Oletko koskaan törmännyt tilanteeseen, että muuten vaan tai riidan aikana aletaan keskustella jostain aikoja sitten tapahtuneesta ja ilmenee, että molemmat eivät olekaan kokeneet tilannetta samoin?
Parisuhteen alkuaikoina itsellä ei aina rohkeus riittänyt kertoa, miltä oikeasti joku asia tuntui. Tuli toisinaan nieltyä paha mieli tai harmitus kertomatta sitä puolisolle tai sitten jossain tilanteessa olisi kaivannut tukea, ymmärrystä tai arvostusta puolisolta, mutta ei sitä uskaltanut tai halunnut pyytää. Myös jossain tilanteessa liiallisesta kohteliaisuudesta sitä toimi eri tavalla kuin aidosti olisi tilanteessa toiminut. Tällaiset tilanteet ovat voineet jäädä sitten vuosikausiksi tai jopa kymmeniksi mielen pohjalle painamaan. Toki väärinkäsityksiä voi tulla myöhemminkin kuin parisuhteen alkuaikoina.
Jonkun ajan takaisessa postauksessa tuli mietittyä, että luottamuksen syntyminen on yllättävän pitkä prosessi. Vasta nyt olen alkanut tajuta sen kunnolla. Vaikka totta kai puolisoon on luottanut aina, niin syvä luottamus syntyy vasta vuosien saatossa. Ehkä siihen väkisinkin tarvitaan todistusaineistoa toisen luotettavuudesta, että oppii ihan täysillä luottamaan. Kun on selvitty monesta mutkasta elämässä ja saanut todeta, että puoliso on pysynyt niissäkin rinnallani, niin luottamus rakentuu syvemmäksi.
Jälkeenpäin voi olla jopa vähän hassuakin, miten en ole sanonut kaikkien asioiden todellista laitaa aikaisemmin. Kyse voi olla vaikka ihan vain siitä, että seurusteluaikana on väittänyt rakastavansa toisen tekemää ruokaa tai toisen valitsemaan musiikkia ihan kohteliaisuudesta ja sitä ei ole sitten kehdannut myöhemmin oikaista. Mutta monesti asiat ovat syvempiä. Voi olla jäänyt tunne, että et seissytkään tukevasti rinnallani tärkeässä tilanteessa ja se painaa vieläkin.
– Luulin, että et hyväksy tätä puolta minussa.
– Luulin, että et silloin oikeasti halunnut auttaa minua.
– Luulin, että todella tarkoitit sitä, kun sanoit niin.
– Luulin, että et välittänyt minusta tarpeeksi toimiaksesi parhaakseni.
Miten puhdistavaa on, jos vihdoin syntyy keskustelu, jossa vuosikausia, ehkä tiedostamatta painanut väärinkäsitys saadaan oikaistua. Saa tuntea, että puolisolla olisi ollut hyvä halu toimia tai sanoa hyvin, mutta asioista tuli syystä tai toisesta väärinkäsitys. Ja mikä vielä kauniimpaa kuin, että menneitä virheitä pyydetään anteeksi. Niissä hetkissä luottamus entisestään syvenee. Rakas kumppanini on todella luottamuksen arvoinen.
