittajalta Tiia 28/03/2016

Mustasukkaisuus sanana ei ole riittävän tehokas kuvaamaan mustasukkaisuuden tunnetta. Se on liian kepeä. Mustankipeä on selkeästi parempi. Kipeää ja mustaa.

Olen yrittänyt viime aikoina ymmärtää mustasukkaisuuden tunnetta. Olen lukenut aiheesta ja yrittänyt tajuta, miksi niin viheliäinen tunne edes tarvitsee olla olemassa. Koska mustasukkaisuudellahan ei voita mitään. Se ei oikeasti auta. Se ei muuta asioita paremmaksi, päinvastoin. Yleensä se pahentaa niitä epäluuloisuudellaan ja epäluottamuksellaan.

Olisiko helpompaa, jos mustasukkaisuuden tunnetta ei olisi olemassa? Olisi varmasti. Ei olisi sitten menettämisen pelkoa eikä epäluottamustakaan. Kuitenkaan ei ole olemassa syvää rakkautta ilman menettämisen pelkoa ja jonkinlaista riippuvuutta. Ei voi välittää ja olla välittämättä yhtä aikaa. Jos ei voisi rakastaa todella paljon, niin ei maailma silloinkaan hieno paikka olisi, vaikka mustasukkaisuutta ei sitten ehkä olisikaan olemassa.

Jokaiseen parisuhteeseen kuuluu varmasti välillä mustasukkaisuuden tunteita. Olen tajunnut, että se ei ole häpeällistä ja tunnetta ei tarvitse piilottaa tai naamioida. Vaistomainen reaktiohan on piilottaa koko nolo tunne. Mutta se ei ainakaan auta mitään. Se vain lisää epäluottamusta puolin ja toisin.

Jos mustasukkaisuus iskee, juuri silloin on tärkeintä puhua niistä aidoista tunteista mustankipeyden takana. Juuri silloin on tärkeää miettiä yhdessä onko molempien tarpeet saaneet täyttyä vai ovatko ne jääneet liian vähäiselle huomiolle kaikkien muiden asioiden takia? Olemmeko muistaneet pitää läheisyyttä ja keskusteluyhteyttä yllä? Olemmeko avoimia? Ovatko jotkin asiat tabuja? Pystymmekö puhumaan kaikista tunteistamme, peloista ja huolistakin?

Varmasti mustasukkaisuuteen on välillä syytä, mutta uskon, että usein siihen ei ole isompaa syytä. Se kertoo, että nyt on aika vahvistaa lämpöä ja turvaa välillämme, työstää omia kipuja ja kuunnella toinen toista. Keskustella siitä, missä mennään, mitä ajattelet? Ripustautuminen ei auta mitään. Toista ei voi sitoa. Mutta toinen toisensa voi oppia tuntemaan hyvin. Voi luottaa toiseen ja antaa toiselle tilaa, mutta samalla myös tuoda omat tarpeensa ja haavoittuvaisuutensa julki toiselle. Kun rakastaa, ei halua tahallaan satuttaa toista. Jokainen meistä tarvitsee omaa tilaa ja aikaa. Kuitenkin yhtä lailla tarvitaan myös aikaa ja tilaa läheisyydelle parisuhteessa. Se meinaa aina joskus unohtua arjen tiimellyksessä.

Mustankipeyteen on lääke. Se on puhuminen. Sen avulla kipu ja musta saadaan vähenemään ja tilalle lisää läheisyyttä ja maailman kaikki värit. On siinä mustakin mukana, mutta vain yhtenä värinä kaikkien muiden värien joukossa. Ja kannattaa muistaa, että on erityisen hienoa, kun uskaltaa puhua mustastakin. Se on suurinta luottamusta. Ettei tarvitse piilottaa mitään väriä elämästään.

28/03/2016 0 kommenttia
1 FacebookTwitterWhatsappEmail
Sitoutuminen

Taistelupari

Kirjoittajalta Tiia 02/01/2016

Armeijasta en mitään tiedä, mutta arkitaisteluista kyllä. Tänään mielessä on taisteluparini.

