Onnellinen avioliitto
  • Etusivu
  • Arkisto
  • Tietoja kirjoittajasta
Tägi:

turvallinen parisuhde

SitoutuminenTunteetYhdessä kasvaminen

Hätä ja apu

Kirjoittajalta Tiia 04/09/2018

Pariterapia toi uusia eväitä ja ymmärrystä arkeen

Tunnekeskeinen pariterapia, jossa kävimme, on nyt päättynyt. Päässä surraa hyvällä tavalla. Prosessi jatkuu ja saakin jatkua mielessä ja arjessa uusin eväin varustettuna. Tuntuu, että tekisi mieli kirjoittaa siitä, tästä ja tuosta. Katsotaan, mikä päällimmäisenä nousee mieleen.

Millainen oli meidän pariterapiajakso ja mitä opin?

Meidän pariterapiajakso kesti puolisen vuotta ja piti sisällään 16 käyntiä. Kumpikin kävi kerran yksilökäynnillä, muuten kuljimme terapiassa yhdessä. Suuri viisaus minulle pariterapian suhteen on ollut, että se on tavallaan yksilöterapiaa oman, rakkaan peilin kanssa. Rinnalla on sinut hyvin tunteva tukija, olette parivaljakko.

Vaikka ristiriidat varmaan lähes aina ovat se syy, joka ajaa pariskunnan terapiaan, niin toisaalta toivon ja uskon, että sinne ajaa myös keskinäinen rakkaus. Pariterapiassa on mahdollisuus kasvaa omana itsenään, yhdessä tärkeimmän ja rakkaimman ihmisen kanssa. Siinä samalla kasvetaan yhdessä ja lujemmin toinen toiseen kiinni.

Myös aikuisella nousee mieleen hätä, kun on turvaton olo

Minulle uusi oivallus on ollut sana hätä. Olen lukenut viime aikoina lisää kiintymyssuhdeteoriasta. Se on tuonut monin tavoin ymmärrystä meidän avioliiton haasteiden käsittelyyn. Pienen lapsen mielessä nousee hätä, jos hänellä on turvaton olo. Myös ison aikuisen mielessä nousee hätä, kun tulee turvaton olo.

Aidosti aikuinen ihminen ei ole riippumaton ja peloton

Aikuisena hädän tunteminen tuntuu lapselliselta, nololta ja pelottavalta. Sitä haluaisi olla riippumaton ja peloton: oikea aikuinen. Juuri tässä on ollut minun virheellinen ajatusmallini. Ei oikea aikuinen ole riippumaton ja peloton. Oikea aikuinen uskaltaa rakentaa turvallisia ihmissuhteita. Kiintyä, avautua, pelätä ja lähentyä. Aikuinen voi ja saa uskaltaa olla inhimillinen ihminen ja elää ihmisenä: kohdata tunteensa ja kertoa niistä.

Paniikinomainen hätä on ymmärrettävä tunne tärkeässä kiintymyssuhteessa

Ei ole lapsellisuutta pelätä, että puoliso jättää, etten kelpaa puolisolleni tai etten ole puolisolleni tärkeä. Kun nämä ajatukset valtaavat mielen, on luonnollista hätääntyä.

Onneksi apuakin on olemassa. Kun rakkaimmalla on hätä, voin tuoda sanoin ja teoin puolisolleni tiettäväksi: ”En jätä sinua. Olet minulle tärkein. Sinä kelpaat.” Tämä tieto luo turvallisuuden ja pohjan. Niin lapselle kuin aikuiselle. Me jokainen kaipaamme olla turvassa.

Hädässämme usein takerrumme tai muutumme välinpitämättömän vetäytyneiksi. Pelko ja kauhu saa ihmisen käyttäytymään niin kuin peloissaan ja kauhuissaan oleva käyttäytyy. Ne tunteet kumpuavat syvältä. Syviin tunteisiin kiinni pääseminen vaatii aikaa, rohkeutta ja rohkaisua ja voimia. Jos tunnet hätää, ei tarvitse hätääntyä tai paeta. Apua ja tukea on saatavilla. Apua kannattaa hakea.

Avun hakeminen parisuhteelle on vastuullista ja aikuismaista

Parisuhteen hoitamiseen saa tukea monelta eri taholta. Avun hakeminen ei ole noloa tai lapsellista. Se on aikuismaista. Minulla oli hätä, haimme apua ja saimme apua. Osaamme nyt paremmin luoda turvaa toinen toisellemme, kun hätä tulee. Minun mieleni on levollinen ja iloinen. Rakkaani on turvasatamani.

******************

Tutustu myös siihen, millaista on parisuhdeohjaus, jota teen nykyään työkseni.

04/09/2018 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
KommunikaatioYhdessä kasvaminen

Aikuiskasvatusta osa 1: Terapeuttinen ote?

Kirjoittajalta Tiia 31/05/2017

Tarvitseeko aikuinen terapeuttista kohtaamista puolisoltaan?

Aikuisavioliitosta ajatukset ovat matkanneet aikuiskasvatukseen. Olen lukenut Lilly Korpiolan koskettavaa ja syvällistä kirjaa Pitkä tie äidiksi (2014), joka kertoo äitiydestä ja adoptiosta. Kirjasta opin uutena termin terapeuttinen vanhemmuus.

Terapeuttiseen vanhemmuuteen liittyvät asiat jäivät mietityttämään myös suhteessa parisuhteeseen. Adoptiolapsilla eheytyminen menneistä kokemuksista ja kiintymyssuhteen rikkinäisyyksistä vaatii usein terapeuttista tapaa kohdata lapsi. Tarvitseeko myös aikuinen välillä terapeuttista kohtaamista kumppaniltaan? Onko sellainen kohtuuton ajatus?

Menneisyyden haavojen vaikutus parisuhteen arjessa

Kevään yksi teema parisuhdepohdinnoissa on ollut menneisyyden vaikutus nykyisyyteen. Uskon, että jokaisella on eheydyttävää menneistä ja parisuhteessa asiat usein nousevat esiin tai ainakin poreilevat pinnan alla. Meissä jokaisessa on turvattomuutta ja isojakin kipeitä kohtia, myös traumoja.

Uskon, että juuri silloin, kun oma käytös ei ole aikuismaista, on ihmisellä suurin tarve tulla ymmärretyksi. Jos kumppani pystyy näkemään, mistä toisen käytöksessä on pohjimmiltaan kyse ja mistä reaktio johtuu, siinä hetkessä on suuri viisaus. Kun pääsee aidosti selville toisen ajatuksista ja tunteista, se voi olla menneitä korjaava kokemus kumppanille. Todellista aikuiskasvatusta.

Kun vaikea käytös yrittää kertoa tarpeista

Huono käytös lapsella kertoo yleensä jostain. Jäin miettimään, että niinhän se on meillä aikuisillakin. Pohjimmiltaan juuri silloin kaipaamme lohdutusta ja rakkautta, kun olemme ”vaikeita”. Terapeuttisessa vanhemmuudessa puhutaan vanhemman herkkyydestä lapsen tarpeille ja tunteille ja käytöksen taakse näkemisestä.

Luulen, että samaa herkkyyttä tarvitaan myös parisuhteessa. Toki voimme odottaa aikuiselta sitä, että hän osaisi kertoa tunteensa ja tarpeensa. Toisaalta juuri niissä asioissa voi olla vielä aikuisenakin paljon opeteltavaa. Hyvä ja turvallinen parisuhde voi olla paikka opetella niitä taitoja.

Rakkauden voima – eheytymistä ja kasvua yhdessä

Parisuhteessa emme voi alkaa vanhemmiksi toisillemme. Mutta voimme tahtoa olla rakastavia, turvallisia ja rakentavia toisillemme myös ja juuri silloin, kun toinen sitä kipeimmin tarvitsee. Vaikkei se olisi helppoa.

Toisinaan ystävyydessä ja rakkaudessa tarvitaan terapeuttista otetta. Ajattelen, että se on sitä, että kuuntelee, yrittää ymmärtää ja eläytyä toisen tilanteeseen sekä osoittaa lujasti välittävänsä, kun toinen on haavoittuvaisimmillaan. Siinä hetkessä on rakkaus ja mahdollisuus kasvaa ja eheytyä.

***************

Tutustu myös uudempaan parisuhdeohjausivustooni.

31/05/2017 0 kommenttia
1 FacebookTwitterWhatsappEmail

Kategoriat

  • Kommunikaatio (43)
  • Muualle kirjoitetut tekstit (31)
  • Naiseus ja mieheys (5)
  • Odotukset (11)
  • Oma kasvu (23)
  • Perhe ja vanhemmuus (4)
  • Seksi (2)
  • Sitoutuminen (32)
  • Tarpeet (15)
  • Tunteet (34)
  • Vertaistuki (8)
  • Yhdessä kasvaminen (48)
  • Yleisiä ajatuksia (43)

Uudet artikkelit

  • Aikuinen anoppi
  • Riitänkö minä? -paniikki
  • Parisuhdeohjaussivustoni
  • Lämmin ja pehmeä
  • Loppuiko empatia?

Tietoja kirjoittajasta

Tietoja kirjoittajasta

Onnellinen avioliitto

Olen parisuhdeohjaaja Tiia Brockman. Meidän parisuhde alkaa vuodesta 2005. Nautin kirjoittamisesta, keskusteluista, ymmärtämisestä, lukemisesta, viisastumisesta, kriiseistäkin ja uudelleen rakastumisesta puolisooni. Haluan jakaa parisuhde- ja perheteemaisia löytöjä, pohdintoja ja oivalluksia. Perheemme arkea värittää neljä lasta. Tutustu myös uudempaan parisuhdeohjaus.fi -sivustooni. Kuva: Päivi Mäkelä

Meta

  • Kirjaudu sisään
  • Sisältösyöte
  • Kommenttisyöte
  • WordPress.org

@2017 - PenciDesign. All Right Reserved. Designed and Developed by PenciDesign


Takaisin sivun yläreunaan
Onnellinen avioliitto
  • Etusivu
  • Arkisto
  • Tietoja kirjoittajasta