Onnellinen avioliitto
  • Etusivu
  • Arkisto
  • Tietoja kirjoittajasta
Kategoria

Oma kasvu

Oma kasvu

Aikuinen anoppi

Kirjoittajalta Tiia 07/07/2024

Olen saanut kunnian alkaa opetella anopin roolin alkeita. Siispä on syytä alkaa selkeyttää itselleen, mikä tässä roolissa olisi tärkeää. Ihan ensimmäisenä ajattelen, että anoppius on kypsän aikuisen kunniarooli. Anoppi on aina vävyä tai miniää vanhempi. Siksi vastuullisen aikuisen rooli on erityisen tärkeä. Luulen, että monet harmit anoppisuhteissa ovat syntyneet siitä, että aikuisen anopin tunnesäätelytaidot eivät ole toimineet aivan optimaalisesti. Kenenkään ei tarvitse olla täydellinen, mutta kun aikuisella anopilla herää vaikeita tunteita, aikuinen opettelee käyttämään niiden säätelyyn ja käsittelyyn aikuisia keinoja.

Anopin tehtävä on luottaa. Kun lapsi alkaa rakentaa parisuhdetta, oman lapsen kasvatuksessa on päästy siihen pisteeseen, että on aika antaa tilaa lapselle, hänen elämälleen ja valinnoilleen. Lasta kasvatetaan hänen omaa elämäänsä varten, ei vanhempien elämää jatkamaan. Siksi on syytä olla iloinen, kun lapsi alkaa tehdä omia valintojaan. Jokaisella varmasti herää myös huolia lapsen itsenäistyessä, mutta ajattelen itse, että nyt ollaan sadonkorjuuvaiheessa omasta kasvatustyöstä. Vanhempi ei päätä, millaista hedelmää hän lapsissaan kasvattaa, vaan hän on tukenut ja mahdollistanut lapsen kasvua parhaansa mukaan omalta osaltaan. 

Anopin tehtävä on luoda lämmintä ilmapiiriä. Vahvistaa hyväksyntää sekä omille lapsilleen että heidän kumppaneilleen. Jokainen meistä haluaa olla riittävä ja hyväksytty. Anopilla onkin mahdollisuus tehdä paljon hyvää. Hän voi olla avarasydäminen, kuuntelevainen, kannustava ja lämmin. Hänellä on oma elämänsä ja omat rajansa, mutta elämänkokemuksen myötä joustavuus on kasvanut, samoin halu oppia ja ymmärtää uutta. Jokainen uusi ihminen, lasten kumppaneiden myötä kasvavassa perheessä, on mahdollisuus oppia ja kasvaa itsekin. Anoppi tietää tämän ja antaa hänenkin elämäänsä rikastavien ihmisten liittyä mukaan porukkaan entistä ihanammaksi isoksi laumaksi.

Anopilla on varmasti paljon annettavaa, mutta anopin elämänkokemus on sellaista, joka on tarjolla siltä varalta, jos sitä tarvitaan. Välttämättä ei tarvita. Eikä se silloinkaan hukkaan mene. Ajattelen, että elämänkokemus on erityisesti itseä varten saatua. Se auttaa ihmistä olemaan viisaampi äiti ja anoppi. Jos tukea, apua tai neuvoja kysytään, anopilla on vertaistukea antaa moneen tilanteeseen. Ei totuutta, mutta perspektiivejä, lohtua ja toivoa runsain mitoin. Anoppi ei perusta elämäänsä oletuksille, vaan kysyy tarvittaessa lempeästi sekä pitää avointa kommunikaatiota ja ilmapiiriä yllä omalta osaltaan.

Anoppi on kulmakivi, jota vasten voi tulla hetkeksi nojaamaan, kun siltä tuntuu. Anopillinen kulmakivi ei kuitenkaan ole norsunluutornissa asusteleva matriarkka, vaan jokainen viisas kulmakivi on elämänsä mittaan rakentanut itselleen oman tukevan kulmakivien verkoston. Anoppia kannattelevat hänen omat tärkeät ihmissuhteensa. Hänelle äitiys ja anoppius ovat kunniaroolit, mutta elämästä löytyy myös muita tärkeitä rooleja. Siksi hän osaa nauttia sekä anoppiudesta että kaikesta muusta hyvästä elämässään. Hän ei ole haavoittumaton, vaan inhimillinen ihminen, joka huolehtii sekä omista tarpeistaan että omasta laumastaan. Prioriteetit hän asettaa joustavasti aina kulloisenkin tilanteen mukaan niin, että kaikilla olisi mahdollisimman hyvä. 

