Onnellinen avioliitto
  • Etusivu
  • Arkisto
  • Tietoja kirjoittajasta
Kirjoittaja

Tiia Brockman

Tiia Brockman parisuhdeohjaaja
Tiia Brockman

Oma kasvuTunteet parisuhteessa

Pelokas elämä

Kirjoittajalta Tiia Brockman 24/10/2021

Olipa kerran pelokas elämä. Siinä uhkat leijuivat ympärillä. Vahingot, vaaratilanteet ja asioiden mahdollisuudet mennä pieleen vaanivat. Pelokkaassa elämässä turvallisuuteen ei uskallettu luottaa ja negatiiviset tunteet haudattiin usein pelon alle. Koska tunteetkin olivat pelottavia ja etenkin se, mitä ne voivat aiheuttaa.

Mietin elämää, jossa valintoja ohjaa usein pelko. Ehkä hiusten värjääminen epäonnistuu tai on vaarallista? Ehkä ruoka on pilaantunutta tai muuten haitallista? Ehkä reissu ei onnistukaan tai siitä tulee katastrofi? Ehkä kukaan ei halua olla oikeasti ystäväni? Ehkä en ole rakkauden arvoinen?

Elämässäni olen joutunut taistelemaan paljon pelkoja vastaan. Pelkäämisestä tulee helposti tapa ja uhkien näkemisestä normaalia. Pelkojen maailma on kapea ja ahdistava, iloton ja harmaa. Pelkojen maailmassa elämä herkästi unohtuu.

Toisaalta halu nähdä maailma, tehdä ja kokea ovat vieneet pelkojen yli. En ole halunnut jättää asioita kokematta pelon takia. Olen myös innostuva ja optimistinen: eläminen kyllä kiinnostaa. Miten paljon olenkaan saanut niistä hetkistä, kun en ole jäänyt pelkojeni vankilaan.

Taistelussa pelkoja vastaan pahin pelkoni on, että elämä jää elämättä. On pelottavaa, jos hauskat asiat jäävät kokematta pelkojen takia. On turhaa, jos uudet asiat jäävät kokeilematta, koska pelottaa. On surullista, jos ihmissuhteet jäävät pelkojen varjoon.

Nykyään kohdatessani pelon, yritän alkaa sen kanssa juttusille. Mitä yrität minulle sanoa, pelko? Uskotteletko minulle jotain, mikä ei ole totta? Yritätkö rajoittaa minua ja kapeuttaa elämääni? Haluatko hyvää, mutta keinosi ovat väärät siihen? Olenko turvassa, vaikka sinusta ei siltä vaikutakaan? Onko riski ottamisen arvoinen, askel kohti elämää? 

Nautin turvallisesta elämästä, mutta en pelokkaasta. Toivon, että elämäni kapeutumisen sijaan laajenisi vuosien varrella. En suostu vapaaehtoiseksi asukkaaksi vankilaan, jonka vanginvartijana pelko on. Haluan olla turvassa, mutta vapaa. En peloton, mutta mahdollisimman rohkea.

Lue myös tekstini Tuukka Hämäläisen OCD-kirjan pohjalta.

24/10/2021 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Pariskunta keskustelee syvällisesti rannalla auringonlaskun aikaan, symboloiden turvaa ja luottamusta parisuhteessa.
Muualle kirjoitetut tekstitOma kasvuTunneyhteys

Parhaimmillaan parisuhteessa – Kun kiintymyssuhdenälkä kohtaa turvan

Kirjoittajalta Tiia Brockman 24/10/2021

Tämä teksti on aiemmin julkaistu vieraskynäkirjoituksena, ja haluan jakaa sen nyt kanssasi myös täällä. Se on tarina kiintymyssuhdenälästä, takertumisesta ja siitä parantavasta voimasta, joka syntyy, kun uskaltaa vihdoin laskea suojauksensa.

