Kategoria

Muualle kirjoitetut tekstit

Muualle kirjoitettuja vieraskynätekstejä parisuhteen hoitamisesta, parisuhdekriiseistä ja parisuhteen hyvinvoinnista.

Kaksi kättä, jossa on palapelin palaset kuvastaa parisuhteen ja elämän palapeliä.
Muualle kirjoitetut tekstit

Rakkauden palapeli: Mistä onnellinen parisuhde rakentuu?

Kirjoittajalta Tiia Brockman

Elämä rakentuu monenlaisista palasista: perheestä, ystävistä, työstä, harrastuksista ja arjen askareista. Arki on laaja kokonaisuus – niin on myös rakkaus. Tänään palastelen parisuhdetta ja rakkautta. Sitä, miten pienet palat muodostavat ehjän kokonaisuuden ja onnellisen parisuhteen.

Puuttuva palanen

Puolison löytämistä kuvataan usein puuttuvan palasen löytämisenä. Se on sellaisen rakkaan ihmisen tunnistamista, joka täydentää minua ja jota minä saan täydentää. Kumppani on joku, joka tekee meistä eheämpiä ja kokonaisempia.

Palapelin palanen

Jokainen ihminen on kuin yksilöllinen palapeli, joka on koottu elämänhistorian eri vaiheista. Rakennamme itseämme jatkuvasti, ja osa paloista saattaa olla vielä hukassa. On onni saada etsiä ja löytää sopivia paloja yhdessä puolison kanssa – katsoa, millainen upea kuva meistä molemmista muodostuu.

Piece of cake – vai kakun leipomista?

Rakastumisen huumassa kaikki tuntuu helpolta, kuin ”piece of cake”. Todellinen rakkaus on kuitenkin pikemminkin kakun leipomista (making a cake). Se vaatii opettelua, reseptien etsimistä ja vinkkien kysymistä kokeneemmilta. Välillä kakku lässähtää, mutta kärsivällisellä työllä syntyy lopulta mestariteos, josta riittää viisaita paloja jaettavaksi muillekin.

Valittu pala

Me olemme valinneet toisemme. Tämä tietoinen ja myönteinen valinta on kohdistunut juuri sinuun. Olet minulle erityinen, ja minä olen sitä sinulle. Olemme valinneet asettua toinen toisemme lomaan, yhteiseksi kokonaisuudeksi.

Pienet palaset ratkaisevat

Toimiva ja onnellinen parisuhde rakentuu nimenomaan pienistä paloista: lämpimistä sanoista, arjen huomionosoituksista ja pienistä, rakkaudella tehdyistä päätöksistä. Näitä pieniä palasia ei pidä väheksyä, sillä juuri niistä kasvaa suuria ja kestäviä kokonaisuuksia.

Pala sydämestäni

”Pala sydämestäni kuuluu sinulle” saattaa kuulostaa romanttiselta kliseeltä, mutta se on totta. Kun rakastuin puolisooni 15 vuotta sitten, annoin palan sydämestäni hänelle. Siellä se on edelleen – onneksi vastakaikua saaneena.

Pala taivasta

Parisuhteessa saamme kokea pieniä paloja upeasta rakkaudesta. Parhaimmillaan rakkaus on kuin pala taivasta maan päällä.

Kaipaako teidän palapelinne sovitusapua?

Joskus palaset tuntuvat olevan hukassa tai ne eivät meinaa asettua paikoilleen. Se on inhimillistä ja osa yhteistä matkaa.

Lue lisää ajatuksia ja vinkkejä onnellisen parisuhteen rakentamiseen Parisuhdeohjaus-blogistani tästä linkistä. Blogini tarjoaa käytännön työkaluja ja oivalluksia, jotka auttavat teitä ymmärtämään toisianne paremmin ja hiomaan arjen palasista juuri teidän näköisen kokonaisuuden.

Tämö vähän höttöisen romanttinen, mutta myös syvemmälle kurottava tekstini elämän palasista on kirjoitettu alunperin Parempi avioliitto ry:lle otsikolla Palasia.

0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Puhutteleva peilikuva kuvastaa sitä, miten puolisot ovat toinen toisilleen peili kasvussa ja itsetuntemuksessa.
Muualle kirjoitetut tekstitOma kasvu

Puoliso on peilini: Miten parisuhde opettaa meitä näkemään itsemme?

Kirjoittajalta Tiia Brockman

Parisuhteessa kumppani on kuin peili, joka heijastaa meistä takaisin asioita, joita emme välttämättä muuten itse huomaisi. Parisuhde peilinä on haastava, mutta palkitseva työkalu niin itsetuntemuksessa kasvamiseen kuin yhteiseen kasvuunkin.

Tunteiden ja kasvun peilausta

Puoliso on tunteideni peili. Häntä vasten peilaan iloa, ärtymystä, innostusta ja pettymystä. Vaikka välillä sorrun kaatamaan tunteeni hänen päälleen, tavoitteeni on oppia vain peilaamaan niitä. Puolison kautta näen tunteeni uudessa valossa ja ymmärrän itseäni paremmin.

Samalla puoliso on kasvuni peili. Häntä vasten peilaten näen asiat muistakin kuin omasta näkökulmastani. Opin näkemään itseni eri kulmista, hiomaan särmiäni ja tunnistamaan ne kohdat, jotka vaativat vielä kasvua.

Arvostuksen kuvastin ja täydentävä peilikuva

Puolison silmät toimivat kuvastimena: niiden kautta näen olevani kaunis, arvostettu ja rakas virheinenikin. Ilman tätä kuvastinta en osaisi huomata kuvajaisessani niin paljon hyvää.

Olemme myös toisillemme täydentäviä peilikuvia. Siellä, missä minä olen epävarma, puolisoni on rohkea. Tämä vastavuoroisuus tekee meistä yhdessä vahvempia.

Rohkeus katsoa peiliin

Peiliin katsominen vaatii rohkeutta, sillä se tarjoaa suoraa rehellisyyttä ja uusia oivalluksia. Mutta peilille voi myös iskeä silmää – pieni flirtti ja hymy saavat peilikuvankin loistamaan.

Wikipedia kertoo, että tasopeilissä rinnakkaiset valonsäteet vaihtavat suuntaa säteiden pysyen edelleen rinnakkaisina. Sellainen haluaisin olla: rinnakkainen valonsäde puolisoni vierellä. Sellainen, joka peilautuessaan pysyy lujasti rinnalla ja samalla auttaa näkemään uusia näkökulmia.

Kiitos, kun olet peilini!

