Onnellinen avioliitto

Onnellinen avioliitto – Blogi ja tukea parisuhteeseen

  • Etusivu
  • Arkisto
  • Tietoja kirjoittajasta
Kategoria

Oma kasvu

Oma kasvu vahvistaa parisuhdetta. Kun kehityt yksilönä, tuot suhteeseen enemmän ymmärrystä, tasapainoa ja rakkautta.

Puhutteleva peilikuva kuvastaa sitä, miten puolisot ovat toinen toisilleen peili kasvussa ja itsetuntemuksessa.
Muualle kirjoitetut tekstitOma kasvu

Puoliso on peilini: Miten parisuhde opettaa meitä näkemään itsemme?

Kirjoittajalta Tiia Brockman 27/06/2019

Parisuhteessa kumppani on kuin peili, joka heijastaa meistä takaisin asioita, joita emme välttämättä muuten itse huomaisi. Parisuhde peilinä on haastava, mutta palkitseva työkalu niin itsetuntemuksessa kasvamiseen kuin yhteiseen kasvuunkin.

Tunteiden ja kasvun peilausta

Puoliso on tunteideni peili. Häntä vasten peilaan iloa, ärtymystä, innostusta ja pettymystä. Vaikka välillä sorrun kaatamaan tunteeni hänen päälleen, tavoitteeni on oppia vain peilaamaan niitä. Puolison kautta näen tunteeni uudessa valossa ja ymmärrän itseäni paremmin.

Samalla puoliso on kasvuni peili. Häntä vasten peilaten näen asiat muistakin kuin omasta näkökulmastani. Opin näkemään itseni eri kulmista, hiomaan särmiäni ja tunnistamaan ne kohdat, jotka vaativat vielä kasvua.

Arvostuksen kuvastin ja täydentävä peilikuva

Puolison silmät toimivat kuvastimena: niiden kautta näen olevani kaunis, arvostettu ja rakas virheinenikin. Ilman tätä kuvastinta en osaisi huomata kuvajaisessani niin paljon hyvää.

Olemme myös toisillemme täydentäviä peilikuvia. Siellä, missä minä olen epävarma, puolisoni on rohkea. Tämä vastavuoroisuus tekee meistä yhdessä vahvempia.

Rohkeus katsoa peiliin

Peiliin katsominen vaatii rohkeutta, sillä se tarjoaa suoraa rehellisyyttä ja uusia oivalluksia. Mutta peilille voi myös iskeä silmää – pieni flirtti ja hymy saavat peilikuvankin loistamaan.

Wikipedia kertoo, että tasopeilissä rinnakkaiset valonsäteet vaihtavat suuntaa säteiden pysyen edelleen rinnakkaisina. Sellainen haluaisin olla: rinnakkainen valonsäde puolisoni vierellä. Sellainen, joka peilautuessaan pysyy lujasti rinnalla ja samalla auttaa näkemään uusia näkökulmia.

Kiitos, kun olet peilini!


Parisuhdeohjaus: Kun peili säröilee

Joskus peiliin katsominen tuntuu liian pelottavalta, tai heijastus on niin säröillä, ettei siitä saa selvää. Se on inhimillistä.

Intohimo parisuhdetyöhön sai minut opiskelemaan parisuhdeohjaajaksi. Vuodesta 2022 olen toiminut parisuhdeohjaajana ja auttanut pariskuntia puhdistamaan peilien pinnan. Ohjauksessa opimme peilaamaan asioita rakentavasti, jotta kumpikin voi tuntea itsensä nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi.

Olisimmepa me saaneet häälahjaksi ohjausta näiden peilien äärellä. Se olisi säästänyt meidät monelta turhalta säröltä. Tarjoan nykyään lahjakortteja, joita voi käyttää häälahjaohjauksina. Ne ovat olleet vaikuttava tapa aloittaa yhteinen taival tietoisesti ja avoimesti.

Haluatteko oppia peilaamaan toisianne paremmin? 👉 Lue lisää parisuhdeohjauksesta ja varaa aikasi tästä


Tämä on alunperin Parempi avioliitolle kirjoittamani teksti Peilausta.

27/06/2019 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Pimeässä yksin loistava lamppu kuvastaa valoa, mitä narsismin ja manipulaation ymmärtäminen voi tuoda narsistin uhrille.
Oma kasvuTunteet parisuhteessa

Yksi luku narsismista – Kun manipulaatio pukeutuu kauniisiin sanoihin

Kirjoittajalta Tiia Brockman 29/05/2019

Tämä teksti ei pureudu ainoastaan parisuhteisiin, vaan laajemmin ihmissuhteiden dynamiikkaan. Postaus on rakentunut vuosien varrella koetun, luetun kirjallisuuden ja jaettujen ajatusten pohjalta narsismista. Haluan nostaa esiin ne näkökulmat, jotka ovat erityisesti puhutelleet minua tässä monitahoisessa aiheessa.

”Epä-tunteet” narsistin uhrin arjessa

Epävarmuus, epämääräisyys, epäselvyys, epäluottamus, epäusko, epätoivo. Nämä tunteet nousevat ensimmäisenä mieleen narsismista puhuttaessa. Uhri elää jatkuvassa epä-tilassa.

Äänet pään sisällä – ja usein ympärilläkin – toistavat: ”Sinä vain kuvittelet.” Vasta kun ilmiötä alkaa ymmärtää, alkaa tajuta näitä epä-tunteita. Sitä epämääräistä fiilistä, että jokin on pielessä ja pahastikin. Kun tosiasiat muuttuvat narsistin mielen mukaan, on luonnollista, että uhrin todellisuudentaju horjuu.

Manipulaatio piilotetaan rivien väliin

Narsistin tapa manipuloida on hienovaraista ja verhottua. Hän käyttää täyteen puhuttuja ja kirjoitettuja rivejä, koska manipulointi tarvitsee suojakseen kohinaa.

Vertauskuva: Manipulaatio on kuin myrkkyä, joka on sekoitettu hyväntuoksuiseen, lämpimään teehen. Se on piilotettu taitavasti rivien väliin. Molempia tarvitaan: ilman kauniita rivejä ei olisi niitä välejä, joihin myrkyn voi vaivihkaa upottaa.

Ylitsepursuava ihailu on hälytysmerkki

Ylitsepursuava ihailu on hälytysmerkki. Hehkutus kuuluu narsistin manipuloivaan keinovalikoimaan. Komeat, dramaattiset ja hienot sanat sekä teot rakentavat kauniita kulisseja; pönkittävät, luovat ja ylläpitävät ”hovia”.