Kiintymyssuhdenälkä ja turvasataman hakeminen

Lähdin kuusitoista vuotta sitten täysillä parisuhteeseen: minulla oli kiintymyssuhdenälkä. Kaipasin, että tämä suhde olisi turvasatamani – paikka, jossa korjaannun ja tulen ehjäksi. Janosin, että tämä olisi mahdollisuus, jossa kiintymyssuhdevelkani maksetaan takaisin. Tätä kaikkea en toki silloin tiennyt, sillä parisuhteeseen astuessani luulin olevani suhteellisen tyhjä taulu.

Nääntyvä ei rakkauden kohdatessaan pysty olemaan kohtuullinen. Nälkäni oli pohjaton, vaikka yritin sitä hillitä. Olisin kaivannut turvaa, läheisyyttä ja varmuutta paljon: laastareita moniin haavoihin. Halusin velkani takaisin saman tien ihmiseltä, joka ei ollut minulle mitään velkaa.

Takertuminen ja pelko luottamuksen esteenä

Kiintymyssuhdenälkäisenä on ollut vaikeaa luottaa, että rakkautta on tarjolla edelleen huomennakin. On ollut hankala uskoa, että enää ei tarvitse nääntyä. Omalla toiminnallani, peloillani ja ahdistuksellani, laitoin kapuloita rattaisiimme.

Rakkauteen takertuva murtaa itse sitä varmuutta ja luottamusta, jota hän eniten parisuhteeltaan kaipaisi. Hän tukahduttaa hehkuvana loimuavaa liekkiä. Onneksi pystyimme vuosien myötä purkamaan rattaisiin heitettyjä kapuloita saamalla tukea, apua ja ymmärrystä.

Turva antaa luvan olla oma itsensä

Koen, että olen parhaimmillani parisuhteessa. Se ei ole minun ansiotani, vaan toimivan kiintymyssuhteen sekä hyvän parisuhteen parantavan voiman. Kun on vihdoin antanut luvan itselleen olla oma itsensä ja saanut siihen puolisolta turvan, tuen ja ymmärryksen, voi olla se kuka on. Kun voi olla oma itsensä, on helppoa olla parhaimmillaan.

Tärkein matka itseeni on ollut luvan antaminen lukemattomia kertoja. Luvan antaminen:

  • tunteille, kivuille ja heikkouksille
  • omille ominaisuuksille
  • kaikelle hyvälle, mitä elämä tarjoaa

Arvokasta on ollut myös luvan antaminen sille, että ei tarvitse elää minkään ulkoisen käsikirjoituksen mukaan. Meidän tarinamme saa olla sen näköinen kuin se on, se ei ole kirjoitettu muita varten. Meidän tarinallamme on lupa olla meidän rosoisen kaunis kasvu- ja rakkaustarina.


Tunnistatko sinä kiintymyssuhdenälän omassa suhteessasi? 

Joskus omat pelot ja menneisyyden haavat tulevat rakkauden tielle. Parisuhdeohjauksessa voimme yhdessä purkaa noita ”rattaisiin heitettyjä kapuloita” ja etsiä tietä kohti turvallisempaa yhteyttä.

Varaa aika suoraan ajanvarauskalenterista tai soita minulle, niin pohditaan tilannetta yhdessä.


Tämä on alunperin Parempi avioliitolle kirjoitettu teksti: Parhaimmillaan parisuhteessa

24/10/2021 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Oma kasvuYhdessä kasvaminen

Jotta kaikilla olisi hyvä olo

Kirjoittajalta Tiia Brockman 20/09/2021

Minulle on aina ollut tosi tärkeää, että lapsillani ja puolisollani olisi hyvä olla. Olen valmis kääntämään jokaisen kiven, että rakkaiden elämään löytyisi lisää tukea ja hyviä asioita, jos heillä on vaikeaa. Olen valmis kantamaan tai työntämään pois vaikka millaisen taakan, että se lakkaisi painamasta rakkaimpiani. Minulla tuntuu olevan aina käynnissä hyvinvoinnin parantamisprosessi ja pahoinvoinnin vähentämisprosessi.