Parisuhdeohjaus: Kun peili säröilee

Joskus peiliin katsominen tuntuu liian pelottavalta, tai heijastus on niin säröillä, ettei siitä saa selvää. Se on inhimillistä.

Intohimo parisuhdetyöhön sai minut opiskelemaan parisuhdeohjaajaksi. Vuodesta 2022 olen toiminut parisuhdeohjaajana ja auttanut pariskuntia puhdistamaan peilien pinnan. Ohjauksessa opimme peilaamaan asioita rakentavasti, jotta kumpikin voi tuntea itsensä nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi.

Olisimmepa me saaneet häälahjaksi ohjausta näiden peilien äärellä. Se olisi säästänyt meidät monelta turhalta säröltä. Tarjoan nykyään lahjakortteja, joita voi käyttää häälahjaohjauksina. Ne ovat olleet vaikuttava tapa aloittaa yhteinen taival tietoisesti ja avoimesti.

Haluatteko oppia peilaamaan toisianne paremmin? 👉 Lue lisää parisuhdeohjauksesta ja varaa aikasi tästä

Tämä on alunperin Parempi avioliitolle kirjoittamani teksti Peilausta.

0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Lukko, jossa on sydän kuvastaa takertuvaa kiintymyssuhdetta ja rakkautta parisuhteessa.
Muualle kirjoitetut tekstitPariterapia ja ohjausTunneyhteys

Takertuva rakkaus ja hylkäämisen pelko

Kirjoittajalta Tiia Brockman

Minun periaatteeni ja ihanteeni on ollut olla itsenäinen ja riippumaton, vahva ja reipas nainen. Tällaisin ajatuksin kohtasin ensirakkauteni, tulevan puolisoni, 14 vuotta sitten. Rakkaus kuitenkin romutti ihanteeni ja käsitykseni itsestäni vahvana ja riippumattomana naisena.

Itsenäisyys vaihtui hätääntyneeseen läheisyyden kaipuuseen

Kun vuoden ystävöimisen jälkeen aloimme seurustella, itsenäisyyteni rakkaudessa katosi nopeasti. Halusin olla mahdollisimman paljon rakkaani lähellä ja mahdollisimman hyvä hänelle. En osannut kunnolla huolehtia omista tarpeistani, enkä arvostaa niitä. En toki tajunnut sitä silloin. Ajattelin, että minulle riittää, kunhan vain saan olla hänen kanssaan. Olin yhtä aikaa hyvin onnellinen ja toisaalta kaipasin turvallisuutta ja sitoutumista kipeästi, jopa hätääntyneesti.

Halusin olla nainen, joka parisuhteessa antaa rakkaalleen kaiken sen tilan, jota hän tarvii ja joka ei ole mustasukkainen. Toisin kuitenkin kävi. Seurustelun myötä takerruin tulevaan puolisooni monessa tilanteessa, vaikka samalla taistelin kyllä itseni kanssa antaakseni puolisolleni hänen tarvitsemansa oman tilan.

Takertumiseni aiheutti usein riitoja. Vasta nyt vuosien jälkeen osaan analysoida paremmin, mitä rakkauden myötä tapahtui. Rakkaus toi mukanaan suuremman onnen kuin olisin osannut koskaan kuvitella ja samalla menettämisen, hylkäämisen ja kelpaamattomuuden pelon. Sellaisia pelkoja ei yksin ollessa ollut. Kiintymyssuhdeteorian avulla käyttäytymiseni on vihdoin alkanut avautua itselleni.

Mitä takertuva kiintymyssuhde tarkoittaa?

“Takertuvasti kiintyneillä on kielteinen käsitys itsestä ja myönteinen käsitys toisista” (Väestöliitto, Takertuva kiintymyssuhde). Näin oli myös minulla. Ajattelin, että olen saanut rinnalleni harvinaislaatuisen ihanan miehen, mutta en pystynyt ajattelemaan, että hänkin olisi saanut minusta rinnalleen ihanan naisen. Rakastuin ensin puolisooni ja hän vasta vuotta myöhemmin minuun. Tämä osaltaan vahvisti sisäistä kokemustani, että hän oli minulle enemmän löytö kuin minä hänelle.

Tie turvaan löytyi omien tarpeiden tunnistamisen kautta

Turva takertuvaan rakkauteen löytyi vasta monien yhteisten vuosien jälkeen sen kautta, kun väsyin siihen, että tarpeeni eivät täyttyneet. Pitkän prosessin myötä tajusin, että minun on itse tunnistettava tarpeeni ja kerrottava ne. Minun tehtävä on ottaa päävastuu tarpeideni täyttymisestä ja opittava näkemään ihan itse, että olen ihana nainen.

Samalla jouduin myös ottamaan niskalenkin syviin, osittain tiedostamattomiinkin pelkoihin. Jos en riittäisi ja kelpaisi omana itsenäni ja tulisin hylätyksi, niin sitten se olisi niin. Opin seisomaan henkisesti omilla jaloillani, kun kasvoin ajattelemaan, että ansaitsen tulla rakastetuksi, arvostetuksi, nähdyksi ja kuulluksi omana itsenäni ja tarpeineni.

Pelkojen hiilikellarista kohti hengittävää yhteyttä

Vasta hyväksyvämpään ja terveempään itsearvostukseen johtaneen työstämisen myötä pääsimme rakentamaan rakkauttamme parisuhteessa tasapainoisempaan suuntaan. Pääsimme luomaan siihen yhdessä sellaista turvaa ja toisaalta tilaa, mitä kumpikin tarvitsimme. Hylkäämisen ja kelpaamattomuuden pelon takia monta tärkeää asiaa oli jäänyt kunnolla käsittelemättä ja sanoittamatta. Oli aika matkustaa pariterapeutin avustamana pelkojemme mustimpaan hiilikellariin ja käsittelemättömien asioiden äärelle.

Tarvitsen edelleen päivittäistä ja tiivistä yhteyttä puolisooni. Se on osa herkkyyttäni ja kaipuutani syvään yhteyteen parisuhteessa. Enää rakkaus ei kuitenkaan ole niin takertuvaa ja pelon ja pakon sävyttämää vaan avoimemmin kommunikoitua ja hengittävää yhteyttä. Toisaalta puolisoni haluaa nyt tietoisesti täyttää hellyyden-, läheisyyden- ja turvallisuudentarpeitani, kun hän ymmärtää niitä paremmin. Se synnyttää turvallista hyvän kehää arkeemme. Ei elämä yhtä auvoa ole, mutta syvemmät turvattomuuden ja pelon tunteeni ovat saaneet väistyä. Koen olevani rakastettu ja rakastettava.

