Tunteet ovat parisuhteen ydin:
Tunteet ovat parisuhteen voimavara, mutta välillä myös sen suurin haaste. Tässä kategoriassa sukellemme pintaa syvemmälle: miten kohdata vaikeita tunteita, miten säädellä omaa reagointia ja miten antaa tilaa sekä ilolle että säröille. Tunteiden ymmärtäminen ja hyväksyminen on avain turvallisempaan ja läheisempään suhteeseen.
Opettele tunnistamaan, ilmaisemaan ja vastaanottamaan tunteita, jotta yhteys ja luottamus vahvistuvat!
Hääpäivä lähestyy. Ruska muistuttaa kauniisti hääpäivästämme. Ajatukseni ovat muistoissa.
Joka vuosi syntyy paljon uusia muistoja. Hetkistä, jotka olen saanut jakaa puolisoni kanssa. Hetkistä, jotka olen saanut elää perheemme kanssa. Hetkistä, jotka olen saanut jakaa ystävien tai sukulaisten kanssa. Muistoista monissa on mukana rakkaimpani.
Olen saanut kulkea puolisoni kanssa niin sileää asfalttia, mutkaista polkua, kivikkoisia rinteitä kuin pitkospuitakin. On saatu nähdä yhdessä monta järveä, lampea, jokea ja mertakin. On viiletetty pyörällä monia teitä, on ajettu pitkin ja poikin Suomea, on kävelty pakkasessa, sateessa ja helteessä.
On istuttu yhdessä kivillä, hiekalla, sohvalla, viltillä, luennolla, laavulla, bussissa, katolla ja katon alla. On väsytty ja on levätty. On suututtu ja naurettu. On kämmäilty ja pyydetty anteeksi. On pelätty ja toivottu. On hassuteltu ja oltu vakavia.
On ollut lomapäiviä, kotipäiviä, työpäiviä, reissupäiviä ja sairastuspäiviä. On ollut ihania päivä ja raskaita päiviä. On ollut riitapäiviä ja hymypäiviä.
On valtavasti hetkiä, jotka olen saanut jakaa puolisoni kanssa. On vaikea enää muistaa niitä päiviä, joissa puolisoni ei ollut jollain tapaa läsnä.
Tämä laulu soi nyt mielessä. Ei surullisena, vaan kiitollisena. Kiitollisena rosoisistakin helmistä. Kiitollisena kaikista yhteisistä muistoista ja myös uusista helmistä haaveillen.
“Kauniina nauhana vuosien päivät
helmenä jokainen muistoksi jäivät.
Elämän päivien ketju on kallis
niistä ei yhdenkään kadota sallis.”
Olen sittemmin opiskellut parisuhdeohjaajaksi ja nepsyvalmentajaksi, ja työssäni tuen pariskuntia juuri ruuhkavuosien haasteiden ja kiireen keskellä Erityisesti nepsyperheissä arjen kuormitus voi olla intensiivistä, jolloin yhteyden vaaliminen ja yhteisten muistojen arvostaminen vaatii erityisiä työkaluja ja ymmärrystä.
Parisuhdeohjauksessa tai parisuhteen nepsyvalmennuksessa voimme yhdessä etsiä teille sopivia tapoja vahvistaa tunneyhteyttä ja vaalia yhteistä historiaanne.
Varaa aika parisuhdeohjaukseen tai parisuhteen nepsyvalmennukseen
Ristiriitojen ratkaisemisen suhteen palataan parisuhteen perustalle. Rakentavan riitelemisen pohjana on sitoutuminen. Jos eriävän mielipiteen esittäminen nostaa esiin erolla uhkaamisen, voi hyvinkin olla, että ristiriitaa ei oteta ollenkaan käsittelyyn. Jos hylkäämisen pelko leijuu ilmassa, ristiriidasta helposti vaietaan, eikä toinen tai molemmat uskalla sanoa rehellisesti mielipidettään asiasta. Ristiriitojen käsittelyn perusta lepää turvallisuudessa ja luottamuksessa siihen, että sitoutuminen kantaa ristiriitojenkin yli.