Konfliktit parisuhteessa ja lasten kanssa olivat aluksi pelottavia. Vasta ajan myötä olen oppinut ymmärtämään, että vaikka ne hetkellisesti näyttävät notkauttavan hyvinvointia, ne ovat välttämätön hyvinvoinnin työkalu. Jos rakkaimpieni tunteet patoutuvat, tarpeet eivät tule kuulluksi tai ajatukset sulkeutuvat sisään, se ei voi johtaa kuin pahoinvointiin ja etäisyyden kasvamiseen. Kuunteleminen on suuri lahja, ymmärtäminen ja hyväksyminen vielä suurempi. Monesti on vaikeaa kuulla, ymmärtää ja osoittaa hyväksyntää, mutta mikään ei ole sen arvokkaampaa.

On mennyt vuosia tajuta, että on tärkeää myös, että minulla olisi hyvä olo. Olen kantanut sisälläni usein sanoja yksin ja unohdettu. Kun on kiltti ja herkkä, on helpompaa asettaa muut omien tarpeiden edelle. Kun on tunnollinen ja ahkera, muidenkin on ehkä helppo unohtaa, että voisin tarvita jotain. Kun on oppinut pärjäämään yksin ja hyväksymään sen, että sinut unohdetaan, on ollut vaikea kuulla omaa ääntään, saati saada sitä muiden kuuluviin. 

Myös omasta hyvinvoinnista on tärkeä huolehtia

Haluan toimia niin, ettei lasteni tai puolisoni tarvitsisi tuntea olevansa yksin tai unohdettuina. Että heidän vieressään olisi aina kuuntelija ja taistelija ja heillä olisi varmuus hyväksyvistä sanoista ja katseesta. Että he tietäisivät olevansa ihania ja tärkeimpiä. Ilman sitä tunnetta, jää tunne, etten ole arvokas omana itsenäni. Silloin jää tunne, etten ole hyvän arvoinen.

Tänään toivon, että osaisin olla lasten ja puolisoni hyvinvointia edistämässä. Osaisin olla vankkana tukena, kun elämässä tulee ikäviä asioita vastaan ja auttamassa löytämään tien eteenpäin. Toivon myös, että osaisin pitää huolta itsestäni ja ottaa apua vastaan. Hyvää ja hyvinvoivaa 13-vuotishääpäivää rakkaimmalleni tai oikeastaan meille molemmille!

Lue myös lisää tekstejäni parisuhteen hyvinvoinnista uuden nettisivuni blogista.

20/09/2021 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
unneyhteys parisuhteessa – lentokoneen siivet symboloivat kantavaa yhteyttä ja tunteiden kohtaamista Tiia Brockmanin blogissa.
Muualle kirjoitetut tekstitPariterapia ja ohjausTunneyhteys

Järkipuhe ei nyt kiinnosta – Miksi parisuhteen suunnan muuttaa vain tunne?

Kirjoittajalta Tiia Brockman 04/09/2021

Luin vastikään Marianna Stolbow’n Erosta eteenpäin -kirjan. Siinä sanotaan: “Eronnutta eivät järkipuheet nyt tavattomasti kiinnosta. Hän käy läpi tunteitaan, eikä niitä voi ohjeistaa, komentaa saati torpata.”

Olen kesän syventynyt parisuhdeohjaajaopinnoissa ihmissuhteiden solmukohtien ymmärtämiseen ja pohtinut taas kerran tosi paljon tunteita. Olen ymmärtänyt, että järkipuhe ei muuta suhteemme suuntaa, vaan sen tekee nimenomaan tunnepuhe.

Kun sopimukset eivät riitä

Sopimusten tekeminen tai konkreettisten riidanaiheiden selvittäminen on tärkeää, mutta eniten suhdetta vievät eteenpäin yhdessä koetut, korjaavat ja vahvistavat tunneyhteyskokemukset. Kotityö- ja lastenhoitovastuista sopiminen on osaltaan hyvä asia, mutta suhteen tulevaisuuden ratkaisee tunne:

  • Onko toinen minua varten?
  • Näkeekö ja kuuleeko hän juuri minut?
  • Avaako hän sisäisen maailmansa minulle, että saan tulla hänen lähelleen?