Älä pelkää, älä pelkää,
sinä et pääse putoamaan
Rakastettu on oikea nimesi
ja tulee nimenäsi olemaan

-Juha Tapio

Lisää parisuhdetekstejä ja tukea parisuhteelle

Tutustu uudempiin teksteihini parisuhdeohjaussivustollani: Kehityksellinen trauma ja parisuhde ja Tunnekeskeisen pariterapain oivalluksia – Rakkauden logiikka. Parisuhdetyö on vienyt minut mukanaan ja työskentelen nykyään parisuhdeohjaajana. Tutustu myös palveluihini parisuhteen tueksi.

Tämä teksti on kirjoitettu alunperin Parempi avioliitto ry:lle.

0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Muualle kirjoitetut tekstitParisuhteen hoitaminen ja kasvu

Voiko suhde muuttua? Kasvun mahdollisuudet parisuhteessa

Kirjoittajalta Tiia Brockman

Psykologian opintojeni myötä olen pysähtynyt pohtimaan kasvun mahdollisuuksia. Voiko ihminen jollain tavalla muuttua, ja kuinka paljon voimme vaikuttaa yhteiseen kasvuun parisuhteessa?

Tutkimusten mukaan noin 50 prosenttia ominaisuuksistamme on perimään pohjautuvia ja siten suhteellisen pysyviä. Toinen puoli on kuitenkin ympäristön vaikutusta ja muovautuvampaa aluetta. Unelmani parisuhteesta onkin tila, jossa kumpikin saa kasvaa omaksi itsekseen, samalla kun kasvetaan yhdessä kohti syvempää yhteyttä.

Mutta miten tämä asettuu käytäntöön? Dan P. McAdamsin persoonallisuusteoria tarjoaa tähän kiehtovan kolmitasoisen näkökulman.

1. Taso: Pohjavirrat ja temperamentti

Persoonallisuuden perustan muodostavat temperamentti ja taipumukselliset piirteet. Ne rakentuvat biologiselle pohjalle ja ovat melko pysyviä. Tähän liittyvät muun muassa:

  • Sensitiivisyys ja ärsytyskynnys
  • Rytmisyys (oletko aamu- vai iltavirkku?)
  • Suhtautuminen muutoksiin
  • Tunneilmaisun voimakkuus

Ensimmäinen askel kasvuun on tunnistaa ja tunnustaa nämä piirteet. Temperamenttia on vaikea muuttaa, mutta sen kanssa voi oppia elämään sopuisasti. Kun ymmärrän, että puolisoni ei ”mökötä” aamuisin vaan hänen biologinen rytminsä on hidas, arjesta tulee ymmärrettävämpää. Hyväksyvä itsetuntemus on kasvun alku.

2. Taso: Arvot, tavoitteet ja taidot

Pysyvien piirteiden päälle rakentuu taso, joka on huomattavasti muovautuvampi. Tällä tasolla asuvat unelmat, elämäntehtävät ja selviytymiskeinot. Tässä kohdassa kasvun mahdollisuudet ovat valtavat:

  • Yhteiset elämänhaaveet: Voimme oppia sanoittamaan, mikä on meille tärkeää.
  • Vuorovaikutustaidot: Kehitymme kyvyssä käsitellä ristiriitoja, pyytää anteeksi ja kantaa vastuuta.
  • Toisen tarpeet: Voimme oppia tunnistamaan ja täyttämään kumppanin tarpeita paremmin.

Vaikka geenimme antavat raamit, ne eivät ole vastuussa parisuhteen hyvinvoinnista. Voimme tietoisesti kehittyä kuuntelemisessa, empatiassa ja hellyyden osoittamisessa.

3. Taso: Meidän yhteinen tarinamme

Kolmas taso on identiteetti, jonka rakennamme tarinan muotoon. Mistä olemme tulleet? Millainen on meidän suhteemme juoni ja suunta?

  • Mitkä ovat meidän historiamme taakat?
  • Mitkä ovat tiimimme vahvuudet?
  • Mihin olemme menossa?

Kasvun viisi elintärkeää tekijää

Kuten kasvi tarvitsee valoa ja vettä, myös kumppaneina kasvu tarvitsee omat tekijänsä:

  1. Lämpö: Sitoutuminen ja turvallisuus luovat kasvulle otollisen lämpötilan.
  2. Valo: Hyväksyvä, rakkaudellinen ja kannustava ilmapiiri saa meidät kukoistamaan.
  3. Ilma: Vertaistuki, jakaminen ja lämmin huumori antavat tilaa hengittää.
  4. Vesi: Luottamus ja toivo ravitsevat suhdetta.
  5. Kivennäisaineet: Itsetuntemus, tieto ja ymmärrys toimivat rakennusaineina.

Kasvu vaatii aikaa

Vuosirenkaiden muodostumista ei voi hoputtaa. Kasvu on harvoin nopeaa, mutta se on aina palkitsevaa. Se mahdollistaa juuriemme punomisen syvemmälle vierekkäin ja oksiemme ojentumisen vuosi vuodelta runsaampina toisiamme kohti.

Pohditko parisuhteesi kasvunpaikkoja?

Joskus omat keinot eivät riitä tai suunnan löytäminen tuntuu vaikealta. Tarjoan ammattitaitoista keskusteluapua pariskunnille ja yksilöille.

🌱 Tutustu parisuhdeohjaukseen ja varaa aika tästä Vastaanottoni on Oulussa, ja autan etäyhteyden välityksellä ympäri Suomen.

Tämä teksti on alunperin Parempi avioliitto ry:lle kirjoitettamani pohdinta kasvun mahdollisuuksista: Kasvun mahdollisuudet

0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Huippukuntoiset vaeltajat kuvastavat hyvää kuntoa ja taitoja parisuhteen hoitamisessa.
Muualle kirjoitetut tekstitParisuhteen hoitaminen ja kasvu

A-sports eli avioliittourheilu –
Onko teidän tiiminne kunto huipussaan?

Kirjoittajalta Tiia Brockman

Tiedättehän e-urheilun? Mutta oletteko kuulleet A-sportsista? Se on avioliittourheilua – laji, jossa menestyminen vaatii muutakin kuin hyvän nettiyhteyden. Se vaatii sitkeyttä, tiimityötä ja säännöllistä treeniä.

Miksi A-sports ei ole nössöjen puuhaa?

