Onnellinen avioliitto
  • Etusivu
  • Arkisto
  • Tietoja kirjoittajasta
Tägi:

tarpeiden tunnistaminen

Naiseus ja mieheysTarpeet

Mä tarvin sua

Kirjoittajalta Tiia 06/06/2015

Tarpeet ovat olleet tapetilla blogissa ennenkin, mutta asia ei ole silti tullut valmiiksi omassa mielessä. Viime aikoina on tullut mietittyä, että onko oikeita ja vääriä tarpeita? Minun tarpeenihan kun varmasti ovat aitoja ja oikeita. Puolisoni tarpeet taas eivät ole niin tarpeellisia ja niitä voisi myös kehittää parempaan suuntaan.

Ovatko molempien tarpeet yhtä hyviä ja ”oikeita”?

On niin helppo arvostella omasta perspektiivistä puolison tarpeita vähempipätöisiksi tai muuten vaan erikoisiksi. Ei ihminen voi tarvita sitä, että istuu sohvalla ja tuijottaa kavereiden kanssa jalkapalloa. Ei ihminen voi tarvita sitä, että pulisee tuntikausia puhelimessa ystävien kanssa. Nämä ovat karrikoituja ja stereotyyppisiä esimerkkejä, mutta niiden kautta voi päästä pintaa syvemmälle. Kuka minä olen määrittämään sitä, mitä minun puolisoni tarvitsee voidakseen hyvin? Kuka minä olen määrittämään sitä, mitä hän tarvitsee minulta ja parisuhteelta?

Tarpeisiin tulee helposti jo ihan selkärangastakin sukupuolittuneita ohjeita. On asioita, joita naiset eivät tarvitse ja miehet tarvitsevat välttämättä ja päinvastoin. Miehen ei tarvitse itkeä. Naisen ei tarvitse saada omaa aikaa perheeltä. Taas karrikoituja esimerkkejä, mutta voi olla vaikeampi täyttää sellaista tarvetta, joka on ollut perinteisesti omalle sukupuolelle vieras tarve.

Tarkka kuunteleminen avaa ymmärrystä

Olen vihdoin huomannut, että tarpeiden suhteen keskeisintä on avata korvat. Täytyy kuunnella puolisoa keskittyen. Jos en kysy puolisoltani, miltä hänestä tuntuu ja mitä hän tarvitsee, miksi ja miten, ollaan jo metsässä. Minun tarpeeni ja kokemusmaailmani tuskin avaa paljoakaan sitä, mitkä ovat puolisoni tarpeet ja miksi. Minun täytyy malttaa kuunnella ja haluta ymmärtää ja hyväksyä. Jotta tiedän, mitä puolisoni oikeasti tarvitsee ja voin antaa hänelle mahdollisuuden tarpeiden täyttymiseen.

Tarpeiden sanoittamisen vaikeus

Tarpeiden alueella liikutaan myös aralla maaperällä. Tarpeita ei aina edes osaa tai uskalla sanoittaa. Tuntuu helpommalta naamioida ne joksikin toiseksi tai olla tarvitsematta. Siksi voi olla tarpeen hetkeksi sulkea silmätkin ja vain kuunnella todella tarkkaan.

Tarvitsemisen vaikeus

Tarpeiden suhteen kohtuus on asia, joka täytyy myös muistaa, mutta en usko, että niitä voi lähteä luokittelemaan paremmiksi ja huonommiksi. Ja varsinkaan lähteä siihen, että toista ei saa tarvita. Omankin mielen syvyyksistä on pitkään noussut se ajatus, että tarvitseminen tekee ihmisestä huonon. Toista ei saa tarvita, se on riippuvaisuutta. Kyllä sitä jokainen pärjää ihan omillaan. Parisuhteessakin.

Tarvitsemisen kauneus

Tarpeiden tunnistaminen, tunnustaminen ja täyttäminen on todellinen taitolaji. Siinä oja on lähellä, mutta tiellä voi pysyä, kun molemmat ohjaavat yhdessä. Vain yhden puolison tarpeiden perusteella reitti kulkee varmasti toisen tarpeiden ojassa. Vihdoin olen oppinut näkemään, että tarvitseminen on kaunista. Se on nöyryyttä, se on viisautta, se on herkkyyttä, se on rakkautta. Se on hieno mahdollisuus. Minä voin tehdä puolisoni onnellisemmaksi.

Mä tarvin sua.

***************

Tutustu myös tekstiini mentalisaatiosta parisuhteessa.

06/06/2015 0 kommenttia
1 FacebookTwitterWhatsappEmail
Tarpeet

Välttämättömät tarpeet

Kirjoittajalta Tiia 12/09/2013

Tarpeiden tunnistaminen ja hyväksyminen

Usein on vaikea tunnistaa ja tunnustaa omia tarpeitaan. Vielä vaikeampaa on oppia tuntemaan hyvin puolison tarpeet. Tarpeet ovat tarpeellisia ja välttämättömiä. Niitä ei voi poistaa, vaikka toisinaan tekisi mieli taikoa ne näkymättömiksi.

Voi toki yrittää tukahduttaa tarpeensa, mutta eivät ne silläkään mihinkään katoa. Silloin tiedossa on ongelmia myöhemmin. Siksi tarpeet olisi hyvä tunnistaa, tunnustaa ja hyväksyä ja opetella yhdessä elämään sellaista elämää, jossa kummankin puolison tarpeet saisivat ainakin osittain täyttyä.

Tarvitsevuus parisuhteessa vaatii uskallusta olla haavoittuvainen

Tarpeissa ahdistavaa on se, että usein tuntuu vaikealta olla tarvitseva. Jos ei olisi tarpeita, voisi olla riippumaton. Ja riippumattomana voisi olla haavoittumaton. Avoimuus ja tarvitsevuus on pelottavaa, jopa parisuhteessa, jossa lähellä on läheisin ja rakkain ihminen.

Tarvitseva ihminen on haavoittuva. Käy todella kipeää, jos tärkeimmät tarpeet eivät täyty. Se voi suistaa ajan kanssa kyynisyyteen ja välinpitämättömyyteen. Mutta jos tarpeet saavat täyttyä, se antaa upeita voimavaroja ja onnea elämään. 

Kumppaneilla on yleensä aina erilaiset tarpeet ja se on normaalia

Kumppaneilla on yleensä aina erilaiset tarpeet. Tarvitsemme eri asioita ja eri verran ja se on ihan normaalia. Siitä ei kannata tehdä ongelmaa.

Parisuhteen alkuvaiheessa ei tarvitse usein murehtia tarpeiden täyttymisestä. Aluksi kummallakin on halua ja voimia antaa paljon ja tarvita vähän. Ajan myötä tilanne kuitenkin muuttuu. Arki vie veronsa ja tarpeet eivät enää täyty itsestään.

En usko, että tarpeet kohtaavat parisuhteessa kovinkaan usein siinä mielessä, että kumpikin tarvitsisi juuri samalla hetkellä juuri samaa asiaa ja juuri saman verran puolisoltaan. Sen takia joudutaan usein sekaannukseen:

Koska kumpikin toivoo, että sekä hän olisi onnellinen että toinen olisi onnellinen, alamme täyttää toiselle tarpeita, joita hänellä oletamme olevan, että puoliso tulisi onnelliseksi. Usein emme kuitenkaan tiedä, mitä toinen tarvitsee. Ja helposti ne ovatkin sitten omia tarpeitani, joita puolisolleni täytän. 

Esimerkki tarpeiden erilaisuudesta ja niiden täyttämisestä epätarkasti

Jos minä toivoisin puolisoltani kirjeen, ruusuja ja hyvin siivotun keittiön, saatan antaa puolisolleni kirjeen, ruusuja ja hyvin siivotun keittiön. Mutta jos puolisoni tärkeitä toiveita eivät olekaan kirje, ruusut ja hyvin siivottu keittiö, hän ei osaa niitä kovin arvostaa ja hänen tarpeensa eivät täyty niiden avulla. Lisäksi minä petyn, kun en saanut niin vuolasta kiitosta ja arvostusta antamisestani. Petyn myös siitä, että en saanut tunnetta, että puolisoni olisi tullut onnellisemmaksi, vaikka ponnistelin hänen onnellisuutensa vuoksi.

Puolisoni taas saattaisi toivoa vaikkapa uuden puhelimen, remppailutilan autotalliin ja rentoutumista yhdessä toimintaelokuvan parissa. Siispä puoliso antaa nämä minulle. Minä taas en osaa arvostaa niitä, koska olisin tarvinnut ruusuja, kirjeen ja siivotun keittiön. Taas petytään puolin ja toisin. Nämä ovat karrikoituja esimerkkejä, mutta silti kertovat jotain tarpeisiin liittyvistä tyypillisistä haasteista. 

Tarpeiden täyttämiseen liittyen voi syntyä negatiivinen kierre

Emme siis osaa aina antaa toiselle sitä, mitä hän tarvitsisi, vaikka haluaisimme todella. Olen varma, että molemmille puolisoille erittäin tärkeä tarve on se, että kumppanini olisi kanssani onnellinen. Emme siis tiedä, mitä toinen eniten meiltä tarvitsisi, koska se ei ole sama kuin mitä itse eniten toiselta tarvitsen.

Usein ajaudutaankin ikävään kierteeseen. Koska puolisoni ei täytä omia tarpeitani, en minäkään halua täyttää puolisoni tarpeita. Tämä ajatus ei välttämättä ole tietoinen, vaan pinnan alla. Jos omat tarpeet eivät täyty, ei ole voimia tai halua täyttää puolison tarpeita. Tällöin tarpeista tulee ajan myötä valtapelin nappuloita ja siinä pelissä kumpikin on häviäjä.

Rakkauden kielet voivat auttaa tarpeiden ymmärtämisessä

Tarpeiden käsittelemisessä voi auttaa ajatus rakkauden kielistä (Gary Chapman, Rakkauden kieli). Sanat, teot, yhteinen aika, lahjat tai kosketus voivat olla se kieli, jolla puolisosi lukee parhaiten rakkautta. On mahdollista, että molemmilla puolisoilla on eri äidinkieli. Minä ehkä puhun äidinkielenäni sanoja, mutta puolisoni tekoja.

Olennaista olisi antaa toisella rakkautta sillä kielellä, mitä toinen lukee parhaiten, eikä sillä, mitä itse puhuu parhaiten. Se on vaikeaa, koska silloin rakkautta ei voikaan aina osoittaa äidinkielellään. Kuitenkin muulla kuin puolison äidinkielellä osoitettu rakkaus menee yleensä hukkaan. Puoliso ei ymmärrä sitä kunnolla, joten se ei täytä puolison rakkauden tarvetta ja lisäksi ”turha” antaminen vie antajalta voimia. 

Millaisia tarpeita parisuhteessa voi olla?

Mitä muuten tarpeet voivat olla parisuhteessa? Tarvetta arvostukseen, keskusteluun, ihailuun, yhdessä tekemiseen, yhdessä olemiseen, vahvaan sitoutumiseen, hellyyteen, kumppanuuteen, omaan tilaan, viehättävään pukeutumiseen, vastuun ottamiseen erilaisista asioista jne. Tarpeet ovat usein sellaisia asioita, joita ei ole hirveän helppo sanoittaa itselleen ja puolisolleen.

Tarpeiden tärkeysjärjestys voi puolisoilla olla myös hyvinkin erilainen, vaikka kummallakin olisi samoja tarpeita. Tarpeiden tiedostaminen kuitenkin kannattaa. Tarpeiden suhteen ollaan tärkeän asian, mutta usein myös ison kompastuskiven äärellä.

Kohtuulliset ja kohtuuttomat tarpeet

Voivatko tarpeet olla kohtuuttomia? Täyttymättöminä ne voivat herkästi olla. Jos puolison tarpeet eivät ole pitkään aikaan täyttyneet, niin niistä voi tulla niin suuria, että ne voivat tuntua kohtuuttomilta ja vaativilta. Kyse on siitä, että ne ovat ehtineet kasautua valtavaksi möykyksi.

Hyväksyttyinä ja ainakin osittain täytettyinä tarpeet eivät ehdi möykkyyntyä, vaan pysyvät luonnostaan kohtuullisen kokoisina. Jos saa nauttia säännöllisesti siitä, että omat tarpeet täyttyvät suurin piirtein, niin harvemmin kukaan vaatii puolisoltaan enemmän ja kohtuuttomia, vaan on kiitollinen ja onnellinen siitä, mitä on saanut ja saa. Silloin kumpikin myös antaa mielellään puolisolle sitä, mikä taas hänelle on tärkeää.

Kuuntele tarkkaan ja toimi!

Luo keskustelua tarpeista, kuuntele tarkkaan ja usko, mitä toinen sanoo! Vaikka et ymmärrä, miksi puolisosi tarvitsee enemmän hellyyttä tai enemmän omaa tilaa kuin sinä, luota siihen, mitä ja miten hän itse kertoo tarpeistaan. Jos haluat tehdä hänet onnelliseksi, anna hänelle juuri sitä, mitä hän tarvitsee.

On helppoa nähdä, mitä se tekee puolisolle, jos hänen tarpeensa saavat täyttyä. Hän tulee onnellisemmaksi. Tarpeiden suhteen hyvän kierteeseen päästäessä kumpikin täyttää paremmin toinen toisensa tarpeita. Silloin itsekin tulee onnellisemmaksi.

***************

Lue myös tekstini mentalisaatiosta parisuhteessa.

12/09/2013 2 kommenttia
1 FacebookTwitterWhatsappEmail

Kategoriat

  • Kommunikaatio (43)
  • Muualle kirjoitetut tekstit (31)
  • Naiseus ja mieheys (5)
  • Odotukset (11)
  • Oma kasvu (23)
  • Perhe ja vanhemmuus (4)
  • Seksi (2)
  • Sitoutuminen (32)
  • Tarpeet (15)
  • Tunteet (34)
  • Vertaistuki (8)
  • Yhdessä kasvaminen (48)
  • Yleisiä ajatuksia (43)

Uudet artikkelit

  • Aikuinen anoppi
  • Riitänkö minä? -paniikki
  • Parisuhdeohjaussivustoni
  • Lämmin ja pehmeä
  • Loppuiko empatia?

Tietoja kirjoittajasta

Tietoja kirjoittajasta

Onnellinen avioliitto

Olen parisuhdeohjaaja Tiia Brockman. Meidän parisuhde alkaa vuodesta 2005. Nautin kirjoittamisesta, keskusteluista, ymmärtämisestä, lukemisesta, viisastumisesta, kriiseistäkin ja uudelleen rakastumisesta puolisooni. Haluan jakaa parisuhde- ja perheteemaisia löytöjä, pohdintoja ja oivalluksia. Perheemme arkea värittää neljä lasta. Tutustu myös uudempaan parisuhdeohjaus.fi -sivustooni. Kuva: Päivi Mäkelä

Meta

  • Kirjaudu sisään
  • Sisältösyöte
  • Kommenttisyöte
  • WordPress.org

@2017 - PenciDesign. All Right Reserved. Designed and Developed by PenciDesign


Takaisin sivun yläreunaan
Onnellinen avioliitto
  • Etusivu
  • Arkisto
  • Tietoja kirjoittajasta