Käytös on viesti tunteesta

Toinen kirja, joka on tehnyt minuun vaikutuksen, on Philippa Perryn Kunpa vanhempasi olisivat lukeneet tämän kirjan. Perry sanoittaa, että kaikki käyttäytyminen on kommunikaatiota, jonka takana on aina tunne.

Aikuisena meiltä odotetaan kypsää kommunikaatiota, mutta haastavissa hetkissä käytöksemme on se, mikä näkyy pintaan. Kuin lapset, me kaipaamme, että joku näkisi sen tunteen, joka käytöksen alla on. Kaipaamme lupaa sille, että tunne saa olla olemassa – vaikka se olisi kuinka vaikea tai kipeä.

Parisuhde ei ole järkisuhde

Tärkeintä ja vaikeinta parisuhteessa on hyväksyä ja kohdata omat ja puolison tunteet. Kun tunne tulee hyväksytyksi, siitä tulee turvallinen, eikä se enää ohjaa käytöstämme niin voimakkaasti. Ilman tunteiden kohtaamista tuloksena on väistämätön etääntyminen.

Lentokoneessa on välttämätöntä olla runko, mutta ilman siipiä se ei lennä. Parisuhteen siivet ovat tunneyhteys.

Niiden voimin lentää sulavasti raskaskin lasti ja suurikin kone. Elämän ei tarvitse olla helppoa ollakseen hyvää. Riittää, kun yhteys toimii ja siivet kantavat: “Olet minulle tärkein. Kerro, miltä sinusta tuntuu. Olen tässä sinua varten.


Tuntuvatko suhteen siivet raskailta tai onko yhteys kadonnut järkipuheen alle? 

Tunneyhteyden palauttaminen vaatii joskus ulkopuolista tukea ja uusia työkaluja tunteiden kohtaamiseen. Intohimo parisuhdetyöhön sai minut opiskelemaan parisuhdeohjaajaksi. Parisuhdeohjauksessa opettelemme yhdessä kuulemaan sen, mitä arjen kohinan ja vaikean käytöksen alla todella sanotaan. 

Varaa ilmainen 15 minuutin konsultaatiosoittoaika tilanteeseenne tästä


Tämä teksti on alunperin Parempi avioliitto ry:lle kirjoitettu vieraskynäteksti järki- ja tunnepuheen merkityksestä parisuhteessa.

04/09/2021 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Turvallinen kiintymyssuhde parisuhteessa – lempeä halauskuva laiturilla symboloimassa hyväksyntää ja turvaa Tiia Brockmanin parisuhdeblogissa.
Muualle kirjoitetut tekstitTarpeet parisuhteessaTunteet parisuhteessa

Hyväksyttynä ja turvassa parisuhteessa: Miksi aikuinen tarvitsee ”lapsenomaista” turvaa?

Kirjoittajalta Tiia Brockman 17/08/2021

Hyväksyntä on hyvän näkemistä – siihen tulokseen olen tullut. Kun saa tuntea olevansa hyväksytty parisuhteessa, valo lankeaa lempeydestä ja lämmöstä käsin. Se ei osu syyttävänä tai arvostelevana valokiilana, vaan näyttäen kumppanin hyvässä ja turvallisessa valossa, aitona ja riittävänä.

Turvallinen kiintymyssuhde ei ole vain lasta varten

Olen lukenut viime aikoina Jari Sinkkosen Kiintymysuhteet elämänkaaressa -kirjaa. Tein oivalluksen, että aikuinen tarvitsee ihan vastaavaa turvaa parisuhteessa kuin pieni lapsi hoivaajaltaan: varmuutta rakkaimpansa mielessä pysymisestä. Niin aikuinen kuin lapsi kaipaa saada olla rakkain ja ihanin, kokonaan hyväksytty. Tajusin myös, miten vaikeilta nämä sanat kuulostavat omalle kohdalle. Voin tuntea olevani ahkerin, reippain tai tunnollisin, mutta ihanin ja rakkain? Sanat on välillä vaikea uskoa todeksi vielä monien yhteisten vuosien jälkeen.

Mitä tarkoittaa ”olla toisen mielessä”?