Narsisti on usein roolinsa kautta ihminen, jolta narsistin uhri kaipaisi tunnustusta ja hyväksyntää. Hän on ylemmässä tai merkittävässä asemassa suhteessa uhriin. Hänen arvostuksensa, tukensa ja tunnustuksensa ovat tavoittelemisen arvoisia.

Vallankäyttö ja uhrin haavoittuvuus

Narsistin uhri on usein luonteeltaan kiltti, herkkä ja sopeutuva. Hän yrittää tulla hyväksytyksi ”hyvän kautta”:

  • Loputon yrittäminen: Uhri on kuin satareunainen pallo, joka pyörittää itsestään esiin aina uuden puolen tullakseen nähdyksi ja hyväksytyksi:
    • ”Katso, olen auttavainen. Hyväksytkö minut?”
    • ”Katso, olen ystävällinen? Hyväksytkö minut?”
    • ”Katso, olen ahkera? Hyväksytkö minut?”
  • Heikkouksien hyödyntäminen: Avoimuuden myötä uhri paljastaa kipupisteensä. Terveessä suhteessa avoimuus on voimavara, mutta narsistisessa suhteessa se on ase.
  • Viallisuuden tunne: Uhri yrittää parannella ja kehittää itseään, mutta se ei koskaan riitä narsistille. Tämä johtaa uhrin heikentyvään itsetuntoon, syyllisyyteen. Kun mikään ei riitä, uhri alkaa uskoa olevansa perustavanlaatuisesti viallinen.

Tämän prosessin myötä uhri on tarjonnut narsistille paljon tietoa itsestään. Avoimuuden myötä hän on paljastanut heikot kohtansa. Narsistisessa suhteessa uhrin aito ilo, onnistumiset ja onni ovat uhka narsistille. Siksi narsistille annettu hyvä palautuu usein takaisin myrkkypiikkeinä – silloinkin, kun ne on pakattu näennäisen ystävällisiin sanoihin.

Vahvistavia näkökulmia selviytymiseen

Narsismista voisi kirjoittaa monta lukua, mutta tässä on kaksi ajatusta, jotka ovat auttaneet minua:

  1. ”Sisäinen kolmevuotias” – Koska narsistin tunne-elämän kehitys on jäänyt vajavaiseksi, auttaa kun ajattelee häntä osittain pienenä lapsena. Tunteenpurkausten, kateuden ja oman edun tavoittelun keskellä on helpompi pysyä itse aikuisena, kun ymmärtää vastapuolen rajoitteet.
  2. Tiukat rajat – Toksisuuden keskellä etäisyys on paras suoja. Omien henkilökohtaisten asioiden jakaminen narsistille ei tuota hyvää.

Narsistin sisimmässä on paljon häpeää, tyhjyyttä ja kateutta. Niissä ei itsessään ole pelättävää tai uhkaavaa, jos niitä ajattelee asioina. Tärkeintä on hakeutua turvallisten ihmisten luo. Vertaistuki on narsistin uhrille kullanarvoista.


Haluatko lukea lisää tai kaipaatko tukea?

✨ LUE TÄSTÄ: Toinen luku narsismista Syvennä ymmärrystäsi aiheesta ja löydä lisää työkaluja toipumiseen.

🌱 TUTUSTU TYÖHÖNI: Parisuhdeohjaus ja tuki Autan ihmisiä rakentamaan terveempiä ihmissuhteita ja löytämään oman voimansa uudelleen. Varaa aika tai lue lisää palveluistani.

29/05/2019 0 kommenttia
2 FacebookTwitterWhatsappEmail
Oma kasvu

Vahvuutena herkkyys parisuhteessa –
Itsetuntemus ja myötätunto

Kirjoittajalta Tiia Brockman 26/05/2019

Luin Taina Laanen kirjan Vahvuutena herkkyys: Kirjeitä hänelle, joka koki syvästi (2019). Olen lukenut monta kirjaa herkkyydestä, mutta tätä voin suositella erityisesti. Kirjassa oli hyvin oivaltavia ja ainakin minulle tuoreita näkökulmia elämään herkkänä.

Itsetuntemuksen voima parisuhteessa

Yhtenä tärkeänä linjana elämässä pidän itsetuntemuksessa kasvamista. Se on parisuhteen kannaltakin olennainen osa-alue. Tänään kerään yhteen kirjan vahvistavia pohdintoja herkkyyden tuomista haasteista ja vahvuuksista.

Laanen kirjasta löysin monta tärkeää ajatusta itsetuntemuksen vahvistamiseksi. Yksi tällainen ajatus on, ettei minun tarvi muuttaa ketään tässä maailmassa, mutta ei myöskään suojautua maailmalta. Saan ”olla rauhassa itsessäni” ja tuoda maailmaan sen, mitä minulla on annettavana. Tämä on levollinen ajatus suhteessa itseen ja toisiin.

Ajatusten kehä ja kuormituksen merkit

Vahvuutena herkkyys -kirjassa kuvataan ”ajatustemme kiertävää kehää ja sisäistä levottomuuttamme”. Kerrotaan siitä, miten mahdotonta herkkänä on painaa asioita pois tietoisuudesta, kun ne soittavat hälytyskelloja. ”Ovathan kaikki turvassa? Ovathan kaikki hyvällä mielellä?”

Vastapainoksi kirjassa todetaan, koska herkän mielen on helppo ennakoida asioita, jotka voivat mennä pieleen, niin hän pystyy myös ”vaikuttamaan näihin tekijöihin niin, että tilanteista tulee hyviä ja turvallisia kaikille osallistujille”. Tämä on tuttua, mutta sain vahvistusta, että se on myös lahja ja rikkaus. Osaan rakentaa ryhmätilanteita ja juhlia, joissa on otettu osallistujat hyvin huomioon. Äitinä ja puolisona pystyn huomioimaan varsin hyvin kaikkien perheenjäsenten tarpeet ja näkökulmat.

”Tämä on ylikuormituksen selvä merkki: ärtymys ja hätäännys, sekä tunne, että päätösten teko tai oman toiminnan ohjaaminen ei enää onnistu.” Kyllä, ylikuormitun välillä, koska ajatuksia ja aistimusten vivahteita on paljon ja huomioitavaa ja tunnetiloja on paljon. ”Kuten sanottu, useimmat herkät pitävät syvästi ihmisistä ja ovat erittäin taitavia sosiaalisissa tilanteissa.”

Kuitenkin ihmisten ja heidän mukanaan tuomansa aistiärsykkeiden ja tunneinformaation määrä kuormittaa helposti, ellei herkällä ole valtaa jotenkin säädellä tilannetta.” Laanen kirjassa pohditaan paljon kuormituksen säätelyä ja taitoa vetäytyä päivän aikana pieniksi hetkiksi keräämään voimia. Samoin siinä pohditaan itsestä huolen pitämistä, myötätuntoisuutta yhtä lailla itseä ja toisia kohtaan sekä sopivien rentoutumisen ja voimanlähteiden löytämistä.

Herkkien hiljainen tieto, sen esiin tuominen ja hellittäminen

”Sensitiiviset ovat hyvin taitavia sopeutumaan joukkoon ja sosiaalisiin odotuksiin. He eivät pidä melua itsestään. He noudattavat sääntöjä ja ohjeita, he soluttautuvat ja sopeutuvat.” Tätä kohtaa jäin myös paljon miettimään. Herkät eivät yleensä huutele turuilla ja toreilla. Herkkyyden kautta saatava tieto on ”vivahteikasta, hiljaista ja syvällistä”. Kirjassa rohkaistaan tuomaan tätä tietoa, ideoita ja ajatuksia määrätietoisesti esille, eikä jättämään areenaa kovaäänisemmille, vaikka herkkänä ei usein ole niin halua markkinoida omaa osaamistaan.

”Mutta jos tekee niin taukoamatta ja miettii vain mikä olisi parasta, kauneinta, hyödyllisintä tai järkevintä, mieli ei koskaan saa hellittää ja levätä.” Voi, tämä lause pysäytti myös! Hellittämisen ja pysähtymisen taitoni kaipaavat vielä kovasti kehittämistä. Vaikka ylikuormitun, niin liian usein yritän vain koko ajan eteenpäin pysähtymättä ja sehän ei ole kenenkään etu.

Tunnevoima, luovuus ja elämän kauneus

”Tunnevoimalla voi kokea intohimoa ja kunnianhimoa”. Herkkien tunteet ovat vahvoja ja syviä ja niissä on voimaa. Näköalapaikkaherkkyys tarkoittaa sitä, että herkillä on ”poikkeuksellista voimaa saada elämän valoisista puolista paljon irti”. ”Kauneuden ja taidon arvostaminen ja hyvien hetkien makustelu” kuuluvat näihin taitoihin. Nämä ajatukset voimauttavat!

”Jos he (herkät) sen sijaan oppivat rauhoittumaan ja pitämään yllä omia voimiaan, omaa toivoaan ja heille sopivaa toimintatapaa, he saattavat olla yhteisölleen kullanarvoisia ja elää itsekin onnellisemmin.” Herkkyys voi riepotella ihmistä ja tehdä elämästä vaikeaa ja raskasta. Tai sitten sen kanssa voi oppia ajan myötä elämään sovussa iloksi itselleen ja muille.

”Syvässä ytimessä luovuus onkin yhdistelyä.” Laane pohtii sitä, että herkkä ihminen kerää väistämättä paljon tietoa ympäröivästä maailmasta. Syvällisen prosessoinnin vahvuuksien käsitteleminen tuntuu tosi rohkaisevalta. Omalle luovuudelle saa ja kannattaa antaa tila.

Pohdintoja lopuksi kirjasta ja myötätunnon merkityksestä

En yleensä poimi kirjoista näin paljon sitaatteja, vaan kerron omin sanoin. Mutta Vahvuutena herkkyys -kirjan sanat olivat hyvin punnittua tekstiä. Tuntui, että jotain olennaista katoaisi, jos alan lauseita muokkaamaan. Siksipä tänään on tällainen sitaateista rakennettu postaus. Jään pohtimaan näitä löytöjä omaksi ja parisuhteen iloksi. Jos aihe kiinnostaa enemmän, suosittelen lämpimästi lukemaan kirjan! Kirjassa oli myös monia hyviä harjoituksia, joiden avulla voi kasvaa ja vahvistua.

Lopuksi vielä kirjasta löydetty viisaus, jonka haluan muistaa:

”Miten myötätunto toimii? Ajattelen usein, että myötätunto on pehmeää liikettä kärsimystä kohti ja pysymistä sen rinnalla. Se on kärsimyksen ympäröimistä inhimillisyydellä ja ystävällisyydellä. Se poistaa kärsimykseen liittyvää yksinäisyyttä ja häpeää, ympäröi sitä rauhallisesti hyvän tahdon voimalla.”
-Taina Laane


Lue myös uudempi Anna Lepistön ja Laura-Maria Hyttisen Herkkää arkea -kirjan pohjalta kirjoitettu teksti.

26/05/2019 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Oma kasvuParisuhteen hoitaminen ja kasvu

Paikalla ja lähellä –
Kun pysähtyminen avaa silmät

Kirjoittajalta Tiia Brockman 11/05/2019

Vietin yhden päivän sairaalassa päivystyksessä. Onneksi vain päivän, mutta jo siinä ajassa ehti ajatella monenmoista. Tajusin, että välillä innossani kehittää parisuhteen eri osa-alueita unohtuu jotain olennaista.

On tärkeää, että äiti on paikalla – täydellisyyttä ei tarvita

Ensimmäinen loksahdus tuli äitiyden suhteen. Jos äiti joutuisi sairaalaan viikoiksi, niin kovin monta hetkeä arjessa lapsilla menisi äidittä ja monta asiaa jäisi hoitamatta. Ehkäpä siis ei olekaan niin vakavaa, jos kotona on välillä hajamielinen tai väsynyt äiti, jos kuitenkin äiti on kotona. Täydellisyyteen ei tarvitse pyrkiä. Se on stressaavaa.

Onnea on saada olla yhdessä

Samaa ajatusta pohdin parisuhteessa. Ymmärrän, miten haastavaa hetkittäin voi olla yhdessä. Olen tuntenut nahoissani niin monet parisuhteen ristiriidat ja kitkat, mutta usein en muista ajatella, miten hyvä on, että saa olla yhdessä joka päivä.

Miten mukava on, kun joka ilta koko perhe palaa kotiin töiltään ja puuhiltaan ja nukahtaa saman katon alle. Miten voimauttavaa on, että ilta- ja aamusuukko ovat arkirutiinia. Miten ihanaa on, että halaus ja puolison kainaloon hetkeksi köllähtäminen ovat mahdollisia melkein milloin vaan.

Läheisyys on arjen luksusta

En toki ajattele, että se riittää hyvään parisuhteeseen, että vaan elellään saman katon alla, mutta on se silti todella luksusta. Saada elää todeksi läheisyyttä päivittäin. Kantaa vastuuta yhdessä. Jakaa ihan tavallinen arki.

Haaveena vanheta yhdessä

Miten monen haave on saada vanheta yhdessä. Samasta haaveilen minäkin. Siitä, että saan olla paikalla ja lähellä.


Lue myös tekstini Parisuhteen 20-vuotisjuhlavuodesta.


Kaipaatko enemmän läsnäoloa ja läheisyyttä parisuhteeseesi?

Valmistuin vuonna 2022 parisuhdeohjaajaksi ja tuen nykyään työkseni parisuhteita Oulussa ja etänä. Joskus arjen vaatimukset peittävät alleen sen, mikä on tärkeintä. Olen tukena yhteyden uudelleen etsimisessä ja autan pysähtymään olennaisen äärelle. 

👉 Varaa aika parisuhdeohjaukseen Oulussa tai etänä

11/05/2019 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Vihan käsittely voimavarana ja omien rajojen puolustaminen parisuhteessa.
Oma kasvuTunteet parisuhteessa

Viha parisuhteessa ja elämässä – Voimavara vai vankila?

Kirjoittajalta Tiia Brockman 01/04/2019

Kun olin nuori, halusin olla aurinkoinen ihminen. En halunnut tuntea vihaa mitään, enkä ketään kohtaan. Nykyään opettelen hyväksymään, että tunnen myös vihaa. Pohdin, mikä on vihan merkitys elämässä ja miten vihaa käsitellään ja sen kanssa eletään.

Viha on tärkeä suojatunne ja varoitusmerkki

Mitä viha on ja mitä se kätkee taakseen? Viha on tunne, joka suojaa rajoja ja auttaa puolustamaan itseä ja toisia. Se voi kertoa, että tarpeeni on sivuutettu ja minua on tallottu. Jos läheistäni tai itseäni kohdellaan epäreilusti, se herättää vihaa.

Väheksyminen, halveksiminen ja kylmyys nostavat vihaa. Petetyksi tuleminen ja tyhjät puheet herättävät vihaa. Jos joku loukkaa toisia, epäkohteliaisuus, epäempaattisuus ja välinpitämättömyys saavat myös vihan nousemaan. Viha voi olla pintaan nouseva tunne ja eniten näkyvä tunne joissain tilanteissa, mutta sen takaa voi usein myös löytyä pelkoa, surua, mustasukkaisuutta tai jotain ihan muita tunteita.

Miksi vihan näyttäminen pelottaa?

Viha tuntuu pelottavalta, koska se on voimakas tunne ja sitä on ajan saatossa käsitelty myös kiellettynä tunteena. Viha ei liity iloisiin asioihin, niihin, joita on hauska ajatella. Nuorena ajattelin, että haluan ajatella mukavia asioita: hyvä ihminen tuntee hyvää mieltä tuottavia tunteita ja tuottaa iloa maailmaan. Mutta ei se ole niin yksinkertaista. Ilman vihan kohtaamis- ja käsittelytaitoja päätyy helposti ylikiltiksi heittopussiksi, jollaisesta ei ole paljoa iloa.

Viha rohkeuden lähteenä

Olen saanut huomata, että kun uskaltaa tuntea vihaa, se saa tarttumaan asioihin. Viha auttaa toimimaan rohkeasti ja muuttamaan asioita, jotka eivät ole kunnossa. Viha siitä, että läheistäni kohdellaan väärin, antaa rohkeuden puolustaa häntä ja selvittää asioita.

Katkeruus siitä, että tarpeeni eivät täyty ja en tule kuulluksi ja nähdyksi kunnolla, oli selkeä motivaattori alkaa työstää parisuhdetta paremmaksi. Tunnekeskeisessä lähestymistavassa tämän aiheen nimi on rakkauden logiikka, jossa viha nähdään yrityksenä saada yhteys kumppaniin.

Vihan ja ymmärryksen rinnakkaiselo

Ihminen voi olla yhtä aikaa vihainen ja ymmärtää. Ymmärtää, miksi joku toimii esimerkiksi oman pahan olonsa takia niin, että se rikkoo rajojani, mutta olla yhtä aikaa vihainen siitä, että se satuttaa ja ei ole oikein minua kohtaan. Viha tuo viestin, että tämä ei tunnu hyvältä ja reilulta.

Vihan tuoman viestin jälkeen voi pohtia, mikä auttaisi tässä tilanteessa molempia osapuolia. Ylikävelemiseen tai “potkittavaksi” ei tarvitse kenenkään asettua. Toisaalta tärkeä on usein myös kuulla ja ymmärtää se viesti, miksi toinen toimii kuten toimii.

Vihan käsittelykeinot parisuhteessa ja arjessa

Etsin keinoja vihan käsittelyyn. Niistä tärkeimpänä pidän vihantunteen tunnistamista ja siitä puhumista. Kun myöntää ja ymmärtää, että on vihainen ja tavoittaa syyn sille, se on pohja vihan käsittelylle. Vihan käsittely puhumalla luotettavassa seurassa on tärkeä askel ja auttaa suhteuttamaan ja ymmärtämään vihaa.

Vihan käsittely on prosessi. Viha ei katoa sillä, että päätän, etten sitä enää tunne. Silloin viha tukahtuu ja patoutuu. Jos on mahdollista, loukkaava, epäreilu, väheksyvä tai muu vastaava tilanne kannattaa käsitellä asianomaisten kesken, kun on itse ensin rauhoittunut ja pystyy tunteensa minäviesteillä sanoittamaan. Silloin vihan käsittely voi onnistua luontevasti, viha hälventyä ja johtaa jopa parempaan yhteyteen.

Kun viha muuttuu katkeruudeksi – Miten päästää irti?

Jos on kyvytön lopettamaan toimintaa, joka aiheuttaa itselle vihaa, vaikka loukkauksia tai sortoa, vihaa aiheuttavalta asialta on vaikea suojautua. Tällaisissa tilanteissa tärkeää on, että vihaa aiheuttavaan asiaan pystyisi kuitenkin jollain keinolla rakentamaan etäisyyttä. Kaikkia asioita ei voi muuttaa, mutta suojakerroksia täytyy rakentaa, etsiä turvapaikkoja ja reittejä ulos. Omasta jaksamisestaan on aina arvokasta huolehtia.

Vihaan voi jäädä jumiin ja se voi katkeroittaa. Irti päästäminen on pitkä tie sekin, mutta sitä tietä kannattaa sinnikkäästi kulkea. Katkeruuteen auttaa, kun sitäkään tunnetta ei pelkää, vaan uskaltaa puhua myös katkeruudesta. Käsitellä asioita, jotka menivät väärin, joita ei ole korjattu tai voitu enää jälkeenpäin korjata. Olla niistä myötätuntoinen itseään kohtaa, muttei jäädä säälimään itseään liikaa. Hyväksyä, että näin tilanne meni ja ei se oikein ollut. Mutta nähdä myös, että jos niihin ajatuksiin jää, ne vievät voimia ja upottavat syvemmälle.

Viha voimavarana

Vihan tunteminen ei ole väärin. Se on yhtä arvokas, hyvä ja tärkeä tunne kuin muutkin tunteet. Vihasta puhuminen minäviestein ja sen kanavoiminen toimintaan, joka tekee maailmasta ja parisuhteesta paremman paikan, on viisautta. Viha on yksi tunne muiden joukossa. Sen seurassa ei kannata viettää koko päivää, mutta kun sitä tarvitaan, sen voi rohkeasti hyväksyä ja käyttää voimavarana.


Haluatko lukea lisää parisuhteen korjaamisesta?

Viha on vain yksi osa laajempaa kokonaisuutta. Suosittelen tutustumaan myös näihin teksteihini:

  • Miten rakkautta korjataan parisuhteessa? – Käytännön pohdintoja parisuhteen huoltamisesta.
  • Tunnekeskeinen pariterapia ja rakkauden logiikka – Syvällinen katsaus siihen, miten negatiiviset kehät murretaan ja yhteys palautetaan.

Tuntuuko, että olette juuttuneet parisuhteessanne negatiiviseen kehään? Jos kaipaat ulkopuolista tukea tilanteenne jäsentämiseen, toimin nykyään parisuhdeohjaajana. Lue lisää parisuhdeohjauksesta ja varaa aika tästä.

01/04/2019 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Leipä kuvastaa pitkän parisuhteen rukiista rakkautta.
Oma kasvuParisuhteen hoitaminen ja kasvu

Yhdessä aina vaan – Pitkän parisuhteen ja rukiisen rakkauden salaisuus

Kirjoittajalta Tiia Brockman 21/03/2018

Olen naimisissa ensirakkauteni kanssa. Olin 18-vuotias, kun kohtasimme puolisoni kanssa. Se oli minun osaltani rakkautta toisella silmäyksellä. Siitä hetkestä on 14 vuotta. Pohdin tänään yhdessä, tiiminä, matkan taittamista.

Rakkaus ei ole 4G-liittymä, joka toimii ilman katkoja

Elinikäinen parisuhde on ollut aina unelmani. Rakastuneena nuorena ihmisenä se vaikutti suoralta ja helpolta tieltä. Se oli varmasti nuoruuden naiiviutta, mutta toisaalta myös kaunista luottavaisuutta. Uskoin, että pitkä parisuhde olisi hyvä tie kulkea ja onhan se ollutkin, mutta kaikenlaista todella yllättävää reitille on mahtunut.

Olen kiitollinen siitä, että saan olla naimisissa ensirakkauteni kanssa. Silti se ei tarkoita, että rakkaus olisi ollut helppoa tai rakkauteen ei olisi tarvinnut pettyä. Pettynyt olen ollut monta kertaa itseeni ja puolisooni, rakkauteenkin.

En tajunnut nuorena, että rakkaus ei ole valmis liittymäpaketti, joka otetaan hyllyltä kahden sydämen välille. Se ei olekaan 4G-liittymä, joka toimii aina yhtä tehokkaalla nopeudella ja yhtä leveällä kaistalla, katkoksitta sydämestä sydämeen.

Rakkaus on rakentamista. Se rakentuu rinta rinnan luottamuksen kanssa. Syvenee, vahvistuu ja muotoutuu meidän näköiseksemme, kun yhdessä rakennumme ja rakennamme. Rakkaus on melkoinen, mutta upea urakka. Se on kuin yhden maailman seitsemästä ihmeestä rakentaminen: hirmu työläs ja ihmeellisen hieno juttu.

Rukiinen rakkaus vaatii taikinajuuren ja aikaa

Rakkaus parisuhteessa on rukiista. Sitä joskus toivoisi, että se olisi lasten suosikki, nopeasti valmistuva herkullinen pikaruoka, mutta ei se ole.

Rukiisen rakkauden resepti:

  • Sen pohjana on taikinajuuri, jossa on mukana molempien elämänhistorian rakkaus ja kipu.
  • Rukiisen rakkauden pitää saada tekeentyä ja levätä.
  • Siihen pitää kärsivällisesti lisätä monen monta kertaa rakkaudentekoja ja -sanoja.
  • Sitä pitää valmistaa huolella ja rauhassa.
  • Sen pitää saada kypsyä lämmössä kauan.
  • Kaiken vaivan jälkeen rukiinen rakkaus on aitoa evästä, jota pitää silti muistaa leipoa säännöllisesti lisää.

Olen paljon miettinyt sitä, että elämässä sattuu meihin jokaiseen kylliksi. Kannattelevia, rakentavia, lohduttavia, hoitavia, lämpimiä ja turvallisia hetkiä ei voi olla liikaa. Siksi haluan parisuhteessamme yrittää rakentaa turvallista, kestävää ja lujaa rakkautta. Välillä se tuntuu mahdottomalta, niin vaikealta joskus tuntuu naimisissa oleminen kommunikaatiovaikeuksineen ja kasvukipuineen. Mutta vaikeuksien jälkeen totean aina uudestaan, tätä haluan: kasvaa yhdessä.

Kasvukivut kuuluvat yhteiseen matkaan

Luulen, että ilman puolisoani ja lapsiamme ajatteluni olisi kapeampaa. He kaikki ovat omalla persoonallaan, ajatuksillaan ja kysymyksillään tuoneet uusia ajatuksia ja sävyjä elämääni kasapäin. Koska saan jakaa ajatukseni ja he jakavat ajatuksiaan kanssani, uskon oppineeni näkemään asioita monipuolisemmassa perspektiivissä. Siitä olen iloinen, vaikka välillä on ottanut voimille jaksaa kehittää ja syventää ajatteluaan.

Kadunko sitä, että sitouduin nuorena? En ole koskaan katunut. Olen saanut enemmän kuin olisin voinut kuvitellakaan. En ole saanut helppoa elämää, mutta merkityksellisen kyllä. Parisuhteessa erityisen hienoa on ollut se, että se luo turvallisen jatkumon, jossa saa muuttua enemmän omaksi itsekseen ja kasvaa rakkauteen.

En koe, että pitkän parisuhteen takia olisin jäänyt mistään paitsi, päinvastoin, olen saanut niin paljon enemmän.


Päivitys 2026: Parisuhdeohjaajana toimimista ja oman parisuhteen edelleen vahvistamista

Vietimme viime vuonna meidän parisuhteen 20-vuotisjuhlavuotta. Olen kirjoittanut siitä nykyisen parisuhdeohjausivustoni blogiin. Sieltä löydät myös runsaasti muita tekstejä, joita olen kirjoittanut enemmän ammatillisesta näkökulmasta.

Olen tukena parisuhteen haasteissa ja iloissa parisuhdeohjaajana Oulussa ja etäyhteyksin.

21/03/2018 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Vedessä kelluva lehti kuvastaa armollisuutta ja epätäydellisyyden hyväksymistä.
Muualle kirjoitetut tekstitOma kasvuVertaistuki parisuhteelle

Puolisona perfektionisti – Matkalla kohti onnellista epätäydellisyyttä

Kirjoittajalta Tiia Brockman 20/01/2018

Olin puhumassa joku viikko sitten naistenillassa aiheesta: Perfektionisti matkalla kohti onnellista epätäydellisyyttä. Siinä oli aihe, joka kävi suoraan kohti: sain hyvän syyn alkaa miettiä täydellisyydentavoittelun ydintä ja vaikutusta elämässäni. Monet ajatuksista kiertyivät parisuhteeseen.

Epätäydellisyys ja riittämättömyyden tunne

Epätäydellisyys aiheena oli suorastaan täydellinen pohdittavaksi perfektionistille. Kuukauden mietiskelin ja valmistelin alustusta ja työstin sitä kierros kierrokselta. Luin puheenvuoron pohjaksi häpeätutkija Brené Brownin kirjaa: En olekaan yksin – Totuus perfektionismista ja riittämättömyyden tunteesta.

Alustuksen valmisteleminen oli yhtä aikaa antoisaa ja aikaavievää. Tämän sai arjessa tuntea taas kerran myös rakas puolisoni. Miten paneutuminen uuteen asiaan voimauttaa ja samalla tarkkuus tehdä työ huolellisesti kuormittaa minua ja sitä kautta perhettä. Toisaalta perusteellinen lopputulos myös palkitsee.

Perfektionismin kaksi puolta: Vahvuus ja kuormitustekijä

Kun puolisona on perfektionisti, se näkyy elämässä:

  • ahkeruutena
  • huolellisuutena
  • tarkkuutena
  • perusteellisuutena
  • tehokkuutena
  • ennakointina
  • säntillisyytenä
  • ja vastuullisuutena.

Se tarkoittaa myös:

  • kireyttä
  • stressiä
  • kontrollifriikkeyttä
  • suorittamista
  • vaativuutta
  • uupumista
  • ja riittämättömyydentunnetta.

Kolikossa on kaksi puolta. Kun perfektionisti perheessä yrittää ottaa vastuulleen kaikki asiat ja myös sellaiset asiat, jotka eivät ole edes omassa kontrollissa, niin kontrollia ja kuormittuneisuutta riittää. Toisaalta hommat ovat hyvin hoidossa ja päivässä ehtii paljon.

Meissä jokaisessa on piirteitä, jotka ovat yhtä aikaa vahvuuksia ja haasteita. Toisissa tilanteissa niistä on iloa, toisissa ne tuottavat harmia, ärsytystä ja stressiä niin itselle, puolisolle kuin koko perheväellekin. Puolisossani ja itsessäni on monenlaisia piirteitä ja puolia, mutta jokainen meistä on yksilöllinen kokonaisuus.

Nimilaput auttavat ymmärtämään itseään ja ominaisuuksiaan paremmin, mutta lokeroon kukaan ei mahdu. Kun mietin itseäni perfektionistina, mietin yhtä puolta itsessäni. Olen myös monenlaista muuta, en vain perfektionisti. Lisäksi perfektionismi ei liity kaikkiin elämäni osa-alueisiin, ainakaan enää. Kasvua on onneksi jo tapahtunut.

Mitä perfektionismi meille uskottelee?

Alustusta naisteniltaan miettiessä oli mielenkiintoista tajuta Brownin kirjan pohjalta, mitä perfektionismi uskottelee. Jos vaan olisin täydellinen ja toimisin täydellisesti, niin silloin ei koskaan tarvitsisi tuntea vaikeita tunteita. Epätäydellisyys kun tarkoittaa sitä, että sitä välillä epäonnistuu, pettyy, aiheuttaa toisille pettymyksen, tuntee olonsa epävarmaksi tai joutuu arvostelun kohteeksi. Joka on toki ihan vaan elämää, mutta perfektionistille jotain pelottavampaa; jotain häpeällisempää.

Kuitenkin juuri siksi epätäydellisyyttä kohti haluan pyrkiä. Että elämääni tulisi tilaa ihan tavalliselle elämälle, johon mahtuvat hyväksyttyinä myös vaikeat tunteet sekä lepo, suorittamattomuus ja ilo. Lisäksi jos ei uskalla mennä muuta kuin varmistettuja reittejä ja pelkää epäonnistumista, niin luovuutta ja rentoutta on vaikea tavoittaa.

Puoliso peilinä ja tasapainottajana

Minulle on ollut tärkeä tajuta, että puoliso voi ja saa tasapainottaa ja täydentää minua:

  • Puolisoni rauhallisuus, spontaanius ja rentous auttavat minua rentoutumaan, rauhoittumaan ja uskaltamaan elää välillä myös liikoja suunnittelematta.
  • Puolisoni ymmärrys ja hyväksyntä ovat myös tärkeitä.
  • Kumppanini osoittama hellyys ja empatia auttavat suhteuttamaan asioita, rohkaistumaan ja nauramaan itselleen.
  • Kumppanilta saamani rakkaus tuo lohtua ja turvaa polulla, jossa yritän luopua liiasta kontrolloinnista, jossa yritän pelätä vähemmän ja luottaa enemmän.

Silti en halua luopua vahvuuksistani: huolellisuudesta, perusteellisuudesta ja ahkeruudesta. Parisuhteessa voi yhdessä vahvistaa kummankin puolison vahvuuksia ja vastaavasti tukea kasvamaan niissä asioissa, jotka kuormittavat puolisoita ja perhettä. Ei se helppoa ole. Mutta se on juuri sitä elämää: armollisempaa, kannustavampaa, luovempaa ja levollisempaa elämää.

Omalla kohdallani se tarkoittaa, että voin yhdessä puolisoni rinnalla oppia, suorittamisen sijaan, elämään elämäämme.


Pysähdy hetkeksi: Onko teidän rima asetettu liian korkealle?

Tunnistatko itsessäsi tai puolisossasi perfektionismiä? Joskus on helpottavaa saada ulkopuolista tukea siihen, miten laskea vaatimustasoa ja lisätä iloa arkeen.

Olen valmistunut vuonna 2022 parisuhdeohjaajaksi ja tarjoan parisuhdeohjausta, jossa etsimme yhdessä lempeämpiä tapoja olla ja rakastaa – juuri sellaisena kuin olette, epätäydellisen täydellisinä.

  • Haluatko antaa lahjaksi armollisuutta? Verkkokaupastani löydät myös lahjakortteja, jotka ovat merkityksellinen tapa osoittaa tukea itselle, puolisolle tai vaikkapa hääparille.
  • Varaa aika tai kysy lisää
20/01/2018 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Kahvikuppi ja lehtiö pöydällä kuvastaa Onnellinen avioliitto -blogin syntytarinaa.
Oma kasvuSitoutuminen

Onnellinen avioliitto -parisuhdeblogin syntytarina

Kirjoittajalta Tiia Brockman 08/05/2017

Miten kaikki alkoi – blogin syntytarina

Vuodet ovat vierineet niin blogin suhteen kuin elämänkin. Aloitin blogin kesällä 2013 kahden pienen lapsen äitinä. Silloin nykyinen keskimmäinen oli kaksi ja isoveli neljä. Tuntui, että olin hukkunut äitiyteen ja henkinen tila oli burn out. Elettiin aikaa, jolloin parisuhde oli monessa mielessä tiukilla, niin kuin pienten lasten vanhemmilla usein on.

Kun parisuhde vaatii huomioita

Keskimmäisen syntymän jälkeen oli ollut pakko alkaa miettiä, miten hyvän parisuhteen voisi saada, kun ei se ainakaan automaattisesti syntynyt. Paljon oli toki hyvääkin, mutta paljon oli myös ongelmia. Vuonna 2012 olimme käyneet parisuhdeleirillä. Kävimme myös toisella leirillä muistaakseni vuonna 2013. Leirit olivat molemmat täynnä ahaa-elämyksiä. Sen muistan hyvin, vaikka en enää ole varma, minä vuonna leirillä kävimme.

Uskallus kirjoittaa henkilökohtaisista asioista

Kynnys alkaa pitää avioliittoblogia oli kova. Tuntui, että blogimaailma oli vieras. Pelotti, että aihe on liian henkilökohtainen. Epäilytti, voiko asiasta olla paljoakaan sanottavaa vasta viiden vuoden avioliiton jälkeen.

Kun mietin blogin perustamista, kirjoitin harjoitustekstejä ystäville luettavaksi. Olisiko näistä mihinkään, kyselin? Mietin, riittääkö sanottavaa edes vuodeksi? Sain kannustusta ja uskalsin. Mieheni auttoi teknisessä puolessa ja niin blogi sai alkunsa.

Kun aloitin kirjoittamisen tuntui, että ensin halusin summata sen, mitä siihen mennessä oli parisuhteesta oppinut ja perustella, miksi ylipäätään halusin aiheesta kirjoittaa. Sen jälkeen blogi on myötäillyt arjen kompastuskiviä ja oivalluksia. Luen myös paljon ja luetun kautta herää usein ajatuksia blogiin asti kerrottavaksi.

Erityisherkkyys toi löytöjä mukanaan

Blogin alkuaikoina sain sattumalta kuulla erityisherkkyydestä ja siihen tutustuminen avasi maailman uudella tavalla. Tuntui, että itsetunto alkoi viimein kunnolla rakentua, kun sai nimen sille tunteelle erilaisuudesta/vääränlaisuudesta, joka oli aina ollut. Ymmärrys erityisherkkyydestä on vaikuttanut paljon parisuhteeseen ja rohkeuteen ylipäätään kertoa ajatuksistaan.

Blogi kasvaa elämän mukana

Nyt kolmas lapsi on 1-vuotias ja vauvavuoden jälkeen on taas aikaa ajatella, mitä muuta elämässä on kuin äitiys. Toivoisin tänään, että antaisit palautetta blogista. Olet sitten kulkenut matkassa hetken tai pitemmän, niin kommentoi yksi ajatus, minkä blogi sinussa on herättänyt tai herättää. Toki saat kertoa montakin. Toiveita saa myös esittää. Blogivuosien aikana tehdyn työn aikana parisuhteesta on tullut monin tavoin onnellisempi, mutta kasvun työ on edelleen pahasti kesken. Kirjoitettavaa riittää.

PS. Onnellinen avioliitto sai Facebook-sivun hiljattain.

PPS. Kommentoida voi pelkällä nimimerkillä, sähköpostiosoitetta tai kotisivua ei tarvitse laittaa, jos ei halua.


Olen sittemmin valmistunut parisuhdeohjaajaksi ja perheemme on täydentynyt neljännellä lapsella. Uusimmat tekstini löytyvät parisuhdeohjaussivustoltani.

08/05/2017 2 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Taivaalla leijailevat pilvet kuvastavat tarvetta omaan aikaan ja tilaan parisuhteessa.
Oma kasvu

Vuorotteluvapaa? Pohdintoja omasta ajasta ja tilasta parisuhteessa

Kirjoittajalta Tiia Brockman 29/06/2014

Miksi oma aika ja tila ovat tärkeitä parisuhteessa?