07/07/2024 0 kommenttia
1 FacebookTwitterWhatsappEmail
Oma kasvuYhdessä kasvaminen

Kaiken takana on puoliso

Kirjoittajalta Tiia 16/01/2022

”Menestyvän työntekijän takana on puoliso”, kirjoittaa Helsingin Sanomat tutkimustuloksesta, jonka mukaan puolison tunnollisuus lisää menestystä työelämässä (2.10.2014). Uutinen on vanha, mutta tulos tuntuu aivan järkeenkäyvältä. Olen vaihtamassa työpaikkaa ja olen pohtinut paljon puolison merkitystä elämän muutoksissa. Kuinka paljon puoliso tuki, hyväksyntä ja miksei tunnollisuuskin vaikuttaa arjessa ja muutostilanteissa?

Jo vuosia olen tiedostanut, että parisuhde antaa parhaimmillaan supervoimia. Jos on turvallinen ja hyvä olla puolison kanssa, kaiken sen turvan ja hyvän saa rohkaisuksi myös muuhun elämään. Mielelläni aina puhun siitä, miten perheiden ja parisuhteiden tukeminen on suoraa tukea myös työssä jaksamiselle ja varmasti myös työntekijöiden paremmalle tuottavuudelle. Ajattelen, että puolison kanssa yhdistämme paitsi voimamme myös osaamisemme ja molempien osaamisesta on iloa toinen toiselle.

Uskon myös, että puoliso saa minut uskaltamaan. Uuden työn kynnyksellä jouduin tekemään päätöksen: haluanko, uskallanko ja tartunko tilaisuuteen? Tunne siitä, että puoliso tukee päätöstäni ja hyväksyy minut myös heikkouksineni, tuo varmuutta arkeen. Vankkana on myös luottamus, että kun tulee takkuja tai haasteita muutosten suhteen, en niissäkään jää yksin.

En tarkoita, ettenkö ilman puolisoa voisi olla rohkea, eheä tai tuntea turvallisuutta. Ajattelen kuitenkin, että parisuhde on aarrearkku, josta voi ammentaa paljon myös henkilökohtaiseen elämään. Puolisolta ei voi vaatia, että hän korjaisi menneisyyden kivut ja tekisi eheäksi, mutta yhdessä parisuhteesta voi rakentaa korjaavaa kokemusta molemmille. Kun omaan rikkinäisyyteen saa puolisolta turvaa, antaa se voimavaroja ja hyvää myös muuhun elämään.

Puolison lisäksi koko perhe kasvattaa hyvinvointiani. Kaiken takana on paitsi puoliso niin myös lapset. Lapset vievät toki voimia, mutta vielä enemmän antavat: syyn kasvaa, jaksaa, oppia uutta ja vahvistua. Elämän muutostilanteissa, mutta ihan myös perusarjessa, perhe on ankkuri, joka pitää paikallaan, vaikka oma pursi heiluisi. 

Rinnallani ja lähelläni on puolisoni ja minä yhtä lailla hänen lähellään ja vierellä. Takanani on vankka tiimini, perheeni.

16/01/2022 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Oma kasvuTunteet

Pelokas elämä

Kirjoittajalta Tiia 24/10/2021

Olipa kerran pelokas elämä. Siinä uhkat leijuivat ympärillä. Vahingot, vaaratilanteet ja asioiden mahdollisuudet mennä pieleen vaanivat. Pelokkaassa elämässä turvallisuuteen ei uskallettu luottaa ja negatiiviset tunteet haudattiin usein pelon alle. Koska tunteetkin olivat pelottavia ja etenkin se, mitä ne voivat aiheuttaa.

Mietin elämää, jossa valintoja ohjaa usein pelko. Ehkä hiusten värjääminen epäonnistuu tai on vaarallista? Ehkä ruoka on pilaantunutta tai muuten haitallista? Ehkä reissu ei onnistukaan tai siitä tulee katastrofi? Ehkä kukaan ei halua olla oikeasti ystäväni? Ehkä en ole rakkauden arvoinen?

Elämässäni olen joutunut taistelemaan paljon pelkoja vastaan. Pelkäämisestä tulee helposti tapa ja uhkien näkemisestä normaalia. Pelkojen maailma on kapea ja ahdistava, iloton ja harmaa. Pelkojen maailmassa elämä herkästi unohtuu.

