Onnellinen avioliitto

Onnellinen avioliitto – Blogi ja tukea parisuhteeseen

  • Etusivu
  • Arkisto
  • Tietoja kirjoittajasta
Kategoria

Oma kasvu

Oma kasvu vahvistaa parisuhdetta. Kun kehityt yksilönä, tuot suhteeseen enemmän ymmärrystä, tasapainoa ja rakkautta.

Oma kasvuTunteet parisuhteessa

Ihana vihainen nainen

Kirjoittajalta Tiia Brockman 31/08/2020

Hei, sinä ihana vihainen nainen. Olen iloinen, että olet vihainen. Olet yrittänyt tukahduttaa ikäviä tunteitasi. Anna tunteiden tulla ulos. Siinä ei ole mitään hävettävää. Nainen saa olla vihainen, kun tarvetta on. Nainen saa puolustaa rakkaitaan ja itseään, olla väsynyt, suuttunut ja myös hankala. Silloin on aika maailman joustaa ja olla ystävällinen sinulle. Ylpeä sinusta, joka uskallat olla vihainen.

Olet aiheesta vihainen, rakas nainen. Jotta voit kasvaa uutta kohti, vanhat täytyy kohdata ja käsitellä. Älä pelkää turhaan, nainen. Vihasi mahtuu hyvin maailmaan. Lempeyttäsi ja rakkauttasi se ei poissulje. Olet ihana nainen vihaisenakin.

Muista, naisen tie on monesti erilainen kuin miehen. Sinun ei tarvitse verrata tietäsi miesten teihin. Et ole huonompi kuin mies, vaikka toimit toisin tai suutut erilaisista asioista. Vihasi on yhtä arvokasta kuin muidenkin viha, ei vähäpätöistä tai turhaa.

Miten vahva ja ahkera äiti olet ollut. Yöllä neljältä vaihdoit lakanat, kun lapsen sänky oli kastunut. Kaikki päivän työt jaksoit silti. Hoidit, muistit, kannoit ja annoit. Mitään arvostasi tai työstäsi ei vie pois se, että olet nyt vihainen. Sinä et määrity vihasi kautta, sinulla on oikeus olla vihainen.

Rakas vihainen nainen. Minä kuuntelen sinua, haluan ymmärtää sinua ja kohdata sinut. Haluan antaa tilaa sinulle ja tunteillesi. Saat olla ihminen, aito oma itsesi. Kiltiksi en sinua latista, näen sinut rohkeana ja vahvana pelkoinesikin. Minä olen empaattinen sinua kohtaan ja välitän sinusta paljon.

Kun vaikea päivä koittaa ja syyllisyys ja häpeä nostavat päätään, lue tämä ja katso itseäsi hyvin lempein ja ymmärtäväisin silmin.

****************

Lue myös tekstini anteeksi antamisesta.

31/08/2020 0 kommenttia
1 FacebookTwitterWhatsappEmail
Kaksi kättä ojentamassa kukkia symboloiden yhteistyötä ja tukea parisuhteessa.
Muualle kirjoitetut tekstitOma kasvu

Paras ja tärkein – Parisuhde ruuhkavuosien viestijuoksussa

Kirjoittajalta Tiia Brockman 14/08/2020

Arjen intensiivisyys voi joskus viedä tilan parisuhteen kohtaamisilta. Tässä tekstissä pysähdytään ruuhkavuosien ytimeen: siihen, miten pienet sanat ja teot kannattelevat silloinkin, kun väsymys painaa ja viestikapula tuntuu putoavan.

Ruuhkavuosiarki on viestijuoksua

Ruuhkavuosiarjessa tuntuu, että juoksemme viestiä. Kapulanvaihdon pitäisi sujua kättä ojentamalla, molemmat juoksuaskelia ottaen. Yhteisten harjoitteluvuosien jälkeen osaa arvostaa, että ojennettuun käteen kapula usein asettuu oikealla hetkellä. Välillä kuitenkin kapula putoaa ja askeleet sotkeentuvat.

Yhden viikon vietimme illat riidellen. Arjen vakioriidanaiheet nostivat päänsä säännöllisinä kuin vuodenkierto. Käytännön kysymyksiä puitiin taas. Tärkein viesti kuitenkin oli:

“Huomaatko, mitä kaikkea teen arjessa perheemme eteen?” Kun huomaat, arvostat ja kiität, jaksan. Jos et, en jaksa.

Nostatko ylös vai painatko alas kumppaniasi?

Tiukassa tilanteessa se, nostaako puoliso ylös vai painaako alas, on iso asia.

  • Mattoa vetävät alta: Sivuuttaminen, moittiminen, mököttäminen, unohtaminen ja ymmärtämättömyys.
  • Kädenojennuksia ovat: Huomaaminen, näkeminen, kuuleminen, ymmärtäminen, kannustaminen ja kehuminen.