Jos suhteessa on turvallinen olo, ristiriidat ja niiden selvittäminen voi kuitenkin olla paitsi raskasta myös hauskaa. Selvitessään ne nimittäin tuovat edistystä asioihin sekä parisuhteeseen. Toisinaan on siis ihan mukavakin käydä ristiriidan kimppuun, koska tietää, että tästä seuraa hyvää meille, kun se saadaan ratkottua. Toki homma on useimmiten työläs ja tunteet saattavat paukkua. Mutta se ei ole vaarallista, jos ristiriitoja ratkotaan turvallisissa puitteissa. Jos tietää, että rakkautemme ja suhteemme kestää tämän, voi keskittyä rauhassa ristiriidan setvimiseen.
Parisuhdeleirin antia on jaottelu, että osa ihmisistä työstää ristiriitoja hyökkäämällä ja osa väistämällä. Kumpikaan tapa ei ole kuitenkaan hyvä. Oikea tapa olisi kohdata ristiriidat. Hyökkäämällä homma menee usein syyttelyksi ja väistämällä paetaan helposti koko ristiriitaa. Ristiriidat kohtaamalla kummankin tunteille ja ajatuksille on tilaa ja ristiriidalle itsessään on tilaa.
Edellisessä päivityksessä viittasin kirjaan Pelasta parisuhteesi (Augustus Y. Napier). Myös tänään viittaan tähän kirjaan, mutta sitä ennen haluan tuoda esille sen alkukielisen nimen: The Fragile Bond – In Search of an Equal, Intimate and Enduring Marriage. Nimi kuvaa paljon paremmin kirjan sisältöä kuin sen suomennettu vastine.
Ristiriitojen selvittäminen perustuu rakentavalle kommunikaatiolle. Napier ehdottaa varsin käyttökelpoista mallia ristiriitatilanteissa kommunikoimiseen:
Napier listaa myös oivasti ristiriitojen kiellettyjä aseita. Niitä ovat esimerkiksi:
Ristiriitojen ratkaiseminen rakentavasti on äärimmäisen vaikeaa. On helppo ajautua syyttelyyn tai mykkäkouluun, mutta jo se auttaa, että tiedostaa omat tyypilliset haasteensa. Silloin osaa ainakin jälkeenpäin eritellä, missä olisi parantamisen varaa. Ristiriitojen selvittämisestä harvoin selvitään ilman nöyryyttä ja anteeksipyyntöä.
Loppuun siteeraan vielä kaksi lausetta, jotka ovat todella tärkeitä. Ensin Napieria:
Oppikaa tekemään itsepaljastuksia ja kuuntelemaan empaattisesti
On tärkeää uskaltaa päästää puoliso lähelle ja suhtautua hänen luottamukseensa kunnioituksella.
Toinen tärkeä lause on peräisin parisuhdeleiriltä:
Kommunikaatio on tapahtunut vasta silloin, kun sanoma on mennyt vastaanottajalle perille.
Vaikka olet sanonut jotain, se ei ole mennyt perille ennen kuin puolisosi on sen ymmärtänyt. Tässä me jokainen voimme katsoa itseemme: että todella kuuntelisimme, kuulisimme ja yrittäisimme ymmärtää.
Tuntuuko ristiriitojen ratkaiseminen ylivoimaiselta?
Riiteleminen on taitolaji, jota kukaan ei osaa syntyessään. Olemme kompastelleet paljon ristiriitojen käsittelemisessä, mutta vuosien myötä onneksi kehittyneet myös. Olen sittemmin valmistunut vuonna 2022 parisuhdeohjaajaksi ja tuen nykyään työssäni kommunikaatiota parisuhteen ristiriitatilanteissa. Parisuhdeohjauksessa luon turvallisen tilan harjoitella ristiriitojen käsittelemisen taitoja ja löytää tien syvempään luottamukseen.
Tasa-arvoa parisuhteessa etsitään usein kotitöiden ja talouden jaosta. Mutta entä tunteet ja kommunikaatio? Kumman tunne saa voittaa, jos ne ovat ristiriidassa? Kuka hallitsee kodin tunneilmastoa ja jääkö molempien kokemuksille tilaa?
Ei ole harvinaista, että parisuhteen tunne-elämä on epätasa-arvoinen. Toinen kumppaneista saattaa tiedostamattaan dominoida ilmapiiriä, jolloin toisen tunteet saavat myös tiedostamatta väistyä. Jos toisella on huono päivä, jyrääkö se toisen hyvän tuulen?