Toisaalta halu nähdä maailma, tehdä ja kokea ovat vieneet pelkojen yli. En ole halunnut jättää asioita kokematta pelon takia. Olen myös innostuva ja optimistinen: eläminen kyllä kiinnostaa. Miten paljon olenkaan saanut niistä hetkistä, kun en ole jäänyt pelkojeni vankilaan.

Taistelussa pelkoja vastaan pahin pelkoni on, että elämä jää elämättä. On pelottavaa, jos hauskat asiat jäävät kokematta pelkojen takia. On turhaa, jos uudet asiat jäävät kokeilematta, koska pelottaa. On surullista, jos ihmissuhteet jäävät pelkojen varjoon.

Nykyään kohdatessani pelon, yritän alkaa sen kanssa juttusille. Mitä yrität minulle sanoa, pelko? Uskotteletko minulle jotain, mikä ei ole totta? Yritätkö rajoittaa minua ja kapeuttaa elämääni? Haluatko hyvää, mutta keinosi ovat väärät siihen? Olenko turvassa, vaikka sinusta ei siltä vaikutakaan? Onko riski ottamisen arvoinen, askel kohti elämää? 

Nautin turvallisesta elämästä, mutta en pelokkaasta. Toivon, että elämäni kapeutumisen sijaan laajenisi vuosien varrella. En suostu vapaaehtoiseksi asukkaaksi vankilaan, jonka vanginvartijana pelko on. Haluan olla turvassa, mutta vapaa. En peloton, mutta mahdollisimman rohkea.

24/10/2021 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Muualle kirjoitetut tekstitOma kasvu

Parhaimmillaan parisuhteessa

Kirjoittajalta Tiia 24/10/2021

Parempi avioliitolle kirjoitettu teksti: Parhaimmillaan parisuhteessa

24/10/2021 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Oma kasvuYhdessä kasvaminen

Jotta kaikilla olisi hyvä olo

Kirjoittajalta Tiia 20/09/2021

Minulle on aina ollut tosi tärkeää, että lapsillani ja puolisollani olisi hyvä olla. Olen valmis kääntämään jokaisen kiven, että rakkaiden elämään löytyisi lisää tukea ja hyviä asioita, jos heillä on vaikeaa. Olen valmis kantamaan tai työntämään pois vaikka millaisen taakan, että se lakkaisi painamasta rakkaimpiani. Minulla tuntuu olevan aina käynnissä hyvinvoinnin parantamisprosessi ja pahoinvoinnin vähentämisprosessi.

Konfliktit parisuhteessa ja lasten kanssa olivat aluksi pelottavia. Vasta ajan myötä olen oppinut ymmärtämään, että vaikka ne hetkellisesti näyttävät notkauttavan hyvinvointia, ne ovat välttämätön hyvinvoinnin työkalu. Jos rakkaimpieni tunteet patoutuvat, tarpeet eivät tule kuulluksi tai ajatukset sulkeutuvat sisään, se ei voi johtaa kuin pahoinvointiin ja etäisyyden kasvamiseen. Kuunteleminen on suuri lahja, ymmärtäminen ja hyväksyminen vielä suurempi. Monesti on vaikeaa kuulla, ymmärtää ja osoittaa hyväksyntää, mutta mikään ei ole sen arvokkaampaa.

On mennyt vuosia tajuta, että on tärkeää myös, että minulla olisi hyvä olo. Olen kantanut sisälläni usein sanoja yksin ja unohdettu. Kun on kiltti ja herkkä, on helpompaa asettaa muut omien tarpeiden edelle. Kun on tunnollinen ja ahkera, muidenkin on ehkä helppo unohtaa, että voisin tarvita jotain. Kun on oppinut pärjäämään yksin ja hyväksymään sen, että sinut unohdetaan, on ollut vaikea kuulla omaa ääntään, saati saada sitä muiden kuuluviin. 

Haluan toimia niin, ettei lasteni tai puolisoni tarvitsisi tuntea olevansa yksin tai unohdettuina. Että heidän vieressään olisi aina kuuntelija ja taistelija ja heillä olisi varmuus hyväksyvistä sanoista ja katseesta. Että he tietäisivät olevansa ihania ja tärkeimpiä. Ilman sitä tunnetta, jää tunne, etten ole arvokas omana itsenäni. Silloin jää tunne, etten ole hyvän arvoinen.