A-urheilu saattaa ensisilmäyksellä vaikuttaa helpolta, mutta todellisuudessa se on vuosien ahkeran työn ja säännöllisen harjoittelun tulos. Se vaatii pitkäjänteisyyttä ja kykyä sietää painetta.

Vaikka A-sports on joskus mielletty ”nörttitouhuksi” tai oudoksi hurahtamiseksi, nykyään ymmärretään sen vaatimat monipuoliset taidot. Psyykkinen vahvuus on lajissa avainasemassa. Huipulla pärjääminen vaatii:

  • Erinomaisia yhteistyötaitoja
  • Syvää itsetuntemusta ja tietoa
  • Rautatasoista keskittymiskykyä
  • Saumatonta vuorovaikutusta tiimikaverin (puolison) kanssa

Bootcampit ja valmennus: A-urheilijan kehityskaari

A-urheiluun liittyvät olennaisesti bootcampit eli parisuhdeleirit. Näillä intensiiviviikonlopuilla a-urheilijat keskittyvät kehittämään taitojaan laadukkaan valmennuksen johdolla.

Leireillä harjoitellaan aktiivisesti oman parin kanssa. Vaikka treenaaminen on intensiivistä ja leirin jälkeen olo voi olla väsynyt, tulokset puhuvat puolestaan: a-urheilukunto lähtee selkeään nousuun ja tiimin yhteispeli hioutuu huippuunsa.

A-sports on upea laji siksi, että ikä ei ole siinä lainkaan este. Taitoja voi kehittää iästä riippumatta, mutta kuten kaikessa urheilussa, peruskunnon ylläpito kannattaa aloittaa ajoissa.

Suomi A-urheilun kärkimaaksi?

A-urheiluun satsaaminen on tutkitusti tehokasta. Se tuottaa hyvinvointia laaja-alaisesti niin yksilöille kuin koko yhteiskunnalle. Olisikin upeaa, jos Suomi brändättäisiin maailmalla A-urheilun luvattuna maana, jossa parisuhdeosaamista arvostetaan ja tuetaan sekä yksityisellä että julkisella sektorilla.

Jokaisen menestyneen a-urheilijan takana on tiimi. Myös tämän innostuneen harrastajan takana on puoliso – hän on luonnollisesti se ”nörtti” ja kaikkein rakkain tiimikaveri.

Onko teidän tiiminne a-urheilukunto hiipumassa?

Jokainen huipputiimi tarvitsee välillä valmentajaa nähdäkseen pelikentän sokeat pisteet. Jos tuntuu, että a-urheilu on muuttunut raskaaksi puurtamiseksi tai yhteispeli takkuaa, autan teitä löytämään takaisin voittoputkeen.

Työskentelen parisuhdeohjaajana ja autan pareja rakentamaan kestävää tunneyhteyttä – niin etänä kuin Oulun vastaanotollani.

Varaa aika tai kysy lisää parisuhdeohjauksesta tästä

Tämä teksti on alunperin kirjoitettu Parempi avioliitolle ry:lle vieraskynätekstinäni.

0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Vedessä kelluva lehti kuvastaa armollisuutta ja epätäydellisyyden hyväksymistä.
Muualle kirjoitetut tekstitOma kasvuVertaistuki parisuhteelle

Puolisona perfektionisti – Matkalla kohti onnellista epätäydellisyyttä

Kirjoittajalta Tiia Brockman

Olin puhumassa joku viikko sitten naistenillassa aiheesta: Perfektionisti matkalla kohti onnellista epätäydellisyyttä. Siinä oli aihe, joka kävi suoraan kohti: sain hyvän syyn alkaa miettiä täydellisyydentavoittelun ydintä ja vaikutusta elämässäni. Monet ajatuksista kiertyivät parisuhteeseen.

Epätäydellisyys ja riittämättömyyden tunne

Epätäydellisyys aiheena oli suorastaan täydellinen pohdittavaksi perfektionistille. Kuukauden mietiskelin ja valmistelin alustusta ja työstin sitä kierros kierrokselta. Luin puheenvuoron pohjaksi häpeätutkija Brené Brownin kirjaa: En olekaan yksin – Totuus perfektionismista ja riittämättömyyden tunteesta.

Alustuksen valmisteleminen oli yhtä aikaa antoisaa ja aikaavievää. Tämän sai arjessa tuntea taas kerran myös rakas puolisoni. Miten paneutuminen uuteen asiaan voimauttaa ja samalla tarkkuus tehdä työ huolellisesti kuormittaa minua ja sitä kautta perhettä. Toisaalta perusteellinen lopputulos myös palkitsee.

Perfektionismin kaksi puolta: Vahvuus ja kuormitustekijä

Kun puolisona on perfektionisti, se näkyy elämässä:

  • ahkeruutena
  • huolellisuutena
  • tarkkuutena
  • perusteellisuutena
  • tehokkuutena
  • ennakointina
  • säntillisyytenä
  • ja vastuullisuutena.

Se tarkoittaa myös:

  • kireyttä
  • stressiä
  • kontrollifriikkeyttä
  • suorittamista
  • vaativuutta
  • uupumista
  • ja riittämättömyydentunnetta.

Kolikossa on kaksi puolta. Kun perfektionisti perheessä yrittää ottaa vastuulleen kaikki asiat ja myös sellaiset asiat, jotka eivät ole edes omassa kontrollissa, niin kontrollia ja kuormittuneisuutta riittää. Toisaalta hommat ovat hyvin hoidossa ja päivässä ehtii paljon.

Meissä jokaisessa on piirteitä, jotka ovat yhtä aikaa vahvuuksia ja haasteita. Toisissa tilanteissa niistä on iloa, toisissa ne tuottavat harmia, ärsytystä ja stressiä niin itselle, puolisolle kuin koko perheväellekin. Puolisossani ja itsessäni on monenlaisia piirteitä ja puolia, mutta jokainen meistä on yksilöllinen kokonaisuus.

Nimilaput auttavat ymmärtämään itseään ja ominaisuuksiaan paremmin, mutta lokeroon kukaan ei mahdu. Kun mietin itseäni perfektionistina, mietin yhtä puolta itsessäni. Olen myös monenlaista muuta, en vain perfektionisti. Lisäksi perfektionismi ei liity kaikkiin elämäni osa-alueisiin, ainakaan enää. Kasvua on onneksi jo tapahtunut.

Mitä perfektionismi meille uskottelee?

