Sitoutuminen

Avioliitossa keskeistä on sekä luottamus että itseluottamus. Onnellisessa avioliitossa täytyy oppia luottamaan, että sekä puoliso osaa että itse osaan seisoa omilla jaloillani. Täytyy myös oppia luottamaan meihin ja näkemään meidän liiton arvokkuus, kauneus ja vahvuus. Jos haluamme, että voimme olla todella tyytyväisiä ja onnellisia yhdessä, täytyy oppia luottamaan sekä itseensä, puolisoonsa että meihin yhdessä.

Itseluottamukseen liittyy itsetunto. Jos ei näe itseään ja tarpeitaan arvokkaina, on vaikeaa arvostaa itseään. Epävarmuus itsestä voi johtaa epävarmuuteen suhteesta ja suhteessa ja myös siihen, että on vaikeaa luottaa toiseen. Itsetunnoltaan heikon ihmisen on vaikeaa rakastaa itseään ja nähdä itsensä toisen rakkauden arvoisena. Hyvässä avioliitossa olisi tärkeää, että molempien oma itsetunto saisi rakentua vahvaksi. Lääke tähän on tiedostaa asia, ja yksin ja yhdessä työstää sitä niin, että kummankin itsetunto saisi vahvistua. Itsetunnon vahvistaminen on pitkä työ, mutta niin äärimmäisen tärkeä, että työhön kannattaa tarttua nyt ja joka päivä. Itsetunto rakentuu mm. hyväksynnän, rakkauden, arvostuksen ja kannustuksen avulla. Ne eivät maksa mitään ja niitä voimme arjessa tarjota joka päivä puolisollemme. Kyse on asenteesta.

Luottamuksessa on tärkeää se, että pidetään kiinni läheisyydestä ja arvostuksesta. Jos tuntuu, että ei tunne toista hyvin eikä ole läheisyyttä, on vaikea luottaa toiseen. Keskustelu on avain luottamuksen rakentamiseen. Täytyy oppia hyväksymään puoliso hyvine ja huonoine puolineen ja tuntemaan toinen mahdollisimman hyvin. Arvostuksella, positiivisella palautteella ja hyväksyvällä rakkaudella rakennetaan sekä siltaa puolisoiden välille että puolisoiden itsearvostusta.

Onnellisessa avioliitossa on tärkeää, että puoliso saa olla myös itsenäinen. Väestöliiton sivuilla oli mielenkiintoinen teksti onnellisista parisuhteista Heli Vaarasen haastattelun pohjalta (linkki lopussa). Sen mukaan lisää onnellisuutta avioliitossa, että kummallakin on tilaa myös itsenäisyydelleen ja itsenäisille haaveilleen. Uskon, että on totta, että avioliitossaan onnellisin on ihminen, jolla on tilaa myös muille tehtäville ja haaveille elämässä. Varsinkin, jos puoliso on näissä haaveissa rinnalla ja tukee ja kannustaa. Luottamukseen ja tilan antamiseen liittyy kuitenkin myös välillä mustasukkaisuutta.

Mustasukkaisuus on todella kurja tunne. Se voi helposti olla voimakasta, kuluttavaa ja ahdistavaa. Mustasukkaisuutta voi onneksi olennaisesti vähentää sekä sanoilla että teoilla. Pieni mustasukkaisuus voi olla terve osa avioliittoa, mutta sitä pientäkin mustasukkaisuutta pystyy käsittelemään ja vähentämään. Keinoina on taas kerran puhuminen, mutta myös teot. Puhumalla paljon arkisista ja toisaalta syvällisistä pienistä ja isoista asioista mustasukkaisuus vähenee sitä myöten, mitä paremmin puolisoon tutustuu. Toisaalta tarvitaan myös tekoja.