Arkihaipakassa kohtaamisen laadulla on väliä. Kaipuu kuulla, ”olen paras ja tärkein”, kasvaa. Halu vakuuttaa, ”olet paras ja tärkein”, vahvistuu. On paljon helpompi jaksaa, kun rinnalla on ihanin kumppani ja kun saan olla se ihanin. Silloin kun arki ympäröi riittämättömyyksillä, tarvitaan keskinäinen varmuus: Riitämme toisillemme ja yhdessä.

12 vuotta yhteistä matkaa parisuhteessa

Meillä oli kahdestoista hääpäivä syyskuussa. Minulle se merkitsee luottamusta siihen, että olemme seilanneet ja seilaamme vastakin yhdessä niissä myrskyissä ja syvissä vesissä, mitä eteemme tulee. Saamme myös yhdessä ottaa vastaa auringonsäteet.

Ne hetket, kun suloinen pieni poikamme laulaa kasvot keskittyneessä rypyssä: “Missä on peukalo?”. Kun lapset vitsailevat ja nauramme kaikki yhdessä. Kun talo on hiljentynyt ja voimme hetken levätä toistemme lämmössä.

Kun saa hetken olla paras ja tärkein, jaksaa taas ihmeitä.


Tuntuuko arki viestijuoksulta, jossa askeleet sotkeentuvat? 

Joskus tarvitaan ulkopuolista apua löytämään taas yhteinen rytmi. Olen opiskellut sittemmin parisuhdeohjaajaksi ja tuen parisuhteita nykyään työkseni. Tavoitteeni on, että kynnys hakea tukea olisi matala.

Voit varata ajan suoraan ajanvarauskalenterista tai ottaa minuun yhteyttä.


Kirjoitin alunperin tämän tekstin vieraskynätekstinä Parempi avioliiito ry:lle.

14/08/2020 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
OdotuksetOma kasvu

Asiantuntijat

Kirjoittajalta Tiia Brockman 22/07/2020

Tietoa ja taitoa elämän eri osa-alueilta on parisuhteessa harvoin täsmälleen saman verran molemmilla. Toinen voi olla perehtyneempi puutarhanhoitoon, toinen nikkarointiin. Elämässä on niin lukuisa joukko asioita, joihin voi perehtyä; toisaalta kukaan ei hallitse kaikkea hyvin. 

Jos toimitaan isommassa yrityksessä, rooleja ja vastuuta jaetaan. Parisuhteessakin tämä on usein tyypillistä ja varmasti aivan hyvä periaate. Molemmissa on herkästi myös jonkinlainen arvoasteikko tehtäville. Onko talousasiantuntija perheessä tai yrityksessä arvokkaammassa tehtävässä kuin siivousasiantuntija?

Asiantuntijuuteen vaadittavan tiedon ja taidon määrä riippuu tehtävästä. Vessan pesemisen ekspertiksi on kohtuullisen helppo päästä. Ekonomiksi opiskelu vie paljon kauemman aikaa. Silti molempien vastuualueiden hoitoa kiistatta tarvitaan niin yrityksessä kuin kotonakin.

Arvostus ja asiantuntijuus parisuhteessa

Asiantuntijuuden arvostus parisuhteessa on teema, joka pohdituttaa minua. Onko perheen siivousvastaavan tietotaito ja työ arvostettua? Entä jos toinen jää kotiin hoitamaan lapsia ja toinen on työelämässä? Kertyykö molemmille yhtä lailla asiantuntemusta? Kummalle kertyy arvokkaampaa asiantuntemusta?

Kova ja pehmeä tieto sekä taito ei aina olen samanarvoista nykyajassakaan. Olen pitänyt vähäpätöisempänä kertynyttä tietotaitoani esimerkiksi sosiaalisten suhteiden hoitamisesta, parisuhdeasioista ja lasten kasvatuksesta kuin yleensä ihmisten CV:ssä näkyvää työkokemusta. Lisäksi minun virallinen CV:ni kolmen lapsen äitinä on vielä lyhyt. Kertooko se siitä, että en ole yhtä pätevä kuin puolisoni, joka on ollut paljon pitempään työelämässä?

Arvostammeko yhtä paljon toistemme asiantuntijuutta?

Tämä dynamiikka voi heijastua myös parisuhteeseen. En ole millään muotoa asiantuntija puolisoni työasioissa. Minä olen kasvattaja niin kotona kuin töissäkin. Onko puolisollani kuitenkin yhtä paljon asiantuntemusta kasvatuksesta kuin minulla? Kumman sana ratkaisee kasvatuspäätöksissä? Onko minulla yhtä paljon asiantuntemusta perheen talousasioista? Kumman sana ratkaisee talouspäätöksissä? Entä kumpi meistä on pätevämpi ihminen?

Pahoin pelkään, että naisille tyypillisempien alojen tietotaito on usein vähemmän arvostettua niin naisten kuin miestenkin mielessä vielä 2020-luvullakin. Tai ehkä olen vain 1900-luvun kasvatti. Joka tapauksessa elän vaihetta, jossa yritän opetella arvostamaan ja tuomaan esille myös omaa asiantuntijuuttani. Samalla haluan osoittaa sanoin ja teoin arvostusta ja tervettä ylpeyttä puolisoni osaamiselle ja asiantuntemukselle.

*************

Tutustu myös uudempiin blogiteksteihini.

22/07/2020 0 kommenttia
2 FacebookTwitterWhatsappEmail
Oma kasvuTunteet parisuhteessa

Vihan viive

Kirjoittajalta Tiia Brockman 02/07/2020

Luin talvella kirjan ”Kaikki anteeksi” (Laura Manninen), joka kertoo parisuhdeväkivallasta. Kirjoittajan omakohtaisten kokemusten pohjalta kirjoitetussa tarinassa väkivalta ujuttautuu salakavalasti ns. tavallisen naisen parisuhteeseen. Parisuhdeväkivaltaa en ole kokenut, mutta vihan viive -ilmiö on tullut myös omassa elämässä tutuksi. Olen jäänyt miettimään, että omat rajat eivät löydy helpolla: myrsky ei aina nousekaan heti.

Pienehkön rajojen ylittämisen tai rikkomisen jälkeen sitä usein selittää tilanteen itselleen: ”On ymmärrettävää, että toinen toimi, kuten toimi. Ei tämä niin iso juttu ollut.” Vihan tunne herää usein vasta viiveellä esimerkiksi silloin, kun rajoja on rikottu useamman kerran, joku uusi tilanne laukaisee vanhemmat muistot, vihalle on tilaa tai voimavarat venyä vähenevät. Myös myötäinnon puute voi herättää ajan myötä pettymystä ja katkeruutta siinä missä myötätunnon puutekin. Kaikkinensa vihan nouseminen voi viedä vuosiakin aikaa. Myötätunto itseä kohtaan ja omien rajojen suojelunhalu voi tulla esiin hitaasti, koska sen rinnalla kulkee sinällään normaali ja hyvä halu ymmärtää toista. 

Miten ärtymystä herättäviin asioihin tulisi suhtautua?

Monesti on hyvä ajatella, että kuppi on puoliksi täysi. Mutta jos aina näkee vain asian positiiviset puolet, ärtymystä voi alkaa kertyä. Meidän parisuhteessa vihan viive on näyttäytynyt niin, että vuosia ajattelin, että meillä on ihan hyvä avioliitto, ei tässä ole syytä valittaa. Se oli osaltaan totta. Kupin toinen puoli taas yhtä aikaa oli, että jäin tai jättäydyin lasten syntymän myötä liian yksin, parisuhde etääntyi, tarpeita jäi täyttymättä ja monenlaista käsittelemätöntä oli kertynyt. Myös tämä puoli oli totta.

Pitkään tilanne oli okei, kunnes ajan myötä liian monta selvittämätöntä ja ikävää asiaa oli kertynyt. Mieleen alkoi nousta tilanteita menneisyydestä, joista olisi ollut varmasti hyvä suuttua heti, mutta joissa aikanaan venytti rajojaan, koska se tuntui tarkoituksenmukaiselta ja rakkaudelliselta. Viha tarvitsee rohkeutta ja tilaa, ennen kuin se tulee ulos. Vasta kun pato oli täysi, viha raivasi tiensä.

Oman vihaisuuden ymmärtäminen ja käsitteleminen

Vihaisuus itsessä on vaikea hyväksyä ja sen tunteminen on vaikeaa. Voi tuntua väärältä olla vihainen ja voi tuntua, että pitäisi ymmärtää olla riittävän tyytyväinen hyviin asioihiin. Viha on kuitenkin hyvä tunne. Se asettaa terveet rajat ja tarjoaa ajan myötä mahdollisuuden parempaan uuteen. Viha on aina riski ihmissuhteelle, mutta muutosvoimana usein välttämätön.

Viha ei laannu tukahduttamalla. Jos viha kielletään, se ei sammu, vaan paisuu tai koteloituu. Vihaan parasta lääkettä on ymmärrys, empatia ja hyväksyntä. Pitkältä ajalta kertynyt viha tarvitsee usein monta käsittelykierrosta. Mutta kun on sallittua tuntea vihaa ja parhaimmillaan tulee ymmärretyksi, viha alkaa sulaa ja lientyä. 

Iloitsen näistä viime vuosista parisuhteessamme, kun viiveellä noussut viha on saanut sulaa syvemmäksi rakkaudeksi. Samalla se on saanut sulaa myös viisaudeksi. Yhdessä koetun myötä on oppinut välttämään joitain karikkoja. Arki on parempaa kuin aiemmin ja vihaa on helpompi ilmaista turvallisemmin ja nopeammin kerryttämättä sitä turhaan. Eläköön rakkaus, mutta tervetuloa aina tarpeen tullen myös viha!

******************

Lue myös tekstini mentalisaatiosta parisuhteessa.

02/07/2020 0 kommenttia
1 FacebookTwitterWhatsappEmail
Oma kasvuTunteet parisuhteessa

Tunnollisen tuska

Kirjoittajalta Tiia Brockman 13/04/2020

Kuluneet viikot ovat varmasti olleet useimmille raskaita. Olen miettinyt, mikä viime ajoista on tehnyt itselle raskaan. Tulin siihen tulokseen, että mukana on paljon tunnollisen tuskaa ja väsymystä.