Alustusta naisteniltaan miettiessä oli mielenkiintoista tajuta Brownin kirjan pohjalta, mitä perfektionismi uskottelee. Jos vaan olisin täydellinen ja toimisin täydellisesti, niin silloin ei koskaan tarvitsisi tuntea vaikeita tunteita. Epätäydellisyys kun tarkoittaa sitä, että sitä välillä epäonnistuu, pettyy, aiheuttaa toisille pettymyksen, tuntee olonsa epävarmaksi tai joutuu arvostelun kohteeksi. Joka on toki ihan vaan elämää, mutta perfektionistille jotain pelottavampaa; jotain häpeällisempää.

Kuitenkin juuri siksi epätäydellisyyttä kohti haluan pyrkiä. Että elämääni tulisi tilaa ihan tavalliselle elämälle, johon mahtuvat hyväksyttyinä myös vaikeat tunteet sekä lepo, suorittamattomuus ja ilo. Lisäksi jos ei uskalla mennä muuta kuin varmistettuja reittejä ja pelkää epäonnistumista, niin luovuutta ja rentoutta on vaikea tavoittaa.

Puoliso peilinä ja tasapainottajana

Minulle on ollut tärkeä tajuta, että puoliso voi ja saa tasapainottaa ja täydentää minua:

  • Puolisoni rauhallisuus, spontaanius ja rentous auttavat minua rentoutumaan, rauhoittumaan ja uskaltamaan elää välillä myös liikoja suunnittelematta.
  • Puolisoni ymmärrys ja hyväksyntä ovat myös tärkeitä.
  • Kumppanini osoittama hellyys ja empatia auttavat suhteuttamaan asioita, rohkaistumaan ja nauramaan itselleen.
  • Kumppanilta saamani rakkaus tuo lohtua ja turvaa polulla, jossa yritän luopua liiasta kontrolloinnista, jossa yritän pelätä vähemmän ja luottaa enemmän.

Silti en halua luopua vahvuuksistani: huolellisuudesta, perusteellisuudesta ja ahkeruudesta. Parisuhteessa voi yhdessä vahvistaa kummankin puolison vahvuuksia ja vastaavasti tukea kasvamaan niissä asioissa, jotka kuormittavat puolisoita ja perhettä. Ei se helppoa ole. Mutta se on juuri sitä elämää: armollisempaa, kannustavampaa, luovempaa ja levollisempaa elämää.

Omalla kohdallani se tarkoittaa, että voin yhdessä puolisoni rinnalla oppia, suorittamisen sijaan, elämään elämäämme.

Pysähdy hetkeksi: Onko teidän rima asetettu liian korkealle?

Tunnistatko itsessäsi tai puolisossasi perfektionismiä? Joskus on helpottavaa saada ulkopuolista tukea siihen, miten laskea vaatimustasoa ja lisätä iloa arkeen.

Olen valmistunut vuonna 2022 parisuhdeohjaajaksi ja tarjoan parisuhdeohjausta, jossa etsimme yhdessä lempeämpiä tapoja olla ja rakastaa – juuri sellaisena kuin olette, epätäydellisen täydellisinä.

  • Haluatko antaa lahjaksi armollisuutta? Verkkokaupastani löydät myös lahjakortteja, jotka ovat merkityksellinen tapa osoittaa tukea itselle, puolisolle tai vaikkapa hääparille.
  • Varaa aika tai kysy lisää
0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Majakka kaukaisuudessa kuvaa valoa, jota blogiteksti tuo ikuisuusriidanaiheiden ymmärtämiseen parisuhteessa.
Kommunikaatio parisuhteessaMuualle kirjoitetut tekstitTunneyhteys

Ikuisuusriita parisuhteessa –
Miten katkaista sama toistuva riita?

Kirjoittajalta Tiia Brockman

Luulen, että jokaisella pariskunnalla on ikuisuusriidanaiheensa. Ristiriita, joka ei ratkea, vaan nousee aina uudestaan esiin suunnilleen samanlaisena. Vakioriita voi tuntua käytännön tason ongelmalta. Se voi myös vaikuttaa ongelmalta, joka selittyisi helposti temperamenttieroilla tai puolisoiden erilaisilla tavoilla. Silti uskon, että usein vakioriidan juuret johtavat syvemmälle ja sylttytehdasta ei ole helppo tavoittaa.

Ikuisuusriita nostaa voimakasta epätoivoa

Kun vakioriita nousee taas kerran pintaan, molempien epätoivo ja turhautuminen voivat olla käsinkosketeltavia. Ollaanko tässä taas? Tästä ei tule mitään! En jaksa, taas kerran. Tähän suohon kun upotaan, niin siitä ei nousta maailmanaikoihin. Tämä repii ja raastaa! Tämä vie pohjan pois.

Miksi jokaisella pariskunnalla on vähintään yksi ikuisuusriita?

Vakioriidanaihe on jotain, joka ei suostu pysymään maton alla. Hyvä niin, koska sillä on usein tärkeää sanottavaa. Sen selvittelemiseen kannattaa yhdessä paneutua ja hakea tukea ja apua. Vakioriidanaiheella voi olla runsaasti kerrottavaa.

Ikuisuusriita kertoo ehkäpä molempien lapsuudesta, mahdollisista edellisten parisuhteiden haavoista, kiintymyssuhdemalleista, ristiriitojen käsittelytavoista, täyttymättömistä tarpeista ja monesta muusta. Arvokasta on löytää aika ja rohkeus kuunnella, mitä vakioriita on tullut kertomaan. Tähän voi saada tukea esimerkiksi tukiparilta, perheneuvonnasta, parisuhdeohjauksesta, parisuhdetapahtumista tai pariterapiasta.

Ikuisuusriidan juuret ja ”sylttytehdas”

Meidän vakioriidanaiheen alta löytyi mm. pelko hylätyksi tulemisesta, kokemuksia siitä, etten kelpaa ja pelkoa siitä, että en ole puolisolleni tärkeä. Asioita, joita on ollut varmasti liian pelottavaa sanoa ääneen. Asioita, joita on ollut ehkä liian pelottava edes tunnistaa. Siksi on ollut helpompi riidellä vapaailtojen pituudesta tai kotitöistä.

Yli kymmenen vuotta ikuisuusriita pyöritti meitä aina hetkittäin kuin pässejä narussa. Meillä ei ollut siihen valtaa. Onneksi nyt olemme saaneet sen ainakin osittain kesytettyä yhdessä. Yhdessä yritämme vakioriidan myös pitää aisoissa, ettei se enää tulisi meidän väliin ja alkaisi uhkailla erolla ja hylkäämisellä. Ettei se enää yrittäisi tuhota sitä, mikä on tärkeintä: läheisyyttä, turvallisuutta ja luottamusta.