Parisuhteessa tunne, että olen toisen mielessä ja pysyn siellä, luo yhtä tärkeää turvaa kuin lapselle vanhempiensa turva. Se ei tarkoita toisiinsa liimautumista. Se tarkoittaa vastavuoroista luottamusta, että olen varmasti tärkeä toiselle, vaikka olisimme eri puolilla maapalloa.

Se tarkoittaa tunnetta, että toinen huomioi minut:

  • Ajatuksissaan: Muistaa minua mielessään päivän mittaan.
  • Sanoissaan: Kertoo arvostuksesta.
  • Ajankäytössään: Priorisoi yhteistä aikaa.
  • Teoissaan: Esimerkiksi viestii reissusta: “Olet ajatuksissani, rakas”.

Se tarkoittaa, että kumppani kysyy mielipidettäni ennen valintojensa tekemistä ja huomioi minut arjessa.

Toinen sija ei ole hopeaa – se on surua

Toiseksi tärkeimmäksi jääminen on kipeä kokemus myös aikuiselle. Voimme jäädä kakkoseksi monille asioille: työlle, harrastuksille, riippuvuuksille tai muille ihmisille.

Toinen sija parisuhteessa ei ole hopeaa, se on syvälle osuvaa surua ja häpeää.

Työlle, harrastuksille ja ihmissuhteille on paikkansa, mutta silloin kun ne ohittavat puolison tärkeimmät tarpeet ja tunnesuhteen puolisoon, se sattuu.

Turvallisuus on arkista luottamusta

Puolisona minulle on tärkeää olla rakkaani silmissä ihanin ja paras. Se ei ole lapsellisuutta, vaan se on turvallisuutta. Se ei ole höttöä, että olisin superihminen, vaan arkista luottamusta. Tämän ihmisen silmissä saan olla ihmeellinen omana itsenäni. Hän hyväksyy minut ja näkee sydämellään minut riittävänä, hyvänä ja kauniina.


Haluaisitteko vahvistaa keskinäistä hyväksyntää ja turvaa? 

Joskus asioiden äärelle pysähtyminen ulkopuolisen ammattilaisen kanssa auttaa näkemään puolison uudessa, lempeämmässä valossa. Työskentelen nykyään parisuhdeohjaajana ja olen täällä teitä varten. Lue lisää parisuhdeohjauksesta ja varaa aika


Hyväksyttynä ja turvassa parisuhteessa on alunperin Parempi avioliitto ry:lle kirjoitettu syvennetty tekstistä Toinen sija?

17/08/2021 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Perhe ja vanhemmuusTunteet parisuhteessa

Tärkeintä on hyväksyä tunne

Kirjoittajalta Tiia Brockman 07/07/2021

Vertaa näitä kahta tilannetta. 
– Et saa olla vihainen!
– On ymmärrettävää, että olet vihainen. Saat olla vihainen niin kauan kuin siltä tuntuu.
Kummassa tilanteessa viha lauhtuu nopeammin? Jälkimmäisessä tilanteessa viha voi jopa sulaa salliviin sanoihin. Ensimmäisessä taas on riski, että viha koteloituu ajan myötä katkeruudeksi.

”Kunpa vanhempasi olisivat lukeneet tämän kirjan”

Minulla on kesken Philippa Perryn kirja ”Kunpa vanhempasi olisivat lukeneet tämän kirjan (ja lapsesi kiittävät, että sinä luit)”. Harva kirja on iskee niin syvälle tunnekasvatustajuntaan kuin tämä kirja. Kirjan yksi ydinopeista on, että vanhempien tärkein tehtävä on hyväksyä lapsensa kaikki tunteet. Lisäisin vielä, että ehkäpä myös puolison tärkein tehtävä on hyväksyä puolisonsa kaikki tunteet. 