Jos joku asia tai toimintatapa herättää toisessa puolisossa mustasukkaisuutta tai pelkoja, täytyy yhdessä miettiä, mistä tunne johtuu ja millaisilla kompromisseilla löydämme tien siihen, että kummallakin olisi mahdollisimman hyvä. Kompromissit ovat tärkeitä. Mustasukkaisuus ei saa olla syy, jolla estetään toiselta oma tila ja omat tekemiset, mutta toisaalta toisen puolison on syytä kuunnella, jos toisessa joku asia herättää mustasukkaisuutta. Koska yleensä silloin on molemmilla parantamisen varaa. Kummallakin on oikeus tuntea olevansa suhteessa turvassa, mutta myös, että heillä on omaa tilaa. Näen asian niin, että mustasukkaisuuteen auttaa se, että kumpikin puoliso osoittaa toiselle sanoillaan ja teoillaan, että hän on etusijalla ja tärkein. Ja silloin toisen on helpompi antaa tilaa ja vapautta puolisolleen, koska hän tietää, että on varmasti tärkeimmällä paikalla puolisonsa sydämessä, vaikka puoliso keskittyy välillä muihinkin asioihin.

Luottamuksen pettäminen on jotain niin rankkaa, että sellaisen tapahtumista kannattaa viimeiseen asti ennaltaehkäistä. Keskustelu on myös tässä ennaltaehkäisyssä paikallaan. On viisasta käydä etukäteen läpi ne rajat, mitkä minun ja sinun ja sitä kautta meidän arvomaailman mukaan meidän avioliitossa on. Että kummallakin olisi turvallinen olo, kun tiedämme, mikä on meidän yhteinen linja.
 Ja että huolehdimme yhdessä siitä, että meillä on läheisyyttä ja täytämme toinen toisemme tarpeita. Kumpikin on vastuussa siitä, että puolisolla on hyvä olla lähelläni.

Kannattaa myös keskustella etukäteen, mitä tekee, jos ihastuu. Maailmassa on paljon ihania ihmisiä ja se on rikkaus. Kuitenkin olemme sitoutuneet omaan puolisoomme ja luvanneet seistä aina hänen rinnallaan. Olemme sitoutuneet siihen rakkaaseen ihmiseen, jonka tunnemme jo niin hyvin, että olemme saaneet luottamuksen tutustua paitsi hänen ihaniin puoliinsa myös hänen heikompiin puoliinsa. Yhdessä olemme alkaneet rakentaa jotain niin kaunista ja arvokasta, että sitä ei kannata sotkea muun ihastumisen takia. Silloin täytyy ottaa vastuu itsestään ja meistä ja tietoisesti keskittyä siihen, mikä on tärkeintä. Tunteet tulee ja menee, mutta tällaisessa tilanteessa tarvitaan järkeä. Vaakakupissa on kaikki yhdessä rakennettu ja rakastettu ja se kuppi painaa paljon. Toisessa vaakakupissa on vaaleanpunaista sumua. Ja sumun haihduttua jäljelle voi jäädä vain valtava kasa kipua ja särkyneitä haaveita.

Jos avioliitto on onnellinen, luottamuksesta halutaan varmasti pitää lujasti kiinni puolin ja toisin. Ja kuten jo aikaisemminkin tässä blogissa on pohdittu, avioliiton onnellisuuteen voi vaikuttaa yhdessä. Vastuu on molempien, että pidetään meistä hyvää huolta. Tyytyväisessä suhteessa ei ole tarvetta satuttaa toista loukkaamalla meidän rajoja, vaan on halu pitää rakastamastaan ihmisestä hyvää huolta ja suojella häntä loukkauksilta.

Jos suhteessa on paljon molemminpuolista avoimuutta ja sitä kautta ei juurikaan pelkoa, luottamus rakentuu luonnostaan. Avoimuus auttaa ymmärtämään toista ja tekee toisesta tutun ja läheisen. Läheiseen ja tuttuun ihmiseen voi luottaa tilanteessa kuin tilanteessa sekä pienissä että isoissa asioissa. Hänestä tietää, miten ja millä arvopohjalla hän toimii, vaikka tiedämme, että hän ei ole täydellinen ja että hän tekee välillä virheitä. Avoimuus, positiivinen palaute, hyvien ja läheisten välien luominen sekä toiselle tilan antaminen rakentavat hyvää ja luottamukseen perustuvaa suhdetta. Suhdetta, joka on sisältäpäin vahva. Suhdetta, jossa etäisyys ja läheisyys ovat luotettavassa ja onnellisessa tasapainossa. 

Lisätietoa: Kahden aikuisen liitto