Kun kyse ei olekaan tiskeistä: Ikuisuusriidan alta löytyy usein pelko

Vakioriita iskee silti aina välillä edelleen, vaikka olemme pariterapian ja parisuhdeleirien myötä päässeet tutustumaan sylttytehtaaseemme. Mutta nyt pääsemme yleensä nopeammin ja rohkeammin sylttytehtaalle joko yhdessä tai ainakin toinen meistä. Heti kun edes jompikumpi pääsee sylttytehtaalle alkaa löytyä reitti toisen luo.

Löytyy syltyt:

Pelkään, että en ole sinulle tärkeä.

Tuntuu, ettet arvosta minua.

Pelkään, että tulen hylätyksi.

Pelkään, että en enää kelpaa sinulle.

Pelot saavat suojautumaan, hyökkäämään ja puolustamaan ylimitoitetuilla voimilla rakkaintaan kohtaan, koska pelot uhkaavat sisintäni:

Jos jätät, mitä jää jäljelle?

Jos en kelvannut, mitä virkaa minulla on?

Jos en ollut tärkeä sinulle, mitä arvoa minulla on?”

Turvallisuus parisuhteessa: Kun ikuisuusriita ei enää horjuta perustuksia

Meillä on sylttytehdas ja saakin olla. Jokaisella on kipunsa ja haavansa. Mutta sylttytehtaalla ei tulisi olla ylimitoitettua valtaa elämässä. Siellä käydään tarpeen mukaan yhdessä ottamassa syltyt pois, että läheisyys saa taas virrata meidän välillä ja tunneyhteys löytyä. Pikkuhiljaa olemme oppineet myös kutomaan yhteyttä toinen toisemme välille niillä langoilla, jotka eivät sylttää. Ne kertovat viestiä:

Olet rakas, ihana, tärkeä ja paras minulle.

Eivät kaikki ristiriidat silti täysin ratkea, eikä täysin ristiriidatonta parisuhdetta ole olemassakaan. Olemme erilaisia temperamentiltamme ja monilla muilla tavoilla. Kuitenkin koen, että nykyään ristiriitamme eivät enää horjuta parisuhteen perusturvallisuutta. Emme ole lähtöpisteessä, vaikka vakioriita vielä välillä iskisikin. Olemme läheisyyden tiellä.

Haluatko löytää reitin takaisin läheisyyden tielle?

Valmistuin vuonna 2022 parisuhdeohjaajaksi ja jatkan intohimoista työskentelyä parisuhdeasioiden parissa paitsi oman parisuhteen eteen niin parisuhdeohjaajna.

Joskus omat ”syltyt” ovat niin solmussa, että niiden avaamiseen tarvitaan apua. Parisuhdeohjauksessa opettelemme yhdessä löytämään ne langat, jotka vahvistavat teidän yhteyttänne.

Tämä teksti on alunperin kirjoitettu Parempi avioliitolle otsikolla Lähtöpisteessäkö?

0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Nainen kävelee keskellä tietä kuvastaen, miten tasapaino ja kultainen keskitie parisuhteessa on tärkeää.
Kommunikaatio parisuhteessaMuualle kirjoitetut tekstitTunteet parisuhteessa

Tasapaino parisuhteessa: Kultainen keskitie ei ole tylsää, vaan taitolaji

Kirjoittajalta Tiia Brockman

Minua on viime aikoina puhutellut paljon varsin yksinkertainen ajatus: keskitiellä kulkeminen. Sanotaan, että kultainen keskitie. Siis että keskitie olisi suorastaan kultainen! Silti keskitiestä tulee mieleen, että sillä kulkeminen on varmasti tylsää. Ei kai ole mitään jännää ja rajoja rikkovaa kulkea keskitietä.

Tulee myös mieleen kapinoiva ajatus, että kuka tahansahan nyt keskitiellä osaa pysytellä. Sehän ei vaadi taitoa tai luovuutta. Todellisia sankareita ovat ne, jotka kulkevat omia polkujaan ja löytävät timantit ojista ja tiettömien taipaleiden takaa. Millaista on hyvä tasapaino parisuhteessa?

Lujasti lempeitä ajatuksia parisuhteesta

Lomalukemisena olen lukenut Maaret Kallion Lujasti lempeä -kirjaa. Se on puhutellut yksinkertaisella viisaudellaan. Elämässä tarvitaan tasapainoa ja vastapainoa. Syksyn aikana on tullut muutenkin mietittyä keskitiellä kulkemista ja Lujasti lempeä -kirjan ajatukset vahvistivat ajatuksiani. Olen tullut siihen tulokseen, että keskitie on se, mitä haluan tänä kuluvana vuonna tavoitella parisuhteessa.

Vuorovaikutus: Tasapaino puhumisen ja kuuntelemisen välillä

Parisuhteessa keskitiellä kulkemista on osata kuunnella ja puhua. Ei vain puhua tai vain kuunnella, vaan tasapainoisesti molempia. Kuunteleminen sekä ajatustensa, tunteidensa että toisen kuulluksi tulemisen rakentava ilmaiseminen ovat ydintaitoja parisuhteessa. Ja niiden avulla keskitiellä kulkeminen on viisautta. Vuorovaikutuksen kolikon molempien puolten taitoja kannattaa jatkuvasti kehittää. Jos kumppaneiden välisen vuorovaikutuksen saa hyvään tasapainoon, voi parisuhde paljon paremmin.

Järki ja tunteet – molempia tarvitaan reitinvalinnassa

Tunteet ja järki ovat myös puhutelleet viime aikoina. Kumpaakin tarvitaan ja parasta on yhdessä kulkea keskitiellä niiden suhteen. Tiellä, johon kaikki tunteet on hyväksytty mukaan, mutta järki mahtuu yhtä lailla ohjaamaan reitinvalinnassa. Toimivassa ja kehittyvässä parisuhteessa tarvitaan tilaa molempien järjelle ja tunteille, tasapuolisesti. Minulle on myös syksyn aikana kirkastunut ajatus, että tunteet eivät ole “vain tunteita”, vaan tuovat arvokasta tietoa omasta sisimmästä ja monista muista asioista. Tunteet eivät ole siis huuhaakamaa, vaan tiedonkuljettajia.