Taistelussa luotettava taistelupari on tarpeen. Kun taistelu uuvuttaa ja on pakko saada levätä, voi levollisin mielin nukahtaa, jos voi luottaa, että taistelupari hoitaa tämän taiston. Oli sitten kyse korvatulehdusyöstä tai oksennusvalvonnasta. Kriisejä on monenlaisia ja taistelukuntoa testataan varsin usein. Välillä riittää, kun taistelupari on vain vartiossa, mutta usein silloinkin tapahtuu. Ei välttämättä oksennushyökkäystä, mutta unikävelyselkkaus tai painajaisuhka kyllä.

Tänä syksynä on tullut mietittyä, että jos taisteluissa ei olisi rinnalla taisteluparia, niin kyllä häviö olisi tullut. Kun toinen parista torjuu ongelmia iltapuurorintamalla, niin toisella on usein täysi työ pitää työrintama suunnilleen paikoillaan. Säännölliset korvakontrolli- ja neuvolahälytyksetkin täytyy jonkun hoitaa. Yksin taistellessa kalenteri vähintään olisi revennyt, mutta onneksi partiointikäynnit voi jakaa taisteluparin kanssa.

Silloin kun tuntuu, että voisi suosiolla luovuttaa joka rintamalla, on tärkeää, että toinen pitää taistelutahtoa yllä. Kun oma taistelutahto käy vähiin, niin kultaa on se, jos taistelupari pitää henkeä yllä. Joskus riittää vain se, että molemmat uupuneet voivat lohduttaa toisiaan. Selvisimme joulukuustakin ja se se vasta olikin aikamoinen. Kyllä tämä tammikuukin on selätettävissä. Tiedämme, mihin pystymme yhdessä. Muistatko, kun selätimme yhdessä unikoulutaiston ja uhman?

Toki välillä taistoa käydään sisäpoliittisesti suoraan taisteluparin kanssa. Rajallisista resursseista taistelu kuuluu asiaan. Siinäkin luotettava taistelupari on tarpeen. On hienoa uskaltaa luottaa, että taistelu ei johda taisteluparin hajoamiseen. Aika ja muut resurssit ovat jaettavissa, ja rauha on saavutettavissa, vaikka se vääntöä välillä vaatiikin.

Kun taistelu hetkeksi taukoaa, on armasta rojahtaa taisteluparin viereen lepäämään. Kun tietää, mistä on yhdessä selvitty, saa olla voittajafiiliksellä. Yhteispeli toimi, vaikka kommunikaatiossa välillä olikin tulikivenkatkua. En selviäisi ilman taistelupariani. Häntä, johon voin luottaa tiukassakin paikassa.

02/01/2016 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
SitoutuminenYhdessä kasvaminenYleisiä ajatuksia

Onnellisen avioliiton salaisuudet -versio 2.0

Kirjoittajalta Tiia 20/06/2015

Pari vuotta sitten tuli pohdittua samaista asiaa. Mikä on onnellisen avioliiton salaisuus? Joitain salaisuuksia oli löytynyt jo silloin. Nyt on tullut vastaan lisää ajatuksia. Huomaan, että ajattelen asian myös niin, mitä asioita voi arvostaa avioliitossa. Ja huomata sen olevan onnellinen avioliitto.

Developable

Onnellinen avioliitto on kehityskelpoinen. Se ei ole auvoa, se ei ole useinkaan järin ihmeellistä elämää, mutta se voi kehittyä. Kurssia voi kääntää tarpeen mukaan. Eihän se paljoa kerrallaan käänny, mutta se mahdollisuus on olemassa. Molemmilla ja yhdessä. Mahdollisuuksia.

Keep in touch

Kommunikaatiota on tullut mietittyä monet kerrat, mutta nykyään huomaan, että annan paljon painoarvoa sille, että vieressä on ihminen, jonka lähellä on hyvä olla. Puhuminen on tärkeää, mutta on hienoa, että voi vaan olla. Käpertyä kainaloon. Halata. Nukahtaa samaan sänkyyn. Lähellä olemista ei voi aliarvioida. Sille tarvitaan aikaa ja se aika tekee hyvää. Kaikkeen ei tarvita sanoja. Kosketus on.

Teamwork

Tämä asia korostuu lapsiperhearjen tiimellyksessä. Kaksi päätä on monipuolisempi kuin yksi. Kaksi ihmistä osaa enemmän asioita kuin yksi. Kaksi vanhempaa jaksaa enemmän kuin yksi. Kaksi puolisoa voi jakaa paljon.

Language

Vaikka välillä tuntuu, että puhutaan eri kieliä, niin onneksi on myös yhteinen kieli. Kun tuntee toisen, niin välillä voi ymmärtää jo puolesta sanasta. On olemassa tuttuja sanoja, meille yhteisiä sanoja. Toista voi lukea sanoittakin. Tuttuus on hyvä.

Happiness

Onnellisuus ei ole stabiili tila, vaikka silti uskon, että se voi olla avioliitossa varsin pysyvä tila. Sitä voi mitata pienissä hetkissä tai pitkinä kaarina. Se on onnellinen välähdys. Se on sitäkin, että selviytyy päivästä päivään. Se on sitä, että asiat ovat paljolti hyvin. Se on tavallinen ja riittävän hyvä. Onnellisen avioliiton salaisuus on tahtoa olla onnellinen yhdessä.

20/06/2015 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
SitoutuminenYhdessä kasvaminen

Yhden kirjaimen ero

Kirjoittajalta Tiia 10/05/2015

Tätä aihetta on tullut pyöriteltyä monta kertaa, mutta pohdin sitä edelleen. Siispä palaan taas kerran rakastumiseen ja rakastamiseen. Yhden kirjaimen eroon. Maailmojen eroon.

Rakastuessaan sitä toivoo nimenomaan, että tästä tulisi rakastamista. Rakastaessaan välillä haikailee rakastumista. Onko mitään sen parempaa? Mutta ilman rakastamista rakastumisella ei taida olla paljonkaan merkitystä.

Rakastuminen: Helppoa ja mutkatonta.
Rakastaminen: Haastavaa, mutkista ei ole ollut pulaa.

Rakastuminen: Se kävi kuin luonnostaan.
Rakastaminen: Opettelu- ja taitolaji.

Rakastuminen: Meidän parhaat puolet.
Rakastaminen: Sinun ja minun kaikki puolet. Siis oikeesti kaikki…

Rakastuminen: Hauskaa.
Rakastaminen: Voi sentään! Hyvässä ja pahassa.

Rakastuminen: Max kaksi vuotta.
Rakastaminen: Vuosia riittää.

Rakastuminen: Elämän ihaninta aikaa.
Rakastaminen: Elämän onnellisinta aikaa. Kaikkinensa.

10/05/2015 2 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Sitoutuminen

ALS-tili

Kirjoittajalta Tiia 05/04/2015

“Hei, haluaisimme laittaa sellaisen säästötilin?” “Tarkoitatteko ALS-tiliä?” “Juuri sitä. Olemme huomanneet, että sellainen olisi erittäin tarpeellinen.”

Avioliittosäästötili. Kun ihastumisvaiheen huuma on ohimennyttä ja realismi on astunut kuvioihin. Kun täytyy olla jo suunnitelmallisempi, että talous pysyy kunnossa.

Avioliiton taloutta ei pidetä kunnossa ilman säästämistä. Ja säästäminen on helpointa, jos on yhteinen säästötili. Pelkästään toisen säästöillä ei pitkälle pötkitä. Molempien täytyy laittaa säännöllisesti talletuksia, jos halutaan turvata talous.

Perusidea ALS-tilille säästämisessäkin on resurssien arvioinnissa. Mistä voidaan säästää? Miten resurssit kannattaa suunnata? Aina on kuitenkin syytä säästää pahan päivän varalle. 

5 minuuttia päivässä parisuhteelle tekee kymmeniä tunteja vuodessa. ALS karttuu. Saati sitten isommat kertasäästöt. Yhteistä mieluista aikaa puolison kanssa, hyvä keskustelu, lahja puolisolle. Kunnon säästösummat kerryttävät äkkiä korkoa samaisen verran. 

ALS-tili. Sinne kannattaa ohjata suoraan bonukset. Iltapala, hartiahieronta, ystävällinen sana väsyneelle puolisolle ja muu pieni puolison huomioiminen. Plop plop. Tili voi pienistä bonuksista karttua huomattavasti.

Tililtä joudutaan väkisinkin ottamaan välillä pienempiä, välillä isompia summia. Tili ei kuitenkaan kestää pelkkää nostamista ilman tallettamista. Siinä vaiheessa, kun tili alkaa mennä miinukselle, on syytä huolestua heti. Avioliiton talous ei kestä pitkään punaisella olevaa tiliä. Silloin on syytä laittaa kaikki liikenevät resurssit säästämiseen. 

Parasta kuitenkin on, jos muistaa seurailla tilin saldoa säännöllisesti. Niin ettei tili pääse menemään lähelle punaista ja tule yllätyksiä. Kunnon säästöillä ja koroilla elelee leveästi vielä eläkepäivilläkin. Talous on turvattu.

05/04/2015 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
OdotuksetSitoutuminen

Hymni arkirakkaudelle

Kirjoittajalta Tiia 18/10/2014

“Mua rakastat, se riittää, kaiken muun voin unhoittaa”. “Minä maiset murheeni unohdan, sinisilmiis’ kun katsoa saan.” Kuulostaa hyvältä. Mutta ei se mennyt niin. Tämä on hymni arkirakkaudelle.

“Sulle vaikka tähden hankin, kestän osan kovimmankin, jos vain sinä haluat.” Tähdet ja suuret timantit. Harvoinpa ne ovat onnea tehneet. Eikä uhrautuminen. Olla nöyrä ja terveellä tavalla ylpeä. Osata antaa ja ottaa vastaan puolin ja toisin. Rakkautta, hellyyttä, tukea, apua ja ystävyyttä. Siinä on pohjaa.

“Välitä en maailmasta, luopua voin mammonasta, jos vain sinä haluat.” Sellainen ei voi kestää, joka pyörii vain oman tai edes meidän navan ympärillä. Välittäminen on tärkeää. Paitsi sinusta, minusta ja meistä, niin myös muista ja monesta muustakin asiasta. Ja töitäkin täytyy tehdä elantonsa, meidän elannon, eteen.

“Kun et sinä luotain lennä, kaiken muun mä annan mennä, jos vain sinä haluat.” Suhteen perustalla?! Luovun ystävistä, harrastuksista, itsestäni ja elämästäni? Kun jakamaan nimenomaan on saanut tulla. Molemmat. Jakamalla monet asiat tuplaantuu, kevenee ja paranee. Ja jakamalla saa myös kasvaa. Jakamalla haavansakin.

Hymni arkirakkaudelle on hymni terveelle rakkaudelle. Sinisilmiin katsominen ei ratkaise ongelmia, mutta rakkaus suhteen perustana haluaa ratkoa ongelmia. Rakkaus on elävää rakkautta, joka vaikuttaa ja toimii. Rakkaus antaa voimia rakkaudentyöhön.

18/10/2014 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
SitoutuminenYleisiä ajatuksia

Kiireen keskellä

Kirjoittajalta Tiia 30/08/2014

Vaikka lapsiperheessä arki on aina täyteläistä, niin tällä hetkellä elämä on suorastaan kiireistä. Tuntuu, että molemmilla puolisoilla ajatus vaeltaa paljon työasioissa ja lapset vievät loput päivässä olevasta ajasta. Miten kiireen keskellä pidetään parisuhteesta huolta?

Toivon ja uskon, että älytön kiire on vain poikkeustila. Toisaalta jonkinmoinen kiire ja tekemisen ja asioiden paljous on lapsiperheessä jatkuva tila. Viime aikoina olen ajatellut, että ei määrä mutta laatu. Että sitten, kun ehtii kohdata puolisonsa (rättiväsyneenäkin), niin molemmat olisivat sitten siinä. Usein kysynkin, oletko siinä. Siihen kysymykseen kilpistyy paljon. Se nimittäin riittää, että olet siinä. Ei arjen kiireen keskellä muuta tarvi kuin, että puoliso on silti välillä ajatuksissa lähelläni. Vaikka ollaan päivät omien vastuiden äärellä, niin sen silti voi tuntea, että puoliso on rinnallani. Tukenani tässä arjessa, mitä yhdessä elämme.

Ei määrä vaan laatu. Siihen liittyen minua myös monesti huvittaa blogiin tulevat spämmipostit, joissa joku markkinoi minulle lisää lukijoita. Usein mietin, että ymmärtääkö nuo spämmien lähettäjät, että kaikki eivät bloggaa saadakseen kasvatettua lukijavirtaansa. Eivät kaikki halua isoa ja mahtavaa, ei se ole tärkeää. Minä ainakin kaipaan vain pientä ja merkityksellistä.

Kiireen keskellä on tärkeää pieni ja merkityksellinen, ei suuri ja mahtava. On toki ihanaa, jos saadaan järjestettyä hetki aikaa parisuhteelle. On ihanaa, jos jaksetaan jutella päivän päätteeksi. Mutta sekin on ihanaa, että on kainalo, johon käpertyä ja nukahtaa. Ja hän, joka sanoo, että rakastaa tänäänkin. Hän, joka on siinä.

30/08/2014 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Sitoutuminen

Olen kiitollinen sinusta

Kirjoittajalta Tiia 19/01/2014

On helppo huomata ongelmakohtia puolisossa ja parisuhteessa. Voi olla helppo löytää syitä, miksi meillä menee huonosti ja miksi tuntuu, että kannattaisi erota. Tänään haluan pohtia sitä, millainen lahja se on, että saa jakaa elämänsä puolisonsa kanssa. Tänään pohdin itsestään selviäkin kiitollisuuden ja ilon aiheita avioliitossa.

”Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen.” (1. Moos. 2:18) Vaikka joissain elämäntilanteissa olen kaivannut ympärilleni enemmän ystäviä, niin sittemmin, kun menin naimisiin, en ole ollut koskaan todella yksinäinen. Mietin, onko päivääkään kulunut viimeiseen kahdeksaan vuoteen, että en olisi kommunikoinnut edes tekstiviestillä puolisoni kanssa. Ei ainakaan monta. Vaikkei sitä joka päivä ja varsinkaan riidellessään osaa arvostaa, niin se on todella mukavaa, hauskaa ja turvallista, että joka päivä on joku, jolle kertoa kuulumisensa, jutella tai olla vain yhdessä. On yllättävän iso kiitollisuuden aihe, että saa jakaa ajatuksensa sellaisen ihmisen kanssa, joka on luvannut kulkea rinnallani koko elämän ajan.

Edellisessä kappaleessa olevan Raamatun jakeen viisautta olen miettinyt myös suhteessa nykyiseen elämäntilanteeseen. Lapsiperheellisenä kumppani, joka sopii puolisolleen avuksi, on käsittämättömän huippu juttu. Apua, tukea ja jakamista kun tässä elämäntilanteessa tarvitaan jatkuvasti. Ja vaikka kumppanuus ei ole kitkatonta, niin on ihanaa, että yhdessä perheen elämää tekemässä on kaksi toisilleen avuksi olevaa ihmistä. Yksin lapsista ja perheen elatuksesta huolehtiminen olisi todella raskas tehtävä. Yhdessä tehden hommaa riittää, mutta on myös aina joku, joka jakaa ilot ja surut ja joka katsoo asioita vähän eri perspektiivistä. Sopiva apu rinnalla on varmasti myös muissa elämäntilanteissa iso juttu. Vaikka se on toisaalta pientä, niin toisaalta se on suurta, että yhteisessä taloudessa voidaan jakaa vastuuta auton huollosta pyykkien lajittelemiseen.

Kosketus on myös jotain, josta olen hyvin kiitollinen avioliitossa. On päivittäinen ilonaihe, että saa nukkua lähellä toista ihmistä, saa halata, saa olla vain yhdessä yhteisessä kodissa. Kosketus rentouttaa, antaa voimia ja tuo rauhallisemman mielen stressaantuneenakin. On levollista saada elää sellaisen ihmisen kanssa, jonka lähellä on hyvä olla.

Uskon myös, että on kiitollisuudenaihe, että avioliitto auttaa ihmistä kasvamaan itsenään. Avioliitossa joutuu peilaamaan omia ajatuksiaan, toimintatapojaan, tapaansa kommunikoida ja monia muitakin juttuja päivittäin. Avioliitossa puolison saa nähdä vuosien myötä niin äärimmäisen ilon, surun, väsymyksen, huolten ja monien muiden kokemusten hetkillä. Ei ole mahdollista rakentaa onnellista avioliittoa itsekkyydellä tai oman navan ympärillä pyörimisellä, vaan ymmärryksellä, empatialla ja itsetuntemuksella. Uskon on lahja, että saa elää päivittäin tutun ja rakastavan peilin lähellä.

Kaikista parasta avioliitossa on saada rakastaa ja saada rakkautta päivittäin. Toki on päiviä, että rakkauden tunteet uinuvat ja rakkaus ei todellakaan räisky. Mutta silloinkin rakkaus usein välittyy epäsuorasti, vaikka puolison koko perheelle laitamassa ateriassa. Mahdollisuus rakastaa ja tulla rakastetuksi joka päivä on ihmeellisen onnellinen mahdollisuus. Avioliiton lahjan lahjaksi saaneena tämä mahdollisuus kannattaa ottaa käyttöön. Niin itsestään selvältä kuin se voikin tuntua.

19/01/2014 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
SitoutuminenYhdessä kasvaminen

Kuulosteluja kasvattamisesta

Kirjoittajalta Tiia 07/01/2014

Viime päivien oivallus tuli sanaparista “rakkauden kasvattaminen”. Runollisessa mielessä se kuulostaa aika perusfraasilta rakkaudesta puhuttaessa. Jos kuitenkin kuuntelet hetken rauhassa tuota ilmausta, voit huomata että siinä on syvällisiä kaikuja.

Lapsia kasvatetaan ja kukkia kasvatetaan. Myös rakkautta kasvatetaan? Lapset ja kukat voivat kyllä kasvaa kasvattamattakin, mutta huonolla ja rakkaudettomalla hoidolla on todennäköistä, että kasvun suunta vinoutuu, kasvun tahti hidastuu tai kasvu loppuu. Sekä lasten että kukkien kohdalla kasvattamiselle on hyvät perusteet. Olen myös varsin varma, että näin on rakkaudenkin kohdalla.

Kasvattaminen vaatii aina työtä – arkisia perushommia ja haasteisiin tarttumista. Se vaatii myös välttämättä aikaa. Jos yhteinen aika kasvatettavan kanssa puuttuu, silloin on jättänyt kasvatettavan heitteille. Rakkauteen avioliitossa liittyy myös samoja piirteitä. Se vaatii työtä, se vaatii aikaa ja se vaatii huolenpitoa. Toisinaan kaikki sujuu kuin tanssi, mutta välillä kasvattamiseen täytyy keskittyä tietoisesti ja tosissaan.

Rakkauden kasvattamiseen liittyy rakkauden kasvu. Ajattelen, että kun rakkautta kasvatetaan, se kasvaa laajemmaksi, sitkeämmäksi, herkemmäksi ja vahvemmaksi. Laajempi rakkaus on sellaista, että toista oppii rakastamaan arkisesti, hellästi, kiihkeästi ja lämmöllä. Rakkauden eri sävyillä. Sitkeä rakkaus on periksiantamatonta. Rakkautta, jossa on paljon sisua ja sisun rinnalla järkeä, jämäkkyyttä ja sopivaa joustavuutta. Herkän rakkauden kautta oppii näkemään puolison persoonan monipuolisuuden ja sen rikkauden. Vahva rakkaus eheyttää ja rakentaa. Siinä on voimaa.

Rakkauden kasvattamiseen liittyy jotain hyvällä vanhanaikaisella tavalla viehättävää. Se ei kuulosta vapaalta kasvatukselta. Siihen ei tunnu kuuluvan välinpitämättömyys, omien etujen tavoittelu tai itsekäs helpolla pääseminen. Rakkauden kasvattaminen kuulostaa huolenpidolta, läheisyydeltä ja viisaudelta. Se kuulostaa vähän rajoilta ja rutiineilta ja paljon pitkäjänteisyydeltä. Ja ihan selvästi se kuulostaa aika työteliäältä, mutta palkitsevalta ja yllättävän onnelliselta.

07/01/2014 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
SitoutuminenYhdessä kasvaminen

Ihana rakkaustarina

Kirjoittajalta Tiia 02/11/2013

Olen lukenut viime aikoina kaksi kirjaa, jotka kertovat ihanan rakkaustarinan. Kumpikaan ei kerro prinsessasta tai muusta kuninkaallisesta. Kumpikaan ei kerro suurista julkkiksista. Kuitenkin kumpikin tarina on suurenmoinen.

Lukemani kirjat kertovat molemmat pitkistä parisuhteista. Lujan liiton salaisuus (Anja ja Ilkka Porio, 2005) ja Avio-onnea kaikilla mausteilla (Pentti ja Eeva Suihkonen, 2013) ovat nämä kirjat. Avio-onnea kaikilla mausteilla kertoo Suihkosten parisuhteen tarinaa maustaen sitä yleisillä huomioilla parisuhteesta ja sen hoitamisesta. Lujan liiton salaisuus pohtii enemmän yleisesti parisuhteen hoitamista, mutta kertoo myös Porioiden omaa tarinaa. Molemmilla pariskunnilla on takana noin 40 vuotta avioliittokokemusta saman puolison kanssa eli perspektiiviä löytyy. Lisäksi heillä on vankka kokemus parisuhdetyöstä.

Mikä kirjoissa sykähdytti? Rehellisyys, aitous, realistisuus, viisaus, kunnioitus, rohkeus, hauskuus ja lämpö. Ei salarakkaita, ei pettämistä, ei jättämistä ja silti kummastakaan tarinasta ei puutu jännitystä, hienoja hetkiä, huumoria ja tunteiden kirjoa. Erityisen hienoa niissä on asenne. Ollaan valmiita etsimään ja löytämään, yrittämään ja epäonnistumaan, taistelemaan ja selviämään. Ja miten kaunista hedelmää se on selvästi tuottanut.

Rentoutuakseni luen monesti fiktiivistä romanttista kirjallisuutta. Sen lukeminen on hauskaa, mutta kirjoissa harvoin on suuria oivalluksia elämän suhteen. Voi niissä toki parhaimmillaan olla oivalluksia, mutta yleensä kyse on viihteestä. Välillä on hienoa lukea todellisia ihania rakkaustarinoita. Nekin voivat olla romanttisia, mutta ne ovat myös realistisia. Niistä saa perspektiiviä omaan elämään. Todellisissa ihanissa rakkaustarinoissa asiat ei mene aina mutkitta ja helpoimman kautta. Mutta niissä on kaunista se, että kumpikin puolisoista tukee toista vaikean ajan yli.

Näiden kahden kirjan myötä olen miettinyt, voiko parisuhteella sittenkään olla onnellinen loppu. Jos saa elää yhdessä vanhuuteen puolisonsa kanssa, niin usein edessä on hidas tai nopea luopumisen aika. Suru ja luopuminen taitavat kuulua väkisinkin pitkän suhteen kaareen.

Luopumisen ajatuksista havahtuu tähän päivään. Nyt kannattaa siis olla hereillä. Juuri nyt. Nähdä se hyvä, mitä on saanut parisuhteensa myötä. Ja rakentaa siitä eteenpäin. Nämä kaksi kirjaa ovat esimerkkejä siitä, miten hyvää ja runsasta hedelmää työ parisuhteen eteen voi kantaa. Suosittelen lämpimästi kirjojen antamaa esimerkkiä.

02/11/2013 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
  • 1
  • 2
  • 3
  • 4

Kategoriat

  • Kommunikaatio (44)
  • Muualle kirjoitetut tekstit (31)
  • Naiseus ja mieheys (5)
  • Odotukset (11)
  • Oma kasvu (23)
  • Perhe ja vanhemmuus (4)
  • Seksi (2)
  • Sitoutuminen (32)
  • Tarpeet (15)
  • Tunteet (34)
  • Vertaistuki (8)
  • Yhdessä kasvaminen (48)
  • Yleisiä ajatuksia (43)

Uudet artikkelit

  • Aikuinen anoppi
  • Riitänkö minä? -paniikki
  • Parisuhdeohjaussivustoni
  • Lämmin ja pehmeä
  • Loppuiko empatia?

Tietoja kirjoittajasta

Tietoja kirjoittajasta

Onnellinen avioliitto

Olen Tiia Brockman ja meidän avioliitto alkaa vuodesta 2008. Nautin kirjoittamisesta, keskusteluista, ymmärtämisestä, lukemisesta, viisastumisesta, kriiseistäkin ja uudelleen rakastumisesta puolisooni. Haluan jakaa löytöjä, pohdintoja ja oivalluksia. Perheemme arkea värittää kolme lasta. Kuva: Päivi Mäkelä

Meta

  • Kirjaudu sisään
  • Sisältösyöte
  • Kommenttisyöte
  • WordPress.org

@2017 - PenciDesign. All Right Reserved. Designed and Developed by PenciDesign


Takaisin sivun yläreunaan
Onnellinen avioliitto
  • Etusivu
  • Arkisto
  • Tietoja kirjoittajasta