Olen opiskellut melko monta vuotta tunnekasvatusasioita, mutta vasta nyt tajusin tunteiden sallimisen ytimiään myöten Perryn esimerkkien myötä. Jos lapsi sanoo, ”pelkään hämähäkkejä”, minun on kuultava ja hyväksyttävä tunne. ”Sinua siis pelottaa kovasti hämähäkit. Minä halaan sinua ja jutellaan pelosta.” Minun tehtäväni ei ole alkaa puhua, että hämähäkit eivät ole vaarallisia. Se on lapsen tunteen ohittamista ja torjumista sekä varma keino etäännyttää lapsi ajan myötä minusta: enhän kuule häntä hänen herkimmillä hetkillään. 

Sama toimii puolison suhteen. Jos puoliso kertoo olevansa väsynyt, minun kuuluu kuulla tunne. Minun ei kuulu antaa vinkkejä töiden vähentämisestä tai mistään muustakaan. Se on puolison tunteen torjumista ja varma keino työntää puolisoa kauemmas. Minun tehtäväni on olla läsnä ja tukena, kunnes rakkaallani on helpompi olla tunteensa kanssa.

Mielenterveys ja tunteet

Perry pohtii, että ihmisen mielenterveyteen vaikuttaa vahvasti, miten hänen tunteisiinsa on suhtauduttu lapsena. Jos lapsi on joutunut kokemaan, että tunteet ovat jotain niin isoa ja vaikeaa, ettei niiden kanssa selviä, silloin ihminen ei välttämättä opikaan selviämään niiden kanssa. Käsittelemättömistä tunteista muodostuu ahdistusta ja masennusta. Jos lapsen kaikki tunteet otetaan vastaan hyväksyen ja niissä lasta tukien, lapsi oppii että jokainen tunne ajan myötä menee ohi ja jokaisen tunteen kanssa pärjää. Kun vanhempi on riittävän pitkään ollut tukena tunteissa, lapsi ajan myötä oppii säätelemään niitä itsekin ja rauhoittamaan itseään haastavan tunteen tullen.

Perry kuvaa, että haastaville tunteille on tietyn kokoinen lokero. Jos haastava tunne lähes aina käsitellään, lokero pysyy varsin siistinä. Jos haastavia tunteita tungetaan ja tungetaan lokeroon, se väistämättä ajan myötä täyttyy ja pursuaa yli. Silloin lokeron tunteista on tullut jo vaikeita käsitellä ja ne usein johtavat vakavampiin haasteisiin ja mielenterveysongelmiin.

Repeämien korjaaminen ja mitätöimisen lopettaminen

Minulle jäi myös vahvasti mieleen Perryn oppi, että ihmissuhteissa tulee väkisinkin repeämiä. Aina vanhempi ei jaksa tukea lasta hyvin, eikä aina puoliso jaksa kohdata hyvin puolisoaan. Silloin itse repeämää merkittävämpää on tilanteen paikkaaminen. Tilanne paikataan myöntämällä rehellisesti oma osuus siihen ja kuulemalla aidosti toista. Anteeksipyynnöllekin voi olla paikkansa.

Lisäksi on tärkeää muistaa ettei lapsen, eikä myöskään puolison, vaistoja tule sekoittaa mitätöimällä oma osuus tai mitätöimällä toisen tunne turhaksi. Perry antaa puhuttelevan esimerkin, että lapsi, jonka inhon tunne on mitätöity ja inhovaisto sammutettu, ei välttämättä enää uskalla luottaa tunteeseensa. Jos hän joutuu joskus kohtaamaan inhottavaa käytöstä, hän voi ajatella, että se on ihan okei, koska ei luota vaistoonsa, että tämähän on väärin. Tällainen lapsi on alttiimpi mm. hyväksikäytölle.

Vaikeinta, mutta tärkeintä, on hyväksyä tunne. Kun seuraavan kerran rakkaimpasi tulevat sinulle puhumaan, kuule ja validoi heidän tunteensa. Tunne ei ole koskaan väärä ja se ansaitsee aina tulla hyväksytyksi. Siten kasvamme ja myös käytöksemme kehittyy. Mutta ennen kaikkea voimme hyvin, kun tulemme kuulluiksi sekä aidosti ja kokonaan hyväksytyiksi tunteinemme.

Lue myös tekstini Löytöretki Tunneseksi-kirjan äärellä.

