Iltatoimet alkavat olla paketissa. Yläkerrasta kuuluu kuorsauskuoro. Iltapala on syöty ja olemme tovin puuhailleet tahoillamme. On aika kysyä: “Saisko viis?”
Iltaviisi, tuttavallisesti iltaviis tai viis, on päivän tähtihetki. Se on hetki, jolloin asetutaan vierekkäin sohvalle viideksi minuutiksi. Poristaan, jos jaksetaan. Tai se porisee, joka jaksaa. Kuunnellaan. Ollaan lähekkäin ja läsnä. Latauksessa. Minä sulle, sinä mulle.
Kun ollaan tosi väsyneitä ja arki uuvuttaa, kysymys on: “Saisko kolme ja puoli?” Rennomman päivän jälkeen voi kysyä: “Saisko kymmenen?” Mutta iltaviidestä pidetään kiinni. Siitä pidetään kiinni silmät puoliummessakin, vaikka kolmipuolosenakin, jos viiteen ei voimat riitä.
Toki välillä on iltoja, jolloin iltaviiden sijaan mökötetään sohvan eri päissä. On riidelty ja riita jatkuu edelleen. Mutta avioliiton hoitamisen myötä nämä illat ovat vähän harventuneet. Tai vähintäänkin omissa riitapoteroissa vietetty aika on vähentynyt. Ymmärrys siitä, että potero ei ole häävi paikka verrattuna iltaviiteen, on kasvanut.
Silloin, jos iltaviis ei ole mahdollinen esimerkiksi puolison työmatkan takia, iltaviis muuttuu iltaviestiksi. Iltaviesti lähetetään ”iltaviiden” aikoihin. Ja sen kautta välitetään ne fiilikset, jotka ovat läsnä iltaviidessä. Iltaviesti on päivän tärkein viesti.
Laskin, että jos joka päivä on läheisyysoloaikaa puolison kanssa 5 minuuttia, se tekee vuodessa noin 30 tuntia. Se ei ole hirveän paljon. Silti noilla hetkillä on suuri merkitys. Jos saa 30 tuntia vuodessa joka päivälle jaettuna tuntea, että on rakas, tärkeä ja läheinen, niin siinä on voimaa. Läheisyydestä saadulla voimalla jaksaa monta elämän mutkaa ja ylämäkeä.
On tärkeää, että puolisoilla olisi monenlaista yhdessäoloaikaa ja mahdollisuuksia toistensa kohtaamiseen sekä arjessa että lomalla. Mutta nyt kun lapset ovat pieniä ja arki yhtä hulabaloota, iltaviis auttaa pitämään paketin kasassa. Odotan jo sitä päivän hetkeä, kun on aika kysyä: “Oisko viis?”
Teksti on kirjoitettu alunperin Parempi avioliitto ry:lle.