Tämä johtuu usein siitä, ettemme osaa kommunikoida tunteitamme suoraan. Todellisten tarpeiden – kuten väsymyksen tai pelon – sijaan saatamme viestiä ärtymystä tai vetäytyä hiljaisuuteen.
Psykologi Augustus Y. Napier esittää, ettei suhteelle ole hyväksi, jos puolisot asettuvat alitajuisesti ”vanhemman ja lapsen” rooleihin. Jos toinen hoivaa jatkuvasti toisen tunteita peittäen omansa, suhteesta tulee epätasapainoinen.
Tasa-arvoinen parisuhde kestää ristiriidat ja konfliktit. Se tarkoittaa, että molemmilla on oikeus tuoda omat toiveensa ja tunteensa esille tasavertaisina kumppaneina. Tukea ja rakkautta annetaan puolin ja toisin, ilman että kumpikaan joutuu uhraamaan omaa minuuttaan.
Usein parisuhteen osapuolet hyötyvät erilaisista kasvun suunnista:
Todellista tasa-arvoa on se, että molemmat saavat tulla nähdyiksi ja kuulluiksi. Se vaatii työtä, tunteiden tunnistamista ja rohkeutta kertoa niistä ääneen.
Tunteiden tasa-arvon löytäminen parisuhteessa on haaste, mutta myös suuri mahdollisuus kasvuun. Joskus tunneilmasto on niin jumiutunut, että tarvitaan ulkopuolista apua näkemään omat roolit ja löytämään uusia tapoja viestiä.
Parisuhdeohjaajana autan teitä purkamaan näitä alitajuisia rooleja. Opettelemme yhdessä tunnistamaan omia tarpeita ja viestimään niistä niin, että kumpikin tulee kuulluksi.
Haluatteko tasapainottaa parisuhteenne tunneilmastoa? 👉 Lue lisää parisuhdeohjauksesta ja varaa aika tästä
Ihanat ja kamalat tunteet – ne saavat parisuhteessa välillä kaiken sekaisin, niin hyvässä kuin huonossakin. Tunteilla suhde yleensä aloitetaan; eteenpäin sitä yleensä jatketaan sekä tunteilla että järjellä. Vuosien myötä toivottavasti tunteiden kanssa opetellaan elämään, niitä opetellaan tunnistamaan ja käsittelemään. Tunteet näyttelevät isoa roolia parisuhteessa. Olisi hyvä, että tunteiden rooli olisi molemmille myös tiedon ja järjen kautta käsiteltynä tuttu.
Tunteita ei sovi vähätellä. Ne ovat arvokkaita ja upea asia ihmisyydessä. Onko tunteita syytä kuitenkin joskus hillitä järjellä? Varmasti joskus tunteiden määrää on hyvä yrittää hillitä, mutta sanoisin, että erityisesti niihin liittyviä tekoja on syytä hillitä. Kaikille tunteille pitäisi olla tilaa ja tunteita ei kannata tukahduttaa. Niistä johtuvia tekoja on syytä miettiä mahdollisuuksien mukaan etukäteen ja viimeistään jälkikäteen, koska tunteet voivat herkästi johtaa ylilyönteihin, mutta myös alilyönteihin.
Parisuhteessa tavoite saa olla, että positiivisia tunteita olisi enemmän kuin negatiivisia. Kuitenkin, jos uskalletaan olla aitoja, parisuhteessa on päivittäin myös negatiivisia tunteita. Negatiiviset tunteet eivät kuitenkaan suoraan tarkoita, että ollaan eron partaalla, ne vaan ovat osa elämää. Tunteiden kanssa täytyy oppia elämään parisuhteen arjessa, sanoittamaan niitä ja käsittelemään niitä, mutta toisaalta näkemään, että ne eivät ole kaikki ja koko totuus parisuhteesta. Myös järjelle on tilaa.
Parisuhteessa on hyvä nähdä asioita myös järjen kautta. Kaikki päivät eivät ole upeita ja mahtavia. Välillä elämä on ärsyttävää, inhottavaa, surullista ja rasittavaa – oli sitten parisuhteessa tai ei. Parisuhteessa jopa onneakin kannattaa ajatella välillä järjellä.