07/07/2021 0 kommenttia
1 FacebookTwitterWhatsappEmail
Tarpeet parisuhteessaTunteet parisuhteessa

Toinen sija?

Kirjoittajalta Tiia Brockman 11/06/2021

Pieni lapsi kaipaa, että hän pysyy varmasti hoivaajansa mielessä. Hän kaipaa tunnetta, että hän juuri on ihanin ja rakkain. Olen lukenut viime aikoina Jari Sinkkosen Kiintymysuhteet elämänkaaressa -kirjaa. Tein oivalluksen, että myös aikuinen tarvitsee ihan vastaavaa turvallisuutta. Tunnetta, että on etusijalla rakkaansa mielessä.

Parisuhteessa tunne, että olen toisen mielessä ja pysyn siellä, luo yhtä tärkeää turvaa kuin lapselle vanhempiensa turva. Se ei tarkoita jatkuvaa toisiinsa liimautumista. Se tarkoittaa luottamusta, että olen varmasti tärkeä toiselle, vaikka olisimme eri puolilla maapalloa. Se tarkoittaa tunnetta, että toinen ajatuksissaan, sanoissaan, ajankäytössään ja teoissaan huomioi minut. Se voi tarkoittaa esim. että ennen nukahtamistaan reissussa puoliso laittaa viestin ”Olet ajatuksissani, rakas”, tai aamulla jo töihin lähteneen lappusta ovessa: ”Hyvää huomenta, kulta”. Se tarkoittaa, että puoliso kysyy mielipidettäni ennen valintojensa tekemistä ja huomioi minut arjessa.

Toiseksi tärkeimmäksi jääminen on kipeä kokemus myös aikuiselle. Toiseksi tärkeimmäksi voi jäädä monille asioille, niin työlle ja harrastuksille kuin riippuvuuksille tai ihmisillekin. Toinen sija parisuhteessa ei ole hopeaa, se on syvää surua ja häpeää. Työlle, harrastuksille ja ihmissuhteille on paikkansa, mutta silloin kun ne ohittavat puolison ja tämän tärkeimmät tarpeet, se sattuu.

Puolisona minulle on tärkeää olla rakkaani silmissä ihanin ja paras. Se ei ole lapsellisuutta, vaan se on turvallisuutta. Se ei ole höttöä, että olisin jonkinlainen superihminen, vaan arkista luottamusta. Tämän ihmisen silmissä saan olla ihmeellinen omana itsenäni. Hän näkee sydämellään minut kauniina juuri hänelle.

Tutustu myös pohdintoihini parisuhdeohjaussivuston blogissa.

11/06/2021 0 kommenttia
5 FacebookTwitterWhatsappEmail
Muualle kirjoitetut tekstitOma kasvu

Hyvä kysymys

Kirjoittajalta Tiia Brockman 08/05/2021

Parisuhdeohjaajaopintojen alkutaipaleen herättämiä pohdintoja Parempi avioliitto ry:lle kirjoitettuna: Hyvä kysymys.

Teksti kertoo monesta näkökulmasta kysymisestä. Parisuhteen alkutaipaleella kysymme monenlaisia kysymyksiä toisiltamme, mutta vuosien myötä kysyminen voi alkaa hiipua. Parisuhdeohjaajaopinnoissa opiskelimme viemään keskustelua eteenpäin hyvillä kysymyksillä. Kysyminen on tärkeää kiinnostuksen osoittamista parisuhteessa.

Tutustu myös parisuhdeohjaussivustooni.

08/05/2021 0 kommenttia
1 FacebookTwitterWhatsappEmail
Oma kasvu

Askel

Kirjoittajalta Tiia Brockman 13/04/2021

Astua askel uuteen. Kääntää sivu. Hypätä tuntemattomaan tai ehkä kuitenkin vähän tuttuun. 

Tänään oli ensimmäinen päivä vajaan vuoden kestävää matkaa: parisuhdeohjaajakoulutusta. Se on päivä unelmaa, joka on siintänyt mielessäni vuosia. Nyt minulla on mahdollisuus kurkistaa unelmaan. Nähdä, olenko sitä varten ja onko se minua varten. 