Etäisyys ja läheisyys: Tilaa omille haaveille ja yhteiselle ajalle

Etäisyys ja läheisyys vaativat myös keskitietaitoja parisuhteessa. Kumpaakin tarvitaan, mutta liikaa jompaakumpaa, suistaa herkästi reitin raiteiltaan. Läheisyys on välttämätöntä toimivassa parisuhteessa, mutta kumpikin tarvitsee oman tilansa ja tilaa toteuttaa omia haaveitaan esim. työn tai harrastusten kautta. Siispä läheisyyttä ja omaa tilaa rinta rinnan, niin parisuhde ja puolisot voivat paremmin.

Antaminen, saaminen ja sopiva armollisuus

Antamisen ja saamisen suhteen tarvitaan myös kultaista keskitietä. Jos ei osaa antaa ja ottaa vastaan, pyytää ja saada, niin parisuhde ja muukin elämä käy hankalaksi. Usein jompikumpi on ihmiselle luontevampi rooli, mutta pohjimmiltaan tasapaino on tärkeää. Tähän liittyy myös toisista välittäminen ja itsestään huolehtiminen. Kumpikaan äärilaita yksikseen ei johda hyvään, vaan keskitiellä on onnen mahdollisuudet.

Sopiva vaativuus, mutta yhtä lailla armollisuus ovat myös tärkeitä parisuhteessa. On lupa odottaa itseltään ja puolisoltaan yhdessä parhaansa yrittämistä ja silti samalla hyväksyä, että aina ei jaksa ja pysty toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Kultainen keskitie on tässä ehdottomasti paras, eikä kumpikaan äärilaita tyydytä pitemmän päälle. Sama on myös aherruksen ja levon suhteen. Elämässä on välillä aherrettava kovasti, mutta kumppaneiden yhteiset ja omat levonhetket ovat vastapainoksi todella arvokkaita.

Keskitien treffeillä tavataan!

Parisuhteessa keskitiellä kulkeminen ei ole tylsää, vaan vaikeaa, antoisaa ja ehdottomasti taitolaji. Jos onnistuu löytämään suunnilleen keskitien, se vapauttaa kulkemaan eteenpäin ja keskittymään olennaiseen. Muussa tapauksessa kulku menee herkästi ojasta ojaan vaeltamiseksi, jolloin etenemisestä voi vain haaveilla. Ojaan päätymistä tai laidasta laitaan kulkemista ei toki voi aina elämässä välttää ja niistä kokemuksista voi oppia. Mutta kun oja tulee vastaan, on viisasta se tunnustaa ja tunnistaa ja palata etsimään keskitietä. 

Sovitaanko keskitien treffit, rakkaani?

Kaipaatteko apua oman keskitien löytämiseen?

Tämä ajatus keskitiestä on ohjannut työtäni parisuhdeohjaajana jo vuosia. Usein parisuhdeohjauksen suurin anti on auttaa pareja tunnistamaan ne hetket, kun suhde on luisunut ojasta ojaan, ja löytämään keinot palata takaisin turvalliselle keskitiellä.

Joskus ojasta nouseminen vaatii ulkopuolista peiliä. Voit varata ajan parisuhdeohjaukseen tai antaa lahjakortin yhteiselle matkalle verkkokaupastani. Se on arvokas tapa sanoa: ”Haluan kulkea tätä tietä kanssasi tasapainoa etsien.”

Teksti on alunperin kirjoitettu Parempi avioliitto ry:lle.

0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Kaksi jouluista pöllöä vierekkäin kuvaa tunteiden käsittelyä ja kohtaamista parisuhteessa jouluna
Muualle kirjoitetut tekstitOdotuksetTunteet parisuhteessa

Tunne joulu:
Miten vaalia parisuhdetta ja säädellä tunteita jouluna?

Kirjoittajalta Tiia Brockman

Joulu on tullut. Miltä minusta tuntuu? Miltä tuntuu puolisostani? Entä ihmisistä ympärilläni? Kuluneena vuotena olen paljon miettinyt tunteita, niiden säätelyä ja tunteiden vaikutusta elämäämme. Olen lukenut aiheesta ja yrittänyt hahmottaa myös tunnelukkoja, jotka vaik(e)uttavat herkästi jokaisen pariskunnan arkeen.

Joulun tunteiden kirjo: Odotuksesta todellisuuteen

Joulu on tunteiden aikaa, eikä aina pelkästään myönteisten tunteiden, vaan myös ikävien ja vaikeidenkin tunteiden. Joulua ja lomaa odotetaan monesti innolla ja ilolla. Kuitenkin todellisuudessa joulunajan tunteita voi olla vaikea, ärsyttävä ja ahdistavakin kohdata. Jouluun kuuluu ihmisten yhdessäolo ja sekin voi herättää monenlaisia tunteita. Aina ei ole helppoa lomailla itsensä, puolisonsa, lastensa tai sukujen kanssa.

Tunteiden säätely: Anna tilaa myös vaikeille hetkille

Viime aikoina olen miettinyt paljon tunteiden säätelemistä. Tunteiden tunnistaminen ja sanoittaminen ovat tunteiden säätelyn pohja. Molemmat taidot ovat sellaisia, että niitä ei opi todellakaan hetkessä. Parisuhdevuosina olen huomannut, että on viisautta antaa tilaa omille ja puolison negatiivisille tunteille, vaikka se ei ole usein helppoa. Se, että negatiiviset tunteensa saa sanoittaa ja toinen kuuntelee, on yllättävän merkityksellistä tunteiden käsittelyn kannalta.

Jos siis puolisosi jouluna sanoo, että joku asia suututtaa tai tuntuu kurjalta, niin anna tunteelle tila, kuuntele ja myötäelä. Ikävistä tunteista rakentavasti puhumaan oppiminen on tärkeä taito tunteiden säätelyn kannalta ja siinä voivat puolisot tukea toinen toistaan. Sen rinnalla on tärkeä lujittaa myönteistä mielialaa, ettei juutu kielteisiin tunteisiin.

Vahvista myönteistä: Myötätunto joulun tunteena

Myönteisiä tunteita voi jokainen vahvistaa itsekin. Voi keskittyä havainnoimaan myönteisiä hetkiä elämässä ja kertoa lämpöisiä huomioita puolisolleen. Kiittäminen on myös lämpöä ja huomioimista. Tunteiden tukahduttaminen on sellainen tunteiden säätelykeino, josta on syytä jokaisen pyristellä eroon. Puhuminen tai kirjoittaminen ovat hyviä keinoja säädellä tunteita, mutta välillä fiilikset tuulettuvat parhaiten tehden tai liikkuen, vaikkapa lenkille lähtemällä.