Vaikka tänään juuri olisi riitaisa päivä, voi myös miettiä, mitä muuta meillä on? Ehkä ihanat lapset, ehkä hyvä, uskollinen puoliso, ehkä loppujen lopuksi tosi hieno ja täysin kehityskelpoinen parisuhde. Usein paljon hyvää. Negatiiviset asiat vaan saattavat sumentaa hyvien asioiden näkemisen, etenkin jos negatiivista painolastia on kertynyt paljon ilman, että sitä käsitellään.
Avioliittoon mennessä olemme tehneet lupauksen, että olemme lähtökohtaisesti naimisissa loppuelämämme. Olemme sitoutuneet sopimukseen, jonka tarkoitus on toimia silloin, kun tunteet vaeltelevat omia ratojaan. Minusta sopimus on suhteellisen viisas. Se suojaa siltä, että emme eläisi kriisihetkissä liikaa tunteiden ohjaamina. Uskon, että on perusteltua satsata tosissaan parisuhteeseen ja yrittää parhaansa. Uskon vankasti, että satsauksen tuloksista saa nauttia sekä tunteet että järki.
Rakkauden ja onnellisuuden tunteetkin ovat ja saavat olla parisuhteessa tärkeitä. Ei parisuhde ole hyvä ja onnellinen ilman niitä. Niitä tunteita voi kuitenkin hoitaa järjelläkin. Saa järjestää kalenteri kädessä mukavia hetkiä, aikaa parisuhteelle, antaa huomiota arjessa ja pitää huolta suhteesta. Rakkauden- ja onnellisuudentunteiden ei tarvitse tulla itsekseen. Toki ne voivat ja saavat tulla, mutta niiden syntymiseen ja ylläpitämiseen voi myös vaikuttaa omalla asenteellaan ja teoillaan.
Tunneskaala, tunteiden määrä ja tunteiden merkitys voivat olla puolisoilla ja puolisoille erilaisia. Voi olla, että toisella puolisoista tunteiden skaala on 1-100 ja toisella taas 1-5. Toisille tunteiden luokat ovat esimerkiksi valkoinen, keltainen, punainen, ruskea ja musta. Toisella ne lähtevän aniliininpunaisesta, hailakan vaaleanpunaisesta, tummanpunaisesta, ruosteenpunaisesta ja jatkuvat siitä vielä 96:een eri sävyyn.
Jos tunteiden skaala on puolisoilla erilainen, koettu määrä eri ja tunteet ovat eri tavalla merkityksellisiä puolisoille, on todennäköistä, että siitä seuraa haasteita ja väärinkäsityksiä. Voi olla, että toinen kokee asiat vahvasti tunteiden kautta ja toiselle se ei ole samalla tavalla merkityksellistä. Voi olla, että toiselle on luontevampaa puhua tunteista kuin toiselle. Puhumatta emme kuitenkaan varmasti ymmärrä toinen toistamme tunneasioissa.
Luemme myös puolisomme tunteita herkästi väärin. Puolisosta usein näkee jo päällepäin, että nyt hänellä on joku tunne, mutta emme välttämättä tunnista sitä oikein tai ainakaan ymmärrä täsmällisesti. Välillä emme edes osaa tai halua itse tunnustaa puolisollemme, että mitään tunnetta olisi, vaikka puoliso selvästi näkisi, että joku tunne siellä nyt on.
Tunneasioissa itsetuntemus onkin isossa roolissa. Jos emme itse tunnista, miltä nyt tuntuu, on sitä mahdotonta kertoa puolisollekaan. Myös itsehillintä on tärkeää muun muassa siksi, että emme lähtisi niin herkästi puolison negatiiviseen tunnetilaan mukaan.
Tunnetasolla kohtaaminen on parisuhteessa valtavan tärkeää, että ei puhuttaisi pelkästään asioista vaan myös niihin liittyvistä tunteista. Toista ei pääse kunnolla lähelle, jos ymmärrystä ja yhteyttä ei synny myös tunteiden tasolla ja läheisyyttä on usein vaikea kokea ollenkaan. Tunteiden käsitteleminen voi olla pelottavaa, mutta se on niin valtavan tärkeää, että sitä ei kannata jättää pelon takia tekemättä. En usko, että on olemassa onnellista parisuhdetta ilman tunnistettuja ja tunnustettuja tunteita – sekä myös järkeä.
****************
Lue myös tekstini: Miksi mies ei puhu tunteistaan?