Elämme koronavirus- eli monien kannalta kotona pysyttelemisen aikaa. Ehdimme asua noin kuukauden uudessa kodissamme, kunnes korona laittoi kotiin ensin mieheni etätöihin ja päivän parin sisään myös päiväkoti-ikäisen pienimmän ja kaksi koululaista. Minä jatkoin vielä viikon lähitöissä kunnes jäin myös etätöihin.

Meillä on asiat sinällään hyvin. Tilaa on nyt ihan riittävästi jokaisen videopalavereille ja uudenlaiselle arjelle. Ruokaa riittää ja irtisanomisten uhkaa ei ole ollut. Saamme olla perheenä yhdessä. 

Kuitenkin on tosi raskasta. Tuntuu myös turhalta valittamiselta, että tuntuu raskaalta. Silti haluan kuvata, miltä tämä tuntuu sekä omien ajatusteni selkeyttämiseksi että ymmärrykseksi näistä poikkeusoloista.

Mikä on tuntunut erityisen raskaalta korona-ajassa?

Haluan tehdä asiat hyvin. Olen perfektionistinen, vaativa, syyllistyvä ja tunnollinen. Haluaisin olla hyvä äiti, puoliso, työntekijä jne. Korona-arkeen päädyin valmistautumattomana, valmiiksi väsyneenä muutosta ja monin tavoin haastavasta alkuvuodesta. Voimia ei ollut jemmassa.

Kun koko perhe tekee töitä, hoitaa kouluhommiaan, on päiväkodissa, harrastaa, nauttii kaikki ateriansa, pitää siisteyttä yllä jne. saman katon alla, mitään ei voi hoitaa kunnolla. Se on tunnolliselle jatkuva piikki lihassa. Eikä siihen auta, laske rimaa -toivotus. Olen koko aikuisen elämäni harjoitellut riman laskemista ja muutaman millin ja välillä jopa sentin olen sitä saanut hilattua alaspäin. Mutta kyllä se vaan on tällaisella luonteella tosi vaikeaa ja sitten syyllisyys iskee siitäkin, kun ei edes rimaa osaa laskea.

Vaikeinta tässä ajassa on ollut, että ei ehdi olla alkuunkaan sellainen äiti kuin haluaisi. Toki siihen ei ole koskaan pystynyt, mutta nyt haave jää entistä kaukaisemmaksi ja se tuntuu entistä raastavammalta. Olen miettinyt dilemmaa, että nyt on lasten kanssa enemmän kuin ikinä normaalissa arjessa, mutta läsnäoloaika tuntuu silti aivan vajavaiselta. On vaikea ja välillä mahdotonta jaksaa neuvoa hermostumatta tehtävissään jumittavaa koululaista, kun ajatus katkeaa kymmenettä kertaa omien töiden suhteen. Ja vastaavia tilanteita nyt riittää koko ajan.

Kahdenkeskistä parisuhdeaikaa ei ole ja työt painaa

Parisuhteen hoitaminen on aina ollut itselle tosi tärkeä juttu. Siitä saan voimia ja siinä koen, että aika on tosi arvokasta, jopa pyhää. Tällä hetkellä parisuhdeaikaa on minimaalisen vähän, vaikka pyöritään samojen seinien keskellä puolison kanssa päivät. Kahdenkeskinen parisuhdeaika on nyt suoraan pois omilta lapsilta ja tuntuu väärältä ottaa sitä. Minulle parisuhdeajassa parasta on, että puolisoni levollisuus saa minut lepäämään ja yhdessä oleminen antaa voimia. Se on tuplavoitto. Sitä kyllä nyt niin kovasti tarvitsisin, mutta yritän nähdä poikkeusajan yli. Luotan, että parisuhde kantaa tämänkin ajan yli.

Sitten on työt. Saan voimia siitä, että hoidan työni hyvin. Se on palkitsevaa ja hauskaa. Nyt töiden tekeminen on suoraan pois omilta lapsilta, kun koulua ja päiväkotia ei ole, jonne lapset voisi hyvillä mielin lähettää. Se herättää ristiriitaisia tunteita. Lisäksi kun suunnittelen opetusta, koko ajan mietin, että lähetän opetusta koteihin, joissa ollaan luultavasti ihan yhtä väsyneitä tähän tilanteeseen kuin meilläkin. En halua antaa epäselviä ohjeita uuvuttamaan muita vanhempia. Rimani on taas korkealla, mutta toivon, että etenkin tehtäväni eskarilaisille voisivat tuoda hieman hengähdystaukoa heidän vanhemmilleen ja samalla kehittävää puuhaa lapsille. Toivon myös, että ne voisivat antaa syyn naurahtaa tai hymyillä hassuttelulle niin vanhemmalle kuin lapsellekin, joka tehtävänantoa tutkii, koska lämpöä, naurua ja solidaarisuutta me jokainen tässä hetkessä varmasti kaipaamme jaksaaksemme. Onko taas liikaa vaativuutta haluta yrittää välittää opetuksen lisäksi muitakin yhteistä inhimillisyyttä kantavia viestejä koteihin? Ehkä on, mutta en halua laskea rimaa sen suhteen.