Tänään toivon, että osaisin olla lasten ja puolisoni hyvinvointia edistämässä. Osaisin olla vankkana tukena, kun elämässä tulee ikäviä asioita vastaan ja auttamassa löytämään tien eteenpäin. Toivon myös, että osaisin pitää huolta itsestäni ja ottaa apua vastaan. Hyvää ja hyvinvoivaa 13-vuotishääpäivää rakkaimmalleni tai oikeastaan meille molemmille!

20/09/2021 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Muualle kirjoitetut tekstitOma kasvu

Hyvä kysymys

Kirjoittajalta Tiia 08/05/2021

Parisuhdeohjaajaopintojen alkutaipaleen herättämiä pohdintoja Parempi avioliitto ry:lle kirjoitettuna: Hyvä kysymys

08/05/2021 0 kommenttia
1 FacebookTwitterWhatsappEmail
Oma kasvu

Askel

Kirjoittajalta Tiia 13/04/2021

Astua askel. Kääntää sivu. Hypätä tuntemattomaan tai ehkä kuitenkin vähän tuttuun. 

Tänään oli ensimmäinen päivä vajaan vuoden kestävää matkaa: parisuhdeohjaajakoulutusta. Se on päivä unelmaa, joka on siintänyt mielessäni vuosia. Nyt minulla on mahdollisuus kurkistaa unelmaan. Nähdä, olenko sitä varten ja onko se minua varten. 

Jännittää. Entä, jos tämä on harhapolku? Mutta luotan, että tämä on hyvä polku. En vaan tiedä, minne se johtaa.

Löysin tänään uuden sanan, jota olen huumorilla ja vakavuudella makustellut: parisuhdenarkki. Sitä olen ollut kohta vuosikymmenen. Kaikki parisuhteeseen liittyvä kiinnostaa ja innostaa. Haluan oivaltaa, haluan löytää näkökulmia. Haluan syvällisesti ymmärtää, mikä tämä juttu on – parisuhde.

Olen innoissani. Matkalle parisuhdeohjaajuuteen lähtee monta muutakin ja saamme tehdä matkaa yhdessä, tuettuna ja ohjattuna. Olen niin innoissani. Tämä on minun matkaani. Tämä ei ole äitiyttä. Tämä ei ole työtä. Tämä on intohimoa. 

Olen kiitollinen. Minulla on taustatukena matkalla puolisoni. Hän, jonka kanssa tämä matka aloitettiin ja jonka kanssa sitä saan jatkaa. Olen liekeissä. #toisintekijät #elämänhuoltamo

13/04/2021 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Muualle kirjoitetut tekstitOma kasvu

Miten parisuhteen hoitaminen on muuttanut minua?

Kirjoittajalta Tiia 14/02/2021

Parempi avioliitolle ystävänpäiväksi kirjoittamani teksti: Miten parisuhteen hoitaminen on muuttanut minua?

14/02/2021 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Oma kasvuVertaistuki

High-functioning weirdo

Kirjoittajalta Tiia 17/01/2021

Hei, täällä minä, high-functioning weirdo.

Olen tuntenut itseni oudoksi lapsesta asti. Olin liikaa: liian kiltti, liian ahkera, liian vakava, liian herkkä. Kun menimme naimisiin, olin monin tavoin epä: epänaisellinen, epätyypillinen, epävarma. Sittemmin olen sulautunut maailmaan, mutta välillä tunnen edelleen itseni erilaiseksi ja vääränlaiseksi. 

Nykyään outouden tunteet nousevat siitä, kun tuntuu, että suhtaudun asioihin liian suurella tunteella ja intohimolla. Törmään kokemuksissani siihen, että otan asiat liian vakavasti, turhan tarkasti tai liian innokkaasti. Välillä harmittaa, että en osaa elää kevyesti, mutta onneksi ei enää kovin usein.

Olen löytänyt sanoja haasteilleni. Minulla on taipumusta ahdistuneisuuteen sekä vaativuuteen. Nepsypiirteitäkin löytyy. Onhan ne vähän outoja juttuja, mutta toisaalta sitten eivät kuitenkaan. Ne ovat osa elämää, minun elämääni. Ne ovat osa ihan hyvää elämää.

Olen high-functioning. Olen toimintakykyinen ja arki rullaa hyvin. En ole jähmettynyt erilaisuudentunteisiin, vaan saanut löytää ympärille ihmisiä, jotka ymmärtävät ja rakastavat. Joille kelpaan tällaisena.

En ole yksin. Tämän termin, high-functioning weirdo, sain ystävältäni. Se on annettu rakkaudella ja ajatuksella ”meitä ei olekaan aivan vähän”. En ole yksinäinen enää usein. Uskon, että minua tarvitaan ja minulle on paikkani tällaisenaan.

Vaimona ja äitinä saan olla minä. Vähän outo ja erilainen, mutta silti ihan kelpo vaimo ja ihan hyvä äiti. On aivan okei olla high-functioning weirdo. Liityhän kerhoon, jos siltä tuntuu!

17/01/2021 2 kommenttia
3 FacebookTwitterWhatsappEmail
Oma kasvuTunteet

Ihana vihainen nainen

Kirjoittajalta Tiia 31/08/2020

Hei, sinä ihana vihainen nainen. Olen iloinen, että olet vihainen. Olet yrittänyt tukahduttaa ikäviä tunteitasi. Anna tunteiden tulla ulos. Siinä ei ole mitään hävettävää. Nainen saa olla vihainen, kun tarvetta on. Nainen saa puolustaa rakkaitaan ja itseään, olla väsynyt, suuttunut ja myös hankala. Silloin on aika maailman joustaa ja olla ystävällinen sinulle. Ylpeä sinusta, joka uskallat olla vihainen.

Olet aiheesta vihainen, rakas nainen. Jotta voit kasvaa uutta kohti, vanhat täytyy kohdata ja käsitellä. Älä pelkää turhaan, nainen. Vihasi mahtuu hyvin maailmaan. Lempeyttäsi ja rakkauttasi se ei poissulje. Olet ihana nainen vihaisenakin.

Muista, naisen tie on monesti erilainen kuin miehen. Sinun ei tarvitse verrata tietäsi miesten teihin. Et ole huonompi kuin mies, vaikka toimit toisin tai suutut erilaisista asioista. Vihasi on yhtä arvokasta kuin muidenkin viha, ei vähäpätöistä tai turhaa.

Miten vahva ja ahkera äiti olet ollut. Yöllä neljältä vaihdoit lakanat, kun lapsen sänky oli kastunut. Kaikki päivän työt jaksoit silti. Hoidit, muistit, kannoit ja annoit. Mitään arvostasi tai työstäsi ei vie pois se, että olet nyt vihainen. Sinä et määrity vihasi kautta, sinulla on oikeus olla vihainen.

Rakas vihainen nainen. Minä kuuntelen sinua, haluan ymmärtää sinua ja kohdata sinut. Haluan antaa tilaa sinulle ja tunteillesi. Saat olla ihminen, aito oma itsesi. Kiltiksi en sinua latista, näen sinut rohkeana ja vahvana pelkoinesikin. Minä olen empaattinen sinua kohtaan ja välitän sinusta paljon.

Kun vaikea päivä koittaa ja syyllisyys ja häpeä nostavat päätään, lue tämä ja katso itseäsi hyvin lempein ja ymmärtäväisin silmin.

31/08/2020 0 kommenttia
1 FacebookTwitterWhatsappEmail
  • 1
  • 2
  • 3

Kategoriat

  • Kommunikaatio (44)
  • Muualle kirjoitetut tekstit (31)
  • Naiseus ja mieheys (5)
  • Odotukset (11)
  • Oma kasvu (23)
  • Perhe ja vanhemmuus (4)
  • Seksi (2)
  • Sitoutuminen (32)
  • Tarpeet (15)
  • Tunteet (34)
  • Vertaistuki (8)
  • Yhdessä kasvaminen (48)
  • Yleisiä ajatuksia (43)

Uudet artikkelit

  • Aikuinen anoppi
  • Riitänkö minä? -paniikki
  • Parisuhdeohjaussivustoni
  • Lämmin ja pehmeä
  • Loppuiko empatia?

Tietoja kirjoittajasta

Tietoja kirjoittajasta

Onnellinen avioliitto

Olen Tiia Brockman ja meidän avioliitto alkaa vuodesta 2008. Nautin kirjoittamisesta, keskusteluista, ymmärtämisestä, lukemisesta, viisastumisesta, kriiseistäkin ja uudelleen rakastumisesta puolisooni. Haluan jakaa löytöjä, pohdintoja ja oivalluksia. Perheemme arkea värittää kolme lasta. Kuva: Päivi Mäkelä

Meta

  • Kirjaudu sisään
  • Sisältösyöte
  • Kommenttisyöte
  • WordPress.org

@2017 - PenciDesign. All Right Reserved. Designed and Developed by PenciDesign


Takaisin sivun yläreunaan
Onnellinen avioliitto
  • Etusivu
  • Arkisto
  • Tietoja kirjoittajasta