Viime aikoina olen pohtinut sitä, miten tärkeää on, että parisuhteessa on kummallakin omaa aikaa ja tilaa. Suhteen alkupuolella tiivis yhdessäolo on usein molemmista luontevaa ja mukavaa, vaikka toki silloinkin kumpikin tarvitsee välillä omaa tilaa. Ajan myötä oma aika ja tila tulee vielä luontevampaan ja tärkeämpään rooliin ja ajattelen, että näin sen kuuluukin olla. Näen turvallisena vapautena sen, että molemmilla on tilaa omiin juttuihinsa, kavereihinsa ja omiin pohdintoihin.

Omat hetket tuovat iloa ja virkistystä

On hauska nähdä puoliso onnellisena ja virkistyneenä omista harrastuksistaan tai oman kaveri-illan tai -reissun jälkeen. On mukava kuulla, miten kiva oli tehdä omia mieluisia juttujaan. Ihan vaan arjessakin iltaisin on kiva saada kuulla puolison ajatuksia esimerkiksi työpäivän kuluessa tapahtuneista asioista ja tehdyistä havainnoista. On hienoa saada katsella maailmaa puolison silmin ja jakaa kokemuksia ja ajatuksia, vaikkei kaikessa olisikaan itse ollut paikalla ja ehkä juuri siksi.

Yhteys säilyy, vaikka tilaa olisi välillä välissä

Olen miettinyt, että jos joka päivä kuljettaisiin käsi kädessä, riittäisikö siinä puhuttavaa vuosikymmeniksi ja mahtuisiko kumpikin olemaan oma itsensä? Vaikka parisuhteessa olemme yhteinen yksikkö, niin ajattelen, että on tärkeää, että ei sulauduta niin yhteen, ettei enää löydä itseään ollenkaan. Toki välillä on todella ihana ja hyvä kulkea käsi kädessä, mutta ainakaan itsellä ei toimi se, että ollaan ihan kaiket päivät tiiviisti yhdessä. Lähellä on kyllä hyvä olla ja lähelle on hyvä tulla, mutta täytyy olla välillä hieman etäisyyttä, että voi taas tulla lähelle.

Kauempaa myös näkee arjen paremmin. Etäisyys antaa perspektiiviä ja tuntuu, että hassua kyllä reissussa pohtii parisuhdetta usein enemmän kuin kotona. Kotona etäisyyttä on vaikea saada ja eikä sitä edes huomaa hakea. Etäämpää näkee paremmin kaikki hyvät jutut ja tulee mietittyä myös sitä, mitä asioita pitäisi kehittää. Eikä ole pahitteeksi aina silloin tällöin kokea se tunne, että puolisoa tulee ikävä. Reissun jälkeen on sitten taas niin mukava palata kotiin ja lähelle puolisoa. 

Leikkimielinen, mutta ajatuksia herättävä ajatus parisuhteen vuorotteluvapaasta

Tulipahan mieleen yksi ilta vähän vitsillä, että ehkä vuorotteluvapaa voisi olla ihan hyvä lakisääteinen juttu parisuhteessakin. Vuorotteluvapaan tarkoitus työelämässä on edistää työntekijän jaksamista työssä. Sama tarve voi varmasti hetkittäin olla myös parisuhteessa. Parisuhdekin on välillä kovaa työtä, vaikka onneksi se myös välillä soljuu ihan mukavasti omalla painollaan.

Läheisyys ja etäisyys kulkevat käsi kädessä

Meillä ei vielä vuodet täyty siihen, että voisi harkita vuorotteluvapaata. Mutta mietin kuitenkin, että olisiko pitkässä parisuhteessa ihan hyvä, jos toinen puoliso voisi tehdä joskus vaikka pitemmän reissun itsekseen, kun toinen on kotosalla. Kumpikin voisi katsella maailmaa hetken ihan rauhassa vain omin silmin. Sitten voisi taas palata virkistyneenä ja ehkä uusia ideoita ja ajatuksia täynnä jakamaan kokemansa puolisonsa kanssa.

Joka tapauksessa siitä olen varma, että lähellä olemisen vastapainoksi on hyvä ottaa välillä myös omaa tilaa ja aikaa. En usko, että se etäännyttää vaan päinvastoin lähentää. Se on varmasti sekä oman itsensä, puolison että koko parisuhteen parhaaksi.


Tutustu myös uudempaan parisuhdeohjaussivustooni ja parisuhdeohjaussivuston blogiin.

29/06/2014 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
  • 1
  • 2
  • 3

Kategoriat

  • Kommunikaatio parisuhteessa (49)
  • Minuus ja kumppanuus (5)
  • Muualle kirjoitetut tekstit (30)
  • Odotukset (12)
  • Oma kasvu (29)
  • Parisuhteen hoitaminen ja kasvu (67)
  • Pariterapia ja ohjaus (5)
  • Perhe ja vanhemmuus (7)
  • Seksi (2)
  • Sitoutuminen (39)
  • Tarpeet parisuhteessa (18)
  • Tunneyhteys (15)
  • Tunteet parisuhteessa (34)
  • Vertaistuki parisuhteelle (13)

Uudet artikkelit

  • Parisuhde ja rakkauden rakentaminen –
    Suosituimmat blogikirjoitukset ja työkaluja yhteyteen
  • Uusi rooli elämässä:
    Miten olla viisas ja lämmin anoppi?
  • Riitänkö minä? –
    Kun riittämättömyyden tunne iskee parisuhteessa
  • Parisuhdeohjaus ja tuki –
    Mistä apua parisuhteen haasteisiin?
  • Lämmin ja pehmeä – Ajatuksia kosketuksesta ja inhimillisyydestä

Tietoja kirjoittajasta

Tietoja kirjoittajasta

Onnellinen avioliitto

Olen parisuhdeohjaaja Tiia Brockman. Meidän parisuhde alkaa vuodesta 2005. Nautin kirjoittamisesta, keskusteluista, ymmärtämisestä, lukemisesta, viisastumisesta, kriiseistäkin ja uudelleen rakastumisesta puolisooni. Haluan jakaa parisuhde- ja perheteemaisia löytöjä, pohdintoja ja oivalluksia. Perheemme arkea värittää neljä lasta. Tutustu myös uudempaan parisuhdeohjaus.fi -sivustooni. Kuva: Päivi Mäkelä

Meta

  • Kirjaudu sisään
  • Sisältösyöte
  • Kommenttisyöte
  • WordPress.org

@2017 - PenciDesign. All Right Reserved. Designed and Developed by PenciDesign


Takaisin sivun yläreunaan
Onnellinen avioliitto
  • Etusivu
  • Arkisto
  • Tietoja kirjoittajasta