Mikä kannattelee ja antaa voimia?

Valmisruokaan, liikunnan vähyyteen, ruutuaikaan, oman ajan puutteeseen, läheisten ikävään tms. en edes jaksa mennä. First world problems, voisi tähänkin heti todeta. Mutta silti haluan sanoa ääneen, että tuntuu vaikealta ja raskaalta, että haluaisi tehdä asiat hyvin, mutta ei ehdi ja jaksa tehdä asioita hyvin. Elämme jopa sota-aikaan verrattavia olosuhteita yhteiskunnassa, mutta koska kotiarjessa poikkeustila ei kuitenkaan suoraan näy, on tuskaista ja väsyttävää olla tunnollinen ihminen näinä aikoina. 

Haluan kuitenkin päättää tekstin valoisampiin tunnelmiin. Vaikka tuntuu mahdottomalta olla nyt riittävän hyvä äiti, puoliso, työntekijä ja kaikkea, niin valoa näihin päiviin tuo juurikin lapset, puoliso, oppilaat, työkaverit ja läheiset. R:ää osaamattoman kolmevuotiaamme lokkitähtitanssia olen katsonut puhelimesta monta kertaan jälkeenpäinkin, ulkoilureissut lasten kanssa ovat tuoneet iloa kaikille, lasten ideat, hauskat jutut ja valoisuus kantavat väsynyttä äitiäkin. Halaus ja hetki loikoilua yhdessä puolison kanssa ovat harvoin tuntuneet näin hyvältä. Ihanien oppilaiden jutut ja työkavereiden kanssa jaettu vastuu ja lämpöinen huumori kantaa. Kaikki olennainen on hyvin ja olen siitä kiitollinen.

***************

Tutustu myös uudempiin blogiteksteihini parisuhdeohjaussivustollani.

13/04/2020 0 kommenttia
1 FacebookTwitterWhatsappEmail
Naiseus ja mieheysOma kasvu

Naisten voima

Kirjoittajalta Tiia Brockman 27/10/2019

Olen viettänyt kaksi päivää upeiden naisten seurassa voimaantumassa ihmisenä, naisena, vaimona ja äitinä. Sydän on ihan täpötäynnä iloa, lämpöä, valoa ja toivoa. Olin siis viikonlopun Parempi avioliiton naistenpäivillä Järvenpäässä ja kyllä kannatti lähteä. Tämä reissu oli mieltä ja sielua hoitava kokemus.

Kohtaamiset: Sain kohdata kerrassaan uskomattoman viisaita, kaikin tavoin kauniita, lempeitä ja vahvoja naisia. Nämä kohtaamiset jättivät lähtemättömän jäljen. Miten nainen voi olla toinen toiselleen voimavara ja vahvistus.

Jakaminen: Elämän jakamisen syvyys ja yhtä aikaa lämpöinen keveys oli ihmeellistä. Miten voi sukeltaa hetkessä syvyyksiin ihan uusien ihmisten kanssa. Ihmisten, joihin luottaa täysin. Miten voi nauraa ja itkeä turvallisesti yhdessä. Tuntematta oloaan raskaaksi lainkaan. Keventyen hellästi koko ajan.

Sisaruus: Se tunne, että ollaan samassa veneessä yhdessä. Me ihanat, ainutlaatuiset naiset. Elämän jostain kolhimina, epätäydellisinä, mutta rohkeina ja sinnikkäinä. Siskoina, kantaen ja rohkaisten toisiamme. 

Esikuvat: Naistenpäivillä puhuttiin esikuvista ja täytyy sanoa, että sain heitä sieltä vaikuttavan rivin lisää. Sydämestään viisaita, avoimia ja aitoja, sanoiltaan puhuttelevia, herkkiä ja lujia naisia.

Ilo: Koko ajan ympärillä leijaili siunattu ilon ilmapiiri. Nauru helisi, hymyilytti, tuntui niin kotoisalta ja rauhaisalta. Olen taas valmis leijailemaan arjen turbulensseihin paljon saaneena. Kiitos naiset! <3

*******************

Lue myös toisenlaista näkökulmaa naisen elämään Äitihaava-kirjasta kirjoitetusta tekstistä.

27/10/2019 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Oma kasvu

Voihan riittämättömyys!

Kirjoittajalta Tiia Brockman 25/10/2019

Istun lentokoneessa ”Hyvän jälk -kirja (kirjoittaja Hanna Kivisalo) polvillani matkalla naistenpäiville, ihan yksin. Alan lukea kirjaa ja kaikki alkusyksynä patoutunut nousee esiin. Riittämättömyydentunne, joka kintereilläni on juossut, saa minut taas kerran kiinni. Hyvä niin. Tulkoon!

Riittämättömyyden tunteen varjossa

Miten niin helposti tunnen, että paljoakaan en aikaan saa, vaikka koko ajan yritän ja usein 110 lasissa? Miten niin herkästi tunnen, että mihinkään en yltänyt, vaikka koko ajan kurotin ja ponnistin? Miten herkästi tuntuu, että en ehtinyt ja kohdannut, vaikka hymyilin, katsoin ja puhelin: yritin? Miten tuntuu, etten ehtinyt suojella ja hoitaa, vaikka varjelin ja hätävarjelinkin?

Riittävää minusta ei minun mittapuillani saa. Ne on liian korkeat. Optimistiset. Mutta optimismi on riittänyt moneen, optimisti on halunnut antaa ja yrittää paljon. Antaa aikaa omalle levollekin, äidin ikuisesta syyllisyydentunteesta huolimatta. Ja optimisti haluaa yrittää edelleen. Uudestaan. Ehkä taas hitusen viisaampana. Tämä kaikki riittää.

Aikaa itselle ja reittejä eteenpäin

Taivasta koneen siiven yli katsoessani tajusin, että en ole umpikujassa, vaan matkalla. Reittejä löytyy. Se vaan täytyy kestää, että vielä ei tiedä millaisia. Mutta niitä on. Ja matkaa kanssani tekemässä on ihan parhain puoliso ja huiput lapset, paljon ihmisiä ympärilläni.

Tämän viikonlopun hoidan itseäni. Luen sielua hoitavaa ja kyynelkanavia hellästi puhdistavaa ”Hyvän jälkeä”. Ja niitä muita optimistisen montaa matkaan lähtenyttä, ihanaa kirjaa. Hoidan parhaansa täysillä yrittänyttä.

*****************

Tutustu myös Äitihaava-kirjasta kirjoittamaani tekstiin.

25/10/2019 2 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Oma kasvuParisuhteen hoitaminen ja kasvuVertaistuki parisuhteelle

Keveä

Kirjoittajalta Tiia Brockman 28/07/2019

Tänä kesänä Levin avioliittoleirillä olo oli kevyt ja parisuhde tuntui keveältä. Nauroimme ja heittäydyimme yhdessä enemmän kuin aiemmin. Vaikeistakin asioista pystyi puhumaan lämmin pilke silmäkulmassa, yhtä köyttä vetäen. Jäin miettimään, mitkä asiat ovat johtaneet siihen, että nyt on erityisen helppo ja rento olla puolison kanssa yhdessä kipeidenkin asioiden äärellä?

Otan asiat vakavasti

En ole kevyttä seuraa avioliitossa. Otan asiat vakavasti ja pohdin niitä turhankin kovasti. Stressaannun ja ahdistun herkästi. Kuormitun, huolehdin ja huolestun. Keveys ei ole vahvuuteni.

Toisaalta olen aika hyvä tekemään pohjatyötä keveydelle. Koska kaipaan käsitellä asiat syvällisesti, se ehkä on luonut polkua kevyemmille askelille. Taakkoja on kevennetty vuosi vuodelta ja vaikka perhearki onkin juuri tällä hetkellä intensiivistä ja omalla tavallaan rankkaa, vanhoja painolasteja on selvästi vähemmän kannettavana. Olemme myös osanneet aina nauraa yhdessä ja itsellemme. Osuvan ja lämpöisen huumorin hoitavaa voimaa ei voi väheksyä. Olemme hiljoksiin löytäneet samalle puolelle vaikeuksienkin edessä.

Tahdon lisäksi tarvitaan taitoa

Leirillä jäin miettimään, olisimmeko yhdessä enää ilman parisuhdeleirejä? Tahto pysyä yhdessä on kyllä ollut aina, mutta taitoa ei olisi ollut ilman leirien vertaistukea, oikeaan suuntaan ohjaamaa harjoittelua ja tietoa. Parisuhdeleirillä pohdittiin: pitkään parisuhteeseen riittää tahto, mutta pitkään hyvään parisuhteeseen tarvitaan tahdon lisäksi taitoa. Taitoa meistä harvalla on syntymälahjana, se täytyy nöyrästi opetella. Olemme joutuneet opettelemaan paljon taitoja kommunikaation, itsetuntemuksen, tunnetaitojen, ristiriitojen käsittelyn ja anteeksipyytämisen osalta. Olen saanut huomata, että taito on tärkeä tuki tahdolle, toki myös tahto taidolle. 

Parisuhteessa keveän olon taustalla on vankka turvallisuus

Keveään oloon yhdessä ei taida olla oikotietä. Nyt tuntuu, että on luonnollista, että vasta vuosien jälkeen se alkaa löytyä. Keveän olon taustalla on vankka turvallisuus. En ole luottanut koskaan ennen näin lujasti puolisoni rakkauteen. Itsetuntoni on eheytynyt paljon viime vuosina. En ole aina ollut näin varma sitoutumisemme kestävyydestä ja siitä, että selviämme yhdessä vastamäessäkin. Emme ole olleet koskaan ennen tilanteessa, jossa menneet vaikeat asiat on näin hyvin käsitelty.

Keveys on sitä, että ei pelota. Se on rauhaa, levollisuutta ja tyytyväisyyttä. Se nostaa mieleen kiitollisuutta, leikillisyyttä ja onnellisuutta. Keveyden takana avioliitossa on usein raskaskin polku, josta on selvitty yhdessä. 

***************

Lue myös tekstini: Parisuhdetaidot eivät synny itsestään.

28/07/2019 1 kommenttia
4 FacebookTwitterWhatsappEmail
Kommunikaatio parisuhteessaOma kasvu

Kaunis sanainen arkku

Kirjoittajalta Tiia Brockman 11/07/2019


Kauniit sanat. Olen kirjoittanut niistä ennenkin, mutta tänään mietin sanoja taas yhdestä näkökulmasta. En pidä rumasti puhumisesta parisuhteessa enkä muutenkaan. En tarkoita, ettenkö vihaisena tai väsyneenä sanoisi ikävästi. Tarkoitan, että inhoan karskia, tylyä tai härskiä puhetta. Puhetta, joka on tarkoituksellisen kylmää, kovaa, rumaa tai loukkaavaa.

Onko liiallista herkkyyttä kaivata kaunista puhetta?

Onko kauniista puheesta tykkäävä hienosteleva, herkkänahkainen, todellisesta maailmasta vieraantunut tai jotenkin muuten kummallinen ressukka? Sitä olen joutunut miettimään. Olen myös miettinyt, onko kauniista sanoista pitävä huumorintajuton tosikko, vakava, ylimielinen tai vaan jotenkin tyhmä?

Saman asian voi sanoa sanoa monella tavalla ja monessa tarkoituksessa. Ikävän asian sanominen kauniisti ja hyvässä tarkoituksessa tuntuu minusta hyvin erilaiselta, kuin ikävän asian sanominen rumasti ja vieläpä pahalla tarkoituksella. Mukavan asian sanomista rumasti on vielä hankalampi ymmärtää. 

Mitä oman puhetavan taustalla voi olla?

Tapa puhua pohjautuu opittuun ja totuttuun malliin. Siksi erilaisista kielenkäyttökulttuureista tulevien voi olla vaikea ymmärtää toisiaan. Toisaalla ronskimpia tai vahvempia sanoja ei ole käytetty pahassa tarkoituksessa. Joskus taas sanat ovat voineet olla kovinkin lipeviä, mutta kylmiä. Jossain riidellään käryävin sanoin, mutta niillä ei satuteta. Toisaalla ei sanota mitään, mutta myrkky leijuu ilmassa. Töykeät sanat voivat olla myös oman herkkyyden suojaamista. Ehkä tarvetta hyökätä oman herkkyyden piilottamiseksi.

Viihdyn kauniiden sanojen äärellä

On osa persoonaani, että viihdyn kauniiden sanojen lähellä. Ne ovat minulle lähde, välttämätöntä. Ne ovat puhdas järvi. Järvi voi olla tumma ja syväkin, mutta sen äärellä isoista ja vakavistakin asioista voi puhua herkkyydellä, likaamatta kauneutta. Ystävälliset sanat ovat kuin lämpöistä vettä. Viehättävät sanat kuin vilvoittavan raikas, elvyttävä vesilasillinen. 

Sanaisesta arkusta voi tulla ihania ja lempeitä tai kovia ja pistäviä sanoja. Sieltä voi pulputa sanoja tai virrata niitä hiljalleen. Minä etsin kauniita sanaisia arkkuja. Sanoilla silittely osuu sieluuni.

***************

Tutustu myös parisuhdeohjaussivustoni blogiin.

11/07/2019 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Oma kasvu

Uudistuksia

Kirjoittajalta Tiia Brockman 27/06/2019

Toukokuussa sai alkunsa ajatus: ”Blogi kaipaa uusia tuulia ja bloggaaja lisää rohkeutta.” Kun aloitin kirjoittamisen kuutisen vuotta sitten, tärkeää oli päästä kirjoittamaan, muulla ei oikeastaan ollut väliä. Aloitin kirjoittamisen anonyymisti. Tekstit saivat mukavaa palautetta, mutta visuaalista ilmettä blogiin kaivattiin lisää jo silloin. Koska olen sanojen, en kuvien, ihminen, visuaalinen puoli on aina ollut minulle pakkopullaa ja jäänyt kirjoittamisen jalkoihin.

Rohkeutta opetella uutta visuaalisista asioista

Härän sarvet tulivat vastaan puolitoista vuotta sitten, kun sain kutsun mukaan tekemään Parempi avioliitto ry:lle sosiaalista mediaa. Epäröin hetken, koska ”se visuaalinen puoli”. Uskoin keksiväni ideoita, mutta osaisinko toteuttaa niitä. Pienestä epäröinnistä huolimatta tartuin tilaisuuteen. Olihan sometyö uusi väylä ja mahdollisuus tehdä itselle rakasta parisuhdetyötä. Ja niin vaan ensimmäisten kuvapäivityskyhäelmien jälkeen aloin saada otetta kuviin. Nyt ollaan siinä pisteessä, että en enää pelkää niin paljon kuvia.

Mutta pelkään silti. Kun Taina Laanen Vahvuutena herkkyys -kirja inspiroi tuomaan omien vahvuuksien antia rohkeasti esille, päätin uskaltaa. Taaksepäin ei voi mennä, paikallaan en halunnut pysyä, joten ainoa suunta oli lähteä eteenpäin. Halusin vihdoin tehdä blogiin sellaisen visuaalisen ilmeen, jota ei tarvitsisi hävetä. Samalla päätin, että alan kirjoittaa oikeasti omalla nimelläni ja kasvoillani. Vuosien myötä olen löytänyt tapani blogata ja haluan tehdä tätä nyt rehellisesti omana itsenäni.

Blogiuudistus ystävien, ammattilaisten ja puolison avulla

Yksin uudistukset eivät onnistu. Sain ideointitueksi, profiilikuvan ottajaksi ja sydämelliseksi tsemppariksi ihanan Päivi Mäkelän (Instagram: @Ouluuks). Meillä oli lämminhenkinen, hauska ja runsassääskinen kuvaustuokio. Kuvaa varten nautin ja jännitinkin New Hairstoressa kampauksessa ja taitavan Kauneudella -hoitolan Jenniinan meikissä. Kuvauspäivä oli ensimmäinen kerta ammattilaisten käsissä sitten hääkampauksen ja -meikin. Kuvauksen jälkeen illalla pääsimme treffeille puolisoni kanssa. 

Blogin päivittäminen on vaatinut pitkää pinnaa perheeltä. Etenkin se on vaatinut sitä rakkaalta nörtiltäni, joka on 10:ssä sekunnissa päivitellyt sellaisia asioita kuntoon, joiden parissa ähersin tuntitolkulla, onnistumatta. Välillä sain blogin ihan solmuun: jäljet korjasi puolisoni. Uudistuksessa siis kaikki merkittävä on puolisoni käsialaa, vaikka olenkin yrittänyt näyttää siltä, että hoidan kyllä homman. Sain tukea blogin visuaaliseen ilmeeseen myös muilta ystäviltä ja paljon rohkaisua. Kiitos jokaiselle unelmia kohti kannustaneelle!

Unelma: aikaa kirjoittaa ja kasvaa bloggaajana

Mistä unelmoin nyt? Että saisin rauhassa kirjoittaa. Sitä rakastan. Mutta visuaalinen ilme on osa bloggaamista ja yritän osata huomioida sen paremmin tulevina vuosina. 

Tässä hetkessä olen onnellinen ja ylpeä. Blogi on kantanut unelmien pariin, kohtaamisiin upeiden ihmisten kanssa ja tuonut mukanaan uusia ystäviä. Ennen kaikkea se toiminut paikkana pohtia omaa parisuhdetta ja parisuhteita ylipäätään. Se on ollut tärkeä paikka jakaa ajatuksia ja oivalluksia parisuhteen hoitamisesta.

 -Kiitollisin ja onnellisin mielin, Tiia

****************

Unelmat ovat kantaneet parisuhdetyön ammattilaiseksi. Tästä pääset tutustumaan parisuhdeohjaussivustooni.

27/06/2019 0 kommenttia
1 FacebookTwitterWhatsappEmail
  • 1
  • 2
  • 3

Kategoriat

  • Kommunikaatio parisuhteessa (46)
  • Muualle kirjoitetut tekstit (31)
  • Naiseus ja mieheys (4)
  • Odotukset (12)
  • Oma kasvu (27)
  • Parisuhteen hoitaminen ja kasvu (57)
  • Pariterapia ja ohjaus (4)
  • Perhe ja vanhemmuus (4)
  • Seksi (2)
  • Sitoutuminen (32)
  • Tarpeet parisuhteessa (15)
  • Tunneyhteys (7)
  • Tunteet parisuhteessa (33)
  • Vertaistuki parisuhteelle (10)
  • Yleisiä ajatuksia (37)

Uudet artikkelit

  • Anopin uusi rooli: Miten olla viisas ja lämmin anoppi?
  • Riitänkö minä? -paniikki
  • Parisuhdeohjaus ja ammatillinen tuki – Mistä apua parisuhteen haasteisiin?
  • Lämmin ja pehmeä
  • Loppuiko empatia parisuhteessa?

Tietoja kirjoittajasta

Tietoja kirjoittajasta

Onnellinen avioliitto

Olen parisuhdeohjaaja Tiia Brockman. Meidän parisuhde alkaa vuodesta 2005. Nautin kirjoittamisesta, keskusteluista, ymmärtämisestä, lukemisesta, viisastumisesta, kriiseistäkin ja uudelleen rakastumisesta puolisooni. Haluan jakaa parisuhde- ja perheteemaisia löytöjä, pohdintoja ja oivalluksia. Perheemme arkea värittää neljä lasta. Tutustu myös uudempaan parisuhdeohjaus.fi -sivustooni. Kuva: Päivi Mäkelä

Meta

  • Kirjaudu sisään
  • Sisältösyöte
  • Kommenttisyöte
  • WordPress.org

@2017 - PenciDesign. All Right Reserved. Designed and Developed by PenciDesign


Takaisin sivun yläreunaan
Onnellinen avioliitto
  • Etusivu
  • Arkisto
  • Tietoja kirjoittajasta