Jännittää. Entä, jos tämä on harhapolku? Mutta luotan, että tämä on hyvä polku. En vaan tiedä, minne se johtaa.

Intohimona parisuhde

Löysin tänään uuden sanan, jota olen huumorilla ja vakavuudella makustellut: parisuhdenarkki. Sitä olen ollut kohta vuosikymmenen. Kaikki parisuhteeseen ja parisuhdetyöhön liittyvä kiinnostaa ja innostaa. Haluan oivaltaa, haluan löytää näkökulmia. Haluan syvällisesti ymmärtää, mikä tämä juttu on – parisuhde.

Olen innoissani. Matkalle parisuhdeohjaajuuteen lähtee monta muutakin ja saamme tehdä matkaa yhdessä, tuettuna ja ohjattuna. Olen niin innoissani. Tämä on minun matkaani. Tämä ei ole äitiyttä. Tämä ei ole työtä. Tämä on intohimoa. 

Olen kiitollinen. Minulla on taustatukena matkalla puolisoni. Hän, jonka kanssa tämä matka aloitettiin ja jonka kanssa sitä saan jatkaa. Olen liekeissä. 

#toisintekijät #elämänhuoltamo

Ps. Vuodet ovat vierineet ja nykyään saan tehdä töitä parisuhdeohjaajana. Tutustu tästä sivustooni!

13/04/2021 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Muualle kirjoitetut tekstitTarpeet parisuhteessa

Koronaharmaudesta näkyväksi

Kirjoittajalta Tiia Brockman 13/04/2021

Korona-aika, jos mikä, herätti monenlaisia tunteita. Parempi avioliitto ry:lle kirjoitettu teksti korona-ajan kipuiluista parisuhdenäkökulmasta ja puolison tuesta niiden keskellä: Koronaharmaudesta näkyväksi

Tutustu myös nykyiseen parisuhdeohjaussivustooni!

13/04/2021 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
  • 1
  • 2
  • 3
  • 4
  • …
  • 18

Kategoriat

  • Kommunikaatio parisuhteessa (43)
  • Muualle kirjoitetut tekstit (30)
  • Naiseus ja mieheys (4)
  • Odotukset (11)
  • Oma kasvu (25)
  • Pariterapia ja ohjaus (3)
  • Perhe ja vanhemmuus (4)
  • Seksi (2)
  • Sitoutuminen (32)
  • Tarpeet parisuhteessa (15)
  • Tunneyhteys (3)
  • Tunteet parisuhteessa (31)
  • Vertaistuki parisuhteelle (8)
  • Yhdessä kasvaminen (50)
  • Yleisiä ajatuksia (42)

Uudet artikkelit

  • Aikuinen anoppi
  • Riitänkö minä? -paniikki
  • Parisuhdeohjaus ja ammatillinen tuki – Mistä apua parisuhteen haasteisiin?
  • Lämmin ja pehmeä
  • Loppuiko empatia?

Tietoja kirjoittajasta

Tietoja kirjoittajasta

Onnellinen avioliitto

Olen parisuhdeohjaaja Tiia Brockman. Meidän parisuhde alkaa vuodesta 2005. Nautin kirjoittamisesta, keskusteluista, ymmärtämisestä, lukemisesta, viisastumisesta, kriiseistäkin ja uudelleen rakastumisesta puolisooni. Haluan jakaa parisuhde- ja perheteemaisia löytöjä, pohdintoja ja oivalluksia. Perheemme arkea värittää neljä lasta. Tutustu myös uudempaan parisuhdeohjaus.fi -sivustooni. Kuva: Päivi Mäkelä

Meta

  • Kirjaudu sisään
  • Sisältösyöte
  • Kommenttisyöte
  • WordPress.org

@2017 - PenciDesign. All Right Reserved. Designed and Developed by PenciDesign


Takaisin sivun yläreunaan
Onnellinen avioliitto
  • Etusivu
  • Arkisto
  • Tietoja kirjoittajasta