Myötätunto on joulun tunne. Se on ymmärtäväisyyttä, hyväksymistä, lohduttamistakin ja aitoa ystävällisyyttä. Jouluna on hyvä aika pysähtyä kuuntelemaan myötätuntoisesti sekä omia että muiden tunteita ja tarpeita. Tarpeiden kertominen tarjoaa mahdollisuuden tarpeiden parempaan täyttymiseen ja se avaa lisää väylää positiivisiin tunteisiin. Myötätuntoinen kuunteleminen ja keskusteleminen sekä läheisyyden rakentaminen yhdessä olemalla ja tekemällä ovat hyviä keinoja vahvistaa myönteisiä tunteita lomalla.

Puhu odotukset ääneen – vältä loman sudenkuopat

Lomaa ennen kannattaa aina puhua ääneen odotuksista, sen läksyn olemme oppineet rakkoisen kantapään kautta. Kun odotukset sanoittaa puolisolle ja itselleenkin tiettäväksi, on niitä yhdessä helpompi toteuttaa. Odotusten sanoittaminen on vähentänyt olennaisesti lomaan liittyviä pettymyksiä ja lisännyt positiivisten tunteiden määrää. Odotuksista kannattaa keskustella paitsi puolisoiden kesken myös lasten, ystävien ja sukulaistenkin kanssa. Aina voi kysyä läheisiltä, mitä asioita odotat eniten lomalta?

Jouluun liittyy myös olennaisesti armo, lämpö ja rauha. Joulun aikana voi tietoisesti etsiä armollisuuden ja rauhoittumisen tunnetta sekä itseään että läheisiään kohtaan ja herätellä esiin lämpimiä ajatuksia, vaikkei se aina helppoa olekaan. Jouluun mahtuu kuitenkin koko ihminen kaikkine tunteineen, ei tarvitse rakentaa kiiltokuvaversiota itsestään.

Rakkauskirje puolisolle

Jos on vaikea kertoa tunteistaan puolisolleen, voi myös kirjoittaa. Meillä on tapana kirjoittaa joululahjaksi toisillemme kirjeet. Kirjeessä voi kertoa kuluneen vuoden ajatuksista ja tunteista ja miettiä tulevaa vuotta. Jos sanat eivät lähde helpolla virtaamaan, niin avuksi voi ottaa vaikkapa tunnekartan. Tunnekartasta löydettyjen tunteiden avulla voi lähteä kirjoittamaan, millaisissa tilanteissa ja asioissa kartan tunteita on viime aikoina tuntenut. Kirjeeseen on mukava laittaa rakkauden sanoja, joulun kunniaksi vaikka ihan runsaallakin kädellä.

Joulu on nyt. Tunne joulu! Sitä haluan toivottaa kaikille.

Tutustu myös parisuhdeohjaussivustooni!
0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Pariskunta käsivarret ja kädet yhdessä kuvastaa yhteydenhetkeä ruuhkavuosien kiireessä parisuhteessa.
Muualle kirjoitetut tekstit

Saisko viis? – Viisi minuuttia läheisyyttä pelastaa ruuhkavuosien parisuhteen

Kirjoittajalta Tiia Brockman

Iltatoimet alkavat olla paketissa. Yläkerrasta kuuluu kuorsauskuoro. Iltapala on syöty ja olemme tovin puuhailleet tahoillamme. On aika kysyä: “Saisko viis?”

Iltaviisi – päivän tärkein viisiminuuttinen

Iltaviisi, tuttavallisesti iltaviis tai viis, on päivän tähtihetki. Se on hetki, jolloin asetutaan vierekkäin sohvalle viideksi minuutiksi. Poristaan, jos jaksetaan. Tai se porisee, joka jaksaa. Kuunnellaan. Ollaan lähekkäin ja läsnä. Latauksessa. Minä sulle, sinä mulle.

Joustavuus väsymyksen keskellä: Kolme ja puolikin riittää

Kun ollaan tosi väsyneitä ja arki uuvuttaa, kysymys on: “Saisko kolme ja puoli?” Rennomman päivän jälkeen voi kysyä: “Saisko kymmenen?” Mutta iltaviidestä pidetään kiinni. Siitä pidetään kiinni silmät puoliummessakin, vaikka kolmipuolosenakin, jos viiteen ei voimat riitä.

Riitapoterosta takaisin läheisyyteen

Toki välillä on iltoja, jolloin iltaviiden sijaan mökötetään sohvan eri päissä. On riidelty ja riita jatkuu edelleen. Mutta parisuhteen hoitamisen myötä nämä illat ovat vähän harventuneet. Tai vähintäänkin omissa riitapoteroissa vietetty aika on vähentynyt. Ymmärrys siitä, että potero ei ole häävi paikka verrattuna iltaviiteen, on kasvanut.

Silloin, jos iltaviis ei ole mahdollinen esimerkiksi puolison työmatkan takia, iltaviis muuttuu iltaviestiksi. Iltaviesti lähetetään ”iltaviiden” aikoihin. Ja sen kautta välitetään ne fiilikset, jotka ovat läsnä iltaviidessä. Iltaviesti on päivän tärkein viesti.

Pienillä hetkillä on suuri vaikutus: 30 tuntia läheisyyttä vuodessa

Laskin, että jos joka päivä on läheisyysoloaikaa puolison kanssa 5 minuuttia, se tekee vuodessa noin 30 tuntia. Se ei ole hirveän paljon. Silti noilla hetkillä on suuri merkitys. Jos saa 30 tuntia vuodessa joka päivälle jaettuna tuntea, että on rakas, tärkeä ja läheinen, niin siinä on voimaa. Läheisyydestä saadulla voimalla jaksaa monta elämän mutkaa ja ylämäkeä.

On tärkeää, että puolisoilla olisi monenlaista yhdessäoloaikaa ja mahdollisuuksia toistensa kohtaamiseen sekä arjessa että lomalla. Mutta nyt kun lapset ovat pieniä ja arki yhtä hulabaloota, iltaviis auttaa pitämään paketin kasassa. Odotan jo sitä päivän hetkeä, kun on aika kysyä: “Oisko viis?”

Onko teidän vaikea löytää yhteyttä ja kohtaamista arjessanne? 

Joskus etäisyys kasvaa niin suureksi, että sohvalla vierekkäin istuminen tuntuu vaikealta tai riitapoterosta ei löydy tietä ulos. Toimin nykyään parisuhdeohjaajana ja olen tukena parisuhteen haasteissa. Parisuhdeohjauksessa voimme yhdessä etsiä keinoja, joilla lähellä olo ja arjen yhteys löytyvät uudelleen. Tutustu tästä parisuhdeohjaukseen.
.

1 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail