Olen nuorempana ajatellut, että rehellisyys on aihe, josta postaus menisi näin: “Ole rehellinen puolisollesi. Kiitti ja moi tältä kertaa.” En ole kääntänyt kelkkaani, mutta pieniä viilauksia on matkan varrella ilmennyt.

Pieni valkoinen valhe vai raivorehellisyys?

Olen todennut, että parturi-/kampaajareissun jälkeen puolison tukka on kiva. Myös vaatekauppareissun jälkeen uudet vaatteet on kivoja. Tai no korkeintaan hampurilaispalaute (positiivista, väliin ripaus hyvin harkittua negatiivista ja päälle taas positiivista) on mahdollista. Mutta pottakampausta ei voi puolisolla olla. Eikä aivan karseaa paitaa.

Kun puoliso on lähdössä harvinaiselle vapaaillalle, silloin toisella puolisoista on voimia iltaan lasten kanssa. Tätä on pitänyt miettiä kyllä, mutta olen tullut siihen tulokseen, että voimia on. Hymykin irtoaa: ”Mukavaa iltaa, rakas!”

Sanoja ei voi perua – valitse ne viisaasti

Käsialaa voi parantaa, ne hiuksetkin kasvavat ja moneen voi vaikuttaa, muttei ihan kaikkeen. Raivorehellinen palaute asioista, joita toinen ei voi muuttaa, on hyvin hyvin harkinnanvaraista, jos ei halua jättää elinikäisiä muistoja. Koska sanoja ei voi suoraan vetää takaisin ja muistinmenetyspilleriä ei ole, niin puolison pysyviä ominaisuuksia kannattaa kommentoida rakkaudella.

Suora ja avoin keskustelu- ja tunneyhteys puolisoiden välillä on kultaa. Hopeaa ja viisautta on tietyissä tilanteissa valita sanansa tarkkaan. Ja pyöristää ne positiiviseen suuntaan. Rakkaus on rakkaudellista.