Sitoutuminen

Armeijasta en mitään tiedä, mutta arkitaisteluista kyllä. Tänään mielessä on taisteluparini.

Taistelussa luotettava taistelupari on tarpeen. Kun taistelu uuvuttaa ja on pakko saada levätä, voi levollisin mielin nukahtaa, jos voi luottaa, että taistelupari hoitaa tämän taiston. Oli sitten kyse korvatulehdusyöstä tai oksennusvalvonnasta. Kriisejä on monenlaisia ja taistelukuntoa testataan varsin usein. Välillä riittää, kun taistelupari on vain vartiossa, mutta usein silloinkin tapahtuu. Ei välttämättä oksennushyökkäystä, mutta unikävelyselkkaus tai painajaisuhka kyllä.

Tänä syksynä on tullut mietittyä, että jos taisteluissa ei olisi rinnalla taisteluparia, niin kyllä häviö olisi tullut. Kun toinen parista torjuu ongelmia iltapuurorintamalla, niin toisella on usein täysi työ pitää työrintama suunnilleen paikoillaan. Säännölliset korvakontrolli- ja neuvolahälytyksetkin täytyy jonkun hoitaa. Yksin taistellessa kalenteri vähintään olisi revennyt, mutta onneksi partiointikäynnit voi jakaa taisteluparin kanssa.

Silloin kun tuntuu, että voisi suosiolla luovuttaa joka rintamalla, on tärkeää, että toinen pitää taistelutahtoa yllä. Kun oma taistelutahto käy vähiin, niin kultaa on se, jos taistelupari pitää henkeä yllä. Joskus riittää vain se, että molemmat uupuneet voivat lohduttaa toisiaan. Selvisimme joulukuustakin ja se se vasta olikin aikamoinen. Kyllä tämä tammikuukin on selätettävissä. Tiedämme, mihin pystymme yhdessä. Muistatko, kun selätimme yhdessä unikoulutaiston ja uhman?

Toki välillä taistoa käydään sisäpoliittisesti suoraan taisteluparin kanssa. Rajallisista resursseista taistelu kuuluu asiaan. Siinäkin luotettava taistelupari on tarpeen. On hienoa uskaltaa luottaa, että taistelu ei johda taisteluparin hajoamiseen. Aika ja muut resurssit ovat jaettavissa, ja rauha on saavutettavissa, vaikka se vääntöä välillä vaatiikin.

Kun taistelu hetkeksi taukoaa, on armasta rojahtaa taisteluparin viereen lepäämään. Kun tietää, mistä on yhdessä selvitty, saa olla voittajafiiliksellä. Yhteispeli toimi, vaikka kommunikaatiossa välillä olikin tulikivenkatkua. En selviäisi ilman taistelupariani. Häntä, johon voin luottaa tiukassakin paikassa.

“Hei, haluaisimme laittaa sellaisen säästötilin?” “Tarkoitatteko ALS-tiliä?” “Juuri sitä. Olemme huomanneet, että sellainen olisi erittäin tarpeellinen.”

Avioliittosäästötili. Kun ihastumisvaiheen huuma on ohimennyttä ja realismi on astunut kuvioihin. Kun täytyy olla jo suunnitelmallisempi, että talous pysyy kunnossa.

Avioliiton taloutta ei pidetä kunnossa ilman säästämistä. Ja säästäminen on helpointa, jos on yhteinen säästötili. Pelkästään toisen säästöillä ei pitkälle pötkitä. Molempien täytyy laittaa säännöllisesti talletuksia, jos halutaan turvata talous.

Perusidea ALS-tilille säästämisessäkin on resurssien arvioinnissa. Mistä voidaan säästää? Miten resurssit kannattaa suunnata? Aina on kuitenkin syytä säästää pahan päivän varalle. 

5 minuuttia päivässä parisuhteelle tekee kymmeniä tunteja vuodessa. ALS karttuu. Saati sitten isommat kertasäästöt. Yhteistä mieluista aikaa puolison kanssa, hyvä keskustelu, lahja puolisolle. Kunnon säästösummat kerryttävät äkkiä korkoa samaisen verran. 

ALS-tili. Sinne kannattaa ohjata suoraan bonukset. Iltapala, hartiahieronta, ystävällinen sana väsyneelle puolisolle ja muu pieni puolison huomioiminen. Plop plop. Tili voi pienistä bonuksista karttua huomattavasti.

Tililtä joudutaan väkisinkin ottamaan välillä pienempiä, välillä isompia summia. Tili ei kuitenkaan kestää pelkkää nostamista ilman tallettamista. Siinä vaiheessa, kun tili alkaa mennä miinukselle, on syytä huolestua heti. Avioliiton talous ei kestä pitkään punaisella olevaa tiliä. Silloin on syytä laittaa kaikki liikenevät resurssit säästämiseen. 

Parasta kuitenkin on, jos muistaa seurailla tilin saldoa säännöllisesti. Niin ettei tili pääse menemään lähelle punaista ja tule yllätyksiä. Kunnon säästöillä ja koroilla elelee leveästi vielä eläkepäivilläkin. Talous on turvattu.

On helppo huomata ongelmakohtia puolisossa ja parisuhteessa. Voi olla helppo löytää syitä, miksi meillä menee huonosti ja miksi tuntuu, että kannattaisi erota. Tänään haluan pohtia sitä, millainen lahja se on, että saa jakaa elämänsä puolisonsa kanssa. Tänään pohdin itsestään selviäkin kiitollisuuden ja ilon aiheita avioliitossa.

”Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen.” (1. Moos. 2:18) Vaikka joissain elämäntilanteissa olen kaivannut ympärilleni enemmän ystäviä, niin sittemmin, kun menin naimisiin, en ole ollut koskaan todella yksinäinen. Mietin, onko päivääkään kulunut viimeiseen kahdeksaan vuoteen, että en olisi kommunikoinnut edes tekstiviestillä puolisoni kanssa. Ei ainakaan monta. Vaikkei sitä joka päivä ja varsinkaan riidellessään osaa arvostaa, niin se on todella mukavaa, hauskaa ja turvallista, että joka päivä on joku, jolle kertoa kuulumisensa, jutella tai olla vain yhdessä. On yllättävän iso kiitollisuuden aihe, että saa jakaa ajatuksensa sellaisen ihmisen kanssa, joka on luvannut kulkea rinnallani koko elämän ajan.

Edellisessä kappaleessa olevan Raamatun jakeen viisautta olen miettinyt myös suhteessa nykyiseen elämäntilanteeseen. Lapsiperheellisenä kumppani, joka sopii puolisolleen avuksi, on käsittämättömän huippu juttu. Apua, tukea ja jakamista kun tässä elämäntilanteessa tarvitaan jatkuvasti. Ja vaikka kumppanuus ei ole kitkatonta, niin on ihanaa, että yhdessä perheen elämää tekemässä on kaksi toisilleen avuksi olevaa ihmistä. Yksin lapsista ja perheen elatuksesta huolehtiminen olisi todella raskas tehtävä. Yhdessä tehden hommaa riittää, mutta on myös aina joku, joka jakaa ilot ja surut ja joka katsoo asioita vähän eri perspektiivistä. Sopiva apu rinnalla on varmasti myös muissa elämäntilanteissa iso juttu. Vaikka se on toisaalta pientä, niin toisaalta se on suurta, että yhteisessä taloudessa voidaan jakaa vastuuta auton huollosta pyykkien lajittelemiseen.

Kosketus on myös jotain, josta olen hyvin kiitollinen avioliitossa. On päivittäinen ilonaihe, että saa nukkua lähellä toista ihmistä, saa halata, saa olla vain yhdessä yhteisessä kodissa. Kosketus rentouttaa, antaa voimia ja tuo rauhallisemman mielen stressaantuneenakin. On levollista saada elää sellaisen ihmisen kanssa, jonka lähellä on hyvä olla.

Uskon myös, että on kiitollisuudenaihe, että avioliitto auttaa ihmistä kasvamaan itsenään. Avioliitossa joutuu peilaamaan omia ajatuksiaan, toimintatapojaan, tapaansa kommunikoida ja monia muitakin juttuja päivittäin. Avioliitossa puolison saa nähdä vuosien myötä niin äärimmäisen ilon, surun, väsymyksen, huolten ja monien muiden kokemusten hetkillä. Ei ole mahdollista rakentaa onnellista avioliittoa itsekkyydellä tai oman navan ympärillä pyörimisellä, vaan ymmärryksellä, empatialla ja itsetuntemuksella. Uskon on lahja, että saa elää päivittäin tutun ja rakastavan peilin lähellä.

Kaikista parasta avioliitossa on saada rakastaa ja saada rakkautta päivittäin. Toki on päiviä, että rakkauden tunteet uinuvat ja rakkaus ei todellakaan räisky. Mutta silloinkin rakkaus usein välittyy epäsuorasti, vaikka puolison koko perheelle laitamassa ateriassa. Mahdollisuus rakastaa ja tulla rakastetuksi joka päivä on ihmeellisen onnellinen mahdollisuus. Avioliiton lahjan lahjaksi saaneena tämä mahdollisuus kannattaa ottaa käyttöön. Niin itsestään selvältä kuin se voikin tuntua.